Akuutin arkisto
28.3.2006
Tunteet hallintaan - itsekontrollia voi harjoitella
Yleisesti ajatellaan, että lapsi menestyy hyvin myöhemmässä elämässään, jos hänellä vain on hyvä itsetunto. Joidenkin tutkijoiden mukaan jopa itsetuntoakin tärkeämpää on kyky hallita omia tunteitaan ja omaa käytöstään.
Tutkimusten mukaan kyvyttömyys hillitä omia tunteita, kuten suuttumusta, voi johtaa jopa elinikäiseen syrjäytymiseen.
Itsekontrollia voi vahvistaa samalla tavalla kuin lihasta
- Mitä enemmän itsekontrollia on, sen parempi. Minusta se on verrattavissa älykkyyteen. Jos katsotaan, mikä ennustaa menestymistä nyky-yhteiskunnassa, niin älykkyys ja itsekontrolli ovat kaksi tärkeintä tekijää, sanoo Floridan yliopiston tunnettu sosiaalipsykologi Roy Baumeister, joka on tutkinut itsekontrollia.
- Tutkimusten mukaan lapset, joilla on vahvempi itsekontrolli 4-vuotiaana, menestyvät paremmin aikuisina, he pärjäävät paremmin yliopistossa, ovat suositumpia ja heistä pidetään enemmän, Baumeister listaa.
Tutkijoiden mukaan itsekontrollia voi vahvistaa harjoittelemalla ja tunne- ja vuorovaikutustaitoja voi opetella ihan yhtä lailla kuin esimerkiksi äidinkielen taitoja.
- On tärkeää aloittaa itsekontrollin vahvistaminen jo lapsuudessa. Se on niitä harvoja asioita, joita todella voi opettaa, Baumeister sanoo.
- Tutkimustemme mukaan itsekontrollia voi vahvistaa harjoittelemalla. Itsekontrolli on kuin lihas, joka vahvistuu sitä enemmän, mitä enemmän harjoittelee.
Tunne- ja vuorovaikutustaitoja opetetaan peruskoulussa
Tunne- ja vuorovaikutustaidot on kirjattu ensimmäistä kertaa opetusohjelmaan ja niitä opetetaan nyt peruskoulussa.
Keskustelu tunnetaitojen opetuksesta on osoittautunut tunnepitoiseksi: tunteiden tunnistamisen ja säätelyn opettamista on kritisoitu kovasti. Pelätään, että lasten tunne-elämää ja persoonallisuuksia manipuloidaan.
- Tämä tietysti riippuu paljon siitä, miten näitä ihmissuhdetaitoja ja tunnetaitoja opetetaan. Jos lähtökohta on hyvin luokitteleva ja pelkästään johonkin tiettyyn käyttäytymiseen rajautuva, niin silloin ajatellaan vähän mustavalkoisesti ja ikään kuin tasapäistetään lapsia. Mutta jos taas tunteet ymmärretään paljon laajempana ja monimuotoisempana asiana ja jos jokainen lapsi voi yksilöllisellä tavalla esimerkiksi olla empaattinen ja harjoitella omista lähtökohdistaan vaikkapa eläytymistä toisen lapsen rooliin, niin nämä sitten taas ei yhtään tasapäistä, vaan oikeastaan lisää lasten oikeutta ja uskallusta olla juuri omanlaisensa ja tulla hyväksytyksi omanlaisenaan, erilaisena, sanoo lastenpsykiatrian professori Tuula Tamminen Tampereen yliopistosta.
Kodin vai koulun tehtävä?
Keskustelussa tunnetaitojen opetuksesta on puhuttu myös paljon työnjaosta kodin ja koulun välillä. Keskustelussa on korostettu useaan kertaa, että kotona nämä asiat pitää oppia.
- Kodeille ja lasten läheisille ihmisille kuuluu totta kai läheiset ihmissuhteet, rakkaus, kiintymys, tunteitten jakaminen ja tunteitten sääteleminen. Siellähän ihmissuhde- ja tunnetaidot opitaan. Mutta toisaalta jos koulu ei yhtään auta tässä tehtävässä ja jos koulu ei anna siihen omaa panostaan, niin kyllä nykyvanhemmat ovat aivan liian suuren haasteen edessä, Tamminen toteaa.
- Minusta on hyvin valitettavaa, että tämmöinen vastakkainasettelu syntyy melkein asiasta kuin asiasta. Kyllähän lapset tarvitsisi sitä, että kaikki ne tahot, jotka päivittäin on lapsen elämässä mukana, olisi saman asian takana ja samaa asiaa tukemassa.
Tunnetiloja opetellaan askeleittain-opetusohjelman avulla
Pohjan kirkonkylän koulussa tunnetaitoja ja sosiaalisia taitoja opetellaan Askeleittain-opetusohjelman avulla. Lapsia kehotetaan eläytymään kuvan tilanteeseen, ja sitten miettimään kuinka siinä voisi toimia. Lapset saavat arvioida eri vaihtoehtoja ja yrittää löytää toimivia ratkaisuja, joita he voisivat oikeastikin käyttää. Suunnitelmia kokeillaan yhdessä harjoitusten ja roolileikkien avulla.
Askeleittain-tunneilla opetellaan muun muassa konkreettisia keinoja rauhoittua. Apuna on liikennevalojuliste: punainen tarkoittaa seisahtumista, keltainen miettimistä ja vihreä eri toimintakeinoja, joista valitaan itselle paras.
- Nyt on hurjan suuri tarve vuorovaikutustaitojen ja tunnetaitojen lisäämiseen lapsilla. Osin tämä liittyy siihen, että tämmöiset vaatimukset ovat kasvaneet, ja osin siihen, että meidän elämäntapamme on vaikuttanut siihen, että nämä taidot jää puutteellisesti kehittymään, Tamminen summaa.
Voidaanko itsekontrollin opettelussa mennä liian pitkälle?
- Koko kasvukautensa lapsi ikään kuin katsoo ja opettelee sen kautta, että miten muut auttavat häntä säätelemään hänen omia tunteitaan, miten vanhemmat saavat lapsen kiukuntunteen laantumaan tai auttavat häntä kestämään pettymyksiä. Tätä kautta lapsi oppii vähitellen kontrolloimaan omia tunteitaan.
- Kyllä koko elämän hallinta eli ihmisen kokemus siitä, että hallitsenko omaa elämääni, pohjautuu siihen, miten hyvä itsekuri, oma tunteidentuntemus, kyky säädellä ja tunnistaa omia tunteita ihmisellä on. Eli sanoisin, että tässä ollaan ihmisyyden perusasiassa, Tuula Tamminen muistuttaa.
Monet ovat huolissaan siitä, voidaanko itsekontrollin opettelussa mennä liian pitkälle? Itsekontrollitutkijat vastaavat, että ei:
- Eihän liiasta älystäkään ole kenellekään haittaa. Sama pätee mielestäni itsekontrolliin, Roy Baumeister sanoo.
Tunnetaitoja opitaan vuorovaikutuksessa
Selvää on, että vastuu tunnetaitojen oppimisesta ja kehityksestä on ja pysyy edelleen vanhemmilla. Mutta tunteiden jakaminen edellyttää paljon yhteistä, ohjelmoimatonta aikaa.
- Jos yritetään vain tällaisella opetuksella korvata itse pääasiaa eli sitä että jokaisella lapsella tulisi olla hyviä ihmissuhteita, joissa koko lapsen kehityksen ajan arkipäivän elämässä opetellaan tunnetaitoja ja vuorovaikutustaitoja. Jos tämä puuttuu, niin mikään älyllistävä, harjoitteleva ohjelma ei auta mitään.
- Minusta kaikkein tärkein asia olisi se, että meillä kaikilla aikuisilla, mutta ennen muuta vanhemmilla ja lapsen läheisillä, olisi paljon enemmän aikaa ja halua olla lähellä lasta, olla semmoisessa herkässä tunneyhteydessä lapsen kanssa kaikista meidän aikuisen elämän paineista ja suoritustarpeista huolimatta, Tamminen muistuttaa.
Vanhemmillekin kursseja?
- Vähintään yhtä tärkeää kuin tämä lapsille ja nuorille kouluissa tarjottava opetus olisi se, että aikuisiakin opetettaisiin. Minun mielestäni opettajien jatkokoulutus on tärkeää, mutta vielä tätäkin tärkeämpää olisivat vanhempainkoulut. Sitä pitäisi pitää esillä, miten tärkeää arkipäivän läsnäolo ja herkistyminen omille ja lasten tunteille on, Tamminen sanoo.
- Tietoyhteiskunta painottaa hirvittävän paljon tietämistä ja suorittamista. Asiantuntijoilla ja tietopohjaisella lähestymisellä on oma merkityksensä ja vanhemman merkitys on ihan toinen. Ei vanhemman tarvitse kotona opettaa empatiaa sellaisilla rooli- tai ryhmäpeleillä kuin ehkä koulussa tehtäisiin. Vanhempi opettaa varmasti 90 % lapsen empatiakyvystä joka tapauksessa olemalla oma itsensä.
- Ehkä tämän päivän vanhempien ongelma tai taakka tai ristiriita liittyy juuri siihen, ettei uskalla olla vain oma itsensä ja luottaa siihen, että vanhempana minulla on aina kaikkein tärkein rooli lapseni elämässä, eikä se tarkoita, että osaisin viimeisimmät tietopuoliset opetusmenetelmät tai kasvatusajatukset, vaan että minä olen minä ja minä olen tämän lapsen vanhempi ja suostun olemaan lähellä lastani.
Asiantuntijat:
ROY BAUMEISTER, professori, sosiaalipsykologi, Florida State University, Yhdysvallat
TUULA TAMMINEN, lastenpsykiatrian professori, Tampereen yliopisto
Toimittaja: TIIA VÄRE