Aikaleima uusimmat merkinnät RSS

Tee tulevaisuutesi - nyt!

Anna Solovjew-Wartiovaara — Fri, 21 Aug 2015 10:41:47 +0000

Katso kristallispalloon: mitä näet? Joskus tuntuu, että olisi ihana nähdä tulevaisuuteen. Joskus taas muutosvauhti tuntuu niin hurjalta, että haluaisi ummistaa silmänsä.

Mutta silmiä ei kannata sulkea, eikä muutosta ja epäjärjestystä pelätä. Epävarmuutta pitää syleillä, sanoi Nassim Taleb Tomorrow-tulevaisuustapahtumassa Helsingissä kesäkuussa. Musta joutsen -kirjan kirjoittaja ja epävarmuuden asiantuntija kertoi seminaariyleisölle, miten selvitä yllättävistä tapahtumista, mustista joutsenista. Hänestä muutokselle, epävarmuudelle ja kaaokselle ei pidä yrittää tulla vastustuskykyiseksi, koska se tarkoittaa, että pysyy samana. Sen sijaan pitää pyrkiä “epähauraaksi” (antifragile): kehittyä epäonnistumisten ja kokeilujen avulla. “I’d rather be antifragile than smart. People tend to overestimate knowledge over experimentation. Rather you should think how to “milk” your lack of knowledge.”

Kokeilemisen tärkeyttä korosti myös Tuuti Piippo, Future makers -kirjan kirjoittaja. Hän puhui tulevaisuuden tekijöistä, sankareista (esityksen kalvot). Piipon resepti tulevaisuuden tekemiseen on seuraava:

tue “hulluja”: anna tila uteliaisuudelle, repimiselle ja uudelleen rakentamiselle,
yritä ymmärtää: kysy, miksi, miksi ei, mitä jos, miten voin tehdä tämän paremmin?
johda esimerkillä: kerro tarinasi, seuraa intohimoasi, jaa etenkin ne nolot kokemukset.

Piippo kehottaa kokeilemaan asioita ja aloittamaan NYT, ei vasta sitten, kun tietää, kuinka tehdä.

Piippo puhui myös virtuaalitodellisuudesta. Hänestä virtuaalitodellisuus voisi pelastaa journalismin: sillä on suuri vaikutus maailmaan ja siihen, kuinka maailman näemme. Esimerkiksi Syyria-uutisointi muuttuu radikaalisti, jos yleisö pääsee tapahtumapaikalle mukaan. Itse toivoisin näkeväni mediataloilta kokeiluja virtuaalitodellisuuden tai lisätyn/yhdistetyn todellisuuden saralla. Aiheesta kiinnostuneiden kannattaa tutustua vaikka Turun yliopiston tai VTT:n projekteihin.

Riko ajatuskuplasi ja ryhdy hommiin!

Media-alalla pohditaan ankarasti, mihin suuntaan mediankäyttö, teknologia, mainosrahat ja sisällöt kulkevat. Valitettavasti kristallipallo ei auta, sillä tulevaisuutta ei voi ennustaa. Tulevaisuudesta voi kuitenkin saada otteen ajattelun avulla - sitä voi ennakoida. Ja hyvä uutinen on, että tulevaisuuteen voi vaikuttaa, tulevaisuus ei ole ennalta määrätty.

Tulevaisuuteen voi suhtautua preaktiivisesti eli havainnoida kehityssuuntia, haarukoida mahdollisia tulevaisuuspolkuja ja valmistautua odotettuun muutokseen. Tärkeää on rikkoa ajattelua mahdollisesti rajoittavat kuplat ja olla avoin muutoksille. Mutta preaktiivisuus ei riitä, pitää olla myös proaktiivinen eli toimia halutun muutoksen aikaan saamiseksi. Pitää tehdä joka päivä valintoja ja tekoja, jotka vievät maailmaa haluttuun suuntaan. Haluammeko maailman muuttuvan kanssamme, ilman meitä vai meitä vastaan?, kuten tulevaisuudentutkija Michel Godet on sanonut.

Tulevaisuutta voi kuitenkin olla vaikea muuttaa yksin. Yksi esimerkki uudenlaisesta tulevaisuustyöstä, ennakoinnin yhdistämisestä tekojen tekemiseen sekä avoimuudesta on Ylen TV:n ja Areenan päällikön Risto Kuulasmaan luotsaama Yle Prophecy, jossa niin yleläiset kuin ulkopuoliset tahot on otettu mukaan Yle Areenan tulevaisuusvision suunnitteluun. Ja pelkän visionnin sijaan tapahtuu myös paljon kokeiluja.

Ja vielä pähkinänkuoressa, miten tulevaisuudesta voi saada otteen:

Avaa silmäsi
Ole avoin
Havainnoi muutoksia
Jaa
Kuvittele
Kokeile

Jos haluaa pysyä maailman menossa mukana, pitää kurkottaa tulevaan ja alkaa tehdä haluamaansa tulevaisuutta. Yle Prophecy-tapahtumassa puhuneen Pia-Henrietta Kekäläisen sanoin: “You need to eat local, think global, act universal and be cosmical. Go make some epic stuff now!”

Kirjoittaja on tulevaisuuspohdintoihin hurahtanut yleläinen.

Uutiset menivät mobiiliin - mediabrändit kilpailevat parhaasta käyttökokemuksesta nyt Applen ja Facebookin kaltaisten toimijoiden kanssa

Tuija Aalto — Wed, 12 Aug 2015 12:35:42 +0000

Älypuhelimien käyttö uutisten lukemiseen lisääntyy. Uutisia ei kuitenkaan aina lueta uutismedian julkaisijan omasta mobiilipalvelusta, vaan esimerkiksi sosiaalisen median tai erilaisten koontipalvelujen, aggregaattorien kautta.

Facebook ja Apple haluavat tarjota mobiilikäyttäjilleen uutiset omassa palvelussaan parhaan mahdollisen käyttökokemuksen varmistamiseksi. Nettijättien valtavat yleisöpotentiaalit houkuttelevat mediayhtiöitä.

Apple julkaisee personoitavan uutissovelluksen syksyllä lanseerattavassa iOS9-käyttöjärjestelmäpäivityksessä. Nykyisen Lehtikioskin (Newsstand) korvaa yksi sovellus, News, jossa uutiset ovat esillä aiheittain jokaiselle käyttäjälle automaattisesti yksilöllisesti taitettuna.

Facebook puolestaan kertoi toukokuussa sopineensa sisällönjulkaisuyhteistyöstä yhdeksän mediatalon kanssa: Instant articles -lanseerauksessa oli viisi USAlaista ja neljä eurooppalaista yhtiötä: BuzzFeed, National Geographic, The Atlantic, NBC News ja The Times; sekä The Guardian, BBC News, Bild and Spiegel Online. Yhteistyöllä tavoitellaan parasta mahdollista käyttökokemusta Facebookin mobiilisovelluksessa: suoraan Facebookiin julkaistut jutut latautuvat merkittävästi nopeammin kuin muualle johtavat linkit. Facebookin uutisjulkaisemisen uusi ominaisuus on aluksi käytössä vain Applen älypuhelimien käyttäjillä.

Apple News -palvelussa mukana olevat mediayhtiöt tuovat sisältönsä sovellukseen RSS-syötteinä, minkä lisäksi niillä on mahdollisuus räätälöidä sisältöä Applelle erityisellä julkaisutyökalulla samoin kuin Facebookin Instant Articlesissa.

Applella hyödynnetään myös yhtiön sisälle palkattavaa journalistista työpanosta. Apple rekrytoi kesäkuussa uutistoimittajia valitsemaan uutisvirrasta kiinnostavia juttuja, joita algoritmit eivät löytäisi.

Merkittävä yleisöpotentiaali

Apple julkaisee uutissovelluksen aluksi USA:ssa, UK:ssa ja Australiassa. Käyttöjärjestelmäpäivitys tulee asennetuksi Applen käyttäjien enemmistön laitteisiin muutamassa viikossa. Kun Applen mobiililaitteita on maailmanlaajuisesti käytössä satoja miljoonia, uusi uutissovellus tarjoaa huikeasti lisää potentiaalisia - myös nuorempia - uutisyleisöjä.

Facebookia käyttää 2,4 miljoonaa suomalaista, ja yhä useampi mobiilisti (Harto Pönkä; Tilastokeskus), ja 35 % suomalaisista kertoo käyttäneensä Facebookia uutisten hakemiseen, lukemiseen, katsomiseen tai jakamiseen tai niistä keskustelemiseen (Uutismedia verkossa 2015 - Reuters Institute Digital News Report – Suomen maaraportti, PDF).

Näiden julkaisualustojen arvo kuluttaja-asiakkaille perustuu parempaan käyttökokemukseen kuin millaisen yksittäisen uutisjournalismin julkaisija voi yleensä sovelluksessaan tarjota.

Globaalien alustojen uutiskäytöstä keräämä data on arvokasta

Yhtäältä mediayhtiöt hyötyvät teknologiajättien tuotekehityksestä mobiilimainonnassa. Mediayhtiöt voivat myydä Facebookin tai Applen alustalle julkaisemiin sisältöihinsä itse mainontaa ja saada tulot kokonaan, tai antaa teknologiayrityksen myydä mainostila ja ottaa 30 % osuus tuloista. Toisaalta ne voivat menettää itsenäisen asemansa julkaisijana ja tulla entistä riippuvaisemmaksi kumppanin alustasta. Toki esimerkiksi Facebookin tarjoama sopimus ei edellytä sisällön julkaisemista yksinoikeudella Facebookissa. Julkaisijan prosessiin rinnakkaisjulkaisemisesta tulee kuitenkin ylimääräinen työvaihe.

Mainostaja-asiakkaiden kannalta näistä alustoista kertyvä kattava käyttäjädata mahdollistaa mainonnan tehokkaamman kohdentamisen kuin yksittäisen mediabrändin sovelluksen keräämä data.

IDC ennustaa Applen iOS:n globaalin markkinaosuuden älypuhelimista laskevan 2019 mennessä 14,2 %:iin Googlen Androidin pitäessä ylivoimaista 79 % osuutta. Älypuhelinmarkkina kasvaa enää maltillisesti (viiden vuoden CAGR-ennuste 8,2 %). Käyttöjärjestelmien kilpailun uudet rintamat ovat autoissa ja puettavassa teknologiassa.

Suomalaisilla mediabrändeillä on yhä kansainvälisessä vertailussa vahva suhde yleisöihinsä: peräti 63 % menee verkossa suoraan sille uutissivustolle, joka häntä kiinnostaa (Uutismedia verkossa 2015, s. 19). Miten mediayhtiöt pystyvät tulevaisuudessa tarjoamaan globaalien alustojen kanssa kilpailukykyisen käyttökokemuksen omilla sovelluksillaan?

Pallovideo on tulevaisuutta, pystyvideo jo tätä päivää

Tuija Aalto — Fri, 29 May 2015 12:25:00 +0000

Virtuaalilasien läpilyönti kuluttajamarkkinoilla ensi vuonna näyttää väistämättömältä. Pallovideo eli ns. "Spherical video" on jo joillekin edelläkävijöille tätä päivää: Oculus Riftin hankkinut Facebook on esitellyt kehittäjätapahtumassaan, miten 360-videoita esitetään yhteisöpalvelun uutisvirrassa, ja si sällöntuottajat - taitelijat, elokuvantekijät ja animaattorit, tekevät tahoillaan kokeiluja nähdäkseen, mistä ihmiset innostuvat.

Tutkan alla on kuitenkin muhinut toinen ilmiö: pystysuuntaisen videon yleistyminen. Internetanalyytikko Mary Meeker kiinnittää tuoreessa katsauksessaan huomiota siihen, miten nopeasti pystysuuntaisesti katsottavien videoiden katselemiseen käytetty aika on kasvanut. Amerikkalaiset katsovat pystyvideota jo 29 % ajastaan, verrattuna viiteen prosenttiin vuonna 2010.

Puhelinta pidetään kädessä yleensä pystysuunnassa, joten sillä kuvataankin usein niin. Esimerkiksi Twitterin ostamassa videopalvelu Periscopessa kuvataan ja katsotaan lähetykset pystysuunnassa.

Mobiililaitteiden yleistyminen kasvattaa ajankäyttöä digitaalisten laitteiden parissa. Viimeisten seitsemän vuoden aikana amerikkalaisten ajankäyttö digitaalisen median parissa on kaksinkertaistunut yli viiteen ja puoleen tuntiin vuorokaudessa. Amerikkalaiset viettävät kolmanneksen valveillaoloajastaan digitaalisten laitteiden parissa, toteaa Meeker (koko 197-sivuinen trendipaketti).

Virtuaalilasit ovat uusi internet

Juha Lahti — Tue, 26 May 2015 20:17:12 +0000

Juha Lahti on tuottaja Ylen Luovat sisällöt -yksikössä.

Oscar Höglund (toimitusjohtaja, Epidemic Sound) sanoi Yle Prophecy -puheenvuorossaan (videon ajassa 12 min.), että virtuaalitodellisuus on totta nyt ja antoi ymmärtää, että mediaväen pitää tutustua Oculus Riftiin.

Tässä kolme asiaa, joita media-alan kannattaa virtuaalimaailmoiden suhteen huomioida:

Virtuaalilasit ovat uusi internet. Vr-teknologian nousua voi hyvin verrata kännyköiden tai internetin keksimiseen. Virtuaalilasien avulla luotavat maailmat toimivat hämmästyttävän hyvin. Lasit mahdollistavat muutakin kuin viihdettä. Asuntonäytöt, lomamatkat ja tiedesovellukset saavat uusia ulottuvuuksia kun asioita voi testata kotona. Suurin voittaja taitaa silti olla aikuisviihdeteollisuus.
Virtuaalitodellisuus ei ole kaikille. Sulavan vr-sovelluksen pyörittämiseen tarvittava tietokone maksaa tällä hetkellä liki 2000€. Lasien hinnat pyörivät noin 500€:n tuntumassa. Todellista virtuaalivallankumousta saadaan odottaa vielä joitakin vuosia.
Virtuaalitodellisuus on kaikille. Vr-lasien käyttö perustuu ihmisen luontaistiin aisteihin. Kaikki osaavat käyttää niitä heti. Kaikki myös hämmästyvät käyttäessään niitä ensimmäisen kerran. Virtuaalitodellisuus on oikeasti täällä.

Ensikosketus Oculus Riftiin oli mykistävä

Olin onnekas ja sain ostettua toisen generaation Oculus Riftit ensimmäisten joukossa. Seurasi puoli vuotta kiivasta odotusta ja lopputulos oli mykistävä. Virtuaalitodellisuus on oikeasti yhtä mullistava teknologia kuin internet aikoinaan.

Oculuksen kehittäjälaite on fyysisiltä ominaisuuksiltaan kömpelö. Laitteesta lähtee kolme johtoa eri suuntiin ja lasit pitää kohdistaa erittäin tarkasti. Nämä ovat kuitenkin testilaitteen kompromissiratkaisuja, jotka varmasti hiotaan kuntoon lopulliseen versioon.

Testasin suurimman osan tarjolla olevista peleistä ja demoista. Kun päähän isketään lasit ja hyvät kuulokkeet, niin jokaiseen uuteen sovellukseen meneminen oli yhtä hämmentävää. Laitteen luoma virtuaalitodellisuus on erittäin uskottava. Jo kalibrointiin tarjoitettu yksinkertainen pöytädemo saa aivot rullalle. Lasit seuraavat katsetta ilman viivettä ja nykyinen versio tukee vielä pään syvyysliikkeitä.

Virtuaalilasit ovat parhaimmillaan sovelluksissa, joissa henkilö istuu paikallaan. Onnistunein pelikokemus olikin rekkasimulaattori. Kun vr-laseilla ja ratilla ajaa autoa, niin kokemus on lähellä oikeaa maailmaa. Tavallisten asioiden tekeminen tietokoneympäristössä on riemastuttavaa. Hienointa rekkapelissä oli se, kun risteyksissä piti katsoa molempiin suuntiin ennen liikkeellelähtöä.

Virtuaaliteknologia on jo nyt demovaiheessa niin uskottavaa ja toimivaa, että muutaman vuoden päästä sitä ei pidättele mikään. Laseille kehitetään varmasti sovelluksia jokaiseen makuun ja fantasiaan. Vr-teknologian käyttö on ihmisille luontaisten aistien mukaista, joten sen käyttöönottokin on helppoa.

Oculus ilmoitti äskettäin laitevaatimukset, jotka määrittävät kuinka tehokkaalla tietokoneella ensi vuonna myyntiin tulevat lasit toimivat. Vastimukset täyttävän pc:n hinta on nyt noin 1500€, mutta ensi vuonna toivottavasti vähemmän. Virtuaalilasit vaativat todella paljon vääntöä, joten niitä ei nähdä vielä moneen vuoteen älytelevisioiden kylkiäisinä.

Mitä jos kokisit sen itse?

Mari Tähjä — Tue, 26 May 2015 09:52:04 +0000

Mari on asiantuntijatyössä Ylen strategiaosastolla

Muuttuisitko, jos kävelisit paahtavassa auringossa aavikolla läpi pakolaisleirin, parakkien ja telttojen, joita 84 000 syyrialaispakolaista on pakotettu pitämään kotinaan? Miten ohjeistaisit teini-ikäistä lastasi viikonlopun juhliin, jos olisit joutunut raiskatuksi kotibileissä? Kuinka haltioissasi olisit, jos pääsisit istumaan kauneimman maalauksesi tai historian merkittävämpien tapahtumien maisemaan? Virtuaalitodellisuuden ennustetaan muuttavan maailmamme. Virtuaalitekniikka, kuten virtuaalinäytöt ja älypuhelinnäytöt, on vielä kömpelöä ja raskasta käyttää, mutta sen avulla voimme halutessamme kokea asioita syvemmin ja kasvattaa empaattisuuttamme - ja tehdä sillä rahaa. Peliteollisuuden vetämänä myös muun teollisuuden odotetaan kääntävän virtuaalipotentiaalin rahaksi, sillä se mahdollistaa ongelmien ratkomisen todellisessa ympäristössä ennen kuin tuote tai palvelu on markkinoilla. Ja se tuo säästöjä.

The Washington Post kirjoitti toukokuun alussa miten ulkoiluvaatteita valmistava North Face kosiskelee asiakkaita takaisin kauppoihin tarjoamalla heille mahdollisuuden tehdä base hyppy - virtuaalisesti. Myös terveys ja hyvinvointiin, arkkitehtuuriin ja oppimiseen liittyvien liiketoimintojen odotetaan löytävän uusia mahdollisuuksia ja tulonlähteitä virtuaalitekniikan onnistuessa lyömään läpi kuluttajamarkkinoilla.

Vahvimmillaan virtuaalitodellisuus on kuitenkin kokemuksellisuudessa.

Virtuaalitodellisuuten erikoistunut tuotantoyhtiö VRSE.works, Samsung ja YK toteuttivat alkuvuodesta virtuaali elokuvan “Clouds over Sidra”, joka kertoi 12-vuotiaan syyrialaistytön oloista pakolaisleirillä Jordaniassa. Filmi esitettiin tammikuussa Davosissa World Economic Forumiin osallistuville yhteiskunnallisille vaikuttajille ja talousjohtajille, tarkoituksena antaa päätöksentekijöille vaikuttavampi ja syvällisempi kuva ihmisistä hyvin haavoittuvassa tilanteessa.

Virtuaalinen tarinankerronta on huimassa nousussa myös filmiteollisuudessa. Tammikuun Sundance Film Festival -tapahtumassa esiteltiin joukko virtuaalitodellisuutta. Mukana oli myös Rose Trochen 12 minuuttinen The Party -elokuva, joka kertoi deittiraiskauksesta, kahdesta näkökulmasta, raiskaajan ja raiskatun. Katsoja vietiin vaikeaan ja järkyttävään tilanteeseen, ilman että hän pystyi tilanteeseen vaikuttamaan.Kritiikki osuukin filmiteollisuuden 360º -tekniikan vuorovaikutuksen puutteeseen. Peliteollisuudessa tekniikka mahdollistaa todellisen tuntuisen osallistumisen ja vaikuttamisen lisälaitteiden avulla.

Silti vahvan läsnäolon rakentaminen uudella tekniikalla luo tarinankerronnalle uusia ulottuvuuksia ja se voi myös sulautua osaksi journalismin keinoja.

Amerikkalainen Vice News toteutti ensimmäisen virtuaalisen uutislähetyksensä Washingtonin joulukuun 2014 poliisiväkivaltaa vastustavalta marssilta. 360º -kamerat pidettiin koko ajan liikkeessä, jotta filmi mahdollisti katsojien kokemuksen nähdä, kuulla ja tuntea mieltään osoittavat ihmisjoukot.

Virtuaalitekniikka voi myös muuttaa mahdottoman mahdolliseksi.

New Yorkilainen animaattori Cauley Mackenzie toteutti Vincent van Goghin maalauksen The Night Café uudestaan hyödyntämällä uutta 3D-tekniikkaa. Sen avulla voidaan tutkia Vincent van Goghin maailmaa uudesta kulmasta, kävellä hetki maalauksen sisällä.

Mihin kaikkeen uusi virtuaaliteknologia voi meidät kehittyessään viedä? Jos meillä olisi mahdollisuus kulkea läpi elävän maailmanhistorian, tekisimmekö samat päätökset kuin nyt?

Jotta uusi virtuaaliteknologia ei jäisi vain viihteeksi peliteollisuuteen, mitä meidän pitäisi sillä taltioida ja tarinoida, jotta seuraavat sukupolvet tekisivät parempia päätöksiä?

Sillä voi olla, että he voivat kokea aikamme uudestaan.

Workshopien viisi sudenkuoppaa – ja miten vältät ne

Tuija Aalto — Wed, 15 Apr 2015 20:09:15 +0000

Erilaiset ryhmäideointeihin perustuvat workshopit ovat suosittuja, kun halutaan kehitellä uusia konsepteja. Monesti nämä voivat tuottaa sellaisia tuloksia, joita ei yksin puurtamalla tai perinteisissä palavereissa synny. Tällaisia workshopeja hyödynnetään erityisesti tilanteissa, joissa eri alojen osaamista halutaan tuoda yhteen.

Ryhmäkeskustelun voidaan nähdä toimivana menetelmänä erityisesti silloin, kun halutaan ideoida jotain täysin uudenlaista. Hienous piilee siinä, että hulluimpiakin ideoita saa ja kuuluu tuoda esille. Mitään ideoita ei tulisi sensuroida.

Ryhmässä keskustelijat voivat tarttua toistensa ideoihin ja kehittää niitä pidemmälle. Toinen osallistuja voi jatkaa jonkun muun heittämän hullun idean jalostusta ja kolmas tuo siihen sellaisen kulman, että idea onkin jo toteutuskelpoisempi. Yleisinä keinoina ajatusten teemoittamiseen käytetään esimerkiksi post-it lappuja sekä valmiita pohjia, joille voi kirjoittaa ideoita ja ajatuksia. Usein näiden avulla pystytään hyvin hyödyntämään ryhmän jokaisen jäsenen osaamista uusien konseptien kehittämisessä.

Tällaiset workshopit eivät ole kuitenkaan täysin ongelmattomia ja niiden hienoudessa piilevät myös niiden sudenkuopat. Erilaisissa ideointia kiihdyttävissä työpajoissa tehdyn etnografisen tutkimuksen perusteella listasimme viisi yleistä sudenkuoppaa workshopeissa.

1. Sudenkuoppa: workshopit blokkaavat tietyt ideat ja suosivat toisia

Monesti workshopeissa on se ongelma, että aktiivisimmat keskustelijat pääsevät ääneen passiivisempien kustannuksella. Tästä seuraa muutamia ongelmia, jotka vähentävät työpajojen onnistumista. Tutkimissamme työpajoissa keskustelijat ovat tulleet eri taustoista ja ovat kokeneet melko erilaiset teemat tärkeiksi.

Joissakin keskusteluissa – sen sijaan että ideat olisivat todella kehittyneet yhteistyössä – keskustelun osallistujat tuntuivat välillä ajavan enemmänkin omaa agendaansa. Tällöin yhteenveto tärkeiksi koetuista teemoista saattaa vääristyä. Etnografian kautta olemme havainneet, että pahimmillaan ryhmäkeskustelua dominoi yksittäinen henkilö, joka tuo voimakkaasti ja yksipuolisesti esille omaa ideaansa, eikä ole kiinnostunut muiden ajatuksista.

Tästä voi seurata se, että mediaseksikkäimmät tai parhaiten verbalisoitavissa olevat ideat päätyvät jatkokäsittelyyn. Lopulliset työpajassa kehitellyt ratkaisut nojaavat tällöin johonkin alun perin vain yksittäistä henkilöä kiinnostaneeseen teemaan.

Puolueeton puheenjohtaja edesauttaa sitä, etteivät joidenkin ideat ja ajatukset häviä muiden äänekkäämpien ideoiden taakse. Näin saadaan aikaan avoimempi ilmapiiri, jossa keskustelijoiden ei tarvitse ajaa omaa asiaansa, vaan asioista voidaan keskustella yleisemmällä tasolla. Myös post-it laput ja yksin tehdyt kirjalliset ideoinnit, jotka käydään ääneen läpi, edesauttavat kaikkien ideoiden esiin tulemista.

Puheenjohtajan ja erilaisten osallistamismenetelmien käytössä täytyy kuitenkin huomioida seuraavaksi esitelty sudenkuoppa.

2. Sudenkuoppa: keskustelun ohjaaminen rajoittaa tuloksia.

Vaikka puheenjohtaja voi auttaa siinä, että kaikki pääsevät ääneen workshopeissa, voi keskustelun liiallinen ohjaaminen rajoittaa tuloksia. Ryhmäkeskusteluiden ja ideointi-workshopien kuuluu olla mahdollisimman avoimia, ja osallistujien heittää hullultakin kuulostavia ideoita, joten tiedostamatonkin keskustelun ohjaaminen rajoittaa tuloksia.

Ryhmäkeskusteluissa piilee näin ollen sama ongelma kuin monissa kyselytutkimuksissa: saadaan vastaus vain siihen asiaan, mitä osataan kysyä. Kysymykset ja yleinen teema voivat johdatella liikaa vastauksia tai keskustelijoiden ajatuksia ja argumentteja tiettyyn suuntaan. Toisin sanoen, järjestävän tahon omat ennakko-oletukset, toiveet ja motiivit ohjaavat workshopin lopputulosta tietynlaiseksi. Näin tapahtuu usein, vaikka workshopien tarkoitus on aivan päinvastainen.

Kysymyksenasettelu ja esitystapa täytyy siis muotoilla mahdollisimman avoimeksi, jotta osallistujien ideointia ei ohjailla liikaa. Puheenjohtajan on tärkeä huomioida, että kaikki pääsevät puhumaan. Paras lopputulos saavutetaan sellaisissa workshopeissa, joissa kuunnellaan aidosti jokaisen osallistujan ideoita ja mielipiteitä.

Usein on parempi, että puheenjohtaja enemmänkin fasilitoi keskustelua, eikä itse osallistu keskusteluun, jotta keskustelu sujuu mahdollisimman puolueettomasti. Samalla fasilitaattori voi havainnoida, mitkä aiheet saavat ihmiset todella innostumaan. Näiden aiheiden kautta voidaan löytää uusia teemoja ja innovaatioita.

3. sudenkuoppa: Itsesensuuri iskee ryhmäkeskustelun osallistujiin

Vaikka muut keskustelijat eivät torjuisi puheenaiheita suoraan, saattaa keskustelija itse pitää ajatuksia sisällään tai tulkita toisen osallistujan eleet virheellisesti tyrmääviksi. Parhaan lopputuloksen takaamiseksi, tulee osallistujien osata ottaa muiden tunteet huomioon. Usein kaikki eivät koe ryhmäkeskusteluihin osallistumista luontevana.

Kaikki eivät ole ulospäin suuntautuneita keskustelijoita, jotka heittäytyvät idean kuin idean pariin tuntemattomien kanssa innolla. Eikä kaikkien pidäkään olla, mutta workshopien onnistumisen takaamiseksi, tulisi kaikkien ajatukset ja ideat tulla kuulluksi.

Tähän sudenkuoppaan liittyy myös ryhmäpaineen luomat vääristymät omille mielipiteille. Jos kaikki muut, tai suurin osa, ovat tiettyä mieltä jostain asiasta, ei siihen ole kovin helppo ilmaista omaa eriävää mielipidettään väliin. Tämä on varsinkin vaikeaa, jos keskustelu lähtee sellaisille raiteille, joka ei ole kaikkien keskustelijoiden ominta alaa.

Ryhmäkeskustelu vaatii siis luottavaisen ilmapiirin, jossa keskustelijoiden ei tarvitse pelätä epävarmuuksiensa paljastuvan. Ryhmäkoon pienentäminen auttaa usein vähentämään itsesensuurin määrää. Lisäksi olo siitä, että workshopissa työskennellään kohti yhteistä päämäärää, edesauttaa sitä, että muiden ideoihin suhtaudutaan myönteisesti ja kannustavasti. Seuraavassa sudenkuopassa keskustellaan tästä aiheesta tarkemmin.

4. Sudenkuoppa: Teeman epäselvyys ennen workshopia

Teeman pitää kuitenkin samalla olla jokseenkin selkeä – ettei synny epävarmuustekijöitä. Etnografisissa tutkimuksissa on huomattu, että jos teemaa ja omaa osallistumista ei ole selkeästi perusteltu, ihmiset tulevat paikalle epävarmoina.

Jos aihe on liian epäselvä tai abstrakti, voi olla hankala kiteyttää ajatuksia ja tuoda omaa asiaansa esille. Hyvätkin ajatukset saattaa tällöin jäädä sanomatta. Tähän liittyy myös se, että etukäteen annetun tiedon tulee olla yhtenäinen workshopin sisällön kanssa. Esimerkiksi etukäteen tehdyt ideointitehtävät teemaan liittyen voivat auttaa osallistujia sisäistämään työpajojen tarkoituksen ja helpottaa omien ajatusten jäsentelyä. On tärkeää, että kaikki osallistujat kokevat oman panoksen olevan merkityksellinen.

On siis tärkeää, että viestintä workshopista tai ryhmäkeskusteluista on heti alusta asti selkeää ja yhtenäistä. Lisäksi workshopin tavoitteet tulee olla avoimesti tiedossa kaikille osallistujille. Toisin sanoen, kaikkien tulisi olla selvillä siitä, mitä workshopilla halutaan saada aikaan ja varsinkin, mihin ja kenen hyödyksi tuloksia käytetään. Näiden asioiden kertominen etukäteen on tärkeää ja kannattaa käydä läpi myös workshopin alkaessa.

5. Sudenkuoppa: Workshopien liiallinen kunnianhimo

Viimeisenä hyvin tyypillinen ongelma workshopeissa. Ratkaisukeskeiset workshopit voivat kaatuvat omaan kunnianhimoonsa. Post-it lapuilla aletaan välillä ratkoa liian laajoja ongelmia. Tällöin on haastavaa saada kunnollista otetta siitä, mitä workshopilla todella halutaan saada aikaiseksi. Abstraktit aiheet eivät välttämättä kannusta konkreettisiin ratkaisuihin ja keskustelu saattaa jäädä turhan teoreettiseksi. Tämä koetaan usein kiinnostavaksi, mutta välillä konkretia tuntuu olevan workshopeista kaukana.

Osallistujat saattavat lähteä intoa puhkuen pois workshopista, mutta workshopien innostava ilmapiiri laantuu, jos käteen ei jää konkreettista toimintasuunnitelmaa.

Tämän takia on tärkeää, että jo etukäteen mietitään jonkinlainen konkreettinen suunnitelma siitä miten edetään, kun workshop on ohi. Kaikkien tulisi olla workshopista lähtiessään tietoisia seuraavista, yhteiseen tavoitteeseen johtavista, askelista. Konkreettisen ja osallistavan otteen säilyttäminen koko projektin elinkaaren aikana on usein haastavaa. Tämän vuoksi on hyvä järjestää pieniä ideointi workshopeja tasaisin väliajoin projektin koko elinkaaren aikana.

Monet ideointi-workshopien sudenkuopat nivoutuvat toisiinsa. Workshopit tarvitsevat asiantuntevat fasilitaattorit sekä konkreettisen otteen. Fasilitointia tarvitaan etenkin kynnyskohdissa, kun workshopissa keskustelua tuodaan yhteen, valitaan yksi teema tai lähdetään viemään asioita konkreettisemmalle tasolle. Monesti sekin auttaa ehkäisemään sudenkuoppia, jos workshopissa on paikalla asiantunteva havainnoija, joka pystyy heti tilanteessa huomauttamaan sudenkuoppien muodostumisesta. Tärkeää on myös, että kysymyksenasettelu on kunnossa, jotta se ei ole liian johdatteleva.

Anna Martela on Etnografinen tutkimustoimisto Kennon toimitusjohtaja ja Viola Strandberg tutkimusjohtaja. Kirjoitus on osa pienten ja suurten toimijoiden välistä yhteistyötä käsittelevää kolmiosaista kirjoitussarjaa.

Sarjan edellinen osa: Jakamistalous - kolikon kääntöpuoli

Katsokaa mun jääkaappiin! Periscooppaajat ovat ihan oma lajinsa

Tuija Aalto — Tue, 07 Apr 2015 17:01:44 +0000

Television tulevaisuus - raportissa (pdf) kaupallisen television pahimpana tulevaisuuden uhkana nähdään uudet alalle tulijat. Uhkaajan roolissa on nähty niin Netflixin, HBO Nordicin ja Viaplayn kaltaiset tv-kanavista riippumattomat videokirjastot kuin kaiken kansan luovuuden runsauden sarvi YouTube.

Nyt on taas tilaa uudenlaisen luovuuden kukkia, kun sosiaalisen median palvelu Twitter osti suorat ad hoc -kännykkävideolähetykset mahdollistavan Periscope - palvelun. Reilussa viikossa Periscope -käyttäjät ovat jo ehtineet muodostaa omaa alakulttuuriaan: kiinnostaisiko vaikkapa jääkaappien vilauttelu?

Näin Periscope toimii

Periscopen idea on kokemuksen jakaminen - sovelluksen avulla on mahdollista näyttää, mitä itse näkee.

Sovelluksen saa tällä hetkellä Applen laitteisiin ja Android -versio on tiettävästi tulossa. Sovellukseen kirjaudutaan Twitter-käyttäjätunnuksilla, ja lähetyksen alkaessa sovellus julkaisee käyttäjän niin halutessa Twittwerin aikajanalla tiedon kaikille henkilön seuraajille. Lisäksi sovellus julkaisee halutessa sijaintitiedon.

Periscopessa on ideana seurata itseä kiinnostajia käyttäjiä, ja tulla itse seuratuksi. Arvostusta sisällölle osoitetaan koskettamalla ruutua, mikä nostattaa sydämen kuvia jotka nousevat rykelminä kuvan päällä alhaalta ylös.

Jos sovellukselle on antanut ilmoitusasetuksissa luvan, se kurnahtaa omintakeisella äänellään aina kun joku omista seurattavista käynnistää lähetyksen.

Guardian-lehti on listannut 10 "scouppaaja"-tyyppiä toimittajista pervoihin. Journalistisesta näkökulmasta hyödyllisimmillään palvelu on äkkiä leimahtavissa uutistilanteissa. Periscope-käyttäjät saattavat siis olla kiinnostavia ensimmäisiä kuvan lähteitä sieltä, missä jotain uutisarvoista tapahtuu. Jos teet ammatiksesi markkinointia tai viestintää tai työhösi muuten kuuluu pysyä ajan tasalla sosiaalisen median uusista muodoista, kannattaa palveluun jossain vaiheessa hiukan tutustua.

Ajanvietteeksi Periscopen käyttö saattaa myös sopia - mikäpä mainiompi tapa nojatuolimatkustella kuin kurkistella ihmisten arkeen intiimisti kännykän kautta. Nyt kun palvelu on uusi, käynnissä olevien lähetysten lista täyttyy kummallisista kokeiluista, mutta ajan mittaan voi odottaa helmien nousevan pintaan. Periscopen tekijät olivat ensimmäisen viikon jälkeen iloisia mm. palvelussa tarjotusta mahdollisuudesta piipahtaa Pariisin Oopperan Baletin tanssitunnilla.

Tavoitteena on - ei vähempää - kuin teleporttaamista muistuttava kokemus.

Tekijänoikeudet

Periscopen käyttöehdoissa sanotaan, että tekijänoikeus sisältöön säilyy sisällön tuottajalla, jonka kuitenkin on annettava Twitterille lupa jakaa sitä parhaaksi katsomallaan tavalla kolmansien osapuolien kanssa (Periscope TOS, 5, Your Rights).

Palvelussa on jo ehditty nähdä tekijänoikeuksien loukkauksia, koska joidenkin mielestä on hyvä idea jakaa suosikkiartistin keikka kavereillekin. Twitter pidättää oikeuden - mutta ei sitoudu omasta aloitteestaan - poistamaan tekijänoikeuksia mahdollisesti loukkaavaa sisältöä.

Katso myös: Journalismin uudet muodot: Yllin kyllin videota

Seuraavat viisi vuotta nettikehitystä - laskuri on käynnistynyt

Tuija Aalto — Thu, 26 Feb 2015 19:28:33 +0000

Ylen verkkopalvelujen tähänastinen historia mukailee verkon kehitysvaiheita yleisemminkin. Olen tässä kuvassa jakanut kehityksen viiteen viiden vuoden vaiheeseen.

Vuonna 1995 elettiin world wide webin ensi askelia. Verkkoa selattiin linkkilistojen ja portaalien avulla. Internet-käyttöä mitattiin operaattorien liikennettä tilastoimalla.

2000-luvulle tultaessa alkoi ilmestyä suomenkielisiä blogeja. Åke Blomqvist tanssi diskoa gif-animaationa, koska modeemit. Toisella viisivuotisjaksolla Yle meni tosissaan verkkoon. Elävä arkisto aukesi, tehtävänään kertoa tulevillekin sukupolville, kuka oli Åke Blomqvist.

Tuli älypuhelimet, sosiaalinen media rymisti läpi Suomen.

Vuonna 2011 vuoden poliisi oli nettipoliisi Fobba. Helsinki Region Infoshare juhli kaksivuotista toimintaansa ja tuhannes tietoaineisto oli avattu. Ylekin avasi dataa, mm. Suomalaiset verkossa -tutkimuksen vastaukset.

2014 Tilastokeskus otti Kuluttajabarometrin laitetiedusteluun mukaan puettavan tietotekniikan. Älykello tai aktiivisuusranneke löytyi neljästä kotitaloudesta sadasta. Käyttöliittymät pienenevät, ehkä katoavat, kuten teknologiafestivaali SXSW:llä puhunut palvelukehittäjä Amber Case ennusti.

Viides viisivuotisjakso on vasta käynnistynyt. Digitaalisten palvelujen kehittymisvauhdin vain kiihtyessä luvassa lienee palvelukokemuksia, jotka lähestyvät puhdasta taikaa. Millaisia palveluja itse odotat innokkaimmin? Oletko ehkä itse kehittämässä jotakin huimaa?

Jakamistalous - kolikon kääntöpuoli

Anna Martela ja Viola Strandberg — Mon, 23 Feb 2015 18:48:31 +0000

Jakamistaloudesta on viime aikoina puhuttu paljon myös Suomen mediassa, ja erityisesti on keskitytty tämän uuden talouden muodon mahdollisuuksiin. Jakamis- ja välitystalous eivät ole vielä vakiintuneita vakiintuneita talouden muotoja Suomessa, mistä kertoo esimerkiksi Überin jatkuva vääntö viranomaisten kanssa siitä, onko kyseessä taksiliiketoiminta vai kyydinjakopalvelu ja millaisia säädöksiä siihen sovelletaan.

Monet jakamis- ja välitystalouden muodot ovat toistaiseksi niin pieniä, että vakiintuneita käytänteitä ei ole vielä muodostunut. Siksi nykyiset palvelut ovat pioneereja, joiden perusteella toimintatavat muotoutuvat. On hyvä tunnistaa se kulttuurinen ympäristö, jossa nämä pioneeripalvelut ovat syntyneet, ja huomata myös erot Suomeen verrattuna. Jakamistalouden ideaalit perustuvat siihen, että ihmiset voivat jakaa omistamiaan asioita silloin kun eivät niitä käytä, ja saada siitä korvausta. Tämän mahdollistamiseksi luodaan alustoja, joiden käyttäjistä kilpaillaan. Koska jakamistaloudessa ei välttämättä myydä ammattitaitoa, on myös hintataso yleensä alhaisempi kuin vastaavassa perinteisessä palvelussa.

Jakamistaloudesta tavalliseen talouteen

On myös otettava huomioon, millaisia muotoja palvelut saavat kasvaessaan. Monet Suomeenkin rantautuneista jakamistalouden malleista, kuten Über ja Airbnb, perustuvat siihen, että ne eivät ole tekijänsä päätoimi. Alkuperäinen idea on ollut luoda alusta, jonka avulla ihmiset voivat jakaa omistamiaan asioita ja taitojaan silloin kun eivät niitä itse käytä, eli satunnaisesti. Kun palvelu kasvaa, myös monet sen käyttäjät liukuvat lähemmäs yrittäjyyttä.

Nyt on se hetki, jolloin luodaan raamit sekä sille, miten välitys- ja jakamistaloutta käsitellään Suomessa, että sille, millaiset edellytykset uusien palvelujen syntymiselle tarjotaan tulevaisuudessa. Tämä vaatii uusia näkökulmia työhön ja yrittäjyyteen, sekä niihin liittyvään sääntelyyn. Ehkä koko jakamistalous terminä onkin vääristynyt, ainakin jos puhutaan isommista digitaalisista välitystalouden alustoista kuten Überista, koska silloin kyse ei ole enää pelkästä vapaa-ajan harrastuksesta, vaan liiketoiminnasta.

Siinä vaiheessa, kun jakamistalouteen kuuluvasta toiminnasta tulee täysipäiväistä, sen luonne muuttuu. Jos jakamistaloudella haluaa hankkia elantonsa, on oltava valmis toimimaan kuin täysipäiväinen yrittäjä. Joskus toiminta ja yhteiskunta joutuvat tällaisessa tilanteessa hankaukseen. Niin kauan kuin jakamistalouden toiminta on pienimuotoista, eikä pääelinkeinomaista toimintaa, on järkevää, että se pysyy joidenkin rakenteellisten instituutioiden ulkopuolella. Silloin se on verrattavissa esimerkiksi satunnaiseen vanhojen tavaroidensa myymiseen kirpputorilla. Milloin jakamistalouden luonne muuttuu? Missä määrin yhteiskunnan tulisi puuttua jakamistalouden toimintaan sääntelyin? Näihin kysymyksiin joudutaan ottamaan pian kantaa ja luomaan selkeät mallit joiden puitteissa voidaan rakentaa kestäviä jakamistalouden malleja Suomeen.

Suurin ja ammattimaisin liiketoiminta yleensä syntyy jakamistalouden mahdollistavan alustan tuottamisesta ja pyörittämisestä, ja tähän välitystalouteen ja sen sääntelyyn yhteiskunnan kannattaakin panostaa.

Ongelmia kuitenkin syntyy, jos työn tekijän oletetaan toimivan yrittäjän lailla, mutta alustan ylläpitäjä (esimerkiksi Über) hyötyy kohtuuttomasti suhteessa itse työn tekijöihin, tai jos työn tekijällä ei ole oikeuksia määrittää esimerkiksi työnsä hintaa.

Jakamistalous on myös median tulevaisuutta

Jakamistalous voi myös olla ideoiden jakamista, tai erilaisia yhteiskehittämisen malleja. Silloinkin tärkein osanen on toimiva alusta, joka mahdollistaa yhteistoiminnan välittämisen.

Myös median tulevaisuus on hyvin kiinni välitystaloudessa. Yhteisölliset palvelut kuten YouTube mahdollistavat sen, että kuka tahansa voi luoda sisältöä, ja saada potentiaalisesti yhtä laajan katselijakunnan kuin perinteisessä televisiossa. Nyt myös mediatalot ovat kiinnostuneet näistä pienimuotoisemmista tekijöistä, jotka parhaimmillaan saavat enemmän katsojia kuin kaupallisesti tuotetut ohjelmat.

Median kuluttajien osallistaminen esimerkiksi televisio-ohjelmiin on jo yleistä. Ylen suunnitelmissa on lopettaa toimitettu Ajankohtainen Kakkonen -makasiiniohjelma ja tuottaa tilalle A2-teemailtoja, joiden ytimessä on katsojien ottaminen sosiaalisen median avulla mukaan keskusteluohjelmaan.

Mediatalojen intresseissä on yhä enemmän osallistaa kuluttajia ei pelkästään ottamaan kantaa, mutta myös luomaan ja kehittämään sisältöjä median tarpeisiin. Kiinnostuksen kohteena ovat erityisesti innovatiiviset ja mielenkiintoisia sisältöjä luovat henkilöt.

Tällainen yksityishenkilö voi jossain tapauksessa olla myös vloggari jolla on kymmeniä tuhansia katsojia omasta takaa. Tällöin hämärtyy raja pienen ja suuren toimijan vaikutusvallan välillä.

Pienillä toimijoilla on kiinnostusta lähteä mediatalojen konsepteihin mukaan, mutta millä hinnalla? Jos isot toimijat haluavat parantaa ketteryyttään ja kiinnostavuuttaan nostamalla esiin pienimuotoisia toimijoita, jotka ovat saavuttaneet suosiota vaihtoehtoisissa mediakanavissa, kuten YouTubessa, voi syntyä myös ongelmia. Pienten toimijoiden innovaatiot voidaan valjastaa isojen mediatalojen käyttöön, ja parhaimmillaan siitä hyötyvät kaikki. Tässä piilee kuitenkin myös riskejä, jos vakiintuneita käytäntöjä ja sopimusmalleja ei ole. Mitkä ovat pienten toimijoiden oikeudet ja toisaalta oman toiminnan vastuu ideoiden jakamisessa?

Myös Yle on luonut media-alustoja, joilla pienet tekijät voivat luoda kiinnostavia materiaaleja ja jakaa niitä. Tällaisille aktiivisille medianluojille Yle on hyvä kanava saada näkyvyyttä ideoilleen. Tämä voi kuitenkin johtaa siihen, että saadessaan kiinnostavampia sisältöjä, joita se ei ole itse pystynyt tuottamaan, Yle hyötyy alkuperäisen tekijän kustannuksella.

Kun lähdetään luomaan yhteiskehittämisen malleja, ei aina ole itsestään selvää kuka voittaa. Kenelle kuuluvat yhteiskehittämisessä syntyneen tuotteen tekijänoikeudet, ja kuka saa suurimman taloudellisen hyödyn? Moni pieni tekijä voi lähteä suuren mediatalon yhteiskehittämiseen mukaan ajatuksella, että palkkioksi riittää projektista mahdollisesti saatava maine ja julkisuus, tai tulevat työmahdollisuudet. Jos suosio kuitenkin yllättää, voi palkitsemisjärjestelmä olla epäsuhdassa ideasta saatavaan taloudelliseen hyötyyn, joka menee alustan tarjoajalle eli mediatalolle. Yhteiskehittäminen, jossa monet toimijat kantavat oman kortensa kekoon, on eri asia kuin työsuhteessa olevien ihmisten innovointi yhteisen työnantajan hyväksi.

Voi olla, että Yle on yleishyödyllisen luonteensa vuoksi toimija, joka voi onnistuneesti käyttää yhteiskehittämisen tapoja sisältöjen luomiseen. Jos tällaisista jakamisen ja yhteiskehittämisen malleista halutaan luoda yleinen tapa toimia, on tärkeää, että luodaan myös jonkinlaisia rakenteita oikeuksien turvaamiseksi.

Jakamistalous toimii niin kauan kuin se on osa-aikaista ja pienimuotoista, kun siitä tulee kokoaikaista toimintaa, se ei enää ole jakamistaloutta vaan ihan tavallista taloutta, johon pitää soveltaa tavallista verotusta ja työsuhdemalleja.

Anna Martela on Etnografinen tutkimustoimisto Kennon toimitusjohtaja ja Viola Strandberg tutkimusjohtaja. Kenno on uudenlainen asiakasymmärrystoimisto, jonka mielestä ihmisten arjen kokemukset ovat äärimmäisen mielenkiintoisia. Kirjoitus on ensimmäinen kolmesta pienten ja suurten toimijoiden välistä yhteistyötä käsittelevistä blogikirjoituksista.

Tutkija: Jakamistaloudesta välitystalouteen sääntelyä kiristämällä

Tuija Aalto — Thu, 05 Feb 2015 19:35:13 +0000

Überin ja Airbnb:n kaltaiset USA:sta lähtöisin olevat jakamistalouden palvelut uhkaavat mullistaa henkilökuljetus- ja majoituspalveluja Euroopassakin. Mitä yhteiskunta voi tehdä edistääkseen innovatiivisuutta, uudistumista ja tervettä kilpailua markkinoilla?

“Luodaan markkinoiden markkinat, jossa valtio luo sääntelyllään puitteet, joissa välityspalveluita on helppo perustaa, ja joilla eri välityspalvelut kilpailevat keskenään” ehdottaa taloussosiologi Vili Lehdonvirta.

Liikenne- ja viestintäfoorumissa eilen puhunut Lehdonvirta toteaa, että sääntely mahdollistaa markkinat poistamalla esteitä, kuten informaation ja luottamuksen puutetta ja transaktiokustannuksia.

Sääntelyä on kolmenlaista: sosiaalista, juridista ja teknologiaan perustuvaa.

Sosiaalinen sääntely on “kehitysmaiden tapa mahdollistaa markkinoita”. Sosiaaliset verkostot on “maailman vanhin tapa vähentää kitkaa ja luottamuspulaa”. Ongelmaksi nousee helposti nepotismi ja yleensäkin homofilia - tehdään bisnestä vaan tuttujen ja omanlaisten kanssa. Juridinen sääntely poistaa kitkaa markkinoilta: On eri kokemus astua taksiin Delhissä ja Helsingissä. Hinnasta ei tarvitse joka kerta neuvotella erikseen. Säännelty palvelu yleensä vastaa luvattua, vaikka tuottaja olisi ennalta tuntematon.

Teknologian avulla säänteleminen mahdollistaa vaikka markkinoiden reaaliaikaisen säätämisen. Tämän tietävät virtuaalimaailmojen pelaajat kokemuksesta.

Teknologia sääntelykeinona ei ota huomioon ulkoisvaikutuksia

Lehdonvirta esitti LVM:n tilaisuudessa, että ryhdyttäisi jakamistalouden idean pohjalta luomaan välitystaloutta.

Välitystaloudessa sääntely voi olla hyvinkin tarkkaa ilman että se aiheuttaa merkittäviä suoria kustannuksia sen enempää sääntelijälle kuin sääntelyn alaisille toimijoillekaan. Mutta jos sovellukseen voi koodata säännöt, mihin valtiota enää tarvitaan?

Markkinapaikan tarjoaja, “yksityinen regulaattori”, menestyy luomalla markkinan, jossa sekä myyjien ja ostajien on hyvä olla, mutta valtion tehtävänä on ottaa huomioon myös muut intressit huomioon. Miten kyseinen säänneltävä toimiala nivoutuu yhteiskunnan muihin insituutioihin, Lehdenvirta muistuttaa.

Esimerkiksi Airbnb:n kautta tarjoavat nykyään majoitusta myös sijoittaja. Laajamittaisesta bisneksestä asuintalossa voi kuitenkin aiheuttaa haittaa talon asukkaille. Voi olla meteliä, talon yhteisöllisyys saattaa kärsiä. Yksityinen etu ja julkinen etu eivät käy täysin yksiin. Julkisen sääntelyn kuuluu ottaa huomioon kaikki intressiryhmät, tässä tapauksessa naapurit, Lehdonvirta kuvaa, ja antaa toisen esimerkin: Überissä kuskit on USA:ssa kieltäytyneet palvelemasta näkövammaisia asiakkaita vedoten siihen, ettei heillä ole välttämättä koulutusta erityisryhmien palvelemiseen. Suomessa takseilla on julkisen palvelun velvoite: henkilökuljetuspalvelua on tuotettava kaikille.

Työmarkkinat kehittyvät silpputöiden suuntaan

Työnvälityksen uusilla keinoilla on se vaikutus työmarkkinoihin, että resurssit jakaantuvat hienojakoisemmin. Yhden täyspäiväisen työsuhteen syntymisen sijasta neljä ihmistä voi saada keikkatöitä. Suomen sosiaaliturvajärjestelmää ei kuitenkaan ole suunniteltu jakamistaloutta silmälläpitäen, Lehdonvirta muistuttaa.

Sääntelyä siis tarvitaan - jopa hyvinkin tiukkaa sääntelyä, ohjaamaan markkinoita haluttujen yhteiskunnallisten vaikutusten suuntaan.

Siksi tarvittaisi markkinoiden markkinat, joilla toimijoita voitaisi ohjata sääntöjä muuttamalla, nykyistä joustavammin.

Jos palveluntuottajat ja asiakas pystyisivät helposti vaihtamaan rinnakkaismarkkinasta toiseen, kilpailu varmistaisi sen, että yksityisillä “regulaattoreilla” olisi tulevaisuudessakin kannustimet kehittää tehokkaita, sujuvia, kekseliäitä markkinapaikkoja. Avoimuusvelvoite puhkaisisi yksittäisen sovelluksen luoman kuplan ja toisi tämän markkinan osaksi yhteiskuntaa.

Sääntelemällä markkinoiden markkinaa valtiolla olisi keinot vaikuttaa siihen, miten välitystalous nivoutuisi muuhun yhteiskuntaan.

Sääntely kannattaisi luoda heti, eikä odottaa sitä, että kansainväliset palvelut ehtivät vallata markkinat yhä useammilla toimialoilla, kiirehti Lehdonvirta lopuksi.

Ville Tikka ja Nuppu Gävert: palveluita tulisi kehittää nykyistä enemmän aktiivisille median tuottajille

Nuppu Gävert ja Ville Tikka — Wed, 31 Dec 2014 07:42:34 +0000

Tiedätkö kuka on maailman suosituin TV-tähti? Ehkä Oprah? Vai sittenkin Simon Cowell? Ei, väärin molemmat. Katsojamäärissä suurin on ruotsalainen vloggari Felix Kjellberg eli PewDiePie, joka tekee pelivideoita YouTubeen. Hänen kanavallaan nimittäin on yli 33 miljoonaa tilaajaa ja hänen videoitaan katsotaan satoja miljoonia kertoja kuussa, yhteensä niitä on katsottu jo yli 7 miljardia kertaa.

Media ei ole enää vuosiin ollut entisensä, kun demokratisoituneet ja nopeasti kehittyneet mediateknologiat ovat mahdollistaneet yhä useammalle pääsyn tietoon ja mediatuotannon työkaluihin. Eilisen yhdeltä monelle katsojalle tai lukijalle suunnatun viestinnän sijaan kyse on monensuuntaisesta ja hyvin verkostuneesta mediatuotannosta. Yleisöjen sijaan palveluita tulisi kehittää nykyistä enemmän aktiivisille median tuottajille, joista yhä useampi osallistuu innoissaan myös yhteiskunnalliseen keskusteluun sekä merkityksellisten sisältöjen tuottamiseen.

Arvonluontia tulee ymmärtää verkostuneen mediatuotannon näkökulmasta. Tällöin uutisointi yhteiskunnan asioista, kantaaottavat yhteiskunnalliset ohjelmasisällöt tai edes vaikuttavuuteen pyrkivät kampanjat eivät riitä. Näiden lisäksi tarvitsemme avoimia toimintamalleja, kutsuvia ja osallistavia tekemisen alustoja sekä kiinnostavia yhteisöllisiä palveluita, jotka mahdollistavat yhä useamman suomalaisen osallistumisen omaehtoiseen ja yhteiseen mediatuotantoon.

Toki käsittelemällä yhteiskunnallisesti merkittäviä teemoja, kuten ilmastokriisiä tai eriarvoisuutta, sekä informoimalla ja herättelemällä ihmisten kiinnostusta tärkeisiin aiheeseen onnistutaan luomaan yhteiskunnallista vaikuttavuuttta. Vielä kun ihmiset ja yhteistyötahot otetaan laajemmin mukaan sisällöntuotannon eri vaiheisiin – aina aiheiden löytämisestä niiden valitsemiseen ja kehittämiseen – mahdollisuudet yhteiskunnalliseen arvonluontiin kasvavat. Nimittäin, mitä useammat pääsevät vaikuttamaan sisältöjen tuottamiseen, sitä todennäköisemmin aiheet ja lähestymistavat koskettavat asianomaisia. Samoin tuottamiseen osallistuneet ovat alttiimpia jatkamaan toimintaa aihepiirin parissa ja tuomaan omat viiteryhmänsä mukaan keskusteluihin, kuten esimerkiksi Docventures -sarjan innoittamissa sosiaalisen median keskusteluissa on hyvin tullut esille.

Tällä hetkellä Ylellä on käynnissä kaikille avoin osallistava Kipinä -kokeilu, joka kutsuu ideoimaan ja kehittämään yhdessä uusia sisältöjä ja palveluita. Kipinän ideointivaihe jatkuu 15.1.2015 asti, jonka jälkeen ideoista äänestetään parhaat jatkokehitykseen ja lopulta parhaaksi valittu idea viedään luonteestaan riippuen joko prototyypiksi tai suoraan tuotantoon.

Kipinä on innostava alku avoimemmalle mediatuotannolle, mutta voisiko Yle avautua jatkossa vielä enemmän maksimoidakseen mahdollisuutensa yhteiskunnalliseen arvonluontiin?

Sisältöjen ja palveluiden tuottajasta avoimeksi media-alustaksi

Yhteiskunnallisessa arvonluonnissa on olennaista, että organisaatio ei keskity vain tuottamaan sisältöjä ja palveluita sisältöjen kuluttamiseen, vaan näkee itsensä myös alustana, joka auttaa ketä tahansa tuottamaan organisaation avustamana merkityksellisiä palveluja ja sisältöjä. Vaikka alustamaisuus tarkoittaa osittaista luopumista kontrollista sisältöjen laadun ja määrän suhteen, mahdollistaa se aivan uudenlaisen ja uudella tavalla elinvoimaisen mediaekosysteemin synnyn.

Käytännössä tämä voi tapahtua esimerkiksi jaettuun mediantuotantoon keskittyvien palvelujen ja työkalujen avulla, mitkä antavat monipuoliset edellytykset useille ulkopuolisille tahoille hyödyntää Ylen laajaa osaamista ja resursseja yhteiskunnallisten päämäärien hyväksi. Mallia voi ottaa vaikka The Guardianista, jonka vuonna 2010 alkanut The Open Platform -hanke on avannut sen keskeisiä tietoresursseja ja sisältöjä, jotta Guardian ei vain “ole verkossa vaan tulee olennaiseksi osaksi verkkoa”.

Käsittelimme kahdessa aikaisemmassa blogikirjoituksessa Ylen uusia mahdollisuuksia yhteiskunnalliseen arvonluontiin. Nämä pohjautuvat yhdessä Yle Strategian kanssa toteutettuun selvitykseen (PDF), jossa kuvattiin kuusi uutta roolia laajemman arvon synnyttämiseen suomalaiseen yhteiskuntaan. Nyt esiteltävät viimeiset kaksi roolia keskittyvät uusien toimintaedellytyksien luomiseen niin muille media-alan ammattilaisille ja yrityksille kuin luoville ihmisille ja yhteisöille yleensä.

Kuinka Yle voisi olla suomalaisen media-alan kovin kiihdyttäjä?

Käytännössä uudenlainen osallistaminen tarkoittaa myös avoimempaa ja aktiivisempaa yhteistyötä suomalaisen media-alan kanssa. Kenties Yle voisi pyrkiä auttamaan tai ottamaan laajemmin mukaan pieniä tahoja ja huipputekijöitä uusien formaattien ja sisältöjen kehittämiseen sekä rakentamaan uusia kumppanuuksia media-alan ja luovan alan kehityksen vauhdittamiseksi?

Media-alan edistäminen voisi tapahtua esimerkiksi hyvin resursoitujen ‘mediakiihdyttämöjen’ avulla tai Apps 4 Finland -tyyppisten kehityshankkeiden kautta, mitkä hyödyntävät mediakentän nykyistä verkostomaista rakennetta ja pyrkivät uudenlaisten toimintatapojen, liiketoimintamallien ja ansaintalogiikoiden kehittämiseen. Keskeistä näyttäisi olevan yhä parempien, pidempien ja useampien siltojen rakentaminen eri tahojen, tekijöiden ja kumppaneiden välille, koska merkittävät media-alan innovaatiot ja huippusisällöt syntyvät vain oivaltavissa ja laadukkaissa yhteistyökuvioissa.

Yle voisi myös pyrkiä tuottamaan kansainvälisen tason huippusisältöjä yhdessä Euroopan kiinnostavimpien ja parhaiden yhteistyötahojen kanssa. Myös pohjoismainen yhteistyö voisi tuottaa esimerkiksi lisää laadukasta TV-draamaa, sen sijaan että suuri osa tehdään nyt puhtaasti kotimaisin voimin. Draama kun voi synnyttää vahvoja reaktioita yhteiskunnallisiin ilmiöihin käsitellessään vaikeita ja ajankohtaisia kysymyksiä rohkein tavoin.

The Walt Disney Companyn hiljattain lähes miljardilla dollarilla hankkima Maker Studios, on yksi mielenkiintoinen esimerkki uudenlaisesta alustamaisesta mediatuotantomallista. Maker Studios toimii alustana laajalle joukolle ‘media makereita’, joiden pääasiallisena välityskanavana toimii YouTube. Se pyrkii auttamaan vloggareita ja tubettajia tarjoamalle heille palveluja, työkaluja ja erilaisia sovelluksia kiinnostavampien sisältöjen tuottamiseen ja oman sisällöntuotantobisneksen kehittämiseen ja pyörittämiseen.

Miten Yle pystyisi voimaannuttamaan luovat ihmiset ja yhteisöt?

Toisaalta Ylen uutena tehtävänä voi olla myös uusien edellytysten luominen kaikille suomalaisille monipuolisen kulttuurin luomiseen, taltioimiseen ja jakamiseen ensiluokkaisten mediatyökalujen, resurssien ja kanavien avulla. Ehkäpä Yle Areenan alustaa voisi avata lisää, esimerkiksi kehittämällä Areenalle oma “speakers corner”, joka voisi toimia sekä podcast- ja vloggaus-studiona että kanavana ihmisten ja yhteisöjen tuottamille sisällöille. Yle ja toimittajat voisivat toimia kuratoriaalisessa roolissa ja poimia yhteiskunnallisesti merkittäviä aiheita sekä auttaa levittämään kiinnostavia ihmisten tarinoita muissa Ylen mediakanavissa.

Yhteiskunnallisen arvonluonnin uusia kokeiluhankkeita kannattaa todennäköisesti tehdä verkostuneiden mediateknologioiden ja uusien luovien yhteisöjen eturintamassa. Nuoret ovat tässä ilmeinen yhteistyötaho, koska nuorilla on yleisesti sekä parhaat mediantuotantotaidot että kovin into käyttää palveluita ja kanavia hyödykseen. Rohkean kokeilukulttuurin hengessä esimerkiksi nuortenohjelmien tuotantoa voisikin miettiä uusiksi ‘tube-sukupolven’ näkökulmasta. Tällöin nuorille ei vain tuoteta ohjelmia tai tarjota mahdollisuuksia osallistua Ylen tuotantoon, vaan erilaiset luovat yhteisöt ja yksilöt päästetään toteuttamaan ja jakamaan omia sisältöjään vapaasti avointen vloggarialustojen, crossmedia-konseptien, mediatyökalujen ja jaettujen tilojen ja muiden keskeisten resurssien avulla.

Nämä avoimet digitaaliset hiekkalaatikot ja uusien sisältökokeilujen leikkikentät voisivat parhaimmillaan olla hyvin luovia ympäristöjä, joissa on lupa tehdä asioita toisin ja lupa myös välillä epäonnistua. Vain näin niissä voi syntyä median uusia kiinnostavia ilmiöitä ja uuden sukupolven kovia ammattilaisia, jotka osaavat ja uskaltavat tarttua rohkeasti yhteiskunnallisesti merkittäviin aiheisiin.

***

Ville Tikka on Wevolven strategiajohtaja ja Nuppu Gävert tutkimusjohtaja. Kirjoitus on viimeinen kolmesta Ylen yhteiskunnallisen arvonluonnin uusia mahdollisuuksia kuvaavista blogikirjoituksista. Jokaisessa kirjoituksessa on avattu arvonluonnin uusia malleja sekä esittelty tarkemmin kaksi Ylen uutta yhteiskunnallista roolia. Ne pohjautuvat joulukuussa 2014 julkaistuun Ylen yhteiskunnallisen arvonluonnin uudet mahdollisuudet -selvitykseen (PDF).

Aikaisemmat blogikirjoitukset:

Suomalaisten kiinnostus vuorovaikutukseen ja osallistumiseen on kasvussa

Tuija Aalto — Sun, 28 Dec 2014 14:31:38 +0000

Suomalaisten muuttunut mediakäyttö ja internetin tarjoamat osallistumisen ja vuorovaikutuksen mahdollisuudet luovat odotuksia myös perinteisille medioille lisätä osallistumisen ja vuorovaikutuksen mahdollisuuksia nykyaikaisin keinoin.

15/30 Research teki Ylen toimeksiannosta lokakuussa tutkimuksen uuden tyyppisistä osallistumisen ja vuorovaikutuksen tavoista. Kysyimme myös suhtautumisesta ns. ratkaisujournalismiin ja kartoitimme kiinnostusta Ylellä kehitettyyn Kipinä -konseptiin.

Kolmannes vastaajista piti tämän trailerin nähtyään todennäköisenä, että osallistuisi Yle Kipinä - ympäristössä ideoiden yhteiskehittelyyn.

Kysyimme suomalaisten kiinnostuksesta osallistua toimittajan työhön ja mielikuvasta kyetä halutessaan vaikuttamaan Yleen. Kysymykset esitettiin noin tuhannelle suomalaiselle lokakuussa 2014 (vertailutieto keväältä 2013).

Entistä suurempi osa yleisöstä on kiinnostunut osallistumaan ja vaikuttamaan toimittajan työhön, ohjelmiin ja palveluihin. Halu osallistua on noussut merkittävästi reilussa vuodessa. Tähän lienee vaikuttanut se, että televisiossa, radiossa ja verkossa tässä ajassa lisääntyneet mahdollisuudet osallistua ovat ruokkineet kiinnostusta.

Sosiaalinen tv on tullut tutuksi

Ylen osallistavia konsepteja ovat olleet esimerkiksi TV2:n uutisohjelmakokeilu Suora Linja sekä uudenlaisia osallistavia toimintamalleja kokeileva A2ilta.

"Sosiaalisen television" käytäntöjä on vahvasti uudistettu myös kaupallisilla TV-kanavilla (ks. 3 syytä hypätä mukaan tv:n some-pöhinään, MTV:n #someTVmittari: Näe tv-ilmiöt uudella tavalla ja ”Sosiaalinen media on parasta mitä TV:lle on tapahtunut”.)

Rakentava journalismi saa kannatusta

Enemmistö suhtautuu myönteisesti siihen, että media ei vain jaa tietoa, vaan myös kannustaa toimimaan yhdessä yhteisten ongelmien ratkaisemiseksi. Samaa mieltä väitteestä "Haluaisin, että mediat eivät pelkästään jaa tietoa, vaan myös kannustavat ja ohjaavat ihmisiä toimimaan yhdessä tavalla, joka johtaa yhteisten ongelmien ratkaisemiseen” oli 64 % suomalaisista (naisista 70%, miehistä 58%).

Eri mieltä oli 14%. Viidennes ei ollut samaa eikä eri mieltä. Voimakkaimmin myönteinen kanta (Täysin samaa mieltä) oli joka kahdeksannella.

Julkisuudessa vähän näkyvät ryhmät

Seitsemän kymmenestä 65-75 -vuotiaasta samastuu väittämään “Mielestäni Suomessa on sellaisia ihmisiä tai ihmisryhmiä, joiden kokemuksiin tai mielipiteisiin ei kiinnitetä riittävästi huomiota mediajulkisuudessa.” Samaa mieltä väitteen kanssa on enemmistö kaiken ikäisistä, naisista 68% ja miehistä 61%.

Avoimeen kysymykseen, millaisia ihmisiä, ihmisryhmiä tai asioita ei käsitellä mediajulkisuudessa riittävästi vastaajat mainitsivat sekä sosioekonomisesti heikommassa asemassa olevat että maaseudulla ja pääkaupunkiseudun ulkopuolella tapahtuvat asiat ja siellä asuvat ihmiset.

”Esim. vanhuksia, joilla olisi varmasti paljon kerrottavaa mutta ei voimia saada ääntään kuuluviin. Heistä puhutaan, mutta heidän omaa ääntään ei juuri kuule.” (Nainen, 26 vuotta).

Kenties juuri tästä syystä 102-vuotiaasta sanavalmiista Hannes Hynösestä tuli Linnan juhlat -lähetyksen aikana heti sosiaalisen median lemmikki.

Nähdyksi ja kuulluksi tuleminen tärkeää

Merkittävää yhteiskunnallista arvoa muodostuu siitä, että yksilöt kokevat väestön eri ryhmien tulevan nähdyksi ja kuulluksi yhteisellä julkisuuden areenalla.

Työelämästä eri alojen ammattilaiset, yrittäjät ja asiantuntijat koettiin myös liian vähän käsitellyksi mediajulkisuudessa.

Lisäksi vastauksista erottui yhtenä teemana toive tavallisten ihmisten ja heidän asioidensa tekemisestä näkyväksi. Tämäkö selittää YouTuben sisältöjen, mukaan lukien ns. “tubettajien” kaikenikäisissä suomalaisissa herättämän kiinnostuksen? Periaatteessa “tavallisten" ihmisten videopäiväkirjat eli vlogit tarjoavat valtavirran mediasta poikkeavan katselukokemuksen. Lisäksi tubettajilla on tapana olla aktiivisesti seuraajiensa saavutettavissa. Yhtä tiivistä yhteisöllisyyttä ei ole aikaisemmin juurikaan tv-esiintyjien ja katsojien kesken nähty, mutta sosiaalisen television myötä tämä näyttää muuttuvan.

Tutustu raporttiin

Miten Yle voisi auttaa meitä saamaan äänemme paremmin kuuluviin?

Nuppu Gävert ja Ville Tikka — Thu, 18 Dec 2014 05:35:29 +0000

Kun yli 40 miljoonan jäsenen kansainvälinen liike toimii muutosvoimana politiikassa ja yhteiskunnassa, elämme uudessa maailmassa. Avaaz.org, jonka nimi tarkoittaa suomeksi ääntä, on yksi suurimmista ja vaikutusvaltaisimmista yhteiskunnallista toimintaa edistävistä verkottuneista organisaatioista maailmassa. Se tuottaa kansainvälisiä kampanjoita merkittävistä aiheista, kuten ilmastonmuutoksesta tai ebolan vastatoimista, sekä auttaa ihmisiä luomaan kampanjoita paikallisten ongelmien ympärille.

Suoran demokratian toimintatavat ovat tulleet oletusarvoisiksi tavoiksi osallistua yhteiskunnan toimintaan, minkä esimerkiksi kansalaisaloite on käytännössä mahdollistanut lainsäädännön tasolla. Olemme siis keskellä yhteiskunnan perusrakenteita ja instituutioita muuttavaa vallan ja resurssien hajautumista, joka vahvistuu hyppäyksin edelleen lisääntyvän digitalisaation ja globalisaation myötä.

Nämä kehityskulut vaikuttavat mediakenttään monin tavoin. Kun tieto ja resurssit ovat pitkään jakautuneet hyvin epätasaisesti ja vallankäyttö politiikassa ja taloudessa tapahtunut pääasiassa ylhäältä alas ja ilman läpinäkyvyyttä, nyt yhä useammalla on pääsy tietoon ja työkaluihin, sekä mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa. Median roolina ei siten ole enää ainoastaan toimia tiedonvälittäjänä ja yhteiskunnan vahtikoirana, vaan sen odotetaan nyt auttavan ihmisiä toimimaan vastaavissa tehtävissä, jotta yhä useampi suomalainen voi osallistua aktiivisesti merkittävien kysymysten käsittelyyn ja ongelmien ratkaisemiseen. Tämä tarkoittaa myös Ylen julkisen palvelun roolin uudelleen miettimistä.

Kuvasimme edellisessä blogikirjoituksessa, kuinka yhteiskunnallinen arvonluonti tulee nähdä toimintana, joka auttaa synnyttämään mahdollisimman monipuolista arvoa mahdollisimman usealle ihmiselle. Esimerkiksi arvoa ja arvonluontia laajasti tutkineen London School of Economicsin antropologian professori David Graeberin mukaan arvoa ei ole sisällöissä, teknologioissa tai palveluissa itsessään, vaan arvo syntyy aina mahdollistetun toiminnan ja tähän liittyvien jaettujen merkitysten kautta. Sosiaalista arvoa voidaan ajatella muodostuvan, kun organisaatiot mahdollistavat ihmisille tärkeitä sosiaalisia käytänteitä. Kulttuurista arvoa syntyy puolestaan kun toiminta liittyy yhteiskunnassa tärkeiksi koettuihin yhteisiin kulttuurisiin merkityksiin.

Muutostoimisto Wevolven yhdessä Yle Strategian kanssa toteuttamassa Ylen yhteiskunnallisen arvonluonnin uudet mahdollisuudet -selvityksessä (PDF) määriteltiin kuusi roolia, joissa media voi synnyttää uutta arvoa suomalaiseen yhteiskuntaan. Kaksi näistä korosti vaihtoehtoisten näkökulmien ja monipuolisten äänien kuulumista yhteiskunnassa sekä avoimen demokratian ja toimivan kansalaisyhteiskunnan edistämistä. Nyt meidän tulisi yhdessä miettiä, miten näitä rooleja voisi toteuttaa uusin tavoin.

Kuinka Yle voisi edistää vaihtoehtoisten näkökulmien esille tuomista?

Hyvinvoiva ja tasa-arvoinen yhteiskunta rakentuu moniäänisyyden ja monikulttuurisuuden varaan. Kun pyritään käsittelemään yhteiskunnallisia haasteita, on eri äänien esiintuominen välttämätön edellytys niin kokonaiskuvan muodostamiseksi kuin yksityiskohtien ymmärtämiseksi. Haasteena on kuitenkin usein se, että valtamediat keskittyvät pääasiassa isojen kertomusten käsittelemiseen, jolloin vaihtoehtoiset näkökulmat eivät pääse riittävästi esiin.

Ehkä Ylen uutena tavoitteena voisikin olla auttaa kaikkia suomalaisia iästä, sukupuolesta, asuinpaikasta, elämäntilanteesta, taustasta tai vakaumuksesta riippumatta tuottamaan heille merkityksellisiä sisältöjä ja saamaan äänensä kuuluviin yhteiskunnassa? Tämä voisi auttaa rakentamaan uusia siltoja eri kulttuurien, ryhmien ja näkökulmien välille ja luomaan konfliktien sijaan yhteisymmärrystä. Samalla voisimme ymmärtää paremmin, kuinka niin eriarvoistuminen kuin ‘ääripäistyminen’ luovat uhkia yhteiskunnalle ja hyvinvoinnille.

Ääneen tulisi siten päästää rohkeasti eri vähemmistöjen edustajat ja mielipidevaikuttajat, myös muualla kuin A2 -illoissa. Kenties tämä voisi tapahtua antamalla ihmisille välineitä ja kanavia omien näkökulmien esittämiseen, sekä toimimalla kuraattorina merkittävien tarinoiden esiintuomiseksi. Myös avoin data voisi toimia tehokkaana työkaluna. Tutkiva kansalaisjournalismi yhdistettynä arkistojen avaamiseen voisi auttaa käsittelemään historiaa uusin tavoin, purkaen vanhoja merkityksiä ja rakentaen uusia moniäänisiä tarinoita.

Sandy Storyline -sivu on kiinnostava esimerkki alustasta, joka on osallistanut ihmisiä kertomaan videoin, kuvin ja kirjoituksin omista kokemuksistaan, tässä tapauksessa Sandy-hirmumyrskyn vaikutuksista New Yorkin kaupunginosien elämään. Hankkeen tavoitteena on tuoda henkilökohtaiset tarinat osaksi laajempaa keskustelua niin taloudellisesta epätasa-arvoisuudesta, ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja rannikkojen tulevaisuudesta.

Miten Yle voisi tukea avoimempaa demokratiaa?

Kansalaisaloitteen viimeaikaisesta voimannäytöstä huolimatta osallistuminen avoimeen demokraattiseen keskusteluun ja päätöksentekoon on edelleen varsin vähäistä. Äänestämisen lisäksi ihmiset ja yhteisöt kaipaavat yhä käytännöllisempiä tapoja vaikuttaa suoraan omaan elämäänsä ja edistääkseen tärkeiksi kokemiaan asioita ja kiireellisiä ongelmia.

Median ja erityisesti Ylen koetaan olevan keskeisessä asemassa opettamassa uusia vaikuttamisen kansalaistaitoja ja kasvattamassa kaikenikäisiä kansalaisia suoriin toiminta- ja vaikuttamistapoihin. Tämä voisi tapahtua vaikka voimaannuttamalla ja innostamalla ihmisiä niin yhteiskunnalliseen, yhteisölliseen kuin myös omaan elämään vaikuttamiseen.

Kansalaisdemokratia tarvitsee myös uusia työvälineitä, jotka auttavat ihmisiä ottamaan halutessaan enemmän vastuuta ongelmakohtien esiintuomisesta ja ratkaisumallien löytämisestä. Esimerkiksi Ylen yhteiskunnallista arvonluontia pohtineessa työpajassa ideoitu ’Kansalaisvaikuttamisen Myth Busters -työkalupakki’ voisi auttaa ihmisiä osallistumaan paremmin poliittiseen keskusteluun ja tuomaan läpinäkyvyyttä sekä kritiikkiä päättäjien ja poliitikkojen näkökulmiin. Tai miltä kuulostaisi Ylen sivuilla toteutettava ‘kansakunnan totuuden summaa’ mittaava, jatkuva kansanäänestys ajankohtaisista aiheista?

Maailmalla tämän kaltaiset ratkaisut ovat olennainen osa median palveluita. Esimerkiksi Intiassa toimiva CNN-IBN Networkin digitaalinen ja ympäri vuorokauden päivitettävä Citizen Journalist -palvelu valikoi ja jakaa ammattijournalistien voimin kansalaisjournalistien tuottamaa mediasisältöä ja videoreportaaseja. Raporteissa nousevat esille etenkin yhteiskunnalliset ilmiöt ja ongelmat, jotka eivät muuten pääsisi esille Intian mediakentässä. Citizen Journalist -palvelu tekee yhteistyötä useiden kansalaisjärjestöjen kanssa ja on uutisoinut muun muassa Kashmirin miinakentistä, maaseudun koulujen puutteista ja Bengalin teeviljelmien työntekijöiden oloista ja naisten oikeuksista.

Tässä on muutama idea osallistavammasta ja yhteiskunnallisesti vaikuttavammasta mediasta. Mutta vielä tärkeämpää on kuulla mitä sinä haluat, että Yle ja suomalainen mediakenttä tekisivät tuodakseen sekä omasi että muiden näkökulmat ja äänet yhä paremmin esille?

—

Kirjoitus on toinen kolmesta Ylen yhteiskunnallisen arvonluonnin uusia mahdollisuuksia kuvaavista blogikirjoituksista. Jokainen kirjoitus avaa arvonluonnin uusia malleja sekä esittelee tarkemmin kaksi Ylen uutta yhteiskunnallista roolia. Ne pohjautuvat joulukuussa 2014 julkaistuun Ylen yhteiskunnallisen arvonluonnin uudet mahdollisuudet -selvitykseen (PDF).

Suunnannäyttäjä, ratkaisukeskeinen muutosvoima? - Wevolve: Yhteiskunnallinen arvonluonti määrittää uusiksi Ylen päämääriä ja toimintatapoja

Ville Tikka ja Nuppu Gävert — Tue, 09 Dec 2014 21:36:18 +0000

Kun Putin vertaa Krimiä Jerusalemin Temppelivuoreen ja perustelee uskonnolla sen liittämistä osaksi Venäjää, Kongolainen gynekologi saa EU:n huipputunnustuksen työstään raiskauksen uhrien hyväksi, ja kun Peru ohittaa Kolumbian maailman suurimpana kokaiinin tuottajana, Vice News raportoi. Vice News on monikansallisen Vice Median vuonna 2013 perustama “digisukupolven uutisorganisaatio”, joka pyrkii tinkimättömään ja rohkeaan raportointiin aikamme keskeisistä ilmiöistä.

Olemme keskellä laajaa yhteiskunnan ja mediakentän murrosta, jonka seurauksena median yhteiskunnallinen rooli on muuttunut nopeasti. Kun sisällöt tuotetaan yhteistyössä ihmisten kanssa ja vaikuttavuus haastaa tavoittavuuden tärkeimpänä onnistumisen mittarina, mediaorganisaatiot eivät voi pyrkiä neutraaliin tiedonvälitykseen tai ajatella olevansa riippumattomia ympäröivästä yhteiskunnasta. Sen sijaan niiden – kuten itse asiassa kaikkien alojen yritysten ja organisaatioiden – täytyy määritellä oma yhteiskunnallinen roolinsa, koska vain näin ne voivat säilyttää merkityksensä ja arvonsa muuttuvassa maailmassa.

Muutostoimisto Wevolve toteutti loka-joulukuussa yhdessä Yle Strategian kanssa selvityksen, jonka tavoitteena oli ymmärtää tämän murroksen merkitystä suomalaiselle media-alalle ja määrittää uusia mahdollisuuksia laajempaan yhteiskunnalliseen arvonluontiin. Osana selvitystä kutsuimme kokoon joukon avoimen median ja yhteiskunnallisen arvonluonnin aiheiden parissa työskenteleviä luovia tekijöitä, tutkijoita, tuottajia, yrittäjiä ja toimittajia, joiden kanssa pohdimme ja ideoimme uusia ratkaisuja yhä laajempaan arvonluonttin yhä useammalle suomalaiselle.

Tuloksena syntyi raportti Ylen yhteiskunnallisen arvonluonnin uudet mahdollisuudet (PDF), joka kokoaa yhteen selvityksen ydinteemat ja kuvaa kuusi uutta roolia yhteiskunnalliseen arvonluontiin esimerkkeineen ja ideoineen.

Yhteiskunnallinen arvonluonti on runsaan arvon luomista mahdollisimman usealle ihmiselle

Ylen tavoitteena on pystyä synnyttämään toiminnallaan yhä laaja-alaisempaa arvoa niin yhteiskunnalle, kansalaisille sekä muille yhteiskunnan ja media-alan toimijoille. Esimerkiksi kansalaisyhteiskunta ja demokratia, kulttuuri ja sivistys, yhteisöllisyys ja elämykset, sekä digiajan tasa-arvo ja kumppanuus on nostettu aiheiksi, joissa Yle voisi mahdollistaa yhteiskunnallisen arvon syntymistä ja siten toteuttaa yhä paremmin julkisen palvelun rooliaan.

Tavoite laajempaan arvonluontiin on hyvin ajankohtainen. Ympäristön, teknologian, yhteiskunnan ja talouden muutosten keskellä olemme tulleet käännekohtaan, jossa yhteiskunnallisesta arvonluonnista on tulossa yleisesti hyväksytty ja odotettu tapa mieltään yritysten ja organisaatioiden toiminnan lähtökohtia ja tavoitteita. Kun tarkastelemme lähemmin tämän paradigmamuutoksen syitä ja seurauksia, huomaamme kuinka media-alan ympärikääntäneet yhteiskunnan digitalisaatio ja desentralisaatio ovat suoraan vaikuttaneet myös talouden toimintamalleihin ja haastaneet aikaisemmat taloustieteen käsitykset arvosta ja arvonluonnista.

Vielä 1990-luvulla vallitsevan uusklassisen taloustieteen piirissä ajateltiin talouden ja yhteiskunnan olevan jopa vastakkaisia kokonaisuuksia. Tämän maailmankuvan mukaan yritysten yhteiskunnallisen kontribuutio oli parhaimmillaankin vain välillistä ja tapahtui esimerkiksi lisäämällä työllisyyttä, tekemällä sijoituksia tai tuottamalla verotuloja yhteiskuntaan.

Vaikka nämä ajatukset kaikuvat edelleen nyky-yhteiskunnassa, on näiden viime vuosisadan taloustieteen teorioiden rinnalle noussut uusi kaanon, joka korostaa yhteiskunnallisen arvon merkitystä. Viimeisen viiden vuoden aikana useat taloustieteen, sosiologian, antropologian ja psykologian kontribuutiot ja lukemattomat empiiriset tutkimukset ovat tuottaneet uusia näkökulmia paremmalle arvonluonnille kriisiytyneessä ja verkottuneessa maailmassa.

Jaetun arvon ajattelun mukaan organisaatioiden arvonluonnin tulee näkyä laajasti yhteiskunnassa ja yhteisöjen tasolla, ei ainoastaan yksilöiden ja ryhmien tasolla.

Esimerkiksi New Yorkissa toimiva The Institute for New Economic Thinking [http://ineteconomics.org] kuvaa kuinka tarvitsemme rationaalisuutta ja tehokkuutta korostavien arvonluonnin mallien sijaan realistisempia malleja, joissa korostuu taloudellisen ja yksilökeskeisen arvon sijaan yhteiskunnallinen ja yhteisöllinen arvo. Vain näin voimme löytää aidosti uusia ratkaisuja niin ilmastokriisiin, köyhyyteen, epätasa-arvoon kuin kestävän kasvun liiketoimintaan. Samoin ajattelevat liiketaloustieteen raskassarjalaiset, Michael E. Porter ja Mark R. Kramer, joiden jaetun arvon mallin [https://www.sharedvalue.org] mukaan organisaatioiden tulee menestyäkseen käyttää ydinosaamistaan vastatakseen merkittäviin yhteiskunnallisiin ongelmiin.

Uudet arvonluonnin mallit perustuvat nyt ihmistieteiden sosiaalisesti rakentuvaan maailmankuvaan, eivät enää viime vuosisadan käsityksiin yrityksistä ja yksilöistä rationaalisina arvon optimoijina. Siten median tehtävänä ei tulisi olla funktionaalisen tai emotionaalisen arvon tuottaminen kuluttajille ja katsojille, eikä menestystä tulisi mitata vain katsojaluvuilla. Uudessa arvonluonnissa kyse on yhteiskunnallisesti merkittävien sisältöjen, palveluiden, alustojen ja työkalujen luomisesta, jotka reagoivat nopeasti ympäröivän yhteiskunnan muuttuviin haasteisiin sekä auttavat ihmisiä toimimaan heille merkityksellisten aiheiden parissa.

Yhteiskunnallinen arvonluonti tulee nähdä toimintana, joka auttaa synnyttämään mahdollisimman monipuolista arvoa mahdollisimman usealle ihmiselle. Uusina mittareina tulee käyttää esimerkiksi toiminnan lisääntymistä ja tuloksena syntynyttä vaikuttavuutta eri kohderyhmissä.

Suunnannäyttäjä, ratkaisukeskeinen muutosvoima

Ylen uusina rooleina voisi olla toimiminen sekä suomalaisen yhteiskunnan suunnannäyttäjänä että aktiivisena ja ratkaisukeskeisenä muutosvoimana.

Ylen näkökulmasta tämänkaltainen yhteiskunnallinen arvonluonti tarkoittaa uusien roolien omaksumista. Kuvasimme Ylen yhteiskunnallisen arvonluonnin uudet mahdollisuudet -raportissa kuusi roolia, joilla Yle pyrkii synnyttämään uutta arvoa suomalaiseen yhteiskuntaan. Perinteisen, journalistisen riippumattoman tiedonvälittäjän roolin lisäksi Ylen tulisi nähdä itsensä yhä enemmän positiivisena, kriittisenä ja reflektiivisenä muutosvoimana, joka määrittelee aktiivisesti yhteiskunnan epäkohtia sekä auttaa kehittämään yhteiskunnallisesti merkittäviä sisältöjä, palveluja ja ratkaisuja.

Suomalaisen yhteiskunnan suunnannäyttäjänä toimivan Ylen tulisi pyrkiä käsittelemään rohkeasti ja oivaltavasti yhteiskunnallisesti merkittäviä, kompleksisia ja vaikeitakin aiheita. Tällöin esimerkiksi maailman muutosten systeeminen ymmärtäminen, ennakointi sekä kriittinen ote yhteiskunnan murroksiin ja haasteisiin nousee olennaisiksi. Ylen tehtävänä olisi siten ottaa kantaa yhteiskunnallisiin epäkohtiin ja kääntää ihmisten huomio yhteiskunnallisesti merkittäviin kysymyksiin.

Tämä luo väistämättä jännitteitä perinteiseen näkemykseen journalismista objektiivisena tiedonvälityksenä. Kuitenkaan tarkoitus ei ole hylätä neutraaliuden tai objektiivisuuden periaatetta, vaan päinvastoin ymmärtää kuinka journalismin objektiivisuus on ajassa ja kulttuurissa elävä sosiaalinen konstruktio. Neutraaliuden tai passiivisen puolueettomuuden ei nähty esimerkiksi luovan laajaa yhteiskunnallista arvoa, vaan olennaisempaa on pyrkiä kriittisten ja hyvin perusteltujen näkökulmien esittämiseen, moniäänisyyden korostamiseen ja reflektiivisyyteen taustalla vaikuttavasta arvopohjasta ja maailmankuvasta.

Suunnannäyttäjä-Yle voisi tuottaa yhdessä asiantuntijoiden kanssa merkityksellisiä ja kantaaottavia sisältöjä, osallistaa uusien palveluiden ja alustojen avulla asianomaisia valitsemaan kiinnostavia aiheita, sekä tarjota uudenlaisia mediatyökaluja kriittiseen kansalaisjournalismiin.

Yle Fixa [http://svenska.yle.fi/fixa-hogskolan] on verkkoalusta, tietoresurssi sekä juttusarja, joka tutkii ja tarkastelee, kuinka voisimme kehittää ja parantaa esimerkiksi saaristoa ja peruskoulua, tai ratkaista koulukiusaamiseen liittyviä ongelmia.

Aktiivisena ja ratkaisukeskeisenä muutosvoimanana toimiessaan Ylen tulee pyrkiä miettimään uudelleen yhteiskuntavastuutaan ja vaikuttavuuttaan. Kun pyrkimyksenä on yhteiskunnallinen arvonluonti, pelkkä yhteiskunnallisten ongelmien käsittely ei riitä. Uudeksi tavoitteeksi muodostuu vaikuttavuus perinteisen tavoittavuuden ohelle. Siten selkeiden kysymysten esittämisen ja aiheiden käsittelyn ohella painottuu myös toiminta, sen jatkuvuus ja tulosten seuranta.

Sisällöntuotannossa tämä voi näkyä esimerkiksi vahvemmin ratkaisukeskeisen journalismin korostamisessa, yhteiskunnallisten haasteiden ja aiheiden syvällisessä taustoittamisessa, sekä tilanteen ja ratkaisujen pitkäaikaisena seuraamisena. Lisäksi pienimuotoisista yhteiskunnallisen vaikuttavuuden hankkeista, kuten Norppauinnista, Elämä pelissä ja Lupa välittää -hankkeista, voitaisiin siirtyä jatkossa suurempien haasteiden käsittelyyn.

Käytännössä tämä voi tarkoittaa vaikka jatkuvasti karttuvan avoimen tietopankin ja ohjelmaformaattien kehittämistä, joiden avulla ja yhdessä asiantuntijoiden ja yhteistyötahojen kanssa pyritään ymmärtämään ja löytämään ratkaisumalleja aikamme suuriin haasteisiin, kuten vähähiiliseen talouteen tai eriarvoistuvaan yhteiskuntaan. Myös uudet avoimet alustat mahdollistaisivat paremman tiedon tuotannon, jakamisen ja toiminnan yhdessä kansalaisten ja moninaisten partnereiden ja yhteiskunnallisten tahojen kanssa.

—

Kirjoitus on ensimmäinen kolmesta Ylen yhteiskunnallisen arvonluonnin uusia mahdollisuuksia kuvaavista blogikirjoituksista. Jokainen kirjoitus avaa arvonluonnin uusia malleja sekä esittelee tarkemmin kaksi Ylen uutta yhteiskunnallista roolia.

Mikä suomalaisten mobiilimediakäytön puitteissa on muuttunut seitsemässä vuodessa? Mikä muuttuu seuraavaksi?

Tuija Aalto — Thu, 20 Nov 2014 08:37:37 +0000

Seitsemän vuotta sitten internetin käyttö vielä yleistyi Suomessa. Rajattomia tai kiinteän kuukausimaksun dataliittymiä ei ollut, eikä kuluttajilla ollut vähäisintäkään kiinnostusta mobiilipalveluihin. Yksi asia ei taida olla muuttunut - aika moni pähkäilee yhä ajanhallintaansa ja miettii, mistä ihmeestä sitä repisi joka viikko aikaa bloggaamiseen.

Vuoden 2006 blogikooste
Kirjoitetaanko yhdessä kuvitteelliset otsikot vuodesta 2021? Mitä kerromme media- ja viestintälaitteista, yhteyksien saatavuudesta ja hinnoittelusta, palveluista? Millaisessa yhteiskunnassa elämme?

Miten Yle voisi hyödyntää Big Dataa?

Anniina Huttunen — Wed, 17 Sep 2014 11:59:01 +0000

Anniina Huttunen on tekijänoikeuslakimies Ylen lakiosastolla.

Euroopan komissio antoi heinäkuussa tiedonannon datavetoisesta taloudesta. Tiedonannossa kirjoitetaan uudesta teollisesta vallankumouksesta, jonka osatekijöinä ovat digitaalinen data, tietokoneistuminen ja automatisoituminen. Kehitykseen liittyvät myös pilvipalvelut, jotka palvelevat datataloutta vastaavasti kuin voimalaitokset palvelevat tuotantoteollisuutta.

Big Data, Open Data, My Data?

Big Datalla (iso data, massadata) ei ole yhtä vakiintunutta määritelmää, vaan se määritellään eri asiayhteyksissä eri tavoin. EU-komission tiedonannossa big data määritellään suuriksi määriksi erityyppistä dataa, joka tuotetaan suurella nopeudella erittäin monista erityyppisistä lähteistä.

Open Data (avoin data) puolestaan käsitetään dataeräksi, jota kaikki saavat käyttää vapaasti niin kaupallisissa kuin ei-kaupallisissa tarkoituksissa. Avoin data tuo hallinnon lähemmäs kansalaista ja vuorovaikutus yksilöiden ja hallinnon välillä paranee. Lisäksi avoin data voi toimia liiketoiminnan raaka-aineena.

Liikenne- ja viestintäministeriön 14.8.2014 julkaisemassa raportissa ”Big Datan hyödyntäminen” luodataan myös My Datan (omadata) käsitettä. Se liitetään toimintakulttuuriin, jossa yksilö voi hyödyntää organisaation palauttamaa yksilökohtaista tietoa. Tieto voi olla joko raakadataa tai jalostettua dataa, joka on esimerkiksi visualisoitu.

Kohti ihmiskeskeistä henkilötiedon hyödyntämistä

Data voi olla niin koneen antureiden tuottamaa kuin ihmiseen kiinteästi liittyvää henkilötietoa. Liikenne- ja viestintäministeriön rahoittamassa, omadataa koskevassa selvityksessä (tekijöinä Antti Poikola, Kai Kuikkaniemi ja Ossi Kuittinen, Open Knowledge Finland) nostetaan ihminen keskiöön.

Selvitys on tärkeä keskustelunavaus, joka on toteutettu yksityisyydensuoja edellä Privacy by design -hengessä. Selvityksessä korostetaan, että datan hyödyntämisen ja tietosuojan yhteensovittamisen yhtälö voidaan ratkaista vahvistamalla yksilön mahdollisuuksia heitä koskevien tietojen hallintaan. Tiedon keräämistä voidaan tarkastella niin yksilöiden kuin organisaatioidenkin näkökulmasta. Selvityksessä nostetaan omadata digitaalisen ajan ihmisoikeudeksi. Samalla kuitenkin muistutetaan, että kyse on myös uusista liiketoimintamahdollisuuksista.

Data haastaa

Immo Salon mukaan datan määrän kasvu asettaa haasteita datan säilyttämiselle, datan siirtämiselle ja datan ymmärtämiselle. Tarvitaan yhä parempia tallennusratkaisuja, tietoliikenneyhteyksiä ja analytiikkaa.

Kuten liikenne ja viestintäministeriön Big Data -raportissa korostetaan, datan hyödyntäminen edellyttää organisaatiorajat ylittävää yhteistyötä. Toiselle arvoton data saattaa olla toiselle hyvinkin arvokasta. On siis hyödynnettävä organisaation omaa dataa ja samalla suunnattava katse ympäröivään ekosysteemiin.

Raakadata ei itsessään riitä, vaan on osattava myös organisoida ja analysoida sitä. Tarvitaan monialaisia tiimejä, jotka koostuvat data-analyysin, koneoppimisen ja visualisoinnin asiantuntijoista. Big datan hyödyntämisen ei tule tapahtua erillisenä saarekkeena, vaan dataa on osattava käyttää kaikissa organisaation toiminnoissa.

Datatietoisuuden lisääminen

Liikenne- ja viestintäministeriön Big Data -raportissa korostetaan datatietoisuuden lisäämistä. Datatietoisuus tarkoittaa sitä, että ymmärretään datan potentiaalinen arvo ja riskit. Datatietoisuuteen liittyy myös datan tarkastelun rajojen kyseenalaistaminen, uusien lähteiden tunnistaminen ja jo edellä mainittu ulkoisten ja sisäisten lähteiden huomioiminen.

Näin tekijänoikeuslakimiehenä riskeistä ensimmäisenä mieleen tulevat henkilötietojen suojaan ja tekijänoikeuteen liittyvät sääntelykysymykset. Big data haastaa myös lainsäätäjän. On pohdittava, tarvitaanko tiedonlouhintaan liittyviä poikkeuksia tekijänoikeuslakiin. Datan yhdistely eri lähteistä haastaa taas henkilötietojen suojaan liittyvän lainsäädännön. Myös omadataselvityksessä todetaan, että sääntelyllä voi olla niin kiihdyttävä kuin hidastava vaikutus. Lainsäädäntö ei kuitenkaan yksin takaa muutosta. Voidaan ajatella, että lainsäädäntö on muutoksen moottori, mutta polttoaine on saatava yksilöiltä ja organisaatioilta.

Lisäksi sopimusasiantuntijoiden on löydettävä oikeat lausekkeet, jotka kattavat niin jatkokäytön kuin alkuperäisen käytön. Aina henkilötietoja kerättäessä ei osata aavistaa, mitä mahdollisuuksia data tarjoaisi.

Liikenne- ja viestintäministeriön raportissa korostetaan, että Big data tarjoaa ratkaisuja suuriin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Big dataa hyödynnettäessä on muistettava niin datan arvo kuin siihen liittyvät riskit.

Big data mediatoimialalla

Mediatoimialalla big dataa voi ajatella hyödynnettävän sekä sisällöllisissä innovaatioissa (datajournalismi ym.) että kaupallistamisen kehittämisessä (käyttödatan parempi hyödyntäminen sekä mainostaja-asiakkaiden että kuluttaja-asiakkaiden palvelukokemus). Esimerkiksi vaalikonedataa voidaan avata jatkokäyttöä varten. Dataa hyödyntämällä myös kulttuuri ja taide voivat omilla keinoillaan kiinnittää huomiota yhteiskunnallisiin ongelmiin.

Yle haluaa kehittyä datatietoisena organisaationa:

- Kehitetään tietoa paremmin tuottavaa asiakaspalaute- ja asiakasdialogijärjestelmää.
- On aloitettu palveluiden käyttödatan avaaminen.
- Rakennetaan avointa rajapintaa (API) Ylen sisältöjen ja niihin liitettyjen metatietojen avaamiseksi myös ulkopuolisten sovellusten käyttöön.

Millaista innovointia ja edelläkävijyyttä Yle voisi mielestänne näyttää datan hyödyntämisessä?

Kuva: CC BY 2.0 Yle Arkisto

Lähteet:

COM2014(442) Kohti menestyvää datavetoista taloutta. http://ec.europa.eu/transparency/regdoc/rep/1/2014/FI/1-2014-442-FI-F1-1...

Liikenne- ja viestintäministeriön 13.8.2014 julkaisema raportti Big Datan hyödyntäminen
http://www.lvm.fi/julkaisu/4417803/big-datan-hyodyntaminen

Immo Salo: Big data – tiedon vallankumous. Jyväskylä 2013.

Marjut Salokannel: Julkisesta datasta avoimeen dataan – Julkisen datan lisensiointi.
http://www.etla.fi/wp-content/uploads/2012/09/dp1277.pdf

Antti Poikola, Kai Kuikkaniemi ja Ossi Kuittinen (Open Knowledge Finland): My Data – johdatus ihmiskeskeiseen henkilötiedon hyödyntämiseen. (Liikenne- ja viestintäministeriön rahoittama selvitys)
http://www.lvm.fi/julkaisu/-/view/4420389

Miten tv-sisällöt jaetaan koko Suomeen maanpäällisten tv-verkkojen jälkeen

Janne Holopainen — Tue, 09 Sep 2014 08:42:49 +0000

Janne Holopainen on mediasääntelyn päällikkö Ylen lakiosastolla.

Maanpäällisten tv-verkkojen käyttö saattaa seuraavien 15-30 vuoden kuluessa vähentyä olennaisesti tai jopa päättyä kokonaan. Nykyiset digitaaliset tv-verkot (DVB-T, DVB-T2) palvelevat erinomaisesti perinteisten tv-kanavien lähettämisestä suurelle yhtäaikaiselle tv-katsojajoukolle. Tv- ja muiden videopalvelujen käytön muutos johtaa kuitenkin yksisuuntaisten tv-verkkojen käytön vähenemiseen.
Maanpäällisten tv-verkkojen käyttöä vähentävät muutostekijät liittyvät siihen,

millä laitteilla asiakkaat haluavat käyttää mediapalveluja ja minkälaisia tarjonnan tapoja julkaisijat kehittävät,
missä teleoperaattorien ja muiden viestintäyhtiöiden liiketoiminnalla on kasvu- ja kehittymismahdollisuuksia sekä
miten jälkiteolliset yhteiskunnat (ml. Suomi) kehittävät viestintäverkkojaan.

1. Tv-katselulaitteet yhä vähemmän tv-vastaanottimia

Tv- ja muiden videosisältöjen katseluun käytettävät laitteet muuttavat tv-verkkoon kytketyistä tv-vastaanottimista yhä enemmän laajakaistaverkkoihin kytketyiksi ruuduiksi. Tv-vastaanottimien myynti on vähentynyt teollisuusmaissa muutaman vuoden ajan. Taulutietokoneet eli tabletit ovat korvaamassa erityisesti kotien ”kakkostelkkareita”. Samaan aikaan yhä suurempi osa suurista tv-ruuduista voidaan liittää laajakaistaverkkoon. Suuret tv-ruudut eivät katoa olohuoneista, mutta maanpäällisen tv-verkon käyttö tv-sisältöjen vastaanottoon vähenee. Kun tv-verkon käyttö vähenee todennäköisesti aikanaan murto-osaan nykyisestä, verkon kustannukset käyttäjää kohden nousevat kohtuuttomiksi.

2. Tv-ohjelmien julkaisu siirtyy tv-kanavilta verkkopalveluihin

Yle ja muut mediayhtiöt julkaisevat yhä enemmän videosisältöjä, jotka eivät mahdu tv-kanaville ja jotka eivät toteutustapansa puolesta sovikaan tv-kanavilla julkaistavaksi. Osa verkkopalveluissa julkaistavasta videosisällöstä rakentuu ohjelman tekijöiden ja yleisön välisen vuorovaikutuksen varaan siten, ettei ohjelmaidea edes toimisi tv-kanavilla.

3. Laajakaistaverkkojen hyöty yhteiskunnalle monipuolisempi kuin tv-verkkojen

Ylen tehtävänä on palvella koko suomalaista yhteiskuntaa. Tästä näkökulmasta Yle katsoo laajakaistaverkkojen hyödyttävän koko yhteiskuntaa monipuolisemmin kuin mihin yksisuuntaiset tv-verkot kykenevät. Laajakaistapalvelut tuottavat monipuolisesti hyötyä ja huvia kotitalouksille. Suomalainen talouselämä, demokratia ja kulttuuri hyötyvät kattavista ja nopeista laajakaistayhteyksistä.

4. Langattomat laajakaistaverkot tarvitsevat lisää taajuuksia

Laajakaistaverkkojen lisääntyvä käyttö ja niiden tarjoamat viestintäpalvelujen kehittymismahdollisuudet aiheuttanevat 10-20 vuoden tähtäimellä nyt tv-käytössä olevan UHF-taajuusalueen merkittävän osan siirtämisen laajakaistaverkkojen käyttöön. Päätöksenteko on pitkälti ylikansallista Kansainvälisen televiestintäliiton ITUn ja EU:n puitteissa, joten Suomen kansallinen vaikutusvalta on vähäinen. Tämä kehitys tapahtunee tv-kanavista ja tv-yleisöstä riippumatta, joten Ylen on valmistauduttava sopeutumaan muutokseen.

Maanpäällisten tv-verkkojen lisäksi em. kehitys koskee myös satelliitti-tv- ja kaapeli-tv-palveluja. Kaapeli-tv-verkot eivät kuitenkaan jää käyttämättä, vaan niiden ensisijaiseksi käyttötarkoitukseksi vaihtuu laajakaistayhteyksien tarjoaminen.

Edellä kuvattu ei tarkoita ”television kuolemaa” eikä kaikkien tv-kanavien lakkaamista. Ohjelmakartan mukaisilla tv-kanavilla lienee kysyntää pitkälle tulevaisuuteen mm. suorien lähetysten julkaisemisessa. Tämä pohdinta koskee nimenomaan eri jakeluverkkojen tarjoamia mahdollisuuksia ja niistä aiheutuvia kustannuksia.

Monia kysymyksiä ratkaistavana

Laajakaistaverkot ovat jo tähän mennessä kehittyneet merkittäväksi tv-verkkoja täydentäväksi ja osin myös korvaavaksi videosisällön jakelutieksi. Nykyiset laajakaistaverkot eivät kuitenkaan kykene palvelemaan samanaikaisesti koko yleisöä suorien tv-lähetysten ja muun live videon katselussa. Koska Ylen velvollisuutena on palvella koko suomalaista yleisöä tasapuolisesti, laajakaistaverkkojen käyttöön liittyy myös alueellisia ja hinnoittelua koskevia tasa-arvokysymyksiä.

Yle selvittää tv-kanavien ja muun live videon jakelun pitkän tähtäimen vaihtoehtoja. Työn osana olemme laatineet oheisen englanninkielisen esityksen (* (PDF: Yle views on long term AV-media delivery), joka on luonteeltaan työsuunnitelma sen tutkimiseksi, miten langattomat laajakaistaverkot voivat korvata maanpäällisen tv-verkon. Suunnitelma päivittyy edelleen, joten tämä esitys kuvaa ajattelua juuri tällä hetkellä.

*) PDF-liitetiedosto päivitetty 23.10.2014 uudemmalla versiolla.

Kuinka meemi punnitaan?

Tuija Aalto — Tue, 02 Sep 2014 18:39:31 +0000

#Kutsumua on elokuun lopussa käynnistynyt kampanja, jonka tarkoituksena on kannustaa puuttumaan kiusaamiseen (ks. uutisjutut Yle ja IS ja blogikirjoitukset Vapamedia, Nörttitytöt).

Rumilla, ilkeillä tai aliarvioivilla sanoilla meistä yritetään tehdä jotain muuta kuin oikeasti olemme. #kutsumua pic.twitter.com/wB4ulGewmb
— Juho Räty (@JuhoRaty) August 28, 2014

Meemi lähti liikeelle yksityishenkilön julkaisemasta kuvasta, kun Suomen Lukiolaisten Liitto tarttui ideaan ja käynnisti kampanjan.(* Lukiolaisten liiton mukaan vajaassa viikossa kuvia oli julkaistu verkossa jo 10 000. Tänään piispa Irja Askolakin liittyi selfiellään osallistujien joukkoon.

Onko kyse merkittävästä asiasta? Onko tällä kampanjalla toivottu kiusaamiseen puuttumista lisäävä vaikutus? Joudumme spekuloimaan, koska lienee liian työlästä ja kallista laatia selvitys kampanjan vaikuttavuudesta.

Ad hoc - some-kampanjan vaikuttavuusarvioinnille ei ehkä ole tarvetta, mutta jos olisi, ei tarvitsisi tyytyä mutuun. Vaikuttavuuden arviointiin on menetelmiä. Esimerkiksi Impact House ilmoittaa nettisivuillaan tarjoavansa vapaaehtoisille tilaisuuksia osallistua erilaisten toimijoiden vaikuttavuusarviointityöhön.

Kutsumua -meemi ei näyttäisi jääneen pelkäksi kliktivismiksi. Lukiolaisten liitto esimerkiksi käsikirjoitti aamunavauksen, jotta viesti kampanjasta tavoittaisi kohderyhmänsä kouluissa. Seurantatietoja siitä, kuinka monessa koulussa aamunavauksia on pidetty, ei ole käytettävissä.

Miten te lähtisitte punnitsemaan #kutsumua -kampanjan vaikuttavuutta?

*) Korjaus 3.9.: SLL käynnisti kampanjan Juho Rädyn Facebookissa julkaiseman kertomuksen innoittamana.

Ylen pitäisi luoda julkisia digitaalisia tiloja

Riikka Kämppi — Mon, 25 Aug 2014 11:46:29 +0000

Riikka Kämppi on viestintäammattilainen, joka toimi 2002-2012 Ylen Hyvä säätiön toiminnajohtajana.

Nopeasti kasvanut Reddit on hyvä esimerkki uuden sukupolven mediasta ja internetin kehityksen vaikutuksesta tiedonvälitykseen. Sekä sen sisällöstä että tekniikan kehittämisestä vastaavat käyttäjät, jotka määrittelevät mikä sisällöstä nousee niin kiinnostavaksi, että se saavuttaa suuren yleisön.

Avoimeen lähdekoodin perustuva Reddit oli alkujaan kaveriporukan epäkaupallinen hanke, mutta nykyään yrityksenä kävijämäärältään jo maailman 50. suosituin sivusto, suurempi kuin CNN tai BBC.

Suomalainenkin media kilpailee nykyään huomiosta globaaleilla markkinoilla, jossa kohderyhmien tilalle on tullut joukko yksilöitä, yksilöllisine toiveineen ja kiinnostuksen kohteineen.

Internetin kehitys ei kuitenkaan kadota tarvetta toimittamiselle, päinvastoin. Kumuloituva tieto tarvitsee välittäjiä tiedon saattamiseksi helpommin ymmärrettävään muotoon ja ihmisten ulottuville.

Jos ajattelee Yleä kulttuurisena instituutiona, jonka tarkoituksena on ”tukea kansanvaltaa ja vahvistaa suomalaista kulttuuria sekä näyttää monipuolinen ja monikulttuurinen kuva maailmasta”, on perusteltua ehdottaa arkistojen avaamista. Avaamalla arkistot ja tuottamalla jatkossa avoimesti käytettävää tietoa, Yle parhaiten osallistuisi alati kehittyvän ja muuttuvan internetin muokkaamiseen suomalaisella sisällöllä.

Pelkkä tiedon saattaminen näkyville ei vielä riitä tekemään siitä avointa. Ylen ja muiden julkisten laitosten Suomessa pitäisi lisätä tiedon julkaisemista niin, että se täyttää avoimen datan kriteerit.

Datan avaamista lisättävä

Ensimmäisiä Ylen avoimen datan hankkeita on vanhojen ”propagandaosaston” tuottaminen valokuvien julkaisu kuvapalvelu Flickrissä avoimella lisenssillä. Kuvia voi käyttää vapaasti ja yleisö on myös pyydetty mukaan kertomaan tarkempia tietoja kuvista.

Vastaavanlainen hanke on BBCn ”Your paintings”. Yhdessä museoiden ja Public Catalogue Foundationin kanssa luodulla taideteoksia esittelevällä sivustolla taiteesta kiinnostuneita pyydetään mukaan luokittelemaan teoksia niin, että kuvakokoelmasta syntyy strukturoitua dataa.

Sisältöä pitäisikin yhä enemmän julkaista näiden esimerkkien mukaisesti, vaikka avoimen tiedon julkaiseminen ei aina ole helppoa. On lukuisia juridisia, hallinnollisia ja teknisiä esteitä tai hidasteita, joiden ylittämiseen tarvitaan uudenlaista yhteistyötä. Juristien, koodarien ja toimittajien pitäisi ylittää esteet yhdessä.

Vielä avoimen tiedon merkitys ei ole kaikille valjennut. Ylen pitäisikin panostaa sisäiseen tiedotukseen ja koulutukseen, jotta läpi koko organisaation ymmärrettäisiin miten tulevaisuudessa tietoa voi kerätä ja jakaa.

Avoimet rajapinnat eli APIt on määrä saada Ylessä kuntoon 2015, mutta metatietojen kasaamisessa on varmasti vielä iso urakka. Suomeksi sanottuna: Ylen on jatkossa tarkoitus julkaista sisältöä niin, että koneet voivat sitä lukea, mutta tiedon luokitteleminen - tägääminen – on käsityötä.

Ylen ei kuitenkaan kannattaisi tehdä työtä yksin vaan kutsua yleisö mukaan talkoisiin. Avoimuus kannustaa osallistumaan, ja osallistumisesta seuraa omistajuus.

PS.

Ei riitä, että lapset osaavat käyttää tietokoneita, vaan heidän olisi hyvä myös ymmärtää miten ne toimivat. Koululaitoksen ulkopuolelta löytyy jo innovaativisia hankkeita, kuten nopeasti ympäri maailmaa leviävä Code Club tai suomalaisen Linda Liukkaan kehittämä Hello Ruby, jonka tavoitteena on houkutella erityisesti tytöt opiskelemaan koodausta.

Pikku Kakkosen ja Buu Klubbenin rinnalle pitäisi luoda Koodiklubi.

Kirjoittaja osallistui kesällä Wikimania -konferenssiin.

Tulevaisuuden internet on vaikuttavampi, verkostoituneempi ja intuitiivinen

Riikka Kämppi — Mon, 25 Aug 2014 11:21:25 +0000

Riikka Kämppi on viestintäammattilainen, joka toimi 2002-2012 Ylen Hyvä säätiön toiminnajohtajana.

Wikimania 2014 kokosi Lontooseen pari tuhatta internetin kehittäjää noin kuudestakymmenestä eri maasta. Internetin kehitys ei ole ainoastaan koodareiden asia, vaan myös tutkijoita, humanisteja, aktivisteja ja toimittajia tarvitaan.

Internet on kehittynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana maailmanlaajuisesta tietoverkosta tiedon ekosysteemiksi. On syntynyt uudenlainen tapa käsitellä, ajatella, lajitella, julkaista ja jakaa tietoa. Systeemi kehittyy koko ajan lukemattomien ihmisten kollektiivisesta toimesta.

Wikipedia ja koko avoimen tiedon globaali verkosto eroaa kirjoista ja kirjastoista, koska se tarjoaa tiedon lisäksi välineet osallistumiseen, tiedon jalostamiseen ja kehittämiseen.

"LOD Cloud Diagram as of September 2011" by Anja Jentzsch - Own work. Licensed under Creative Commons Attribution-Share Alike 3.0 via Wikimedia Commons

Useita internetin keskeisimpiä kehittäjiä www:n isästä Sir Tim Berners-Leestä alkaen yhdistää käsitys netistä koko maailmaa hyödyttävänä perusoikeutena, jossa kenen tahansa pitäisi voida vapaasti kommunikoida, tehdä yhteistyötä ja luoda.

Ensimmäisenä, jo viime vuosituhannella, vapautettiin lähdekoodi, kuten Linux. 2001 perustetun Creative Commons -lisenssien käyttäjien määrä onkin kasvanut jo satoihin miljooniin, ehkä jo miljardiin. Nykyään käyttäjinä ovat esimerkiksi Flickr, Google, White House ja Al Jazeera.

Lähdekoodin ohella 2000-luvulla on vapautettu tietoa. Avoimen, koneellisesti luettavan tiedon ja sitä tuottavien yhteisöjen määrä on kasvanut nopeasti.

Diginatiivit osaavat jakaa tietoa ja vaikuttaa

On vaikea kuvitella, että kehitys kääntyisi päinvastaiseen suuuntaan. Useat valtiot ja niiden yhteenliittymät, OECD ja G8 mukaan lukien, ovat parin viime vuoden aikana sitoutuneet avoimen datan lisäämiseen.

Tiedon ja lähdekoodin vapautumisen myötä on jo syntynyt ”big data” ja ”liquid information” - valtavat tietopankit ja keinot käsitellä tietoa niin, että se on aktiivista ja reagoivaa.

Big data on tulevaisuuden resurssi ja kasvun mahdollisuus erityisesti yrityksille. Mc Kinsey arvioi tuoreessa raportissaan, että avoimen tiedon potentiaalinen taloudellinen arvo on kolmesta viiteen biljoonaa dollaria.

Big data hyödyttää jo valtioita ja yrityksiä. MIT:n Billion Prices Project kerää hintatietoja lukemattomista lähteistä – ja julkaisee tietoa inflaation kehityksestä päivittäin, reaaliajassa.

Internetin kehityksen myötä myös tiedonvälitys ja opetus muuttuvat vääjämättä.

Generation Z tai Millenium-sukupolvi eli vuosituhannen vaihteen alla ja jälkeen syntyneet ovat kasvaneet diginatiiveiksi – myös sosiaalisesti. He ovat tottuneet etsimään ajatuksilleen vastakaikua toisiltaan, vaikuttamaan ja identifioitumaan verkossa. He saavat tietoa omien rajojensa ulkopuolelta enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja heillä on verkostoja, joissa voi oppia, jakaa ja vaikuttaa.

Jos internetissä oleskelua kuvaa akselilla vierailija-asukas, olemme siirtymässä nuorison mukana vierailijoista asukkaiksi. Asukkaat jättävät pysyvän jälkensä nettiin, sen sijaan, että vain passiivisesti katsoisivat tarjontaa.

Tulevaisuuden oppimisessa pelkkä vastauksien esittäminen ei ole enää relevanttia, koska googlaamalla tai Wikipediasta voi kopioida valmiita vastauksia. Jo peruskouluvaiheessa pitäisikin siirtyä esittämään kysymyksiä, ja vertaisoppimiseen. Opettajat ja koululaitos eivät ole pysyneet internetin kehityksessä mukana, joten sen opetuksen on tultava, ja tuleekin jo, koulujen ulkopuolelta.

Wikimedian uudet suunnitelmat, kuten Wikinews ja Wikipolitics, haastavat perinteisen median ajattelemaan uutistoimintansa uudella, osallistavalla tavalla.

Kehityksen kärjessä kulkevat hallitukset, kuten gov.uk, näkevät avoimen tiedon tuottamisen, vaikkapa tilastot palveluiden käyttämisestä, olevan itsessään julkista palvelua. Ajattelun levitessä tulevaisuuden veronmaksajat vaativat yhä enemmän tietoa verovaroilla tuotetuista palveluista kaikkien ulottuville, eikä täydellinen copyright tai vetoaminen liikesalaisuuteen tunnu julkisten palvelujen osalta perustellulta.

Verrattuna muihin pohjoismaihin tai Englantiin, Suomea ei voi tällä hetkellä kutsua avoimen tiedon edelläkävijäksi (ks. OKFN maakatsaus ja Open Data -barometri). Ylessä on kuitenkin vireillä useita avoimen tiedon hankkeita ja hyvät mahdollisuudet näyttää tulevaisuuden suuntaa Suomessa. Ylen pitäisi luoda julkisia digitaalisia tiloja.