Akuutin arkisto
28.11.2006
Turvaverkko tukee dementoituvan arkea
Lapualainen 80-vuotias Aino Ilomäki sai tietää sairastavansa Alzheimerin tautia syksyllä 2004. Hän oli asunut jo pitkään yksin, mutta sairauden edetessä muistihäiriöt pahenivat ja hän alkoi tuntea itsensä entistä yksinäisemmäksi.
Helmikuussa 2005 Ilomäki pääsi mukaan dementoituville suunnattuun Eeva-hankkeeseen, jota toteutettiin kuudessa eteläpohjalaisessa kunnassa. Sen tavoitteena oli luoda turvaa dementoituvan kodin arkeen sektorirajat ylittäen. Hankkeen ideoinnista ja toteuttamisesta vastasi Etelä-Pohjanmaan Telelääketieteen Palvelukeskus, jonka projektipäällikkönä toimii Merja Hedberg.
- Halusimme muodostaa kokonaisuuden, jossa on mukana kunnan asiantuntijoita, kotipalvelun ihmisiä, omaisia, ystäviä, naapureita sekä yksityisyrittäjiä eli hoivayrittäjiä ja vapaaehtoistyöntekijöitä. Hankkeeseen osallistui myös kolmisenkymmentä yritystä, joiden kehittämää teknologiaa tuotiin koteihin.
Sektorit ylittävää yhteistyötä
Hankkeen alussa dementoituvan elämäntilanne kartoitettiin hyvin tarkkaan, ketkä esimerkiksi vierailevat hänen luonaan, minkälaisia terveydenhuoltopalveluja hän tarvitsee ja mitkä ovat hänen mielenkiinnon kohteensa ja harrastuksensa. Tämän jälkeen alettiin miettiä, tulisiko sosiaalista verkostoa vahvistaa ja minkälaista teknologiaa kotiin voitaisiin asentaa.
- Sitten sovimme, että seuraavalla kerralla, kun tulemme käymään dementoituvan kotiin, sinne kutsutaan ihmisiä mukaan. Meillä oli usein tupa täynnä naapureita ja ystäviä, kyläläisiä ja sukulaisia, joiden kanssa sitten sovittiin asioista. Jokaiselle tuli oma roolinsa, pienempi tai isompi ja sukulaisille jäi suurin vastuu, Hedberg kertoo.
Ilomäellä on seitsemän lasta, jotka toimivat kaikki hänen omaishoitajinaan, mutta asuvat omissa kodeissaan. Lapset ovat jakaneet äidistä huolehtimisen vastuun keskenään siten, että he soittavat hänelle vuorotellen joka päivä ja viettävät myös viikonlopun äidin kanssa vuoron perään.
Viikolla paikkakunnalla asuva ystävä vierailee Ilomäen luona ja naapuri seuraa syttyvätkö hänen asuntoonsa valot aamulla ja sammuvatko ne illalla.
Teknologia täydentää sosiaalista turvaa
Ilomäen kodin turvallisuutta on myös parannettu teknisillä turvalaitteilla. Liedessä on ajastimella toimiva katkaisin ja lääkedosetti muistuttaa käyttäjäänsä, mikäli lääkkeet jäävät ottamatta. Ilomäen kaulassa riippuu pieni turvapuhelin, josta soitto ohjautuu suoraan palolaitokselle. Laitteelle on ollut jo todellista käyttöä.
- Kerran lukitsin itseni kuistiin ja oli vielä kylmä. Katsoin tielle ja tuumasin, että ei tuonnekaan kukaan kuule, vaikka kuinka kopistan ja sitte yht'äkkiä muistin, että minulla on turvapuhelin. Painoin sitä eikä mennyt kuin korkeintaan viisi minuuttia, kun portailla oli mies ja nainen ja minä pääsin eteisestä pois, Aino Ilomäki muistelee.
Viimeisin turvalaitehankinta on eteiseen asennettu gsm-kamera, joka lähettää viestin omaishoitajan matkapuhelimeen, mikäli joku tulee asuntoon tai lähtee sieltä ulos. Puhelimen kautta voi kuunnella tai katsoa, kuka eteisessä liikkuu.
- Meillä oli hieman ongelmana se, että äiti avasi oven kenelle tahansa ja tapahtui pientä huijaamista. Sen vuoksi ajattelimme että kamerasta olisi turvaa. Siitä ainakin näkee kuka äidin luona käy. Jos illalla tulee kovin myöhään hälytyksiä, yritämme soittaa hänelle tai kuuntelemme kamerasta, mitä hän touhuaa, omaishoitaja Kaarina Ilomäki kertoo.
Hankkeen aikana jokaiselle dementoituvalle laadittiin oma lukujärjestyksen muotoinen kalenteri, johon merkittiin viikon tapahtumat eli kuka vierailee milloinkin sairastuneen luona ja minkälaisia palveluja hänelle tarjotaan. Siihen kirjattiin myös asuntoon hankitut tekniset turvalaitteet. Hedbergin mukaan yksinkertainen turvaverkkokalenteri osoittautui hyväksi apuvälineeksi, koska siitä näkee heti aukot ja päällekkäisyydet, jolloin niitä pystytään poistamaan.
- Teknologian kohdalla erityisesti kulunvalvonta paransi turvallisuutta ja etenkin omaisen turvallisuuden tunnetta. Dementoituneelle itselleen sillä ei ole niinkään merkitystä. Hänelle ihmisen läheisyys on tärkeintä.
Avainsanoina yksilöllinen suunnittelu ja sitoutuminen
Haasteellisinta Eeva-hankkeessa oli Hedbergin mielestä luoda yhteistyötä sellaisten tahojen välille, jotka eivät ole aikaisemmin toimineet yhdessä. Yksi ongelmakohta oli turvaverkkoon sitoutuminen.
- Omaiset tai läheiset sitoutuvat todella hyvin, mutta julkisen puolen organisaatiomalleilla on tässä asiassa vielä opettelemista. Dementoituvat tulisi ottaa huomioon yksilöinä siten, että turvaverkon tekeminen siellä kotona on hyvin räätälöityä. Tähän kuntien tulisi antaa lisää resursseja.
Eeva-hanketta toteutettiin syyskuun 2004 alusta helmikuun 2006 loppuun. Projektin aikana luodut käytännöt jatkuvat kunnissa edelleen, vaikka varsinainen hanke onkin päättynyt. Samantyyppistä turvaverkkomallia voidaan Hedbergin mukaan soveltaa myös muille erikoisryhmille, jotka tarvitsevat tukea kotona asumiseen.
Tällä hetkellä Etelä-Pohjanmaan Telelääketieteen palvelukeskuksella on meneillään Kotipesä-hanke. Sen tavoitteena on viedä Eeva-hankkeen aikana kerättyä tietoa dementoituvien arjesta kotipalvelun työntekijöille, palveluyrittäjille sekä teknisiä turvalaitteita kehittäville yrityksille.
Asiantuntija: MERJA HEDBERG, projektipäällikkö, Etelä-Pohjanmaan Telelääketieteen Palvelukeskus
Toimittaja: KIRSI SCHALI