Matti Johannes Koivun uusin levy ”Toisen maailman nimi” on äärimmäisen persoonallinen, kunnianhimoinen ja vaativa. Sellainen, joka haastaa kuulijansa.
Usein noiden sanojen taakse, genrestä riippumatta, kätkeytyy ajatus, että ko. musiikkia on asianharrastajan pakko kunnioittaa, mutta ei sitä kyllä viime pelissä moni oikeasti kuuntele.
Monet ”maallikot” epäilisivät jo tässä vaiheessa, että nyt taitaa kyse olla siitä tekotaiteellisesta paskasta.
