Akuutin Arkisto
3.4.2007
Mitä hampaat kertovat?
Viidesluokkalaista Saku Puolitaivalta ei jännitä oikeastaan ollenkaan, sillä hän on tullut koulun hammashoitolaan tutun hammaslääkärin vastaanotolle. Vuorossa on valistusta ja ihan tavallinen tarkastus
Kaikki nykykoululaiset eivät ole Sakun tapaan tottuneet säännölliseen hampaidenpesuun. Kun lisäksi jokainen päivä tuppaa olemaan karkkipäivä, reikiintyvät hampaat entistä helpommin. Reikiintymistä vauhdittaa se, että valistuksesta on tullut uhanalainen voimavara.
– Siihen meillä ei ole ollut resursseja nyt enää, koska meillä hammashoitohenkilökunta on vähenemässä, hammaslääkäreiden määrä on vähenemässä, suuhygienistien määrä ei nouse riittävää tahtia. Kyllä varmaan tällainen napostelukulttuurikin vaikuttaa. Välipaloja syödään entistä enemmän, kertoo Oulun yliopiston hammaslääketieteen laitoksen professori Kyösti Oikarinen
Uusreikiintyvien sukupolvi
Nykypäivän iäkkäät ihmiset varttuivat aikana, jolloin hampaita ei juuri pesty. Hampaattomuus saattoikin kohdata jo teini-iässä. Vaikka hampaat eivät paljastakaan tarkkaa ikää, voidaan meidät suomalaiset jakaa erilasiin sukupolviin purukaluston kunnon perusteella.
– On tällainen hampaattomien sukupolvi eli iäkkäiden ihmisten sukupolvi. Sitten meillä on paljon hoidettujen hampaiden sukupolvi, jolla on paljon amalgaamipaikkoja. Heitä sanotaan amalgaamisukupolveksi. Sitten meillä on tämmöinen fluorisukupolvi, joka kuvaa sitä tehokasta ennaltaehkäisyä ja valistusta, jota silloin 70-luvun alussa oli. Tällä perusteella 70-luvulla syntyneiden, tällä hetkellä aikuisten, hampaat ovat hyvässä kunnossa, luettelee Oikarinen.
– Sitten meillä on tämmöinen uusi sukupolvi, jossa vähän sekoittuvat nämä piirteet. Meillä on uudelleen tällainen uusreikiintyvien sukupolvi. Se tarkoittaa että meidän hammasterveyden hyvä kehitys on hidastunut, Oikarinen jatkaa.
Syrjäseutujen hammaslääkäripula heikentää hampaita
Hammasterveyden taantuma kouraisee Suomen eri kolkkia eri voimakkuudella. Esimerkiksi hampaattomuus on yleisempää Pohjois-Suomessa kuin Etelä-Suomessa. Yhtenä syynä pohjoissuomalaisten harvahampaisuuteen ovat pitkät hoitomatkat. Katvealueita jää paljon myös Itä-Suomeen, jonne ei saada houkuteltua hoitohenkilökuntaa.
– Nyt kun meillä ei ole Kuopiosta enää kymmeneen vuoteen valmistunut hammaslääkäreitä, niin itäinen Suomi on ehdottomasti valtakunnallisesti suurin huoli tällä hetkellä. Siellä on paljon virkoja hoitamatta, kertoo Oikarinen hammaslääkäripulan taustoista.
Kyse on myös potilaan lompakon paksuudesta. Kurkkaamalla suuhun hammaslääkäri pystyy tekemään johtopäätöksiä potilaan sosiaalisesta asemasta ja varakkuudesta.
– Meillä on kuitenkin kohtalaisen iso asiakasmaksuosuus sekä julkisella puolella että varsinkin yksityisellä puolella, niin onhan se selvä että perheen ja henkilön taloudellinen tilanne vaikuttaa siihen että minkä tyyppistä hoitoa haetaan ja haetaanko ylipäätään hammashoitoa, toteaa Oikarinen.
Myös sukupuolten välillä on eroja. Naiset nimittäin hoitavat hampaitaan miehiä paremmin. Naisilla hampaidenhoito liittyy yleisesti oman terveyden ylläpitoon, mutta taustalla saattavat vaikuttaa myös ulkonäköseikat. Naiset reagoivat herkemmin sellaisiin hammasvaurioihin, jotka vaikuttavat ulkonäköön. Samalla hampaiden toiminnallinen ja terveydellinen tila paranee.
Tuloerot näkyvät myös hampaissa
Karkeasti ottaen voidaan sanoa, että kansa on nyt jakautunut kahtia. Kun toisten hampaat ovat yhä paremmassa kunnossa, ovat toisen äärilaidan hampaat huolestuttavan huonossa kunnossa. Saku Puolitaival kuuluu niihin, joiden hampaissa ei ole huomauttamista.
Hampaiden terveydellä on suora kytkös ihmisen hyvinvointiin. Esimerkiksi piiloinfektiot suussa voivat olla riski jopa sydämenterveydelle. Jotta kuilu hyvähampaisten ja huonohampaisten välillä saataisiin kurottua umpeen, vaativat asiantuntijat hammashuoltoon lisää resursseja. Oikarinen uskoo myös perinteisiin keinoihin hampaiden pelastamiseksi.
– Mutta ennen kaikkea minä uskon että voimakkaita terveyskasvatuksellisia asioita uudelleen ohjelmaan ja ennaltaehkäisevät toimet takaisin. Limsa-automaatit pois, karkkipäivät takaisin, hampaiden harjaus, fluorin käyttö ja ksylitolin käyttö ruokailun jälkeen. Nämä ovat yksinkertaisia asioita mutta erittäin merkittäviä sekä yksilötasolla että varsinkin väestötasolla.
Asiantuntija: KYÖSTI OIKARINEN, professori, hammaslääketieteen laitos, Oulun yliopisto
Toimittaja: SUSANNA EKFORS