Eve Mantu uusimmat merkinnät RSS

Missä on nykyajan lasten rauhan paikka?

Eve Mantu, kokouksen puheenjohtaja ja nuija — Fri, 30 May 2014 11:45:23 +0000

Lasten elämä on nykyään täynnä muutoksia ja virikkeitä.

Vanhemmilla saattaa olla lyhyitä hyvin intensiivisiä työjaksoja, joita seuraa muutaman kuukauden työttömyys.

Yhteiskunta on hajanaisempi ja perheiden reunaehdot hyvin erilaisia.

Nämä ovat tosiasioita, joita emme voi muuttaa. Vastapainon on löydyttävä päivähoidosta, sanoo lastentarhanopettaja Seija Kastari-Johansson:

- Missä on nykyisin lasten rauhan paikka? Lapset tarvitsevat nyt pysyvyyttä ja mahdollisuuden leikkien käsitellä kokemuksiaan.

Pysyvyys onkin nyt muotisana. Erityisesti puhutaan pysyvien ihmissuhteiden merkityksestä. Seija Kastari-Johansson näkee paradoksin:

- Varhaiskasvatusala puhuu pysyvyydestä, mutta samaan aikaan päiväkodit pilkkovat lapsiryhmät yhä pienemmiksi ja siirtelevät lapsia ryhmästä toiseen iän perusteella. Samasta syystä sisarukset erotetaan toisistaan. Eskareiden lisäksi nyt myös viskarit pilkotaan omaksi joukokseen, eräänlaiseksi esi-esikouluryhmäksi.

Ajatus lähinnä ikävaiheisiin perustuvista päiväkotiryhmistä on peruskivi, jota harva uskaltaa horjuttaa. Keskustelu päivähoidosta junnaa sen ympärillä mikä on oikea ryhmäkoko, vaikka meidän pitäisi puhua laajemmin.

Kyseenalaistaminen ei kuulu sosiaali- ja terveysalan kulttuuriin, sanoo myös lähihoitaja ja työyhteisökouluttaja Anna Pylkkänen:

- Päivähoidossa ei ole muita malleja kuin tämä yksi vallallaoleva. Ammattilaisilla ei ole työkaluja työskennellä toisin, eikä uskallusta kyseenalaistaa käytäntöjä.

Seija Kastari-Johansson opiskeli lastentarhanopettajaksi Ruotsissa. Hän oppi, että ristiriitojen kautta kehitytään.

-Suomalaiset ammattilaiset eivät uskalla edes ajatella epäkohtia, saati puhua niistä. Tämä on minulle täysi arvoitus.

Erilaisen ajatuksen esittäminen voi suomalaisessa hoitoalan työpaikassa johtaa siihen, että kysyjä eristetään. Anna Pylkkäsen mielestä päiväkodeissa leimataan helposti hankalaksi.

-Erilaisuutta ei siedetä lapsissa eikä erilaisia mielipiteitä työkavereissa.

Millaista päivähoitoa lapset ja perheet nyt tarvitsisivat?

Miksi päiväkodit eivät ole seutukunnan hauskimpia paikkoja lapsille ja henkilökunnalle?

Kuuntele Eve Mantun kuriton kokous Areenasta!

Skitsahdus 10.5. Antakaa äitien nukkua!

Eve Mantu, kokouksen puheenjohtaja ja nuija — Tue, 06 May 2014 09:50:20 +0000

Syvä hyvä uni.

Täydellinen lahjaidea väsyneelle äidille.

Kuriton kokous on koolla lauantaina 10.5. puhumassa väsymyksestä. Lähiömutsi-blogin kirjoittaja Hanne Valtari on väsyneenä kamala ihminen.

- Olen hirviö. Suohirviö.

Millainen on tämä myyttinen kauhuolento?

Verestävät silmät ja kauhea rääky.

Hitaat refleksit, mutta salamannopeat raivonpuuskat.

(Taiteilijan näkemys suohirviöstä.)

Hannella on parivuotias tytär ja toinen lapsi tulossa.

- Alkuraskauden jäätävä uupumus on nyt onneksi ohi. Olen ollut aivan hirveän väsynyt, mutta nyt olen suorastaan ärsyttävän pirteä, koska raskaushormonit kannattelevat minua.

Toinen kokousvieras, Julia Virkkunen kuvailee omaa väsymystään painontunteeksi. Kuin olisi liiskaantuneena koko maailman painon alla.

- Väsymystä aiheuttaa eniten vastuu. Mitä enemmän sitä on äidillä yksin, sitä suurempi on vastuun tuoma väsymyksen määrä.

Mikä sinut uuvuttaa? Mikä siihen tepsii?

Kuuntele suohirviöiden keskustelu Areenassa!

Pöytäviina 3.5. Neljättä päivää kännissä

Eve Mantu, kokouksen puheenjohtaja ja nuija — Tue, 06 May 2014 07:58:39 +0000

Pöytäkirja 3.5.

Paikka:    En kyllä yhtään muista, ehkä jossakin sisällä, koska kengissä ei ollut kuraa.

Läsnä: puheenjohtaja-nuijan lisäksi päihdetyön kokemusasiantuntija Hannu Ylönen.

1.    Kokouksen avaaminen
Puheenjohtaja ja nuija Eve Mantu avasi kokouksen klo 10:00.

2.    Kokouksen järjestäytyminen
Pöytäkirjan tarkastajaksi valittiin Suomen kansa, mutta tuskinpa on kokouskunnossa tänään.

3.    Laittomuuden ja päätösvallattomuuden toteaminen
Sääntöjä ei ole, mutta jos olisi, niissä lukisi, että kurittomat kokoukset
ovat aina laittomia ja päätösvallattomia.

4.    Vallalla olevien asenteiden esittely ja horjuttaminen

Puheenjohtaja totesi, että tällaiset pitkät viikonloput ovat rankkoja (kansan)terveydelle.

Kun vappu sattuu keskiviikolle, on lauantai jo neljäs ränttäpäivä.

THL:n mukaan vappuna myydään paljon alkoholijuomia. Vappu tosin häviää joululle ja juhannukselle.

Oikeus vetää pää täyteen on pyhä oikeus suomalaiselle. Kännäämiseen puuttuminen on astelemista miinakentällä.

Kuuntele ilonpilaajien vapunpilauskeskustelu Areenassa!

5. Muut asiat
-

6. Kokouksen päättäminen
Puheenjohtaja kiitti keskustelusta ja päätti kokouksen klo 10:45

Esityslista 26.4. Miten hoitoalalle pitäisi kouluttaa?

Eve Mantu, kokouksen puheenjohtaja ja nuija — Tue, 22 Apr 2014 06:05:10 +0000

Kokoukseen on kutsuttu Kirsti Holmberg ja Taina Semi.

1. Kokouksen avaus

2. Kokouksen järjestäytyminen

3. Laittomuuden ja päätösvallattomuuden toteaminen.

4. Vallallaolevien asenteiden esittely ja horjuttaminen.

Kaikki lähtee koulutuksesta.

Tarvitsemme motivoituneita nuoria, jotka soveltuvat hoitoalalle.

Tarvitsemme koulutuksen, joka tukee heitä kasvussa vahvoiksi ja rohkeiksi ammattilaisiksi.

Eve Mantun kuriton kokous haaveilee hoitoalan koulutuksen uuteen kuosiin. Kokouksessa ovat läsnä Kirsti Holmberg ja Taina Semi.

Kirsti Holmberg on koulutukseltaan kätilö ja erikoissairaanhoitaja. Hänellä on myös tutkinnot terveydenhoidon hallinnosta ja johtamisesta. Alkupäässä uraansa Kirsti Holmberg työskenteli sairaalan synnytysosastolla. Myöhemmin hänestä tuli keravalaisen vanhainkodin johtaja, josta tehtävästä hän irtisanoutui ja ryhtyi vapaaehtoistyön suunnittelijaksi. Hän haluaisi oppilaitokset ja hoitoalan työyhteisöt tiiviimpään kumppanuuteen.

- Rohkea hoitaja uskaltaa olla oma itsensä. Hän saa positiivisella ilmastollaan hyviä asioita aikaan työyhteisössään.

Taina Semi on toiminut perushoitajana ja apuhoitajana. Hän perusti oman muistisairaiden hoitokodin ja johti sitä, kunnes siirtyi työyhteisövalmentajaksi. Tänä vuonna Taina Semi on yksi valmentajista A-studion ohjelmasarjassa, jossa hoivakodin arkeen etsitään uusia näkökulmia ja virkistäviä käytäntöjä.

- Hoitajan työväline on hänen oma persoonansa. Siksi on tärkeää tuntea itsensä hyvin. Parhaimmillaan hoitaminen on syvää oivallusta ihmisenä olemisesta.

Millaiset pääsykokeet olisivat hyvät?

Mitä oppiaineita hoitoalan oppilaitoksiin tulisi ottaa nykyisten lisäksi?

Millaisia työharjoitteluja ja millaisissa paikoissa tulisi opiskelijoille tarjota?

5. Muut asiat

Laitoksissa asuvien vanhusten on päästävä ulos!

Ikäinstituutin johtaja Päivi Topo kertoo kokoukselle kansalaisaloitteesta, johon kerätään nimiä. Tavoitteena on saada 50.000 nimeä tukemaan ympärivuorokautisessa hoidossa asuvien oikeutta päästä päivittäin ulkoilemaan.

- Taivas on korkeammalla kuin katto. Elämä ulkosalla on ikkuna tavanomaiseen elämään. Kun pääsee välillä raittiiseen ilmaan, elämä tuntuu enemmän elämältä.

Suomessa vangeille taataan päivittäinen tunnin ulkoiluoikeus. Tästä seuraa, että vankiloissa on oltava ulkoilupihat ja vartijoiden työjärjestelyissä on otettava huomioon tunnin mittainen ulkoilu. Hoitolaitoksista on vähitellen tullut suljettuja paikkoja. Tarvitsemme hoitajia, jotka aukovat ovia!

6. Kokouksen päättäminen.

Eve Mantun kuriton kokous pidetään lauantaina 26. huhtikuuta klo 10.00. Pöytäkirjan tarkastajina koko Suomen kansa.

Esityslista 12.4. Opettajia ja sosiaalityöntekijöitä vaiennetaan!

Eve Mantu, kokouksen puheenjohtaja ja nuija — Mon, 07 Apr 2014 12:54:54 +0000

Kokoukseen on kutsuttu OAJ:n johtava lakimies Erkki Mustonen ja sosiaalityön tutkija Laura Tiitinen Lapin yliopistosta.

1. Kokouksen avaus

2. Kokouksen järjestäytyminen

3. Laittomuuden ja päätösvallattomuuden toteaminen.

4. Vallallaolevien asenteiden esittely ja horjuttaminen.

Opettajien ja sosiaalityöntekijöiden oikeuksilla on helppo pyyhkiä pöytää. Käsitys vaitiolovelvollisuudesta ymmärretään usein väärin. Samoin lojaliteettivelvoite.

Suomessa sekä opettajat että sosiaalityöntekijät saavat korkeatasoista koulutusta. Sitten heille viestitään, joko suoraan tai vihjaillen, että olisi parempi ettette osallistuisi yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Sananvapaus on painava oikeus, muistuttaa Erkki Mustonen.

Työntekijän voi vaientaa etukäteen. Uuden työntekijän ensimmäisenä päivänä kokeneemmat kolleegat saattavat opastaa: toimittajille et sitten puhu mitään.

Vaitiolovelvollisuuspaperin allekirjoittamisen yhteyteen saattaa työnantaja liittää omia rajoituksiaan, kuten "mistään työhön liittyvästä tai työpaikalla tapahtuvasta et puhu missään mitään."

Tällaisilla rajoituksilla ei pitäisi olla mitään perusteita, mutta silti ne toimivat tehokkaina pelotteina.

On totta, että opettajat ja sosiaalityöntekijät eivät saa puhua vapaasti mistä tahansa, mutta mikä oikeasti kuuluu vaitiolovelvollisuuden ja salassapitovaatimuksen piiriin?

Tutustu pykäliin ja kuuntele Eve Mantun kuriton kokous!

5. Muut asiat

6. Kokouksen päättäminen.

Eve Mantun kuriton kokous pidetään lauantaina 12. huhtikuuta klo 10.00. Pöytäkirjan tarkastajina koko Suomen kansa.

Esityslista 5.4. Tietokoneet eivät helpottaneetkaan kaikkea!

Eve Mantu, kokouksen puheenjohtaja ja nuija — Fri, 04 Apr 2014 06:00:29 +0000

Kokoukseen on kutsuttu Kati Roiha tietoteknistä vertaistukea tarjoavasta Enter ry:stä sekä Viikin opetus- ja koetilan johtaja Miika Kahelin, joka on aikaisemmin toiminut yliopistossa tietotekniikkapäällikkönä.

1. Kokouksen avaus

2. Kokouksen järjestäytyminen

3. Laittomuuden ja päätösvallattomuuden toteaminen.

4. Vallallaolevien asenteiden esittely ja horjuttaminen.

Miika Kahelin oli ehkä neljän vanha, kun hän ensimmäisen kerran istui traktorissa käskijän paikalla. Heti kun jalka yletti kytkimelle, hän sai ajaa pellolla. Siihen aikaan traktorissa oli muutama osattava kampi; kytkin, jarru, ratti sekä kaasuvimpstaaki.

Nyt on traktorissa älyä. Kun Miika Kahelin, nykyinen Helsingin yliopiston Viikin opetus- ja koetilan johtaja, ensimmäisen kerran istahti upouuden traktorin hyttiin ja käynnisti sen tutustumatta ohjekirjaan, hän sai ohjelmiston sellaiseen jamaan pihamaalla, että moottori kävi, mutta traktori ei hievahtanutkaan.

"Joskus se vehje halvaantuu eikä normiviljelijä osaa tehdä mitään. Täytyy soittaa huoltomies paikalle läppärinsä kanssa laittamaan piuha kiinni traktorin älyyn, jotta kone kertoisi mikä sitä vaivaa."

Me elämme tiivistä yhteiselämää tietokoneiden kanssa.

Laskuja maksetaan, kirjaston lainoja uusitaan, veroilmoituksia täytetään, lehmien lypsyä ohjataan.

Kokous listaa lauantaina 5.4. plussat ja miinukset. Millaista yhteiselo on?

5. Muut asiat

6. Kokouksen päättäminen.

Eve Mantun kuriton kokous pidetään lauantaina 5. huhtikuuta klo 10.00. Pöytäkirjan tarkastajina koko Suomen kansa.

Pöytäkirja 29.3. Mikä hiton hygieniahaalari?

Eve Mantu, kokouksen puheenjohtaja ja nuija — Tue, 01 Apr 2014 10:40:33 +0000

Kuvat kertovat kokouksesta enemmän kuin tuhat sanaa.

Kokeilimme sairaaloista, kehitysvammalaitoksista ja vanhusten palvelukodeista tuttua potilasvaatetta, hygieniahaalaria.

Tämä on käsinkosketeltava esimerkki ilmiöstä, joka on totta maailmassa, josta suurimmalla osalla meistä täysvaltaisista kansalaisista ei ole mitään käsitystä. Me olemme täällä kivojen neuletakkien, jakkujen, farkkujen ja pikkukenkien maailmassa, mutta ihan tuossa vieressä on liukuestetossujen ja unisex-hygieniahaalareiden maailma.

Hygieniahaalari on menestystuote. Niitä menee monenlaisiin laitoksiin, niitä valmistavien yritysten määrä kasvaa. (1), (2), (3), (4), (5).

Nyt myös omaishoitajat ovat keksineet kätevän vaatteen ja haalaria myydään kotikäyttöön kuin siimaa.

Päätimme koekäyttää haalarit ja kokoustimme potilasvaatteissa.

Näytimme isoilta vauvoilta.

Hygieniahaalaria ei potilas voi itse riisua päältään, ei edes avata, sillä vetoketju on selkäpuolella.

Hihattomassa punaisessa kakkahaalarissa poseeraa Ikäinstituutin johtaja Päivi Topo, sinivihreässä ahdistavan tyköistuvassa pupupuvussa Proud Age -liikkeen perustaja Anna Pylkkänen. Lähikuva puheenjohtajan niskasta todistaa: jänispukua ei itse auki saa. (Kursivoidut sanat ovat hoitohenkilökunnan lempinimiä hygieniahaalarille.)

KUUNTELE miten jättiläisvauvojen kokoontumisajot sujuivat Eve Mantun kurittomassa kokouksessa!

Esityslista 22.3. Nuorta on helppo puijata, kun medialukutaito ontuu

Eve Mantu, kokouksen puheenjohtaja ja nuija — Thu, 20 Mar 2014 10:51:59 +0000

Kokoukseen on kutsuttu luokanopettaja Pihla Mollberg ja nettiguru-mediakasvattaja Tommi Tossavainen.

1. Kokouksen avaus

2. Kokouksen järjestäytyminen

3. Laittomuuden ja päätösvallattomuuden toteaminen.

4. Vallallaolevien asenteiden esittely ja horjuttaminen.

Peruskoulussa opetetaan nykyisin medialukutaitoa. Tulevassa opetussuunnitelmassa taidon merkitystä korostetaan voimakkaasti, yhtenä monilukutaidon osana. (OPS 2016 luonnos, monilukutaidosta s. 13-14)

Opettajaparat. Nuoret dissaavat heitä mennen tullen.

Lapset ja nuoret ovat varmoja omista ylivertaisista digitaidoistaan. He elävät verkossa ja luulevat hallitsevansa kaiken.

He eivät kuitenkaan osaa lukea rivien välistä. Nuori menee helposti halpaan, koska hän ei osaa arvioida tiedon julkaisijan luotettavuutta.

Professori Jukka Rantalan ja dosentti Marko van den Bergin tutkimuksessa lukion kolmannen vuoden opiskelijoille annettiin luettavaksi sekä ensimmäisen että toisen käden lähteitä. Lähteet koskivat 1800-luvulla tapahtunutta piikatytön surmatyötä, josta on säilynyt keskenään ristiriitaisia lähteitä: muistelmateos, pilkkaruno sekä oikeuden pöytäkirjoja. Kahdeksastatoista tutkittavasta peräti seitsemän pitivät lähteitä suorina kuvauksina todellisuudesta eivätkä tunnistaneet niissä ilmeneviä ristiriitoja. Jotkut jopa pitivät pilkkarunoa luotettavimpana lähteenä.

Kuriton kokous kutsutaan koolle pohtimaan keinoja medialukutaidon vahvistamiseksi.

5. Muut asiat

6. Kokouksen päättäminen.

Eve Mantun kuriton kokous pidetään lauantaina 22. maaliskuuta klo 10.00. Pöytäkirjan tarkastajina koko Suomen kansa.

Esityslista 15.3. Ovatko lääkärit yli-ihmisiä?

Eve Mantu, kokouksen puheenjohtaja ja nuija — Tue, 11 Mar 2014 12:50:47 +0000

Kokoukseen on kutsuttu lääkäreiden hyvinvointia tutkinut anestesia- ja kipulääkäri Pirjo Lindfors.

1. Kokouksen avaus

2. Kokouksen järjestäytyminen

3. Laittomuuden ja päätösvallattomuuden toteaminen.

4. Vallallaolevien asenteiden esittely ja horjuttaminen.

Pitkiä päivystyksiä, joiden aikana pelastetaan henkiä. Lääkäri ei pienestä valita. Hän tekee työvuoronsa loppuun, vaikka oma vatsahaava vuotaisi tai rintaa puristaisi huolestuttavasti.

Pirjo Lindfors oli 38-vuotias, kun hän turvautui ensimmäistä kertaa nitrolaastariin.

Lääkärit luulevat olevansa haavoittumattomia ja jumalankaltaisia, hän kuvailee.

Työkulttuuri on luotu sellaiseksi, että siitä selviävät vain poikkeuksellisen sitkeät yksilöt, yli-ihmiset. Kuka normaali-ihminen selviäisi 32 tunnin päivystysvuorosta, jonka aikana joutuu ratkomaan monimutkaisia lääketieteellisiä ongelmia? Amerikkalaisessa tutkimuksessa lääkäreillä teetettiin älykkyystesti päivystyksen jälkeen. Tulos: IQ 70, joka vastaa lievää kehitysvammaisuutta.

Lääkärit vaativat itseltään ja kolleegoiltaan paljon. Jostakin kertovat hälyttävät itsemurhaluvut. Joka neljäs lääkäri pohtii vakavasti itsemurhaa jossakin työuransa vaiheessa.

5. Muut asiat

6. Kokouksen päättäminen.

Eve Mantun kuriton kokous pidetään lauantaina 15. maaliskuuta klo 10.00. Pöytäkirjan tarkastajina koko Suomen kansa.

Pöytäkirja 1.3.

Eve Mantu, kokouksen puheenjohtaja ja nuija — Fri, 28 Feb 2014 12:15:46 +0000

Pöytäkirja 1.3.

Paikka:    Kurittoman kokouksen vallattu tukikohta B

Läsnä: puheenjohtaja-nuijan lisäksi Mari Koistinen (Kulutusjuhla.fi)  ja Ulla Ala-Ketola (Ekopaasto.fi).

1.    Kokouksen avaaminen
Puheenjohtaja ja nuija Eve Mantu avasi kokouksen klo 10:00.

2.    Kokouksen järjestäytyminen
Pöytäkirjan tarkastajaksi valittiin Suomen kansa.

3.    Laittomuuden ja päätösvallattomuuden toteaminen
Sääntöjä ei ole, mutta jos olisi, niissä lukisi, että kurittomat kokoukset
ovat aina laittomia ja päätösvallattomia.

4.    Vallalla olevien asenteiden esittely ja horjuttaminen

Kokous alkoi punaposkisissa tunnelmissa. Puheenjohtaja kieriskeli häpeän lieskoissa, sillä hän on tajunnut olevansa ekopoukkoileva epäonnistuja, joka unohtaa kestokassin aina kotiin. Mari Koistinen parahti: kassilla ei ole väliä, ratkaisevaa on se mitä kassiin ostaa. Hän muistutti, että tärkeimmät ovat kolme suurta linjaa: asuminen, liikenne ja ruoka.

Mari tunnustautui itseään piiskaavaksi ekoihmiseksi, pihiksi, jonka valinnoissa raha ratkaisee. Pihi pyöräilijä tuli kokoukseen pyörällä, koska se on mukavaa ja halpaa. Ekologisuus tulee sivutuotteena.

Ulla Ala-Ketola kertoi kiertävänsä aina samaa kehää, jossa toisiaan seuraavat tiedostaminen, itsepetos, tekopyhyys ja syyllisyys. Näiden kysymysten kanssa hän painii lähes päivittäin. Ullan ekoprofiili on varovaisen optimistinen kilvoittelija.

Ympäristötietoisuus on pop. Ekologisesta elämäntavasta ammennetaan blogeihin. Mari Koistinen nosti esille muutaman tuulahduksen. Kotoilu nousi isoksi teemaksi muutama vuosi sitten. Siihen liittyy ajatus ekologisuudesta ja itsetekemisestä. Kotoilija tulee kuitenkin hankkineeksi paljon tilpehööriä, mikä ei välttämättä ole kovin ekologista.

Ruokablogeissa kirjoitetaan paljon tähteistä, mitä Mari pitää hyvänä asiana.

Tämän vuoden hitti ovat luopumisblogit, joiden kirjoittajat pyrkivät eroon turhasta tavarasta. Näitä kotien laihdutuskuureja on monenlaisia, rohkeimmat kehottavat luopumaan yhdestä tavarasta joka päivä.

Viimeisin blogivillitys on liittää tavaroihin tarinoita, joiden avulla kerrotaan miten tärkeitä tavarat ovat. Ihmisellä tulee tämän ajattelutavan mukaan olla lähes rakkaussuhde jokaisen omistamansa esineen kanssa.

Ulla kiteytti, että ihmiset luovat itseään kuluttamisen kautta. Hänen mielestään ekotekopyhyydessä myönteistä on se, että ekotekopyhä sentään tunnistaa normiston. Milloin tulee piittaamaton hedonismi? Onko se seuraava trendi?

Entäs kun blogia pitää ekologisista asioista kiinnostunut hedonisti? Eikö siinä ole ristiriitaa? Ekoblogeissakin huokaillaan ”ai miten ihanaa tavaraa”. Mari arveli tämän johtuvan ekologisten tuotteiden kehityksestä. Ekotavaraa ei ennen pidetty houkuttelevina, mutta nyt niissä on jo luksusta. Kuluttaja saa nautintoa vihreällä säväyksellä.

Mari nosti esille ekokosmetiikan. Hän itse on surkea kosmetiikan käyttäjä. Hänen yksi ja sama palashampoonsa kestää kuukausia. Eipä hänelle kannata tuotemarkkinoijan lähettää tuotteita, koska hän jyystää samalla shampoopalalla monta kuukautta.

Onko ekotekopyhää, jos meikkipussista löytyy 15 ekohuulipunaa?

Valintana se on mitätöntä se luomivärin tai huulipunan hankkiminen ekologisin perustein. Se on niin pieni pisara.

Elämä pyörii kuluttamisen ympärillä myös silloin, kun kulutetaan ekokamaa. Myös kirpputoreilla pyöriminen on materiassa kiinni roikkumista!

Mari Koistinen myönsi, että hänen on helppo olla tekopyhä kosmetiikan suhteen, koska meikit eivät kiinnosta häntä pätkän vertaa. Hänen heikko kohtansa ovat kirpputorit.

Onko ekopaastoilla ja pienillä teoilla mitään merkitystä?

Ulla Ala-Ketola muistutti siitä, että ekopaaston avulla muokataan yleistä mielipidettä myönteisemmäksi niukemman kuluttamisen elämäntavalle. Meillä on edessä luopumista, joten siihen on hyvä totutella. Ekopaasto voi toimia hyvänä treeninä.

Ekologisen jalanjäljen lisäksi voisimme alkaa puhua positiivisesta kädenjäljestä. Joka viikko Ekopaasto.fi –sivustolla esitellään uusi tekijä, joka omalla keksinnöllään edistää energiatehokkuutta tai vähentää saasteita. Me näemme itsemme kuluttajina, voisimme nähdä itsemme enemmän tekijöinä! Jos keksii härpäkkeen, joka lisää jonkun laitteen energiatehokkuutta 20%, voi ehkä saada anteeksi sen, ettei ole maailman paras jätteenlajittelija.

Mari Koistinen tunnusti syntinsä. Lapsi kulkee kertakäyttövaipoissa! Synti siis löytyi pihistä pyöräilijästäkin, kun kunnolla riepotettiin. Tästä kokous pääsi lehmänkauppoihin. Oikeuttaako Marin ekologista elämää edistävä päivätyö kertakäyttövaipat?

Tästä kiusallisesta hetkestä loikattiin päästökauppaan ja Kiinaan. Onko ihan sama mitä me täällä puuhaamme, kun Kiina? Onko hiilikauppa tekopyhyyttä? Ulla halusi hieman lähemmäs ruohonjuuria. Osa Suomen kunnista on lähtenyt etsimään keinoja vähentää kulutusta. Kunnissa lasketaan päästökatto ja siihen pyritään. Kaikki keittiöemännistä ja leipomoyrittäjistä lähtien miettivät aurinkopaneeleja ja lämpöhukkaa. Tällainen itse pohtiminen tuottaa tuloksia. On toivoa herättävää palata tekojen maailmaan.

On inhimillistä pelata itsensä kanssa, tehdä mukavaa päästökauppaa itsensä kanssa. Kun nyt ostin nämä kalliit biohajoavat tennarit, voin ajaa autolla. Kun otan vain viileitä suihkuja, saan tehdä matkan Intiaan. Ulla tarjosi tähänkin päästökattoa. Netissä voi laskea oman hiilitilanteen ja sitten asettaa itselleen tavoitteen, vaikka -700 kg tänä vuonna. Ilmastodieetti.fi -laskurin avulla voi tehdä valintoja, leikata omaa kulutusta. Tästä voi tulla positiivinen haaste, joka ei halvaannuta ihmistä.

Ihmisellä on tarve löytää johtotähtiä ja soihdunkantajia. Noora Shingler on yksi tunnetuimmista ekoblogaajista. Hän on kirjoittanut kärkevästi mm. yksityisautoilusta. Kun Nooran helsinkiläisperheeseen syntyi vauva, perheeseen hankittiin auto. Siitäkös uskollinen lukijakunta hermostui. Mitä tapahtuu, kun ekopyhimyksen asemaan nostettu kuolevainen hairahtuu?

Kommentti blogista: ”No huh. Tämä oli kyllä aika masentavaa. Yksilötasolla ymmärrettävää (noh, selityksiä löytyy aina) enkä jaksa moralisoida. Mutta yhteisön ja yhteiskunnan kannalta todella lannistavaa, että niin sitä on vain ekoista ekoimmankin hipin jossain vaiheessa luovutettava ja hankittava se auto, kun se nyt vain on niin kätevää ja oikeastaan niiku miltei välttämätöntä sit ku tulee tiettyyn elämänvaiheeseen... :/"

Jos on mustavalkoinen, ei voi itse hiippailla harmailla alueilla.

Mari muistutti, että sittemmin Noora Shingler on luopunut autosta ja tunustanut syntinsä. Mari on sitä mieltä, että me tarvitsemme tällaisia kirjoittajia. Tyylilaji on kuitenkin vaativa ja hairahtujalle armoton. Jos kävisi ilmi, että terveysasioista vouhkannut onkin aloittanut tupakoinnin, ei häntäkään päästettäisi helpolla. Kuvitellaan vaikka, että pöperöproffa Patrik Borgin roskiksesta löytyisi säkillinen hampurilaiskääreitä!

Ullassa lankeamistarina herätti suurta empatiaa. Näin käy kaikille, hän muistutti. Hän tunnusti ihailevansa ihmisiä, jotka ryntyvät eetokseen ja paatokseen. Voimakasta idealismia seuraa usein romahdus, mutta mitä sen jälkeen tapahtuu? SE on se kiinnostava tarina. Ulla on huomannut, että me etsimme aina johtotähtiä, jotka tekevät tekoja joihin emme itse pystyisi. Täytyykö motivaation aina lähteä pyhimyksestä vai voisiko sen yrittää kaivaa omasta elämästä?

5. Muut asiat
-

6. Kokouksen päättäminen
Puheenjohtaja kiitti keskustelusta ja päätti kokouksen klo 10:45

Esityslista 1.3. Ekotekopyhyys ei maailmaa pelasta!

Eve Mantu, kokouksen puheenjohtaja ja nuija — Fri, 28 Feb 2014 11:06:49 +0000

Kokoukseen on kutsuttu Kulutusjuhla.fi –blogin pääylläpitäjä Mari Koistinen ja Ulla Ala-Ketola Suomen Ympäristökeskuksesta, joka on mukana Ekopaasto-kampanjassa.

1. Kokouksen avaus

2. Kokouksen järjestäytyminen

3. Laittomuuden ja päätösvallattomuuden toteaminen.

4. Vallallaolevien asenteiden esittely ja horjuttaminen.

Tekopyhä esittää puhtoista ja pyhää. Ekotekopyhyys tarkoittaa viherpesua ja ympäristöasioilla jeesustelua eli oman kilven kiillotusta ekologisella paatoksella.

Ekoilu on pop, mutta mistä se kertoo? Olemmeko tiedostavia vai onko ekologinen kuhina pelkkä ohimenevä ja pinnallinen muoti-ilmiö?

Onko yritysten päästökauppa tekopyhää?

5. Muut asiat

6. Kokouksen päättäminen.

Eve Mantun kuriton kokous nro 9 pidetään lauantaina 1. maaliskuuta klo 10.00. Pöytäkirjan tarkastajina koko Suomen kansa.

Esityslista 15.2. En jaksa enää hoitotyötä!

Eve Mantu, kokouksen puheenjohtaja ja nuija — Tue, 11 Feb 2014 07:00:45 +0000

Kokoukseen on kutsuttu kaksi hoitotyön ammattilaista, eläkkeelle pitkän uran (ja uupumuksen) jälkeen päässyt sairaanhoitaja Riitta Excell ja työyhteisövalmentajana toimiva lähihoitaja Anna Pylkkänen.

1. Kokouksen avaus

2. Kokouksen järjestäytyminen

3. Laittomuuden ja päätösvallattomuuden toteaminen.

4. Vallallaolevien asenteiden esittely ja horjuttaminen.
Alle nelikymppisistä lähi- ja perushoitajista jopa 60% hautoo alanvaihtosuunnitelmia SuPerin selvityksen mukaan.

Hoitoalalla on imua, mutta jostakin syystä työ vie mehut tekijöistään.

Yksi hoitoalan vaietuimmista asioista on, että hoitajaksi suuntaudutaan liian usein väärän mielikuvan kanssa. Kun illuusiot haihtuvat, voimat loppuvat.

Mihin hoitajat väsyvät? Mitkä tekijät ruokkivat työyhteisöjen henkistä syöksykierrettä hoitoalalla?

Mikä on se 'kutsumus', jota hehkutetaan?

Mistä puhutaan kun puhutaan 'hoivavietistä'?

Millaisia henkisiä valmiuksia hoitaja tarvitsee?

5. Muut asiat

6. Kokouksen päättäminen.

Eve Mantun kuriton kokous nro 6 pidetään lauantaina 15. helmikuuta klo 10.00. Pöytäkirjan tarkastajina koko Suomen kansa.

Pöytäkirja 8.2.

Eve Mantu, kokouksen puheenjohtaja ja nuija — Fri, 07 Feb 2014 12:45:22 +0000

Pöytäkirja 8.2.

Paikka:    Kurittoman kokouksen vallattu tukikohta B

Läsnä: puheenjohtaja-nuijan lisäksi urheilututkija Jouko Kokkonen Suomen Urheilumuseosta sekä 90-luvun lopulla toimineen Antiolympiakomitean aktiivi ja Setan pääsihteeri Aija Salo.

1.    Kokouksen avaaminen
Puheenjohtaja ja nuija Eve Mantu avasi kokouksen klo 10:00.

2.    Kokouksen järjestäytyminen
Pöytäkirjan tarkastajaksi valittiin Suomen kansa.

3.    Laittomuuden ja päätösvallattomuuden toteaminen
Sääntöjä ei ole, mutta jos olisi, niissä lukisi, että kurittomat kokoukset
ovat aina laittomia ja päätösvallattomia.

4.    Vallalla olevien asenteiden esittely ja horjuttaminen
Miten kisoihin pitää suhtautua, kun tietää tapahtumista kulissien takana? Voiko kisoista nauttia? Entäs ihmisoikeudet?

Kokouksen aluksi Aija Salo kertoi Antiolympiakomitean historiaa. Liike sai alkunsa, kun Helsinki havitteli olympialaisia. Antiolympiakomitea lakkautti itsensä hankkeen kaaduttua ja lahjoitti varallisuutensa mielenterveystyöhön. Aija Salo ilmaisi ilonsa siitä, että tätä nykyä kriittisiä ääniä kuullaan laajasti eikä erillistä komiteaa tarvita keskustelun herättelyyn.

Kokous viivähti hetken uhkakuvissa. Radioidaanko kokous lauantaina, jos perjantain avajaisissa pamahtaa? Puheenjohtaja kuvaili kisoja tikittäväksi aikapommiksi. Kokous kallistui luottamaan, että Sotsin kisat saadaan käyntiin levollisissa merkeissä. Mahdollisen attentaatin varalle on suunnitelma B.

Kokousmoraalia kohotettiin John Williamsin fanfaarilla. Puheenjohtaja paljasti liikuttuvansa olympialaisten musiikista ja muista rituaaleista. Jouko Kokkonen selitti vaikutusta: rituaalit ovat tarkoin harkittuja ja avajaiset suuri show, yksi maailman seuratuimpia tv-ohjelmia. Kansallishymnien ohella kuullaan olympialaisia varten sävellettyä "meidän kaikkien yhteistä musiikkia", jonka on tarkoitus alleviivata harmoniaa. Aija Salo julisti: Miten tekopyhää! Hän muistutti, että niin Pekingin kuin Sotsin kisojen edellä on suoritettu ei-toivottujen ihmisten poisvientiä. Puhdistusoperaatioissa toisinajattelijat, asunnottomat ja muut "riskihenkilöt" siivotaan pois julkisista paikoista. Myös Helsingissä siivottiin vuonna 1952. Olympiakaupungin puistoista poistettiin muiden muassa homomiehet ja pultsarit.

Sami Sillanpään kirja Kiinalainen rakkaustarina nousi esille. Se kertoo kiinalaisen toisinajattelija Hu Jian ja hänen vaimonsa tarinan, joka liittyy Pekingin olympialaisiin. Hu Jia suljettiin ensin kotiarestiin ja myöhemmin vankilaan, jottei hän pääsisi häiritsemään Kiinan suurta menestystä. Tämä oman valtionsa pahoinpitelemä kansalaisaktivisti oli kuitenkin innostunut kisoista ja ylpeä siitä, että hänen kotimaansa Kiina sai isännyyden. Hän huomasi kisojen avajaisia vankilassa katsoessaan liikuttuvansa.

Jouko Kokkonen sanoi, että olympia-aate eli olympismi on suojaverho, jonka turvin kisoja järjestetään. Aate on laajarajainen ja yleisinhimillinen, kauniita asioita sisältävä julistus, mutta kisoja ympäröivä todellisuus voi olla aivan toinen. Ihmisoikeusloukkauksia tapahtuu monissa maissa. Putinin otteissa on paljon samaa kuin mitä nähtiin Moskovassa 1980.

Toisaalta, huikea julkisuus nostaa asioita kansainväliseen keskusteluun, muistutti Kokkonen.

Mutta entäpä kisojen jälkeen, haastoi Aija Salo. Mitä tapahtuu, kun kisat loppuvat ja kansainvälinen huomio laimenee? Jatkuvatko sortotoimet esimerkiksi Venäjällä? Miten käy lehdistön ja sananvapauden, entäpä homoseksuaalien? Historiasta löytyy surullinen rinnakkaistapaus. Hitlerin natsihallinto lievensi juutalaisten vastaisia ilmauksia ja politiikkaa Berliinin kisojen ajaksi. Kun Saksa oli saanut kuvaansa kiillotettua, ja kisat olivat ohi, sama politiikka jatkui ja juutalaisvainot alkoivat täydellä teholla.

Onko boikotti ratkaisu?

Aija Salo pohti omaa suhtautumistaan. Pitääkö työntää sormet korviin ja kieltäytyä vastaanottamasta mitään olympialaisasiaa? Olisiko se ratkaisu?

Jouko Kokkonen muistutti, että boikotit eivät ole kovin tehokkaita keinoja vaikuttaa. Onnistunein lienee ollut Afrikan maiden boikotti 1976.

Paras hetki vaikuttaa olympialaisiin on siinä vaiheessa, kun isäntämaan haku on käynnissä. Demokraattisten valtioiden, sponsoreiden ja urheiluvaikuttajien tulisi aktiivisemmin lisätä painetta ja vaatia esimerkiksi ihmisoikeuksien kunnioittamista ja ympäristönsuojelua.

Pitäisikö kisat kokonaan lopettaa? Kenen vallassa se on? Vain KOK voi lopettaa olympialaiset, mutta kokous ei pystynyt kuvittelemaan miten tähän päädyttäisiin. Ehkä jos turvatoimet kävisivät mahdottomiksi? Ehkä jos huippu-urheilijat jättäytyisivät laajalla rintamalla pois kisoista? Ehkä jos kisabudjetit paisuisivat niin suuriksi, että halukkaita isäntämaita ei enää löytyisi?

5. Muut asiat
-

6. Kokouksen päättäminen
Puheenjohtaja kiitti keskustelusta ja päätti kokouksen klo 10:45

Esityslista 8.2. Olympia-aate on kuollut!

Eve Mantu, kokouksen puheenjohtaja ja nuija — Thu, 06 Feb 2014 07:17:10 +0000

Kokoukseen on kutsuttu erikoistutkija Jouko Kokkonen Suomen Urheilumuseosta sekä Seta:n pääsihteeri ja ei-enää-kovin-aktiivisen Antiolympiakomitean jäsen Aija Salo.

1. Kokouksen avaus.

2. Kokouksen järjestäytyminen.

3. Laittomuuden ja päätösvallattomuuden toteaminen.

4. Vallallaolevien asenteiden esittely ja horjuttaminen.

Sebastian Coe, neljän olympiamitalin mies, urheilija siis itsekin, nostatti myrskyn, kun möläytti, että Lontoon olympiakisojen katsomoon on turha yrittää Pepsin paidassa, koska Coca-Cola on kisojen tärrrrrrrkeä sponsori. Miten tähän on tultu, että Lontoon kisojen järjestelytoimikunnan puheenjohtaja sanoo näin?

Entäpä alati paisuvat turvatoimet? Soihdun matkaa suojataan tätä nykyä mellakkapoliisein.

Onko kisoissa enää järkeä?
Pitäisikö kisat lopettaa?
Olisiko edes mahdollista lopettaa olympialaiset?
Kuka olympialaiset voisi lopettaa?

Eve Mantun kuriton kokous kutsutaan koolle kohtaamaan olympialaisten ristiriitaisuus kaikessa hämmentävyydessään. Kun fanfaari pärähtää, puheenjohtajan käsivarren ihokarvat nousevat pystyyn. Mustavalkoinen raina Paavo Nurmen soihdunkannosta nostaa aina kyyneleet silmiin. (Tässä Pekka Tiilikaisen radioselostus Elävässä arkistossa). "Paavo Nurmi juoksee nyt Hellaan soihtu kädessään..."

On noloa tunnustaa, että olympialaisissa on kaikessa härskiydessäänkin lumovoimaa.

Sopiiko ihmisarvosta tai ihmisoikeuksista keuhkota olympialaisten yhteydessä? Jos kisat eivät kunnioita omia aatteitaan, kenen silloin on muistutettava ja ketä näistä aatteista?
Mikä puoltaa kisoihin menemistä?
Mikä puoltaa kisoista poisjäämistä?

Moni asia oli pahasti sotkussa jo ennen näiden talvikisojen alkua. On koettu ekokatastrofeja, inhimillisiä katastrofeja, doping skandaaleja, petoksia kaikenmoisia - onko jossakin joku osa olympialaista, joka ei vielä ole tahriintunut? Onko joku ripe aatetta, jonka varaan voisi rakentaa?

5. Muut asiat.

Sauforisti Yrjänä Sauroksella on oikeus häiriköidä kokousta sanoin ja sävelin.

6. Kokouksen päättäminen.

Pöytäkirja 1.2.

Eve Mantu, kokouksen puheenjohtaja ja nuija — Sat, 01 Feb 2014 15:56:03 +0000

Paikka:    Kurittoman kokouksen vallattu tukikohta B

Läsnä: puheenjohtaja-nuijan lisäksi vanhempi hallitussihteeri Timo Meling
työ- ja elinkeinoministeriöstä ja toiminnanjohtaja Anitta Raitanen
Kansalaisareena ry:stä.

1.    Kokouksen avaaminen
Puheenjohtaja ja nuija Eve Mantu avasi kokouksen klo 10:00.

2.    Kokouksen järjestäytyminen
Pöytäkirjan tarkastajaksi valittiin Suomen kansa.

3.    Laittomuuden ja päätösvallattomuuden toteaminen
Sääntöjä ei ole, mutta jos olisi, niissä lukisi, että kurittomat kokoukset
ovat aina laittomia ja päätösvallattomia.

4.    Vallalla olevien asenteiden esittely ja horjuttaminen
Kokous lähti liikkeelle jännitteisenä. Anitta Raitasen edustama
vapaaehtoisten aktiivisten kansalaisten joukko vaatii Euroopan neuvoston
suosituksiin nojaten enemmän vapautta toimia yleishyödyllisessä
palkattomassa vapaaehtoistyössä.
Timo Meling muistutti, että työttömyystuen tarkoitus on tukea työnhaussa.
Päivärahajärjestelmää ei ole luotu järjestöjen toiminnan tukemiseen.

Viime vuonna työkkärit antoivat 190 lausuntoa sillä perusteella, että
vapaaehtoistyö vie oikeuden työttömyysturvaan tai työttömän on katsottu
työskennelleen työsuhteessa tai yrittäjänä. Anitta Raitanen hätkähti tätä
lukua. Hän oli kuvitellut, että näistä syistä päivärahat palavat ehkä 20-30
henkilöltä vuosittain. ”Kuulostaa siltä, että siellä on perkaamisen varaa!”

Puheenjohtaja toi kokoukseen kahvipannun symbolina viime vuonna
kohauttaneesta päivärahakiistasta. Kahvipannusta nostettiin konkreettisia
vapaaehtoiskeissejä, joihin etsittiin ratkaisuja. Kaikki kysymykset
vastauksineen löytyvät Areenan tallenteesta, tässä pöytäkirjassa vain pari
poimintaa kokouksesta.

Saako työtön myydä urheilukentän laidan kioskissa kahvia ja pullaa,
urheiluseuran hyväksi?
Kyllä, vastasi Timo Meling ykskantaan. Tämä on helppo esimerkki
tavanomaisesta vapaaehtoistyöstä, jota kuka tahansa voi tehdä.
Urheiluseurojen hyväksi kerätään rahaa, ja työhön voivat osallistua
esimerkiksi lasten vanhemmat, niin työssäkäyvät kuin työttömätkin.

Kokous pohti sitä, miksi asioista tehdään joskus tarpeettoman mutkikkaita.
Timo Meling maalaili toisen esimerkin. Jos työtön käy pudottamassa lumet
naapurin mummon katolta ja mummo leipoo omenapiirakan, voidaan toki
ajatella, että siinä on tehty työ ja saatu vastike, mutta kaikkien pitäisi
käyttää tervettä järkeä. Yhden lumenpudotuksen ei pitäisi kiinnostaa
ketään.

Saako työtön toimia järjestysmiehenä rockfestivaaleilla?
Kyllä, sillä urheilutapahtumat ja muut suuret yleisötapahtumat tarvitsevat
paljon vapaaehtoisvoimia ja työttömillä on oltava yhtäläiset mahdollisuudet
toimia tehtävissä esimerkiksi opiskelijoiden ja työssäkäyvien kanssa.

Vapaaehtoistyöhön osallistuminen lisää valmiutta toimia työelämässä. Neljän
seinän sisälle jääminen on huonoin vaihtoehto. Kansalaisareena ajaa
arvostuksen lisäämistä. Vapaaehtoistyössä hankitut taidot ja tiedot on
opittava tunnistamaan ja käyttämään työllistymisen avuksi. TE-toimisto
voisi Anitta Raitasen mielestä huomioida tämän työvoimasuunnitelmassa.

Anitta Raitanen tunnusti sanovansa työttömille, ettei heidän kannata kertoa
TE-toimistossa vapaaehtoistoiminnastaan, koska pääpointti on, että
työttömän on oltava työmarkkinoiden käytettävissä. Vapaa-ajasta ei tarvitse
tehdä tiliä Anittan mukaan.
Timo Meling ei suosittele vaikenemista. Hän muistutti kokousta, että jos
ei-hyväksytyksi katsottava vapaaehtoistyö tulee TE-toimiston tietoon,
saatetaan jo maksetut etuudet periä takaisin koko vapaaehtoistyön
jatkumisen ajalta, vaikka usealta kuukaudelta.

5. Muut asiat
- kokous kehotti vapaaehtoisten värvääjiä selvittämään pykälät työttömien
puolesta. Järjestöt voisivat ottaa aktiivisemman roolin ja muokata
vapaaehtoisille tarkoitetuista työrooleista sellaisia, etteivät ne aiheuta
työttömille hankaluuksia.
- kokous usuttaa TE-toimistojen työntekijöitä käyttämään tervettä järkeä.
Turhia selvityspyyntöjä tulee välttää.
- kokous toteaa, että työ- ja elinkeinoministeriön uuteen ohjeistukseen on
syytä tutustua ja että maailma ei ole vielä tullut valmiiksi tältäkään
osin.

- kokouksen aluksi nautittiin kaksi vichyä.

6. Kokouksen päättäminen
Puheenjohtaja kiitti keskustelusta ja päätti kokouksen klo 10:45

p.s. MITÄ IHMETTELIT VIIMEKSI?
Eve Mantun kuriton kokous alkaa Yle radio 1:ssä lauantaina 4. tammikuuta
klo 10.00. Esityslistalle otetaan kummallisia ja kohtuuttomia asioita,
jotka naurattavat ja itkettävät.
Vapaaehtoistyö vie päivärahan?
Sairaalat täyttyvät vääristä ihmisistä?
Vanhemmille kirjoitetaan pöhköjä tietokirjoja?
Tämä liukuestesukkien ja hygieniahaalareiden maa tarvitsee rakastavaa
ravistelua. Tule mukaan edes näihin anti-talkoisiin!
Kokous on aina taatusti laiton ja päätösvallaton.
MIKÄ SINUA KUMMASTUTTAA?

Esityslista 1.2. Mitä työtön saa tehdä?

Eve Mantu, kokouksen puheenjohtaja ja nuija — Fri, 31 Jan 2014 08:58:57 +0000

Kokoukseen on kutsuttu vanhempi hallitussihteeri Timo Meling työ- ja elinkeinoministeriöstä ja toiminnanjohtaja Anitta Raitanen Kansalaisareena ry:stä.

1. Kokouksen avaus

2. Kokouksen järjestäytyminen

3. Laittomuuden ja päätösvallattomuuden toteaminen.

4. Vallallaolevien asenteiden esittely ja horjuttaminen.

Viranomainen kyykyttää työtöntä aina kun voi. Tämä uskomus elää vahvana. Jokainen tarina epäreilusti katkaistusta päivärahasta kiehauttaa keskustelupalstojen kommentit hellalle.

Jokaisella kansalaisella on oikeus tehdä vapaaehtoistyötä. Työttömät ovat kuitenkin eriarvoisessa asemassa, sillä heidän on oltava työmarkkinoiden käytettävissä. Tästä periaatteesta on johdettu sääntöjä ja mittareita, jotka rajoittavat työttömän oikeuksia jo liikaa, ainakin Kansalaisareenan mielestä.

Monen yhteisön toiminta lamaantuisi ilman työttömien vapaaehtoisenergiaa. Työ- ja elinkeinoministeriö muistuttaa kuitenkin, ettei työttömyyspäivärahaa ole tarkoitettu järjestötoiminnan tukemiseen.

Ministeriö reagoi kansalaisten tyytymättömyyteen tarkentamalla ohjeita (sivut 23-25). Eri työkkäreissä on ollut erilaisia omia käytäntöjä, joita ammuttiin ohjeistuksella alas. Enää ei vapaaehtoiselle voi sanoa, että kaksi tuntia päivässä on ok, mutta kolme ei.

On myös asiatonta suosia tiettyjä hyväntekeväisyysorganisaatioita. Kaikkien vapaaehtoistyötä tarjoavien järjestöjen ja yhdistysten on oltava samalla viivalla. Kirkko ja SPR eivät ole sen sallitumpia kuin pienet yhteisötkään.

Saako työtön myydä urheilukentän laidan kioskissa kahvia ja pullaa, urheiluseuran hyväksi?
Saako työtön toimia järjestysmiehenä ja lipunmyyjänä rockfestivaaleilla?

5. Muut asiat

Sauforisti Yrjänä Sauroksella on oikeus häiriköidä kokousta sanoin ja sävelin.

6. Kokouksen päättäminen.

Eve Mantun kuriton kokous nro 5 pidetään lauantaina 1. helmikuuta klo 10.00. Pöytäkirjan tarkastajina koko Suomen kansa.

Pöytäkirja 25.1.

Eve Mantu, kokouksen puheenjohtaja ja nuija — Fri, 24 Jan 2014 13:16:37 +0000

Paikka: Kurittoman kokouksen vallattu tukikohta B

Läsnä: Valopilkku -projektin toimijat Tina Holmberg-Kalenius ja Saija Salmi sekä puheenjohtaja-nuija Eve Mantu.

1.    Kokouksen avaaminen
Puheenjohtaja ja nuija Eve Mantu avasi kokouksen klo 10:00.

2.    Kokouksen järjestäytyminen
Pöytäkirjan tarkastajaksi valittiin Suomen kansa.

3.    Laittomuuden ja päätösvallattomuuden toteaminen
Sääntöjä ei ole, mutta jos olisi, niissä lukisi, että kurittomat kokoukset ovat aina laittomia ja päätösvallattomia.

4.    Vallalla olevien asenteiden esittely ja horjuttaminen

Yrjänä Sauros lupasi uupuvia huokuja, teräviä piirtoja ja henkien puheita.

Kokouksen esityslistalla oli poika, jota paiskotaan pitkin naulakoita koulun käytävällä, tyttö, jota kohdellaan kuin ilmaa ja opettaja, joka aistii, että joku on pielessä, mutta on kuin ei huomaisi mitään.

Kouluväkivallasta on tehty tilastoja ja tutkimuksia, mutta silti kiusaaminen jatkuu. Liian monessa koulussa kuvitellaan, että hankala tilanne purkautuu yhdellä keskustelulla, jonka päätteeksi kiusaaja ja kiusattu laitetaan paiskaamaan kättä.

Saija Salmi ja Tina Holmberg-Kalenius toivat kokoukseen moninkertaisen asiantuntemuksen. Heitä kumpaakin on kiusattu koulussa ja he ovat kiusattujen lasten äitejä. Näiden omien kokemusten lisäksi he ovat opiskelleet aihetta monipuolisesti. He ovat siis kouluttautuneita vertaistukijoita - eli samalla sekä vertaisia että ammattilaisia.

He eivät harrasta viinereiden syömistä aikuisten fiksuissa kokouksissa, joissa suunnitellaan toimenpiteitä. He mieluummin toimivat.

Puheenjohtaja esitteli henkilökohtaisen ongelman: hänen on vaikea uskoa vallallaoleviin kiusaamisen estämisohjelmiin, koska ne vaikuttavat munattomilta. Tina Holmberg-Kalenius on huomannut, että kouluissa ollaan väkivallan ja kiusaamisen suhteen liian kärsivällisiä. Tilannetta seurataan ja katsellaan niin pitkään, että tapaus ehtii kehittyä vakavaksi. Saija Salmi täräytti, että kiusatun elämä on sisäinen helvetti.

Valopilkkuun ottaa yhteyttä noin sata oppilasta vuodessa. Joskus tulee nelirivinen sähköposti, joskus asiaa selvitetään pitkäänkin. Perhe on Valopilkun työntekijöiden ykköslähtökohta. He kuuntelevat ja neuvovat, esimerkiksi kertoen aiemmista tapauksista opittuja keinoja.

Onko olemassakaan koulua, jossa ei kiusata ollenkaan?

Nimimerkki Nynny Nyhverö tyrmää rehtorit, jotka ylpeilevät, että heidän koulussaan ei kiusata. Rajun kouluväkivallan uhriksi joutunut Nynny Nyhverö kertoi kokoukselle puhelimitse, että hänen nähdäkseen on kaksi vaihtoehtoa: joko rehtori valehtelee tai hän ei näe mitä koulussa tapahtuu. Nyhverön mukaan aikuisilla ei ole hajuakaan mitä kouluissa tapahtuu, mutta lapset tietävät tarkasti ketä koulussa halveksitaan ja mikä on yhteisön nokkimisjärjestys.

Kokous keskusteli siitä, mitä keinoja aikuisilla olisi päästä selville lasten välisistä jännitteistä. Saija Salmi lähtisi kehittämään opettajakoulutusta. Opettajilla ei ole tarpeeksi taitoa lukea oppilaita, nähdä hienovaraisia tilanteita. Kokous keksi täydennyskoulutukselle nimenkin: antennipääkoulutus.

Nyt 38-vuotias Nynny Nyhverö on katkera aikuisille. Kun hän oli vielä koulussa, hänen vihansa kohdistui kiusaajiin. Nyt hän vihaa aikuisia, joiden olisi pitänyt saada 10-vuotias kiusaaja kuriin. Kun alistaminen ja pahoinpitely sai jatkua, kiusattu oppi ikäviä asioita yhteisöstä ja sen myötä yhteiskunnasta.

Yhteiskunta lakeineen ja oikeuksineen on pelkkä surkea vitsi.
Häijyin ja voimakkain hallitsee, muiden pitää alistua.
Aikuiset ovat heikkoja ja tyhmiä.

Kokous lähti pohtimaan onko kouluväkivalta rakenteellinen ongelma, joka aiheutuu koulusta itsestään? Puheenjohtaja luki Vesa Linja-ahon kommentin Kiusatun vastaisku -blogista:

Mielestäni koulukiusaaminen on koulun rakenteellinen ongelma, vähän samalla tavalla kuin korruptio on valtion rakenteellinen ongelma. Eli: aina kun meillä on valtio, on korruptiota. Ja aina kun meillä on koulu, on koulukiusaamista.... Laitokseen sullottu ihmislauma on täysin epäluonnollinen ympäristö ihmisille, ja olisi ihme, jos siellä ei tapahtuisi kiusaamista. (Vesa Linja-aho 30.7. 2010)

Entä valvonta? Ovatko lapset liikaa keskenään?

Nynny Nyhverö muistutti puhelimitse, että lapset eivät voi oppia sosiaalisia taitoja keskenään. Eivät ainakaan sellaisia sosiaalisia taitoja, joita me haluaisimme heidän oppivan. Kokous totesi, että lapset ovat ja saavatkin olla keskeneräisiä ihmisiä, jotka tarvitsevat viisaiden aikuisten valvontaa ja ohjausta. Saija Salmi ja Tina Holmberg-Kalenius olivat sitä mieltä, että lasten on myös voitava olla keskenään, mutta se ei poista aikuisen vastuuta koulurauhan varmistamisessa.

Puheenjohtaja ravisteli perusteita ja opetussuunnitelman ylivoimaa. Eikö joskus voisi julistaa koulun poikkeustilaan, hylätä matematiikan ja biologian muutamaksi viikoksi ja keskittyä käsittelemään rehottavaa kiusaamisongelmaa. Oppilaat tietävät kuitenkin jo mitä on meneillään, mitä järkeä on hyssyttelyssä? Mikä estää kutsumasta nuorisotyöntekijöitä välituntivalvojiksi, vanhempia koulumatkoille saattajiksi? Jos koulussa on väkivaltaa ja kiusaamista, sen tietävät kaikki oppilaat. Jos kiusaamisen annetaan jatkua, koulussa pyörii eräänlainen näkymätön opetussuunnitelma. Niin kiusattu, kiusaajat kuin sivustakatsojatkin oppivat, että alistaminen ja väkivalta toimii. Me aikuiset olemme usein liian myöhään liikkeellä.

Kun me kulttuurissamme ihannoimme vahvuutta, me ruokimme kiusaamista, muistutti Tina Holmberg-Kalenius. Kouluissa pitäisi olla tunneopetusta. On paljon lapsia, jotka eivät osaa tulla toimeen muiden kanssa. Rajua kiusaamista voi olla jo ekalla luokalla!

Jos äiti manipuloi tytärtä kotona, tytär manipuloi ystäviään koulussa. Tunnekasvatus ohjaisi viisaaseen ristiriitojen ratkaisemiseen, opettaisi neuvottelutaitoja ja yhteistyötä.

5. Muut asiat
- kokous oli yksimielinen siitä, että kiusaamista EI VOI sovitella. Kiusatun ei tarvitse kätellä kiusaajaa. On julmaa istuttaa kouluväkivallan uhri kiusaajien kanssa samaan neuvottelupöytään.
- kokous vaatii, että aikuiset skarppaavat ja opettelevat lukemaan lapsia ja lasten välisiä suhteita.
- kokous kehottaa kaikkia miettimään, mikä käsitys meillä on kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä. Onko yhteistyötä?
- kokous usuttaa aikuiset ulos kivoista viineripalavereista. Yhtään tilastoa tai toimenpidesuunnitelmaa ei enää tarvita. Silmät ja korvat on vietävä oppilaiden luo.

- kokous toteaa, että vertaissovittelu haiskahtaa laiskojen aikuisten keksinnöltä. Lapset eivät sovi vaikeiden ihmissuhdesotkujen selvittelijöiksi, heillä ei ole tarvittavaa kypsyyttä. Ja vielä kerran: kiusaamistapaukset EIVÄT KUULU sovitteluun ollenkaan.
- kokouksen aluksi nautittiin kaksi kahvia ja yksi jäätee.

6. Kokouksen päättäminen
Puheenjohtaja kiitti kipakasta keskustelusta ja päätti kokouksen klo 10:45

Esityslista 25.1. Kouluväkivalta on aikuisten moka!

Eve Mantu, kokouksen puheenjohtaja ja nuija — Mon, 20 Jan 2014 13:52:29 +0000

1. Kokouksen avaus

2. Kokouksen järjestäytyminen

3. Laittomuuden ja päätösvallattomuuden toteaminen.

4. Vallallaolevien asenteiden esittely ja horjuttaminen.

Koulussa tapahtuvasta kiusaamisesta ja väkivallasta on jauhettu vuosikymmenet. Eniten viineriä kuluu fiksujen aikuisten työryhmissä, joissa suunnitellaan toimintamuotoja. Samaan aikaan lapset kärsivät kohtuuttomasti yksin välitunneilla ja koulumatkoilla.

Aikuisten mielestä on kohtuullista sovitella kiusaamistilannetta niin, että osapuolet (!) juttelevat ja lyövät kättä päälle. Joissakin tapauksissa kumpaakin "riitapukaria" on pyydetty rakentamaan kompromissia.

"Läskin apinan" on siis syytä tulla puolitiehen vastaan, laihduttaa ja ruveta vähemmän urpoksi. Silloin kiusaaja voi höllätä vähän, jättää vaikka joka toisen lyönnin väliin.

Sovitaanko näin? Ja kokoonnutaanko tässä rehtorin huoneessa vaikka kuukauden päästä ja tsekataan onko tilanne rauhoittunut?

Kuriton kokous kysyi ongelman todelliselta asiantuntijalta neuvoa ja kutsui kokoukseen Valopilkku ry:n naiset Saija Salmen ja Tina Holmberg-Kaleniuksen.

Kiusatun vastaisku -blogin kirjoittaja "Nynny Nyhverö" eli oman helvettinsä kouluikäisenä. Nyt hän neuvoo kiusattuja ja lataa meitä aikuisia täyslaidallisella.

- Opin koulussa, että aikuiset ovat heikkoja ja tyhmiä. Kouluaikoina oli katkera kiusaajille, mutta vihani kääntyi ajan myötä kohti aikuisia. Koulun henkilökunta ja koulupoliisikin nosti kädet pystyyn. He eivät saaneet 10-vuotiasta kiusaajaa aisoihin. Aikuiset eivät pystyneet estämään häntä tuhoamasta lapsia ympäriltään. Opin, että yhteiskunta lakeineen ja oikeuksineen on surkea vitsi. Tässä maassa häijyin ja voimakkain hallitsee ja muiden on alistuttava.

Voimmeko me täydestä sydämestämme sanoa, että teemme kaikkemme?

Mitä meta-asioita koulu opettaa koko yhteisölle silloin, kun kiusaamisen/väkivallan annetaan jatkua?

Millä perusteilla oppilas voi kieltäytyä menemästä kouluun?

5. Muut asiat

Sauforisti Yrjänä Sauroksella on oikeus häiriköidä kokousta sanoin ja sävelin.

6. Kokouksen päättäminen.

Eve Mantun kuriton kokous nro 4 pidetään lauantaina 25. tammikuuta klo 10.00. Pöytäkirjan tarkastajina koko Suomen kansa.

Pöytäkirja 18.1.

Eve Mantu, kokouksen puheenjohtaja ja nuija — Wed, 15 Jan 2014 11:02:02 +0000

Paikka: Kurittoman kokouksen vallattu tukikohta B

Läsnä: Äitimyytin ravistelija ja Project Mama -blogin kirjoittaja Katja Lahti, puheenjohtaja Eve Mantu sekä lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja perheterapeutti Janna Rantala.

Vanhemmille kohdistettu opaskirjallisuus voi paksusti. Tänäkin keväänä kustantamot tuovat markkinoille uusia kasvatuksen käsikirjoja.

Puheenjohtaja esitteli satunnaisen otoksen paksuimman, Anna Wahlgrenin Lapsikirjan. Katja Lahti nauroi tuhtia lukupakettia (941 sivua). Janna Rantala tunnusti näkevänsä klassikkoteoksen ensimmäistä kertaa. Tavisten kasvatusoppaat eivät kuulu lastenpsykiatrian oppimateriaaliin.

Puheenjohtaja esitteli toisenkin ruotsalaisen järkäleen, Katerina Janouchin kirjan Lasten kanssa. Alaotsikon kohdalla pj:lle sattui lukuhärö. Sana odotusaika vaihtui ajatusajaksi. Se olikin vahinkoviisas lipsahdus. Kyllähän odotusaikaa nykyisin edeltää pitkä ajatusaika, josta hyvinkin saisi kirjoitettua 200 sivua.

Onko opaskirja peili, josta näemme oman kuvamme?

Jos on, millainen kuva meistä heijastuu? Mitä hyvinvoiva vanhemmusopasbisnes kertoo meistä?

Janna Rantala myönsi, että olisi houkuttelevaa väittää peilikuvan kertovan epävarmuudesta ja avuttomuudesta. Katja Lahden mielestä elämän opiskelu kirjoista on ajan ilmiö. On tullut tavaksi valmistautua muutoksiin opiskelemalla ja perehtymällä. Taustalla on halu onnistua kaikessa, myös vanhemmuuden projektissa.

Kokous meni käkättämiseksi, kun Katja Lahti löysi herkkuja Tiukkojen tilanteiden käsikirjasta. Murrosiän kuohunnat kuitataan 178-sivuisessa kirjassa yhdellä aukeamalla, jolla esitellään murrosikäistyypit.

Kokous kysyi Katjalta oliko hän omasta mielestään teininä Synkeä runoilija, Honkkeli, Lemmenkipeä, Kapinallinen, Yksinäinen susi, Maailman napa, Hermokimppu vai Ulkonäköpoliisi? Rehellisyydenpuuskassaan blogisti tunnusti tunteneensa itsensä Maailman navaksi. Eivätkö kaikki ole sellaisia murrosiässä, hän kysyi. Lastenpsykiatri kiirehti rauhoittelemaan kylläkylläkylläkyllä.

Vanhemmuusoppaat herkistivät Katja Lahden myöhemminkin itsereflektioon. Kokous keskusteli siitä, miten tuskallista on lasten myötä tutustua itseensä. Kun kärsivällisyyttä koetellaan ja univaje painaa, aikaisemmin nupussa uinuneet hirviöpuolet pääsevät valloilleen. Katja asettui poikkiteloin ja vakuutti, että hän on aina tiennyt olevansa lyhytpinnainen ja ärsyttävä ihminen.

Jossakin pienen ja suoraviivaisen isäoppaan ja pottatreenikirjan välissä keskustelua vei tottelemattomuuden käsite.

Janna Rantala lyttäsi iänikuisen puheen siitä, miten aikuisen ei koskaan pidä taipua lapsen tahtoon, lapsen manipuloitavaksi.

Mehän manipuloimme lapsia jatkuvasti! Ensin manipuloimme lapsen jollakin lahjuksella, sitten sillä, että otamme sen lahjuksen pois. Manipuloimme lapset vaipasta potalle, aamu-unilta päiväkotiin.

Vanhempien on välillä toteltava lapsia, jyrähti Janna. Vuorotellen totteleminen voisi olla uusi viisastenkivi!

Mitä se tarkoittaa? Esimerkiksi sitä, että vapaapäivänä on hyvä totella lasten tahtoa. Hiihdellä iltapäivään asti pyjamat päällä, pelata lautapelejä, syödä mikrossa lämmitettyjä nakkeja. Hylätä aikataulut, sellaista elämää lapset toivoisivat. He joutuvat kuitenkin arjessa jatkuvasti tottelemaan meitä.

Janna Rantala kertoi tekevänsä aina ison numeron siitä, kun hän tottelee lapsiaan. Katsokaa nyt, nyt tehdään juuri niin kuin te haluatte, nyt minä tottelen teitä!

Lähellä kokouksen loppua puheenjohtaja esitteli oman "suosikkinsa", brittiläisen lääkäri Jane Gilbertin Pottatreenit. 93 sivua rautalanganvääntöä lapsen opettamisesta potalle.

Kirjan toisen luvun otsikolle Siisteyskasvatukseen valmistautuminen hörötettiin avoimesti.

Kirja toimii surkuhupaisana esimerkkinä siitä, miten kärpäsestä tehdään härkänen.

Janna Rantala on työssään huomannut, miten huolissaan vanhemmat ovat potalle opettelemisesta. Siitä on hänen mukaansa turha tehdä suurta numeroa, sillä kyseessä on hyvin intiimi asia. Harva meistä on innostunut vaipoista, mutta potta-asian tuputtamisesta tulee helposti lapsen ja vanhempien välille tuloksetonta järkyttävää vääntöä ja uhmaa ja kaikki keinot otetaan käyttöön.

Katjan perheessä potta on ajankohtainen kysymys, ja hän vetäytyi hetkeksi vuorovaikutuksesta lukeakseen opasta. Puheenjohtaja huomautti asiasta ja kokous jatkui hyvässä hengessä.

Kokouksen lopussa Katja Lahti ja Janna Rantala antoivat tunnustusta puolisoilleen, joilta he ovat oppineet paljon. Tasapainoinen ja turhia stressaamaton äijä-äitiys nousi keskusteluun. Sitä toteutetaan sanomalla: katsellaan rauhassa, eiköhän tämä tästä.

5. Muut asiat
- kokous oli yksimielinen siitä, että eri ikävaiheita käsitellään vanhemmuusoppaissa epätasaisesti. Vauva-aika puretaan atomeiksi, mutta elämä isompien lasten kanssa kuitataan parilla ylimalkaisella elämänviisaudella.
- kokous vaatii, että väsyneen vanhemman avautumista ei ikinä enää kuitata riihikuivasti mitäs hankit lapsia, olisit miettinyt.
- kokous kehottaa kaikkia miettimään, onko kasvatushuolen takana joku epämääräinen pelko. Seuraavan kerran kun ärsyynnyt lapsen käytöksestä tai mietit kauheita seurauksia, kysy itseltäsi mikä minua tässä näin kovasti pelottaa, mitä pelkään tästä seuraavan. Pelkoja kannattaa tutkia ja rakkautta tuhlata.
- kokous ihasteli miehille kirjoitettua reipasta ja kompaktia miehisten taitojen manuaalia Mies hoitaa vauvaa.
- kokouksen aluksi nautittiin kahvia, vichyä ja sämpylää, mutta whiskypaukut olisivat olleet poikaa.

6. Kokouksen päättäminen
Puheenjohtaja unohti kiittää, koska häntä nauratti niin kovin. Kokous päättyi klo 10:45

Esityslista 18.1. Vanhemmille kirjoitetaan pöhköjä kasvatusoppaita!

Eve Mantu, kokouksen puheenjohtaja ja nuija — Mon, 13 Jan 2014 13:38:29 +0000

ESITYSLISTA Eve Mantun kurittomaan kokoukseen lauantaina 18.1. 2014.

Kokoukseen on kutsuttu lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja perheterapeutti Janna Rantala sekä äitimyytin ravistelija ja Project Mama -blogin kirjoittaja Katja Lahti.

1. Kokouksen avaus

2. Kokouksen järjestäytyminen

3. Laittomuuden ja päätösvallattomuuden toteaminen.

4. Vallallaolevien asenteiden esittely ja horjuttaminen.

Ruotsalainen Katerina Janouch on synnyttänyt viisi lasta ja yhden jumalattoman tiiliskiven. Lasten kanssa odotusajasta murrosikään on 738-sivuinen järkäle vastauksia "nykypäivän vanhempia askarruttaviin kysymyksiin vankalla kokemuksella ja avaralla sydämellä".

Kysymyksiä tuntuu riittävän, sillä synnytyksen alkamiseen ehditään vasta sivulla 137.

Janouchin kirja käy läpi kaiken. Uskallanko sanoa kaiken? Hmm, ehkä lievennän hieman. Tuntuu siltä, että kirja käy läpi kaiken, sillä sen sivuilla käsitellään pienet ja suuret asiat kahdeksankuisen unesta kotieläimen kuoleman kautta punoittavan vaippapepun hoitoon.

735 sivua plus kiitokset ja sisällysluettelo.

Tuntuuko tanakalta? Höpsis. Kirja ei ole edes Ruotsin mestari tanakkuudessa. Jysäytetään viereen Anna Wahlgrenin Lapsikirja.

941 sivua plus sisällysluettelo. Melkein tuhannen sivun edestä "rakkauden ja terveen järjen puolustuspuhetta".

Mihin tarvitsemme kaiken tämän tekstimassan?

Olemmeko me nykyaikaiset vanhemmat uteliaita vai avuttomia? Yritämmekö liikaa?

Jos kasvatusoppaat ovat peili, joka näyttää meille millaisia me olemme, millainen kuva niistä heijastuu?

Ylen Olotilan blogistaan tuttu Janna Rantala yllyttää vanhempia kapinaan. Hänen kirjansa Äiti, älä tottele ilmestyy tammikuun lopulla.

Kenen pitää totella ja ketä?

Millaista kasvatusta nyt arvostetaan?

5. Muut asiat

Sauforisti Yrjänä Sauroksella on täysi sanan- ja soitonvapaus.

6. Kokouksen päättäminen.

Eve Mantun kuriton kokous nro 1 pidetään Yle radio yhdessä lauantaina 18. tammikuuta klo 10.00. Pöytäkirjan tarkastajina koko Suomen kansa.