Maarit Roiha uusimmat merkinnät RSS

Green Card -arvonta houkuttelee miljoonia

Maarit Roiha — Wed, 31 Mar 2010 20:17:48 +0000

Yhdysvaltojen hallitus pitää kerran vuodessa erikoiset arpajaiset, joissa jaetaan ulkomaalaisille mahdollisuuksia hakea pysyvää oleskelulupaa maahan. Green Card -arpajaisiin osallistuu miljoonia ihmisiä ympäri maailman. Viralliselta nimeltään Yhdysvaltojen monimuotoisuusviisumilain mukainen arvonta on yksi keino saada mahdollisuus elää, työskennellä ja opiskella laillisesti Yhdysvalloissa, vaikkei olekaan Yhdysvaltain kansalainen. Green Cardin saa vuosittain arpajaisten kautta viitisenkymmentä tuhatta onnekasta.

Green Card -arvontaan voi osallistua, jos on syntynyt maassa, josta ei muuteta Yhdysvaltoihin erityisen ahkeraan. Käytännössä arvontaan kelpuutetaan maat, joista on tullut Yhdysvaltoihin alle 50 000 siirtolaista viimeisten viiden vuoden aikana. Hakukelpoisuus määräytyy siis synnyinmaan eikä kansalaisuuden perusteella. Ylivoimaisesti suurin osa hakemuksista saapuu Afrikasta ja Aasiasta. Noin viidesosa hakijoista on eurooppalaisia. Green Cardin voi saada arpajaisten kautta, jos on suorittanut peruskoulua ja lukiota vastaavan oppimäärän tai hankkinut vaadittavan määrän työkokemusta.

(Kuva: The American Dream / EPA)

Pysyvä oleskelulupa mahdollistaa muuton Yhdysvaltoihin ja työnteon siellä. Monelle tärkein Green Cardin tuoma etu onkin juuri se, että se oikeuttaa työskentelemään maassa laillisesti. Green Card on myös portti Yhdysvaltain kansalaisuuden hakemiseen. Laillinen asukas voi hakea kansalaisuutta asuttuaan maassa viisi vuotta.

Green Cardin tavoitteluun liittyy myös huijausbisnestä. Netistä löytyy lukuisia huijarifirmoja, jotka kertovat järjestävänsä Green Card -arvontoja ja perivät tietämättömiltä osallistumismaksuja. Ainoa oikea arvonta on kuitenkin Yhdysvaltain hallituksen järjestämä, ja siihen voi osallistua ilmaiseksi hallituksen arvontasivustolla.

Osa Green Card -bisneksessä mukana olevista firmoista tarjoaa apua hakuprosessissa. Käytännössä firmat veloittavat kovan hinnan yksinkertaisesta paperityöstä. Ilmoittautuminen on helppoa, ja se tapahtuu netissä täyttämällä yksinkertainen hakulomake.

Kuuntele Green Cardin vuoden 1990 arpajaisissa voittaneen italialaisnaisen haastattelu:

Blogihaastattelu - Watch more Funny Videos

Vapaaehtoistyöllä on Yhdysvalloissa suuri merkitys

Maarit Roiha — Thu, 25 Mar 2010 06:48:14 +0000

Vapaaehtoistyön tekeminen on Yhdysvalloissa erittäin tavallista ja hyvin suosittua. Maan työministeriön mukaan useampi kuin joka neljäs amerikkalainen teki vapaaehtoistyötä viime vuoden aikana. Vapaaehtoisten panoksesta on hyötyä yhteiskunnalle, ja auttaminen on palkitsevaa myös tekijälle.

Innokkaimmin vapaaehtoistyöhön osallistuvat Yhdysvalloissa keski-ikäiset. Naimisissa olevat tekevät vapaaehtoistyötä naimattomia ja sinkkuja useammin. Kouluikäisten lasten vanhemmat ovat todennäköisemmin mukana vapaaehtoistyössä kuin ihmiset, joilla ei ole alaikäisiä lapsia. Yhdysvalloissa naiset osallistuvat vapaaehtoistyöhön miehiä useammin ja korkeasti koulutetut vähän koulutettuja ahkerammin. Vapaaehtoistyössä mukana olevien määrä on kasvanut taantuman myötä. Vapaaehtoisena toimiminen voikin olla esimerkiksi työttömälle mielekäs tapa käyttää vapaa-aikaa ja välttää samalla liiallinen eristäytyminen.

Oma suhtautumiseni vapaaehtoistyöhön on muuttunut Yhdysvalloissa asuessani. Ennen ajattelin vapaaehtoistyön olevan runsaasti aikaa vievää toimintaa, johon riittäisi resursseja korkeintaan eläkeiässä. Yhdysvalloissa keskivertovapaaehtoinen käyttää vapaaehtoistyöhön kuitenkin vain hieman yli 50 tuntia vuodessa. Tämä tekee alle tunnin per viikko. Aika ei siis ole monenkaan kohdalla este vapaaehtoistyöhön osallistumiselle, vaan kyse on ennemminkin suhtautumistavasta.

Yhdysvalloissa keskivertovapaaehtoinen tekee vapaaehtoistyötä yhteen tai korkeintaan kahteen paikkaan kerrallaan. Joka kolmas täkäläinen vapaaehtoinen omistaa suurimman osan vapaaehtoistyöhön käyttämästään ajasta jollekin uskonnolliselle järjestölle. Joka neljäs auttaa koulutukseen tai nuorisotyöhön liittyvässä toiminnassa. Joka seitsemäs vapaaehtoinen on mukana sosiaalityössä tai muussa paikallista yhteisöä palvelevassa toiminnassa.

Monien täkäläisten lapsiperheiden vanhemmat tekevät vapaaehtoistyötä lasten koulussa tai lasten vapaa-aikaan liittyvän järjestön hyväksi. Koulujen rahoitus on kärsinyt heikossa taloustilanteessa, ja vanhempien panos on usein välttämätön etenkin vapaa-ajan toiminnan ylläpitämiseksi. Vanhemmat toimivat kouluissa esimerkiksi erilaisten harrasteryhmien vetäjinä ja opettajan apuna tunneilla.

Yksi merkittävä Yhdysvalloissa vapaaehtoistyötä harjoittava taho on YMCA eli Nuorten miesten kristillinen yhdistys. Sanfranciscolainen, kustantamoalalla työskentelevä Bernadette Walter pitää YMCA:n Canon Barcus Community Housen iltapäiväkerhoon osallistuville lapsille joka toinen viikko lukuhetken. Lukutuokioihin osallistuvien lasten perheet ovat olleet aiemmin kodittomia. Kuuntele vapaaehtoistyötä tekevän Walterin haastattelu lukunäytteineen:

Vapaaehtoistyo haastattelu - Click here for the funniest movie of the week

Pyhää Patrikia juhlimassa

Maarit Roiha — Thu, 18 Mar 2010 20:24:35 +0000

Irlannin suojeluspyhimyksen Pyhän Patrikin päivää juhlitaan näyttävästi Irlannin lisäksi erityisesti Yhdysvalloissa. Irlantilaisia saapui maahan runsain joukoin etenkin 1800-luvun puolivälissä nälkää ja köyhyyttä pakoon. Irlantilaista sukua olevaa väestöä onkin Yhdysvalloissa enemmän kuin itse saarivaltakunnassa. Jopa presidentti Obaman suonissa virtaa tilkkanen irlantilaista verta. Yhdysvaltain irlantilaiset arvostavat kovasti sukujuuriaan ja ovat erityisen ylpeitä taustastaan juuri Pyhän Patrikin päivänä. Ja kuten sanonta kuuluu, Pyhän Patrikin päivänä jokainen on irlantilainen!

Ensimmäinen Yhdysvalloissa järjestetty Pyhän Patrikin päivän paraati marssittiin merkittävänä irlantilaiskeskuksena tunnetussa Chicagossa jo vuonna 1737. Perinne levisi sieltä vähitellen myös muualle maahan. Paraateista suurin järjestetään perinteisesti New Yorkissa. Vihreänsävyisen vaatetuksen lisäksi päivän perinteisiin tunnuksiin kuuluu Irlannin symbolina tunnettu apilanlehti. Pyhän Patrikin kerrotaan selittäneen apilanlehden avulla pyhää kolminaisuutta.

Kuluvalla viikolla vihreää on näkynyt muuallakin kuin vain vaatetuksessa. Muun muassa Chicagossa ja Seattlessa jopa kaupunkien pääjoet on tapana värjätä juhlan kunniaksi vihreäksi. Harva maa saa vuosittain yhtä runsaasti ilmaista mainosta ympäri maailman! Irlannin matkailuelinkeino lienee asiasta enemmän kuin mielissään.

Pyhän Patrikin historiallisuudesta ei ole kuitenkaan varmoja takeita. Hänen uskotaan syntyneen Skotlannissa 400-luvulla ajanlaskun alun jälkeen. Patrikin elämänvaiheet ovat osittain hämärän peitossa, mutta oletetaan, että rosvot kaappasivat hänet orjaksi Pohjois-Irlantiin hänen ollessaan vain 15-vuotias. Patrikista tuli orjuudessa harras kristitty. Lopulta hän onnistui pakenemaan Ranskaan, missä hän seurasi kutsumustaan opiskella papiksi. Patrik palasi myöhemmin Irlantiin käännyttämään entisiä sortajiaan kristinuskoon. Patrikin kerrotaan lopettaneen kelttiläisen pakanakulttuurin ja vakiinnuttaneen kristinuskon Irlantiin 400-luvulla, minkä ansiosta hänestä tuli Irlannin kansallispyhimys. Patrik kuoli 17.3.460 ja päivää on vietetty Pyhän Patrikin päivänä jo ainakin 600-luvulta lähtien.

Pyhän Patrikin juhliminen on alkanut yleistyä Halloweenin tapaan vähitellen myös Suomessa. Ja mikäs siinä, sopiihan sisällöltään pitkälti suomalaista vappua ja saksalaisten oktoberfestiä muistuttava juhla hyvin pohjoiseurooppalaiseen menoon.

Katso New York Timesin Immigration Explorer -karttapalvelusta eri maahanmuuttajaryhmien maantieteellinen sijoittuminen Yhdysvalloissa.

Kunnon löylyt Pohjois-Kaliforniassa

Maarit Roiha — Thu, 11 Mar 2010 00:25:58 +0000

San Franciscosta tunnin ajomatkan päässä sijaitsevasta Sonomasta löytyy aimo annos suomalaisuutta ja luultavasti alueen paras sauna. Riittävän kuumista löylyistä vastaa voittoa tavoittelemattoman Finnish American Heritage Associationin eli kotoisasti Fahan ylläpitämä Suomi-keskus.

Kiinnostuin Fahana tunnetusta paikasta kuultuani erinomaisesta saunasta ja suomalaisvanhusten asuntolasta. Kaliforniasta on nimittäin vaikea löytää kunnon saunaa. Esimerkiksi kuntosalien saunamaiset tilat muistuttavat yleensä lähinnä lämpimiä huoneita, joiden kiukaille ei saa edes heittää vettä. Lämpöhuoneita ei ole suunniteltu kestämään saunamaisen korkeita lämpötiloja.

Faha on näyte kaliforniansuomalaisten talkoohengen voimasta. Suomalaisia perinteitä vaalivan keskuksen rakentaminen aloitettiin 1970-luvulla lahjoitusten ja lainarahan turvin. Myös suomalaisen lettivehnäsen myyminen on ollut alusta asti merkittävä tulonlähde. Kuluja katetaan nykyisin esimerkiksi vuokraamalla päärakennusta keittiöineen juhlakäyttöön ja vierastalon huoneita matkailijoille.

Fahan pihapiiriä (Sonoma, Pohjois-Kalifornia).

Olen tutustunut Fahassa mielenkiintoisiin vanhuksiin ja kuullut erikoisia elämäntarinoita. Moni Fahassa eläkepäiviä viettävä lähti Suomesta Amerikan mantereelle parikymppisenä, kaukokaipuun siivittämänä, ja on yhä sillä tiellä. Lähtöpäätös on vaatinut suurta uskallusta aikana, jolloin edes ulkomaille matkustaminen ei ollut tavallista.

Moni saapui uudelle mantereelle kielitaidottomana ja onnistui rakentamaan lähes tyhjästä hyvän elämän uudessa maassa. Jotkut suuntasivat ensin naapurimaahan Kanadaan, sillä Kanadan maahanmuuttopolitiikka oli jo tuolloin Yhdysvaltoja sallivampaa. Kanada otti sodan jälkeisinä vuosina siirtolaiset avosylin vastaan, kun taas Yhdysvaltoihin oli vaikeampi päästä.

Iän karttuessa oman kielen ja kulttuurin merkitys korostuu. Vanhemmiten vieraan kielen taito saattaa taantua äidinkielen säilyessä kauimmin. Fahan suomalaisvanhusten asuntola tarjoaa sinne pääseville hienon mahdollisuuden viettää eläkepäiviä tutunoloisessa ja turvallisessa ympäristössä, jossa asiat hoituvat tarvittaessa suomeksi.

Sonoman Fahassa jo kymmenkunta vuotta asunut Anja Rissanen suuntasi Atlantin toiselle puolelle miehensä kanssa 1950-luvun alun Kotkasta. Nuoripari astui Kööpenhaminassa New Yorkiin menevään laivaan ja jatkoi Yhdysvaltoihin saavuttuaan junalla Kanadan puolelle.

Rissanen on tyytyväinen saadessaan viettää eläkepäiviään Pohjois-Kalifornian suomalaisyhteisössä. Fahassa on hänen mukaansa hyvä henki ja runsaasti yhteistä tekemistä. Rissanen on kuitenkin huolissaan paikan tulevaisuudesta, sillä uudemmat kaliforniansuomalaiset eivät löydä Fahaan toivotulla tavalla.

Puhdasta energiaa kalifornialaistalojen katoilta

Maarit Roiha — Fri, 05 Mar 2010 08:06:21 +0000

Kaliforniassa yhä useamman talon kattoa peittävät aurinkopaneelit. Valtion kädenojennukset ovat vauhdittaneet kattojen muuntamista aurinkovoimaloiksi. Jos piillä päällystetty katto tuottaa sähköä yli oman tarpeen, on ylijäämäsähkön voinut myydä vuoden alusta asti sähköyhtiölle.

Aurinkopaneeleilla tuotettua sähköä on pidetty perinteisesti kalliina. Sähkön hinnan noustessa ja aurinkopaneelien hintojen laskiessa yhtälö käy kuitenkin yhä kannattavammaksi. Paneelien asentamiseen saa lisäksi huomattavaa osavaltion tukea ja tuntuvan verohelpotuksen liittovaltiolta.

Aurinkopaneelien hankkiminen omakotitalon katolle maksaa Kaliforniassa paneelien määrästä ja tyypistä riippuen yleensä vähintäänkin toistakymmentä tuhatta dollaria. Summa voi tuntua alkuinvestointina isolta, mutta sijoitus maksaa tavallisesti itsensä takaisin vajaassa kymmenessä vuodessa. Aurinkopaneelien ansiosta sähkölasku pienenee tai nollaantuu. Aurinkopaneelit voivat tuottaa jopa voittoa, jos aurinkosähköä syntyy yli oman tarpeen. Sähköyhtiöillä on ollut kuluvan vuoden alusta lähtien velvollisuus maksaa yksityistalouksien aurinkopaneeleilla tuottamasta ylijäämäsähköstä.

Aurinkopaneeleja San Franciscon alueella asentavan SESCO Electrical -yhtiön osakas Peitsa Hirvonen (kuvassa) pitää aurinkoenergian tulevaisuutta Kaliforniassa kirkkaana.

Tilanne on kalifornialaisten aurinkopaneelien omistajien kukkarolle edullisin silloin, kun ylijäämäsähköä syntyy kulutushuipun aikaan eli keskipäivällä. Aurinkoisina päivinä ylijäämäsähköä tuottavat kotitaloudet joutuvat nekin ostamaan sähköyhtiöltä energiaa hämärän aikaan ja pilvisinä päivinä. Päivisin huippukulutuksen tunteina syntyvästä ylimääräenergiasta saa kuitenkin moninkertaisen hinnan verrattuna siihen, mitä yösähkö maksaa.

Aurinkoenergian tulevaisuus näyttää Kaliforniassa valoisalta. Osavaltion laki velvoittaa sähköyhtiöt tuottamaan viidenneksen sähköstään uusiutuvista energianläheistä tästä vuodesta alkaen. Aurinkovoiman lisääminen on yksi keino, jolla Kalifornia pyrkii kunnianhimoiseen tavoitteeseensa.

Aurinkopaneelien suosion kasvusta huolimatta ne tuottavat toistaiseksi vain pienen osan koko Yhdysvaltojen käyttämästä sähköstä. Yksityistalouksille asennettavien aurinkopaneelien määrä kuitenkin yli tuplaantuu vuosittain. Kaliforniassa aurinkopaneelien määrän kasvu on ollut vieläkin kiivaampaa. Ehkä aurinkopaneelien tuottamilla energiamäärillä alkaa siis vähitellen olla myös todellista merkitystä.

Kuuntele sanfranciscolaisen aurinkopaneeleja asentavan SESCO Electrical -yhtiön osakkaan Peitsa Hirvosen haastattelu aurinkopaneelien käytöstä Kaliforniassa:

Kalifornian aurinkopaneelit - Watch more Funny Videos

Selviääkö vesijuoppo Kalifornia?

Maarit Roiha — Fri, 26 Feb 2010 03:32:03 +0000

Ilmastoltaan kuuma ja kuiva Etelä-Kalifornia muistuttaa luonnonolosuhteiltaan lähinnä autiomaata. Tätä on vaikea kuvitella vihreiden huvila-alueiden läpi ajaessa, sillä näennäistä vehreyttä ylläpidetään massiivisella keinokastelulla. Ilman muualta tuotua vettä monessa paikassa näkyisi palmujen ja tropiikin kasvien sijaan kaktuksia. Maan vilja-aitan ja näennäisen vehreyden ylläpito vaatii vetensä.

Kroonisesta vesipulasta kärsivä osavaltio on Yhdysvaltain suurin vedenkuluttaja. Reilusti yli puolet Etelä-Kaliforniassa käytettävästä vedestä tuodaan muualta. Coloradojoki, Owens Valley ja Sacramento-San Joaquin -jokien suisto ovat olleet perinteisesti tärkeitä vedenottopaikkoja.

Suurin osa vedestä päätyy maatalouskäyttöön. Maanviljelyn kannalta on ongelmallista, että Kaliforniassa sataa lähinnä talvikuukausina, kun taas viljelyksiä on kasteltava kesällä. Ongelmaa pahentaa se, että valuma-alueesta suurin osa sijaitsee osavaltion pohjoisosissa, kun taas vedentarve keskittyy etelään. Epätasapainoa lisää sekin, että Kalifornian kasvava väestö pakkautuu lähinnä osavaltion eteläosiin.

(Kuva: California Department of Water Resources)

Kuluva talvi on onneksi ollut sademäärältään Kalifornian mittakaavassa hyvä. Useat peräkkäiset vähäsateiset talvet ovat kuitenkin kutistaneet vesivaroja huomattavasti. Vesipulaa pahentaa myös se, että vuoriston lumimäärä on vähentynyt ilmaston lämpenemisen takia ja jokiin virtaa entistä niukemmin sulamisvesiä. Vettä on jouduttu säännöstelemään ja peltoja on jätetty viljelemättä vesipulan takia. Käyttöveden pakkosäännöstelyltä on toistaiseksi vältytty, mutta sekin voi olla jossain vaiheessa edessä.

Kalifornia on panostanut vesitekniikkaan vuosikymmenien kuluessa mielettömiä summia, eivätkä investoinnit ole suinkaan ohi. Toisaalta vesiteknologian kehitys on mahdollistanut etelän miljoonakaupunkien synnyn ja kehityksen. Myös ympäristöä on muokattu rankalla kädellä veden perässä juostessa. Osa alkuperäisistä eläin- ja kasvilajeista on joutunut samalla kärsimään.

Vesiuudistukset maksavat maltaita, mutta vielä kalliimmaksi tulisi veden loppuminen. Maatalous on Kaliforniassa kymmenien miljardien dollarien bisnestä ja osavaltion tärkein elinkeino. Jopa joka kuudes työpaikka liittyy tavalla tai toisella maataloustuotantoon. Puolet maan hedelmistä, pähkinöistä ja vihanneksista tuotetaan Kaliforniassa.

Käytetyn veden kierrätys voisi olla yksi ratkaisu ongelmaan. Kierrätysvesi sopii moneen, mutta sen käytön lisäämiselle ei ole toistaiseksi löytynyt tarvittavaa tukea. Veden kuljettaminen pitkien matkojen päästä vaatii runsaasti energiaa, ja sen rinnalle olisi tulevaisuudessa löydyttävä kustannustehokkaampia vaihtoehtoja.

Kuuntele UC Berkeleyn California Climate Change Centerin johtajan Michael Hanemannin mietteitä osavaltion vesiongelmasta:

Matka kodittomaksi voi olla lyhyt

Maarit Roiha — Thu, 18 Feb 2010 02:01:41 +0000

Jotkut heistä kerjäävät muki kädessä kadulla, toiset vaeltavat paikasta toiseen yrittäen löytää töitä. Koko omaisuuttaan mukanaan raahaavat kodittomat ovat tuttu näky Yhdysvaltain suurkaupungeissa.

Vaikka Yhdysvaltain talous osoittaa hitaita elpymisen merkkejä, ovat työttömyysluvut edelleen korkeat. Talouskriisi koettelee etenkin jo ennestään marginaaliryhmiin kuuluvia. Matka vakaasta elämäntilanteesta kodittomaksi voi olla yllättävän lyhyt.

Kodittomien todellista lukumäärää on vaikea arvioida. Kodittomiksi lasketaan yleensä kadulla tai tilapäisissä yömajoissa asuvat. Kodittomuuden uusi piirre on se, että nyt jo yli kolmasosa kodittomista on perheellisiä. Tämä tarkoittaa myös yhä suurempaa alaikäisten kodittomien määrää.

Los Angelesin suurkaupunkialueella asuu kenties jopa sata tuhatta koditonta. New Yorkissa kodittomia on kymmeniä tuhansia. Ongelma näkyy myös esimerkiksi asuinkaupungissani San Franciscossa, jonka kodittomien määrä lasketaan tuhansissa.

Kodittomia näkee päivittäin erityisesti puistoissa ja muilla julkisilla paikoilla. Illalla ja yöllä heihin voi törmätä esimerkiksi vuorokauden ympäri auki olevissa itsepalvelupesuloissa, joista kodittomat etsivät lämmintä yösijaa. Kodittomia auttavat vapaaehtoisjärjestöt ja kirkot raportoivat leipäjonojen pidentyneen ja yömajojen tarpeen lisääntyneen entisestään. Ruoka-apua on huomattavasti helpompi saada kuin löytää sänkypaikka yöksi. Yömajapaikkoja ei yksinkertaisesti riitä läheskään kaikille tarvitseville.

(Kuva: EPA/ARLEEN NG)

Käytännössä Yhdysvalloissa ei ole kovinkaan vaikea päätyä kodittomaksi, jos asiat menevät kunnolla pieleen. Erityisesti työpaikan menettäminen voi suistaa ihmisen todelliseen noidankehään. Jos joudut työttömäksi, et pysty välttämättä enää maksamaan vuokraa tai asuntolainaa. Ja ilman asuntoa on pidemmän päälle lähes mahdotonta käydä töissä.

Työttömien lisäksi erityisesti matalapalkka-aloilla työskentelevillä on suuri riski joutua kodittomiksi. Ylimääräiset menot, esimerkiksi odottamattomat sairaalakulut, voivat romuttaa jo ennestään heikoissa kantimissa olevan talouden hyvinkin nopeasti. Tilannetta tietysti helpottaa, jos on edes jonkin verran säästöjä. Minimipalkasta on kuitenkin vaikea laittaa riittävästi sivuun pahan päivän varalle, ja moni elääkin käytännössä kädestä suuhun. Työttömien ja huonosti tienaavien lisäksi myös psyykkisistä tai päihdeongelmista kärsivät tippuvat helposti yhteiskunnan harvaksi rakennetun suojaverkon läpi.

Surkeimmassa asemassa ovat kotinsa menettäneet lapsiperheet, erityisesti yksinhuoltajat. Perheen talouden romahtaminen ja asunnon menetys heijastuu ennen kaikkea lapsiin. Ilman kotia on vaikea selvitä koulunkäynnistä, ja syrjäytymisen vaara ja todennäköisyys ajautua erilaisiin ongelmiin kasvaa. Kodittomuus on onneksi useimmiten väliaikaista. Tilapäinen kodittomuus kohtaa nykyisessä taloustilanteessa kuitenkin yhä useampaa amerikkalaista.

Will you be my Valentine?

Maarit Roiha — Fri, 12 Feb 2010 01:43:41 +0000

Jos Valentinea eli sitä oikeaa ei ole löytynyt, voi ystävänpäivä amerikkalaisittain tuntua vastenmieliseltä ajatukselta. Kun Suomessa ystävänpäivänä muistetaan ennen kaikkea kavereita, on Valentinuksen päivä Yhdysvalloissa erityisesti rakastavaisten juhla. Kukat, kortit, suklaa, ravintolaillalliset ja kaikenlainen romantiikka on oleellinen osa amerikkalaista ystävänpäivän viettoa. Valentinuksen päivä on Yhdysvalloissa myös suosittu kihlautumis- ja hääpäivä. Ei liene suurempaa katastrofia, kuin joutua viettämään ystävänpäivää yksin!

Ystävänpäivän lähestymisen huomaamiselta on Yhdysvalloissa erittäin vaikea välttyä. Kortteja, lahjoja ja muuta päivään liittyvää krääsää tuputetaan joka tuutista jo viikkoja ennen varsinaista h-hetkeä. Punaisia ja vaaleanpunaisia sydämiä tuntuu suorastaan kasvavan puissa. Suklaan ja kukkien myyntiluvuissa on selvä piikki ystävänpäivän tienoilla. Odotettavissa on myös yksi kuohuviinin huippumyyntiviikonlopuista. Yhdysvaltain vähittäiskauppiaiden järjestön National Retail Federationin teettämän tutkimuksen mukaan amerikkalaiset käyttävät ystävänpäivään tänä vuonna keskimäärin 103 dollaria. Määrä on 50 senttiä viimevuotista suurempi. Amerikkalaismiehet sijoittavat päivään tänäkin vuonna lähes kaksi kertaa niin paljon rahaa kuin naiset.

Ystävänpäivä ei ole kuitenkaan amerikkalaisten korttitehtailijoiden tekaisema juttu, vaan päivän juuret ovat eurooppalaisessa kansanperinteessä. Päivä rantautui Yhdysvaltoihin 1800-luvun puolivälin tienoilla. Ystävänpäivän tuomisesta Suomeen on syytetty ainakin Amerikan vaihto-oppilaita ja sarjakuvia.

Myös monenlaiset sinkkutapahtumat kuuluvat yhdysvaltalaiseen ystävänpäiväperinteeseen. Illallis- ja tanssikutsuja pidetään runsaasti, ja sitä oikeaa voi etsiä myös vaikkapa rusettiluisteluista. Jotkut koulut järjestävät ystävänpäivänä lasten laulu-, tanssi- ynnä muita esityksiä. Monet lapset antavat kavereilleen ja opettajilleen käsintehtyjä ystävänpäiväkortteja ja pieniä lahjoja.

Itse odotan suurella innolla etenkin ystävänpäivän jälkeistä päivää, jolloin yli jääneitä ystävänpäiväsuklaita myydään kunnon alennuksella. Ja onhan päivä kaikessa söpöstelyssäänkin hyödyllinen muistutus siitä, että sekä ystävyyttä että parisuhdetta on syytä hoitaa.

Ystävänpäiväsuunnitelmia voi olla monenlaisia. Katso ja kuuntele:

Älä vaan sairastu Jenkeissä

Maarit Roiha — Thu, 04 Feb 2010 06:07:25 +0000

Sairastuminen on ikävää etenkin ulkomailla, eikä sairaana jaksaisi hoidella mitään ylimääräistä. Yhdysvalloissa sairaan on kuitenkin parasta olla napakka, jos haluaa päästä asianmukaiseen hoitoon maksamatta itseään kipeäksi.

Jenkeissä ei ensinnäkään mennä sairaana lähimmälle lääkärille, vaan sellaiselle, jolla on sopimus oman vakuutusyhtiösi kanssa. Lääkäriin mentäessä sinulta kysytään ensimmäiseksi, onko vakuutusta. Ja vakuutusyhtiöt haluavat tietää tulevasta lääkärikäynnistä usein jo etukäteen tarkistaakseen, meneekö käynti vakuutuksen piikkiin.

Lääkärin valitseminen voi olla kinkkistä, jos ei ole aiemmin tarvinnut paikkakunnan lääkäripalveluja eikä tunne tarjontaa. Palveluntarjoajissa on huomattavia eroja, ja vakuutusyhtiön valikoimaan kuuluvia vaihtoehtoja kannattaa tosiaankin verrata. Netistä löytyy hämmästyttävän paljon yksittäisistä lääkäreistä ja lääkäriasemista kirjoitettuja arvioita, ja moni tekeekin valintansa niiden perusteella. Itsekin olen käyttänyt lääkäriä valitessa monen muunkin asian valinnassa hyödyllistä yelp.com -sivustoa ja todennut sen toimivammaksi tavaksi kuin lääkärin valitsemisen summa mutikassa.

Vakuutusyhtiöt pyrkivät markkinatalouden logiikan mukaisesti hoitamaan vakuutetut mahdollisimman halvalla, ja välillä tutkimuksiin pääsystä saa suorastaan tapella. Itsensä kuntoon haluavan kannattaa olla henkisesti varautunut vakuutusyhtiön kanssa käytävään puhelin- ja sähköpostirumbaan. Potilas joutuu usein toimimaan eräänlaisena välikätenä vakuutusyhtiön ja lääkäriaseman välillä. Ensin lääkäri kertoo sinulle, millaista hoitoa tarvitsisit. Et voi varata aikaa samantien, vaan ensin on tsekattava vakuutusyhtiöstä, kuuluuko ehdotettu toimenpide vakuutuksen piiriin ja millä lääkäriasemalla sen voi tehdä. Kun lopulta kenties saat vakuutusyhtiön suostumuksen hoidolle, voit varata ajan ja käydä toimenpiteessä.

Vakuutusyhtiö haluaa usein tietoonsa testi- ja muut tulokset pysyäkseen kartalla terveydentilasi kehityksestä. Henkilökohtaisten terveystietojen jakaminen vakuutusyhtiön virkailijoiden kanssa ei välttämättä tunnu kivalta. Toisaalta vakuutusyhtiöiden toimintalogiikan ymmärtää, sillä jotkut lääkäriasemat tekisivät mielellään tarpeettomiakin tutkimuksia, jos vakuutus vaan korvaa ne.

Vaikka vakuutusyhtiösi maksaisikin kaikki lääkärikulusi, saat lääkäriaseman laskuja silti luultavasti kotiisi. Näin siitäkin huolimatta, että olet sopinut laskujen lähettämisestä suoraan vakuutusyhtiölle. Kannattaakin olla varovainen, ettei sama palvelu tule maksetuksi useampaan kertaan. Eri asia on sitten se, että vakuutusyhtiöt eivät aina maksa täysimääräisinä lääkäriasemien lähettämiä laskuja. Jotkut palveluntarjoajat laskuttavat tämän tietäessään vakuutusyhtiöitä jo alun perin yläkanttiin.

Kaikesta byrokratiasta huolimatta sairausvakuutus kannattaa ehdottomasti olla, sillä ilman sitä sairastaminen voi tulla tähtitieteellisen kalliiksi. Tunnen ihmisiä, jotka ovat joutuneet onnettomuuteen ilman sairausvakuutusta ja maksavat hoitokuluja vielä vuosikausia.

Itse olen onneksi osittain täkäläisen järjestelmän ulkopuolella, sillä oma sairausvakuutukseni on Suomesta otettu, ja sen suhteen sävelet ovat olleet yllättävän selvät. Jos tulisi jotain isompaa, muttei kuitenkaan akuuttia hoidettavaa, lentäisin luultavasti Eurooppaan ja menisin siellä lääkäriin. Pääsisin todennäköisesti halvemmalla.

Kyselin kalifornialaisten mielipiteitä terveydenhuollosta ja testasin samalla Ustream Broadcaster -sovellusta iPhone 3G:ssäni.

En suosittele kyseistä sovellusta käytettäväksi iPhone 3G -mallissa.

Apple järjesti uutuustuotteelleen mediasirkuksen

Maarit Roiha — Thu, 28 Jan 2010 00:23:19 +0000

Tietotekniikkayhtiö Apple julkisti Suomen aikaa keskiviikkoiltana 27.1. San Franciscossa pitämässään lehdistötilaisuudessa uutuustuotteensa, iPad-nimisen kosketusnäytöllisen tablet-mallisen tietokoneen. Menin paikan päälle hieman ennen lehdistötilaisuuden alkua ja minua oli vastassa Applelle tyypillinen mediasirkus:

Paikalla oli runsaasti paitsi toimittajia, myös muita Applen tuotteista kiinnostuneita. Yksi heistä oli sanfranciscolainen IT-konsultti Sean Mulvaney:

Apple teki jälleen sen, minkä se on tehnyt jo monta kertaa aiemminkin uutuustuotteita lanseeratessaan. Ensin luotiin suunnaton julkinen kiinnostus ja uteliaisuus laittamalla liikkeelle huhuja, että jotain suurta ja mullistavaa on tulossa. Viidakkorumpu teki tehtävänsä, ja pian jo spekuloitiin mahdollisesta uutuustuotteen julkistamistilaisuudesta ja sen päivämäärästä.

Yhtiö vahvisti lopulta, medialle sopivalla aikataululla eli reilua viikkoa ennen tilaisuutta, että San Franciscossa todellakin paljastetaan 27.1. jotain uutta ja ihmeellistä. Lehdistölle lähetetty, visuaalisesti näyttävä mutta lyhytsanainen kutsu kasvatti mielenkiintoa entisestään. Kutsun sinänsä mitään sanomaton teksti “come see our latest creation” kehotti tulemaan tutustumaan yhtiön uusimpaan luomukseen.

Uutuustuote iPad on yhtiön merkittävin lanseeraus sitten iPhonen. iPad sijoittuu kannettavan tietokoneen ja älypuhelimen välimaastoon, ja siinä on enemmän potentiaalia kuin yhtiön missään aiemmassa tuotteessa. Kyseisen laitteen julkistus ei ollut kuitenkaan sinänsä suuri yllätys, sillä Applelta on odotettu tablet-mallista konetta jo kauan.

Vähintään yhtä kiinnostavaa kuin itse uusi laite on se, miten taitavasti Apple pyörittää mediaa ja muita seuraajiaan. Yhtiö tietää, miten luodaan hype ja saadaan tuhottomasti ilmaista mainostilaa. Apple saa ihmiset janoamaan tuotteitaan jo ennen kuin ne ovat edes markkinoilla. Esimerkiksi Nokialla olisi paljon opittavaa Applen koukuttavasta mediastrategiasta.

Kuvasin tämän blogipostauksen videot Applen 3G-mallisella iPhonella, ja puhelimen akku oli lähes loppu vajaan puolen tunnin kuvaamisen jälkeen. Myös iPhonen kosketusnäppäimistö on suoraan sanottuna surkea, ja puhelimesta löytyy monta muutakin teknistä heikkoutta. Applen tuotteet eivät siis ole lähellekään täydellisiä. Kyse onkin ennen kaikkea brändiin liitetyistä yltiöpositiivisista mielikuvista, joita juuri nähdyn kaltainen mediahypetys entisestään vahvistaa.

Ennen Applen lehdistötilaisuuden alkua (San Francisco, 27.1.2010)

Yhdysvaltain kertakäyttökulttuuri ärsyttää

Maarit Roiha — Thu, 21 Jan 2010 14:38:15 +0000

Olen erikoiskahvien ystävä ja ostan kahvini useimmiten kahvilasta. Harmikseni Yhdysvalloissa on runsaasti kahviloita, jotka eivät tarjoa kahvia muussa kuin pahvimukissa. Pahvimukin ympärille kiepautetaan usein lisäksi vielä kuumuutta eristävä pahvirengas. Jos ostat useamman kahvin, mukaasi laitetaan kananmunakennoa muistuttava kahvitarjotin, joka vastaa keskikokoista kananmunakennoa myös jätemäärässä. Ihan kätevää kahvien kantamisen kannalta, mutta kai kahvin voisi kahvilassakin juoda? Yhdysvalloissa take away -kahvin mukaan nappaaminen on kuitenkin huomattavasti kahvilassa istumista suositumpaa. Kahvi kädessä kadulla ryntäilevät ihmiset on hyvin amerikkalainen näky, joka jaksaa huvittaa minua edelleen.

Toinen ympäristötietoiselle vatsanpuruja aiheuttava asia on ulkona syöminen. Ruokaa tavallisista astioista paikan päällä tarjoavia ravintoloita löytyy, mutta pikaravintolakonseptilla toimivia paikkoja on ainakin yhtä paljon. Suurin osa ruokapaikoista on käytännössä eriasteisia pikaruokaloita, joissa ateriat tarjotaan lähes poikkeuksetta kertakäyttöastioista. Franchise-ketjuja on tuhottomasti ja ne ovat rantautuneet kaikkialle. Meikäläisittäin tavallisen ravintolan standardit täyttävää ruokapaikkaa on välillä vaikea löytää.

Ravintola-annokset ovat Jenkkilässä usein kohtuuttoman isoja, ja ruokaa joutuu roskiin huomattavat määrät. Kodittomat ja muut vähäosaiset pitävät monessa paikassa huolen siitä, että ruoka- ja muu hyötyjäte käytetään mahdollisuuksien mukaan. Välillä tuntuukin, että vähäosaiset ovat amerikkalaisista ympäristöystävällisimpiä huolehtiessaan julkisten alueiden kierrätyksestä monessa paikkaa. Esimerkiksi San Franciscossa palautuspulloista maksetaan vaivainen 10 sentin pantti, mikä on liian vähän motivoimaan tavallisia ihmisiä kierrättämään ainakaan rahan vuoksi.

Myös pakkausjätettä kertyy eri tavalla kuin vaikkapa Suomessa, sillä jenkeillä on käsittämätön tarve pakata asiat moninkertaisesti. Monessa ruokakaupassa ostokset mätetään kaksinkertaisiin paperikasseihin. Paperi on kierrätettävää, mutta tuplakassi ei useinkaan olisi tarpeellinen. Pakkausmateriaaleissa ei säästellä muunkaan pakkaamisen suhteen. Tämä johtunee pitkälti siitä, että kalliinnäköisesti pakattu myy parhaiten. Pakkausmateriaalit eivät paljoa maksa, joten niihin kannattaa panostaa myynnin kasvattamiseksi.

Ympäristötietoisuuden puute ahdistaisi luultavasti vielä enemmän, jos asuisin jossain muussa osavaltiossa. Kalifornia kuuluu nimittäin Yhdysvaltojen vihreimpiin osavaltioihin. Jopa täällä ihmisten ymmärrys kestävästä kulutuksesta tuntuu kuitenkin suomalaisittain katsottuna heikolta. Luomu on suosittua, koska sen uskotaan olevan terveellistä ja itselle hyvää tekevää. Kierrätyksestä ei saa välitöntä henkilökohtaista hyötyä, joten monikaan ei pidä sitä tärkeänä individualistien luvatussa maassa.

Jenkit ovat hakoja verkostoitumaan

Maarit Roiha — Thu, 14 Jan 2010 02:39:55 +0000

En omistanut käyntikortteja muuttaessani Yhdysvaltoihin vajaa vuosi sitten. Minulla ei myöskään ollut LinkedIn-profiilia, ja muukin netin kautta tapahtuva verkostoitumiseni oli lapsen kengissä.

Olen ottanut oppia amerikkalaisilta, jotka ovat hakoja verkostoitumaan. Verkostoituminen on huipputehokasta erityisesti Kaliforniassa, jossa liikkuvat sekä isot rahat että innovaatiot. Esimerkiksi Piilaakso ympäristöineen houkuttelee eri alojen huippuasiantuntijoita ja sijoittajia, jotka ovat valmiita rahoittamaan parhaimpia innovaatioita. Täällä jos missä on tärkeää löytää oikeat henkilöt, vakuuttaa kuulijansa ja myydä ideansa. Esimerkiksi San Franciscossa järjestetään päivittäin eri alojen verkostoitumistapahtumia. Netistä löytyy lisäksi suunnaton määrä verkostoitumiseen tarkoitettuja sivustoja. Verkostojen luomiseen tarvittavat työkalut ovat toisin sanoen jokaisen ulottuvilla.

Käyntikorttikokoelma kasvaa Kaliforniassa kuin huomaamatta, sillä käyntikortit vaihtavat täällä tiuhaan omistajaa. Kortti on tapana antaa, jos se, mitä toinen tekee tai edustaa, tuntuu edes jossain määrin hyödylliseltä oman liiketoiminnan tai muun tekemisen kannalta. Käyntikorttien vaihtamiseksi ei tarvitse jutella kauaa, vaan pintapuolinen kontakti riittää. Käyntikortti on myös vaivaton tapa mainostaa itseään ja firmaansa, ja eihän painettu pahvinpala maksa käytännössä juuri mitään.

Kuva: Tom Corcoran

Netin avulla tapahtuva verkostoituminen on toinen täkäläisten vakavasti ottama juttu. Lähes jokaisella itseään kunnioittavalla asiantuntijalla on esimerkiksi ajan tasalla oleva LinkedIn-profiili, jota täydennetään ja johon haetaan aktiivisesti uusia kontakteja. Suomessa LinkedIniä käyttää tosissaan huomattavasti harvempi. Amerikkalaiset verkostoituvat tehokkaasti myös sosiaalisen median kautta. Esimerkiksi henkilön Facebookiin lisäämiseksi tuntuu usein riittävän se, että on kerran nähty ja vaihdettu muutama sana. Täällä moni käyttääkin Facebookia samaan tapaan kuin vaikkapa LinkedIniä. Usein kuulemani perustelu on se, että Facebookin kautta henkilöstä saa kattavamman ja totuudenmukaisemman kuvan. Toinen kiinnostava täkäläisen Facebook-verkostoitumisen piirre on, että ihmiset lähettävät toisilleen ehdotuksia lisätä Facebook-kavereiksi henkilöitä, joihin heidän mielestään kannattaisi tutustua.

En pitänyt ennen Yhdysvaltoihin muuttoani suunnitelmallista verkostoitumista kovinkaan tärkeänä. Esimerkiksi suurin osa käyntikorttien vaihtamisista kun ei johda käytännössä mihinkään.Verkostoitumisen hyödyt ovat kuitenkin käyneet selviksi täällä asuessa. Verkostoituminen on Yhdysvalloissa korvaamaton taito, sillä työpaikat ja monet muutkin asiat jaetaan pitkälti suhteiden perusteella. Isossa maassa kaikki eivät todellakaan tunne toisiaan, ja kontaktiverkoston kautta toimivan on helpompi tarkistaa taustat ja säästää samalla aikaa ja vaivaa.

Omalla kohdallani täkäläisen kontaktiverkoston laajeneminen auttaa esimerkiksi mielenkiintoisten juttuaiheiden ja sopivien haastateltavien löytämisessä. Olen oppinut myös sen, että fiksu aloittaa verkostoitumisen jo ennen kuin edes huomaa verkostoja tarvitsevansa.

Kuuntele, mitä mieltä kalifornialaisyrittäjät ovat verkostojen merkityksestä omassa työssään:

Listen!

Lisääntyminen on Yhdysvalloissa kallista puuhaa

Maarit Roiha — Wed, 06 Jan 2010 05:57:18 +0000

Rahattoman ei kannata hankkiutua raskaaksi Yhdysvalloissa, sillä lapsen tulo tietää aivan eri luokan menoerää kuin vaikkapa Suomessa. Sairausvakuutus kattaa parhaimmassa tapauksessa suurimman osan neuvola- ja synnytyskuluista, mutta todelliset menot alkavatkin vasta sen jälkeen. Jos hankit lapsia, olet omillasi.

Raskaana olevat naiset eivät jää Yhdysvalloissa useinkaan äitiyslomalle viikkoja ennen synnytystä, vaan töitä painetaan viimeiseen asti. Useimmilla äideillä on oikeus kolmen kuukauden äitiyslomaan, joka voi olla ainakin osittain palkatonta. Parhaimmat työpaikat kustantavat työntekijöilleen muutaman viikon palkallista vanhempainvapaata. Äitiyslomapäivien järjestäminen vaatii usein sumplimista ja neuvottelutaitoja. Tavallisesti äitiyslomaan käytetään kertyneitä vuosiloma- ja sairaslomapäiviä sekä mahdollisia ylityö- tai muita vapaita ja loppu pidetään palkattomana. Osavaltioiden välillä on eroja tässäkin asiassa, ja Kalifornia on ollut edelläkävijä tekemällä kuuden viikon palkallisesta äitiyslomasta lakisääteisen. Eri asia on sitten se, että kaikilla työpaikoilla ei lakeja pilkuntarkasti noudateta. Isyysloma on Yhdysvalloissa yhä harvinaisuus, ja pidempiä, palkattomia hoitovapaita voi pitää vain työnantajan suostumuksella.

Täkäläinen työelämä ei ole toisin sanoen tottunut pitkiin äitiyspoissaoloihin eikä muihinkaan vanhempainlomiin. Tätä kuvastaa sekin, että äidiksi tulevalle ei useinkaan hankita sijaista. Äidin irtisanoutuminen työstä lapsen synnyttyä ei ole sekään harvinaista. Suomeen verrattuna Yhdysvalloissa on huomattavasti enemmän perheitä, joissa vain toinen puoliso käy töissä, ja toinen, yleensä äiti, on jäänyt kotiin hoitamaan lapsia.

(Kuva: Tom Corcoran)

Jos jompi kumpi vanhemmista haluaa hoitaa lapsia kotona, on työssä käyvän parasta tienata hyvin. Lapsilisiä ei ole, eikä valtio tue lapsen kotona hoitamista. Päivähoito on yleisesti ottaen kallista. Päiväkotien hinnat vaihtelevat, mutta monet niistä maksavat tuhansia dollareita kuussa. Päiväkotimaksuista saa sentään verohelpotuksia. Kunnallisia päiväkotejakin on olemassa, mutta ne on tarkoitettu lähinnä kaikkein vähävaraisimpien perheiden lapsille. Pelastus voivat olla lähellä asuvat isovanhemmat. Yksinhuoltajaäideillä on lähes poikkeuksetta tiukkaa.

Rahanmeno jatkuu lapsen kasvaessa. Parhaimmat koulut ovat lähes poikkeuksetta yksityisiä, ja yksityiskoulujen lukukausimaksut ovat yleensä korkeita. Peruskoulusta tulee helposti tuhansien dollarien menoerä vuodessa. Jos julkisella peruskoululla on hyvä maine, ovat sen lähellä sijaitsevien asuntojen hinnat tavallisesti pilvissä, sillä monet lapsiperheet haluavat muuttaa alueelle. Eli vaikka lapset pääsisivätkin hyvään kouluun ilmaiseksi, joutuu asumisesta usein maksamaan tuplasti.

Moni nuori tähtää lukion jälkeen yliopistoon, ja niiden lukukausimaksut liikkuvat usein vähintäänkin tuhansissa dollareissa. Opiskelijoille tarkoitettuja opinto- ja asumistukia ei ole, joten lukukausimaksut ja elinkustannukset on katettava muilla keinoin. Vanhempien säästöt ja lainat ovat opiskelijoiden työnteon ohella usein ainoa rahoitusvaihtoehto. Lahjakkaimmat saavat stipendejä, mutta niitä ei riitä läheskään kaikille tarvitseville.

Monet yhdysvaltalaispariskunnat harkitsevat ja suunnittelevat lasten hankintaa erittäin tarkkaan. Olen törmännyt täällä alempaan keskiluokkaan kuuluviin ihmisiin, jotka ovat sanoneet, ettei heillä yksinkertaisesti ole varaa hankkia lapsia. Toisaalta kyse on pitkälti siitä, mitä haluaa lapsilleen tarjota. Välillä kuitenkin ihmettelen, miten köyhät amerikkalaiset ylipäänsä uskaltavat lisääntyä. Toinen ihmetyksen aiheeni on, ettei vanhempainlomien ja päivähoidon ongelmia nähdä täällä suurempana tasa-arvokysymyksenä. Sitä se kuitenkin on, sillä kohtuuhintaisten vaihtoehtojen vähyydestä kärsivät erityisesti naiset.

Kuuntele Kalifornian Oaklandissa perheineen asuvan Lotta Weckströmin kokemuksia lapsiperheen arjesta Yhdysvalloissa:

Deittailua amerikkalaisittain

Maarit Roiha — Thu, 31 Dec 2009 07:22:41 +0000

Amerikkalainen deittailukulttuuri eroaa pohjoiseurooppalaisesta. Jenkeissä deittailua ei oteta liian vakavasti, ja useiden ihmisten tapaileminen samaan aikaan on täysin normaalia.

Suomessa deittailun aloittamisen suhteen ollaan kokemukseni mukaan huomattavasti nirsompia. Henkilön on tunnuttava jo heti alkumetreillä erittäin potentiaaliselta seurustelukumppaniksi, jotta treffeille ylipäänsä lähdetään.

Yhdysvalloissa seula ei ole alussa yhtä tiukka, vaan treffeille voidaan mennä, jos toinen vaikuttaa edes jossain määrin kiinnostavalta tyypiltä. Koska kyse ei ole lähtökohtaisesti mistään sen vakavammasta kuin pinnallisesta toiseen tutustumisesta, voi samanaikaisesti huoletta tapailla myös muita. Kandidaateista valitaan ehkä ajan kuluessa sitten se sopivimmalta tuntuva.

Suomessa ja muuallakin Euroopassa useiden ihmisten samanaikainen tapailu koetaan usein epäkohteliaana ja loukkaavana. Yhdysvalloissa harvakseltaan kuulemani "exclusive dating" tarkoittaa yhteen henkilöön kerrallaan keskittymistä, kun taas tavallinen "dating" on niin sanottua vapaata tapailua.

Amerikkalaiset taitavat smalltalkin, ja ihmisiin voikin tutustua melkein missä tahansa. Tämä tarkoittaa samalla sitä, että myös potentiaalisiin deittikumppaneihin on helpompi törmätä kuin Suomessa. Deittikumppaneita löytyy jo siksikin, että yli neljäkymmentä prosenttia yhdysvaltalaisista on sinkkuja. Maassa asuu toisin sanoen reilusti toistasataa miljoonaa paritonta ihmistä. New York ja Washington D.C. ovat sinkkujen kannalta parhaat kaupungit. Nykissä puolet asukkaista on naimattomia ja D.C:ssä sinkkuja on peräti 70 prosenttia väestöstä.

Myös nettideittailu on lähtöisin Yhdysvalloista, ja palveluja käyttävät jo kymmenet miljoonat amerikkalaiset. Deittisaitit kasvattavat suosiotaan taantumasta huolimatta tai ehkä juuri sen takia. Jopa maksulliset deittisaitit tulevat nimittäin loppupeleissä halvemmaksi kuin esimerkiksi jatkuva baareissa käyminen. Baarit ovat sitä paitsi jo tilastollisestikin nähden parempi paikka etsiä yhdenillanjuttuja kuin parisuhdetta.

Suhtautuminen intiimeihin yhdenillanjuttuihin ja ylipäänsä seksiin eroaa Yhdysvalloissa pohjoiseurooppalaisesta. Varsinkin pikkukaupungeissa on ylläpidettävä tahratonta ulkokuorta ja mukamas korkeaa moraalia usein uskonnon ja kirkkoon kuulumisen luonnollisena seurauksena. Seksistä tulee helposti varsinkin nuorille kielletty hedelmä, jota salaillaan, ja sitä voidaan harrastaa hyvinkin impulsiivisesti ja suunnittelematta. Sunnuntaisin käydään hurskaasti kirkossa, mutta perjantai- ja lauantai-iltaisin toimintaa riittää. Samalla seksitautitartuntojen määrät jatkavat kasvuaan erityisesti parikymppisten keskuudessa. Asiasta voinee kuitenkin syyttää enemmänkin amerikkalaiskoulujen kehnoa seksuaalivalistusta kuin jenkkien poikkeuksellisen korkeaa seksuaalista aktiivisuutta.

Vaikka usean tyypin tapaileminen samanaikaisesti olisikin sosiaalisesti hyväksyttyä, osoittautuu ajanpuute helposti ongelmaksi normaaleja työpäiviä tekevälle ihmiselle. Henkilökohtaisesti en myöskään pitäisi ajatuksesta olla yksi useammasta tsekattavasta vaihtoehdosta. Kiinnostavimmat Yhdysvalloissa tapaamani miehet ovat onneksi olleet eurooppalaisia, eikä deittailukulttuurin erilaisuuksista johtuvia yllätyksiä ole tullut. Sinkkuelämää-sarjan elämäntyyliä olisi kuitenkin huomattavasti helpompi jäljitellä täällä kuin Suomessa.

Kuuntele San Franciscossa tapaamieni amerikkalaisten kokemuksia ja mielipiteitä deittailusta:

Joseph, 31, San Francisco, California from Maarit Roiha on Vimeo

Sherrie, 23, San Francisco, California from Maarit Roiha on VimeoBehzad, 37, Phoenix, Arizona from Maarit Roiha on Vimeo Nuria, 19, and Susan, 21, Sacramento, California from Maarit Roiha on Vimeo.

Obama joululomalle ennätyksellisen epäsuosittuna

Maarit Roiha — Thu, 24 Dec 2009 03:17:32 +0000

Presidentti Barack Obaman suosio kotimaassa on laskenut viime kuukaudet lehmänhännän lailla. Ensimmäisen presidenttivuoden lähestyessä loppuaan enää alle puolet amerikkalaisista tukee presidentin toimia. Vastaavanlaista presidentin suosion laskua ei ole nähty Yhdysvalloissa vuosikymmeniin.

Kymmenet miljoonat amerikkalaiset olivat aluksi haltioissaan Obaman valinnasta. Ihmiset uskoivat presidenttikampanjan muutos-teemaan, ja Obaman loistavat puhujanlahjat ja karismaattisuus lisäsivät luottamusta entisestään. Uuteen presidenttiin ladattiin suorastaan epärealistisen suuria odotuksia.

Jo etukäteen tiedettiin, että Obama tulee kohtaamaan useita vaikeita haasteita. Yhdysvaltain talous ei ole osoittanut toivotunlaisia elpymisen merkkejä, ja amerikkalaiset kyseenalaistavat valtionpäämiehen kyvyt saada talous nousuun.

Toinen presidentin suosiota viime kuukausina selvästi murentanut asia on kiistelty terveydenhuoltouudistus. Obaman tärkeimpänä sisäpoliittisena tavoitteena pidetystä uudistuksesta on tulossa paljon luultua kalliimpi, ja moni pelkääkin, että projektin kustannukset nousevat suorastaan epärealistisen korkeiksi. Senaatti äänestää terveydenhuoltouudistuksesta jouluaattona. Jos uudistus menee lopulta läpi, tapahtuu se äärimmäisen pienellä marginaalilla. Amerikkalaisten terveydenhuoltouudistuksesta käymä julkinen keskustelu on saanut suomalaisin silmin katsottuna suorastaan älyttömiäkin piirteitä. Vastustajien mukaan Yhdysvalloista esimerkiksi tulee sosialistinen valtio, jos uudistus toteutuu. Ja moni täkäläinen näyttää vieläpä nielevän väittämän pureskelematta.

(Kuva: Valkoinen talo/Chuck Kennedy)

Edes Obamalle myönnetty Nobelin rauhanpalkinto ei kääntänyt presidentin kannatuslukuja nousuun. Myös Yhdysvalloissa soraäänet kuuluttivat oitis tunnustuksen menneen ansioitumattomalle henkilölle. Palkinnon saamisen jälkeen tehty päätös lähettää 30 000 amerikkalaissotilasta Afganistaniin osoittaa monen mielestä, että myös Obamalta on edeltäjänsä tavoin karannut mopo käsistä sotimisen suhteen.

Obaman yksi ongelma lienee siinä, että ihmiset eivät tiedä, mitä hän oikeasti ajaa. Presidentin agenda tuntuu olevan suhdanneherkkä ja muuttuvan helposti mielipidemittausten ja muiden vaikutteiden mukaan. Vaihtuvat mielipiteet luovat helposti kuvan tuuliajolla olevasta, muiden ohjailtavasta presidentistä. Uskoisin yhdysvaltalaistenkin arvostavan periaatteidensa takana seisovaa, vahvaa johtajaa, joka ei yritä miellyttää kaikkia. Puolet amerikkalaisista ei joka tapauksessa tule ikinä olemaan Obaman kanssa poliittisesti samoilla linjoilla. Rehellisyys, uskottavuus ja toimien läpinäkyvyys sen sijaan keräävät arvostusta yli puoluerajojen. Poliittisen korrektiuden turhuudesta käy hyvänä esimerkkinä republikaanien varapresidenttiehdokas Sarah Palin. Alaskan ex-kuvernööri seisoo edelleen järkähtämättä kampanja-aikaisten, monien mielestä hullujenkin mielipiteidensä takana, ja suosio sen kun kasvaa.

Erityisesti nykyisessä taloustilanteessa olisi oltava aikamoinen yli-ihminen pystyäkseen korjaamaan muutamassa kuukaudessa edeltäjän vuosien mokat ja vastaamaan samalla uusiin haasteisiin. Amerikkalaiset ovat kuitenkin pettyneitä, ettei monikaan asia ole muuttunut vuoden aikana. Obaman edeltäjä George W. Bush oli luultavasti Amerikan historian huonoin presidentti. Obamasta puolestaan on nykymenolla vaarassa tulla presidentti, johon on petytty pahiten.

Lukukausimaksujen nousu kismittää Kaliforniassa

Maarit Roiha — Thu, 17 Dec 2009 09:09:35 +0000

Kalifornian yliopiston kampuksilla on nähty syksyn aikana useita lukukausimaksujen korotuksia ja yliopiston budjettileikkauksia vastustavia mielenosoituksia. Yliopiston lukukausimaksut nousevat ensi vuonna kolmanneksella, ja opettajien palkkoja ja muita etuuksia on jo leikattu.

University of Californian oman osavaltion opiskelijat maksavat tällä hetkellä noin kahdeksan tuhannen dollarin vuotuisia lukukausimaksuja. Kalifornian ulkopuolelta tulevat pulittavat opetuksesta yli kaksinkertaisen hinnan. University of California on kuitenkin edullinen moniin yksityisiin jenkkiyliopistoihin verrattuna. Maan arvostetuimpien opinahjojen lukukausimaksut liikkuvat useissa kymmenissä tuhansissa dollareissa. Kandidaattitason tutkinnon suorittaminen kestää tavallisesti neljä vuotta, joten opiskelusta voi muodostua jopa satojen tuhansien dollareiden rahareikä ja velkataakka.

Valtionyliopistossa opiskelu ei saisi alkuperäisen idean mukaan olla varallisuudesta kiinni, vaan yliopiston ovien pitäisi olla avoinna kaikille riittävän lahjakkaille. Lukukausimaksujen korotukset sotivat kyseistä ihannetta vastaan. Taantuman myötä yhä useammilla yhdysvaltalaisperheillä on jo ilman kohonneita lukukausimaksujakin vaikeuksia kustantaa lastensa yliopisto-opinnot. Stipendejä riittää vain kaikkein lahjakkaimmille ja köyhimmille. University of Californian lukukausimaksuihin saa helpotuksia, jos vanhempien vuositulot jäävät alle 70 000 dollarin.

(Kuva: Mikko Taurama/UC Berkeley)

University of Californian budjettivaje on seurausta koko osavaltion taloutta riivaavista vaikeuksista. Myös perus- ja lukiotason koulutus on joutunut ankaralle säästökuurille. Yliopisto rahoittaa toimintansa valtion tuella ja lukukausimaksuja keräämällä. Tätä taustaa vasten on tietenkin loogista, että valtion tukien pienennyttyä lukukausimaksut nousevat. Toisaalta lukukausimaksujen korotuksilta voitaisiin välttyä esimerkiksi veroprosenttia nostamalla.

Yhdysvaltojen korkeakoulutuksen tilasta huolestuneet pelkäävät, että Yhdysvalloista on vaarassa tulla huonosti koulutettujen maa. Lukukausimaksujen korotus johtaa helposti kasvavaan eriarvoisuuteen ja valmistuessaan massiivisten velkataakkojen kanssa painiviin nuoriin.

Markkinatalouden mukaan määräytyvät lukukausimaksut ja tutkintojaan myyvät yliopistot ovat todellisuutta monin paikoin Yhdysvalloissa. Pessimistisimmät pelkäävät, että myös University of California ajautuu vähitellen yritysten ja ulkopuolisten rahoittajien talutusnuoraan ja menettää maineensa kaikkien ulottuvilla olevana, julkisena laitoksena.

Yliopiston säästökuuri tuntuu opiskelijoiden elämässä monin tavoin. Opetuksen laatu kärsii kurssitarjonnan kaventuessa ja ryhmäkokojen kasvaessa. Vertailevaa kirjallisuustiedettä University of Californian Berkeleyn kampuksella opiskelevan Erin Walshin mielestä opiskelijoiden mielenilmaukset ovat erittäin perusteltuja:

Kuuntele University of Californian Berkeleyn Celtic studies -ohjelman opettajan Kathryn Klarin näkemyksiä yliopiston tilanteesta:

Teksasista kotoisin oleva Amit Mookerjee on iloinen päästessään keväällä eroon opiskelijastatuksesta:

Tiikerijahti jatkuu Yhdysvalloissa

Maarit Roiha — Thu, 10 Dec 2009 07:43:07 +0000

Tiger Woodsin naisseikkailut ovat hallinneet yhdysvaltalaismediaa viimeiset pari viikkoa. Mieheen on tätä kirjoitettaessa yhdistetty jo kymmenkunta vierasta naista. Tapahtumien kiinnostavuutta lisäävät mehevät sivujuonteet Woodsin vaimon mahdollisesta väkivaltaisesta käyttäytymisestä kolariyönä miehen anopin sairaalaan joutumiseen.

Asian saama suunnaton mediahuomio laittaa kysymään, mikä tekee Woodsista niin äärettömän kiinnostavan. Epäilemättä ainakin hänen ylivoimaisuutensa golfkentillä, ehdoton pyrkimyksensä suojella yksityisyyttään, ihonvärinsä sekä kuvankaunis, vaalea vaimonsa. Mielenkiintoa lisää myös suuri ristiriita nykytilanteen ja suuren yleisön aiempien käsitysten välillä. Mielikuva arvomaailmaltaan esimerkillisestä urheilijasta ja kiiltokuvapojasta romuttui kerralla naisseikkailujen paljastuttua, ja maineen edes osittainen pelastaminen maksanee Woodsille miljoonia dollareita. Sponsorit eivät negatiivista julkisuutta mukisematta niele, joten skandaali tuntunee Woodsin mainoksista ja vastaavista saamissa tuloissa. Mahdollinen rahareikä on myös Woodsiin yhdistettyjen naisten hiljaisena pitäminen ja vaimon avioetujen parantaminen. Kaikki tämä siitäkin huolimatta, että pettämisestä ei ole ainakaan toistaiseksi esitetty vedenpitäviä todisteita.

Woods vaikuttaa naiskuvioissaan jos ei suorastaan tyhmältä, niin ainakin melko yksinkertaiselta. Moni pettää, mutta tekee sen niin, ettei jää kiinni. Woodsin kaliiperiä olevan julkkiksen luulisi ymmärtävän olla mahdollisissa pettämisissäänkin tavallisia ihmisiä tarkempi. Lankeaminen ennakoitavasti julkisuudenkipeisiin, luokattomiin pyrkyreihin osoittaa yksinkertaisuuden lisäksi myös huonoa makua. Woods tarjosi virityksilleen helpon tavan päästä julkisuuteen ja tehdä helppoa rahaa. En ihmettelisi yhtään, jos Woodsin naisista fyysisesti edustavin raivaisi tiensä esimerkiksi Playboyhin tai emännöisi pian omaa talkshowta. Naiset ottivat tilaisuudesta vaarin, oli se sitten väärin tai ei.

(Kuva: EPA/Justin Lane)

Myös Woodsin ihonväri on nostettu pettämiskohun myötä esille. Yhdysvaltain golfkentillä ei ole totuttu näkemään mustia pelaajia, ja jo se on tehnyt Woodsista harvinaisen lajissaan. Woods luokitellaan Yhdysvalloissa yleensä mustaksi, vaikka hänen äitinsä on aasialaista syntyperää. Yhdysvaltain mustien yhteisöstä on kuulunut kohun myötä aiempaa enemmän Woodsin vastaisia soraääniä, ja mies on menettänyt luottamustaan mustien keskuudessa.

Yhtälössä tumma mies ja kuvankaunis blondi on siinäkin aina jotain tavattoman kiehtovaa. Woodsin ruotsalaisvaimo Elin Nordegren tunnetaan paitsi kauniina naisena, myös miehensä tavoin yksityisyyttään tarkoin varjelevana henkilönä. Esimerkiksi yhdysvaltalaisilla keskustelupalstoilla moni pitää aivan käsittämättömänä sitä, että kukaan haluaa pettää Elin Nordegrenin kaltaista naista. Pettäminen olisi kai jotenkin helpompi ymmärtää jos vaimo olisi ruma pirttihirmu.

On mielestäni kummallista, että yhdysvaltalaismedia on kiinnittänyt vain vähän huomiota rouva Woodsin mahdolliseen väkivaltaiseen käyttäytymiseen miehensä auto-onnettomuusyönä. Moni uskoo Woodsin paenneen golfmailaa aseenaan käyttänyttä vaimoaan ennen omassa pihassa sattunutta kolaria. Jos Woodsin vaimo olisi löydetty pihalta tajuttomuuden rajoilla ja ruhjeita saaneena, olisi syyttävä sormi osoittanut oitis herra Woodsiin. Media hyväksyy naisilta jostain syystä väkivaltaisempaa käyttäytymistä kuin miehiltä.

Woodsien mediajahti jatkunee vielä tovin. Monen mielestä herra Woodsin pitäisi nyt viimeistään tulla julkisuuteen ja kertoa itse, miten asiat oikeasti ovat. Mielestäni Woodsit eivät ole selityksiä velkaa suurelle yleisölle, onhan kyse puhtaasti yksityiselämän asioista. Medialogiikka ei vain valitettavasti toimi niin, vaan sekä syylliset että syyttömät halutaan tilille kaikin mahdollisin keinoin.

Angelina Jolie, Brad Pitt ja Jennifer Aniston eivät ole Woodsien saamasta huomiosta välttämättä kovinkaan pahoillaan. Woodsin pettämiskohu on nimittäin jättänyt lähes tyystin varjoonsa Brangelinan ja Anistonin väitetyn, lähes päivittäin Yhdysvaltojen juorumediassa muotoaan muuttavan kolmiodraaman.

Castron naapurissa

Maarit Roiha — Thu, 03 Dec 2009 05:07:18 +0000

Floridan Miamia voi hyvällä syyllä kutsua kuubalaiskaupungiksi. Kaduilla kuulee espanjaa useammin kuin englantia, ja kuubalaisuus näkyy muuallakin kuin vain pikku-Havannan kuubalaiskaupunginosassa. Suuri osa Yhdysvaltain yli miljoonasta kuubalaisesta asuu Floridassa ja nimenomaan Miamissa, joka sijaitsee alle 370 kilometrin päässä Kuuban pääkaupungista Havannasta. Floridan eteläkärki Key West on lähempänä Havannaa kuin Miamia.

Yhdysvaltain ja Kuuban välinen kylmä sota on jatkunut jo viitisenkymmentä vuotta. Kuuban päämiehen nimi on edelleenkin Castro ja Yhdysvaltain Kuuballe asettama kauppasaarto pysyy voimassa. Presidentti Obama on ilmoittanut hakevansa uutta alkua maiden välisille suhteille, muttei aio kuitenkaan luopua talouspakotteista.

Soitin Miamin yliopistoon Yhdysvaltain ja Kuuban suhteita vuosia tutkineelle Jose Azelille, joka kertoi näkemyksiään maiden suhteiden nykytilasta ja tulevaisuudesta. Kuubalaissyntyisen Azelin mielestä maiden jumiutuneet välit joutuvat ennen kaikkea siitä, että Kuuban hallitus ei ole valmis minkäänlaisiin myönnytyksiin. Azelin mukaan poliittisten vankien vapauttaminen olisi hyvä alku suhteiden kohenemiselle.

Kuuntele Jose Azelin haastattelua:

Presidentti Obama on jo helpottanut amerikankuubalaisten matkustusrajoituksia entiseen kotimaahansa ja poistanut esteitä raha-avustusten lähettämiseltä Kuubaan. Tiukkaa linjaa kannattava Azel ei tue presidentin tekemiä myönnytyksiä.

Klikkaa ja kuuntele:

Etenkin Yhdysvalloissa asuvat kuubalaiset ovat perinteisesti kannattaneet säälimätöntä Kuuba-politiikkaa. Floridan kuubalaiset ovat sen verran merkittävä äänestäjäkunta ja painostusryhmä yhdessä maan merkittävimmässä osavaltiossa, että päättäjien on otettava heidän mielipiteensä huomioon Kuuba-linjauksissaan.

Mielipidemittausten mukaan Yhdysvalloissa asuvien kuubalaisten asenteet ovat kuitenkin lieventyneet viime aikoina. Erityisesti amerikankuubalaisten uusi sukupolvi vaikuttaa ajattelevan entistä käytännönläheisemmin, ja he jos ketkä voisivat toimia siltana Yhdysvaltojen ja Kuuban välillä. Amerikankuubalaisten enemmistö haluaisi esimerkiksi kaikkien Yhdysvaltain kansalaisten saavan matkustaa Kuubaan. Kuubaan pääsevät matkustamaan tällä hetkellä ainoastaan amerikankuubalaiset.

Kuuban eristäminen on osoittautunut tehottomaksi aseeksi Kuuban kommunistisen järjestelmän horjuttamisessa. Eristämisellä ja rankaisemisella ei ole päästy pitkälle vuosikymmenten yrityksestä huolimatta, eivätkä Yhdysvaltain toimet ole saaneet kansainvälisen yhteisön tukea.

Toinen, erityisesti nuoremman sukupolven näkemä vaihtoehto olisi kokeilla osallistuvampaa lähestymistapaa. Hyvä alku olisi esimerkiksi sallia yhdysvaltalaisten matkustaa Kuubaan ja solmia kontakteja kuubalaisten kanssa. Ja onko sitä paitsi parempia amerikkalaisen kulttuurin ja maailmankatsomuksen lähettiläitä kuin amerikkalaiset itse?

Niin tai näin, Kuuban poliittisen järjestelmän muuttuminen tuskin tapahtuu muutamassa vuodessa, eikä ulkopuolisilla on varmastikaan asiaa Castrojen seuraajaksi.

Kuuntele Jose Azelin kommentti:

Läski käy Yhdysvalloille yhä kalliimmaksi

Maarit Roiha — Wed, 25 Nov 2009 05:47:28 +0000

Jännään Yhdysvalloissa lentäessäni usein sitä, kenen viereen joudun koneessa istumaan. Toivon aina, ettei vierustoverikseni sattuisi pahasti ylipainoista henkilöä. Lentokoneiden istuimet ovat muutenkin sen verran ahtaat, että puolelleni tahtomattaan höllyvän kanssamatkustajan seura ei houkuttele. Todennäköisyys saada vierustoveriksi iso ihminen on kuitenkin melkoinen, sillä jo kaksi kolmasosaa amerikkalaisista on ylipainoisia ja sairaalloisen lihavien osuus kasvaa koko ajan.

Yhä teollisemmin valmistettua, pitkälle prosessoitua ruokaa pidetään tärkeänä syynä amerikkalaisten lihomiseen. Esimerkiksi lähes kaikkiin pikaruoka-annoksiin on lisätty sokeria, jopa hampurilaissämpylöihin ja pihveihin. Roskaruokaa saa lisäksi kaikkialla, kun taas terveellisiä aterioita tarjoavia ruokapaikkoja on välillä jopa vaikea löytää.

Myös lama lihottaa, sillä epäterveellinen ruoka on terveellistä halvempaa. Edullisimmat kalorit saa ulkona syötäessä lihottavasta pikaruuasta, ja roskaruokateollisuus hyötyykin lamasta. Esimerkiksi McDonald's on parantanut tulostaan, vaikka ravintolabisnes yleisesti ottaen kärsii taantumasta.

Vähäinen liikunta ja erityisesti hyötyliikunnan puute on väärien ruokailutottumusten ohella tärkeä syy amerikkalaisten kilojen kertymiseen. Oma auto on Yhdysvalloissa monessa paikassa suoranainen välttämättömyys, sillä välimatkat ovat usein yksinkertaisesti liian pitkiä ja julkinen liikenne takkuilee. Täkäläinen yhdyskuntasuunnittelu ei myöskään tue hyötyliikuntaa esimerkiksi pyöräteitä rakentamalla.

(Kuva: EPA/Diego Azubel)

Lihavuus käy valtiolle kalliiksi, ja jopa presidentti Obama on ilmoittanut haluavansa laittaa amerikkalaiset laihdutuskuurille. Ylipainoiset kuormittavat terveyspalveluja, sillä he kärsivät normaalipainoisia enemmän esimerkiksi sydän- ja verenpainetaudista sekä kakkostyypin diabeteksestä. Yhdysvallat käyttää jo nyt reilusti toista sataa miljardia dollaria vuodessa lihavuudesta aiheutuvien sairauksien hoitoon. Lasku on tuplaantunut kymmenessä vuodessa ja muodostaa jo lähes kymmenesosan kaikista terveydenhuollon kuluista. Lihavuuteen liittyvien terveysmenojen ennakoidaan yli kaksinkertaistuvan seuraavan vuosikymmenen aikana, jos amerikkalaiset jatkavat ylipainon keräämistä nykyisellä tahdilla.

Ylipainoasioita on puitu myös kongressissa, joka pähkäilee tekeillä olevan terveydenhuoltouudistuksen kanssa. Moni Obaman ajaman uudistuksen vastustaja on sitä mieltä, että yhteiskunnan ei tule maksaa itse aiheutettujen sairauksien hoidosta. Lihavuudesta johtuvat sairaudet on nostettu esiin yhtenä esimerkkinä. Vastakkainasettelu tuntuu kantavan terveydenhuoltokeskustelussa yhteisvastuuajattelua kauemmaksi.

Jo nykytilanteessa monet vakuutusyhtiöt velottavat ylipainoisilta korkeampaa hintaa yksityisesti otetuista sairausvakuutuksista. Vaikeasti liikalihavalle vakuutusta ei aina edes myönnetä. Tilanne on surullinen jo siksikin, että ylipainoiset tarvitsisivat kaiken mahdollisen tuen ongelman selättämiseksi, niin halutessaan.

Ylipainoisten etujärjestö National Association to Advance Fat Acceptance pelkää työnantajien joutuvan maksamaan tulevaisuudessa korkeampia vakuutusmaksuja ylipainoisista työntekijöistään. Normaalipainoisten alennetut sairausvakuutusmaksut voisivat kuitenkin olla lihavien korotettuja maksuja parempi vaihtoehto. Raha tuntuu olevan monelle hyvä porkkana monessa muussakin asiassa, miksei myös painonhallinnassa.

Yhdysvalloissa olisi erittäin helppo lihoa. Omalla kohdallani varoittavien ääriesimerkkien näkeminen lähes päivittäin motivoi yllättävän hyvin linjoista huolehtimiseen.

Klikkaa oheisia linkkejä ja käy kuuntelemassa, mitä floridalaiset ajattelevat ylipainoasioista:

Melisa, opiskelija, Delray Beach

Rob, insinööri, West Palm Beach

Sheila, vaatemyyjä, Boynton Beach

Xiaoming, insinööri, Delray Beach

(Laittomat) siirtolaiset pyörittävät Kalifornian taloutta

Maarit Roiha — Tue, 17 Nov 2009 03:43:21 +0000

Tilaan sanfranciscolaisessa ravintolassa lounassalaatin. Meksikolainen tarjoilija kiikuttaa sen pöytääni, ja poistun ravintolasta puolta tuntia myöhemmin kylläisenä ja tyytyväisenä. Alan miettiä lounaani alkuperää ja oivallan, että ateriani oli luultavasti tuotettu siirtolaistyövoimalla alusta loppuun. Siirtolaiset todennäköisesti kylvivät, hoitivat ja poimivat salaattini raaka-aineet jollain kalifornialaisella tilalla. Ravintolan espanjaa puhuva kokki valmisti salaattini ja meksikolaiset tiskarit siivosivat sotkuni.

En tiedä, ovatko lounaani tuottamiseen osallistuneet ihmiset Yhdysvalloissa laillisesti vai laittomasti. Sen kuitenkin tiedän, että Yhdysvalloissa on toistakymmentä miljoonaa laitonta siirtolaista ja että Kalifornian ja monen muunkin osavaltion talous pyörii pitkälti siirtolaistyövoimalla. Kalifornia yksinkertaisesti pysähtyisi, jos kaikki osavaltion laittomat työntekijät menisivät kerralla lakkoon.

Laittomat siirtolaiset tekevät lähinnä matalapalkkaisia ja raskaita töitä, jotka eivät kelpaa amerikkalaisille. Siitä huolimatta heitä syytetään amerikkalaisten työpaikkojen viemisestä. Suurin osa laittomista maahanmuuttajista työskentelee palveluelinkeinoissa, maataloudessa ja esimerkiksi rakennuksilla.

Presidentti Obama lupasi jo vaalikampanjansa aikana parantaa laittomien siirtolaisten asemaa ja latino- ja aasialaisväestöltä saadut äänet olivat tärkeitä vaalien lopputuloksen kannalta. Terveydenhuolto on mennyt tärkeysjärjestyksessä siirtolaiskysymyksen edelle, ja ihan ymmärrettävästä syystä. Terveydenhuolto ja siirtolaiset liittyvät kuitenkin kiinteästi toisiinsa. Laittomasti maassa olevilla ei ole nimittäin oikeutta terveydenhuoltoon, ja moni laiton maahanmuuttaja välttelee jopa ensiapuun hakeutumista siirtolaisviranomaisten pelossa.

Kuvassa esiintyvät henkilöt eivät liity tekstin sisältöön.

Asiantuntijoiden mukaan tärkein siirtolaisten asemaa parantava asia olisi laillisen aseman antaminen maan yli kymmenelle miljoonalle laittomalle siirtolaiselle. Vaihtoehtoja olisivat esimerkiksi kansalaisuuteen johtava kotouttamisohjelma ja vierastyöläisen aseman myöntäminen. Arvostelijoiden mielestä lainrikkojat eivät ansaitse kansalaisuutta. Historiallista taustaa vasten jyrkät äänenpainot tuntuvat kummallisilta, sillä Yhdysvaltoja ei olisi edes olemassa ilman siirtolaisuutta.

Nykytilanteesta kärsivät myös ne, jotka eivät ole muuttaneet Yhdysvaltoihin omasta aloitteestaan. Yhdysvalloissa syntyneet lapset saavat automaattisesti maan kansalaisuuden, kun taas maahan vanhempiensa mukana laittomasti tulleille lapsille kansalaisuutta ei myönnetä. Yhdysvalloissa elääkin suuri joukko täällä lähes koko ikänsä asuneita siirtolaisten lapsia, jotka pääsevät kouluun, mutteivat saa esimerkiksi stipendejä, opintolainoja eivätkä ajokorttia. Eivätkä aikanaan työlupaa.

Siirtolaisuudistus on nykyisessä taloustilanteessa poliittisesti vaikea läpiajettavaksi. Taktisesti ajatellen ajankohta olisi nyt kuitenkin mitä mainioin, sillä talouden alamäki on hidastanut Yhdysvaltoihin suuntautuvia siirtolaisvirtoja. Nyt olisi myös hyvä aika miettiä, mitä tapahtuu talouden taas kohentuessa, miten maahan pyrkiviin silloin suhtaudutaan. Veikkaan, että siirtolaiset ovat siinä tilanteessa taas erittäin tervetulleita, sillä Yhdysvallat on täysin riippuvainen edullisesta ja joustavasta halpatyövoimastaan.

Kuuntele sanfranciscolaisten käsityksiä laittomista siirtolaisista:

Listen!