Akuutin Arkisto
6.3.2007
Kuka on tervetullut maailmaan?
"Uusi ihminen" valottaa pohjoismaisen rotuhygienian historiaa
1900-luvun alussa huomattiin, että ei-toivotun väestön, köyhien, mielisairaiden ja vajaamielisten määrä oli lisääntynyt suhteessa muuhun väestöön. Ratkaisu lisääntyvään ongelmaan oli suorastaan nerokas; huonosta perimästä päästäisiin eroon steriloimalla epäkelvot yksilöt. Sterilointiin painostaminen ja jopa pakottaminen jaksaa hämmästyttää tänä päivänä ja aihe on ollut esillä varsinkin Ruotsissa.
Aihetta käsittelee myös Klaus Härön pian ensi-iltaan tuleva elokuva Uusi Ihminen. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Ruotsiin, jossa köyhästä perheestä tuleva tyttö, Gertrud Johansson, joutuu laitokseen. Vapauden hintana on sterilointiin suostuminen.
– Ruotsissahan ruvetaan rakentamaan tätä kansankotia 30-luvun alkuvuosista lähtien ja siihen tietysti kuulu huolenpitäminen ihmisistä ja tällaiset lastenkodit ja köyhäintalot niin nehän kuuluu tällaiseen huoltoverkostoon, ne on tapa pitää huolta ihmisistä. Mutta sitten niin Ruotsissa kuin Suomessakin oli kääntöpuolena kun joutui tai pääsi huollon piiriin, niin sitä menetti usein itse valtuutensa päättää omista asioistaan, taustoittaa filosofian tohtori, dosentti Markku Mattila Tampereen yliopiston historiantieteen laitokselta.
Steriloinilaki työkaluksi
– Steriloinnin taustalla oli tietysti tällainen jo 1800-luvun lopulla herännyt huoli siitä, että kansojen kansakuntien elinvoima on degeneroitumassa, huonontumassa. Nähtiin että yhä enemmän syntyy sellaista ihmisainesta, joka ei täytä kelpokansalaisen mittoja, siis on juoppoutta, on prostituutiota, on varkautta, on työttömyyttä, on köyhyyttä, kaikennäköisiä ongelmia. Näitä tietysti on aina ollut, mutta nämä niin kuin 1800-luvun lopussa tuli ikään kuin kärjistyneemmin näkyviin, koska kaupungistuttiin nopeasti, selittää Markkula.
Kaupungistumisen myötä epäkelvoksi luokitellut ihmiset tulivat näkyväksi ongelmaksi. Kun aiemmin erilaisuus oli ripoteltu ympäri maaseutua, oli se yhtäkkiä kaduilla kaikkien silmien alla. Sterilointilakien säätäminen alkoi USA:sta ja Eurooppa seurasi perässä. Pohjoismaissa lait astuivat voimaan kutakuinkin samoihin aikoihin 1930-luvun puolivälin paikkeilla.
– Suomen ja Ruotsin tilanne poikkeaa sillä lailla toisistaan, että Suomessa tämä pakkosterilointi tuli mahdolliseksi vuonna 1935 ja sitten kun lakia muutettiin vuonna 1950, se säilyi. Mutta Ruotsissa tämä sterilointi oli, kun lakia 40-luvulla muutettiin, niin se perustui ennen kaikkea vapaaehtoisuuteen eli ihminen joka katsottiin, että on näin täysipäinen, niin häntä ei voitu määrätä steriloitavaksi, vaan häneltä piti saada siihen suostumus. Mutta tämä niinkö avasi oven sille, mitä tässä Härön elokuvassa näytetään, sille painostukselle kun se suostumus piti jollain tavalla saada, niin sitä piti painostuksen kautta hakea. Sen sijaan Suomessa ei ollut mitään tarvetta painostaa ihmistä isommiten, koska ne voitiin aina määrätä. Jos todettiin, että nämä on lainalasia, mielisairaita tai tylsämielisiä, vajaamielisiä, niin se riitti - voitiin määrätä, paljastaa Mattila.
Rotuhygieniaa ennen ja nyt
Suomessa lääkintöhallitus määräsi sterilointeja heille tulleiden esitysten perusteella - itse henkilöä näkemättä ja tapaamatta. Vastuu rivien puhdistamisesta oli käytännössä kunnanlääkäreiden harteilla. Toiset toimivat aktiivisemmin kuin toiset ja eri paikkakuntien väliltä löytyy suuriakin tilastollisia vaihteluita. Virallisten tilastojen mukaan Suomessa tehtiin vuosina 1935–1970 rotuhygieenisin syin 7 350 sterilointia. Toiminnan ajateltiin olevan kaikkien edun mukaista, jossa kuitenkin yhteiskunnan etu pantiin yksilön edun edelle.
– Tuolloin, tai niin kuin voidaan kai sanoa aina, hyvin pitkän ajan kuluessa, ihmisellä on ollut halu kontrolloida omien jälkeläistensä laatua. Siis sitä, että tulisi priimoja lapsia, eikä tulisi rampoja, puutteellisia, sairaita. Ja tällaiseen jatkumoon tämä liittyy. Ja tämä veitsellä tehty sterilointi oli yksi ratkaisu, nykyisinhän tämä hoidetaan paljon sofistikoidummin, on sikiöseulonnat ja tällaiset asiat. Mutta se ajatus siellä taustalla edelleenkin sama eli se että me valvomme ja kontrolloimme sitä, minkä laatuisia jälkeläisiä me haluamme tähän maailmaan, että ihan kaikki ei ole tervetulleita kumminkaan, tiivistää Mattila ja vie ajatusta eteenpäin nykyajan ilmiöiden kautta:
– Nyt en enää puhu tutkijana vaan yksityisenä ihmisenä. Minun mielestä niin ainakin suomalaisessa yhteiskunnassa tämähän menee vaan hullumpaan suuntaan kaiken aikaa tämä erilaisuuden sietämisen kaventuminen. Siis nyt alkaa olla tulilinjalla lihavat, tupakanpolttajat ja alkoholia nauttivat, että niitä kohta verotetaan eri lailla, niitä kohdellaan eri lailla, tämän tien päässä on, että heitä kohdellaan ihan "sonderbehanlung" ja se tie vie saunan taakse. Tätä on kokeiltu jo Saksassa 30-luvun lopussa, että sikäli minua vähän huolestuttaa tämä tämmöinen ihmisryhmien valitseminen ulos väestöstä ja heidän syyllistäminen tai osoittamisensa jonkinlaiseksi, jonka jälkeen heitä aletaan kohdella erilailla. Ja tällaiset läskikapinat ja muut, niin en mää usko että helpottaa millään lailla esimerkiksi kouluissa kiusaamisongelmaa, päinvastoin, se lisääntyy.
Asiantuntija: MARKKU MATTILA, filosofian tohtori, dosentti, historiantieteen laitos, Tampereen yliopisto
Toimittaja: ANU-MAIJA KÄRJÄ