Aalto uusimmat merkinnät RSS

Sosiaalisen median kehitys vie kohti monimuotoista ja hajautettua julkaisua

Tuija Aalto — Wed, 13 Jan 2016 13:06:24 +0000

Kun suomalainen netin käyttäjä haluaa tietää, mitä maailmassa tapahtuu, hän - todennäköisemmin kuin muualla - avaa jonkin tiedotusvälineen verkkosivun. Kansainvälisen vertailututkimuksen mukaan sanomalehtien digitaalinen tavoittavuus Suomessa on 80%. Ylen tekemän tutkimuksen mukaan viidennes - noin 22 % suomalaisista - ei seuraa säännöllisesti uutisia internetissä. Suosittelun merkitys sisältöjen leviämisessä on merkittävä - on siis tehtävä suosittelemisen arvoista, kiinnostavaa ja ainutlaatuista sisältöä.

Samalla kun tähtäämme siihen, että omat palvelumme ovat suomalaisille korvaamattomia, olemme tietoisia siitä että yhä useampi odottaa saavansa sisällöt somen kautta. Some onkin nuorille suunnatuissa ohjelmissa aina osa konseptia ja sisällön julkaisusuunnittelua. Tunnetuimpia esimerkkejä tästä ovat #LoveMilla, Docventures ja Yle Kioski.

Tekijänoikeudet ja esitysoikeudet mahdollistavat monimuotoisen julkaisemisen yhä useammin. Mittausmenetelmät eri julkaisutapojen asiakkuusarvon todentamiseksi ovat kehittyneet ja kehitämme niitä edelleen.

Systemaattinen muiden alustoilla julkaiseminen yleistyy - ilmiöistä käytetään englanniksi nimitystä “distributed content”. Ilmiö on merkittävyydeltään samaa luokkaa kuin 2004 keksitty ja aikansa elänyt “Web 2.0” tai pian sen jälkeen syntynyt ja yhä käytössämme oleva “sosiaalinen media”.

“Hajautetulla” tai “levittäytyvällä julkaisemisella” on aikanaan huomattavat vaikutukset media-alaan, mutta vielä on liian aikaista sanoa, millaisia vaikutuksia meillä pohjoismaissa on mediatoimijoiden kannalta näkyvissä. Vakiintunutta suomenkielistä termiäkään ilmiölle ei vielä taida olla. Ensi signaaleja on kuitenkin havaittavissa - esimerkiksi ruotsissa ensimmäiset mediatoimijat ovat tehneet Facebookin kanssa sopimuksia Facebook Instant Articles - julkaisemisesta. Ne siis alkavat julkaista sisältöjään ja myydä mainoksia suoraan Facebookiin - sen lisäksi että tarjoavat omia verkkopalvelujaan.

Sosiaalinen media on nykyään jo korvaamaton viestinnän ja asiakaspalvelun väline.

Toimittajille ja tarinankertojille yhteistyö yleisön kanssa on yhä tavallisempaa. Osallistuminen ohjelman suunnitteluun ja toimittajan työhön vaikuttamiseen kiinnostaa monia. Toimittajat ja asiantuntijat toimivat luontevasti sosiaalisessa mediassa työ- ja ammattiroolissaan, mikä ei vielä joitain vuosia sitten ollut ollenkaan itsestäänselvyys.

Sosiaalisen median kulttuuria ja toimintatapoja on Ylessä luotu ja kehitetty jo reilut kymmenen vuotta - uusia ammattinimikkeitä kuten sosiaalisen median tuottaja ja yhteisömanageri on vakiintunut käyttöön ja sosiaalisesta televisiosta ja radiosta on tullut arkipäivää.

Millaisia kehityskulkuja itse seuraat kiinnostuneimpana?

Sosiaalisen median syötteiden varassa mediakäyttäjä on uudella tavalla passiivinen vastaanottaja - miten varmistaa moninaisuus?

Tuija Aalto ja Viola Strandberg — Fri, 14 Aug 2015 10:22:21 +0000

Etnografinen tutkimustoimisto Kenno paneutui keväällä 2015 neljän eri ikäisen eri puolilla Suomea asuvan henkilön media-arkeen selvittääkseen, mitä tavalliset suomalaiset ajattelevat moninaisuudesta mediassa. Julkisen palvelun mediayhtiönä Yle pohtii, miten se voisi varmistaa moninaisten mediasisältöjen tarjonnan mediakäytöltään hyvin erilaisille yleisöille.

Kenen äänellä mediassa puhutaan?

Kennon tekemisessä haastatteluissa toistui huoli siitä, kenen äänellä mediassa puhutaan. Moninaisuus tuntuu monelle välittyvän esimerkiksi niin, että valtaväestön edustajat puhuvat vähemmistöryhmien puolesta.

Moninaisuuden lisäämiseksi mediassa olisi kaiketi syytä lisätä kaikenlaisten, eri taustaisten, eri tavalla ajattelevien ja erilaisia elämänpolkuja valinneiden ihmisten aktiivista osallisuutta mediasisältöjen tuottamisessa.

Sisällön tasapuolisuutta ja teemojen moninaisuutta ei kuitenkaan enää voi taata pelkästään tarjontaa monipuolistamalla, koska eri ikäiset käyttävät mediaa niin eri tavoin. Esimerkiksi vanhemmalle mediakäyttäjälle kännykkä ei ole merkittävä mediankäytön laite, mutta nuorelle ehkä ainoa.

Lukiolainen ei löydä tavallisten ihmisten selviytymistarinoita

Kennon haastattelema lukiolainen tunnisti oman mediakuplansa, mutta ei osannut sanoa, miten päästä käsiksi sisältöihin sen ulkopuolella. Hän toivoi, että mediassa kirjoitettaisiin esimerkiksi tavallisten ihmisten selviytymistarinoita, koska ei ole koskaan sellaisia saanut lukea. Varttunut mediakäyttäjä osaisi hakea sellaista sisältöä naistenlehdistä, mutta kyseisen lukiolaisen vastaanottama sosiaalisen median sisältö oli lähinnä ulkonäköön painottuvaa kuvallista oman elämän raportointia. Tällaisia blogisisältöjä leimaava täydellisyyden tavoittelu aiheutti nuorelle naiselle ahdistusta ja riittämättömyyden tunnetta liittyen ulkonäköön ja arjen hallintaan.

On yksi asia luoda moninainen sisältöntuotanto ja toinen asia saada ihmiset huomaamaan saati kiinnostumaan.

Nuoria kiinnostava sisältö on yhä voimakkaammin visuaalista ja sosiaalista. Sisällöt Instagramissa, blogeissa ja Facebookissa ovat kuvapainoitteisia, ja vähemmän visuaalinen sisältö, esimerkiksi perinteinen uutisointi, jää huomiotta.

Median murrosta on leimannut mediankäyttäjän muutos passiivisesta aktiiviseksi: passiivinen mediasisällön vastaanottaminen on vaihtunut aktiiviseksi sisällön valikoimiseksi ja jopa itse tuottamiseksi. Valikointi saattaakin johtaa uudenlaiseen passiivisuuteen vastaanotossa, jos uutta seurattavaa ei aktiivisesti etsitä oman “sosiaalisen kuplan” ulkopuolelta. Julkisen palvelun median on löydettävä uusia keinoja tehdä sisällöt niin kiinnostaviksi, että erilaiset yleisöt tulevat löytäneeksi ne kuplista huolimatta - tai ehkä niiden avulla?

Selvitys jätti paljon pohdittavaa

Miten tarjota moninaisuuden kokemus nuorelle, jolla on älypyhelimessaan sosiaalisen median avulla rakennettu “automaattinen sisällöntuotantokoneisto” eikä tämän oman kuplan ulkopuolelle tule mentyä oma-aloitteisesti. Miten sitä voisi helpottaa?
Miten me – ne vastakkainasettelua mediassa ja ihmisten mielissä voisi purkaa
Miten media voisi osaltaan silloittaa ihmisten välistä kuilua niin, ettei moninaisuus mediassa näyttäytyisi negatiivisena tai järjestettynä asiana vaan luontevana osana yhteiskuntaa?
Miten tavallinen arki voitaisiin tuoda paremmin näkyviin? Arjen moninaisuuden puute mediassa aiheuttaa riittämättömyyden tunnetta.

Ks. myös: Suomalaisten kiinnostus vuorovaikutukseen ja osallistumiseen on kasvussa

Tuija Aalto on strategiapäällikkö Ylen strategiaosastolla ja Viola Strandberg on Kennon tutkimusjohtaja.

Yle haluaa olla yhteiskuntaa koossa pitävä voima - miten sitä mitataan?

Tuija Aalto — Wed, 11 Mar 2015 13:01:04 +0000

Ylen tiedottaminen omasta taloudestaan jakaa edelleen kansalaisten mielipiteitä. Noin puolet (49 %) pitää tiedottamista läpinäkyvänä ja noin kaksi viidesosaa (41 %) on päinvastaista mieltä tästä asiasta (ks. Ylen Arvo suomalaisille -tutkimuksen raportti). Olin puhumassa tiistaina Helsingin yliopiston Avoimessa yliopistossa 10.3. 2015. Viestintäkentän ajankohtaiset ilmiöt -luentosarjassa.

Luennon aiheena oli "instituutio muutoksessa". Lopussa listaankin, mikä muuttuu, ja toisaalta mikä ei muutu.

Muuttuu

Vastaanotto kohti henkilökohtaisia laitteita ja yksilöllistyvää käyttöä
Sisältö & kerronta kohti monimediaisia konsepteja ja transmediaisuutta
Julkaiseminen kohti temaattisia paketointeja ja kuratoituja kokonaisuuksia
Toimintatapa kohti avoimuutta ja verkostoja

Ei muutu

Ylen pyrkimys tehdä tärkeistä asioista kiinnostavia
Ylen pyrkimys olla yhteiskuntaa koossa pitävä voima – monimuotoisuuden johtamisella kohti erilaisten yhteisöjen osallisuutta.

Osallisuuden mittaaminen?

Meitä kiinnostaa kehittää asiakkuusymmärrystä siihen suuntaan, miten sitoutuneet yleisöt saavat aikaiseksi toimintaa, joka synnyttää yhteiskunnallista arvoa. Siksi kaikenlaiset hyvät esimerkit vaikuttavuusarvionnista ovat nyt tervetulleita vaikkapa kommenttina tähän kirjoitukseen.

Demokratian edistämisessä nyt tietenkin kaikkein ajankohtaisinta olisi saada jokainen äänestyskelpoinen kansalainen äänestämään eduskuntavaaleissa. Siinäpä yksi iso onnistumisen mittari: äänestysprosentti. Sen mahdollisesta nousemisesta ei kuitenkaan mikään yksi tiedotusväline voi yksin ottaa kunniaa. Parhaimmillaan yhteiskunta onkin moniäänisenä.

PS. Ylen vaaligalleriaan saatiin 90 % kansanedustajaehdokkaista.

Sosiaalisen median jälkeen: vertaisuus

Tuija Aalto — Sun, 08 Mar 2015 20:59:44 +0000

Kansalaisten voima on isompi kuin koskaan, sanoi politiikan taustavaikuttaja Taru Tujunen perjantaina Radio 1:ssä Leikola ja Lähde -ohjelmassa (ks. viitteelliset ohjelmamuistiinpanot). Sosiaalinen media on tuonut politiikkaan osallisuuden kokemisen mahdollisuuden kaikille. Esimerkkinä Tujunen nostaa kansalaisaloitteen kautta läpi viedyn sukupuolineutraalin avioliittolain.

Miten saada kaikkien ääni kuuluviin?

Kun sosiaalisessa mediassakin äänekkäät pääsevät vaikuttamaan enemmän, jäävätkö ne, jotka eivät osaa käyttää ääntään sosiaalisessa mediassa, syrjään?

Kun nykyisenkaltaisten enemmistöhallituksen muodostamisen tapa johtaa maata näyttää johtavan jähmettymiseen, miten voisimme uudistaa politiittista järjestelmää? Kuntapolitiikka, jossa ei ole oppositiota ollenkaan, on hidasta ja kankeaa, mutta tuottaa päätöksiä, huomautti Tujunen keskustelussa.

Itse jäin keskustelun jälkeen miettimään, miten päätöksentekoa voisi parantaa jo heikosti nähtävissä oleva vertaisuuteen perustuva yhteiskuntajärjestelmä. Millaista olisi vertaisyhteiskunnan politiikka?

Perjantaina iltapäivällä osallistuin SITRAn tapahtumaan, jossa puhui puntaroivaa (engl. deliberatiivinen) demokratiaa tutkiva dosentti Harri Raisio Vaasan yliopistosta. Hän kehotti ottamaan erilaisia tavallisia kansalaisia yhteiskunnan ongelmien ratkomiseen. On helppo saada mukaan ne, joilla on valmiiksi kiinnostusta asiaan, tai peräti oma intressi. Mutta todellista yhdenvertaisuutta edistäisi, jos yhteisiä asioita pohtimaan saataisi muutkin.

Onko sinulla kokemuksia puntaroivasta demokratiasta? Millaisia? Mitä saitte aikaan?

Mitä vertaisuus on nyt Mitä se voi joskus olla?

Entä näetkö vertaisuutta jollakin elämänalueella? Arkinen ja tuttu esimerkki vertaisuudesta voisi olla vaikka Wikipedian muokkaaminen. Jokaisella on lupa siihen ryhtyä, kysymättä erikseen lupaa ennalta. Entä ovatko jokamiehenoikeudet vertaisuutta? Talkoot varmasti on.

Poliitikko, käytätkö Instagramia?

Tuija Aalto — Tue, 03 Mar 2015 12:27:27 +0000

"Poliitikkojen ja toimittajien välinen tiivis kommunikointi Twitterissä näyttää rakentavan -- läheisyyden ja läsnäolon lumoa luovaa tunnepolitiikkaa", ilmeni Tampereen yliopistossa tehdyssä Twiittien politiikaa - Demokratia, edustus ja tasa-arvo politiikan uusissa verkkojulkisuuksissa -tutkimuksessa.

Poliittisen viestinnän sisäpiirit Twitterissä from Jukka Huhtamäki

Poliitikkojen ja politiikan toimittajien suhteita käsittelevän verkostoanalyysin mukaan valmiit ja vakiintunet kommunikaatiosuhteet ovat vallalla Twitterissäkin. Arkihavainnot toki tukevat tätä tutkimuslöydöstä - kyllähän sitä nyt tuttua kaveria Twitterissäkin pitää seurata. Moni on sen lisäksi valmis vannomaan, että Twitterissä syntyy myös uudenlaisia verkostoja ja suhteita sellaisten ihmisten välille, jotka eivät muissa ympyröissä olisi kohdanneet. Twiittaamalla tutustuu uusiin hyviin tyyppeihin.

Suurten tietomassojen analyysi tekee tuloaan yhteiskunnalliseen tutkimukseen, kirjoittaa tutkija Petro Poutanen. Kova data on aina paikallaan, ja siitä tehtävä asiantunteva analyysi on tarpeen muuttuvan viestinnän maiseman ymmärtämisessä. Osuvat tulkinnat lisäävät ymmärrystä. Mutta väheksyä ei pidä viestijöiden omia motiivejakaan. Siksi kyselenkin nyt, josko poliitikot instaavat nykyään, ja miksi.

Digivaalit 2015 -tutkimusprojekti on osana tiedonkeruuta raapinut kansanedustaja-ehdokkaiden instagram-tilejä listaksi. (Silmämääräisesti arvioiden Instan käyttöön ottaneet ehdokkaat olisivat nuorempaa polvea kuin keskivertoehdokkaat, mutta korostan että tämä on täysin ensivaikutelmaa.)

Onko Instagram monikanavaisen viestintästrategian kuumin uusin kanava ja keino kosiskella nuoria äänestäjiä - vai puhdasta fiilistelyä? Instaava poliitikko, millainen rooli Instagramilla on viestintärutiineissasi?

Ylen arvoa arvioimassa

Tuija Aalto — Sun, 18 Jan 2015 18:49:37 +0000

Kaksi tunnettua poliitikkoa, toinen oikealta ja toinen vasemmalta, löytää keskusteluyhteyden vakavan sairauden kautta, huomaa olevansa samaa mieltä monista asioista ja ystävystyy. Kotikatsomon Vasen ja oikea - elokuva on fiktio, joka perustuu kahden ex-poliitikon ja merkittävän yhteiskunnallisen vaikuttajan keskustelukirjeisiin.

"En ole kuullut että vastaavaa hanketta olisi koskaan aikaisemmin tehty missään", sanoi ohjaaja-käsikirjoittaja Tapio Piirainen kesällä 2013, kirjoittaessaan vastauksia arvon tuottamista koskeviin kysymyksiin.

"Ohjelma antaa tietoa lähihistoriasta, 90-luvun lamasta ja sen syistä. Se kyseenalaistaa nykyisin harjoitettavan talouspolitiikan - ja herättää keskustelua virheistä, joita veronmaksajien kustannuksella on tehty kun on yksityistetty kansallisvarallisuutta."

“Ohjelman arvo on mitattavissa, jos rakkaus on mitattavissa. Mikä arvo on kulttuurilla, Suomen kielellä, suomenkielisellä kirjallisuudella? Koko kansakunnalla? Kyse on samasta asiasta”, pohti Piirainen.

Ohjelman katsojien arvostus ilmenee palautteesta.

Arvon mittaus yhtiötasolla

Yle mittaa vuosittaisella Ylen arvo suomalaisille -tutkimuksella, miten suomalaiset arvioivat Ylen onnistumisen julkisen palvelun tehtävässä. Tarkastelemme onnistumista kahdessa eri ikäryhmässä varmistaaksemme sen, että sekä nuorten että varttuneiden arvostus saavutetaan. Tavoitteena on, että vuonna 2015 sekä yli että alle 45-vuotiaista 65 % arvioi Ylen onnistuneen julkisen palvelun tehtävässään vähintään hyvin (hyvin tai erittäin hyvin). Vuoden 2014 marraskuussa 64 % nuoremmista ja 62 % varttuneista arvioi näin. Tutkimusraportista ilmenee yksityiskohtaisesti, miten Ylen arvoa suomalaisille nyt mitataan.

Ylen arvo yhteiskunnalle, vaikuttavuus, on sidosryhmien silmissä

Tulin Ylen strategiaosastolle 2012 saman vuoden syksynä kun johto oli päättänyt että yhteiskunnallinen arvontuotanto nostetaan yhdeksi kolmesta strategiatavoitteesta. Lue, miten arvon tuottamista on lähdetty yhtiössä viemään tavoitteisiin ja tekemiseen (Arvo syntyy yhdessä tekemisestä, pdf).

Raportti kuvaa, miten arvon tuottaminen on tuotu osaksi Ylen toiminnan johtamista. Yle-veron tuotto on panos, jonka yhteiskunta osoittaa julkisen palvelun tehtävän hoitamiseen. Se käsittelee sitä, miten tuon panoksen vaikuttavuutta eli Ylen yhteiskunnallista arvon tuottamista voidaan arvioida. Kun olet lukenut, istu alas oman taustayhteisösi kanssa ja esittäkäää yhteinen arvionne ylen vaikuttavuudesta.

Kerro yhteisösi näkemys Ylen arvosta ja julkisen palvelun roolista

Miten radio ja liikennetieto kohtaavat älypuhelimissa?

Tuija Aalto — Fri, 04 Oct 2013 15:53:00 +0000

Liikenneviraston tarjoama liikennetieto on olennainen osa Ylen Radio Suomen palvelua radiossa. Pääkaupunkiseudulla kuuluva Ylen aikainen, kuten muutkin maakuntaradiot, välittää kuuluvuusalueellaan myös kuuntelijoiden liikennehavaintoja tien päältä. Syntyisikö liikennetiedon avoimista lähteistä uusi sisältölähde radion lähetysikkunaan tai appsiin radiota älypuhelimella kuunteleville käyttäjille? Sovellukseen tuotavana lisäelementtinä liikenteen palvelutieto voisi palvella minkä tahansa kanavan kuulijaa.

Ylellä on ollut reilun vuoden ajan sovelluskaupoissa (Apple Store, Google Play-kauppa sekä Windows Phone kauppa) ladattavissa maksuton sovellus, jolla voi kuunnella Ylen kaikkien seitsemän radiokanavan suoraa lähetystä.

YleX:llä, Yle Puheella ja Radio Suomella on sovelluksessa käytössään reaaliaikainen keskustelukanava, shoutbox. Suoran lähetyksen ja shoutboxin lisäksi sovelluksessa näytetään ohjelma- ja musiikkitietoja. Millaisilla lisäelementeillä sovelluskäyttöä voidaan edelleen rikastaa? Entä saisiko päätelaitteen ominaisuuksien hyödyntämisestä lisäarvoa, esim. vain sijaintipaikan perusteella relevanttia liikennetietoa?

Yle tarjosi tänään tilat liikenneaiheiselle Dev4Transport -kehittäjätyöpajalle. Työpaja liittyy avoimen datan hyödyntämistä edistävän Apps4Finland - kilpailuun. Haluamme luoda yhteyksiä liikenneaiheisten palvelujen kehittäjiin ja kuulla kehittäjäyhteisön odotuksista ja toiveista tulevalle radion API:lle osana Yle Areenan API:n kehitystyötä. Tulossa on ainakin ohjelmatiedon API – mitä muuta toivotaan?

Miten radio tulevaisuudessa palvelee erilaisia liikkuvia käyttäjiä parhaiten?

Kuinka tiedottaa osuvammin poikkeustilanteista, #HSL #apps4finland haaste käsittelyssä #dev4transport hackathonissa pic.twitter.com/b3UcMKbfIW
— Pekka Koponen (@vikla) October 4, 2013

2-päiväinen #dev4transport käynnistymässä #yle isolla pajalla #apps4finland kisan esittäytymisellä pic.twitter.com/6RaIVuSWzG
— Marja Mattila (@marja_mattila) October 4, 2013

Digitaalinen murros ei päästä tuotteiden ja palvelujen kehittäjiä vähällä

Tuija Aalto — Sun, 29 Sep 2013 09:23:39 +0000

Median käyttötavat muuttuvat. Ihmiset ovat nykyään yhteydessä toisiinsa samalla kun kuluttavat mediaa, ja Ylessäkin tämä pitää ottaa huomioon ohjelmia ja lähetyksiä suunniteltaessa.

Perusasiat pysyvät: mediakäytölle on aina jokin tarve. Ihminen haluaa vaikkapa viihdyttää, sivistää tai informoida itseään. Samaan aikaan hänellä on mielikuva niistä mediapalveluista, jotka tuon tarpeen voisivat tyydyttää eli tutut suosikkikanavat ja-ohjelmat. Kolmas reunaehto mediakäytölle on konteksti, käyttötilanne.

Ennen konvergenssia vaihtoehdot olivat vähissä: autossa ajaessa avattiin radio ja kotona olohuoneessa oli kätevästi käsillä televisio. Nyt radiota ja televisiota voi käyttää kännyköillä ja tableteilla missä ja milloin vain ja mediatoimijat panevat yhä lisää paukkuja mobiilipalveluihin.

Nykyään yleisöt odottavat jo, että ohjelmantekijät ovat vuorovaikutuksessa heidän kanssaan sosiaalisessa mediassa - niin ennen ohjelmaa, sen aikana kuin ohjelman jälkeenkin. Ylen radiot ovat saaneet lähetysikkunoita, ja televisionkin tekijät faktasta fiktioon kurkottavat isosta ruudusta suomalaisten käyttämille eri ruuduille (ks. esim. Yle Uutiset Suora linja, Docventures, ja #lovemilla -draamasarja.) Millaisia kokemuksia teillä on vuorovaikutuksesta radion ja television ohjelmien ja ohjelmantekijöiden kanssa?

Sosiaalinen TV puhutti myös mediateknologia-alan IBC-konferenssissa tässä kuussa (konsultti Timo Argillanderin tiivistelmä ja laajempi konferenssiraportti). Konferenssin omassa Exec Summary -julkaisussa valikoima puheenvuoroja television tulevaisuudesta broadcast-toimialan ulkopuolisilta haastajilta kuten YouTubelta ja Twitteriltä (s. 20 ja 41-44, ml. omani sivulla 45).

Media-ala muuttuu - mitä Ylen toimintaympäristössä tapahtuu lähivuosina?

Tuija Aalto — Tue, 28 May 2013 10:36:40 +0000

Median murros on raju. Ylen toimintaympäristöverkosto on tiivistänyt muutokset seuraavasti (katso diaesitys). Mitä kohtia lisäisit sisällysluetteoloon seuraavassa versiossa? Millaisia asioita Ylen pitää huomata ympärillään?

Mikä muuttuu luovilla aloilla vuoteen 2017 mennessä?

Tuija Aalto — Thu, 29 Nov 2012 20:13:26 +0000

Tämä on kokeilu: miten toimintaympäristön havainnointi sujuu avoimesti verkossa? Työpohjana on yksi kuudesta valitusta näkökulmasta muutoksien ennakoimiseen: Luova ala ja kulttuurin kenttä. (Katso suurempi kuva Flickrissä). Havaintoja kirjataan myös sisällön ja palvelujen, teknologian ja asiakkuuden, media-alan kilpailuympäristön ja viestintäpolitiikan näkökulmasta.

Miten luova ala ja kulttuuri kehittyvät Suomessa eri sektoreilla vuoteen 2017 mennessä? Taululla on valmiina joitain yleisiä arveluja:

Digitaaliset palvelut ja langaton palveluyhteiskunta läsnä kaikkialla
Rajat yritysten, kuluttajien ja tuottajien välillä hämärtyvät
Kestävät liiketoimintamallit - sustainability, resilience
Yritysten fokus voitontavoittelusta merkityksellisyyteen
Luovien alojen ja muiden alojen yhteistyö kilpailukykytekijänä
Verkostomaiset toimintamallit lisääntyvät

(Ks. TEMin julkaisu Luovuudesta kasvua ja uudistumista, PDF). Mutta miten tietyt alat kehittyvät? Musiikkiala on suurimmassa muutoksen kurimuksessa. Entä miten muuttuu elokuva-ala? Mainosala? Radio, televisio? Peliala? Näyttämätaide? Ruumiinkulttuuri? Kirjastot?

Siirry Flickriin ja lisää kuvaan oma havaintosi kuvan päälle ("Actions: add note"). Digitaaliset muistilaput päätyvät mukaan kuvaan työskentelyä ja keskusteluja ruokkimaan.

Tämä talkoistus liittyy toimenkuvani, toimintaympäristön seurannan, työmenetelmien kehittämiseen.

Menestys mitataan miljardiluokassa

Tuija Aalto — Mon, 26 Nov 2012 22:40:35 +0000

Nämä miljardiluokan asiat kuuluvat nyt yleissivistykseen:

Gangnam style. K-pop-artistin hassu heppatanssi nousi YouTuben katsotuimmaksi ja lähestyy miljardia katselukertaa.
TED. Tekno- ja design -eliitin eksklusiiviset seminaariesitelmät tuotteistettiin massojen katseltavaksi nettivideoiksi. TED Talk -videoita yhteensä on katseltu miljardi kertaa.
Facebook. Meitä käyttäjiä on jo miljardi.

Toimintaympäristössä tapahtuu: Monimediaiset konseptit yleistyvät

Tuija Aalto — Fri, 09 Nov 2012 13:46:24 +0000

Merkkituote kohtaa kuluttajan yhä useammin monella kanavalla. Esimerkiksi Sanomien sisällä lifestyle-sisältöyhteistyö näyttäytyy uutena Ilta-Sanomien LIV-sivustona. Se on Nelonen Median ensimmäinen monikanavainen lifestyle-brändi, jonka elementit ovat tv, radio, netti ja iltapäivälehti.

Elämäntyylistä on kyse myös Bonnierin Costume-konseptissa. Se on muotia ja shoppailua harrastaville nuorille naisille suunnattu aikakauslehti, verkkopalvelu, mobiilisovellus ja tapahtuma.

SUBilla käynnistyi talk show Enbuske & Linnanahde Crew, joka aloitti aiemmin syksyllä jo Radion Novan aamuissa.

Uutiset ovat olleet monimediaisia pisimpään.

Jonkinlainen monikanavaisuuden uusi huipputaso lienee saavutettu Ylen hyvä -säätiön Nenäpäivä -kampanjassa, jonka Nenäradio levisi peräti kahdeksalle radiokanavalle.

Mitä kiinnostavia tuoreita monikanavaisia kotimaisia mediakonsepteja nostaisitte esiin? Onko trendille vastatrendi, eli onko merkittäviä uusia lanseerauksia jotka harkitusti kohtaavat yleisön vain yhdessä välineessä?

Islannin perustuslaki kirjoitettiin avoimessa yhteistyössä ja julkaistiin viikoittain keskeneräisinä versioina

Tuija Aalto — Fri, 21 Sep 2012 09:53:22 +0000

Islannin uusi perustuslaki kirjoitettiin laajassa yhteistyössä asiantuntijoiden ja kansalaisten kesken. Sen sijaan että ydinjoukko olisi sulkeutunut laatimaan lakitekstiä kolmeksi kuukaudeksi ja julkaissut kerralla lopullisen lakiehdotuksen, työn kulkua saattoi seurata viikoittain. Perustuslakityöryhmä julkaisi luonnoksen joka viikko. Aluksi pelättiin, että media pillastuu nähdessään ensimmäisen raakaluonnoksen, mutta kaikki pääsivät kiinni ideasta, että työ oli vasta alkanut ja siihen oli tarkoitus voida vaikuttaa.

Viikottainen vähittäinen julkaiseminen, iteroiva työtapa, oli lakityön teknisestä toteutuksesta vastanneen Finnur Magnussonin mukaan merkittävin oivallus (ks. video ko. kohdasta). Magnusson kertoi Islannin perustuslain kirjoittamisprosessista avoimen tiedon festivaalissa Helsingissä torstaina.

OKFestin katsotuimmat esitykset

Tuija Aalto — Thu, 20 Sep 2012 20:57:39 +0000

Kansainvälinen avoimen tiedon festivaali OKFest on tuonut tällä viikolla satoja Helsinkiin avoimen datan aktiiveja. Aalto yliopistolla Arabianrannassa järjestettyä loppuunmyytyä tapahtumaa saattoi seurata myös verkossa. Kovimmat nimet saivat tuhansia katsomiskertoja verkossa, kun taas suurinta osaa esityksistä katsoi vain muutama kymmenen henkilöä.

Tilastotieteen professori Hans Rosling kumosi visualisoiduilla tilastoillaan neljä väestökehitykseen lännessä liitettävää myyttiä.

Hän esiintyi täydelle salille ja sai havainnollisuudellaan ja värikkäillä jutuillaan useita aplodeja esityksen aikana.

Simon Rogers, Guardian-lehden datablogin päätoimittaja, kertoi Data journalism in the newsroom -esityksessään, miten nopeasti hänen tiiminsä parhaimmillaan tekee tiedosta vuorovaikutteista verkossa. Näitä avoimen datan ja datavisualisoinnin supertähtiä oli mukava kuulla paikan päällä, mutta suurimmalle osalle osallistujista arvokkainta olivat varmasti tapahtumassa syntyneet uudet verkostot. Maailman parantaminen saa vauhtia, kun löytää muutaman samasta asiasta innostuneen. OKFestin aihepiirejä olivat mm. hallinnon avoimuus, kulttuuriperinnön säilyttäminen ja kestävä kehitys.

Kaikki esitykset:

http://bambuser.com/channel/Aalto+University1

http://bambuser.com/channel/Aalto+University2

http://bambuser.com/channel/Aalto+University3

http://bambuser.com/channel/Aalto+University4

Miten työympäristö tukee työntekoa - ihmiskoe

Tuija Aalto — Thu, 13 Sep 2012 11:02:49 +0000

Aloitin syksyn uudessa työyhteisössä ja uudessa tehtävässä. Tehtäviini strategiaosastolla kuuluu toimintaympäristön seuraamisen kehittäminen yhtiössä.

Toimitilastrategiansa mukaisesti Yle aikoo tiivistää toimintaansa Pasilassa. Tiimikaverini ovat suunnittelemassa Ylen tulevaisuuden työympäristöä. Tiimi päätti olla tulevaisuuden mahdollisuuksien koelaboratorio ja käynnisti tiimihuonekokeilun, jossa kuusi asiantuntijaa jakaa työhuoneen, jossa on neljä työpistettä. Ne eivät ole omia vaan vaihtuvia. Henkilökohtaiset käsikirjastot ovat läheisessä varastohuoneessa ja päivittäin tarvittavat tavarat omissa lokeroissa.

Lisäksi tiimiläisten käytössä on muita yhteisiä tiloja ja yksi hiljainen huone keskittyneeseen työskentelyyn. Tiimiläisillä on tyypillisesti yksi etäpäivä viikossa, jolloin he työskentelevät kotoa. Lisäksi osa tekee viikon aikana työpäiviä myös muualla Pasilassa ja Tampereella. Siksi 4+1 työpistettä kuudelle on tuntunut riittävän varsin hyvin. Ensimmäisen kuukauden aikana kävi pari kertaa niin, että kollega olisi ollut tulossa tiimihuoneeseen mutta joutui läppäreineen sohvalle.

Kokeilu on väliaikainen. Ainakin juuri nyt oma kokemukseni on, että maisemakonttorityyppinen tiimihuone on hyvä juttu, mutta työpöytien päivittäisestä vaihtamisesta ei ole tässä mittakaavassa vastaavaa hyötyä. Tulevaisuudessa voisin mielelläni tehdä töitä siten, että työpisteen porukka vaihtuu työn alla olevan projektin mukaan - kenties maisemakonttoreissa voisi olla erilaisia työpisteryhmiä vaihtuvien tiimien käyttöön otettaviksi tarpeen mukaan.

Työssä, jossa selkeät prosessit, roolikohtaiset deskit, joissa kierretään tehtävien mukaan, ovat asia erikseen.

On muutettava tapaansa muistaa ja ajatella

Oma merkittävin havaintoni kokeilusta on, että liikkuva työ vaatii uudenlaisen ajattelutavan opettelemista ja huomion kiinnittämistä informaatioergonomiaan.

Kun joutuu joka päivä keräämään ympärilleen levittämänsä muistilaput ja muistiinpanot, kirjat ja lehtiartikkelit, katoaa tuttu tekeillä olevien työtehtävien visuaalis-spatiaalinen konstruktio. Työmuistia kuormittaa kysymys: mitäs minun pitikään tehdä. Sähköiset työvälineet eivät vielä aivan samalla tavalla ambientisti tue muistamista. Tämä on varmasti oppimiskysymys. Olisihan ihanteellista, että digitaalisessa muodossa olevat dokumentit olisivat yhtä havainnollisesti esillä ja saavutettavissa virtuaalisessa työtilassa kuin paperipinot fyysisellä pöydällä. Pilvessä dokumentit ovat muidenkin nähtävillä ja muokattavissa.

Liikkuvan työn tärkein edellytys on siis toimiva langaton infrastruktuuri ja kevyet kannettavat työvälineet, joilla pääsee mutkattomasti käsiksi yhteisiin työtiloihin verkossa. Paperittoman työn edellytys lienee fiksu sähköinen työpöytä. Levänneistä, virkeistä aivoista ei ole haittaa.

Maisemakonttori edistää kohtaamisia

Hiljainen huone on jäänyt vähälle käytölle. Tiimiläiset ovat mielellään hakeutuneet yhteiseen tilaan. Parasta tiimihuoneessa on ollut sujuva asioiden hoitaminen työkavereiden kanssa. Asioita on nopea kysyä, tarkistaa ja sopia, ja pikainen aivoriihikin käydään kuin ohimennen. Palavereiden buukkaamisen tarve vähenee dramaattisesti kun asiat vain hoituvat yhdessä tehden.

Laatimissamme tiimihuoneen pelisäännöissä mainitaan mm. että jos työkaverilla on kuulokkeet päässä, se on otettava merkkinä siitä että häntä ei pidä juuri silloin häiritä. Olemme huomanneet että toisten jutustelu ympärillä ei nimittäin haittaa juurikaan - se haittaa, jos toiset yrittävät kiinnittää huomioni ja saada minulta kommenttia johonkin silloin, kun haluan keskittyä. Kun olen syvällä ajatuksissani, "häiritsenkö jos äkkiä kysyn" - kysymykseen ei ole kuin yksi vastaus: häiritsit jo.

Tämän keskittymistarpeen viestimisessä on vielä haasteita. Kun en itse tykkää käyttää kuulokkeita, pitäisi olla joku muu merkki pöydällä. HUB Helsingissä tällainen signaali on keltainen kumiankka pöydällä.

Miten pitkälle liikkuvaa työtä voidaan viedä?

Kirjoitan tätä Helsingin keskustassa sijaitsevan digimedia-alan yrityksen maisemakonttorissa Janne Saarikon, toimistonomadi -käsitteen lanseeranneen verkostoituneen työn visionäärin työpisteellä. Janne itse on muissa tehtävissä tänään ja luovutti ystävällisesti tuolinsa päiväksi.

Haluan tällä kokeilulla tutkia työn tekemisen liikkuvuuden mahdollisuuksia - mitä tarvitsen mukanani voidakseni tehdä täysipainoisen työpäivän? Puhelimen, kannettavan tietokoneen, verkkoyhteyden ja VPN-yhteyden. Sekä tietenkin verkostoja - niitä, joiden kanssa sopia omaperäisestä istumajärjestelyistä.

Yksi tiimimme tavoitteista tälle vuodelle on verkostoituminen. Uskon, että työpisteen vaihtaminen silloin tällöin oman firman seinien sisältä jonnekin ihan muualle edistää uusien ihmisten kohtaamista. Seuraava toimistonomadiretkeni suuntautuukin ensi kuussa Liikenneviraston verkkoviestintätiimin luo.

Mikä tässä on oikeastaan tavoitteena?

Työn kehittämisen tavoitteena täytyy olla parantaa työn laatua. Ylen toimitilastrategian tavoitteena on lisäksi vähentää neliöitä 40 prosentilla vuoteen 2016 mennessä ja muuttaa niitä innovatiivista työympäristöä tukeviksi.

Työn pitää olla haastavaa ja hauskaa ja se pitää voida kokea merkitykselliseksi. Miten työ muuttuu? Lisääntyykö etätyö merkittävästi? Mitä tarkoittaa läsnätyö? Päästäänkö työväen teatterista kovaan tuloksentekoon vähemmällä ajankäytöllä? Millaisia tuloksia saadaan, kun työtä oikein muotoillaan?

Vastaukset riippuvat kyvystä kehittää infrastruktuuria, prosesseja ja työkulttuuria. Miltä omalla alallasi kehitys näyttää?

Seuraa Aikaleima-blogia

Tuija Aalto — Mon, 17 Oct 2011 04:41:44 +0000

Yleläiset kirjoittavat havainnoistaan ja työstään näissä blogeissa - ota seurantaan!

Aikaleima - ajankuvaa ja ilmiöitä - fokus journalismin ja median tulevaisuudessa
Avoin Yle - tekijät eri puolilta Yleä kertovat työstään Yle Viestinnän blogissa
Kehitys kehittyy - Yle.fi palvelusuunnittelussa tapahtuu
Elävä arkisto - arkistojen aarteista henkilökohtaisella otteella
UUSI BLOGI: Yle Areena - uudistuvan Yle Areenan tiimi kertoo palvelusta

Katso myös Yleläiset Google Plussassa ja Twitterissä.

Ajasta tuli tila

Tuija Aalto — Mon, 26 Sep 2011 07:40:58 +0000

Facebook julkisti torstaina uudistuksen, joka lisää sosiaalisessa verkostossa jaossa olevan informaation määrää eksponentiaalisesti.

Sosiaalisten sovellusten uusi piirre on kitkaton jakaminen, "frictionless sharing". Annat kerran sovellukselle luvan julkaista toimintasi verkostollesi, ja siit'edes jokainen sovelluksessa lataamasi sivu näkyy verkostosi tapahtumavirrassa.

Tämän jakamisen imatrankosken vastapainoksi Facebookin uuteen profiiliin tulee aikajana, Timeline. Se on painotettu näkymä elämän huippukohdista. Huippukohtia voi itse lisätä valmiiksi annetuissa kategorioissa. Katkaisitko jalan? Kerro kaverille.

Oman elämän huippukohtien jakaminen on kiinnostava lisä: Timeline on koko elämä yhdellä sivulla, yhtiö visioi.

Työn ja saavutusten kategoria kilpailee ammatilliseen verkostoitumiseen erikoistuneen Linkedinin kanssa. Terveys ja hyvinvointi-osasto on jo ehtinyt herättää epäilyksiä: pitäisikö nyt jakaa Facebookissa terveyshistoriansakin?

Facebook wants your medical history .. why?

Uutisnauha on käytössä jo. Facebookin aikajana ja uudet sosiaaliset sovellukset tulevat käyttöön kuun vaihteessa. Tavallinen käyttäjä huomaa uudistuksen havainnollisimmin siitä, että uuteen profiiliin tulee tila isolle pääkuvalle.

Ajasta tuli tila, yhdestä tuli monta ja monesta yksi, portteja aukesi ihmisissä ja maailmassa. Edellinen on artikkelista, jossa puhutaan Mirkka Rekolan runoudesta (HS 25.9.), mutta minusta tuntuu että sama pätee sosiaaliseen mediaan.

Työkulttuuri muuttuu muuttamalla omaa toimintaa

Tuija Aalto — Mon, 05 Sep 2011 08:14:15 +0000

Olin mukana tekemässä Ylen työkulttuurin muutosta ja kommunikoimassa muutosprosessissa luotuja työkulttuurin kulmakiviä 2006-2008.

Minusta tässä on edelleen kaikki ainekset, joista työn mielekkyys organisaatiossa ponnistaa: Henkilöstökertomus 2006 (PDF): Työkulttuurin kulmakivet ovat: Asiakas / Päämäärä / Vastuu / Kunnioitus / Riski / Oppi / Ilo.

Johtavana ajatuksena taustalla oli, että on muutettava toimintatapoja, koska hierarkkinen johtaminen ei toim. Ylin johto uskoi, että ihmiset johtavat itse itseään kunhan päätehtävä ja pelisäännöt ovat kaikille selvillä.

Kuvion seitsemän pääkohtaa ovat (myötäpäivään) Asiakas, Päämäärä, Vastuu, Kunnioitus, Riski, Oppi ja Ilo.

ENTÄ MUUTA? (Asiakas)

Keskustele ja ymmärrä
Kunnioita asiakasta yksilönä
Yllätä

MIKÄ ON MUN DUUNI? (Päämäärä)

Panosta paukut päätehtävääsi
Tee se, mitä päätetään
Porukalla paremmin

HOIDETAAN HOMMAT (Vastuu)

Toimi johdonmukaisesti
Keskity asioihin, joihin voit vaikuttaa
Ota vastuu - älä syytä muita
Nosta kissa pöydälle

REILU MEININKI (Kunnioitus)

Ole oikeudenmukainen
Pidä muut ajantasalla – myös ikävistä asioista
Kuuntele
Kannusta ja kiitä

SAA MOKATA (Riski)

Uskalla
Ilman tietoisia riskejä ei ole voittoja
Epäonnistumisesta oppii

AINA NÄLKÄ (Oppi)

Anna tilaa oppimiselle
Hakeudu oudoille alueille
Yhdessä oppii enemmän
Viljele oppimaasi

TOSISSAAN, EI VAKAVISSAAN (Ilo)

Ilo tarttuu
Anna aikaa
Raada rennosti
YLEstä, perkele !

Työkulttuurin muutosta voidaan mitata henkilöstökyselyin, ja Ylehän kertoo näitä asioita uloskin vuosittain henkilöstökertomuksen muodossa.

Uskon, että tärkein työkulttuurin mittari on kuitenkin viime kädessä jokaisen oma kokemus; miltä minusta tuntuu tänään. Onko kiva tulla töihin? Ellei, jos joku mättää, mitä minä itse voin tehdä asialle, mitä itse voin tehdä toisin?

Hanki ammatillinen verkkoelämä - tänään

Tuija Aalto — Fri, 02 Sep 2011 16:57:53 +0000

Syksyn 2011 somakoulutus on käynnistynyt ennakkotehtävillä. Haastan kaikki muutkin, ei vielä verkossa aktiiviset tämän blogin lukijat - aloittamaan yhtaikaa kurssilaisten kanssa oman verkkopersoonan vakiinnuttamisen.

Siitä on työssä hyötyä. Perusteluja seuraavassa kuusiminuuttisessa esityksessä. (Esityskalvot myös Slidesharessa)

Auttaako sosiaalinen media sinua oppimisessa? Miten?

Tuija Aalto — Fri, 02 Sep 2011 10:16:52 +0000

Twitterissä oppii uusinta uutta omalta alaltaan. Facebookissa oppii ihmisten välisten suhteiden dynamiikkaa. Mm. näin koettiin eri palvelujen vahvuudet eilen tekemässäni kyselyssä. Twitterissä, Facebookissa, LinkedInissä ja Google Plussassa kussakin jotakin uniikkia oppimisen kannalta, jos on yhtäläisyyksiäkin. Niitä selvittelin esittämällä neljässä eri palvelussa saman kysymyksen. Jos ja kun sosiaalinen media on omiaan tukemaan oppimista, miten tätä voisi systemaattisesti vahvistaa? Oletko itse kehittänyt joitain oppimis-strategioita, joissa somella on rooli?

Alla Storify-työkalulla tehty kooste alkuperäislinkein.