Taka-ajatuksia: Olli Ainolan vaaliblogi uusimmat merkinnät RSS

Kolme suurta ja neljä pientä

ainola — Thu, 04 Jun 2009 21:20:02 +0000

Julkaisimme tänään Taloustutkimuksen tekemän eurovaalitutkimuksen, jossa arvioitiin puolueiden ja ehdokkaiden tämänhetkistä kannatusta. Arvion mukaan kolme suurta puoluetta saisi kukin kolme paikkaa EU-parlamenttiin. Perussuomalaiset, kristilliset, vihreät ja vasemmistoliitto saisivat kukin yhden paikan.

Vaaleihin on vielä aikaa kolme päivää, joten tilanne elää.

Vaalitulokseen vaikuttavat puolueiden harmiksi myös kampanjoiden ulkopuoliset asiat. Ilmojen herra on yksi pahimpia tahdosta riippumaton ja tuloksia ohjaileva häiriötekijä. Senpä vuoksi seuraavat eduskuntavaalit 2011 on siirretty maaliskuulta hiukan siedettävämpään huhtikuuhun.

Ensi sunnuntaina ei jaeta poliittista valtaa, mutta puolueille vaalit ovat tärkeä välimittaus, joka asemoi niitä loppuvaalikaudeksi. Vaalipäivänä on luvassa hieman lämpenevää, joten äänestysprosentti saattaa olla kohtalainen.

Olen aiemmin kirjoittanut äänestysaktiivisuuden vaikutuksesta tulokseen ja puolueiden paikkajakoon EU-parlamentissa.

Tänään julkaistussa kannatusarviossa on oletettu, että äänestysaktiivisuus ylittää viimekertaisen ja se olisi noin 44 prosenttia.

Taloustutkimus on laskenut sen mukaisesti valtakunnallisen paikkajaon ja vertausluvut. Alla olevassa laskelmassa tosin ei ole mukana Ahvenanmaan ääniä, joista viime vaalien perusteella todennäköisesti noin 4.500 – 5. 000 saa RKP.

Arvio vaalituloksesta
	Ääniosuus	Paikat	1	2	3	4
Keskusta	19,7	3	360.500	180.250	120.167	90.125
Kokoomus	22,9	3	418.500	209.250	139.500	104.625
SDP	18,2	3	333.000	166.500	111.000	83.250
Vas.liitto	7,5	1	137.000	68.500	45.667	34.250
Vihreät	11,3	1	207.500	103.750	69.167	51.875
RKP	5,6	0	102.000	51.000	34.000	25.500
Perus+KD	12,0	2	219.500	109.750	73.167	54.875
muut	2,8	0	51.500	25.750	17.167	12.875

Yllä oleva kannatusarvio ja paikkajako laskettiin ennakkoon äänestäneistä, täysin varmasti äänestävistä ja melko varmasti äänestävistä. Ennakkoon äänestäneitä on joukossa 17 prosenttia, täysin varmasti äänestäviä 30 prosenttia, ja melko varmasti äänestäviä 22 prosenttia.

Puolueiden ääniosuudet painotettiin kuitenkin äänestysvarmuuden mukaan. Melko varmasti äänestäneet ovat mukana kertoimelle 0.5, koska kokemuksen mukaan osa heistä jättää äänestämättä.

Parlamenttipaikat menisivät tuossa laskelmassa tässä järjestyksessä:

1. Kok. 1
2. Kesk. 1
3. SDP 1
4. Perus+KD 1
5. Kok. 2
6. Vihr. 1
7. Kesk. 2
8. SDP 2
9. Kok. 3
10. Vas. 1
11. Kesk. 3
12. SDP 3
13. Perus+KD 2
---
14. Kok. 4
15. Vihr. 2
16. RKP 1

Viimeisestä paikasta käydään kuitenkin aito ja kova kisa – tilanne on siinä mielessä avoin. Tuosta laskelmasta puuttuvat Ahvenanmaan äänet, jotka todennäköisesti nostavat RKP:n sijalukua ylemmäs.

Herkkää asetelmaa kuvaa myös pieni laskuharjoitus. Jos puolueiden kannatusosuudet lasketaan vain ja pelkästään äänestäneiden ja varmasti äänestävien vastausten perusteella, viimeisimmät paikat menisivät näin (tarkennettakoon, että alla olevan laskelman tein minä, ei Taloustutkimus – totean tämän vastuunrajoituksena tutkimuslaitokselle):

10. Vas. 1
11. Kesk. 3
12. RKP 1
13. SDP 3
---
14. Perus+KD 2
15. Kok. 4
16. Vihr. 2

Myös tästä vertailusta puuttuvat Ahvenanmaan äänet, joten en vielä hirveästi löisi vetoa RKP:n putoamisesta ja kristillisdemokraattien parlamenttipaikasta.

Lisäksi pidän arvioitua 44 prosentin äänestysaktiivisuutta haasteellisena. Olisin yllättynyt jo siitä, että vaalivilkkaus pysyisi ennallaan.

Sekin on hyvä muistaa, että puolueiden kannatusosuuksien tilastollinen virhemarginaali on 1,5 prosenttiyksikköä suuntaansa, mikä voi vaikuttaa kaikkien muiden puolueiden paitsi perussuomalaisten ja todennäköisesti myös vasemmistoliiton paikkalukuun.

Parempi kuitenkin, että en ryhdy arvailemaan minkä tuloksen pienempi äänestysprosentti tai virhemarginaalirajojen käyttäminen antaisi, sillä olen huomannut olevani kehno ennustaja.

Eurovaaliblogini päättyy tähän.

Mutta menkää ihmeessä lukemaan ja kommentoimaan Yle Uutisten verkkosivujen uutta Ykköskysymys –foorumia, jossa käydään parastaikaa näiden vaalien korkeatasoisinta ja pätevintä keskustelua.

Arvioni on häpeämätön, mutta tosi. Kaikkein suurin kiitos värikkäästä ja vilkkaasta palstasta kuuluu foorumimme kokeneille, asiantunteville ja sujuvasanaisille kirjoittajille.

Ykköskysymys keskustelee perjantaina eilisillan suuresta vaalikeskustelusta. Vaalitulos ruoditaan ensi maanantaina ja tiistaina.

Kiitos kaikille lukijoilleni. Aurinkoista kesää. Ladatkaa itsenne hyvin, sillä syksy on kamala.

Olli Ainola

Puolueiden kannatustrendit toukokuussa

ainola — Tue, 02 Jun 2009 10:09:57 +0000

Lukuisten kyselyiden vuoksi olen pyytänyt Taloustutkimukselta hieman lisävalaistusta puolueiden kannatuskehityksestä toukokuussa.

Kuten tarkkaavimmat muistavat, julkaisimme viime perjantaina toukokuun puoluekannatukset, jotka oli tavalliseen tapaan laskettu kuukauden mittausjakson kyselyaineistojen perusteella.

Näin vaalien alla on ymmärrettävää, että kysyntää on myös mahdollisista trendeistä: kuinka puolueiden kannatus on muuttunut eurovaalien lähetessä?

Tässä tietoja nyt tulee. – Joskin muistutan, että virhemarginaalit ovat suurempia kuin koko kuukauden aineistossa, sillä otoskoko viikkolukemassa on pienempi. Virhemarginaali viikkoaineistossa on suurusluokkaa plus/miinus kolme prosenttiyksikköä, kun se kuukausiaineistossa on tyypillisesti noin 1,6 prosenttiyksikköä suuntaansa.

Mittauksia tehtiin neljän viikon aikana siten, että viikolla 19 tehtiin 959 haastattelua, viikolla 20 niin ikään 959 haastattelua, viikolla 21 helatorstaista johtuen 489 haastattelua ja viikolla 22 tehtiin 976 haastattelua.

Sitten trendeihin:

Kokoomuksen toukokuun kokonaiskannatus oli 23,4 prosenttia. Kannatuskehitys oli laskeva. Viikolla 19 se oli 23,9 prosenttia ja viimeisellä viikolla (viikko 22) lukema oli 22,8.

Keskustan toukokuun kokonaiskannatus oli 19,8 prosenttia. Kannatuskehitys oli epäyhtenäinen, mutta nousua oireileva. Paras kannatus oli viikolla 19, jolloin lukema oli 20,7. Korkea luku johtunee Urhous-kampanjan startista, joka oli edellisellä viikolla. Viikolla 21 kannatus oli 19,8 prosenttia ja viikolla 22 se oli 19,9 prosenttia.

Sdp:n kokonaiskannatus toukokuussa oli 20,9 prosenttia. Kannatuskehitys oli laskeva. Viikolla 19 kannatus oli 22,2 prosenttia, mistä se on tullut tasaisesti alas kuun loppua kohden.

Vihreiden kokonaiskannatus toukokuussa oli 10,8 prosenttia. Kannatuskehitys oli epäyhtenäinen vaihdellen 10 prosentista 11 prosenttiin.

Perussuomalaisten kokonaiskannatus toukokuussa oli 8,6 prosenttia. Kannatuskehitys oli epäyhtenäinen vaihdellen 7,7 prosentin ja 9,5 prosentin välillä.

Vasemmistoliiton kokonaiskannatus toukokuussa oli 7,5 prosenttia. Kannatuskehitys oli nouseva. Viikolla 19 kannatus oli 7,1 prosenttia ja viikolla 21 se oli 8,1 prosenttia.

Kristillisdemokraattien ja Rkp:n kannatuskehityksestä ei viikko-otosten pienuuden vuoksi ole annettavissa arviota.

Puolueiden kuukausitrendejä voi tutkia Yle Uutisten puoluekannatusmittarissa, joka löytyy osoitteesta:
.yle.fi/puoluekannatusmittari/

Kannattaa myös poiketa lukemaan varsinaista blogien blogia, Yle Uutisten Ykköskysymystä, jossa politiikan ammattilaiset ruotivat päivän poliittista tilannetta. Tiistaina keskusteluaiheena ovat Sdp ja Jutta Urpilainen.

Kumpi putoaa: Rkp vai vasemmistoliitto?

ainola — Sun, 31 May 2009 09:03:36 +0000

Ruotsalainen kansanpuolue julkaisi lauantaina tietoja tilaamastaan kannatusmittauksesta, joka kertoi, että puolue on kuin onkin saamassa edustajan europarlamenttiin.

Polittisen yleisuskottavuuden vuoksi jokainen puolue haluaa oman mepin. Sillä on iso symboliarvo.

Yksi eurovaalin suurista kysymyksistä on, pystyykö Rkp puolustamaan paikkaansa Euroopan parlamentissa. Sille on paha juttu, jos se putoaa. Ja mikä pahempaa, paikka menee perussuomalaisille. Rkp:n kannalta politiikan virta kääntyy silloin aivan väärään suuntaan.

Rkp:n painajaisunessa ensin menetetään meppi, sitten pudotaan hallituksesta. Suurissa puolueissa on jo ennakoivasti tuumittu, että mikäli perussuomalaiset nostaa kannatustaan eduskuntavaaleissa 2011, puolue on nykäistävä hallitukseen. Tuollaiseen hallitukseen ei Rkp mahdu.

**

Palataan hieman tarkemmin Rkp:n tilaamaan kannatusarvioon. Tai oikeastaan kyse on ääniennusteesta. Tutkimuslaitos nimittäin on laskenut puolueiden ja vaaliliiton äänet ja vertailuluvut.

Kuten kaikki ennusteet, tämäkin povaus on altis poliittisen säätilan viime hetken muutoksille.

Katsotaan ensin Rkp:n antamat numerot. Tutkimuslaitos näyttää arvioivan, että äänestysvilkkaus on noin 37 prosenttia, mitä pidän melko korkeana.

Paikkajako Rkp:n tutkimuksessa (arvioidut läpimenijät alleviivattu):

**Äänestysvilkkaus n 37%**
PUOLUE	%	Mepit	Vertailul.1	Vertailul.2	Vertailul.3	Vertailul.4	Vertailul.5
Keskusta	17	2	256.000	128.000	85.333	64.000	51.200
Kokoomus	25	4	378.500	189.250	126.167	94.625	75.700
Sdp	17	2	253.000	126.500	84.333	63.250	50.600
Vas.liitto	9	1	131.000	65.500	43.667	32.750	26.200
Vihreät	13	2	196.500	98.250	65.500	49.125	39.300
Rkp	6	1	93.500	46.750	31.167	23.375	18.700
Perus+KD	11	1	172.000	86.000	57.333	43.000	34.000

Ylläolevan laskelman mukaan Rkp saa siis viimeisen paikan ja sitä uhkaa käytännössä kristillisten ehdokas vaaliliitosta – käytännössä Sari Essayah. Eroa on noin 15.000 ääntä, mikä on aika paljon, melkein mahdoton tavoite vaaliliitolle umpeen kurottavaksi.

Entä jos äänestysvilkkaus on pienempi? Mikäli se putoaa 35 prosenttiin, ja samalla kolmen suuren puolueen ääniosuus hieman kasvaa, tulos näyttää tältä (kursivoiduissa luvuissa ei merkitsevää eroa).

**Äänestysvilkkaus 35 %**
PUOLUE	%	Mepit	Vertailul.1	Vertailul.2	Vertailul.3	Vertailul.4	Vertailul.5
Keskusta	18	2-3	260.239	130.120	86.746	65.060	52.048
Kokoomus	26	4	375.901	187.951	125.300	93.975	75.180
Sdp	18	2-3	258.794	129.397	86.265	64.698	51.759
Vas.liitto	8	1	115.662	58.831	38.554	28.915	23.132
Vihreät	12	1-2	173.493	86.746	57.831	43.373	34.699
Rkp	6	1	91.084	45.542	30.361	22.771	18.217
Perus+KD	11	1	159.035	79.518	53.012	39.759	31.807

Viimeisestä paikasta on kova kilpa, mutta Rkp näyttäisi selviävän kuiville. 13. mepin saa joko Sdp, keskusta tai vihreät.

Entäpä jos vaalivilkkaus nousee viime vaalien tasolle, hieman yli 40 prosentin. Silloin tulos voisi olla tämänkaltainen (taulukko päivitetty 2.6.):

**Äänestysvilkkaus 41 %**
PUOLUE	%	Mepit	Vertailul.1	Vertailul.2	Vertailul.3	Vertailul.4	Vertailul.5
Keskusta	20	3	338.724	169.362	112.908	84.681	67.745
Kokoomus	27	4	457.278	228.639	152.426	114.319	91.456
Sdp	20	3	335.337	167.668	112.908	84.681	67.745
Vas.liitto	6	0-1	101.617	50.809	33.872	25.404	20.323
Vihreät	11	1	186.298	93.149	62.099	46.575	37.260
Rkp	6	0-1	101.617	50.809	33.872	25.404	20.323
Perus+KD	10	1	160.894	80.447	53.631	40.223	32.179

Tässä vaihtoehdossa Rkp taistelee viimeisestä paikasta vasemmistoliiton kanssa.

- Ilkimykset kysyvätkin, mikä on Rkp:n vaalilause. – Rösta – älä äänestä.

(Päivitys 2.6.:)

Olen saanut vasemmistoliitosta palautetta 41 %:n laskelmasta. Alkuperäisessä laskelmassa olivat perussuomalaisten ja kristillisten vaaliliiton toinen ja sitä seuraavat vertailuluvut poskellaan; ne on nyt korjattu. Vasemmistoliiton äänimäärää olen myös hiukan tarkistanut ylöspäin.

Vasemmistoliitto kritisoi arviotani puolueen äänimäärästä, joka putoaa, vaikka äänestysaktiivisuus nousee. - Miten selitän asian?

Olen olettanut, että vasemmistoliitto - siitäkin huolimatta että puolueen väki äänestää erittäin tunnollisesti - ei kykenisi kovin paljon nostamaan ääniosuuttaa kovin paljon yli kuuden prosentin, vaan "lisä-äänet" menisivät muille.

Jälkikäteen ajatellen olen ehkä arvioinut vasemmistoliiton äänisaaliin hieman alakanttiin. Puolueen eduskuntavaalikannatus on nimittäin ollut hieman noususuunnassa toukokuun lopulla (kannatustrendeistä kirjoitan kokonaan uuden postauksen vielä tänään).

Tein uuden paikkakalkyylin olettamuksella, että viime vaalin vilkkaustasolla vasemmistoliitto saisi annettavista äänistä karvan verran alle 7 prosenttia, Rkp 6 prosenttia, vaaliliitto runsaat 9, vihreät 11, keskusta noin 20, demarit hiukan alle 20 ja kokoomus 27 prosenttia.

Tuollaisella tuloksella vasemmistoliitto menisi kirkkaasti Euroopan parlamenttiin. Puolue saisi kymmenennen paikan jaossa olevista kolmestatoista paikasta.

Viimeinen paikka menisi demareille (jotka saisivat yhteensä kolme paikkaa kuten myös keskusta) mutta Rkp:n painajaisuni olisi askeleen lähempänä toteutumistaan: puolue menettäisi mepin.

Loppuun kuitenkin vastuurajoitus: Kaikissa laskelmissa on lukuisia oletuksia, joista todennäköisesti kaikki eivät toteudu. Lopputulos on selvillä sunnuntai-iltana.

Uutta virtaa poliittiseen keskusteluun

ainola — Thu, 28 May 2009 12:25:54 +0000

Heti kärkeen päivän politiikan uutinen:

YLE Uutisten verkkopalvelussa avataan tänään Eurovaalien loppukirin ajaksi uusi poliittinen keskustelupaikka: Ykköskysymys. Internetin monista keskustelupalstoista poiketen keskustelijat on kutsuttu.

Valitsimme 20 politiikan rautaista ammattilaista pureksimaan päivän poliittista kysymystä. Kutsuttujen joukossa on entisiä tai nykyisiä taustavaikuttajia, poliittisia luottamustehtäviä hoitaneita, tutkijoita ja journalisteja. Heillä on erilaiset taustat ja erilaista osaamista, mutta heitä yhdistää tietämys suomalaisesta politiikasta.

Keskusteluteema vaihtuu joka arkipäivä; väittely ja puntarointi jatkuu tiistaihin 9. kesäkuuta saakka. - Tänään keskustellaan presidentin osallistumisesta EU-kokouksiin.

Olemme pyytäneet panelistejamme arvioimaan jonkin poliittisen tilanteen, kannanoton tai tapahtuman syitä ja seurauksia. Usein politiikassa on nimittäin niin, että asia ei välttämättä ole aivan niin, kuten päältä näyttää.
Ammattilaisemme pyrkivät siis selittämään "mistä oikein on kysymys".

Palstan tarkoitus on pieneltä osaltaan lisätä pureksittua ja mietittyä ajatuksenvaihtoa internetissä. Olen nimittäin sitä mieltä, että verkkojournalismissa kaivataan enemmän perusteltuja selityksiä - mielipiteitä ja kohinaa on ihan riittävästi.

Ykköskysymyksellä haluamme kerätä kokemuksia tämäntapaisesta debatista. Jos homma toimii, saatamme harkita palvelun uusimista tai jatkamista toisena otollisena ajankohtana.

Uusi keskustelupaikka löytyy osoitteesta:

http://yle.fi/uutiset/eurovaalit/2009/05/ykkoskysymys_puoluekannatuksest...

Presidentti pois EU-kokouksista?

ainola — Wed, 27 May 2009 11:45:27 +0000

Tähänastisen vaalitaistelun kiivain poliittinen väittely käytiin eilen eduskunnan täysistunnossa. – On muuten hienoa, että valtakunnan ykkösareenaa todella käytetään siihen, mihin se on tarkoitettukin: poliittisten mielipiteiden reippaaseen tuuletukseen.

Keskustan kansanedustaja ja eurovaaliehdokas Markku Laukkanen kertoi ryhmänsä nimissä mahdollisimman painokkaasti, että presidentti joutaa pois EU:n huippukokouksista. Tästä asiasta kirjoitin jo viime viikolla, joten asia sinänsä ei minua hirveästi yllättänyt.

Enemmän olin ällistynyt ajoituksesta. Selvästikin ehdotus oli osa keskustan eurovaalitaktiikkaa.

Mietin, minkä viestin keskusta sitten lähetti? Päädyin tähän: ”Vaikka muiden housut ja helmat tutisevatkin, Matti Vanhasen johtama puolue urhoullisesti uskaltaa haastaa sosiaalidemokraattien riveistä nousseen istuvan presidentin Tarja Halosen mielipiteet.”

Selväksi tuli, mutta oliko ajateltu loppuun. Timo Soini (perus.) loikkaisi kärppänä Laukkasen lämmittämään puhujapönttöön päästen nuolaisemaan kansalaisten enemmistöä, joille presidentin valtaoikeudet ovat tärkeä asia.

Tästä yhtenä osoituksena tammikuussa tilaamamme tutkimus, joka kertoi, että kansalaisten ylivoimainen enemmistö kääntäisi perustuslailliset EU- voimasuhteet päälaelleen. Jopa 80 prosenttia suomalaisista on sitä mieltä, että presidentin pitäisi johtaa EU-politiikkaa.

Eilisessä debatissa panin merkille myös Eero Heinäluoman (sd.), jonka paidankaulusnappi oli lentää kiihkeässä vastaväitteessä. Sen vuoksi oli pakko tarkistaa, muistinko väärin, mitä Sdp on tänä keväänä sanonut presidentin EU-vallasta.

Muistin sittenkin oikein. Sdp:n puoluevaltuuston kannanotossa todetaan, että valtioneuvoston johtavaa roolia EU-asioissa voidaan selkeyttää. Myöhemmin vielä huhtikuussa puheenjohtaja Jutta Urpilainen vahvisti, että EU-asioissa Sdp on valmis tarkistamaan tasavallan presidentin valtaoikeuksia ”pääministerin hyväksi”

Mutta näitä lausuntoja ei tietenkään toistella vaalitilanteessa.

Suomi - Luokan kiltein tyttö

ainola — Tue, 26 May 2009 05:59:48 +0000

Eduskunta käy tänään oman eurovaalikeskustelunsa. Täysistunnon palautekeskustelussa käydään EU-selonteon kimppuun.

Suuri valiokunta on laatinut keskustelun pohjaksi mietinnön, jonka tausta-aineistosta löytyi erittäin mielenkiintoinen tutkimus.

Varatuomari, tutkija Anna Hyvärinen oli selvittänyt oikeuspoliittiselle tutkimuslaitokselle Suomen vaikuttamista EU:n labyrinteissä. Uskallan väittää, että Hyvärisen tutkimus on paitsi täyttä rautaa myös koko selonteon tärkeintä antia.

Anna Hyvärinen on haastatellut lukuisia suomalaisia virkamiehiä ja EU-asioita hoitavia maanmiehiämme ja –naisiamme. Haastattelujen kautta avautuu uusia ja opettavia näkökulmia Suomen tapaan hoitaa asioitaan.

Hyvärisen haastateltavat eivät kaihda kritiikkiäkään. Suomi on EU:ssa useimmiten joustaja kuin vaatija.

”Suomen hallituksen politiikka EU:ssa on se, että me emme halua olla missään asiassa vähemmistössä. Sehän on yhdenlaista opportunismia. Suomi ei äänestä vastaan tai pyri pidentämään direktiivien täytäntöönpanoaikoja. Pikemminkin on yritetty karsia kaikki varaumat, jotta voidaan aina nyökätä vaan ja olla tyytyväisiä. Suomi ei ole luokan paras oppilas, vaan luokan kiltein tyttö”, pamauttaa yksi haastatelluista.

"Meille on epävirallisesti annettu ymmärtää, että ei saa olla hankala, eikä ainakaan saa alkaa hankalien jäsenmaiden kanssa liittoutumaan."

Suomella on erään haastatellun mielestä joustajan maine, joka johtuu ennen muuta siitä, että ministeritasolla Suomella ei ole vahvuutta ajaa omia näkemyksiä:

”Muut maat laskevat sen varaan, että Suomi ei vie ongelmiaan ylätasolle saakka. Se on ihan yleisesti tiedossa, että Suomi antaa kuitenkin lopulta periksi.”

Suurelle valiokunnalle antamassaan asiantuntijalausunnossa Hyvärinen yhtyy tunnettuun tosiasiaan, että pieni maa voi menestyä vain rakentamalla kompromisseja. Mutta ei aina ja loputtomiin. Hyvärisen mielestä Suomen on tarpeen tullen uskallettava olla vaativa, ei yksinomaan joustava valtio. Näin etenkin silloin, kun jokin EU-hanke on Suomen näkökannalta erityisen ongelmallinen ja keskeinen.

Anna Hyvärisen tutkimus "Suomen mahdollisuudet vaikuttaa valmisteilla olevaan EU-lainsäädäntöön" löytyy oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen verkkosivuilta: www.optula.om.fi

Kokoomuksen vuoro piristää vaalikeskustelua

ainola — Mon, 25 May 2009 05:51:33 +0000

Kokoomuksen asuntoministeri Jan Vapaavuori ryöpyttää aamun Helsingin Sanomissa pääministeri Matti Vanhasta (kesk.) ”pyhästä alueellistamisesta”. Vapaavuori on ottanut kopin Vanhasen heitosta, jonka mukaan valtion tuottavuusohjelmasta voidaan tinkiä alueellistamisen hyväksi.

Ministerit näyttävät tarttuneen innokkaasti hallituksessa sovittuun ”vaalikeskusteluun”. Vanhasen hallituksissa on ollut tapana, että noin kaksi viikkoa ennen vaaleja ministerit voivat ottaa lähikontaktia toistensa kanssa, kunhan arvostelu ei horjuta hallitusyhteistyötä. Tarkoituksena on innostaa äänestäjiä uurnille käymällä rapsakkaa poliittista keskustelua myös hallituspuolueiden kesken.

Tämänkertaisen keskustelusarjan avasi keskustan ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrynen, joka lauantaina puhisi kokoomuksen Nato-politiikasta. Moitteet oli kohdistettu puoluejohtaja Jyrki Kataiselle, joka kuitenkin väisti laukaukset eikä halunnut kommentoida Väyrysen väitteitä.

Vastaajaksi joutuikin taas kerran Vanhanen. Sunnuntaina lähetetyssä pääministerin haastattelutunnilla Vanhanen ei nähnyt asiassa ongelmia.

A propos alueellistaminen. Kokoomuksen kaksoistaktiikka on poliittisesti näppärää. Alueilta kotoisin olevat ministerit – kuten muun muassa Katainen – voivat ajaa hajasijoituspäätöksiä ja samaan aikaan Helsingin seudun ministerit voivat niitä vastustaa.

Kummatkin hyötyvät, kun kuulijoina ovat oman vaalipiirin äänestäjät. Uskottavuus edellyttäisi kuitenkin edes yhden siirtohankkeen torppaamista.

Uutisankassa purtavaa koko medialle

ainola — Sat, 23 May 2009 18:12:55 +0000

Kun kauan sitten aloittelin näitä toimittajatöitä, muistan elävästi, mitä silloinen MTK:n puheenjohtaja Heikki Haavisto minulle kerran tokaisi.

- Hyvää uutista ei kannata pilata tarkistamalla, ykköstalonpoika sanoi virne suupielessään.

Aiheen ilkikuriseen heittoonsa Haavisto oli saanut eräästä uutisen tyngästä, jota hän ei olisi halunnut nähdä julkisessa sanassa.

Tänä päivänä julkaistu perätön raskausuutinen on karu ja vakava muistutus kaikille uutismediassa työtä tekeville verkkouutiskisan kääntöpuolista. Internet-aikana väärät tiedot voivat levitä salamavauhtia. Onneksi myös oikaisut julkaistiin aikailematta.

Tällä kerralla vahinko rajoittui perättömän väitteen kohteeksi joutuneeseen pariskuntaan. Hirvittää ajatellakin, mitä jos kyseessä olisi ollut kansanterveyttä, kansantaloutta tai suurempaa ihmisryhmää koskeva väärä tieto

Voin hyvin kuvitella, että väärän tiedon liikkeelle laskeneessa uutishuoneessa on nyt apea tunnelma. Mutta minkään mediatalon uutisdeskillä ei ole aihetta omahyväisyyteen, sillä niin moni uutissivusto uskoi ensimmäistä tiedon levittäjää ja nielaisi väärän tiedon omille sivuilleen tarkistamatta ensin asian todellista laitaa. Jokaisessa uutistoimituksessa on syytä pureksia tapahtunutta ja ottaa opiksi.

Keskustan ulkomaankauppaministeri, neljällä vuosikymmenellä ulkoasianministeriössä palvellut Paavo Väyrynen arvosteli TV1:n Ykkösaamussa kokoomuksen hallituspolitiikkaa. Hänen mielestään kokoomus poikkeaa yhteisesti sovitulta linjalta, kun se pitää yllä keskustelua Suomen jäsenyydestä Pohjois-Atlantin liitossa Natossa.

Kokoomuksen johdosta ei haluttu ottaa kantaa Väyrysen kritiikkiin. Puolueen spindoctorit käänsivät kommenttipyynnöt kokoomuksen eurovaaliehdokkaille.

Matti Vanhasen (kesk.) hallituksissa on aina näin vaalien alla sovittu, että ministerit voivat noin kaksi viikkoa ennen vaaleja haastaa hallituskumppaneitaan, kunhan keskustelu ei horjuta hallitusta. Itse asiassa kyseessä on ainutlaatuinen ajanjakso: Suomessa saa käydä aitoa poliittista keskustelua!

Väyrysellä oli nyt kunnia avata tämänkertainen jakso, joka on viimeinen ennen eduskuntavaaleja. Toivottavasti kaikki muutkin ministerit tarttuvat tilaisuuteen ja antavat palaa.

Valitettavasti tätä iloa kestää kovin lyhyen ajan. Kahden viikon kuluttua maanantaina suut ovat taas supussa.

Gazpromin kaasuputki ja Finnairin lentoputki

ainola — Fri, 22 May 2009 12:01:46 +0000

Radion Ykkösaamussa perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi (kok.) ja varapuheenjohtaja Jacob Söderman (sd.) ottivat tänään yhteen presidentin valtaoikeuksista.

Södermanilla oli kiinnostavia näkökulmia, jotka aiempaa paremman selittävät presidentti Tarja Halosen ja demareiden mielipiteitä valtaoikeuskiistassa.

Näin Söderman sanoi Ykkösaamussa:

”Meidän poliittinen eliitti haluaa katkaista kansalta mahdollisuuden vaikuttaa presidentin kautta ulkopolitiikkaan. Ja kansa taas tukee voimakkaasti tätä vaalitapaa, koska se haluaa, että valitaan joku, joka varoittaa ulkopoliittisista vaaroista ja joku, joka vahtii puolueita. Sehän on aika huvittavaa, että (meillä) on hyvin porvarillinen maa ja valitaan demaripresidentti. Et siis kansa haluaisi pitää silmällä mitä tehdään. Tässä siis oikeastaan halutaan tukkia linjat, ottaa häneltä (presidentiltä) valta pois.”

Söderman myös kertoi, mitä nuo ulkopoliittiset vaarat ovat ja mikä hänen mukaansa on puolueiden ratkaiseva erimielisyys:

”Pidän tärkeänä, että Suomi ei alista pääsääntöisesti ulkopolitiikkaa EU:lle ja nimenomaan sitä (ulkopolitiikkaa suhteessa) tähän suureen Venäjään, joka on välillä hyvin arvaamaton; että Suomi säilyttää mahdollisuuden pitää omia ulkopoliittisia suhteita (Venäjään). Tää on kai se meidän todellinen suuri erimielisyys.”

Tiivistäen Södermanin ajatus kulkee jotenkin näin: Presidentillä pitää säilyttää valtaa ulkopolitiikassa, jotta hän voi vetää hätäjarrusta, jos hallitus tekee tyhmyyksiä Venäjän kanssa.

Vaalikoneessamme on kysymys Venäjän ja Saksan välille suunnitellusta maakaasuputkesta. Suomi hyväksyy putken rakentamisen, mutta yllättävän moni ehdokas on sitä vastaan.

Rakentamista vastustetaan eduskuntapuolueissa näin:

Vihreät 80%
Kokoomus 68%
PS 62%
Rkp 47%
Vas. 35%
KD 33%
Sdp 16 %
Keskusta 10 %
KAIKKI 43%

Voimakkainta vastustus on vihreissä, joiden ehdokkaat perustelevat mielipiteitään muun muassa näin:

Kasvi, Jyrki:
"Kallis ja turha hanke, jonka ainoa perustelu on Venäjän halu vähentää riippuvuuttaan entisistä alusmaistaan. Lisää myös turvallisuuspoliittista jännitettä Suomenlahdella."

Hautala, Heidi:
"Kaasuputki on hyvä esimerkki huonosta tavasta tehdä päätöksiä yhden suuren EU-maan, Saksan, ja Venäjän kesken."

Kokoomuslaiset putkiaktivistit kertovat vastustuksensa vaikuttimista esimerkiksi näin:

Vatanen, Ari:
"Kreml(ille) [---] energia on osa ulkopolitiikkaa ja he haluavat vain oman kätensä olevan EU:n ’happihanalla’. North Stream -putken kohdemaista Baltian maat, Puola ja Ruotsi näkevät, mitä on tapahtumassa ja vastustavat. Rva Halonen on ainoa, joka puolustaa North Stream -putkea, ja Suomi vaatii vain ympäristöselvityksiä. Sama asia, kuin jos mies katsoisi vain köyden turvallisuusluokitusta, mutta ei huomaisi, että se kulkee hänen kaulansa ympäri”

Pietikäinen, Sirpa:
”Ilman laajamittaista ympäristövaikutusten arviointia näin suurta ja potentiaalisesti Itämeren ympäristölle erittäin haitallista projektia ei saa lähteä toteuttamaan. Ympäristövaikutusten arviointi mitä todennäköisimmin johtaa siihen, ettei kaasuputkea voida rakentaa, sillä tätä ei voida toteuttaa Itämeren ympäristön kannalta kestävästi."

Vastustajien vastauksissa korostuvat ympäristönäkökohdat, mutta myös poliittiset motiivit pilkistävät. Ari Vatanen (kok.) näkee putkessa Venäjän valtapyrkimyksiä, Heidi Hautala (vihr.) kahden suurvallan tylyn suhtautumisen naapureihinsa ja Jyrki Kasvi (vihr.) viittaa Venäjän geopoliittisiin muutospyrkimyksiin.

Virallinen Suomi on tähdentänyt, että putken hyväksyttävyys riippuu vain ympäristövaikutuksista; Matti Vanhasen (kesk.) sanoin: ”Kaasuputki on aidosti ympäristökysymys, ei tahdon asia.”

On erittäin epätodennäköistä, että Suomi ryhtyisi aktiivisesti vastustamaan putken vetämistä. Mutta kuvitellaan silti, että hallitus jostain syystä asettuisi sitä vastaan. Mitä siitä seuraisi?

EU:ssa Suomen olisi varauduttava ainakin Saksan kielteisiin reaktioihin. Sama pätee Ranskaan, joka on niin ikään tulossa Gaz de Francen kautta putken osaomistajaksi.

Unionin suurmailla on ratkaiseva merkitys päätettäessä välittömästi Suomeen vaikuttavista asioista. Niitä ovat esimerkiksi talous-, maatalous- sekä energia- ja ilmastopolitiikka. Kuinka hyvin Suomea kuultaisiin tämän jälkeen esimerkiksi haettaessa erityiskohtelua energiaintensiiviselle teollisuudellemme?

Suurin merkitys putkella on Venäjälle. Putki on yksi Venäjän talouden valtasuonista. Venäjälle olisi aivan sama, millä perusteella Suomi torjuisi putken. Moskovassa ja Pietarissa Suomen päätös joka tapauksessa tulkittaisiin poliittiseksi liikkeeksi.

Suurvaltana Venäjä ei alistu tilanteen edessä, vaan se kostaa. Suomen ja Venäjän kauppasuhteet viilenevät välittömästi. Venäjällä toimivien suomalaisyritysten toiminta vaikeutuisi. Liikenne maiden välillä alkaa takkuilla entistä enemmän.

Jopa Finnair olisi helisemässä. Lentoyhtiön strategia ja menestyminen perustuu aivan ratkaisevasti Siperian ylilentolupiin. Niitä ei säännellä kansainvälisillä sopimuksilla, vaan ne ovat Venäjän poliittisen tahdon asia.

Aluksi ehkä huomattaisiin, että reittiselvitykset Venäjän yli viipyvät, minkä seurauksena Aasian-lennot alkavat myöhästellä. Jatkolennot Helsingistä menevät sekaisin, yhtiön maine alkaa kärsiä aikataulujen pettäessä, minkä vuoksi matkustajat siirtyvät kilpailijoille.

Melko pian yhtiön kannattavuus rapautuu. Venäjä voi puristaa ruuvia lisää ja katkaista lentoluvat kokonaan, vaikkapa vain siksi, että Finnairin koneet tekevät reikiä ilmakehään ja tuottavat liikaa haitallisia päästöjä Siperian ilmastolle.

Mielikuvitus asettaa rajat, mihin kaikkeen Suomen pitäisi varautua. Sen vuoksi on ilmeistä, että Suomi ei missään tilanteessa asetu vakavasti putken rakentamisen esteeksi. Se kävisi liian kalliiksi.

Koeputkivaalit

ainola — Wed, 20 May 2009 22:23:16 +0000

Yhdysvaltain viime vaaleissa poliittiseen mainontaan käytettiin ennätysmäinen summa rahaa, arviolta noin 2,6 miljardia dollaria. Youtuben, Yahoon, Googlen, Facebookin ja muun uusmedian kehdossa tästä jättipotista leijonanosa kului televisiomainontaan – noin 2,4 miljardia.

Summat antavat osviittaa siitä, mistä äänestäjämassojen (vielä) tällä hetkellä arvioidaan löytyvän: olohuoneen sohvalta kaukosäädin kädessä.

Perinteinen media voi silti pahoin, ja tulevaisuus vaikuttaa aina vain synkemmältä. Sanomalehdet ovat kuolemankierteessä, sosiaalinen media ja verkko raatelevat vakavasti kaikkia vanhoja tiedotusvälineitä.

Myös poliittinen kampanjointi hivuttautuu verkkoon. Yhdysvalloissa on jo raportoitu muutamasta ehdokkaasta, joita onni potkaisi, kun heidän kampanjoissaan hyödynnettiin sosiaalista mediaa tai hakukonemainontaa.

Al Franken kävi Minnesotassa menestyksellisen kampanjan pääsystä liittovaltion senaattiin (joskin tulos odottaa vielä lopullista vahvistusta). Franken sijoitti suuren osan mainosdollareistaan hakukonemainontaan ja ainakin ammattilaisten Politics – aikakauslehden mukaan varmisti sillä voittonsa.

Senaattorikandidaatti kohdensi hakukonemainontansa tarkkaan seulotuille yli sadalle eri kohdeyleisölle. Kun muun muassa tavoiteltiin viljelijöitä, sanahaku ”maataloustuki” toi ruudulle ehdokkaan mainoksen, jossa luki: ”Lue Al Frankenin teesit maataloudesta”.

Mikä ehdokkaan kannalta parasta, hakukonemainonta oli varsin kustannustehokasta. Vastaavan vaikutuksen taannut kampanja lehdistössä tai lehtien verkkosivuilla olisi maksanut huikeasti enemmän. Esimerkiksi tyypillinen 20.000 dollaria Google-mainokseen palautti 20.000 klikkausta, 5.500 sähköpostiosoitetta ja 2.500 lahjoituksen antajaa.

Meillä Suomessakin uusmedia on tämänkertaisissa vaaleissa ensi kertaa vahvasti mukana. Useat puolueet testaavat eurovaaleissa uusia verkkopohjaisia mainos- ja markkinointikikkoja.

Ainakin Google on saanut pauloihinsa muutaman ehdokkaan. Katselin illalla, mitä tuottaa hakusana ”eu-vaalit”.

Hakusanan olivat ostaneet Risto E.J. Penttilä (kok), Ukko Metsola (kok), Kike Elomaa (ps), Sampo Terho (ps), Pilvi Torsti (sd), Sari Essayh (kd) ja Arto Bryggare (sd).

Huomenna saattavat tulla eri nimet, kun olen toisella paikkakunnalla tai kun jonkun ehdokkaan hakukonemainonnan kampanjakatto on tullut vastaan.

Hakusanamainonnassa ei tyypillisesti ole minimihintaa, vaan maksut perustuvat tavallisesti klikkausten lukumäärään. Koko vaalibudjetti ei silti ole vaarassa, sillä palveluntarjoajan kanssa voi sopia kampanjakatosta.

Googlen Adwords –palvelun tämänhetkisen hinnaston mukaan esimerkkini hakusana ”eu-vaalit” maksaa keskimäärin 5 eurosenttiä klikkaus. Hakusana ”vaalikone” on jo huomattavasti kalliimpi. Se maksaa keskimäärin 57 eurosenttiä klikkaus.

Kallein hinnastosta löytämäni suomenkielinen politiikan hakusana on ”kokoomus” – peräti 1,99 euroa klikkaus.

Muutkin puolueet on hinnoiteltu:
vihreät 1,47 euroa
sdp 1,05 euroa
rkp 97 eurosenttiä
keskusta 60 eurosenttiä
vasemmistoliitto 20 eurosenttiä
perussuomalaiset 5 eurosenttiä
kristillisdemokraatit 5 eurosenttiä

Totta kai Googlella on hintalappu myös poliitikoille:
Sauli Niinistö 50 eurosenttiä
Tarja Halonen 44 eurosenttiä
Matti Vanhanen 24 eurosenttiä
Jutta Urpilainen 5 eurosenttiä
Anni Sinnemäki 5 eurosenttiä
Alexander Stubb 5 eurosenttiä
jne.

Hinnat ovat arvioita. Todellinen kustannus riippuu myös mainoksen sijoittelusta, "laatupisteistä", "napsautussuhteesta" ja muista mystisistä taikasanoista. Omin nokkineen ei maallikon ehkä kannata testailla. Ensikertalaisen paras apu löytyy osaavasta markkinointitoimistosta.

Jos kampanjassa on varaa, mikä on puolueiden ja ehdokkaiden tutkiessa sosiaalisen median ja hakukonemainonnan vaikutuksia äänisaaliiseen. Toisin kuin kunta- ja eduskuntavaalit eurovaalit ovat turvalliset koeputkivaalit, joilla ei ole välitöntä vaikutusta kotimaan valtakuvioihin. Jos mokaa, muut eivät kumminkaan huomaa mitään. Jos breikkaa, paras olla hiljaa ja pitää menestysresepti visusti salassa.

Ulkopolitiikan pehmeät ytimet

ainola — Tue, 19 May 2009 20:56:44 +0000

Antaako EU Suomelle sotilaallista turvaa? Heitimme kysymyksen vaalikoneessamme eurovaaliehdokkaille.

Tulos on selkeä "kyllä". Eduskuntapuolueiden ehdokkaiden ylivoimainen enemmistö, 70 prosenttia on kysymystä mietittyään tullut siihen tulokseen, että EU antaa Suomelle sotilaallista turvaa; päinvastaista väittää 30 prosenttia.

Meppiehdokkaiden jos keiden luulisi asian tietävän. Heistä peräti 70 prosentilla on korkeakoulututkinto ja puolueiden viisaat ovat prepanneet oppimattomammatkin.

Jotain outoa on silti siinä, mitä pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) totesi esitellessään helmikuussa eduskunnalle hallituksensa turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon.

”Euroopan unionilla ei ole yhteisen puolustuksen järjestelyjä”, Vanhanen sanoi.

Vaikuttaa aivan kuin että pääministeri ei olisi yhtä lujassa uskossa kuin euroehdokkaiden enemmistö.

Pääministeri tosin hieman loivensi näkemystään ja lisäsi Suomen ”lähtevän siitä”, että jäsenmaiden keskinäinen avunantovelvoite lujittaa jäsenvaltioiden keskinäistä solidaarisuutta.

Asiasta on kinattu Suomessa aina siitä asti, kun unionin konventti laati ensimmäisiä luonnoksia uudeksi perustuslakisopimukseksi - joka muuten yhä odottaa voimaantuloaan. Rähinää käytiin viimeksi presidentinvaalien yhteydessä kolme vuotta sitten. Tunteet ovat sittemmin laantuneet, kun on tullut muutakin ajateltavaa.

Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko on parhaillaan eduskunnan mankelissa. Ulkoasianvaliokunnan mietintöä odotellaan muutaman viikon sisällä. Ainakin kaksi valiokuntaa on jo antanut omat lausuntonsa.

Kaivelin esiin valiokuntien papereita, joita on käytetty eduskunnan mietteitä laadittaessa. Aloin tuijottamaan presidentin kanslian toimittamia ”keskeisiä huomioita selonteon linjauksista ja prosessista”.

Huomiot oli kirjoittanut vielä helmikuussa kansliapäällikön virassa toiminut Jarmo Viinanen, mutta nopeasti saattoi huomata, että mielipiteet eivät välttämättä olleet yksin hänen. Sen verran topakkaa oli teksti.

Kirjoitusnäyte: ”Tasavallan presidentti johtaa Suomen ulkopolitiikkaa sekä puolustuspolitiikkaa.”

– Siis ei mitään turhantarkkoja viittauksia perustuslain pikku huomautukseen siitä, kenen kanssa yhteistoiminnassa presidentti ulkopolitiikkaa johtaa – tai siis ulkopolitiikkaa SEKÄ puolustuspolitiikkaa.

Linnan teksti on paikoin yhtä ytimekäs kuin sirpaleammus, kaikkiaan 23 asiakohdan luettelo. Luulen, että sitä käytetään valumuottina presidentin puheiden kirjoittajille.

1980-luvun jälkikekkoslaisen toimittajakoulutuksen saaneena aloin vertailla presidentinlinnan huomioita ja pääministerin puhetta. Olisiko niissä sävy- tai jopa painotuseroja?

Sävyero löytyy eurovaalikoneessammekin sivutusta EU:n turvallisuuspoliittisesta merkityksestä.

Pääministeri Vanhasen mukaan ”Jäsenyys Euroopan unionissa on Suomelle perustavanlaatuinen turvallisuuspoliittinen valinta.”

Linnan mukaan ”jäsenyys Euroopan unionissa on keskeinen/tärkein osa Suomen turvallisuuspoliittista ratkaisua”.

Valtiolaivamme kipparit kuvaavat myös suhtautumistamme Venäjään hieman eri tavalla.

Vanhanen: ”Suomen edun mukaista on Venäjän sitoutuminen jatkuvaan kehittymiseen demokratiana, ihmisoikeuksia kunnioittavana oikeusvaltiona ja markkinatalousmaana.”

Linnan mukaan ”Suomen tavoitteena on Venäjän sitoutuminen kansainväliseen yhteistyöhön ja instituutioiden toimintaan globaalin vastuun tuntien ja kansainvälisen oikeuden periaatteita kunnioittaen”.

Hiuksia voisi halkoa muutamasta muustakin kohdasta, mutta selkein painotusero löytyy siitä, mitä instituutiota valtiojohdon edustajat painottavat turvallisuuden takaajana.

Linnan tiiviissä muistiossa ensinnäkin määritellään kolme eri kertaa Suomen turvallisuuden missio: se on vakauden edistäminen.

1) ”Suomi edistää turvallisuuttaan parhaiten vakautta edistävällä politiikalla”,
2) selonteko antaa hyvän pohjan ”vakautta edistävän politiikan harjoittamiselle” ja
3) ”Pohjois-Euroopan turvallisuuden ja vakauden edistäminen on Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan keskeinen tavoite”.

Vakauden tärkein lenkki, rauhan ja turvallisuuden tuki ja turva on Linnan mukaan YK ja sen turvallisuusneuvosto.

Pääministeri Vanhanen mainitsee ”vakauden edistämisen” vain kerran, ja sen hän liittää Natoon: ”Naton tavoitteet kansainvälisen vakauden ja turvallisuuden edistämiseksi ovat yhteensopivat Suomen ja Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisten tavoitteiden kanssa.”

Pääministerin ja presidentin jännitteet ani harvoin tulevat julki. Paineet puretaan – jos puretaan – visusti muurien takana.

Olen antanut kertoa itselleni, että Vanhasella olisi kuitenkin jäänyt hampaankoloon huhtikuun alussa pidetystä EU-USA –kokouksesta, jossa unionimaiden vallanpitäjät tapasivat Barack Obaman.

Presidentti ja pääministeri eivät kyenneet sopimaan edustautumisestaan kokouksessa eikä valtioneuvosto poikkeuksellisesti nimennyt kokousvaltuuskuntaa. Molemmat valtionpäämme lähtivät kokoukseen nk. virka-asemavaltuuksin tai siis ilmoittivat isännille kumpikin tahoiltaan tulevansa, että tietävät varata kaksi lautasta.

Ministeri Christoffer Taxellin vetämä parlamentaarinen työryhmä yrittää keksiä keinot perustuslain uusimiseksi. Sdp:n vastahangan vuoksi presidentin valtaoikeuksiin ei oikein tohdita kajota.

Jokin asia voi kuitenkin muuttua. Vanhasen sanotaan ilmoittaneen komitealle, että sen on ratkaistava ainakin kahden lautasen ongelma.

Odotettavissa on kihelmöivän jännitteinen syksy, kun valtaoikeuksien uudet tekstit tulevat julki.

Tosiäänestäjien suosikit

ainola — Mon, 18 May 2009 17:45:48 +0000

Yle Uutisten euroehdokaskyselyssä olemme kaksi kertaa kartoittaneet tunnetuimmat eurovaaliehdokkaat. Perussuomalaisten Timo Soini on molemmissa mielipidemittauksissa ollut kärjessä. Kakkospaikalla ovat vuorotelleet Sdp:n Jani Sievinen ja Mitro Repo, kolmantena on ollut keskustan Anneli Jäätteenmäki.

Mutta kestävätkö julkkisehdokkaat ronkeleiden äänestäjien vaativan valinkauhan ensi viikolla alkavassa ennakkoäänestyksessä ja neljän viikon kuluttua varsinaisena vaalipäivänä?

Pyysin Taloustutkimusta mylläämään tutkimusaineistoa nuuskiakseni vastausta kysymykseeni. Tuloksena oli ristiintaulukointi, jossa on poimittu esiin mielipiteet niiltä vastaajilta, jotka sanoivat tietävänsä varmasti yhden ehdokkaan, jota äänestää.

Listasta käyvät ilmi valinnastaan varmojen tunnetuimmat ehdokkaat. Se ei toki ole sama asia kuin ehdokkaat, joille varmat valitsijat aikovat antaa äänensä. Silti taulukko kielinee mahdollisia läpimenijöitä. Voi ehkä ajatella, että ehdokkaastaan varmat melko todennäköisesti sanovat juuri sen ehdokkaan nimen, jota he ovat aikeissa äänestää.

Tulos on tässä alla. Ensimmäinen luku kertoo valinnastaan varmojen tunnetuimmat ehdokkaat prosentteina ja toinen, suluissa oleva luku kertoo kaikkien vastaajien tunnetuimmat ehdokkaat.

1. Soini Timo ps. 19 (19)
2. Jäätteenmäki Anneli kesk. 15 (7)
3. Hautala Heidi vihr. 5 (2)
3. Itälä Ville kok. 5 (2)
3. Repo Mitro sd. 5 (9)
3. Sievinen Jani sd. 5 (6)
7. Pietikäinen Sirpa kok. 4 (1)
8. Vikman Sofia kok. 3 (0)
9. Haglund Carl r. 2 (0)
9. Hassi Satu vihr. 2 (1)
9. Hautala Lasse kesk. 2 (1)
9. Hurskainen Sinikka sd. 2 (0)
9. Karjula Kyösti kesk. 2 (0)
9. Manner Riikka kesk. 2 (1)
9. Puhakka Joona kok. 2 (1)
9. Vatanen Ari kok. 2 (1)
.. Kaikkonen Antti kesk. 0 (3)

Vaikka virhemarginaali on suuri, numeroista voi päätellä, että kaikkien tuntemat ehdokkaat eivät välttämättä ole ehdokkaastaan varmojen suosikkeja. Tässä vertailussa Mitro Revon, Jani Sievisen ja keskustan Antti Kaikkonen tunnettuus ja/tai sijaluku putoavat.

Liikettä on myös toiseen suuntaan; selkeimmin Anneli Jäätteenmäelle, jonka suhteellinen tunnettuus on selvästi suurempi varmojen joukossa. Jäätteenmäelle voi jo hiukan povailla äänikuningattaren tittelin uusimista.

Lukujen valossa vihreiden Heidi Hautala palaa kuuden vuoden tauon jälkeen Europarlamenttiin. Hänen tunnettuutensa varmojen keskuudessa on selvästi suurempi kuin kilpasisar Satu Hassilla.

Kokoomuksen kärkinimi ainakin tässä vaiheessa on Ville Itälä. Puolueessa varmana läpimenijä pidettyä Eija-Riitta Korholaa ei juuri kukaan muistanut. Kakkoseksi nousee Sirpa Pietikäinen.

Kokoomuksen kolmannesta paikasta näyttäisivät kisaavan Sofia Vikman, Joona Puhakka ja paluuta Suomen euroedustajaksi yrittävä Ari Vatanen.

Keskustan toista ja kolmatta paikkaa kärkkyvät Lasse Hautala, Kyösti Karjula ja Riikka Manner kaikki kolme melko tasavahvoina.

Jos Rkp saa riittävästi ääniä – mihin uskon – puolueen listoilta mepiksi valitaan puoluejohtaja Stefan Wallinin valtiosihteeri Carl Haglund. Hän on rkp:läisten äänestäjien kirkkain tähti. Puolueen kannattajista 17 prosenttia pitää Haglundia tunnetuimpana ehdokkaana.

Uskon niin ikään, että vasemmistoliitto saa yhden mepin. Puolueen kannattajat ovat uskollisia omalle väelleen.

Jos Soinin suosio kestää nykytason tuntumassa, hän voi vetää mukanaan vaaliliitosta toisen ehdokkaan. Jos vaaliliitolle kävisi niin onnekkaasti, kakkospaikka on menossa kristillisille ja lähimpänä on nyt Evelyn Hynynen, mutta puoluesihteeri Sari Essayahia ei voi vielä unohtaa.

Soini kuuluu varmoihin läpimenijöihin, mutta hän ei voi vielä olla aivan varma, saako hän silti suurimman äänisaaliin. Soinin suurin tunnettuus (22%) on tässä tutkimuksessa niiden joukossa, jotka ilmoittivat haastattelijoille, että he eivät ehkä äänestä lainkaan.

Tässä alla vielä muiden puolueiden tunnetuimmat ehdokkaat. Numero nimen perässä kertoo tunnettuuden (%) oman puolueen kannattajien parissa.

Vasemmistoliittolaisten tunnetuimmat omat ehdokkaat:
Kumpumäki Veikko 6
Rajamäki Ari 6

Rkp:läisten tunnetuimmat omat ehdokkaat:
Haglund Carl 17
Ahlbeck Jarl 9

Perussuomalaisten tunnetuimmat omat ehdokkaat:
Soini Timo 44
Terho Sampo 1

Kristillisdemokraattien tunnetuimmat omat ehdokkaat:
Hynynen Evelyn 7

Lopuksi tämän blogin ensimmäinen spekulaatio. Ketkä ovat ilmeisiä uusia meppejä, keillä on mahdollisuuksia?

Läpimeno on lähellä: Soini, Jäätteenmäki, Hautala, Itälä ja Haglund.

Läpimeno on mahdollinen: Korhola, Pietikäinen, Karjula, Manner, Hynynen, Repo, Sievinen, Vikman, Hassi, Hautala, Hurskainen, Essayah, Hynynen, Jaakonsaari, Puhakka ja Vatanen.

Paikkajako: Kokoomus 3 (-1), keskusta 3 (-1), Sdp 2 (-1), vihreät 2 (+1), Rkp 1 (+/-), vasemmistoliitto 1 (+/-), perussuomalaiset 1 (+1).

Mutta kisa on vasta alkanut, asetelmat elävät, enkä hirtä itseäni tähän tulokseen.