Akuutin Arkisto
27.3.2007
Tehoa vanhusten lonkkamurtumien hoitoon
Lonkkamurtuma ei ole pikkujuttu ikäihmisille. Peräti 30 prosenttia iäkkäistä lonkkamurtumapotilaista kuolee jo ensimmäisen vuoden aikana. Iso osa joutuu loppuelämäkseen osastopotilaaksi.
Tampereen yliopistollisessa sairaalassa tartuttiin ongelmaan ja lähdettiin selvittämään ongelmia, jotka liittyvät koko lonkkamurtuman hoitoketjuun eli ensiapuun saapumisesta kotiutukseen asti, ja yllättäen niitä oli paljon.
– He ovat aliravittuja, neljä viidestä on proteiinialiravittuja selvästi ja usein he ovat laihtuneet ennen kuin ovat saaneet murtuman ja monesti ovat usein huonokuntoisia. Heillä on nestetasapaino pahasti pielessä sairaalaan tullessa ja he ovat sekavia, kertoo Markku Järvinen, kirurgian professori, Tampereen yliopistollisesta sairaalasta.
Hoitoketju tarkkailuun
Eeva Laakso kaatui kaksi vuotta sitten kotipihallaan sillä seurauksella, että hänen lonkkansa murtui. Elämä muuttui kerta heitolla ja rakas harrastus - posliinimaalaus jäi, koska voimat vähenivät.
Eevasta tuntui, että kaatuminen vei mennessään paljon. Hän on kuitenkin toipunut 91 vuoden iästään huolimatta niin hyvin, että hän sai palata takaisin omaan kotiinsa eikä joutunut osastopotilaaksi, kuten niin monet muut.
Lonkkaleikkaus kuluttaa energiaa ja vie lihasvoimia. Onneksi Eeva pääsi mukaan Taysin projektiin, sillä hänelläkin oli sairaalaan tullessa proteiinivajetta. Projektissa huomioidaan ikäihmisten hoidossa riskitekijät jo ennen leikkausta.
– Meillä pyydetään säännön mukaan anestesialääkärin kannanotto asioihin, nestetasapainoa korjataan, lääkitystä korjataan, ja myös aloitetaan energia- ja proteiinirikas ravitsemus jo potilaan tänne tultua, Järvinen kertoo.
Takaisin jalkojen päälle
Tavoitteena oli myös suorittaa leikkaus mahdollisimman nopeasti ja aloittaa kuntoutus heti leikkauksen jälkeen mahdollisimman tehokkaasti. Lihaksia ja luita voidaan nimittäin kuntouttaa loppuun asti ilman yläikärajaa. Hoitoketjua on tarkoitus parantaa tutkimuksen avulla aina terveyskeskusjaksosta kotiuttamiseen asti. Se on tuonut hyviä tuloksia.
– Ensimmäisen kuukauden varhaiskuolleisuus on pudonnut puoleen ja ensimmäisen vuoden kuolleisuus on myös alentunut noin kolmasosan verran eli tutkitussa ryhmässä ensimmäisen vuoden kuolleisuus oli vain 20 prosenttia, Järvinen iloitsee.
Iloinen asia on sekin, että yli 80 prosenttia sellaisista lonkkamurtumapotilaista, jotka tulivat kotoa sairaalaan, myös palasivat terveyskeskusjakson jälkeen omaan kotiin.
Toimittaja: NINA KUJANSIVU
Asiantuntija: MARKKU JÄRVINEN, kirurgian professori, Tampereen yliopistollinen sairaala