Kulttuuriosasto uusimmat merkinnät RSS

Ihannevartalo

Aleksis Salusjärvi — Fri, 28 Nov 2014 13:24:20 +0000

Vartaloihanne kertoo kulttuurin ihmiskäsityksestä. Vain harvoin ero kauneusihanteen ja todellisuuden välillä on ollut yhtä suuri kuin nyt.

Kuvakaappaus Googlen kuvahausta sanalla "vartaloihanne".

Varallisuus näkyy vartalossa. Ennen pohatat ja patruunat tunnisti jo kaukaa mahasta. Nykyään asetelma on kääntynyt päälaelleen: hoikka vartalo kertoo pärjäämisestä.

Todennäköisin lihava asuu maaseudulla, hän on köyhä ja huonosti koulutettu. Ihannevartalon omaa taas luultavimmin varakas ja koulutettu kaupunkilainen. Trendi näkyy Suomen lisäksi myös muualla maailmassa.

Ihannevartalon ja todellisuuden välinen ristiriita kertoo terveyden polarisoitumisesta. Diabetes on nopeimmin lisääntyviä sairauksia Suomessa ja maailmassa. Vaikka se ei ole tartuntatauti, se luokitellaan epidemiaksi. Diabetesta sairastaa jo yli 500 000 suomalaista, ja sen hoitokustannusten osuus terveydenhuollon kokonaismenoista on 15 %. Sairastuneiden määrä voi jopa kaksinkertaistua seuraavien 10–15 vuoden aikana.

Koskaan aiemmin ero kauneusihanteen ja todellisuuden välillä ei ole ollut näin suuri. Makkaraa syövä sohvaperuna lihoo katsoen televisiosta fitness-vartaloita.

Vartaloihanteen ja vallitsevan ylipainon ristiriita on johtanut paitsi terveysbisneksen jyrkkään kasvuun myös terveysfasismiin. Ylipainoisista on onnistuttu tekemään syrjitty vähemmistö, vaikka he todellisuudessa ovat enemmistö. Ylipainoiset ovatkin nousseet puolustamaan oikeuksiaan. Fat pride -ilmiöllä kamppaillaan ylipainoisiin kohdistuvaa syrjintää vastaan.

Samalla kauneusihanteet ovat karkaamassa luonnottomuuksiin. Vähärasvaisen urheilijanvartalon muodottomuutta korjataan implantein ja plastiikkakirurgialla yhä useammin.

Ulkonäkökeskeisyydestä on ylipäätään tullut käsistä ryöstäytynyt ilmiö. Erityisesti se vaikuttaa nuoriin: enemmistö suomalaisnuorista on tyytymättömiä ulkonäköönsä. Mannerheimin lastensuojeluliiton tutkimuksen mukaan 73 prosenttia 15 - 18 -vuotiaista tytöistä on tyytymättömiä vartaloonsa. Enemmistö heistä haluaisi olla laihempia.

Vastaava muutos näkyy pojilla adoniskompleksina. Termillä kuvataan 20 viime vuoden aikana miesihanteessa tapahtunutta muutosta, jossa tärkeintä on ulkonäkö. Mainoksissa miehet esitetään esineellistettyinä. Adoniskompleksia leimaa käsitys vaihtoehdottomuudesta; ainoa tapa elää on elää lihaksikkaana, ihailtavana, katsottavana.

Willendorfin venus on ensimmäinen tunnettu ihannevartalo. Kuva Matthias Kabel, Wikimedia

Vartaloihanne kertoo laajemmin kulttuurin ihmiskäsityksestä. Ensimmäinen tunnettu vartaloihanne näkyy kivikauden Venus-patsaista. Runsaasti ylipainoinen rönsyävä Venus huokuu hedelmällisyyttä ja lisääntymiskykyä. Naiselliset ruumiinosat korostuvat fantastisiin mittoihin. Nykyinen vallitseva vartalotyyppi saisikin kivikautisen ihmisen tuntemaan olevansa paratiisissa.

Teollistumisen ja kaupungistumisen myötä hoikkuudesta tuli yhä edelleen jatkuva ihanne. Tällä hetkellä langanlaihuudesta on siirrytty lihaksikkaaseen vartaloon. Fitness-vartaloa pidetään yleisesti optimaalisena vartalotyyppinä.

Huomionarvoista vartalohanteille kautta aikojen on niiden vieraantuminen käytännön elämästä. Vaikka tervettä ja elinvoimaista vartaloa on aina ajateltu kauniina, sopusuhtaisuutta ei juuri ole pidetty ihanteena. Huippuuntrimmattu fitness-vartalo vaatii jatkuvan treenin ohjaamaa suorituskeskeistä elämää. Liian alhainen rasvaprosentti on myös huomattava terveysriski.

Poikkeuksena objektiksi rakennetusta kehoihanteesta ovat etenkin tanssijat. Tanssijan vartalo on työkalu, joka tuottaa kauneutta. Objektin sijaan se saavuttaa kauneutensa liikkeessä. Tanssitaiteilijoita on Suomessa arviolta 1000. Ammatin vaativuutta kuvaa, että Kansallisbaletin tanssijan eläkeikä on 44 vuotta.

Kulttuuriosasto etsii kauniin vartalon saloja suorassa lähetyksessä ensi tiistaina 2. 12. kello 19.06.

Studiossa asiantuntijakommentaattorina tanssitaiteilija Hanna Pajala-Assefa.

Paremman maailman rakentajat

Aleksis Salusjärvi — Fri, 31 Oct 2014 13:23:26 +0000

ABC-ketjun huoltamot ovat monessa suhteessa parasta nykyarkkitehtuuria. Onnistunut julkinen rakennus antaa kävijälleen elämyksen ja saa hänet tuntemaan itsensä tervetulleeksi.

Arkkitehtuuri kuvastaa eri aikakausien ihanteita. Ennen kirkot toimivat julkisen rakentamisen huippuna. Kirkkojen jälkeen rautateistä ja asemista tuli arkkitehtuurin kuninkuuslaji. Seuraavana olivat talouden kasvun myötä vuorossa pankit ja pääkonttorit. Niiden jälkeen viihtymisestä tuli tärkeintä, ja synnytettiin ostoskeskukset ja monitoimiareenat. Nyt arkkitehtuuri pyrkii synnyttämään katuelämää torikortteleihin.

Kun arvoliberaali monikulttuurinen kaupunki kohtaa markkinatalouden, syntyy kaupunkisuunnittelun kannalta ehtymätön paletti: kaikki julkiset tilat ovat neuvoteltavissa, vaihdettavissa ja muunneltavissa. Mikään ei ole pyhää tai kiveen hakattua. Kaupunki on kulissi, jonka läpi halut virtaavat.

Arkkitehtuuri on viime vuosina muuttanut profiiliaan näkyvästi. Ennen ammatin ovet avautuivat kilpailumenestyksen myötä. Nykyään nuoret arkkitehdit sen sijaan osallistuvat aktiivisesti kaupunkisuunnitteluun. He käyttävät usein samoja keinoja kuin mainostoimistot.

”Sosiaalinen media mahdollistaa avoimen unelmoinnin ja suunnittelun. Ennen piti odottaa pitkään tilaisuutta päästä tekemään”, kertoo aiheen parissa työskennellyt Minna Joenniemi, joka toimittaa Rakenna minut -ohjelmaa.

Energiatehokkuuden ajatus on myös läpäissyt yhteiskunnan. Nykyarkkitehtuurissa kestävä kehitys kohtaa menestyksen ja yrittäjyyden. Kaupunkien tulevaisuus on ekologisessa kestävyydessä, joka luo myös kauneusarvoja: energiatehokasta tilaa ajatellaan yhä useammin esteettisenä.

Nuoret arkkitehdit hahmottavatkin kaupunkitilaa käyttäjälähtöisesti. Digitaalisessa maailmassa kontakti kaupungin asukkaisiin on suora. Kun teollisen yhteiskunnan rakenteet ovat jääneet menneisyyteen, jäljelle jääneet tilat otetaan kaupallisen tietoyhteiskunnan käyttöön. Tällä hetkellä kiivaimmin rakennetaan kaupunkien ratapihoilla. Parkkihallit on jo rakennettu useimpien kaupunkien keskustoihin, samoin matkakeskuksia on ilmestynyt joka puolelle.

”Seuraava iso hanke ovat tornitalot”, Joenniemi povaa. Tornitalojen puolesta puhuu paitsi ympäristönkäyttö myös maisemat – siitä huolimatta että lintuperspektiivi ei useimmissa kaupungeissamme ole hääppöinen.

Nykyisessä arkkitehtuurissa ja kaupunkisuunnittelussa keskeinen arvo on elämyksellisyys. Julkisten rakennusten on saatava kävijä tuntemaan itsensä tervetulleeksi. Rakentamista on aina leimannut tulevaisuuden unelmoiminen – mutta ajan ihanteet näkyvät myös pienemmässä mittakaavassa.

ABC-huoltoasemaketjun menestys perustuu siihen, että se lunastaa julkisen tilan positiiviset odotuksemme: tila on yhteinen, aina avoinna. Se on käyttäjän kannalta vapaata ja arvovapaata tilaa, johon mahtuvat samanaikaisesti kaikki yhteiskuntaluokat.

Arkkitehtuurissa vallitsee siis unelma kohtaamisesta. Monumenttien sijaan se pyrkii synnyttämään sisältönsä käyttäjälähtöisesti ja pienimuotoisestikin. Kaupunkien riisuminen autoista on yksi esimerkki tästä kehityksestä. Kaupunkitilaa ja sen rakennuksia ajatellaan viihtyisyyden näkökulmasta. Hyvää arkkitehtuuria edustaa ympäristö, jonka ihmiset ottavat haltuunsa ja omaan käyttöönsä. Tietotekniikan emeritus professori Reijo Sulonen on käynnistänyt hankkeita, jotka perustuvat autottomaan kaupunkiin. Hän lainaa Volvon entistä pääjohtajaa Pehr Gyllenhammeria, jonka mielestä auto on hyvä liikenneväline, mutta sopimaton kaupunkitilaan.

Mitä tahansa mieltä ABC-ketjusta onkaan, ainakin se onnistuu arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun yhteispelillä edustamaan useimpia nykyajan julkisen tilan ihanteita. Vaikka tulevaisuuden kaupunki olisi autoton, huoltoasemat pysyvät.

Kulttuuriosaston suorassa lähetyksessä pohditaan, mikä on hyvää arkkitehtuuria. Studiossa asiantuntijakommentaattorina arkkitehti Hilla Rudanko.

Yle Radio Suomi, tiistaina 4.11. kello 19.06

Suomalainen melankolia

Aleksis Salusjärvi — Fri, 03 Oct 2014 13:11:19 +0000

”Masennus on minun kokemukseni mukaan järjetöntä väsymystä, sellaista joka ei nukkumalla parane – – se pakottaa vetäytymään kaikesta kivasta ja se saa iloisetkin asiat näyttämään vain muiden oikeudelta – – Masennus on lopulta koko kehon ja mielen lamauttava sairaus, joka pahimpina päivinä tuntuu ratkeavan vain oman käden kautta.”

Näin kirjoittaa Pete Poskiparta. Hän pääsi masennuksesta löydettyään sairauteen oikean lääkityksen ja terapian.

Kymmenen suomalaista jää joka päivä masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle. Masennus on suomalaisten kansansairaus. Joka viides meistä sairastaa sen ja puolella sairaus uusiutuu. Naisilla masennus on noin kaksi kertaa niin yleistä kuin miehillä. Syksyllä masennus lisääntyy entisestään. Kolmannes suomalaisista kärsii kaamosajan apeudesta. Masennuksesta kärsivät eniten nuoret naiset. Ikäluokat 15 – 24 -vuotiaat ovat suurimmassa riskiryhmässä. Maantieteellisesti depressiot ovat selvästi yleisimpiä Etelä-Suomessa. Erityisen alttiina masennukselle on taideväki.

Taiteilijoiden taipumusta masennukseen on tutkittu maailmalla enemmänkin. Noin viidesosa tunnetuimmista yhdysvaltalaisista runoilijoista on ollut sairaalahoidossa vakavan masennustilan vuoksi. Vastaavasti lähes 40 % kirjallisuuspalkinnon saaneista brittiläisistä kirjailijoista on ollut masennuksen vuoksi psykiatrisessa hoidossa.

Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan kirjoittajilla on 50 % muita ihmisiä suurempi itsemurhariski. Taiteilijoiden taipumus alkoholismiin on myös osoitus masennusalttiudesta. Valtaosa yhdysvaltalaisista Nobel-kirjailijoista on ollut vakavasti alkoholisoituneita. Kuolintodistusten perusteella tehty tutkimus osoitti naispuolisilla valkoihoisilla kuvataiteilijoilla olevan kohonnut itsemurhariski.

Taidehistorian ja -teorian professori Riikka Stewen näkee tilastojen kuitenkin pettävän meidät.

”Ehkä herkemmät ihmiset herkemmin hakeutuvat taidealalle.”

Stewenin mukaan taidealoilla on parempi mahdollisuus tuoda julki sellaisia asioita kuin masennus. Taipumuksella raskasmielisyyteen on hänen mukaansa pitkä ja perustava historia länsimaisessa kulttuurissa.

”Taide on antiikin ajoista yhdistetty melankoliseen temperamenttiin.”

Herkkyys, luovuus ja raskasmielisyys näyttävät vaativan toisiaan. Aleksis Kivi ja Jean Sibelius sairastivat mielen pimeyttä koko ikänsä. Suomalaiset tarinat ja laulut ovat murheellisia, melankolia on kansallinen luonteenpiirteemme. Voiko taidetta syntyä ilman masennusta?

Länsi-Euroopan maista Norja, Hollanti ja Sveitsi kärsivät yhtä yleisestä tai yleisemmästä masennuksesta kuin Suomi. On paradoksaalista, että YK:n ja OECD:n tutkimuksissa nämä samat maat kuuluvat maailman 10 onnellisimman maan joukkoon. Suomi on tuoreimmassa raportissa maailman 8. onnellisin maa. Vaativatko masennus ja onnellisuus toisensa, vai tekeekö onnellisuutemme masennuksesta vain näkyvämpää?

Sosiaalipsykologi Jukka Tontti näkee masennuksen elämäntapana, jossa ihmisen ajatukset, tunteet ja luonne ovat riittämättömyyden tilassa. Menestymisen paineet eivät kuitenkaan ole masentuneen keksintö, vaan yhteiskunta ja sosiaalinen ympäristö vaativat sitä. Masennus on Tontin mukaan luonnollinen selviytymiskeino.

”Joka ilta mennessäni nukkumaan kuvittelin että menen hautaan lepäämään. Toivoin vain ja ainoastaan että pääsisin jo hautaan jotta saisin nukkua. Nukkua ja nukkua. Sitä loputonta väsymystä kaikkeen ei ymmärrä kuin toinen masennuksen kourissa ollut. Joku on kuvaillut että ei masentunut varsinaisesti halua kuolla, hän ei vain jaksa elää. Siltä minustakin tuntui.”

– Annukka

Kulttuuriosasto pureutuu seuraavassa lähetyksessä masennukseen. Johtaako ihmisen herkkyys aina masennukseen? Studiossa kommentoi Kalle Holmberg.

Yle Radio Suomi 7.10. kello 19.06

Onnellinen köyhyys

Aleksis Salusjärvi — Fri, 05 Sep 2014 11:21:58 +0000

Köyhyydestä on helpompi tehdä taidetta kuin rikkaudesta. Köyhä nuori tyttö on kaikkien mielestä ihana, kulkurimies sulattaa kaikkien sydämet.

Dickens, Hugo, Dostojevski – klassinen realistinen kirjallisuus kertoo laaja-alaisesti vähäosaisista ja köyhyydestä. Elokuvien romantiikassa köyhyydessä elää hyveellisyys ja puhtaat sielut, kuten Charles Chaplin, Aki Kaurismäki ja Disney-yhtiön elokuvat opettavat. Köyhyys on kulttuurissamme turmeltumatonta.

Koko viime vuosisadan ajan kulttuurissamme seikkailivat sankarimaiset köyhät. Sven Dufva, Juutas Käkriäinen, Pekka ja Pätkä, Uuno Turhapuro, Aku Ankka, Iiris rukka, Tulitikkutehtaan tyttö. Fiktiivisiä köyhien esikuvia on tukuttain.

Sotien jälkeen kaikki suomalaiset olivat köyhiä. Nyt kukaan ei ole köyhä materiaalisesti, nälkiintymistä tai puutostauteja ei Suomessa enää juuri ole. Mutta onko onnellista köyhyyttä enää olemassa? Kuka voisi käydä sen esimerkistä 2010-luvulla? Miksi köyhyyttä ylipäätään romantisoidaan?

Kimmo Laakso kirjoitti Helsingin Sanomiin kuukausi sitten artikkelin Minä, persaukinen faija, jossa hän kävi läpi omaa ja perheensä köyhyyttä.

”Kirjoitin jutun köyhyydestäni, koska se synnyttää asioita, jotka vaikuttavat maailmankuvaan. Ne ovat perustavanlaatuisia kysymyksiä”, hän kertoo.

Laakson mukaan usein törmää ajatukseen, että rahattomuus johtuu laiskuudesta.

”Sain myös artikkelistani palautetta, että vain naamioidun köyhäksi, että oikeasti asiani eivät ole huonosti, istun Macin äärellä ja juon punaviiniä ja leikin köyhää.”

Laakso kysyy, että jos köyhyyttä ajattelee kärsimyksenä, miten sitä voi mitata? Onko olemassa jotain kärsimyksen mittaria?

”Raamatussa sanotaan, että missä ovat aarteesi, siellä on sydämesi. Ajattelen tämän liittyvän omistamiseen. En halua väittää, että raha turmelee ihmisen, mutta uskon kyllä sen muuttaa tapaa, jolla hän hahmottaa itsensä ja maailman.”

Hyvinvointiyhteiskunta on rakennettu tasa-arvoihanteen ympärille. Kirjastolaitos ja taidegalleriat ovat ilmaisia. Julkinen taide on ilmaista, koulutus on ilmaista. Ihanneyhteiskunnassa instituutiot ovat kaikkien saavutettavissa. Vieläpä niin, että monet kirjat ja elokuvat ovat mahdollista tavoittaa vain kirjaston kautta.

Köyhä on ihminen, joka ei voi osallistua vallitsevaan elämäntapaan. Köyhyys on osattomuutta. Samalla kun Suomi on rikastunut, köyhien määrä on lisääntynyt. Samalla köyhyydestä on tullut kuin sairaus, joka on jokaiselle henkilökohtainen kamppailu. Köyhyyden romantiikka on vaihtunut kasvutarinaksi: ryysyistä rikkauksiin.

Nykyisen köyhyyden suuri tragedia on kuitenkin siinä, että Suomessa ajatellaan hyvien aikojen olevan takanapäin ja että meitä odottaa turmion syöksy.

Monet sosiaalityöntekijät pitävät itsestään selvänä, että nykyajan köyhyys periytyy. Huonoihin oloihin syntyneet lapset eivät myöhemmin esimerkiksi koulutuksen avulla pysty murtamaan köyhyyden kehää. Toisaalta köyhistä lähtökohdista tuleva ei välttämättä osaa käyttää hyvinvointivaltion tarjoamia mahdollisuuksia.

Toimeentulotukea saavien määrä kaksinkertaistui maassamme 1990-luvulla. Vuonna 1997 tuen saajina oli lähes 600 000 ihmistä. Köyhyyden kasvu on noista ajoista vain jatkunut. Väliaikaisesta köyhyydestä kärsii tällä hetkellä noin 800 000 henkilöä, pitkään jatkuvasta ja kasautuvasta huono-osaisuudesta kärsivä joukko on noin 100 000 ihmisen kokoinen.

Tämä heijastuu myös kulttuuriin ja kulttuuri-ihanteisiin. Nuorison keskuudessa nostaa päätään esimerkiksi avoin pärjäämisen ihailu, kuten Tuukka Ylä-Anttila kirjoittaa:

"Ei ole sattumaa että Cheek on Suomen suosituinta musiikkia samalla kun Kokoomus on Suomen suurin puolue. Niitä nimittäin yhdistää ajatus siitä, että jos vain päättää olla “voittaja”, on sitä. Pekka Himasen sanoin: “Suomessa on henkinen kestävyysvaje.” Materiaalinen kestävyysvaje on toissijainen, koska se ratkeaisi jos kaikki vain ymmärtäisivät että olemme voittajia."

Radio Suomen Kulttuuriosaston suora lähetys tiistaina 9.9. kello 19.06

Studiossa asiantuntijavieraana Kimmo Laakso.

Kaunein maisema syntyy luonnon ja ihmisen vuorovaikutuksesta

Aleksis Salusjärvi — Wed, 16 Jul 2014 13:09:53 +0000

Kulttuuriosasto etsi Suomen kauneinta ihmisen tekemää maisemaa. Lähetyksessä korostuivat vesistöt ja luonnontilaiset ympäristöt, samoin vanhat asutustalueet.

Liisa Jäminki

Yksi kauneimmista teistä laskeutuu Murolekosken sillalle, ihanat puut
varjostavat sillalle saapujaa. Siitä eteenpäin koko Muroleen kanavan seutu on
yksi kauneimmista paikoista.

Kirsti Aikio

Tervehdys Utsjoelta!
Liitän oheen kuusi kuvaa eri vuodenajoilta - kuvat on otettu Utsjoen
historialliselta Kirkkotupa-alueelta, jonka tuvat ovat vuosisatojen
kuluessa tarjonneet majapaikan pitkien matkojen päästä kirkolle ja
markkinoille tuleville seurakuntalaisille. Yhdessä kuvassa näkyy myös
pappilan pihapiirin rakennuksia; itse pappila on Engelin
arkkitehtitoimiston käsialaa ja kuuluu varsinaisten kirkkotupien ohella
arvokkaiden kansallismaisemien suojeluohjelman piiriin.

Lähetysikkunassa käytiin myös aktiivista keskustelua

Anonyymi

Nokian Siuro ja sieltä Hämeenkyröön on kaunista.

Erkki Rantamäki, Vaasa

Yksi merkittävä ihmisen muokkaama luonnonkohde on Vaasan ja
Mustasaaren alueella oleva Söderfjärdenin peltolakeus.
Kyseessä on alun perin 530 miljoonaa vuotta sitten tapahtuneesta
meteoriitin törmäyksestä syntynyt kraatteri joka oltuaan merenlahtena
kuivattiin vuosina 1926 - 1927 ja on nyt laaja peltolakeus!
Aluetta on sanottu maailman kauneimmaksi meteoriittikraatteriksi!

Aslakki
tieltä Muonio - Kittilä katsoo yli Särkijärven kohti Pallastuntureita, siinä hiljenee raavaampiki ukkeli kun näkee jotain äärettömän kaunista. Terveisiä alueen asukkaille ja turisteille.

ati
yksi kauneimpia maisemia minkä ihminen on muokannut siten, että se on saavutettavissa autolla ajaessa. Kohde löytyy ajaessa Mikkelistä Lietvedentietä kohti Puumalaa.

Juhani

Kauneimpia maisemateitä Suomessa ovat moottoritiet.Niitä ajaessa näkee kauas. Muut tiet ovat pusikoituneet eikä niitä ajaessa näe juuri mitään.

minä

Ikikorpi valtatien molemmin puolin ikään kuin asettaisi kysymystä kohdalle.

Anonyymi

Runoilijan reitti on kaunis.

Suvi
Helsingin kaunein kohta on Pohjoisranta; Uspenskin katedraali, purjeveneet ja vanhat talot.

Anonyymi

Tampereella on nyt kaunis kaupunki tuoamaasa liika rakentamisen takia.

Hipsu
Ei Koli ole "opittua" kauneutta. Ajattelin niin, mutta kun sinne menin, olin aivan hiljaa, kuten kaikki muutkin ihmiset. Sveitsiläisetkin, alppimaan ihmiset. Kaikki, vesi, ilma, värit, se panoraama, on ainutlaatuista.

Anonyymi

Rakennettua kauneutta on ihmisen työtä arvostava miljöö, Tampereen vanhat tehtaat.

Late

Suomessa on vähän liikaa kauniita paikkoja. Eikä ihminen pysty pilaan kaikkia niitä. Hyvä niin.

minä

Käytännöllinen liikkuu ajassa. Ennallaan pitäminen on ripaus omavastuuta säilöä menneisyyttä.

Anonyymi

Tampereen Pispala. Tahmela on kaunis vielä, toivotaan että pysyy nykyisellään.

hellu

Vanha Rauma on kyllä aika idyllinen paikka!

mies

Minkähän takia kaupunkilaisilla on hirveä veto maalle, kuitenkin metsien pidetään takapajulana ja junttilana, tätä "landee"?

Nyt jo eläkeläinen

Kulttuurimaisemaa ovat myös tienvarret, kuljin Oulussa töissä yli 30 vuotta, ja ajelin 120 km päivässä osan 4-tietä ja paljon 8-tietäkin. Päivittäin sain nähdä maiseman, johon vuodenajan vaihtelu toi vaihtelua, Voiko Revonnevaa kauniinpaa suota ollakkaan, siinä silmä lepää ja mieli rauhottuu.

Iijoenvartinen

Koillismaa mainittiin yhdessä puhelussa. Siellä ei katsottu miten maisemaa muokataan sotien jälkeen. Leipää piti saada. Ja kun maattomille jaettiin korpea 50-60 luvulla tilan pitoon, ei siinä katsottu, miten maisema muuttuu. Velan maksuun hakattiin paljon. Mutta pärjätty siellä on!

Anonyymi

Heinäveden kanavat ja niihin liittyvät rakenteet rakennettuna vesistöihin. Kauniisti toteutettu!

Nyt jo eläkeläinen

Ja merkillisin maisema löytyi kerran Kaavilta (Kuavillta) Kopsan kaupungiksi vanhemmat sitä sanoi. Kokonainen peltoaukea oli rakennettu täyteen harmaita latoja ja rakennelmia, tilataiteeksi sitä varmaan nykyisin sanoittaisiin, mutta 70-luvulla sitä sanottiin kylähullun rakentamaksi

Hämäläinen

Yleensäkin maalais- järvimaisemat. Kaupungissa harvoin. Pikkuveskun ympäristö Lahdessa on kaunis (paitsi viikonlopun jälkeen aamuisin)

Siikajokinen

Lumijoen Varjakan satama-alue on mahtava juhannuspäivän viettopaikka. Ei sääskiä eikä liikaa väkeä ja lasten kanssa mukava tutkia merta

Kari ”Ukka” Santala
Naruskalta Sallasta terve!
Ei ole kerta, eikä kaksi, kun Lappiin lumoutuneet ihmiset kertovat
kokemuksistaan luonnossa. Maiseman kauneus yhdistettynä siihen, että
ympärillä ei ole kaupungin meteliä, ei maantieääniä, ei yli lentäviä
lentokoneita, eikä mitään muutakaan. Linnunlaulua, tuulen suhinaa. Joskus
täysin äänetöntä.

Varsinkin ulkomaalaisia tämä ihmetyttää, mutta eipä suomalainenkaan Lapin
kävijä välttämättä Etelä-Suomesta hiljaista paikkaa löydä.

Onneksi vielä on erämaa ja sen rauha.

katsojan silmä

Pohjoisessa näin avohakkuu alueen joka oli kynnetty isoille urille. Ensin se näytti todella rumalta mutta hetkenpäästä maisema olikin rujoudessaan kaunis.

Anonyymi
Mieli lepää esimerkiksi Hgin Tuomiokirkon portailla kaupunkia katsellen ja
kuunnellen. Mutta kuitenkin kauneinta on peltomaisema järven rannalla.
Vastarannalla näen kauas järven yli, siellä joku soittaa haitarilla
Kesäillan valssia. Koin tämän lapsena 35 v sitten Kittilän Jeesiöjärvellä.

Lomalla

Yksi kauneimpia paikkoja on Pulkkilanharju. Fillarilla hiljakseen ajellen varsinkin jos aurinko paistaa.

Nyt jo eläkeläinen

Ja jos maantierakentamista haluaa ihailla, niin kyllä Siilinjärvellä ja Jyväskylän alapuolella olevat tiejärjestelyt ovat muokanneet maisemaa vuosikymmeniä.

Anonyymi

Tesoman alue Missä on Tohloppi Tesomajärvi lukolampi ja kaikkia näitä syleilee Pyhäjärvi ja Näsijärvi.

Maca

Hangossa on tosiaan hienoja huviloita ja kallio alueita viime kesä tuli ihailtua.

Juha Kuopion Neulaniemestä
Moikka vielä
On sangen merkillistä, että täälläpäin ainakin asukkaiden ja osallisten
kuuleminen tuntuu olevan pakkopullaa, eikä kaavoituksessa OIKEASTI haluta
ottaa mielipiteitä huomioon, koska kaupungin kasvutavoitteet ovat
määritelleet rakentamisen suunnan ja määrän.

Brezhneviläisyys kukoistaa, eikä kaunista puutalomökkialuetta haluta
suojella. Alue on merkittävä virkistys- ja ulkoilualue ja hiljaisuudessaan
merkittävä, vaikkei kuulu hiljaisuuden osalta suojeltaviin alueisiin, koska
on liian lähellä kaupunkia.

Maisemassamme hiihtää talvisena viikonloppuna yli 10 000 hiihtäjää ja
jäällä liikkujaa. Kesäisin veneiden ja kanoottien määrä on lukematon, ja
ulkoilijoita tällä alueella on paljon ympäri vuoden.

Aluetta on rakennettu ulkoilu- ja virkistysreitein, ja se on hieno juttu.
Sekin on rakennettua maisemaa. Siltoja tänne emme kaipaa. Emmekä ökytaloja.

Kappale kauneinta Suomea

Aleksis Salusjärvi — Fri, 11 Jul 2014 12:02:49 +0000

Kesälomalla ihmiset lähtevät maaseudulle ja luontoon. Kolme miljoonaa suomalaista mökkeilee joka vuosi. Vapaa-ajan matkoja tehdään suhteessa eniten Ahvenanmaalle ja Lappiin. Ihmisen kädenjälki näkyy kuitenkin maamme joka kolkassa.

Silmä lepää luonnonmaisemassa. Kansallismaisemiamme ovat Koli, Saanatunturi ja Saaristomeri – mutta missä on Suomen kaunein ihmisen tekemä ympäristö? Onko se Senaatintori vai oma puutarhasi?

Tilastojen valossa Suomen suhteellisesti käydyin ja kaunein kaupunki on Maarianhamina. Suomen onnellisimmat ihmiset löytyvät niin ikään Ahvenanmaalta, Vårdön kunnasta. Kaunis elinympäristö on mitä ilmeisimmin hyvän elämän kivijalka.

Ihmisen jälki näkyy Suomessa selvimmin kattavana tieverkkona, peltomaisemana ja metsänhoitoalueina. Luonnontilassa olevaa maisemaa on vain vähän jäljellä. Samalla rakennemuutos on muokannut elinympäristöämme perusteellisesti. Kaupungistuvassa Suomessa Matti Vanhanen haaveilee Nurmijärvi-mallista samalla kun Pentti Linkola yrittää ylläpitää 50-luvun pientilaihannetta ihmiskulttuurin ja luonnon sopusointuisena yhteiselona.

Suomen kauneimmiksi paikoiksi on valittu milloin Kangasala, milloin Turku, mutta minkälainen on kaunis elinympäristö kokemuksena? Miltä kaunis maisema tai kaunis piha-alue tuntuu? Mikä siitä tekee kauniin?

Elinympäristön muuttumiseen kiinnitetään myös yhä enemmän huomiota. Ympäristöministeriö etsii esimerkiksi Suomen parasta maisemaa, joka palkitaan Euroopan neuvoston maisemapalkinnolla. Maaseudun sivistysliitto ja Kotiseutuliitto ovat järjestöjä, jotka pyrkivät ylläpitämään suomalaisia perinnemaisemia ja perinteisiä asuinympäristöjä.

Kulttuuriosasto etsii Suomen kauneinta paikkaa. Mistä löytyy kaunein ihmisen muokkaama alue, jossa olet ollut?

Suora lähetys tiistaina 15.7. kello 19.06

Studiossa asiantuntijavieraana kulttuuriperinnön tutkija Lassi Saressalo

Rakkaus, kuolema ja runous

Aleksis Salusjärvi — Wed, 02 Jul 2014 08:47:20 +0000

Kulttuuriosaston lähetyksessä käytiin läpi tilanteita, joissa runo on pysäyttänyt. Runous kuuluu elämän käännekohtiin ja tilanteisiin, joissa yksityisestä kokemuksesta tulee yhteinen.

Oli suuri kunnia saada tehdä lähetystä kuulijoiden kanssa. Lähetys vedettiin Kajaanin studiosta, ja puhelinlinjaa hoidettiin Pasilasta, mikä synnytti pieniä teknisiä kommervenkkeja. Puhelut olivat ikimuistoisia. Runoudella ei ollut kuulijoiden elämässä ulkokultaista merkitystä, vaan runot osallistuivat heidän elämässään niihin hetkiin, jotka ovat vaikuttaneet heihin perustavasti.

Tällaisen lähetyksen vetäminen tekee nöyräksi. Meillä oli vain tunti aikaa, ja kokonaiset maailmat tulivat puheluissa näkyviksi. Radio-ohjelmassa onnistumisen merkki on, että ohjelma syntyy ja kasvaa tehdessä mittoihin, joissa se tekee juontajasta tarpeettoman. Tästä kokemuksesta olen soittajille kiitollinen.

Lähetysikkunassa käytiin myös aktiivista keskustelua, mutta tietokoneemme meni kesken lähetyksen jumiin. Tässä lähetyksen loppupään viestejä:

Anonyymi

Olen saanut runoista uuden kuvan mahdollisuuksista erittäin vaikeissa kohdissa kuoleman, rakkauden ja lopuun saatamisen jälkeen.

Anonyymi
Moreeni rehellisyydessään on pysäyttänyt.

Anonyymi

Eino Leino monesti esim. Arja ja Selinä, Aurinkolaulu ja nyt tänään MINÄ.

Anonyymi
Kirjoitan myös itse runoja, kun sielu laulaa ja kaunista haluaa ilmaista.

Anonyymi

Aulikki Oksanen oli ihana. Todella luonnollinen taitelija persoona. Sinua sinua rakastan on suosikki runoni laulun muodossa.

Anonyymi

Kaikki varmaan muistavat Yrjö Jyrinkosken vierailun koulussaan.. Muistan hyvin, kun hän lausui runon "Kun meille tuli tuhkarokko, meidät vietiin maalle.." Oliko tämä nyt Pohjanpään tai jonkun muun, joka runoili paljon lapsille. Itselläni oli tietysti myös runotyttövaihe ja joskus vieläkin tulee runo

Sepe Lahdesta

Vuonna 1974 olin kuuntelemassa Lahden konserttitalossa runoiltaa, jossa oli esiintymässä naisrunoilija, jonka sukunimi oli Miettinen. Sain myös runoilijan koko nimen kirjaston tietopalvelusta, mutta etunimet ovat jossain edessäni paperien sekamelskassa. Kuuntelijoita oli tasan kolme, minä ja kaksi naista. Samana iltana Jussi Raittinen voitti Syksyn sävelen kappaleella Mun mummuni oli .... Minusta se runoilta oli kova juttu.

Anonyymi

Aulikki Oksanen: "Syvällä metsässä kun saa, keskellä kesäyötä rakastaa. Upottaa päänsä kanerviin ja karhunsammaliin. Rakastaa niin että, hukkuu metsän sisuksiin." Tuo runo kosketti. En muista enempää....

katariina

Ihmissuhdetta me rakennamme, sinä ja minä Milloin voi poistaa rakennustelineet? Tämä runo on omaa tuotantoa yli 30 vuoden takaa, n.16-vuotiaana kirjoitettu

Anonyymi

P. Mustapään Keltainen naakka sopii aikaan kuin aikaan arvoineen ja asetelmineen. Haluaisin lausua sen siskolleni hänen juhlavuotensa kunniaksi - hän kun on yksi, joka tämän runon ytimen ymmärtää...

Veli-Matti, Helsinki

Kiitos hienosta ohjelmasta. Näin kesällä, kun telkkarista ei tule mitään katsottavaa niin on hienoa, että radiosta tulee kuunneltavaa.. Kiitos!

Anonyymi

Kun rakas rakastaa rakasta niin rakkaan rakas ei tiedä kuinka rakkaan rakas on rakkaalle rakas! Oi Rakas!

Pörje mökiltä

Hyvä ohjelma ja Pekan matematiikka oivallus oli hieno.

Puavi

Kaiken kauniin ja runollisen keskellä tahdon muistuttaa, että rakkaus ja sen seuraukset eivät todellakaan ole kauniita. Myös rakkauden tunteen hyväksikäyttö voi olla elämän tuhoava voima. Kaikki eivät oikeasti rakasta ja aito tunne toiselta osapuolelta voi olla toiselle vain väline.

Anonyymi

Kun meistä kerran vain muisto jää, tähdet kirkkaina kimmeltää, ne nähneet on kun syntyi maa, ne nähdä myös loppumme saa. (Reino Helismaata, sopisi kuolinilmoitukseen mielestäni)

Karnanen Kuopiosta

..♩ ♬*♫*♪... Niin pieniksi kasvoimme äskettäin olit vaahteran lehdellä vierelläin niin väljästi mahduimme sekunnin rakoon kuin aika ois antaunut onnemme jakoon ei silmäni kanna ilon laidasta laitaan kuin pieniksi joskus tulla taitaan! .... ; )

viola

Kiitos äskeisestä kulttuuriosaston runoillasta. Eipä ollut mitään varvassalojen ja jaanaselinien tekopyhää lässytystä

minä

Erilainen elämänkokemus suodattuu hulluudeksi tai saa tunnustetun aseman.

Anonyymi

Harmi, että tämä ohjelma on näin lyhyt, loppuu klo 20, olisin mielelläni kuunnellut toisenkin tunnin.

Veli-Matti, Helsinki

Rakkaudesta on helpompi puhua runon muodossa ja miehenkin helpompi jakaa tunteitaan

EeKoo

Minusta Martti Huuhaa Innasen runot ovat aika sävähdyttäviä.

kesämies

Ei ole päiväkausiin ollut näin tasokasta keskustelua täällä. Kiitos ohjelmasta.

Mistä tunnistaa tekstin, joka koskettaa

Aleksis Salusjärvi — Fri, 27 Jun 2014 13:10:15 +0000

On olemassa säkeitä ja lauseita, joita jokainen kantaa mukanaan. Ne voivat olla laulun sanoja tai runoja, ne voivat olla romaaneista tai elokuvista. Niitä yhdistää kyky ilmaista se, mitä tunnemme. Niitä yhdistää kyky ilmaista olemuksemme.

Runouden klassiset teemat ovat rakkaus ja kuolema. Runous koskettaa vain perustavia asioita elämässä. Mutta voiko perustavaa runoutta kirjoittaa myös arkisista asioista, kuten taksin odottamisesta tai ojankaivusta?

Jukka Virtasen mukaan voi.

”Arkisten askareiden takana ovat suuret asiat. Taksilla mennään jonnekin tärkeään paikkaan, ojaa kaivettaessa tehdään uutta. Kyllä se isompi päämäärä on aina mukana, kevyessäkin runossa.”

Virtaselle on runojen kirjoittamisessa avainasemassa ollut lukihäiriö.

”Se on ollut voimavara, kun on tajunnut kaiken miten sattuu. Se on runouden suhteen hyvä asia.”

Runous on kirjallisuudenlajeista ainoa, joka ilmaisee sen, mille ei ole sanoja. Runous tavoittaa meidät silloin, kun emme löydä tapoja ilmaista itseämme arkikielellä. ”ne sanat jotka sanomatta jäivät sanat joita ei kai ollutkaan/
sanat jotka pettävät kun niitä tarvitaan” (Gösta Sundqvist, Rin Tin Tin)

Runous ei petä meitä. Runous löytää sokeasti perille. Kun emme kykene ilmaisemaan tunteitamme suoraan, runous toimii suunamme ja kielenämme. Kun olemme neuvottomia, kun emme tiedä missä olemme, runous on lyhtymme.

Elämän käännekohdissa ihminen löytää itsensä tilanteesta, jossa ei ole sanoja. Mitä kokee isä, joka saattaa tyttärensä alttarille? Mitä tytär haudatessaan isänsä? Miltä tuntuu rakastua toivottomasti? Miltä tuntuu tulla hylätyksi? Näille tunteille ja kokemuksille ei ole sanoja. Ne ovat todellisuuksia, jotka nielevät meidät. Runous kantaa meidät näiden hetkien yli.

Ihmiskunnan kulttuurihistoria eli satoja tuhansia vuosia runoutena, suullisena perintönä. Säkeet tallentuivat muistiin rytmin ja soinnillisuutensa ansiosta. Suullisen runouden perintö muuttui tarpeettomaksi vasta kirjoitustaidon myötä. Runouden avulla ei enää säilytetty tietoa, vaan se sai toisen tehtävän. Runous muuttui tavaksi tehdä yksityisistä kokemuksista yhteisiä. Runoudesta tuli eloonjäämisen välikappale.

Kulttuuriosasto etsii tilanteita, joissa runo pysäytti. Mikä runo on jäänyt mieleesi? Missä tilanteessa runo pysäytti sinut?

Suora lähetys Kajaanin runoviikolta Radio Suomessa tiistaina 1.7. kello 19.06

Asiantuntijavieraana kirjallisuuskriitikko Maaria Pääjärvi.

Lähetyksessä kuullaan ensimmäistä kertaa Jukka Virtasen 15-vuotiaana kirjoittama Itämainen runo.

Kajaanin runoviikolla jaetaan 20. Tanssiva karhu -palkinto. Täältä löytyy ehdokkaiden henkilökuvat: http://yle.fi/aihe/kulttuuri/tanssiva-karhu-2014

Tatuointien suosio kertoo yksilönvapaudesta

Aleksis Salusjärvi — Wed, 18 Jun 2014 09:19:10 +0000

Kulttuuriosaston lähetyksessä pohdittiin syitä tatuointien kasvavalle suosiolle. Soittajista suurin osa kertoi ottaneensa tatuoinnin muistoksi. Keskustelu kävi kiivaana myös lähetysikkunassa.

"50-70 -luvuilla tatskoja oli linnakundeilla, jengiläisillä ja skönäreillä. Nyt ihmiset yrittävät erilaistua. Kohta erilainen on tatuoimaton. Blanko iho tulee olemaan seuraava trendi 5 vuoden sisällä."

"Taskat saattavat estää joitakin lääketieteellisiä hoitotoimenpiteitä. Magneettikuvauksia ja puudutustoimenpiteitä."

"Nykyään pidän tatuointeja ottavia ihmisiä "laumasieluisina"."

"Kirkkoherra. Lääkäri. Sovitaanko että nämä jättäisivät tatuoinnit tekemättä ja liimaisivat siirtokuvia kroppaansa rockkonsertteihin mennessään."

"Merimiehellä ja vangilla saattoi olla tatuointi, Kap Hornin kiertäneellä kultainen korvarengas, se oli OK ja cool."

"Hyvin tehdyt tatuoinnit ovat hienoja taideteoksia. Satsaan mieluummin käsityöhön, kuin ostan tavaraa."

"On todella pinnallista arvostella ihmisiä ulkonäön perusteella. "Ei ole koiraa karvoihin katsomista" sanonta pitää paikkansa tänäkin päivänä. Kaikki ovat kauniita omalla tavallaan, suvaitsemattomuus rumentaa."

ei kiitos

Typerää touhua koko tatuointi!!! miksi pitää itteänsä piirrellä, mitä se kertoo?

666

Vapaus. Kyllä kulahtaneet tatuoinnit ovat rumia. Ja kun mies/nainen on kokonaan tatuoitu, niin ei se kyllä ole kaunis.

Jotkut pitävät valokuvia senkin päällä, jotkut ihossa.

Vapaus Voittaa Vas

Sellaisella ihmisellä, joka luulee olevansa joku arvostelemaan toisten ulkonäköä, on ruma sisin.

MixMax

Tupakanpoltto ja tatuointi, molemmat osoittavat tyhmyyttä. Kertokaa yksi hyvä syy, miksi ihmisen ihon alle pitäisi mennä? Lääketieteellisesti tatuointi on yhtä tyhmää kuin tupakointi. Narsistiset vajaaälyiset niitä hankkivat alemmuuden tuntoonsa.

Harasoo:

Tatuointi on pienessä mittakaavassa ihan hyvä. Itselläni on numero tatuointi käden päällä, saatu Kiovan vankilassa 1952 ja olen sen kanssa sinut, vanki no. 507534.

Karjalan Heili

Olen 21v nainen, ja minulla on tatuointiaika elokuussa. Jonotan niin pitkään koska haluan suositellulle ammattilaiselle.En meikkaa tai enää käytä edes korviksia. En käsitä, miksi ihmiset laukovat täällä mielipiteitä ainakin naisten ulkonäöstä sumeilematta. Nainenkin on ihan ihminen.

JoniSakari

Itsellä tatska käsivarressa ja vaimolla olkapäässä ja alaselässä. Meillä tatskat lisäävät seksuaalisuutta ulkonäössä.

Vapaus Voittaa Vas

Ahdasmielisellä ihmisellä ei ole omaa elämää, siksi työntää nenänsä toisten asioihin ja arvostelee kaikkia. Tatuointi on ihan jokaisen oma asia.

Antte

Kerran olin yhen kaverin kanssa Kööpenhaminassa ja se halusi tatuoida vaimonsa nimen käsivarteen, Marita, mutta tanskalainen tatuoija luki vähän väärin ja siihen tuli Maarit. Sai Sepi selitellä akalleen kotona...

Vapaus Voittaa Vas

Hepatiittiriski kasvaa ulkomailla tatuoitaessa, kannattaa tarkistaa, että desinfiointi ja hygienia ovat kunnossa.

Helmi

Mie voisin ottaa kärpäsiä kainaloihin ja liekkejä kylkiin...;)

tyhjärysä

Antte: vähän samanlainen tarina on mun kalakaverin kanssa, ainoo + et tuli tippis mukaan silloin 70-luvulla:))

Vapaus Voittaa Vas

Kauniit tatuoinnit ovat kauniita. Teräväpiirtoiset, joissa on joku mielenkiintoinen viesti kuvassa.

Vapaus Voittaa Vas

Synnytyksissä on ollut ongelmia, kun ei voi laittaa epiduraalipuudutusta tatuointipaikkoihin.

Tatuointien suosio vain kasvaa

Aleksis Salusjärvi — Fri, 13 Jun 2014 12:14:59 +0000

Kesäpukeutuminen paljastaa tatuoinnit. Joka seitsemännellä suomalaisella nuorella on tatuointi, ja määrän arvellaan jopa kaksinkertaistuvan lähivuosina.

Suomessa on noin 200 tatuointiliikettä. Uusia on avattu tasaisesti jo parinkymmenen vuoden ajan. Merimiesten ja rikollisten kulttuurista on tullut hyväksytty ja ihailtu osa katukuvaa. Tatuointeihin ei suhtauduta yhtä vakavasti kuin ennen. Pysyvän kuvan ottamista ei pidetä kuolemanvakavana asiana. Kehonkuva näyttääkin muuttuneen profaanimmaksi ja hetkellisemmäksi.

Tatuoinnit eivät ole vielä saavuttaneet suosionsa huippua. Joidenkin arvioiden mukaan tatuointien määrä Suomessa saattaa lähivuosina jopa kaksinkertaistua. Tyypillistä suomalaisille on, että naiset ottavat tatuointeja vaatteiden alle ja että helsinkiläiset ovat muuta maata innottomampia ottamaan tatuointeja. Akateemisista nuorista aikuisista tatuointi löytyy vain neljällä prosentilla.

Myös keski-ikäiset ovat alkaneet Suomessa ottaa tatuointeja vasta nyt, kun se muualla maailmassa on jo pitkään ollut yleistä. Suomalaiset ovat muuttuneet rohkeammiksi sekä tatuointien ottajien määrissä että tatuoitavissa kuvissa: nyt otetaan yhä suurempia kuvia heti alkajaisiksi. Yhä yleisempiä ovat myös kotitekoiset tatuoinnit.

Remu Aaltosen mielestä tatuointivillitys on mennyt överiksi:

”Tatuoinnit perustuu symboliikkaan, niiden merkitykset on ikivanhoja juttuja. Esimerkiksi venäläisten rikollisten koko elämä on tatuoitu niiden sormiin. Ei niiden kanssa tarvii puhua mitään, kaiken näkee tatuoinneista. Kysymys on symboliikasta. Kaikille asioille oli ennen tarkoitus.”

Old school -tatuointien puolestapuhujana Aaltonen pitää dekoratiivisia tatuointeja pelkästään naurettavina.

”Sellaiset ihmiset, jotka on lätkinyt itsensä täyteen, niillä on saatanan huono itsetunto. Ne luulee, et ne on sit äijiä, vaikkei ne oo pömpelissä ollut sekuntiakaan.”

Wilma Schlizewski otti ensimmäisen tatuointinsa 35 vuotta sitten. Tatuointien merkitys on tuona aikana muuttunut hänen mukaansa täysin.

”Vuonna 1978 tatuointi oli Suomessa liiketoimintana vielä kielletty.”

Schlizewski perusti Inky Queen -tatuointiliikkeensä 1987.

”Antropologien mukaan kehonkoristelu liittyy aina seksuaalisuuteen. Takavuosina, joskus 40–60 -luvuilla, niin saattoi ollakin, kun tatuointeja ottivat irtolaiset ja yhteiskunnan ulkopuolelle jääneet. Tuolloinhan hiuksensa leikanneita naisiakin pidettiin anarkisteina.”

Nykypäivänä tatuoinnit ovat Schlizewskin mielestä kaukana anarkiasta. 75 % hänen yrityksensä liikevaihdosta syntyy kosmeettisista tatuoinneista, kuten arpien peittämisestä. Ala- ja vastakulttuurin sijaan tatuoinnit ovat hänen mukaansa yhä useammin arkinen osa elämää.

Kulttuuriosasto etsii tarinoita tatuointien takaa. Mistä niiden suosio johtuu? Mikä sai sinut ottamaan tatuoinnin?

Studiossa kommentoi kehotaide-asiantuntija Yazka Love.

Tiistaina 17. kesäkuuta kello 19.06.

Pilasiko EU Euroopan maineen?

Teemu Laaksonen — Wed, 21 May 2014 12:05:00 +0000

Euroopan ideaa ja ydintä on haettu vuosisatoja. Etsintä on osa eurooppalaista identiteettiä kuten itsekritiikkikin. Kulttuuriosaston kysymys, missä on Euroopan napa ja mihin eurooppalaisuus tiivistyy, kirvoitti koko joukon vastauksia Radio Suomen lähetysikkunaan. Läpileikkaavana teemana oli EU-politiikan kritiikki. (Luetaan alhaalta ylöspäin).

Pörje mökiltä

Karnanen. Olen samaa mieltä. EU projektina on karannut hallinnoinniksi.

Saaristoidiootti

Pörje mökiltä: Mielestäni maailmassa on menossa samat sirkustouhut joka puolella, eri kielillä vain ja maailmalla ei ole historiaa vaan rikosrekisteri......

Karnanen Kuopiosta

Pörje: Nuo kaikki hienot asiat olisi olleet mahdollista ilman tätä surkeaa EU:n pakkopullaakin... ; )

Pörje mökiltä

Lähes jokainen syö pastaa, makaroonia, , fucilleja, lipittää espanjalaista, ranskalaista tai saksalaista viinin litkua kun tajolla olisi italialaistakin. Sitten mennään Lidleen ja ostetaan hapankaalia ja bratwurstia. Ja palan painikkeeksi luetaan Umberto Ecoa...

Karnanen Kuopiosta

"Eurooppalaisuus" on hieno ja kannatettava asia. Mutta EU on täysin korruptoituneena järjestönä eurooppalaisuuden irvikuva... ; )

yks

Täältä Lapista on todella kallista matkustaa eurooppaan, joten jää se ruokakulttuuri aika vieraaksi. Syödään vain poroa, riekkoa, lohta ja nieriää kotona.

Pörje mökiltä

Summaan tähän omia eur. ajatuksia: meillä on yhteinen kirjallisuus ja filosofia, musiikki, kuva- ja rakennustaide, roomalainen laki, josta olemme hakeneet eur. lains. perusteet. Yhteiset sodat = yhteinen historia, joskin kaikilla hieman eri näkökulma kahakoihin jne. ja kun menemme mihin tahansa eur. maahan, emme tunne itseämme täysin vieraiksi, vaan siellä on aina jotain tuttua. Ruoka, juiomat, tavat (pienin poikkeuksin) ovat melko lailla samoja. Ja tulevat yhä enemmän samanlaisisiksi.

Anonyymi

ei eu ole meiltä vapautta vienyt

Karnanen Kuopiosta

Euroopan kansat tietysti haluaisivat olla vapaita. Mutta ovat kohta EU:ssa yhtä "vapaita" kuin kansalaiset siellä mafian omistamassa Sisiliassa... ; )

Takametsistä

Eurooppa on eri asia, kuin EU, missä Karnanen ja Pörje olivat oikeassa.

Paavo-Juuso Natunen-Häikelä

EU:n idea on ensinnä ollut estää sodat, mutta nyt se talousyhtymä, jotta me kaikki yhdessäpärjäisimme USA:lle , Japanille ja Kiinalle, sekä muille talousalueille paremmin.

sopa

Eurooppa on nykyisin surrealistinen?

heppu

Eurooppalaisuus tarkoittaa vapautta. Erilaiset kulttuurit ovat nyt ulottuvillamme. Eurooppalaisuus mahdollistaa myös helpon matkustamisen.

Kolmas anonyymi

Soittajat tästä tekevät EU-ohjelman, ei se ollut toimittajien tarkoitus

sopa

Eroopan ydin: Rooma ja Ateena alun perin. Pitää muistaa!

Pörje mökiltä

Karnanen. Oikea havainto. EU ja Eurooppa ovat eri asia. Kauhulla kuuntelen tätä ohjelmaa.

MM

Eurooppa on Kiinan, Intian, Venäjän ja yhdysvaltalaisten kiusaama autisti.

Karnanen Kuopiosta

Älkää hyvät toimittaja-plantut puhuko samassa yhteydessä Euroopasta ja EU:sta. Niillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. EU on "demokraattisten rikollisten" perustama järjestö!

EeKoo

Saksa on kaksi kertaa yrittänyt vallata Euroopan sotilaallisesti.Nyt se tekee sen taloudellisesti.

Anonyymi

kyllä se joskus vaikuttaa että se napa on suomi

EeKoo

On outoa,että galluppien mukaan Suomalaiset haluavat kuulua EU:n,mutta kun kuuntelee ohjelmaa ei ainakaan soittajien mielestä.Vaalit tulossa.Nyt on mahdollista vaikuttaa.

Anonyymi

Jos Euroopasta vapautellaan rajat, sehän tarkoittaa Vahvemman oikeutta, eli Saksalaiset päättävät asiat.

½Q

Euroopan ydin on Paavo Lipponen ja Jyrki Katainen, omista mielistään.

MM

Euroopan ydin on myös indoeurooppalainen kielikunta (intialaiseurooppalainen)

Miito

Euroopan napa on Berliini! Täällä yksi suomalainen, jolla yli 2 vuotta täällä täynnä. Tämä on Euroopan napa parhaimmillaan. Keskeinen sijainti ja useita eri EU-valtioiden kansallisuuksia edustettuna. Suomalaisiakin yli 2000. Täällä eri kulttuurit kohtaa ja sulassa sovussa ollaan!

MM

Eurooppalaisuus voisi olla länsi-Euraasialaisuutta miesten geneettiseltä perimältä ja Eurafrikkalaisuutta naisten perimältä. Laktoosinsietokykyä se vois myös olla.

Ihmisen idea on euroopan ydin

Anonyymi

Eurooppalaisuus on sitä että markkinatalous on onnistuttu Euroopassa kesyttämään hyödylliseksi välineeksi.

Anonyymi

Eurooppalaisuus on kristilliset arvot. Jotka on unohdettu ja tilalle on hommattu Näkymätön Käsi.

poju52

Muenchen on napa Euroopassa, vaurainta seutua koko Baijeri, tarkemmin Muenchen Hbf

Anonyymi

Etelä-Eurooppa on kaikissa hyvinvointitilastoissa keskisarjaa, Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska ovat huipulla

Anonyymi

Euroopan napa on nöyhtän alla Kreikassa

Mikä tekee meistä eurooppalaisia?

Aleksis Salusjärvi — Fri, 16 May 2014 12:48:43 +0000

Euroopan ideaa on etsitty tuhansia vuosia. Sekaan mahtuu sekä onnistumisia että kammottavia onnettomuuksia.

”Ikkunat auki Eurooppaan” oli Tulenkantajien motto sata vuotta sitten. Eurooppalaisuus tarkoitti heille teollisuutta, kaupungistumista ja modernia taidetta. Toisen maailmansodan kauhujen jälkeen Euroopan ideasta tuli pitkäksi ajaksi tulenarka puheenaihe.* Nyt se on muotoutumassa uudelleen.

”EU on yhteisöllisyyden etsinnässään tukeutunut nationalismille tyypillisiin symboleihin, kuten lippuun ja vuosipäivään”, huomauttaa tutkija Heikki Mikkeli .

Käynnissä olevat eurovaalit onkin nykyisen eurooppalaisuuden näkyviä tunnusmerkkejä. Se toimii yhteisvaluutan kanssa pohjana eurooppalaiselle identiteetille. Eurooppalaisuus poliittisessa mielessä tarkoittaa yhtenäiseen talousalueeseen perustuvaa koalitiota.

Eurooppalaisuuteen on aina liittynyt itsekeskeisyyttä. Demokratia ja kristinuskon syntysijat ovat elättäneet hierarkkista sivistyskäsitystä, jonka huipulle olemme ajatelleet itsemme. Humanismia ja yksilökeskeisyyttä on viety kristinuskon kanssa evankeliumina muihin kulttuureihin, ja myöhemmin teollisuutta, sananvapautta ja tasa-arvokäsityksiämme.

”Toisaalta ”Euroopan idean” historia on ”voittajien historiaa”: se on rakennettu tarinaksi ylivertaisen sivilisaation vähittäisestä voittokulusta”, Mikkeli kirjoittaa.

Silti Euroopan ydin tuntuu löytyvän yhtä vaikeasti kuin villakoiran. Jos Eurooppa olisi ruoka, niin mikä se olisi?

Croissant, Mozart-kuula, Madeleine-leivos, Sacher-torttu? Tai ehkä valkohomejuusto, pizza tai blinit?

Entä mikä voisi olla eurooppalaisin kirja?

Länsimaiden perikato, Uuden ajan kulttuurihistoria, Kadonnutta aikaa etsimässä, Lajien synty, Uusi testamentti, Unien tulkinta, Pääoma, Don Quijote, Kurjat, Faust, Sota ja Rauha vai Hamlet?

Eurooppalaisen maailmanvalloituksen näkyvimmät saavutukset ovat pörssi, kirjapaino ja jalkapallo, mutta mitä eurooppalaisuus voisi tarkoittaa käytännössä?

Suomalaisen kulttuurin suhteen eurooppalaisuutemme on sekoitus itäistä ja läntistä kulttuuria. Heikki Mikkeli nostaa esimerkeiksi Aki Kaurismäen elokuvat, Arto Paasilinnan ja Rosa Liksomin romaanit sekä Värttinän ja Leningrad Cowboysin musiikin.

”Tämänkaltainen "itäinen eksotiikka" tarjoaa taatusti paremman pohjan menestyvälle kulttuuriviennille kuin yritykset kopioida länsieurooppalaisten omaa kulttuuriperintöä.”

Kulttuuriosasto kysyy, mistä löytyy todellinen Eurooppa, tiistaina 20. toukokuuta kello 19.06

Studiossa kommentoi kulttuuria ja kansallista identiteettiä koskevia kirjoituksia julkaissut esseisti Olli Löytty.

*sosiologi Gerard Delanty on esittänyt, että Euroopan totalitaristisen lähihistorian takia esimerkiksi Euroviisujen kaltaiset viihdettä luovat kulttuurimuodot ovat tarkoituksella leikkisiä ja naiiveja.

Sivistys on ennen kaikkea toisten huomioimista

Aleksis Salusjärvi — Wed, 23 Apr 2014 10:44:34 +0000

Kulttuuriosaston lähetyksessä pohdittiin, mitä on sivistys 2014. Lähetyksessä sivistys nähtiin ennen kaikkea toisten huomioon ottamisena ja tasa-arvona.

Sivistyksen mittareita ovat esimerkiksi lasten ja vanhusten asema sekä erimielisyyksien kunnioittaminen. Sivistysvaltiossa kulttuuri on laaja-alaista ja kaikkien saavutettavissa. Julkiset palvelut ovat tässä avainasemassa. Lähetysikkunassa käytiin innostavaa keskustelua aiheesta:

Urpo

Jollei väellä ole edes alkeellista luku- ja kirjoitustaitoa, niin lienee turha puhua mistään sivistyksestä saati kulttuurista.

indira

Kesäteatteria suurella sydämellä. Yhdessäoloa, avartavia kokemuksia, uusia ihmisiä, itsensä ylittämistä, naurua, tunteita.

Katariina

Kädentaidot, kirjoitus -, puhe-, esiintymistaidot. Kulttuuritapahtumat, erilaiset taidenäyttelyt, teatteri, yms. avartavat ajattelua sekä luovaa toimintaa, sekä ovat myös sosiaalisella tasolla ja ihmisten henkisen ja ruumiillisen terveyden ylläpitäjinä oivia tapahtumia.

Anonyymi

Sivistys on sitä että se on maksutonta kaikille

Anonyymi

Taide on muutettavissa rahaksi, mutta ei kvartaalissa. Ajatelkaa Van Goghia. Eläessään ei saanut ruokaa edes omaan pöytään, mutta tänään elättää suuren joukon ihmisiä Amsterdamissa

Johanna

Ihmisen sivistyksen tuntee siitä, miten hyvin hän osaa kirjoittaa suomen kieltä.

Profeetta

Raha on sivistyksen mitta. Sydämen sivistys on idiotismia, kun se on ilmaistuote.

Katariina

Sivistynyt ihminen osaa ottaa toiset ihmiset huomioon ja kunnioittaa toisten mielipiteitä ja elämänarvoja, vaikka ne eroaisivatkin omista.

yes we can

Sivistystä on se että ymmärretään että eduskunnassa ei voi toimia kauppakorkeakouluopeilla, tätä väärinkäsitystä edustaa hyvin "tulosvastuun" vaatiminen kulttuurilta. Kauppakorkeakouluopeilla johdetaan yritystä, eikä yhteiskuntaa.

Nainen70

Ennen ihmiset olivat sivistyneempiä kuin nyt! Kunnioitettiin pyhärauhaa - nykyään tehdään mitä tykätään. Otettiin naapurit huomioon, ei enää. Melskataan miten huvittaa. Tenavia kasvatettiin kunnolla, nyt elävät kuin pellossa. Luontoa kunnioitettiin, enää ei. Roskataan, kiusataan eläimiä jne.

Profeetta

Sivistys ja taide tulevat ihmisyyden syvästä juuresta, ilman sitä ne ovat arvotonta silmänpalvontaa.

Kirjastot kunniaan

Hälyttävä kirjastojen alasajo on menossa! Maksuton palvelu ja kaikille avoin paikka. Kukaan ei kysy tiliotetta eikä oppiarvoa. Vapaa pääsy nettiin ja asiantunteva palvelu. Ei saa leikata kirjastoista, kansamme sivistys on vaarassa, jos näin käy!

maalainen vaan

Tulin juuri pienen paikkakuntamme kulttuurilaitoksesta, kirjastosta. Kevätsäästä huolimatta siellä oli paljon kävijöitä: nuoria aikuisia pienine lapsineen, koululaisia, eläkeläisiä lehtiä lukemassa. Tämän kotikuntamme on tarjonnut ilman käyttömaksua. Toivottavasti saamme pitää sen.

Profeetta

Sivistyksessä ei yhteinen hyvä ole myytävänä.

Kaarina

Median ainoa sivistystä arvostava ja edistävä kanava on Yle Radio 1. Sen ohjelmia kuuntelemalla tulee tietämään mitä on sivistys. Toinen sivistyksen mahdollistaja on kirjastolaitos. Kansalaiset pitäköön siitä hyvää huolta.

kulttuuria

Kyllä moraaliton kielenkäyttö ei ole sivistystä ja Jumalanpilkkalaki on voimassa. Sivistys on moraalin vaalimista ja kasvatuskin sen mukaan. Ylekin voi tarkistaa sivistysmoraaliaan, ei se ole pilkan asia

Kaupan täti

Kiva että puhutte kirjastoista. Sinne on helppo mennä. Musiikkiopistot ja monet liikuntakoulut ovat liian kalliita tavalliselle työntekijälle. Mutta kirjoja saa vielä onneksi ilmaiseksi.

Katariina

Kulttuuri voisi näytelmineen ja taidenäyttelyineen rantautua seniorikansalaisten palvelukoteihin, hoitolaitoksiin sekä kouluihin ja lasten päiväkoteihin. Myös toimistojen ja koulujen seinillä voisi olla vaihtuva taidenäyttely, eli kulttuuri alas pylvään nokasta ja tavallisen kansan pariin.

Ensio

Sivistystä on olla käyttämättä sivistyssanoja.

kulttuuria

Suuret ikäluokat kun siirtyy eläkkeelle, niin sivistys seuraa perässä, ja sivistys rappeutuu.

Anonyymi

Mitä on sivistys? Jokaisella elämänalalla on oma sivistyksensä. Yhteisenä nimittäjänä on suhtautuminen avoimin mielin erilaiseen näkemykseen, kyky kertoa oma tietämyksensä siten, ettei vähemmän tietävän tarvitse tuntea alemmuutta.

Katariina

Samaa mieltä haastateltavan kanssa, kulttuurin saralla virat määräaikaisiksi, uutta luovaa ajattelua kehiin, ja nuoria uusine ideoineen.

Anonyymi

Liika sivistys on rasite, ei kelpaa työt kun kaikki on maistereita.

Pelle

Taiteilijat näyttelevät kansan kurjuutta estradilla, kiroo ja pärrää. Sitten kerjää lisää rahaa ja tuottaa lisää kurjuutta. Taiteilijoille riittää raaka-ainesta työstettäväksi. Ikuinen kiertokulku jatkuu.

kulttuuria

Lukiopohjainen koulutus kaikille, niin että kuka tahansa voi arvioida elämää. Sivistyskoulutusta voidaan tuoda peruskouluunkin, ei vaadita lukiotasoa vaan tietoa nuorille asioista

Pörje

Sivistys tuntuu olevan sellainen pullataikina, ettei siitä kukaan saa kiinni ja jos siitä saa otteen niin kaikki inhimillinen on sivistystä.

Anonyymi

Jos ei jatka opiskeluja, niin lukioaika ajanhukkaa. Mitään käytännön asioita ei opeta. Kuka niitä matematiikan ja fysiikan kaavoja tarvitsee?

Anonyymi

Suomalainen sivistys alkaa vanhoosta naisista.

Masa

Yksi tuttu sanoi aina, että ei hän tule ikinä englantia tarvitsemaan. Kouluttautui sitten tekniikan ammattiin. Nyt kiertää maailmaa asiantuntijana ja päivittäinen puhekieli on englanti. Kuka tietää mitä tulee tarvitsemaan...

Pörje

Taiteelta edellytetään "merkityksiä" eikä vain puuhastelua jonkin materiaalin kanssa. Nykytaide on ajautunut kriisiin, koska kaikkea voidaan pitää taiteena. Taiteen määrittelevät itse taiteilijat, ja silloin Rantasen 'uudet ajatukset' voivat olla ihan mitä vain, ja nykytaide on hyvä esimerkki siitä.

Katariina

Sivistys on laajempi käsite kuin pelkkä koulutustaso, korkeasti koulutetutkin voivat käyttäytyä kuin porsaat

Pörje

Jos taiteilija ei saa elantoaan taiteestaan, onko vika silloin yleisössä/ostajissa vaiko huonossa taiteilijassa? Taiteilijan ja muurarin työttömyyden ero on siinä, että muurarilla ei ole työtä, taiteilija voi piirrellä tupakka-askin kanteen taidettaan. Maassamme on näitä kylätaitelijoita aivan liikaa.

Katariina

Jo roomalaiset sen tiesivät: kansalle leipää ja sirkushuveja (eli kulttuuria).

Inkeri

Valtio on avainasemassa. Se päättää mitä kuntien laitokset voivat tehdä.

Pelle

Ellei kulttuuri pysty muuttamaan tosiasioita parempaan suuntaan, se vaan sopeutuu. On jo kuollut.

Anonyymi

Turun yliopiston seinällä lukee kai: vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle. Nyt on tilanne kyllä se, että yliopistot joutuvat paljolti toimimaan ja tutkimaan, mitä rahoittajat tahtovat; jos syntyy hyviä innovaatioita, niin rahoittaja kiittää "patenteista". Siinä sitä tutkijan vapautta.

Anonyymi

Köyhistäkin tulee loistavia taiteilijoita, kun heille annetaan mahdollisuus, ja jos se tukahdutetaan, siinä tulee juicet.

Katariina

Minun mielestäni valtion kannattaisi tukea hyvää lasten kulttuuria ja auttaa myös viemään sitä kouluihin ja päiväkoteihin, aikuiset voivat hankkia kulttuurikokemuksensa rahalla. Jos kulttuurielämys on aikuisille mieluinen, niin se pärjää kaupallisinkin kriteerein.

Pörje

Jos kansalaisia kasvatetaan (kotonakin) ja koulutetaan, niin sivistys - mitä se sitten onkaan - säilyy. Suomen kokoisessa maassa vähempikin riittää, on järjetöntä kouluttaa joka kaupungissa taiteilijoita.

Inkeri

Hyvä Pörje! Kaiken lähtökohta on se, mitä kotona opetetaan. Jos arvoja ei siellä panna paikoilleen, koulun ja muiden on turha yrittää.

Anonyymi

Ennen aikaa opettajat olivat kutsumusammatissaan. Oli aikaa oppilaalle vielä koulupäivän jälkeenkin neuvoa, jos oli jotain kysymistä. Nyt katsotaan vihaisesti, jos koulun jälkeen olisi asiaa.

Sivistys on kuolemassa

Aleksis Salusjärvi — Thu, 17 Apr 2014 14:07:44 +0000

Hallitus on kokonaisen vuoden vailla kulttuuriministeriä. Kulttuurin tukia leikataan tulevina vuosina tuntuvasti. Taideväki puhuu sivistyksen alasajosta.

2000-luvun kulttuuri rakentuu yksityistämisen maailmaan, jossa valtion rooli on yhä etäisempi. Samalla kun kaupallisesta kulttuurista sorvataan uutta Nokiaa, taiteen rahoituspohjaa heikennetään.

Europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen näkee yhteiskunnan toiminnan edellytyksenä kohtalon kolmion: Demokratia, sosiaalinen tasa-arvo sekä kulttuuri ja sivistys. Valtion vähenevä rooli kulttuurissa on hänen mukaansa valtava ongelma:

”Olen suorastaan hätääntynyt juuri siksi, että sen merkitys kasvaa. Väitän, että sivistyksen määrästä tulee tulevaisuudessa voimakkaammin eriarvoistava tekijä kuin tuloeroista.”

Kulttuuriin panostaminen onkin Pietikäisen mukaan tasa-arvoon panostamista. Kulttuurin ja sivistyksen merkitystä Pietikäinen kuvaa dissipatiivisen viestinnän ajatuksella, jossa vastaanottajassa pyritään laukaisemaan uusia assosiaatioita. Ikään kuin kommunikoimaan asioilla, joilla ei ole vielä sanoja.

Pianisti ja säveltäjä Iiro Rantalan mukaan kulttuuriväen täytyy sopeutua maailman muuttumiseen. Hän muuttaisi kulttuurialan työpaikkoja määräaikaisiksi paitsi orkestereissa myös teattereissa ja media-alalla. Nykyinen taideala on joka tapauksessa tilkkutäkkimäistä pätkätyötä.

”Tästä ajatuksesta suuttuvat keski-ikäiset ihmiset, jotka ovat jo varmalla pohjalla. Mutta ajatelkaa nuoria, he ovat kaikki epävarmassa tilanteessa. Heillä ei ole mitään.”

Klassinen sivistys ja populaarikulttuuri asettuivat vastakkain parikymmentä vuotta sitten, ja nyt ne ovat sulautuneet toisiinsa. Uusi Suomi -lehden omistaja Niklas Herlin ja Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen esimies Jaakko Lyytinen ovat puhuneet kulttuurin painopisteen muuttumisesta. Sivistys ei enää tarkoita heidän mukaansa elitismiä tai kansan valistamista, vaan aiheet on otettava lähempää ja arkielämästä.

Kulttuurin ja sivistyksen sisällöt saattavat siten ennen pitkää muodostua Big Brother -konseptista tai Angry Birds -tuoteperheestä. Maailmantaloudessa Eurooppa näyttäytyy degeneroituvana mantereena, jonka tulevaisuus on paljolti kaupallisessa kulttuurissa. Suomessa tämä näkyy esimerkiksi valtion ja median jakamina tunnustuksina peliyhtiöille. Onko elitismistä muodostumassa kirosana?

Yhtä kaikki laaja-alaista kulttuuria on aina pidetty itseisarvona. Mitä monipuolisempia muotoja se saa sitä laajempaa sivistystä ylläpidetään. Kulttuuriministeriöllä onkin merkittävä rooli marginaalitaiteiden elossa pitämisessä. Mitä muita rooleja valtiolla on kulttuurin tukemisessa? Onko kaupallisuuden ja viennin tukeminen ainoa edellytys ruusuiselle tulevaisuudelle?

Kaupallista kulttuuria on usein pidetty sivistyksenvastaisena. Hyötymisen takia tehty kulttuuri etsii vain lyhyen tähtäimen voittoja ja vetoaa ihmisen atavistisiin piirteisiin, kuten väkivaltaviettiin tai seksuaalisuuteen.

Kulttuuriosasto etsii keskeisintä sivistyksen tunnusmerkkiä vuonna 2014. Mitä sivistys tarkoittaa käytännössä?

Studiossa kommentoi taidemaalari ja professori Silja Rantanen. Hän pitää kulttuurin kehitystä hälyttävänä:

”Kuulostaisi karkealta, jos poliitikot sanoisivat avoimesti, että valtio on luopumassa kulttuurin tuesta ja jättämässä kulttuurin oman onnensa nojaan, mutta juuri niin on tapahtumassa. Vastuu siirtyy valtiolta yksityissektorille.”

Suora lähetys Radio Suomessa tiistaina 22.4. kello 19.06

Kunnes kuolema meidät erottaa

Aleksis Salusjärvi — Wed, 26 Mar 2014 17:02:05 +0000

Rakastuminen on paitsi huumaavaa myös onnellista. Suomalaiset rakkaustarinat kestävät vuosikymmeniä.

Vaikka kuuluisimmissa tarinoissa rakkaus päättyy aina traagisesti, oikeassa elämässä rakastuminen kestää kovatkin koettelemukset. Kulttuuriosaston lähetyksessä kuulijat kertoivat omia rakkaustarinoitaan. Niissä toistuivat toisen kunnioittaminen ja yhteisen taipaleen onni.

Hellu

Olemme olleet yhdessä 15 vuotta, naimisissa 8 v. Tänä päivänäkin, kun näen mieheni auton kaartavan pihamaalle, koko vartaloni läpi virtaa lämmin tunne. Sitäkö se on, rakkautta...?

Orvokki

Uskomaton, ainoa minulle valjennut "oikea" rakkaus takana. En ole sen jälkeen pystynyt rakastumaan. Olin naimisissa, hän kihloissa, menimme yhteen, ihanaa. Sairastuin, menetimme lapsemme. Hän on naimissa, minä yksin yli 30 vuotta.

ANJA -67v

LIIAN LYHYT AIKA, TUNTI SUOMEN RAKKAUSTARINOILLE, SIKS EN SOITA. OLEN RAKASTUNUT VÄÄRIIN MIEHIIN. KUN OLEN LOPETTANUT, HE OVAT LÖYTÄNEET SOPIVAMMAN.

Myös lähetysikkunassa keskusteltiin aktiivisesti:

asiosta perillä oleva taho

Olen ollut 40 vuotta naimisissa ja rakastamme toisiamme edelleen!

indira

on kaksi polkua, joko rakkaus tai pelko jota seurata.

Urpo

Meillä ei ainakaan vielä näy sitä loppua. Toivotaan että "till death do us part".

Anonyymi

Rakkaus päätty aina toisen menettämiseen ellei nyt satu kuolemaan samassa onnettomuudessa.

rva kuulija

Ei rakkaustarina välttämättä pääty tragediaan, onnellisiakin loppuja varmasti on. Mutta,mustasukkaisuus on iso "tauti".

Hiski

Rakkaus. On kaikki. Ilman sitä ei ole vihaa, kateutta, ahneutta, katkeruutta... Rakkaus voi kestää vain hetken, mutta se hetki pyörittää maailmaamme ja syntyvyyttä!

Anonyymi

kel onni on...kel sonni on se sen teurastakoon....pakastimeen. !

Voodoo-nainen

Nyt soittaja puhuu asiaa. Pyyteetön rakkaus on sitoutumista ja vastuuta muista. Rakkaus-sanaa tuskin edes tarvitsee käyttää.

Urpo

Yks hieno rakkauselokuva on The Notebook. Nainen on dementoitunut ja mies yrittää käydä läpi heidän yhteistä rakkauden täyteistä elämäänsä muistikirjan avulla.

Ano1

On helpompi lähteä lätkimään ja helpompi "kasvaa erilleen" lyhyessäkin ajassa. Naimisiin mennään vain muodon vuoksi, vaikka olis jo pari avioliittoa takana

Rakastunut rassukka

! Yksipuolinen rakkaus on hirveän tuskallinen tilanne. Tämä myös lienee monen traagisen tarinan takana. ?

viola

Aika moni pilaa ihan kohtuullisen parisuhteen menemällä naimisiin.

Urpo

Me tapasimme toisemme työpaikalla. Kyllä siinä oppi tuntemaan toista ihan työkavereina, ettei tarvinnut tuntemattoman sänkyyn hypätä.

mies

Olin kiltisti aviossa melkein 20 vuotta kuin sisko ja veli. Nyt tiedän mitä todellinen rakkaus on, kun olen parisuhteessa toisen miehen kanssa.

rva kuulija

me tutustuttiin lätkän mm:n kisoissa Helsingissä. Silloin kun stig wetsell kärähti dopingista. Mieheni on hifk:lainen,minä taas kärppäfani. ja olemme edelleen samoja.

Anonyymi

Rakastuminen on ihanaa ja rakkaus syvenee ajan myötä. Harmi, että niin monet eroavat, ennen kuin tuskin ovat oppineet tuntemaan toisiaan saatika kokeneet, mitä kaikkea rakkaus pitkässä liitossa tarjoaa. Elokuvissa on ihanaa itkeä, kun rakastuneilla on niin vaikeaa (traagista).

minäite

Mä oon rakastunu viime kesänä, luulin että se on vaan kesäromanssi, mutta se on kestänyt tähän päivään asti ja kestää edelleen. Lisäksi tapaamispaikka oli mitä ihanin, luonnossa tärkeän spesiaalin kesäharrastuksen parissa <3

ukki

Tavattiin lokakuussa, 1964 naimisiin 1969, lapsia ja lapsenlasia on, ja vielä yhdessä. Toisaalta tuntuu, että tällaiset pitkät suhteet pitäisi lailla kieltää. Vaikka "rakkautta" riittää mutta kaikella rajansa. Toisaalta aamu alkaa "huomenta rakas" ja ilta päättyy "hyvää yötä rakas", joten kaikki OK!

Voodoo-nainen

Minulla on niin vedenpitävä skeptisyys ihmisten suhteen, etten voisi kuvitellakaan enää rakastuvani. Olen sen joskus tehnyt.

Anonyymi

Rakkaus kestää jos on kummallakin halua sen kestämiseen. Ei kukaan ole meistä täydellinen. Mutta jokainen voi yrittää sitä

lumi

Kun oikeasti rakastuu, maailma menee täysin sekaisin.

rva kuulija

luottamus kumppaniin on a ja o

anonyymi

Alkoholi ja välinpitämättömyys toista kohtaan ovat rakkauden ja kiintymyksen tuho.

Ihastunut leski

Romanssi elokuvassa Idän pikajunassa on saanut minut joka kerta itkemään, kun olen sen katsonut. Se on niiinnn ihana.

Voodoo-nainen

Rakastuminen on hengenvaarallista. Se voi johtaa itsetuhoon, tai toisen taholta tuhoon. Ei kannata rakastua.

Anonyymi

Kolmenkymmenen vuoden yhteiselon jälkeen sovittiin, että minä katkaisen siemenjohtimet ja että puolisoni saa pitää munasrjansa---yhteinen päätös. Kun mieheltä katkaistaan siemenjohtimet, on lapsiluku sen jälkeen nolla. OMASTA KOKEMUKSESTA VOIN KERTOA ETTÄ EI HOMMA IHAN NIIN MENE..siinä kävi kuis käläviä

Puujalka

Tuleva vaimoni huomasi minut!!! Heitti tiskivedet parvekkeelta. Ihana tunne. Oi oi ja vielä kerran voi.

olen puhunut.ugh

en oo koskaan rakastunu enkä rakastu, teot puhukoon puolestaan on mottoni..!

rva kuulija

Rakkauksia on monenlaisia. Esim. jos lapsi ja mies ovat hukkumaisillaan, kumpaa ensin menet pelastamaan. Tämä on äidin näkökulma, ja lapsen tietysti.

Miltä tuntuu rakastua?

Aleksis Salusjärvi — Fri, 21 Mar 2014 13:17:17 +0000

Kevät on rakkauden vuodenaika, mutta miltä tuntuu rakastua? Tarinoissa rakkaus päättyy melkein aina onnettomuuteen. Olemmeko tuomittuja epäonnistumaan rakkaudessa?

Rakastumisessa kaikki pelot ovat pinnassa. Se on samanaikaisesti huumaavaa, kammottavaa, ahdistavaa ja stressaavaa. Rakkaus tekee meidät ihottomaksi. Siihen voi vain heittäytyä.

Asianajaja Heikki Lampela on kertonut onnellisesta rakkauselämästään viime aikoina julkisuudessa paljon. Hän näkee rakastumisen totaalisena asiana. Lampelan mukaan on pieni teko, jos joku ottaa 100 lakanaa ja kirjoittaa niihin rakkaudentunnustuksensa ja ripustaa ne kerrostalon katolta roikkumaan. Rakastumista leimaa Lampelan mukaan täysi estottomuus, ei ole olemassa ylilyöntejä, kun on rakastunut. Mikään ei ole riittävän överiä rakastuneelle.

Elokuvaohjaaja Johanna Vuoksenmaa on käsitellyt rakkautta monessa menestyneessä elokuvassaan. Miksi tarinoissa rakkaus päättyy onnettomuuteen?

”Rakkaus sulkee sisäänsä elämän jatkumisen. Draamassa tavoitteiden saavuttaminen tarkoittaa liikkeen kuolemaa. Tahtotila ja tahdon suunta lakkaavat”, Vuoksenmaa kertoo. Tämän takia sadut päättyvät usein häihin.

”Aikuiset tietävät, että niin kauan kuin elämä jatkuu, onnellisuuteen sisältyy onnettomuuttakin. Ei ole mitään tasannetta tai tilaa, johon pysähdyttäisiin, paitsi kuolema. Tarinoissa kuolema sisältääkin usein toteutumattoman ikuisen rakkauden.”

Kuolema on läsnä myös vihkikaavan sormuslupauksessa: ”Minä rakastan sinua, NN. Haluan jakaa ilot ja surut kanssasi ja olla sinulle uskollinen, kunnes kuolema meidät erottaa.”

Ohjaaja Mari Rantasila näkee rakastumisen muuttuneen ratkaisevasti varsinkin elokuvissa viimeisen 30 vuoden aikana. Se näkyy erityisesti naisen asemassa, hän ei ole enää tahdoton objekti. Naiset ovat taloudellisen vapauden myötä muuttuneet subjekteiksi, minkä huomaa esimerkiksi seksisuhteiden arkistumisena. Elokuva Pretty Woman on tälle kehitykselle merkkipaalu.

Ihmisten suhteita leimaa Rantasilan mukaan ylipäätään hetkellisyys. ”Ennen rakastumisen vuoksi kärsittiin ja odotettiin. Nykyään seksuaalista kokeneisuutta pidetään vain hyvänä asiana.”

Rakastuminen itsessään on pelottavaa. Rakastunut on valmis hyppäämään tuntemattomaan ja sietämään epävarmuutta. ”Eihän rakastunut tunne kohdettaan, hän voi paljastua vaikka minkälaiseksi”, Rantasila kertoo.

Kulttuuriosasto etsii suuria rakkaustarinoita ja kysyy, miltä tuntuu rakastua.

Radio Suomi, tiistaina 25. maaliskuuta kello 19.06.

Alastomuus kavahduttaa yhä!

Aleksis Salusjärvi — Wed, 26 Feb 2014 15:26:36 +0000

Taiteen rajoista päällimmäisenä ei ole väkivalta tai sananvapaus, vaan alastomuus.

Kulttuuriosaston lähetyksessä puitiin, mitä taiteen nimissä saa tehdä. Taiteen tärkeimpiä tehtäviä on rajojen rikkominen, ja kuulijapuheenvuoroissa suurinta provokaatiota synnytti alastomuus.

äijä

Taiteen rajat vaikea kysymys. Alastomuuden kauhistelu joutavaa kaksinaismoralismia. Oon yksi harvoista tuon Oulun esityksen nähneistä (Kajaanin yleisöharjoitus), ei muuten ole todellakaan pornoa. Esitykseenhän ei ole kenenkään pakko mennä. Käykää ihmiset katsomassa esitys ja kommentoikaa sen jälkeen

Wuffe

Miksi taiteesta ja sen rajoista keskusteleminen on niin vaikeaa?

May

Jos taiteella halutaan vaan testata rajoja, niin se on pelkästään tarkoitushakuista ja siksi mielenkiinnotonta. Huomio kohdistuu silloin helposti vain taiteilijaan eikä siihen asiaan jota kuvaa.

Tomppa

Taidetta on se, minkä joku kokee taiteeksi. Taiteen kokemus on subjektiivinen. Siitä ei tarvitse sopia kenenkään kanssa.

Karnanen Kuopiosta

Kyllä "Jumalanteatterin" Oulun performanssi jäi eloon... ; )

May

Pipsa hei. Ympäristötaidehan on erittäin tärkeää, koska me kaikki näemme sitä ihan päivittäin.

Liro Grönbena

Taiteen tulisi aiheuttaa keskustelua joka aiheuttaisi keskustelua siitä miten asiat tulisi TEHDÄ, eikä miten huonosti asiat OVAT.

Anonyymi

Onko pilapiirtäminen taidetta?

Nimimerkki

Brysselissä on patsas, joka esittää kusevaa poikaa. Nykyään se on taidetta.

Anonyymi

Entinen työkaverini, joka kuoli muuten hammaslääkärin tuoliin, sanoi, että mielipide, jota ei pysty perustelemaan, on arvoton.

Päälykäinen.

Taiteelle on vaikea vetää rajoja.siksi sen nimissä tehdään melkein mitä vaan.

Turska/Trø

"Oikea" taide on taitelijan näkemys sen hetkisestä tilanteesta tai mitä yhteiskunnassa liikkuu.

Keisarin vaatteet

Kaikki on taidetta. Sen todistaa että tyhjä valkoinen huone sai Britannian merkittävimmän taidepalkinnon jokunen vuosi sitten. Myös Kiasman paskakasat ym. todistavat tämän. Alastomia teateriin ei tarvitse mennä jos ei halua. Älkää moralistit itkekö.

Pipsa

Hei May ja Karnanen. Mitäs keksittäis tienvarsitaiteeksi? Parasta taidetta minusta on luonnon vaihtelut vuoden aikana.

Wuffe

Miksi taiteen-nimissä-mitä-vaan-tekeminen herättää niin paljon tunteita ja hämmennystä?

Liro Grönbena

Eikö taiteen aiheuttamaa vastakkainasettelua tulisi suitsia? Keskustelua väittelyn sijaan?

Tomppa

Haluaako joku maksaa siitä, että saa mennä alasti teatteriin? Jos haluaa, siitä vaan!

Anonyymi

Historiankirjatkin kertoo tappamisesta holokaustista jne. Vanhan Testamentin historia on verinen, mutta jo aadam ja Eeva syntiinlankeemuksen jälkeen(josta pahuus kaikki johtuu), häpesi alastomuuttaan.

Päälykäinen.

Taidetta käytetään myös propagandaan.

Anonyymi

Ei taiteilijoille saa asettaa mitään rajoja vaan vahva ja korkea aitaus.

Moritz L.

Ainakin studiossa tunnutaan olevan sitä mieltä että taiteella on oltava rajat. Ainakin sillä mikä ON taidetta. Tuli aika akateeminen luento siitä kuinka valokuvasta saa taidetta; kuvataan jotain ilmiötä vuosikausia jne jne. Kuinka taidetta saatiin aikaan ennen akateemista taidekoulutusta?

Ensio

Kuuluisimmat vanhan ajan maalarit maalasivat lähes pelkästään alastomia naisia.

jupe

yks kesä tehtiin pellolle, joka oli tien vieressä 3 heinäseivästä, hevonen, ukko ja akka työkaluineen, kummasti kiinnosti ohikulkijoita jotka jopa kuvasivat, ihan hauska performanssi oli.

Anonyymi

Ensio taitaa muistella nyt lähinnä Rubensia, joka maalasi reheviä naisia.

Mitä taiteen nimissä saa tehdä?

Aleksis Salusjärvi — Fri, 21 Feb 2014 12:39:47 +0000

Taiteen tehtävä on rikkoa rajoja, jopa lakia. Taide on ihmisoikeuksien ja sananvapauden tärkein lipunkantaja.

Punk-yhtye Pussy Riot on noussut Venäjän sananvapauden symboliksi. Vapauduttuaan puolentoista vuoden vankilatuomiosta yhtye julkaisi uuden Sotshin olympialaisia ja Vladimir Putinia kritisoivan videon.

Oulussa on taas jo pari viikkoa jatkunut skandaali Riisuttuna-tanssiesityksestä, jossa esiintyjien lisäksi myös yleisö on esityksessä alasti. Alastomuuden ongelmiin on haluttu puuttua ikärajoin ja pefletein.

Sananvapauden kannalta rajojen rikkominen on ollut taiteen merkittävä tehtävä. Varsinkin teatteri on aina mielletty yhteiskunnalliseksi taiteeksi. Niin länsimainen sananvapaus kuin herjauslainsäädäntökin ovat monessa suhteessa taiteen aikaansaannos. Tätä historiaa vasten suomalaisessa nykytaiteessa tuntuisi löytyvän liian vähän rajojen rikkomista.

Valtiorahoitteinen taide pohjaa ajatukseen, että taiteella on hyvinvointia lisäävä vaikutus tai että taide on sosiaalisesti eheyttävää. Laajemmassa mielessä esimerkiksi fatwat ja aktivistititaiteen vankilatuomiot tekevät kuitenkin näkyväksi ammottavat puutteet valtioiden ihmisoikeuksissa. Kun taide rikkoo rajoja (mitä ne sitten ovatkin), se tulee puolustaneeksi ihmisoikeuksia. Jopa silloin, kun se on puberteettista protestointia.

Joensuun kaupunginteatterin johtaja Vihtori Rämän mukaan tämä on lopulta kaiken taiteen edellytys:
"Lähtökohtaisesti ajattelen, että Helsingin kaupunginteatterin tyyppistä ohjelmistoa ja maailmankuvaa ylläpitävä lafka pitäisi lopettaa saman tien. Taiteen tehtävä ei voi olla yhteiskunnan pumpulilaitos. Jos joku tekee bisnestä sillä, että teatteriin tullaan unohtamaan oma arki, hän täyttää saman tehtävän kuin Auschwitzin viulunsoittaja tai Titanicin orkesteri.”

Rajanylitykset nousevat myös kulttuurin virstanpylväiksi. Hannu Salaman Juhannustanssit, Jouko Turkan teatteri ja romaanit, Ville Rannan Muhammad-sarjakuva, Ulla Karttusen Neisythuorakirkko ja väsyksiin asti jauhettu Teemu Mäen kissantappo ovat rajoja rikkoneen taiteen pysyviksi jääneitä puheenaiheita. Niiden kautta taide pakottaa yhteiskunnan itseensä ja tulee samastuttavaksi.

Taide ei kuitenkaan ole politiikkaa eikä yhteiskuntakeskustelua. Taiteen kautta ihmisyyteen liittyvät kysymykset muodostuvat yleisistä yksityisiksi. Pussy Riotin performanssien kaltaisessa taiteessa on hankalaa nähdä estetiikkaa politiikasta irrallaan, mutta Oulun Riisuttuna-tanssiteoksessa se on helppoa. Koreografi Satu Tuomisto ei osannut ollenkaan odottaa syntynyttä kohua.

Ensi Tiistain Kulttuuriosastossa kysytään, missä kulkevat taiteen rajat. Saako mitä tahansa tehdä taiteen nimissä?

Studiossa on asiantuntijakommentaattorina Eduskunta- ja Valtuusto- näytelmät ohjannut Susanna Kuparinen.

Roolimallia lapsille menneisyydestä

Aleksis Salusjärvi — Wed, 29 Jan 2014 13:03:18 +0000

Lastenkulttuurissa kuria ja roolimalleja löytyy menneisyydestä. Lyhytjänteinen nykyaika synnyttää huolta.

Kulttuuriosaston Hulttiot ja hunsvotit -lähetyksessä kuultiin näkemyksiä kurittomasta lastenkulttuurista. Sopivia roolimalleja lapsille kaivattiin menneisyydestä. Monessa puhelussa nousi esiin suurten ikäluokkien ydinperheiden turvallisuus ja kuri.

Olio hieman yllättävää huomata, että suurin osa kuulijoista näki nykyisen lastenkulttuurin lähinnä korvaavan aikuisten läsnäoloa. Lasten kanssa ei vietetä aikaa, ja heidän päivänsä täytetään erilaisilla virikkeillä. Studiovieras Siri Kolu nosti esiin ajatuksen, että lapsia ikään kuin projektijohdetaan erilaisiin kokemuksiin.

Kati Espoosta

Hei,
hieman huolestuneena kuuntelen lähetystänne ja puhetta kurittomista lapsista. Suomalaista kulttuuria vaivaa äärimmäisen negatiivinen ilmapiiri, joka tulee ilmi kaikessa tähän maassa liittyvässä toiminnassa. Sen sijaan, että lapset nähtäisiin kurittomina kakaroina, lapset ovat mielestäni lähtökohtaisesti hyviä, jotka me aikuiset pilaamme jatkuvalla negatiivisuudella. Lapsissa on kulttuurimme tulevaisuus ja lasten tulisi saada huomattavasti enemmän positiivista huomiota osakseen. Ei lapsille tarvitse huutaa ja käyttäytyä heitä kohtaan ikävästi. Huutamalla heille, myös he huutavat tulevaisuudessa omille lapsilleen. Puhumalla heille ikävästi, he puhuvat ikävästi. Ei se, mitä sanoo, vaan miten sanoo. Lapset heijastavat aikuisen pahaa oloa. Olkaa vanhemmat läsnä lapsillenne!

Suurperheen vanahin tyttö 62v

Voi, voi, ikävä lapsuus-aikoja. 50-60lukuja. Maaseudulla koti, maalaistalo. Paljon lapsia. Pappa ja Vanha-äiti, siis mummu, asuivat samassa huushollissa, omassa kamarissa. Kattovat meijän perrään, ettemme putua kaivoon, äiti oli koko ajan työntouhussa ja isä merellä enimmäkseen. Kuri oli meijän perheessä ihan normaali. Piiska oli hellan ranssilla muistuttamassa, jos rupiatte aijeeraan. Äiti rapsauttaa kintuille. Kyllä se tehosi "enimmäkseen". Tekemisen puutetta en muista olleen koskaan. Valitettavasti niihin aikoihin ei ole paluuta. ps. meistä kahdeksasta kasvoi ihan täyspäisiä kansalaisia, näin porukan vanhimman mielestä ainakin. Ihmetellään nyt tämänpäivän lapsia ja toivotaan parasta.

Lähetysikkunassa keskustelu kävi kuumana

Anonyymi

Miksi lapsia syytetään pelien pelaamisesta? Äidit ovat FB:ssa kun tuovat lapsia tarhaan /kouluun ja samoin puistoissa istuessa. Kysyn vaan kenen vika.

Anonyymi

Hei, keskustelu menee näissä kasvatusasioissa helposti yleistyksiin. Ei kaikki lapset ole levottomia ja lyhytjänteisiä. Eilen lapsenlapseni olivat meillä käymässä. Kuusivuotias Paavo jaksoi varsin hyvin keskittyä saamansa puisen lentokoneen kokoamiseen. Itselläni ei tahdo olla enää samaa taitoa.

Asiantuntija

Johdonmukaiset (elämän)tarinathan ovat usein sepitettä. Elämä on sarja aika satunnaisia käänteitä, mutta totta on että vakuuttavuutta ja turvallisuutta lisää se että tapahtumat kuvataan johdonmukaisena tarinana.

vesku

Jos halutaan lapsen rauhoittuvan, niin miksi kirjoitetaan ADHD-lapsista tarinaa?

Nimimerkki

Commodore 64-sukupolvi pelastaa meidät. He ovat luoneet Rovion ja Supercellin

Anonyymi

Meillä ei ole tarinoita prinsessoista jotka rakastavat sammakoita ja suukottavat prinssejä, jotta niistä tulisi sammakoita. Eikä meillä ole esim. Jonna Björnstjernaa, jonka kirjoja meillä luetaan uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Meillä on todella huono lastenkirjallisuus.

Sara

Suomalainen lastenkulttuuri on ankeaa ja ahdistavaa. Onneksi lapsemme ovat kaksikielisiä, eli luemme paljon lastenkirjoja ruotsiksi. Sieltä löytyy mahtavia lastenkirjoja joissa on huumoria sekä tekstissä että kuvissa. Muumit ja Risto Räppääjät ovat kamalia rimanalituksia, huonoine tarinoineen.

kansalainen

Ei lapsiin voi käyttää väkivaltaa eihän lapsen tartte pelätä vanhempiaan

Leksa

kylläpä meni Pikku Myykin talviunille kuten kaikki muutkin muumilaaksossa, mutta Nuuskamuikkunen se lähtikin etelään...

Arppa

Moikka! Hannulta tuli hyvät kommentit Putous-ohjelman suhteen.. Melkeinpä prime-time aikaan näytetään ko. ohjelmaa ns. kokoperheen ohjelmana. Rasistinen ja erilaisuutta pilkkaavaa huumoria, kaksimielinen huumori. Älyvapaata ns. huumoria. Järki käteen ´koomikot´ kun näytellä ette osaa..

Aku Helsingistä

Uskon, että lapsi nappaa roolimalleja ympäriltään, aikuisen "johdattelemana" ja ennen kaikkea itse maailmaa tarkkaillessaan. Aikuinen, joka kuulee lasta, puolestaan havainnoi, mitä lapsen maailmaan kuuluu. Hän kuuntelee ja juttelee lapsen kanssa ja tulee tästä lapsen maailmasta tietoiseksi.

onttu

Ei piiska pahaa tee vaan sen piiskan jälkeen selän kääntäminen. Pahempaa kuritusta lapsi ei voisi saada. Äitini ei koskaan piiskan jälkeen kääntänyt selkäänsä, vaan hali

Tarkkailija

Roolimalleista puhuminen aina silloin, kun puhutaan lastenkulttuurista, on melko yksioikoinen tapa suhtautua kulttuuriin. Kirjat, elokuvat, kaikki taide on aina muutakin kuin todellisuuden peilaamista saati käytösmallien tai roolimallien tarjoamista.

☆

Minusta tuli yhteiskunnan riesa, johtuikohan kun jouduin itse hakemaan risut, joilla sain sapiskaa?

Anonyymi

Kun snadina Äiti ojensi piiskalla pahanteosta, vähän läpsäytti. Sen jälkeen mentiin äidikainaloon, kaikki oli unohdettu. Illalla äiti sanoi: Kiltti oot nuku jo.

vesku

hyvä roolimalli pitäisi olla fyysinen henkilö; veli, isä, isoisä. ei kuitenkaan mielikuvitustuote

☆

Oikein vesku: Miksi lapsen pitäisi pitää jtn sekopäätä Putouksesta Roolimallina?

vesku

miksi puhutaan lapsikulttuurista. meillä on kulttuuri ja lapsi tulee siihen

vesku

onko suomalainen tehoyhteiskunta lapsiepäystävällinen

vesku

Tämä studiossa oleva nainen (sorry en kuullut nimeä) mainitsi, että aikuiset ovat niin kiinni työelämässä, että heillä ei ole aikaa. Miten esim. Espanjassa? Lapsilla koulu-univormut, lapset viedään ja haetaan koulusta, iltaisin klo 20:n jälkeen on lapset vanhemmat isovanhemmat koko kylä yhdessä.

Kiva Robin, että olet olemassa

Teinitähti rocklaulaja Robin on upea roolimalli lapsille. Käyttäytyy hienosti, on asiallinen, huumorintajuinen, avoin jne jne. Todennäköisesti tämä johtuu siitä, että hänellä on hienot vanhemmat, joita ja joiden neuvoja Robin arvostaa.

mikko.paloranta

Lasten käyttäytyminene on aikuisilta opittua. Myös niiden lasten käytös, joista emme toivo omien lastemme ottavan mallia. Aikuiset ovat ongelma, eivät lapset.

Anonyymi

mikko.paloranta: Olen samaa mieltä, mutta aikuiset ovat isokokoisia lapsia, jotka kantavat kasvatuksensa traumoja ja siirtävät niitä jälkeläisiinsä. Kun otetaan vielä huomioon ihmisten yksilöllisyys, niin miten saadaan yleisesti varmistettua mallikelpoisten kansalaisten kasvattaminen

☆

Ovatko ohjelman tekijät esimerkki ADHD henkilöistä, siksi lujaa tuntuu menevän?

Hulttiot ja hunsvotit

Aleksis Salusjärvi — Fri, 24 Jan 2014 13:43:05 +0000

Suomessa on totuttu paheksumaan kurittomia kakaroita. Lastenkulttuuri vain pahentaa asioita. Lasten sankareina ovat ADHD:sta kärsivä Hirveä Henri ja ikuista uhmaikää poteva Pikku Myy.

”Lapsi on liian monessa kodissa pikkutyranni ja diktaattori, joka sanelee säännöt ja jonka kiukunpuuskien tahdissa koko perhe tanssii”, kirjoittaa Sanna Ukkola.

Lasten pikkunepotistinen käytös on noussut puheenaiheeksi viime aikoina. Monen mielestä Suomi on lapsivihamielinen maa. Katja Lahti summaa tilannetta toteamalla, että alkoholisteihin suhtaudutaan julkisilla paikoilla suopeammin kuin lapsiin.

Samalla lastenkulttuurin määrä on kasvanut räjähdysmäisesti lyhyessä ajassa. Kaikki paikat ovat täynnä lastenkulttuuria. Digimaailma on lapsille tehty paratiisi: piirretyt eivät lopu koskaan, kannettavat laitteet ovat täynnä pelejä ja viihdettä. Hoplopit, huvipuistot ja Happy mealit ovat rakentaneet kokonaisen lasten todellisuuden.

Lastenkulttuuri kuvastaa yhteisön arvoja. Samalla se tuottaa ehtymättömästi roolimalleja lapsille. Tarinoiden sankarit ovat esikuvia. Lastenkulttuuri on kuitenkin verrattain nuori ilmiö. Kirjallisuudessa lapsipäähenkilöt löivät läpi 1800-luvulla romaanien myötä, kuten Charles Dickensin Oliver Twist.

Vielä nuorempaa perua ovat rasavillit lapsisankarit, kuten Bart Simpson, Lassi ja Leevi, Eemeli, Artemis Fowl, Hirveä Henri tai Pikku Myy. Näiden hahmojen yhteinen opetus on se, että vahvan identiteetin omaava lapsisankari saa kurittomuutensa aina anteeksi – päinvastoin kuin vanhoissa moraliteeteissa, kuten Max ja Moritz tai Jörö-Jukka.

Ohjaaja Mari Rantasila kertoo lapsuutensa roolimallin ja samastumisen kohteen olleen Peppi Pitkätossu. ”Sopiva roolimalli riippuu tietysti lapsesta ja hänen tarpeistaan. Parhaimmillaan lastenkulttuuri voi lohduttaa ja antaa lapselle voimaa”, Rantasila kertoo.

Kulttuuriosasto kysyy, mikä olisi täydellinen roolimalli lapsille? Miksi lasten käytöstä pidetään häpeällisenä?

Studiossa asiantuntijakommentaattorina lastenkirjailija Siri Kolu.

Tiistaina, 28. tammikuuta kello 19.06. Yle Radio Suomi.