Lähdin keväällä 93 Turkuun tekemään juttua Kansallisbaletin tanssijasta Janne Väänäsestä. Muistan yhä hyvin, miten tapaaminen jännitti minua, sillä missään ei opeteta miten kuolemansairasta ihmistä haastatellaan luontevasti.
Väänänen oli hiv-positiivisena jättänyt balettitanssijan työt ja siirtynyt tekemään omia koreografioita. Turkuun hän oli tehnyt omaelämäkerrallisen jäähyväisteoksen Striptease.
