Akuutin Arkisto
11.12.2007
Salibandy sujuu sähköpyörätuolilla
Sähköpyörätuolisalibandy on kasvattanut suosiotaan suomalaisilla pelikentillä. Laji rantautui meille 90-luvun alussa, aluksi Helsinkiin ja Ouluun. Nyt joukkueita on muuallakin Suomessa, ja SM-sarjassa käydään kovaa kamppailua.
– Tämä on vaikeavammaisille oikeastaan ainoa urheilulaji, jota voi harrastaa ilman, että tarvitsee käyttää jalkoja. Ottaa vaan nupista kiinni ja kääntää ja vauhtia riittää, kertoo Harri Kauppila Merikoski SBT:stä Oulusta.
Laji vaatii pelaajalta tarkkaa silmää.
– Käsien toimintaa ja tietysti pelisilmää sekä sitä, että osaa hakea sitä vapaata paikkaa. Käsien toiminta on erityisen tärkeää ja näkö tietysti, listaa Kauppilan joukkuetoveri Tommi Niskanen.
Oulun joukkue on parhaimmillaan sijoittunut neljänneksi, mutta nyt tavoitteet ovat korkeammalla.
– Meillä on tämä Oulun joukkue vähän tämmöinen keskikastin porukka. Tavoitteena on nostaa tämä sinne mitalikolmikkoon, Tommi Niskanen visioi.
– Kyllä me täältä vielä noustaan. Mitaleille pitää päästä. Se on tavoite kaikille, Harri Kauppila vahvistaa.
Taitava pelaaja pystyy liikkumaan sähköpyörätuolilla ketterästi. Pelin tiimellyksessä sattuu myös törmäyksiä. Vauhti ja pyörän paino ovat riskialtis yhdistelmä.
– Kyllähän meillä kaatumisia sattuu ja muistaakseni edellisellä kaudella saman turnauksen aikana kahdella pelaajalla murtui käsi, kun alle jäi. Pyörät painavat toistasataa kiloa, Kauppila kuvailee.
Hyvältä pelaajalta vaaditaan kylmäpäisyyttä. Hankalilta näyttäviin tilanteisiin on uskallettava mennä. Vanha sanontakin tietää, ettei urheilija tervettä päivää näe.
– Joo, sehän pitää kyllä paikkansa aika lailla joka lajissa, myös tässä, Kauppila virnistää.
Laji on pelaajalle paljon muutakin kuin pelkkää urheilua.
– Yleensä tässä saa sosiaalisia kokemuksia, ja kavereita on tämän lajin kautta tullut kymmenkunta lisää, Niskanen laskee.
– Tämä on oikeastaan ainoa harrastus, jossa näkee muitakin, ettei ole siellä neljän seinän sisällä, sanoo Juha Rahkonen.
Joukkue treenaa kaksi kertaa viikossa. Sen lisäksi kukin pelaaja tekee halutessaan omia harjoituksia. Oman terveyden kehitys asettaa tulevaisuudelle isoja haasteita.
– Minulla on etenevä lihassairaus. Se vaikuttaa pelikykyyn huomattavasti, koska lihasvoima heikkenee, Juha Rahkonen miettii.
Toisin kuin yleensä luullaan, voi urheilijan kalenteriin mahtua muutakin kuin treenejä ja kilpailua. Tässä joukkueessa kulttuuri tuo monelle pelaajalle vastapainoa urheiluun.
– Fantasiaromaanien kirjoittamista, sitten on oma bändiprojekti meneillään, että kaikkea kivaa, Rahkonen sanoo.
Toimittaja: SUSANNA EKFORS