Akuutin Arkisto
20.2.2007
Toivo Saarenpään selviytymistarina
Toukokuun 16. päivä vuonna 2005 Muhoksen Päivärinteellä asuva Toivo Saarenpää sai kauan odottamansa puhelinsoiton. Puhelimen toisessa päässä oli Oulun yliopistollisen sairaalan päivystyspoliklinikan päiväystävä lääkäri. Hän ilmoitti, että sopiva munuainen oli vihdoin löytynyt.
– Lääkäri kysyi kiinnostaisiko lähteä siirtoon. Pikkuisen ilkeyttäni vastaisin, että joutoaikaa saattaisi olla, joten ilmestyn paikalle, Saarenpää vitsailee.
Saman päivän iltana siirtoleikkaus oli suoritettu. Nyt leikkauksesta on kulunut kahdeksan kuukautta, raskaat dialyysihoidot ovat historiaa ja uusi munuainen toimii hyvin.
Näkö meni silmäleikkauksessa
Mutta ennen kuin tähän on päästy, kuluva vuosituhat on muuttanut monella tapaa Saarenpään ja hänen läheistensä elämää. Terveyden kannalta raskain vuosi oli vuosi 2004, jolloin hän joutui sydänleikkauksen lisäksi kahteen silmäleikkaukseen. Näiden ohella Saarenpää kävi viikoittain dialyysihoidoissa, jotka nekin ottivat veronsa miehen voinnista.
– Vuonna 2004 helmikuussa jouduin oikean silmän lasiaisen puhdistusleikkaukseen, jossa hoidettiin silmään kasvaneita uudissuonia. Silloin minulle sanottiin, että silmästä menee näkö joksikin aikaa, mutta minun kohdalla näkö ei koskaan palautunut, Saarenpää sanoo.
Saman vuoden elokuussa Saarenpää oli vasemman silmän kanssa samassa tilanteessa. Lasiaisen puhdistusleikkauksen jälkeen näkö ei enää palautunut. Kahden silmäleikkauksen jälkeen Saarenpää opetellut elämään täysin sokeana Täytenä yllätyksenä sokeutuminen ei tullut, sillä diabetesta nuoresta asti sairastaneena Saarenpää on tiennyt, että näkö tulee heikkenemään ennemmin tai myöhemmin.
– Eihän se ole ollut kuin itsensä opettamista, kopsuttelua ja oppimista varovaisuuteen.
Suuri apu sopeutumisessa ovat olleet tekniset apuvälineet.
– Kun menetin näköni syksyllä 2004, näkökeskuksen ohjaaja tuli esittelemään minulle näkövammaisille tehtyä puhelinta. Ajattelin heti, että tällainen minun on saatava. Kun olin päässyt sinuksi puhelimen ja puhelimessa olevan talks- ohjelman kanssa, se tuntui aivan mahtavalle. Ohjelman avulla pystyin itse soittamaan, lähettämään tekstiviestejä ja asettamaan herätyksen eli tekemään niitä asioita, joihin ennen tarvitsin apua. Silloin tuli sellainen tunne, että sokeutuminen olekaan maailmanloppu, Saarenpää kuvaa.
Puhelimen lisäksi Toivo käyttää tietokonetta kuten kuka tahansa näkevä ihminen. Tietokoneessaan hänellä on äänisimulaattori, jonka avulla Toivo voi kuunnella sähköpostit, tavalliset postit, sanomalehdet sekä nettisivut. Myös kirjoittaminen onnistuu hyvin, kun näppäimistö on tuttu. Kirjoittamisesta onkin tullut tärkeä henkireikä. Tulevaisuuden suunnitelmissa siintää se, että kirjoituksia voisi julkaista muidenkin luettavaksi.
Pesukone aiheutti suurimman harmin
Mutta se ei vielä riittänyt, että Toivo oli menettänyt näkönsä, läpikäynyt munuaisensiirron ja sydänleikkauksen. Kaikkein pahin tapahtui juhannusviikolla vuonna 2005. Silloin Saarenpään kodissa syttyi tulipalo, joka tuhosi hetkessä koko kodin. Pesukoneen rikkinäisestä liittimestä lähtenyt palo tuhosi sen, minkä Toivo oli yhdessä vaimonsa kanssa rakentanut, ja jossa perhe oli kasvatettu.
– Kyllähän se kodinmenetys kaikkein raskaimmalta tuntui, ja alun vaikeuksien jälkeen siinä oli tippa linssissä monta kertaa. Muissa tilanteissa ei ole yhtä raskaita asioita ollut, koska ne muut ovat olleet sellaisia asioita, jotka on ollut pakko hyväksyä. Mutta tämä tulipalo oli sellainen asia, jota ei olisi pitänyt tapahtua. Silloin ajattelin, ettei tällaista voi tapahtua omalle kohdalle. Se oli todella raskasta aikaa, Saarenpää sanoo.
Odotuksissa kesä ja auringonpaiste
Vaikka elämä on kohdellut Toivoa kovin ottein, katkeruudelle hän ei ole antanut jalansijaa. Saarenpää sanoo itse, ettei ole antanut katkeruuden tehdä pesää aivoihin.
– Varmaan jotkut ajattelevat, että olen jatkuvasti katkera, mutta en minä ole. Toki niitä hetkiä tulee, mutta en ole antanut niiden jäädä päähäni. Ei minun ole sen erikoisempia asioita tarvinnut sen asian kanssa tehdä, mies sanoo.
Tällä hetkellä Saarenpää odottaa kesää ja auringonpaistetta.
– Olen antanut itselleni sellaisen käskyn, että sitten lähdetään liikenteeseen. Odotan, että pääsen paremmin tutuksi tämän ympäristön kanssa ja liikkumaan itsekseni ulkona, mies sanoo hymyillen.
Toimittaja: MINNA AKIMO