Akuutti - Terveyttä, tietoa, tunteita

YLE

 

YLE A-Ö

teksti-tv s.374 tekstitys s.334 digiteksti-tv s.374 MHP-lisäpalvelu

Akuutin lääkäriarkisto

Kooma

"Läheiseni joutui hiljattain onnettomuuteen, jonka seurauksena hän on ollut jo jonkin aikaa koomassa. Miten kauan ihminen voi olla koomassa ja jääkö hänelle siitä joitain vaurioita?"

Nykyinen neurotiede ei täysin ymmärrä tajuttomuuden mekanismeja – on esimerkiksi todettu, että joissain tapauksissa tietyt aivoalueet ovat aktiivisempia tajuttomilla kuin hereillä olevilla tai nukkuvilla, ja siten tajuttomuutta ei ehkä voidakaan pitää vain suoraviivaisena aivotoiminnan heikkenemisenä. Ihminen voi nykyään toipua syvästäkin tajuttomuudesta takaisin täysin normaaliin elämään. Karkeasti ottaen pitää kuitenkin paikkansa, että mitä pitempään tajuttomuus jatkuu, sitä epätodennäköisempää herääminen on. Tajuttomuus on tila, jossa henkilö ei reagoi puhutteluun, ei avaa silmiään ulkoisille ärsykkeille, esimerkiksi kuullessaan kovia ääniä tai kokiessaan kipua, ja jossa häntä ei voida herättää samoin keinoin kuin tavallisesti nukkuvaa ihmistä. Tajuttomuus ei ole yksittäinen, selkeä tila, vaan etenee asteittain. Lievästi tajuton henkilö saattaa vetää kätensä pois, jos sitä nipistetään ja jopa mutista vastauksia. Syvästi tajuton eli koomassa oleva henkilö ei reagoi kipuun millään lailla eikä hengitä itse. Kun tajuttomuus jatkuu pitkään, viikkoja tai kuukausia, tajuton henkilö voi siirtyä niin sanottuun vegetatiiviseen tilaan, jossa korkeammat aivotoiminnat, kuten tietoinen ajattelu ja persoonallisuus ovat lakanneet, mutta aivojen perustoiminnat, kuten uni-valve-rytmi, kehon lämmönsäätely, nielemis- ja yskärefleksit edelleen toimivat. Vegetatiivista tilaa sanotaan toisinaan virheellisesti aivokuolemaksi, tarkoittaen, että potilaan ruumis on edelleen hengissä mutta aivojen ne osat, jotka tekevät hänestä persoonan, ovat kuolleet.

Aivokuoleman ja tajuttomuuden välinen ero on kuitenkin selvä. Tajuton eli koomassa tai pysyvässä vegetatiivisessa tilassa oleva henkilö voi pysyä hengissä konein avustettuna jopa vuosia, sillä elämää ylläpitävät aivojen perustoiminnot ovat edelleen olemassa. Kysymys siitä, onko mitään toivoa potilaan heräämisestä ja kannattaako esimerkiksi hengityskonehoitoa jatkaa, pitää erikseen ratkaista lääketieteellisin perustein ja potilaan ja hänen omaistensa tahto huomioon ottaen. Aivokuolleen vainajan sydän sen sijaan lakkaa lyömästä muutamien päivien, korkeintaan parin viikon, kuluttua, vaikka elintoimintoja yritettäisiinkin koneellisesti ylläpitää.

Neurologi Merja Hallikainen

Paluu lääkäriarkistoon

Akuutti - TV2 PL 277 90101 OULU | YLE | Asiaohjelmat ©2006