Runoraati uusimmat merkinnät RSS

Runoraadin ohjeet

Minna Joenniemi — Sat, 15 Dec 2012 15:27:58 +0000

Runoraadin ohjeet:

Kokoa kasa runoteoksia.

Kokoa perhe, ystävät, työtoverit yhteen.

Kukin osallistuja valitsee runoteoksen ja avaa sen satunnaisesta tai haluamastaan kohdasta.

Lukee runon kahteen kertaan ääneen.

Muu ryhmä nostaa esiin pisteensä ja perustelee vuorollaan mielipiteensä.

Vinkki:

Runosta puhuessa kannattaa tuoda esiin ilmaisuja, jotka kiehtovat tai ärsyttävät. On hyvä tiedostaa, että ärsyttävä, inhottava ja vihastuttava runokin saattaa olla onnistunut runo. Tuokaa keskustelussa esiin hajuja, makuja, värejä, aistielämyksiä, tunteita, ajatuksia, muistoja, joita runo teissä kussakin herättää.

Runojen määrää tai osallistujien määrä ei ole rajoitettu.

Runoraadin järjestämiseen tarvitaan vain yksi kortti: kirjastokortti.

Takuu: Tulet näkemään kanssaraatilaisista uusia puolia keskustellessa runoista.

Ennen loppua: Näin ennustat runoista!

Minna Joenniemi — Fri, 14 Dec 2012 16:43:16 +0000

Suosittelen illanviettoihin runoennustusta:

Himmennä valot. Kokoa joukot ja olkaa hetki hiljaa.

Sitten saa esittää kysymyksiä - suuria tai pieniä.

Asunnunvaihtaja kysyi, onko nykyinen asuntomme kotimme?

MIten minulle käy?

Tuleeko lapsesta tyttö vai poika?

Mitä teen kouluttatumislomalla?

Lähteekö Halla-aho valiokuntamatkalle?

Ja sitten otetaan runoteoksia. Kysyjä valitsee sivunumeron. Ja kuunnellaan, miten runo vastaa.

Ylläoleviin kysymyksiin on löytyi hätkähdyttäviä vastauksia 10 vuoden aikana Runoraadissa esitettyjen runojen kansiosta.

Se vastasi esimerkiksi kysymykseen lapsen sukupuolesta runolla, jossa mainittiin vanhempine keskenään lapselle miettimä nimi. Asunnonvaihtajille osui runo, jossa kuvattiin lapsen saunamatka yli lumisen pihan isän sylissä. Runo kuvasi kysyjän ensimmäisen lapsuuden muiston, josta pääteltiin, että oli nykyinen asunto oli koti.

9.12. Runoraadissa oli ennustettiin runoilla maailmanloppua.

TALORAATI tee-se-itse

Minna Joenniemi — Fri, 09 Nov 2012 09:04:48 +0000

Arkkitehtuuri ei ole aina huonoa. Eikä televisiosta aina tule huonoa ohjelmaa. Onhan kerran vuodessa Taloraati, joka kertää esikokemassa kunnianhimoista uutta arkkitehtuuria.

Suomessa on viime aikoina rakennettu näyttäviä uusia julkisia rakennuksia. Pääkaupungin ydinkeskusta on muuttunut kansainvälisestikin katsottuna poikkeuksellisen paljon. Se oli yksi syistä, miksi Helsinki ja sen naapurit saivat maailman designpääkaupungin tittelin. Uusi nuorempi arkkitehtisukupolvi on päässyt jättämään jälkensä kaupunkikuvaan ja Taloraati kiersi tutukimassa, millaisia viestejä rakennukset välittävät. Kulttuuriviihdeohjelma ei toki pääse kovin syvälle rakennusten esim. Kaisa-talon uuden kirjaston palvelumuotoratkaisuihin, mutta sen tarkoituksena onkin houkuttaa katsojat tutustumaan rakennuksiin itse. Tehdkää siis oma Taloraati-kierroksenne. Monissa näistä uusista kohteista järjestetään myös tutustumiskierroksia, joille kannattaa osallistua.

Lasten ja nuorten Arkkitehtuurikoulu Arkin nuoret kiersivät Sini Koiviston johdolla tv-ohjelman esittelemät kohteet ja olivat omaa mieltä. Koivisto myös valokuvasi talobongausretket, jotka tehtiin kahdessa osassa. Niihin osallistuivat Chris Kiuru, Akseli Anttonen, Pietu Kolehmainen, Alex Felixson, Sofia Jokhadze ja Georgy Jagonen.

Tässä heidän kierroksena, joka kulkee takaperin kohteesta 5. Koska sen on koonnut blogiamatööri. Minä.

Taloraadin nuorisokierros: Musiikkitalo

Minna Joenniemi — Thu, 08 Nov 2012 15:22:34 +0000

Kohde 5:

Helsingin musiikkitalo,

Mannerheimintie 13

LPR-Arkkitehdit

Musiikkitalo:

Alex Felixson, arvosana:9

- Sopii hyvin kaupunkiin, koska rakennus näyttää modernilta ja muutenkin hienolta
- Rakennuksen värit ovat hyvät, koska ne eivät ole liian räikeät. Sen ulkopuoli on suurimmaksi osaksi vihreä.
- Musiikkitalo on kulmikkaan muotoinen ja siinä on hieno katto
- Sisätilat ovat hienot, taiteelliset ja modernit, eivätkä niiden värit ole räikeitä myöskään
- Sisätiloissa on hyvä akustiikka
- Sisätiloissa on paljon erilaisia muotoja, jotka tekevät niisä hienot
- Musiikkitalossa on eniten valkoista, harmaata ja mustaa - pidän siitä

Akseli Anttonen, arvosana: 9

- Musiikkitalon ympärillä on paljon puistomaista tilaa ja patsas.
- Talo itsessään on hieman tylsän näköinen
- Sisään on näyttävä kävellä, kun ikkunoista näkyy sen hassun ulokkeen heijastus
- Hienointa sisällä ovat siistit portaikot ja piste- ja viiva-teemaa toistavat seinät
- Yksinkertaiset mustat, harmaat ja valkoiset värit tuovat jotenkin mieleen musiikin, kuten ne pisteet ja viivatkin
- Talo on muodoltaan kulmikas ja varsinkin konserttisalissa on paljon ulokkeita, jotka tekevät tilasta kiinnostavamman

Chris Kiuru, arvosana: 10

- Musiikkitalo sopii hyvin keskustaan ja on tarkoitukseensa erinomainen ja sopivan muotoinen
- Sisätilat ovat suuria ja talossa on paljon erityyppisiä tiloja
- Värit ovat upeat ja sopivat tämän rakennuksen muotoon
- Tilat ovat aika valoisia
- Korkea ja kulmikas rakennus, jossa on paljon ikkunoita

Georgy Jagonen, arvosana: 9

- Sisääntullessa näkyy hieno taideteos
- Musiikkitalon muoto ja v äri sopivat hyvin ympäröivään kaupunkiin
- Sisätilat ovat tosi isot ja hienot
- Iso sali on tosi hieno, kaikki sopii yhteen - tuolit, muoto ja koko muodostavat kokonaisuuden
- Talo on hauska ja musta-valkoinen
- Talo on vaikeamuotoinen

Taloraadin nuorisokierros: Hietaniemen kahvila ja pukuhuonetilat

Minna Joenniemi — Thu, 08 Nov 2012 15:18:18 +0000

KOHDE4:

Hietaniemen kahvila- ja pukuhuonetilat

Arkkitehtitoimisto Olli-Pekka Jokela

Hietaniemen kahvila

Sofia Jokhadze, arvosana: 8,5

- Rakennuksen sijainti on hyvä ja se sopeutuu hyvin rannan ympäristöön
- Rakennuksen selkäpuoli on hieman ankea, mutta kun sitä alkaa kiertää, niin se avautuu mielenkiintoiseksi
- Rakennus on mielenkiintoinen pallomaisesta muodostaan ja sen halkaisukohta näyttää kutsuvalta
- Punainen väri halkaisukohdassa antaa siihen hyvän värielämän
- Avaralla terassilla on mukava katsoa merelle
- Kahvilan merinäköala on mahtava ja ulkoterassit yksinkertaiset ja rauhalliset
- Talon kulmat ja pyöreät muodot näyttävät sisältäkin hienoilta

Pietu Kolehmainen, arvosana: 8

- Paikka oli hieno ja rakennus tarpeeksi hieno
- Rakennuksen värit sopivat yhteen, mutta harmaa väri ei sovi hiekkarantaan
- Rakennuksen muoto on hieno ja hyvin suunniteltu
- Seinien muodot ja suunnat on hienosti tehty
- Sisäänkäynti oli hieman hankalassa kohdassa
- Rakennus on hyvällä paikalla, koska kesällä ihmiset voi tulla uimasta syömään
- Terassilta on hienot näkymät

Chris Kiuru, arvosana: 8,5

- Värit ei sovi hyvin ympäristöön
- Materiaalit ovat ympäristöön sopivat
- Muodot voisivat olla mielenkiintoisempia
- Onnistuu rakennuksena, mutta värit ovat väärät
- Suunta, mihin rakennus avautuu on sopiva
- Värit eivät sovi hiekkarantaan ja mereen

Akseli Anttonen, arvosana: 7

- Näkymä avautuu kauniisti merelle ja sisältä pääsee katsomaan hiekkarantaakin
- Terassilta katsottuna rakennus tuntuu sopivan ympäristöön mahtavasti
- Ulkoa katsottuna kahvila on hieman tyly
- Pelkkä pyöreä harmaa seinä on tylsä varsinkin rakennuksen vasemmalla puolella, jossa on pienemmät ikkunat
- Toisaalta hiukan tylsän ulko"kuoren" vastapainona punainen keskus on hauska
- Rakennus täyttää hyvin tehtävänsä: Maisemat kahvilasta ja terassilta ovat mukavat
- Hauskaa on myös se, että kahvila ja rantapelastajat ovat samassa rakennuksessa, mutta silti erillään eri lohkoissa

Alex Felixson, arvosana: 9

- Rakennus sopii hyvin ympäristöön, sillä siinä on hienot värit ja se on moderni
- Rakennus on suunnattu rantaan päin ja se näkyy selkeästi rakennuksessa
- Takapuolelta rakennus näyttää aika tylsältä, mutta sopii hyvin kahvilaksi
- Värit ovat hienot koska ne eivät ole liian räikeät eivätkä liian tylsät - siinä on harmaata ja punaista
- Muodot näyttävät hienolta
- Rakennus sopii hyvin kahvilaksi, koska siinä on isot terassit ja hyvät tilat ruokailuun

Taloraadin nuorisokierros: Länsilinkki

Minna Joenniemi — Thu, 08 Nov 2012 15:12:58 +0000

KOHDE 3:

Länsilinkki

Mechelininkadun alla, baanan päässä

Suunnittelu Martti Aiha

Sofia Jokhadze, arvosana: 9

- On hyvä että kerrostalojen keskeltä erottuu näyttävän muotoinen silta
- On kiva, kun kaupungissa on jotain mielenkiintoista katsottavaa, joka kiinnittää monen huomion
- Sillan materiaali on hauska, kun siitä heijastuu valo ja maisema
- Silta on taiteellinen ja luova
- Aaltomaiset/vuoristomaiset muodot ovat mielenkiintoiset
- Silta näyttää mukavan rauhalliselta ja sopii siksi hyvin puistoihin
- Siltaa ympäröivien puistojen reunoilla voisi olla vielä enemmän kivoja penkkejä

Chris Kiuru, arvosana 9,5

- Sopii erinomaisesti keskelle kiireistä kaupunkia
- Muodot ja värit ovat sopivat ympäristöön, erilaiset kun muut rakennukset ympärillä
- Puistot "hehkuvat" suhteessa harmaaseen siltaan ja ympäristöön

Akseli Anttonen, arvosana: 8

- Puisto tuo kaupunkiin kivan aukion, mutta silta tekee siitä jotenkin ahtaan
- Sillan orgaaniset muodot ovat mukavia, vaikka kiiltävä metalli tekeekin niistä kovat kaukaa katsottuna
- Lähempää katsottuna värit ja muodot pelaavat hyvin yhteen
- Pylväät alikulun alla ovat tylsät muuhun muotoiluun verrattuna

Pietu Kolehmainen, arvosana: 8

- Paljon muotoja yhteen siltaan
- Hienosti suunniteltu ja puistot ympärillä mukavia
- Kokonaisuus erottuu ympäristöstään muotoilullaan
- Se sopii ympäristöön koska se on niin erilainen kun muut rakennukset
- Materiaali on moderni kiiltävä metalli, hienon näköinen
- Väri on tylsä
- Puistot ja silta näyttää yhdessä vuoristolta, jonka ymärillä on nurmea ja metsää

Alex Felixson, arvosana: 9,5

- Sopii ympäristöönsä, koska se on erilainen muista rakennuksista
- siinä on paljon pyöreitä muotoja ja ne näyttävät aalloilta
- Hyvä kokonaisuus puistojen kanssa koska se rauhoittaa ympäristöä ja vaimentaa melua
- Värit eivät ole liian räikeitä, ne ovat kivan neutraaleja
- Alikulkusillan alapuoli on hieno, kuten myös ikkuna sen keskellä
- Ympäristö on hieno koska se näyttää rauhalliselta

Taloraadin nuorisokierros: Kampin kappeli

Minna Joenniemi — Thu, 08 Nov 2012 15:07:08 +0000

KOHDE 2:

Kampin kappeli

Narinkkatori

Arkkitehtitoimisto K2S

Alex Felixson, arvosana: 7

-Ei sovi ympäristöönsä sillä ympäröivät rakennukset ovat täysin erilaisia
-Väri on liian silmiinpistävän erilainen
- Sisätilat ovat hienot, koska ne ovat neutraalit ja kirkolle sooivan väriset. Tila sopii hyvin kirkoksi, koska se kaikuu eikä se ole räikeä. Kirkoksi tila sopii myös, koska se on hiljainen sisältä.

Akseli Anttonen, arvosana: 8

- Kivasti silmäänpistävä ja kivaa vaihtelua kaupunkikuvassa
- Jännän muotoinen
- Väri on epämiellyttävä - vaaleampi ja vähemmän värikäs olisi parempi
- Sisätilat ovat rauhoittavat
- Se että myös penkit ovat puuta on hieno yksityiskohta
- Katosta tulee kiinnostavalla tavalla valoa ja tunnelma muutenkin kannustaa hiljentymään
- Sisällä värit ovat rauhoittavat ja mukavat

Chris Kiuru, arvosana: 7

- Sopii ympäristöönsä hyvin, koska se on aika arkkitehtoninen, erottuu ympäristöstään
- Kappelin väri ja muoto sopivat keskustaympäristöön
- Ei kuitenkaan näytä perus kirkolta /- tunnista kirkoksi

Georgy Jagonen, arvosana: 8

- Kivan muotoinen, mutta sopimattoman värinen, koska ei istu ympäröivään kaupunkiin
- Sisältä tila on vaikuttava ja hieno väri ja materiaali - parasta on, että se on tehty puusta

Taloraadin nuorisokierros: Kaisa-talo

Minna Joenniemi — Thu, 08 Nov 2012 15:01:48 +0000

Lasten ja nuorten Arkkitehttuurikoulu Arkin ryhmä kiersi Yle Teeman Taloraadin arvioimat kohteet maailman designpääkaupungissa ja oli uudesta arkkitehtuurista omaa mieltä.

KOHDE 1: Kaisa-talo

Fabianinkatu 30

Arkkitehtitoimisto Anttinen Oiva

Alex Felixson, arvosana: 9

- Rakennuksen tuplajulkisivut ovat näyttävät ja hienot
- Rakennus on hieno, koska se näyttää ulkoa neutraalilta
- Rakennuksen päävärit ovat tiilenpunainen ja valkoinen
- Kaarevat muodot ovat hienot ja modernit
- Rakennus sopii hyvin kaupunkiin, koska sillä on sama väri ulkopuolella kuin sitä ympäröivillä rakennuksilla
- Sisätilat ovat miellyttävät, koska niissä on rauhallisia värejä ja hienoja kaaria
- Sisätiloissa on puun sävyjä, valkoista ja mustaa

Akseli Anttonen, arvosana: 8
- Rakennus sopeutuu hyvin ympäristöönsä: Ei ole liian erikoinen, mutta silti tyylikäs
- Kaarevat ikkunamuodot toimivat hyvin yhteen neliömäisten ikkunoiden kanssa
- Sisätilassa vallitsevat miellyttävät valkoisen ja vaalean puun sävyt
- Kaarevien muotojen teema jatkuu julkisivun isoista ikkunoista sisätilojen parvekkeisiin ja osittain myös kalusteisiin. Myös kierreportaat toistavat teemaa.
- Kirkas valaistus sopii hyvin lukemiseen

Chris Kiuru, arvosana: 6

- Ulkopuolelta vanhanaikainen mutta sisältä valkoinen ja uusi
- Jännän muotoiset portaat
- Aika yksivärinen ja siksi hieman tylsä

Georgy Jagonen, arvosana: 8

- Ulkonäkö hieno: Ulkoa näyttää vanhalta ja sisältä ihan uusi ja valkoinen
- Kaarevan muotoiset ikkunat sopivat hyvin kaupunkiin
- Valkoinen väri sopii hyvin sisätiloihin, mutta ulkopuolen väri on huonommin sopiva
- Lattiatasojen muodot ovat hienoja
- Ulkona huomiota kiinnittävät hyvin näkyvät neliönmuotoiset ikkunat

Runon ja elokuvan kauniita liittoja

Minna Joenniemi — Mon, 08 Oct 2012 15:08:39 +0000

VIATTOMAT KUVAT

Tänä syksynä Runoraati esittää kaksi lähetystä, joissa runonnetaan arkistojen aarteita. Tänä syksynä runoilijat tekivät uudet sota-ajan uutiskatsauksiin. SEn perään uusitaan nyt viime vuodelta ensimmäinen mykkäelokuvahanke eli Runoraati:Viattomat kuvat.

Runoraati haastoi runoilijat Sinikka Vuolan ja Saila Susiluodon sekä laululyyrikot Paula Vesalan, Matti Johannes Koivun ja rapartisti Kasperi Laineen tekemään 30-luvun dokumenttielokuviin uudet ääniraidat.

Peter von Bagh esikarsi heille joukon nuoren Suomen elokuvia, joista taianomaisimmat ovat Juha Ahon poikien Heikki Ahon ja Björn Soldanin kuvaamia ja ohjaamia.

Klikkaa sinistä tekstiä niin näet elokuvan alkuperäisellä ääniraidallaan Elävästä arkistosta.

Saila Susiluoto valitsi kertoa tarinan rakkauden murtumisesta kesämatkailuelokuvaan, joka on kuvattu kesänä ennen talvisotaa.

Paula Vesala laulaa kiemurtelevaisesta rakkaudesta ja sydänvoimasta elokuvaan nimeltä Tourist attractions in Finland, jolla myytiin Suomea New Yorkin maailmannäyttelyssä 1939. Ruotsiksi tekstitettyä versiota esitettiin Ruotsissa sodan aikana Suomen avun tilaisuuksissa.

Lauluntekijä Matti Johannes Koivu teki uuden ääniraidan kuviin Helsingin maratonista vuonna 1933. Runon ja elokuvan kohtaamiselle hän antoi nimen Kuollut kulma. Sen muotona on ääneen ajateltu kirje yläkerran ihmiselle. Se käsittelee nykyhetken pelkoa.

Kasperi Laineen runotarina tulevaisuuden sankarista on tehty elokuvaan Velin ja Pojun kevätpuuhat ja Sinikka Vuola kommentoi naisen katsomista sanoittamalla uusiksi dokumentin vuoden 1933 missikisoista Munkkisaaren Golf-Kasinolla. Ne voitti Anna-Liisa Fahler. Kuvissa vilahti tuleva Miss Europa Ester Toivonen. Näitä elokuvia ei ole Elävässä arkistossa, mutta lisää ajankuvaa ja tuontantoyhtiö Aho & Soldanin nerouttaa löydät täältä.

Sotatilassa original

Minna Joenniemi — Mon, 08 Oct 2012 10:32:34 +0000

Haastoimme viisi runoilija katsomaan Peter von Baghin esikarsimia dokumenttielokuvia sota-ajalta. Tehtävänä oli valita kolmen minuutin kohtaus ja tehdä siihen uusi kommenttiraita.

Nyt voitte katsoa, millainen oli runoilijoiden valitseman materiaalin alkuperäinen ääniraita. Ne löytyvät Ylen Elävästä arkistosta. Lukuunottamatta Joose Keskitalon runontamaa kuvamateriaali sotavangeista.

Runoilija, kirjailija ja Absoluuttinen nollapiste -yhtyeen sanoittaja-solisti Tommi Liimatta tulkitsi uusiksi kuvia propagandaelokuvasta, jossa mainostetaan Suomen sotilas-lehteä ja sotilaita valmennetaan kotiinpaluuseen. Vuosi on jo 1944. Esko Vettenranta laulaa sotilaskorsussa Pahlmanin ja muiden muusikoiden säestyksellä. Materiaalin on kuvannut ja ohjannut mestari eli Felix Forsman.

SUOMEN SOTILAS SOTAVÄESSÄ JA VÄHÄN KOTONAKIN

Vilja-Tuulia Huotarinen pohti tekstissään kotirintaman näkymättömiä ristipaineita. Elokuva kertoo talkoista vuonna 1942 ja dokumentti on mitä kauneinta kuvaa. Kuvien laatua ja runollisuutta selittää, että elokuvan on tuottanut elokuvayhtiö Aho & Soldan.

KAIKKI KANSA TALKOOTÖISSÄ

Maija Vilkkumaa sanoitus kotikaupungin jonoja kuvaavaan elokuvaan on haikean kevyt. Alkuperäisen elokuvan kommenttiraita on pakinamainen ja jopa hilpakka.

JONOJA, AINA VAIN JONOJA.

Jyrki Kiiskinenei tehnyt uutta kommenttiraitaa vaan loi sanan ja kuvan kohtaamisesta uuden teoksen nimeltä Sankarielävä - runo kahdelle äänelle: Hänen inspiraationsa on propagandaelokuva sotaorvoista.

Elokuvan oli tehnyt Propaganda-Aseveljet, joka oli erityisestijatkosodan aikana aktiivisesti toiminut järjestö, joka perustettiin kesällä 1940 henkisen sodankäynnin tueksi. Kuvaajana on Heikki Aho.

Kansalta kansan hyväksi

Joose Keskitalo valitsi materiaalikseen sotavankeja Suomessa esittelevän dokumentin, jota ei löydy Elävästä arkistosta. Kuvissa näkyy kenraali ja myöhemmin kirjailija Kurt Wallenius.

Rapartisteilla vapaa sana!

Minna Joenniemi — Thu, 27 Sep 2012 12:29:01 +0000

Runoraati goes VEE-HOO-ÄS!

Öinen ostari Itäkeskuksen vieressä. Puotiharjun ostarilla ei kovin usein ilmeisesti Taiteiden yönä taidetta näekään. Mutta nyt oli ohjelmaa. Runoraati valtasi keskusaukion. Stig, Steen 1, Dxxxa D, Särre ja Maria Järvenhelmi riimittelevät kansalaisten kotivideoihin uudet selostukset. Syntyi teoksia, joista voi surutta käyttää nimitystä: kulttikamaa. Ja aika outo televisio-ohjelma. Hyvä niin.

Ohjelmaidean taustalla oli yhdistää kaksi juhlimisen arvoista asiaa. Videonauha, VHS, mahdollisti elokuvien nauhoittamisen, kotivideokokeilut. Videopajoissa kautta maan koulutettiin nuoria musiikkivideoiden tekoon. Syntyi edullisempi keino tallentaa performanssitaidetta. Siitä puhuttiin naisten mediana. Videokameroille alettiin uskoutua. Naiset alkoi tehdä videotaidetta.

Tänä päivänä VHS on ongelmajätettä. VHS nauha sinänsä kestää aikaa. Se voi tulevaisuudessa olla jopa parempi muoto säilyttää materiaalia kuin DVD. Mutta kasetit ovat isokokoisia. Katselulaitteet on vaihdettu tallentaviin digibokseihin. Niinpä muutoissa kaatopaikoille lentää arvokasta ajan kuvaa.

Kaitafilmien arvo on jo ymmärretty. Mutta videonauhan edullisuus teki kuvaajista hajamielisempia. Videon annettiin pyöriä. Kuvia ei suunniteltu yhtä tarkasti kuin filmiaikoina. VHS:n jälki on usein niin tuhnua, kuvaajat rauhattomampia eri suuntiin sohijoita, että niiden esteettinen laatu vaikuttaa vähempiarvoiselta. Runoraati halusi muistuttaa, että kotivideoilla on aarteita, joiden arvonnousua kannattaa odotella.

Rap rantautui Suomeen samoihin aikoihin kuin VHS. Suomi-rap on kiistatta rikastuttanut suomalaista runoilmaisua. Se alkaa jo keski-ikäistyä. Ja siksi haastoimme nimeomaa joukon kiinnostavia rapartisteja tekemään nostalgisiin kotivideoihin uudet ääniraidat.

Videot löydät netistä. yle.fi/musiikki/rap-runous

Kirjastot panostavat enenevässä määrin kansalaisten kokonaisvaltaiseen palvelemiseen. Ainakin seuraavissa kirjastoissa on vhs-nauhojen siirtomahdollisuus. Uusia siirtopisteitä perustetaan jatkuvasti, joten jos et löydä näistä sopivaa, kannattaa kysyä lähikirjastoista!

Espoo (Sello, Entresse, Tapiola)
Helsinki (mm. Lasipalatsi, Kirjasto10, Pasila, Töölö, Myllypuro)
Hämeenlinna
Joensuu
Joroinen
Juva
Jyväskylä
Kaarina
Kajaani
Kerava
Kirkkonummi
Kokemäki
Kotka
Kouvola
Kuopio
Kurikka (pääkirjasto ja Jurva)
Lahti
Laitila
Lapua
Parkano
Piikkiö
Pirkkala
Pori
Pyhäjoki
Rantasalmi
Riihimäki
Sauvo
Siilinjärvi (kulttuuritoimi)
Sotkamo
Suomussalmi
Tampere (Kaukajärvi, Lentävänniemi, Messukylä, Pellervo, Pääkirjasto Metso, Tesoma, Sampola ja Hervanta)
Tornio
Turku
Vaasa
Varkaus
Valkeakoski
Ylöjärvi (pääkirjasto, Viljakkala ja Kuru)
Ja kiertävä laitteisto Pohjois-Pohjanmaalla

Laula runo rakkaudesta

Minna Joenniemi — Fri, 21 Sep 2012 10:51:30 +0000

Liikutusta, surua, provokaatiota, erotiikka, hellyyttä …

Tarjoan Runoraadin syntymäpäivän kunniaksi etkot radiossa. Tein Lempimusiikkia ohjelmasta jakson, joka käsittelee sävellettyjä runoja rakkaudesta.

Lempimusiikkia Radio Suomi klo 19. Voit kuunnella ohjelman sen jälkeen viikon ajan Yle Areenasta.

Soittolista:

Eino Leino: Me Kuljemme Kaikki Kuin Sumussa – Rajaton

Arja Tiainen: Paratiisi - Rauli Badding Somerjoki

Aulikki Oksanen: Puhu minulle rakkaudesta - Veljekset Chydenius

Aulikki Oksanen: Syleily - Vuokko Hovatta

Anni Sinnemäki: Vuodet - Kerkko Koskinen Kollektiivi

Aila Meriluoto: Jälkeenpäin - Sakari Kuosmanen

Timo K. Mukka: Kosketa minua - Kai Hyttinen

Pentti Saarikoski: Minä rakastan sinua - Jarmo Saari

Arto Melleri: Romua Rakkauden Valtatiellä - Kalle Ahola

Tommi Tabermann: Jos Sinä

Tommy Tabermann: Kaksi suuta - Johanna Iivanainen, Olli Ahvenlahti & Tommy Tabermann

Shakespeare: Sonetti 105 - Samuli Edelmann

Onnittele runolla!

Minna Joenniemi — Wed, 19 Sep 2012 10:12:37 +0000

Tuttu tunne lapsuudesta. Kirjoitat runon lahjaksi. Sen saaja liikuttuu. Kiitosta tulee kömpelömmästäkin riimittelystä. Kannattaa kokeilla aikuisenakin!

Onnitteleminen on yksi runon tärkeitä tehtäviä. Syntymäpäivät on haastava hetki syntymän ja kuoleman välillä. Runo on aineeton lahja. Se voi nostattaa juhlan tunnelmaa ja sen avulla voi summata merkkipäiväänsä viettävän elämään, kysyä miten tähän on tultu ja mihin ollaan matkalla.

Runoraati täyttää tänä vuonna 10. Sen kunniaksi haastoimme nykyrunoilijoita onnittelemaan muita merkkipäiväänsä viettäviä ihmisiä. Runoilijat ovat Jouni Tossavainen, Kirjoittajaryhmä Tapiiri, Riina Katajavuori, Juha Siro sekä runokone.com.

Runot löydät Yle Teeman sivulta.

Tässä runoilijoiden ajatuksia onnittelemisesta:

JOUNI TOSSAVAINEN:

Kuopio

valitsi onniteltavaksi:

HELI LAAKSONEN – 40 vuotta

Kun kirjoitin tätä onnittelurunoa,
valmiina oli onnittelukukan muoto ja muutama säe, jotka muokkautuivat kohteensa eli onnitellun mukaan.

Onnittelurunoa kirjoittaessa,
sain palata taiteilijan tuotantoon ja ihmetellä, miten vähän siitä muistin. Lukijan sijasta television katsojan ajatteleminen toi kirjoittamisen vaikeuteen lisäkierrettä.

Runon muodossa onnitteleminen on
pitkä perinne, jonka sopivaisuuksien rikkomisessa tulevat vastaan samat ongelmat kuin nekrologissa tai kuolinilmoitusten värssyissä.

Lue lisää Jouni Tossavaisesta hänen blogistaan:

http://jounitossavainen.blogspot.fi/

KIRJOITTAJAPIIRI TAPIIRI

Salla Tuukkanen, Timo Harju, Veera Lehtola ja Jasmine Westerlund

Turku

valitsivat onniteltavaksi:

JUULIA KYYKKÄNEN - 18 vuotta

Tapiiri on erikoistunut tekemään yhdessä runomuotokuvia. Tässä ryhmän ajatuksia kootusti:

Kun kirjoitin tätä onnittelurunoa...

Halusin leikkiä Julian julkiseen mäkihyppääjän rooliin liittyvällä kielellä. Kiinnosti, voisiko mäkihyppytermejä kääntää jotenkin henkilökohtaisemmiksi. Tämä leikkiminen tuntui mielekkäältä, koska sehän on hauskaa ja ehkä sellaista, johon moni muukin kuin ammattirunoilija ryhtyisi ja josta toivottavasti moni jotain saa. Oli aika jännittävää kirjoittaa ihmiselle, jota ei tuntenut lainkaan. Kurotimme omiin nuoruuksiimme ja kokemuksiin nuorista läheltä. Ja sit kirjoitimme siitä. Ja yritimme olla väittämättä, että tuntisimme runon kohteen tai hänen elämänsä, kun emmehän me.
Kävin läpi tutun kirjoittamisen kaaren: naiivit innostukset jostain löydetystä kuvasta, epätoivo elementtien yhteensopivuuden takia ja yhteinen hidas ja antoisa loksahtelu.

Se oli haastavaa ja kiinnostavaa, koska jokaisen omista paloista piti saada koottua kokonaisuus, jossa osat sulautuvat yhteen.

Runomuotokuvaa/onnittelurunoa kirjoittaessa ...

on tärkeää olla tunteellisesti rohkea ja suora. (Koskee sekä runomuotokuvaa että onnittelurunoa) Se ei ole helppoa. Monesti sitä joko piiloutuu runon kuviin ja muihin keinoihin tai sitten valitsee toisen ääripään, latelee suuria positiivisia adjektiiveja, joita ei oikeasti pysty kokemaan. Kuinka kirjoittaa suorasti, vilpittömästi, siinäpä se!

Me neljä kirjoitimme assosiaatioitamme pienille lapuille ja työskentelimme palapelin tavoin. Ammensimme omasta nuoruuskokemuksestamme ennemminkin kuin koetimme arvailla tuntemattoman kokemusta. Oletimme että omakohtaisessa olisi jaettavaa. Olennaiselta tuntui pienten yksityiskohtien todentuntuisuus ja rohkeus kokeilla suuriakin sanoja.

Me lähdimme kukin liikkeelle omasta suunnastamme ja yritimme sieltä hapuilla kohti jotain yhteistä ja tunnistettavaa. Emme tunne henkilöä, jolle kirjoitimme, joten ammensimme kokemuksista, jotka ovat jollain tavoin yleisinhimillisiä. Silti yritimme sanoa jotain juuri tälle tietylle ihmiselle tiettynä hetkenä.

Runon muodossa onnitteleminen on....

aika samanlaista kuin juhlapuheen pitäminen. Mikä voi olla monenlaista. Silti jotenkin tuntuu, että runon muodossa on jotain sellaista intiimiyttä, mihin juhlapuheessa on vaikea päästä. Tuntuu tärkeältä saada jokainen sana tärkeäksi.

Ylevöittävää kannustamista ja juhlavuudessaan hienoa, jännittävää ja haastavaa,

Ehkä paras tapa onnitella.

Kirjoittaryhmä Tapiiri tekee runomuotokuvia myös tilauksesta:

http://tapiiri.wordpress.com/

RIINA KATAJAVUORI:

Helsinki

valitsi onniteltavaksi:

VUOKKO HOVATTA 40 vuotta

Kun kirjoitin tätä onnittelurunoa, hyödynsin kollaasitekniikkaa.

Otin kolme teosta ("Grimmin sadut", suom. ja toim. Raija Jänicke ja Oili Suominen, "Elle Kari - Lapin tyttö", Anna Riwkin-Brick ja Elly Jannes sekä Robert Louis Stevensonin "Kävelemisestä") ja nappailin niistä hyviä lauseita ja sekoitin pakkaa ja koetin luoda draamallista kaarta ja jännitettä runoon, Vuokko etäisesti mielessäni.

Grimmin satuihin varmaankin päädyin siksi, koska Vuokko näyttelee tällä hetkellä kuningatarta Helsingin kaupunginteatterissa näytelmässä Kuninkaan puhe. Saduissa on kuningattaria ja muita ihmeellisiä olentoja.

Runomuotokuvaa/onnittelurunoakirjoittaessa kannattaa katsoa kohdettaan etäältä, kuin uutena. En tiennyt Vuokko Hovatasta kovin paljon, mutta tiesin että hän on äiti, tytär, vaimo, entinen lapsi, nykyinen aikuinen, pitkätukkainen. Näille teemoille löytyi kaikupohjaa mm. Grimmin saduista ja Elle Kari - Lapin tyttö -kirjan kuvauksessa pienestä tytöstä, jolla on paljon taitoja mutta vielä myös opittavaa.

Runon muodossa onnitteleminen on persoonallinen ja ikimuistoinen tapa kunnioittaa juhlakalua. Kukaan muu ei katso päivänsankaria ihan samalla tavalla kuin sinä. Ei ole syytä mennä kipsiin - onnittelurunon ei tarvitse olla ylistyslaulu eikä lista kohteen hyvistä ominaisuuksista. Voit myös napata jonkun detaljin päivänsankarin elämästä ja lähteä liikkeelle siitä, yksittäisestä kohtauksesta. Pieni siipale riittää, ei tarvitse kirjoittaa kokonaismuotokuvaa eikä runoelämäkertaa.

Riina Katajavuori on julkaissut teoksen Omakuvat (Tammi, 2011). Hän teki vuonna 2009 lähes päivittäin itsestään runomuodossa omakuvan.

JUHA SIRO

Tampere

valitsi onniteltavaksi:

SIMO SALMINEN - 80 vuotta

kun kirjoitin tätä onnittelurunoa...

tutkin tarkkaan päivän sankari Simo Salmisen elämänvaiheet.
Tiesin hänet monipuoliseksi persoonaksi, mutta hämmästyin
miten monessa mies on ollut mukana. Koomikon ja pellehyppääjän
roolit kätkivät taakseen luovan ja herkän taiteilijan.
Harva meistä on aito renessanssi-ihminen ja kykenee olemaan
samassa persoonassa laulajana listaykkönen, suosittu koomikko,
näyttelijä, pellehyppääjä, lasitaiteilija, leipuri ja kuvanveistäjä…
Simon persoona toi mieleen sirkuksen maailman, jossa tehdään
”mahdottomia” ja ollaan yleisön armoilla joskus tragikoomisestikin.
Tein tekstistä tiukan ja rytmiltään ”vauhtiin kirjoitetun” tuntuisen.

runomuotokuvaa/onnittelurunoa kirjoittaessa:

haasteena on tehdä hyvin henkilökohtainen teksti, johon kasvaa myös laajempaa
merkitystä. Henkilölle omistetun runon pitäisi aina toimia myös
yleisempien asioiden peilinä. Tekstin pitäisi kyetä koskettamaan
kohdettaan myös suhteessa muihin ihmisiin.

runon muodossa onnitteleminen on:

Tilaustyö on aina kirjoittajan kannalta haastava. Tässä tapauksessa
tuloksen pitäisi toimia korulauseiden sijaan ”oikeana runona”.
Tekstin pitäisi olla saajalleen useita lukukertoja kestävä, mutta
myös suuremmalle yleisölle kerran kuultuna avautuva. Voi vain toivoa, että runo on saajalleen mieleen, persoonallisena lahjana se on ikuinen ja syntyy lukijan mielessä aina uudelleen.

Lisää Juha Siron ajatuksia ja hänen onnitteluun sopivia runojaan Siron blogissa:

http://www.juhasiro.fi/

RUNOKONE.COM

onnittelun kohde:

JARI HALONEN 50 vuotta

Jos runosuoni on tukossa, voit myös käyttää konetta, joka on alun perin opetustarkoituksiin kehitetty runogeneraattori netissä.

www.runokone.com

Runoraadin pyynnöstä 50 vuotta täyttävä Jari Halonen vastasi runokoneen kysymyksiin.

Millainen on hyvä aamu?

Mukava ääni luonnossa?

Missä haluaisit viettää yllättävän vapaapäivän?

Katso tarkkaan: Miten eläin liikkuu jyrkässä rinteessä?

Merkittävä päivä, juhla tai arki?

Kuka, tai mikä asuu siellä, missä ajatukset lepäävät?

Missä on epämiellyttävää, tai jännittävää?

Milloin lähdetään retkelle?

Miten hyönteiset liikkuvat?

Tunnustele tarkkaan: Millainen on löytämäsi oudon esineen pinta?

Kuvaile: Millainen on liike avaruudessa?

Mikä asia tuntuu mukavalta, mahtavalta, tai hienolta?

Millainen on mieli lauantaina?

Kuka tai mikä liikkuu ulkona?

Katso pitkään: Millainen on meri?

Mitä hän tai se tekee mielellään?

Taivaalla näkyvä:

Mihin he menevät löytääkseen jotain?

Missä haluaisit olla nyt?

Kuuntele tarkkaan: Mitä ääniä luonnossa kuuluu?

Vuorokaudenaika, vuodenaika, tai sääilmiö:

Mikä tai kuka kulkee aamuhämärässä?

Näet metsässä hahmon, kenties eläimen. Mitä se tekee?

Mihin vesi virtaa?

Runokone tuotti vastauksista tällaisen runon. Voit arvuutella, mikä sana oli vastaus, mihinkin kysymykseen.

Tässä Luojan ääniä
Hiljainen Kierto
Totuus Viisaasti Hymyilee
Syli Isä-äiti Hiljaisuuteen
Valon säde Todistaa,
jokapäivä Hiljaisuudessa...

Aina
Hennosti Eteenpäin
Hiljaisuus Harhassa - Kiinnostava Jatkuva Valo
Rauhallinen, odottava Ystävä!

Runoraadin syksyn ohjelmatiedot

Minna Joenniemi — Tue, 04 Sep 2012 10:23:32 +0000

Runoraati tulee syksyllä 23.9. alkaen sunnuntaisin klo 20.

Uusinta on torstaisin klo 18.

YLE TEEMA

su 23.9. RUNORAATI: Onnittelut

Runoraati täyttää 10 vuotta. Syksyn avausjaksossa runolähetit Joanna Haartti ja Juha Varis vievät onnittelurunoja tunnetuille syntymäpäivän viettäjille. Raadissa vieraana Pertti Jarla,Sinikka Nopola, Jonna Tervomaa ja vakijäsen Jukka Virtanen.

su 30.9. RUNORAATI: GOES VEE -HOO -ÄS

Rap vastaan VHS. Sana ja kuva kohtaavat Itä-Helsingin öisellä ostarilla, kun Stig, Steen 1, Dxxxa D, Särre ja Maria Järvenhelmi räpäyttävät kansalaisten kotivideoihin uudet kommenttiraidat. Raadissa Dome Karukoski, Juuso Pekkinen ja Aija Puurtinen skeä minivirtaset.

su 7.10. RUNORAATIi: Sotatilassa

Sota-ajan uutiskatsauksia uusin sanoin. Runosäestykset Maija Vilkkumaa, Joose Keskitalo, Tommi Liimatta, Vilja-Tuulia Huotarinen ja Jyrki Kiiskinen. Raadissa Pekka Haavisto, Sirpa Kähkönen, Kike Elomaa ja Jukka Virtanen. Alkusanat Peter von Bagh.

su 14.10. RUNORAATI: Viattomat kuvat

Mykät 30-luvun dokumenttielokuvat runosäestyksellä. Runot Paula Vesala, Matti Johannes Koivu, Kasperi Laine, Saila Susiluoto ja Sinikka Vuola. Raadissa Elina Knihtilä, Jimi Tenor, Leena Lander ja Jukka Virtanen. Uusinta.

su 21.10. RUNORAATI: Uudet runot

Tuoreisiin runoihin eläytyvät laulaja Toni Wirtanen, oopperalaulaja Helena Juntunen, näyttelijä Sulevi Peltola ja vakivieras Jukka Virtanen. Runonsa esittävät Harri Hertell, Harry Salmenniemi, Harri Nordell, Marianna Kurtto ja Sirpa Kyyrönen. Runoja suolahuoneesta ja joglöörillä höystettynä. Ohjelman juontaa Minna Joenniemi.

su 28.10. Runoraati: Runoilijoiden lapset

Pentti Saarikosken juhlavuonna uusitaan raati, jossa ovat vieraana runoilijoiden lapset Saska Saarikoski, Ville Tiihonen ja Sara Melleri. Runot Jukka Vieno, Satu Manninen, Henriikka Tavi, Teemu Mäki ja Helena Kallio. Uusinta.

su 4.11. Runoraati: Kuolleelle rakastetulle

Toiverunoja kuolemasta. Runot valitsivat Kari Hotakainen, Riikka Pulkkinen, Johanna Sinisalo, Tommi Melender ja Kauko Röyhkä. Runot ovat kirjoittaneet Olli Heikkonen, Marianna Kurtto, Henriikka Tavi, Sirkka Turkka. Ne esittävät Antti Litja, Jussi Nikkilä, Joanna Haartti, Ilkka Heiskanen ja Rea Mauranen. Raadissa Elias Koskimies, Yona, Tarleena Sammalkorpi ja Jukka Virtanen. Uusinta.

su 11.11. Taloraati

Taloraati pisteyttää maailman designpääkaupungin uusia rakennuksia ja rakennettuja ympäristöjä. Raadissa Hannu Väisänen, Warda Ahmed, Tuuli Petäjä ja Mikko Härö.

su 18.11. Taloraati: Tallinna

Onko arkkitehtuuri Virossa rohkeampaa vai hullumpaa? Taloraatilaiset Sipe Santapukki, Heli Laaksonen ja Otso Kantokorpi kiertävät Minna Joenniemen kanssa arvioimassa Tallinnan vaikuttavaa uutta arkkitehtuuria..

su 25.11. Designraati

Viittä suomalaisen muotoilemaa esinettä tunnustelevat Wenzel Hagelstam, Meiju Niskala, Jufo Peltomaa ja Kaj Kalin. Esineet koekäyttää tanssija Vera Nevanlinna. Uusinta desingpääkaupunkivuoden kunniaksi.

su 2.12. Runoraati: Runokuorosota

Meneekö nykyruno paremmin perille, jos sen lausuu kuorossa? Anna Puu, Aija Puurtinen, Ilari Nummi, Kalle Ahola ja Pyhimys valmentavat laulavasta kuorosta lausuvan kuoron. Lausujina mm. naispoliiseja ja gaykuorolaisia. Uusinta. Ja kestää hyvin toisenkin katsomisen!

su 9.12. Runoraati: Maailmanlopun tulevaisuus

Maailmanloppu tulee tänä vuonna, povasi Nostredamus runomuodossa. Runoraati haastoi nykyrunoilijat ennustamaan tulevaisuutta.

su 23.12. Runoraati

Runoraadin viimeinen lähetys.

Runoraati Radio Suomessa 13.11. klo 18-20. Soita ja ole runosta mieltä.

Runoraati Taiteiden yössä!

Minna Joenniemi — Tue, 21 Aug 2012 08:48:00 +0000

Tervetuloa Puotiharjun ostarille Taiteiden yönä to 23.8.

RUNORAATI GOES VEE-HOO-ÄS!

nauhoitus alkaa klo 20, vapaa pääsy

Rapartistit Stig, Steen 1, Dxxxa D, Särre ja Maria Järvenhelmi tekevät kansalaisten kotivideoihin uudet kommenttiraidat!

Kontrastia luvassa. MIten rapartisti sanoittaa uusiksi lannaluonnin MM-kisat, lasten hiihtoretken, perfomanssihappeningin taltioinnin...

Raadissa Juuso Pekkinen, Dome Karukoski ja Aija Puurtinen sekä minivirtaset.

Tule ja tärähdä pelastamaan muistosi vanhoilta vhs:ltä, digitoimaan ne.

Puhos löytyy Itiksen ja Stoan vierestä.

Jännityksellä odotan, että mitä tästä tulee. Taas tehdään jotain kummallista. Ja hyvä niin.

Usein on nimittäin tehty Taiteiden yöhön jotain erityistä. Viime vuonna Runoraati kysyi, että meneekö nykyruno paremmin perille, jos sen lausuu kuorossa. Sensaatiomaisen hieno tunnelma oli oopperan amfilla, kun Anna Puu sai gaykyorolaiset esittämään puolipukeissa eli pyyhkeissä ja kylpytakeissa Tommy Tabermannin runoa Rypyt. Pyhimys yllytti virkapukuiset Helsigin naispoliisilaulajat korottamaan ääntään ja huutamaan: miksi en tee mitään, kun kesäkissa nyljetään. Ilari Nummen johdolla Kassandra lausui Niilo Rauhalan runoa monikielisestä ja tanssikin lisäksi. Kalle Ahola ja sekakuoro Bulevardin taksi sulkivat silmänsä ja kertoivat yhteen ääneen Kauniista kuolemasta. Aija Puurtinen ja Kiehinä veivät voiton lehmien kutsuntaääniäkin sisältäneellä esityksellä Vilja-Tuulia Huotarisen runosta.

Samalla amfilla aiemmin kokeilimme aiemmin Lausuntakaraokea. Viisi näyttelijää valitsi kukin kotimaisen sanoituksen, jonka halusi tulkita. Karaokevideo päälle ja lausunta alkakoon. Sitäkin voitte kokeilla kotona.

Runoraati goes VHS! esitetään Yle Teemalla su 30.9. osana Runoraadin 10-vuotisjuhlaa.

Runoraati Flow-festivaaleilla

Minna Joenniemi — Wed, 01 Aug 2012 09:25:08 +0000

Tervehdys!

Se alkaa nyt - syntymäpäiväsyksymme! Ja se tarkoittaa runsaasti vierailuja ruudun ja radioaaltojen ulkopuolelle.

Jos olet lauantaina 11.8. Helsingissä Flow-festivaaleilla, tule kokemaan verkkomedia Nuorgamin kutsusta Lyriikkaraati klo 17 Ravintola Lämmössä. Nuorgamin musiikia rakastavilla, viisailla ja viisastelevillakin sivuilla on jo pidempään julkaistu Levyraatia, jota on juontanut fiktiivinen "Jukka Virtanen". Niinpä oli luontevaa kutsua armoitettu sanoittajalegenda elävänä Flowhun Nuorgamin seminaariin key note puhujaksi. Mutta luennon sijaan syntyikin laululyriikkaraati, jossa Virtanen kertoo mielipiteitään Flowssa esiintyvien artistien sanoituksista ja antaa diktaattorina pisteet itse. Minä lasken ne yhteen ja komppaan.

Joose Keskitalo, Jukka Poika, Tuomari Nurmio, Memmy Posse, Kuusumun profeetta …

Voit ehdottaa, minkä kotimaisen Flow-artistin lyriikoista haluat kuulla Virtanen analyysin. Ulkomaisista esiintyjistä komentoitavana on mm. Björkin sanoituksia.

Jukka Virtanen tietää, mistä puhuu. Hän on sanoittanut yli 300 laulua. Ensimmäinen niistä oli 34-vuotiaana kirjoitettu Hottentotti. Hän on opettanut mm. Teatterikorkeakoulussa useita sukupolvia suomalaisia teatteritekijöitä kirjoittamaan laulunsanoja ja suomentamaan niitä. Hänen omasta tuotannostaan julkaistiin viime vuonna kirjakin, Ilkka Talasrannan kokoama Virtanen -omat ja käännetyt. Parhaillaan Jukka työstää kamarioopperaa teinitytöille.

Tule sinä nauttimaan Flowssa la 11.8. ravintola Lämpö klo 17 Lyriikkaraadista.

Flowsta ja Nuorgamista lisää täältä. Lyriikkaehdotukset runo.raati@yle.fi.

Raadittaminen tuntuisi olevan nosteessa taas. Minutkin kutsuttiin We Love Helsingin livelevyraatiin WDC-paviljonkiin arvoimaan nyt torstaina musiikkivideoita. Minä en pääse, mutta menkää te!!!

We Love Helsinki Livelevyraati
TO 2.8. klo 17-20 Paviljongissa
Nuutti Takkinen, Janne Flinkkilä, Lauri Nurkse, Suvi Isotalo ja Feniks Willamo arvioivat tuoreita kotimaisia musiikkivideoita.
Vapaa pääsy!

Lisää tietoa ja arviotavat videot nähtävissä täältä . Mukana muun muassa Runoraadin Taiteiden yön lähetyksessä esiintyvä Stig.

Muistathan, että voit tulla katsomaan Runoraadin nauhoitusta Taiteiden yönä to 23.8. klo 20. jälkeen Puotiharjun ostoskeskukselle! Stigin lisäksi Steen 1, Särre, Maria Järvenhelmi ja Dxxxa D tekevät säestävät kansalaisten kotivideoita uusin sanoin. Erikoista meininkiä luvassa.

Sotatila Sodankylän elokuvajuhlilla!

Minna Joenniemi — Thu, 21 Jun 2012 11:52:57 +0000

Täysi teltta huokui kiitollisuutta. Tuntui merkityksellisestä katsoa Sodankyän elokuvajuhlilla valkokankaalta viisi sota-ajan elokuvaa, joita runoilijat säestivät.

Oli kunnia saada esittää Sodankylässä ennakkona Runoraadin syksyn ohjelmistosta sota-ajan leffojen runonnuksia, koska Sodankylän elokuvajuhlat ovat perinteisesti tukenee mykkäelokuvien uudelleen säveltämistä. Nyt runoilijat säestivät menneisyyden kuvia uusin sanoin. Paikan päällä niitä kommentoi festivaalin näyttelijävieraista koostunut erinomainen raati.

Kaikki suomalaiset näyttelijät uransa aikana paneutuvat sodan kolhimien ihmisten mielen maailmaan. Ilkka Heiskanen oli Sodankyässä puhumassa elokuvasta Hiljaisuus, joka sijoittuu ruumiiden pesijöiden maailmaan. Ville Virtanen kertoi saaneensa sotarooleja siksi, että osaa ratsaa. ja oli ratsastanut usemmassakin sotaelokuvassa nimenomaa alasti. Rea Mauranen valitti, että naiset eivät esiinny rintamakuvauksissa, mutta viimeksi hän oli mm ollut mukana Donnerin elokuvassa Kuulustelu. Kukin raatilainen toi keskusteluun näkökulmia myös omasta elämästään. Ilkan isä oli sodan käynyt. Rea eli nuoruutensa juuri sodan päätyttyä. Ville Virtasen sukupolvi kapinoi sodankäyneitä sukupolvia vastaan.

Virtanen oli isänsä roolissa runoraatilaisena ensimmäistä kertaa ja loisti ja viihtyi. Rea Mauranen voitti vuonna 2007 Runoraadin lausuntakaraoken pamauttamalla tulkinnan Juicen kappaleesta Elämässä pitää olla runkkua. Kumpikin Rea Mauranen ja Ilkka Heiskanen lausuivat kirjailijoiden toiverunoja kuolemesta viime syksynä raadille.

Sodankylän pienestä teltasta poistui yleisö, joka tunsi kokeneensa laadukkaan hetken, saaneensa paljon.

Kiitos siitä runonnuksien tekijät: Tommi Liimatta, Vilja-Tuulia Huotarinen, Joose Keskitalo, Maija Vilkkumaa ja Jyrki Kiiskinen. Heistä Liimatta oli eturivissä ja vaikuttui omasta ja kollegoidensa teoksista. Kannatti tehdä.

Ja nythän tämä kuuulostaa ylisanailulta, mutta olen vilpittömästi sitä mieltä, että Sodankylän elokuvajuhlien Runoraati oli aito ja kiistaton taide-elämys.

Runoraati: Sotatilassa esitetään Yle Teemalla su 7.10. klo 20.

Hetkessä elämisestä! Radion kuuntelijoiden runoja.

Minna Joenniemi — Thu, 21 Jun 2012 10:27:34 +0000

Kiitos kuuntelijat runoista!

Alkuperäinen Horatiuksen oodi, joka sisältää lentävän lauseen Carpe diem eli poimi päivä, menee näin:

Pois, pois, Leukonoee, nuo utelut, minkä mä, minkä sä päivän huomenna saat!

Myös jätä pois tuo horoskooppien harras tutkiminen!
On paras vaan huomisen antimet ottaa sellaisinaan.
Juppiter suo vuosia montakin tai vain sen,mikä nyt kallioihin aallokot uuvuttaa.

Heitä hupsutus pois, viiniä juo!
Katkaise hetkeksi suuret suunnittelut!

Seurassa voit ajankulun unohtaa.

Ota päivä kerrallaan! Luottaa et saa liikoja huomiseen.

suomennos Toivo Viljanen

Ja siitä voi olla montaa mieltä.

Mutta tiivistäen runon idea on: On paras vaan ottaa huomisen antimet sellaisenaan ja myöntää, että omaa kuolemaansa ei yleensä voi ennustaa.

Hetkessä eläminen, nykyhetkessä läsnäoleminen, ystävien arvostaminen, ovat kiistattomasti arvokkaita asioita. Ja rentoutuahan voi juomatta viiniäkin.

Toisaalta tässä päivässä elämistä voi helpottaa, jos luottaa, että huomenna voi olla asiat paremmin. Tai se, että aktiivisesti tekee asioita, joiden ansioista huominen on parempi. Oletteko toista mieltä Horatiuksen kanssa tai minun?

Näin kuulijat runoilivat hetkeen tarttumisesta:

Irja Häkkinen

Voikukan

satojen siementen muodostamasta

pallopäästä

yksi tuulen tempaama häkkyrä

olen juuri nyt.

Tomi Astikainen

Energiaa

Maa selkäni alla hohkaa lämpöä lumoavaa.
Punainen aurinko laskee kauas vuorten taa.
Käki lentää ohitse. Se kukkuu ja nauraa.
Imen itseeni luonnon energiaa parantavaa.

Taivaan tummuessa näen ledivalojen syttyvän.
Tähdenlennolta toivon jokaisen tähän pystyvän:
Kokemaan maailman sellaisena kuin se on
- täynnä energiaa ja rakkautta, poissa olo levoton.

Suljen silmäni ja nukahdan suden ulvontaan.
Tiedän, ettei siinä ole mitään pelottavaa.
Sukellan syvälle unimaailmaan
ja ymmärrän, ettei ole kuolemaa.

Riitta Juutilainen

Näetkö hetken ?

Tunturi palaa

liekeissä riekonmarja

syksy on ahne.

On punavarsi

tytöllä punainen suu

elämän väri

Taipunut varpu

askeleen alle jäänyt

vieläkö nouset?

Jäkälä jäykkä

vesikö sen pehmentää

--- porolle sama

Paavo Palokärki 1999

Carpe Diem

Hetki on käsillä
salamaniskunkaltainen
väläyksellisyys
ota vallitsevasta tuokiosta
irti kaikki
mitä saat
korkojen kera -
tilaisuus ei tule toistumaan!

Eine Joutsijoki

Asun pienellä pallolla
joka pyörii
mittaamattomassa avaruudessa
tuntemattomassa ajassa
ja tänään kirjoitin
päiväkirjaani:
viidestoista toukokuuta,
kylvin orvokin siemenet.

Katja Tamminen

R.I.P

                                      Hän oli nähnyt niiden katsovan kohti
                                       perhosten,

kuoriutuvan pakkasöinä

painavan silhuettinsa yön tummaan

ja aamun valkeaan

lentävän, kun on lennettävä.

Lentävän, kun vielä on lennettävää.

Karita Nykvist

Elää kun elää, elääkö

elää ilman

aikaa lasta ja rakkautta

vailla tarttumapintaa

yrittäköön ken haluaa

huudan pilven reunalta

sanon ”se on vaikeaa”

maankolossa ojan pohjalla

madot puhuvat

aivojen tyhjennyksestä

itsen itsetarkoituksesta

en usko lieroihin

puoli päätä täynnä tähtiä

jaloissa kuviteltua kutitusta

korvissa kysymyksiä

taskuissa tukku tavoitteita

viimeiseen hengen vetoon

unelmatkin elävät hetkeä

jarmo jyrkinen

päivä kerrallaan

päivä kerrallaan,eron taival ja tuskien vanojen taa,vien saappaani kuivumaan.

Yön hikisten unien jälkeen,palaa unet mieleen,hymyilit,ilman syytä,onnellinen ilme kasvoillasi.

Sen saman ilmeen kun näkisin minäkin,polvistuisin,pyytäisin jakamaan kanssani,elämän,päivän kerrallaan.

Ekku

Joo joo,sori mä en huomannu!

Joo joo,sori, mä muistanu!
Joo joo sori, mä en tajunnu!

Joo joo....
siinähän ne on taas...
leivänmuruset!

Tartu rättiin!

Tartu hetkeen! Raadin kommentteja!

Minna Joenniemi — Wed, 20 Jun 2012 11:55:13 +0000

Radio Suomen Runoraati on kuukauden ajan kuunneltavissa Yle Areenassa. Raadissa siis Mikko Rimminen, Anna Eriksson ja Jukka Virtanen. Ja erityiskiitos mielipiteistä kuulijoille.

Lukekaa raadissa esitetyt runot osana kokonaisuutta eli runokokoelmista.

RUNO 1 (voittaja)

Kristiina Wallin

METSÄN VARJOKOHTAAN KASVAA METSÄ…

Kaikki metrit ja puut, Tammi

Runo koko elämästä, hetkestä ja siitä, miten hetkeen valmistaudutaan.

raadin suosikkikohtia:

” Sinun ruumiissasi kiertää sirpaleiden lakkaamaton välke.”

”Katon läpi sataa kiirehtimätön, kirkas.”

KOKO RUNO:

Metsän varjokohtaan kasvaa metsä, olet unohtanut itsesi sinne. Istut kynnyksellä kahden metsän rajalla ja odotat. Sinun ruumiissasi kiertää sirpaleiden lakkaamaton välke. Sillä tavalla tulet vanhaksi, vajoat kuusiin, vihreään veteen. Hitaasti sinun ympärillesi kasvaa huone: lakanoiden viileys, kehyksiin pujotetut kuvat, esineiden armoton muisti, niiden armoton hellyys. Istut sängynlaidalla, hartioiden kumara. Katon läpi sataa kiirehtimätön, kirkas.

J ä l k i k i r j o i t u s

Ensin istutetaan kuusentaimia, tuhansia vaaleanvihreitä ja vielä pehmeitä. Sitten odotetaan ja ollaan kärsivällisiä, se on vaikeinta: pitää odottaa oman olemassaolonsa yli ja luopua näkemisestä. Pitää löytää kivi, jonka päällä voi istua. Pitää houkutella odottaminen ruumiiseen, olla jäkäläruumis, puolukkaruumis. Viimein taimet hipovat tuulta, syntyy yö kuusikossa, kuusituuli, raskas humina.

RUNO 2

Markus Leikola

JOS TÄHÄN RYHMÄÄN LIITTYY 10 000 IHMISTÄ …

Naamakirja, Schildts 2012

Sitku-ajattelua harrastava itsesäälissä rypevä mies herätti raadissa ärtymystä.

” jos tähän ryhmään liittyy 10 000 ihmistä
niin …"

Kuulijan suosikkikohta oli loppukäänne

"siinä mielessä voin luvata ihan rauhassa
itse asiassa yksikin riittäisi ja sillä on kyllä minun kännykkänumeroni”

RUNO 3

Hannu Mäkelä

YKSINKERTAISEN ONNI

Maansydämellä, omakustanne 2010

Rakastunut pari tervehtii metsän eläimiä.

Anna Erikssonia jäi mietittymään:

”Onko onni jotain näin selkeää ja yksinkertaista,

että juuri siksi on tehtävä ankarasti työtä,

koettava hahmottaa sen olemus

jokaisella muulla tavalla kuin tällä,

mikä eteemme muitta mutkitta vain tupsahtaa.”

RUNO 4

Mikko Myllylahti

SUMMA (FOR STRINGS)

Väylä, Savukeidas 2012

Runoilijaisän ajatuksia viattoman lapsen ja maailman tulevaisuudesta.

Anna Erikssonia liikutti elämän alun ja viattomuuden kuvaus:

”Olen kulkenut työpöydälläni pitkän matkan tänään. Sillä välin sinä olet nukkunut ikkunani alla, niellyt unista, pakkasenhiomaa ilmaa, leijunut äärettömyydessäsi; sisälläsi alati laajeneva kaikkeus, väylä joka läpäisee pimeän.”

RUNO 5

Anna-Liisa Alanko

KUUMUUTTAAN VÄRISEVÄT LEPÄT…

Leskenlehti, Maahenki 2008

Jukka Virtasesta runo oli kansallisromanttinen.

Mikko Rimminen kiitti rakennetta oikeaoppiseksi.

” Maisema kantaa kohtaloaan

hymyilee ladon harmaa nurkka

punainen mökki vilkuttaa silmää

polku ei kulkijoistaan kerro.”

Anna Erikssonista lopun olisi voinut rapätä.

”Rypsipelto. Lepikko.

Saraheinä. Savikko.

Keskikesä. Puolipäivä.

Lakipiste. Täyttymys.”

RUNO 6

Markku Into:

TÄLLÄ NOPEUDELLA ELÄMÄN …

On, Sammakko 2011

Hetkiä ja ajatuksia, joita ei tarvitse ymmärtää, mutta niistä voi nauttia.

Mikko Rimmisen suosikkikohdat

” Et saa niitä enää kokoon

runojesi lehdet survotut ”

”kädet huitovat sairaat linnut silmistäsi kaukaisuuteen”

RUNO 7

Miia Toivio ja Marko Niemi

PIDÄ MINUSTA KIINNI EDES PIKKIRIIKKISEN
Suut, Poesia 2012

Yltiöromanttinen kokeellinen runo,

jossa raati jäi maistelemaan sanoja heilimöi ja värjyä

” Taita heilimöivä heinä, joka silmissäni kasvaa. ”

”Taivas rosoinen on, linnut uupuneina meissä
Värjyy yön hellä kämmen, siihen kääriydymme. ”

Tartu hetkeen. Soita Radio Suomen Runoraatiin!

Minna Joenniemi — Tue, 12 Jun 2012 14:39:02 +0000

Tiistaina 19.6. Runoraadin juontaja on taas hyvä olla.

Studiossa lauluihinsa väkevät lyriikat kirjoittava Anna Eriksson, Nenäpäivästä Finlandian saanut Mikko Rimminen ja maestro Jukka Virtanen eläytyvät kanssani runoihin, jotka käsittelevät hetkeen tarttumista, carpe diemiä, päivä kerrallaan elämistä. Mitä se on ja kuinka se tehdään?

Neljännen mielipiteen runosta ja teemasta kertoo kuulija. Oletko se sinä?

Radio Suomen aikaisemmissa raadeissa kuulijat ovat olleet kiinnostavasti omaa mieltään, tuoneet runotulkintaan jonkin yllättävän, herkullisen kierteen. Radion suora kontakti kuulijoihin on ohjelmantekijänä luksusta, tv-ruutua on hankalampi koputella.

Carpe diem! Tartu tilaisuuteen ja osallistu! Suora lähetys ti 19.6. klo 18.06- 20.00. Välissä aina yhtä runollinen merisää.

Ilmoittaudu etukäteen soittajaksi radio.suomi@yle.fi tai soita numeroon 0203-17600. LInjat avataan tunti ennen lähetystä.

Kerro meille spontaaneja kommentteja runon herättämistä ajatuksista, tunteista ja muistoista.

Tarttumisen helpottamiseksi runot löytyvät tästä.

Runonsa ohjelmassa esittävät Hannu Mäkelä, Markus Leikola, Anna-Liisa Alanko, duo Miia Toivio ja Marko Niemi, Markku Into, Mikko Myllylahti ja Kristiina Wallin. Kuka on kirjoittanut minkäkin runon ja miksi, se selviää kahden tunnin suorassa lähetyksessä. Paljastan myös kuka heistä on rocklegendan äiti ja kenet olet nähnyt presidenttiä tentaamassa?

Tässä runot ohjelmassa esitettävässä järjestyksessä. Nautintoa ja kiitos runoilijoille. Päivitän heidän runokirjojensa tiedot lähetyksen jälkeen.

RUNO 1

J ä l k i k i r j o i t u s

RUNO 2

jos tähän ryhmään liittyy 10 000 ihmistä

niin minä palaan takaisin kotiin
lopetan tämän päämäärättömän kuljeskelun
ja kaljan litkimisen

maksan elatusavut
ajan parran, vaihdan kalsarit
en aja enää pummilla ratikassa
ja kuljen joka päivä puhtaissa sukissa

menen töihin
osallistun taloyhtiön haravatalkoisiin
ostan vuorollani kahvipaketin työpaikan taukohuoneeseen
ja haen äitienpäivänä lasten kanssa valkovuokkoja

mutta ei teitä
voi millään olla niin monta
että siinä mielessä voin luvata ihan rauhassa
itse asiassa yksikin riittäisi
ja sillä on kyllä minun kännykkänumeroni

RUNO 3

Hiljaisuudessakin riittää elämää,

tiaisten parvia ruokimme talvisin,

harakat ajamme pois, joskus jopa tikan,

mutta orava, vaikka peto, saa armon,

koska haluaisit helliä sitä niin,

tuntea sen kylmän kuonon kosteuden.

Hirvelle ja kauriille nostamme oikein kättä,

ilveksiä pelkäämme vähän, kun taas supi,

tuo onneton yökoira kuljeksii yksin,

piilee pensaikossa kuin hylätty turkislakki.

Kettu puolestaan näyttää sadun sankarilta

kurkkiessaan meitä katajien takaa

ja myös säikky jänis saa meidät

usein huudahtamaan ilosta.

Onko onni jotain näin selkeää ja yksinkertaista,

että juuri siksi on tehtävä ankarasti työtä,

koettava hahmottaa sen olemus

jokaisella muulla tavalla kuin tällä,

mikä eteemme muitta mutkitta vain tupsahtaa.

Lähetyksen toinen tunti:

RUNO 4

Summa (for strings)

Ikkunalasiin heijastuu lintu joka lentää syöksyen kumpareisen sisäpihan yli ja uppoaa talon seinään auenneeseen kylmään vettä pulputtavaan lähteeseen. Yhtäkkiä meri tuoksuu: raskaan lumen vuoraamat aallot, taivaalla kelluvat laivat, jäävedessä leijailevat hyönteiset, nuoskaan hautautuneet satamat.

Lastenvaunut höyryävät pakkasessa. Kontrasti ei voisi olla suurempi: sinun lämmin hengityksesi, tammikuun kylmyys. Olen kulkenut työpöydälläni pitkän matkan tänään. Sillä välin sinä olet nukkunut ikkunani alla, niellyt unista, pakkasenhiomaa ilmaa, leijunut äärettömyydessäsi; sisälläsi alati laajeneva kaikkeus, väylä joka läpäisee pimeän.

Minulle sanottiin että aikamme on lopussa. Runoilijat eivät puhu enää jumalille kuin yksinäinen yksinäiselle. Olen kuullut lapsista jotka asuvat suurissa läpinäkyvissä linnoissa, heistä jotka nukkuvat päivät. Olen kuullut että he elävät unessa ja uni on meitä todempaa. Olen ajatellut tätä jo pitkään, eikä se lähde minusta pois, ei jätä rauhaan.

RUNO 5

Kuumuuttaan värisevät lepät

keltaisen rypsipellon luona

vastaniitetyt tuoksuvat apilat

rakoileva savi askelten alla

helma viistää kaarelle

uppiniskaista saraheinää.

Maisema kantaa kohtaloaan

hymyilee ladon harmaa nurkka

punainen mökki vilkuttaa silmää

polku ei kulkijoistaan kerro.

Ja äkkiä pysähtyy aika

keskellä hellettä

keskellä Hämettä.

Rypsipelto. Lepikko.

Saraheinä. Savikko.

Keskikesä. Puolipäivä.

Lakipiste. Täyttymys.

RUNO 6

Tällä nopeudella elämän

hitaus ei käy todella ilmi

Mitään taloa ei ole enää

ei haravaa ajatusten hallavaa

Vain selittämätön järkytys

esineet nielevät silmät

Synnyttäisivät vadelmaisen rinteen

lämpimän tuulen suhinan

Hitaasti kivuliaasti

hän tajuaa ikiaikaisen masennuksen

Muistojen hetkellinen leimu

illan satimessa

Näkevätkö kädet Kristuksen

tyhjän paperin kuristuksen

Et saa niitä enää kokoon

runojesi lehdet survotut

Sydämesi eteisvärinät

pyyhkiytyneet värien varjot

Sian paskaa

on paha lapioida

Tuli lehdet vesi tuuli: miksi?

Lauhuus loiske höyhen: miksi?

Ymmärrän väliajan tarpeellisuuden

me väsymme kerran lopullisesti

Lopullinen väliaika on elämäntaparikos

kuinka paljon siitä saa jos mitään

Lehti savuaa sika tonkii mutaa

muisto kohisee silmä näkee lunta

Voisimme jatkaa loputtomiin kielen survontaa

mutta diplomaattileike on loppu ja me kuolemme nauruun

Mikä on laskettu aika?

Miksi korva kutittaa aivoja?

Minkä ahdinpaineen ahdinko tarvitsee

nostaakseen kaverin kanveesilta urhokkaaseen tappioon?

Kuka kertoisi minulle

miksi polvilumpioni kukkii öisin?

Lammen tummaa samettia

lumpeet avokämmenläimäysten varjot

Kädet vievät sinut yön pehmeiden junien kolkkeeseen

kädet huitovat sairaat linnut silmistäsi kaukaisuuteen

Kädet kirjoittavat murheesi

kädet näkevät sisimpääsi

RUNO 7

Pidä minusta kiinni edes pikkiriikkisen

Kun aallot murtuu meihin ja meidät murentaa.
Sinun kätesi kitkee surun pitkämielisen
Ja piirtää taivaalle pilven, joka meitä muistuttaa.

Ota minusta kiinni niin kuin tähden sakarasta
Kun taivas osiin puretaan ja romutetaan.
Ja me maataan aivan hiljaa luumupuiden alla
Mykkä ruoho meille kertoo salaisuuksiaan.

Paina kätesi otsalleni multaan mustimpaan
Taita heilimöivä heinä, joka silmissäni kasvaa.
Sanat suloiset huulilleni pisaroivat taas
Salaisuuden saat kuulla sinä ainoastaan.

Taivas rosoinen on, linnut uupuneina meissä
Värjyy yön hellä kämmen, siihen kääriydymme.