Tuomio uusimmat merkinnät RSS

UKK rules?

Matti Virtanen — Mon, 24 Aug 2009 12:02:36 +0000

Tuomion vihonviimeisessä jaksossa puidaan itsenäisen Suomen kuuluisimman poliitikon ja korkeushyppääjän toimintaa. Onko Urho Kaleva Kekkonen syyllinen siihen, että Suomi ja suomalaiset ovat edelleenkin innoissaan rähmällään suurvaltojen edessä eivätkä uskalla puhua mitä ajattelevat?

Suomalaiset jakautuivat Kekkosen elinaikana kahteen leiriin: toisessa Urkkia ihailtiin ja kiitettiin maan pelastajaksi vaikeina aikoina, toisessa häntä kirottiin ja syytettiin vaikean tilanteen vaikeuttamisesta. Ensimmäinen leiri oli huomattavasti suurempi; eduskunnassa jopa yli viisi kuudesosaa, jolla voitiin tehdä perustuslakiin poikkeuksia ja valita presidentti uudelleen ilman vapaita vaaleja.

Kekkosen kuoleman jälkeen mielipiteiden kirjo on monipuolistunut. Varauksettomien fanien joukko on käynyt pieneksi, mutta se on saanut rinnalleen postmodernin esteetikkojen porukan, jonka mielestä kaikessa Urkkiin liittyvässä - muussakin kuin kaljussa - on jotain hohtoa.

Ja toden totta, ei tarvitse kovin kauaa katsella Ylen Elävän arkiston filminpätkiä, kun UKK:n erinomaisuus käy epäilijällekin selväksi.Vastaavanlaista tyyliä, voimaa, jopa seksiä, on mahdotonta löytää nyky-Suomen politiikasta.

Miksi pitäisi, kysyy puolestaan Kekkosen tai kekkoslaisuuden vastustaja. Miksi tasavaltalaisen demokraatin pitäisi innostua miehestä, joka käytti härskisti ulkopolitiikkaa omien valtapyrkimystensä välikappaleena ja johti maata perinnöllisen monarkin tapaan? Hänen myllykirjeensäkin olivat nykyisen käsityksen mukaan lähinnä työpaikkakiusaamista.

Kekkosen kuoleman jälkeen keskustelu hänen henkilöstään ja toiminnastaan on toki muuttunut monivivahteisemmaksi. Revisionistit ovat leiponeet UKK:sta lähes maanpetturia, mutta harva kiistää sitä, että Suomen asema oli Kekkosen kauden jälkeen vakaampi kuin sitä ennen. Kekkosen tukijoukoissa on puolestaan myönnetty, että olisihan ne välttämättömät ratkaisut voinut tehdä demokraattisemminkin.

Tuomio yrittää tänään arvioida Kekkosen aikaa samalla kertaa menneisyyden ja nykypäivän perspektiivistä. Ohjelma on valtaosin mustavalkoinen, sekä kuviltaan että sisällöltään. Yritämme hetkeksi unohtaa jälkiviisauden mukanaan tuomat sävyt ja toisaalta-toisaalta -argumentit: Kekkonen on joko syyllinen tai syytön siihen, että suomalaiset ovat edelleen rähmällään.

Leikissä ovat mukana historian professori Timo Soikkanen ja tohtori Lasse Lehtinen Kekkosen puolustuksen todistajina sekä vastapuolella historian professori Seppo Hentilä ja historioitsija, kolumnisti Jukka Relander. Johanna Korhonen syyttää, Jan Erola puolustaa.

Tuomari Tapio Liinoja antaa ohjelman puolivälissä äänestysohjeet. Tuomion katsojat voivat nyt käyttää sitä valtaa, joka Suomen kansalta vietiin vuoden 1973 poikkeuslailla.

Jos Kekkonen on mielestänne syyllinen Korhosen esittämiin syytöksiin, näppäilkää numeroon 17176 viesti Tuomio 1 - jos taas olette sitä mieltä, että Erolan puolustava kanta on oikea, pankaa viestiksi Tuomio 2 - ratkaisu selviää ohjelman lopussa.

Tuomio siis päättyy tällä erää, koska se ei saavuttanut TV2:n asettamia katsojalukutavoitteita. Työryhmän puolesta kiitän sitä noin kahdeksaa prosenttia TV-yleisöstä, joka jaksoi seurata Tohlopin tuomioistuimen toimintaa.

Jos formaatti kaikesta huolimatta miellyttää, hieman vastaavanlaista oikeussalidraamaa voi seurata intialaiselta Aaj Tak -kaapelikanavalta. Siellä ajankohtaisilla aiheilla leikittelevä oikeudenkäyntiohjelma Aap ki adalat on pyörinyt jo yli 15 vuotta. Näytteitä täällä, täällä, täällä ja täällä.

Katsojaosuudella mitattuna 45 miljoonan asiakkaan Aaj Tak on päässyt suunnilleen samoihin lukuihin kuin TV2 Tuomiollaan. Aika hyvin kaupalliselta kanavalta. Ehkä meidänkin olisi pitänyt ottaa syytetyksi Daler Mehndin kaltaisia viihdestaroja.

Vaikka ohjelmamme lopetetaan, keskustelu Kekkosesta ja muista tuomiolla olleista henkilöistä voi jatkua tässä blogissa vaikka kuinka pitkään.

Hyvää jatkoa Ylen muiden ajankohtaisohjelmien parissa.

Matti Virtanen

tuottaja

Jungnerin viihdelinja Tuomiolla

Matti Virtanen — Mon, 10 Aug 2009 13:02:32 +0000

Johanna Korhosen eurovaaliehdokkuus katkaisi Tuomion kevätkauden kuin kettu kanan lennon, mutta nyt vaalit ja niihin liittyvät karanteenit ovat ohi. Toisen tuotantokauden toiseksi viimeinen jakso "Pasilan markkinahäirikkö" nähdään tänään maanantaina 10.8.2009 TV2:ssa kello 22:05.

Joku voisi epäillä, että huhtikuussa kuvattu ajankohtaisohjelma on elokuussa auttamatta vanhentunut. Joku erehtyisi. Jaksoa valmisteltaessa meillä oli tiedossa, että Mika Lintilän työryhmä jättää ehdotuksensa Ylen rahoituksesta ja valvonnasta Tuomion nauhoitusten jälkeen. Niinpä meidän oli riideltävä aiheesta ns. yleisellä tasolla.

Miksi Yle on suututtanut kaupalliset kilpailijansa jakelemalla uutisia ilmaiseksi ja häiritsemällä siten mm. Suomen Tietotoimiston liiketoimintaa? Miksi Yle sijoittaa valtavia summia urheilun suurtapahtumiin, jotka voitaisiin aivan hyvin esittää myös mainoskanavilla? Miksi Yle tekee internetiin kaikenlaista turhan tuntuista tavaraa, jonka yhteys ohjelmiin on epäselvä? Aikooko Yle viihdelinjallaan taannuttaa suomalaiset aivottomiksi ajanviettäjiksi?

Osa Ylen kilpailijoiden viime vuosina esittämistä moitteista on ymmärrettäviä. Tuskin syyllistyn liikesalaisuuden paljastamiseen tunnustamalla, että monet Ylen asia- ja ajankohtaisjournalistit ovat katselleet urheilun ylivaltaa ja viihteellistymistä huolestuneina. Toisaalta juuri toimitusjohtaja Mikael Jungneriin kohdistunut kritiikki on mennyt ajoittain mauttomuuksiin. Ei hän tätä taloa kuitenkaan ihan diktaattorina pyöritä.

Jungnerin medianäkyvyys on sitä luokkaa, että joku voi kysyä pitääkö Ylen omien ajankohtaisohjelmien osallistua sen edistämiseen. No, ajankohtaisohjelmissa voidaan käsitellä joko tunnettujen ihmisten tekemisiä, jos ne koskettavat suuria kansanjoukkoja, tai sitten tuntemattomien ihmisten touhuja, joilla ei ole yhteiskunnallista merkitystä. Valinta on vaikea, koska ns. tavalliset ihmiset ovat usein mielenkiintoisempia kuin julkkikset. Mutta eivät aina; julkkiksillekin on annettava mahdollisuutensa. Jungner tarttui tähän tilaisuuteen ennakkoluulottomasti myöntämällä Tuomiolle haastattelun, jota molemmat osapuolet käyttävät todistusaineistona.

Tapio Liinojan tuomaroimassa Tohlopin tuomioistuimessa on tällä kertaa syyttäjän osassa Jan Erola, ja hänellä on todistajinaan päätoimittaja Matti Apunen Aamulehdestä sekä koomikko-toimittaja, mm. Nelosen B-Studiota vetänyt Lotta Backlund.

Yleisradion ja Jungnerin puolta pitää Johanna Korhonen. Hänen todistajansa ovat uutispäätoimittaja Jouni Kemppainen Ylen uutisista sekä emerituspäätoimittaja Erkki Laatikainen. Korhonen marssittaa todistajan aitioon myös yllätysnimen, joka ilmeisesti sai Helsingin Sanomat mainitsemaan, että Tuomio-ohjelmaa olisi tehty "puolitosissaan".

Höpsistä. Todellisuudessa Tuomiota on tehty puoliksi leikillään. Seuraavassa jaksossa kahden viikon kuluttua on syytettynä itse Urho Kekkonen. Hänen toimintaansa on useimmiten suhtauduttu totisesti, mutta UKK:n hahmon kirvoittama leikkimielisyys on lisääntymään päin.

Tuomion loppuratkaisu on totuttuun tapaan kirjaimellisesti katsojien käsissä. Jokainen voi äänestää syytetyn syyllisyydestä tai syyttömyydestä ohjelman aikana lähettämällä tekstiviestin numeroon 17176: Jos Jungner on mielestäsi syyllinen, näppäile viestiksi Tuomio 1 - jos hän on syytön, viesti on Tuomio 2 - äänestyspäätöstä voi perustella tämän palstan kommenteissa.

Matti Virtanen

tuottaja

P.S. Ohjelma on nähtävissä Yle Areenassa kuukauden ajan, eli syyskuun 9:nteen saakka.

Tuomio lähtee ulkomaille

Matti Virtanen — Thu, 30 Apr 2009 12:15:59 +0000

Tuomio on saanut kunnian edustaa Yleisradiota tv-alan input-festivaalilla toukokuussa 2009. Tällä kertaa Varsovassa järjestettävä input on maailman yleisradioyhtiöiden suurin yhteinen tapahtuma, jossa katsotaan viikon aikana uusia ohjelmia yli sadasta maasta.

Palkintoja inputissa ei jaeta, mutta festivaalilta voisi hyvin koota valikoiman outoja ja eksoottisia ohjelmia Toisten TV -tyyppiseen ohjelmaan, jota Roman Schatz kokosi Ylelle muutama vuosi sitten. Siinähän näytettiin pätkiä mahdollisimman eksoottisista ohjelmista suomeksi tekstitettynä.

Ehkäpä Tuomio kelpaisi jonkun toisen maan Toisten TV:n raaka-aineeksi. Jopa kotimaasta tuli ensimmäisen tuotantokauden jälkeen palautetta, että ohjelmassa oli jotain outoa: keitä nämä esiintyjät oikein ovat, ja ketä he edustavat? Sopiiko vakavista asioista puhua leikkimielisesti? Onko kyseessä ajankohtais- vai viihdeohjelma?

On sanomattakin selvää, ettei ohjelman tekijöiden sovi alentua vastaamaan tällaisiin kysymyksiin. Jos asia ei katsomalla selviä, niin vika on tietysti - tekijöissä. Koska Ylessä on tapana katsoa ongelmien ilmaantuessa peiliin, teimme toiselle tuotantokaudelle mielestämme radikaaleja muutoksia.

Tarpeen vaatiessa muutoksia tehdään vielä lisää, jos TV2 päättää edelleen lähettää Tohlopin tuomioistuimen ratkaisuja keväällä 2010. Sitä ennen nähdään kuitenkin vielä kaksi Johanna Korhosen eurovaaliehdokkuuden vuoksi lykättyä jaksoa: Ylen Mikael Jungneria syytetään markkinahäiriköinnistä maanantaina 10. elokuuta, ja Urho Kaleva Kekkosta suomalaisten rähmäännyttämisestä 24. elokuuta 2009. Molemmat TV2:ssa kello 22:05. Traileri on nähtävissä Tuomion etusivulla sekä YouTubessa.

P.S. Tuomion formaattiesittely on nyt nahtavissa Ylen yhteistyokumppanin Aito Median sivulla.

Viimeinen Tuomio

Matti Virtanen — Mon, 20 Apr 2009 12:04:02 +0000

Arvoisat katsojat. Kuten jo aiemmasta blogimerkinnästä kävi ilmi, tänään nähtävä Tuomion jakso on kevään viimeinen. Sinnikkäistä yrityksistä huolimatta Tuomion toimitus ei saanut Johanna Korhosta luopumaan eurovaaliehdokkuudestaan, joten vaalikaranteeni astuu voimaan kaikessa ankaruudessaan.

Mutta tänään Tohlopin tuomioistuin on vielä tositoimissa, ja asialistalla on yhteiskunnallisesti mitä tärkein aihe: Ovatko sodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat kahmineet itselleen kohtuuttomia eläke- ynnä muita etuja nuorempien kustannuksella?

Syyttäjä Juha-Pekka Raeste nostaa kahmijoista pahimmaksi valtiovarainministeriön valtiosihteerin Raimo Sailaksen, joka on 70-luvulta lähtien ollut aina paikalla, kun suuret ikäluokat ovat varmistelleet etujaan.

Raesteella on tukenaan kaksi nuorehkoa miestä, mediayrittäjä ja sosiaalidemokraattinen kunnallispoliitikko Osku Pajamäki sekä taloustutkija, pätkätyöläinen Jukka Gröhn.

Sailaksen puolustusta hoitavan Johanna Korhosen mukaan suurten ikäluokkien ponnistelut ovat mahdollistaneet nykyisen hyvinvointiyhteiskunnan. Korhosen rinnalla todistavat nuorekkaat vaikuttajat, entinen kansanedustaja, europarlamentaarikko ja puoluesihteeri Ulpu Iivari sekä Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan johtaja Risto E.J. Penttilä.

Iivarin puheista käy ilmi, että suuret ikäluokat ovat jo tottuneet syyllistämiseen. Ehkä tässä jaksossa saadaan vihdoin kuluvan tuotantokauden ensimmäinen vapauttava tuomio - toistaiseksi lähetetyissä seitsemässä jaksossahan kännykkä-äänestykseen osallistuneet katsojat ovat olleet täysin armottomia. Vain Björn Wahlroos oli vähällä selvitä vapauttavalla tuomiolla, mutta sekin äänestys kääntyi viimeisillä sekunneilla langettavaksi niukimmalla mahdollisella erolla.

Tähän sopii hyvin sitaatti illan ohjelmasta, tosin aikapulan vuoksi pois leikatusta kohtauksesta:

Raeste: "Tuntuuko teistä, että suuria ikäpolvia, tai suuria ikäluokkia syytetään kaikesta?"

Iivari: "No joo, joskus voi tietysti sanoa, että meidän vanhempiahan kehotettiin saamaan lapsia koska paljon, koska sodassa Suomi oli menettänyt väkilukuansa. Mutta sitten me muodostuttiin jo ongelmiksi kun mentiin kouluun; niin me ei mahduttu luokkahuoneisiin. Jouduttiin kahdessa vuorossa käymään koulua. Sitten meistä 100 000 ihmistä kaikkinansa joutui jossain vaiheessa lähtemään Ruotsiin, koska ei ollut riittävästi töitä. Sitten meitä on moitittu sen jälkeen siitä, et me ollaan töissä liian kauan ja tulppana näille pienemmille ikäluokille. Ja nyt viimeksi kuulin, - - että kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle ja heitä sitten poltetaan krematorion uuneissa, niin sydänten tahdistajat räjähtelevät ja rikkovat krematorion uunit, että emme ilmeisesti kuollessammekaan osaa olla riittävän kunnollisia."

Tuomion väki kiittää uskollisia katsojia ja kaikkia 41:tä todistajaa, jotka vaivautuivat Tohloppiin edistämään oikeuden asiaa. Kaksi vaalikaranteenin vuoksi lykkääntyvää jaksoa esitetään elokuussa, myöhemmin ilmoitettavana päivänä.

Ohjelman kehitystyö jatkuu ja ideoita otetaan vastaan. Sana on vapaa.

Onko toimittaja tosissaan?

Johanna Korhonen — Thu, 16 Apr 2009 17:37:59 +0000

"Oletko oikeasti sitä mieltä, että nuuskaaminen kannattaa tai ainakin voittaa tupakanpolton", tuttava kysyi pari päivää sitten. Hän oli ilmeisen vaikuttunut Tuomion nuuskajaksosta, jossa syytettynä oli ministeri Paula Risikko ja aiheena päihdepolitiikan epäjohdonmukaisuus.

Tuttava sai lyhyeen kysymykseensä pitkän vastauksen. Kerroin, että Tuomiossa on kyse argumenttien taistelusta: syytän ja puolustan syytettyjä vuoronperään ja teen kumpaakin täydellä tarmollani - aiheesta riippumatta.

"Sehän on omituista", tuttava kritikoi. "Voit siis sanoa telkkarissa, että 'nuuska on ihan hyvä vaihtoehto', ja olla silti itse jotain muuta mieltä."

Juuri näin - sellaista on journalismi! Toki raja kulkee jossain - en varmaankaan väittäisi edes Tuomiossa mitään, mikä olisi aivan perustavanlaatuisesti etiikkani vastaista, mutta vähintään kohtuullisen tolkullisia asia-argumentteja esitän mielelläni puolesta ja vastaan niin paljon kuin niitä ikinä tarvitaan. Tuomion koko idea on houkutella katsoja ottamaan kyllä tai ei -kanta yleensä mutkikkaaseen yhteiskunnalliseen kysymykseen, jota voidaan perustella hyvinkin monenlaisista näkökulmista. Tarkoituksemme on osoittaa, että asiat totta vieköön ovat monimutkaisia, mutta silti ne on jotenkin ratkaistava!

Maaliskuussa ihailin ohjelmassamme kollegaani Tuomo Pietiläistä, joka tarmokkaasti puolusti Mikael Liliusta ja hänen optioitaan. Moni katsoja varmaan hieraisi silmiään: Eikö tämä ole se sama Hesarin toimittaja, joka on Liliuksen rikastumista niin sitkeästi ja hyvin kriittisesti pöllyttänyt? Sama mies, kyllä! Ja hänellä on huumorintajua: kun Tuomo kuuli joutuvansa nyt puolustajan saappaisiin, hän sanoi iloisesti, että tässähän päästään nyt opettamaan yleisölle vähän mediakritiikkiä ja -lukutaitoa saman tien.

Oppi: Toimittaja ei ole yhtä kuin hänen välittämänsä tieto tai näkemys. Toimittajan työhön missä tahansa jutussa kuuluu tuoda julki nekin argumentit, joista hän voi yksityishenkilönä olla eri mieltä.

Monista kertomistaan asioista toimittaja ei sitä paitsi ole mitään mieltä. Mutta siitä nuuskasta - hei, nyt tulee ihan oikea, oma mielipiteeni: Nuuskasta aion pysyä kaukana, enkä kyllä suosittele nuuskaamista muillekaan.

Korhonen, Korhonen, Korhonen

Matti Virtanen — Tue, 14 Apr 2009 18:15:50 +0000

Tuomio-ohjelman vakiojuristi, toimittaja Johanna Korhonen ilmoitti tänään asettuvansa ehdokkaaksi eurovaaleissa. Yleisradion käytännön mukaisesti hän joutuu ns. vaalikaranteeniin ensin maanantain (20.4.) jakson jälkeen.

Tämän vuoksi toukokuun 11. ja 18. päiville sijoitetut Tuomion jaksot siirretään vaalien jälkeiseen aikaan. TV2 ilmoittaa myöhemmin, milloin Korhosen voi taas nähdä Tohlopin tuomioistuimessa.

Ensimmäisessä lykkääntyvässä jaksossa syytettynä on Urho Kaleva Kekkonen. Syytteen mukaan hän sai Suomen kansan rähmälleen Neuvostoliiton edessä tavalla, joka aiheuttaa ongelmia vielä yli neljännesvuosisata Kekkosen kauden päättymisen jälkeen.

Korhonen esiintyy tässä jaksossa Kekkosen syyttäjänä, joten vaalikaranteenin ansiosta hän välttää joutumisen Maalaisliiton kiroukseen.

Kauden viimeisessä Tuomiossa aiheena on Yleisradion häiriköinti mediamarkkinoilla, ja syytettynä yhtiön toimitusjohtaja Mikael Jungner. Syyttäjän mielestä Jungner vie leivän Ylen kaupallisten kilpailijoiden suusta.

Korhosen vastaparina (Kekkosen puolustajana, Jungnerin syyttäjänä) kahdessa viimeisessä Tuomio-jaksoissa vierailee kustannuspäällikkö Jan Erola. Hänen ja Tohlopin tuomarin Tapio Liinojan eurovaaliehdokkuudesta tai puoluekannasta ei toimituksella ole mitään tietoa.

P.S. Lisäys 15.4.: Pannaan tähän vielä lainaus Yleisradion ohjelmatoiminnan säännöstöstä (hyväksytty hallintoneuvostossa 2005), kohdasta V: Erilliskysymyksiä, alaotsikko "Vaaliehdokkaiden esiintyminen ohjelmissa":

"Ennen eduskunta-, europarlamentti-, tasavallan presidentin tai kunnallisvaaleja lähetettävissä ohjelmissa ei sovelleta yleistä ehdokkaiden esiintymiskieltoa. Tällöin on kuitenkin huolehdittava siitä, ettei kukaan saa ohjelmassa esiintymisen johdosta erityistä etua muihin ehdokkaisiin nähden.

Jotta ehdokkaiden yhdenvertainen kohtelu sekä yhtiön ohjelmatoiminnan uskottavuus ja luotettavuus eivät vaarannu, vaaliehdokkaana olevien tai ehdokkuutta tavoittelevien yhtiön työntekijöiden esiintymistä ennen vaaleja rajoitetaan siten, että toimituksellisissa tehtävissä toimivat henkilöt siirretään tehtäviin, joissa he eivät vaaranna yhtiön journalistista uskottavuutta."

Piponkiristyslinjalla

Matti Virtanen — Mon, 13 Apr 2009 17:40:50 +0000

Tarkkaavaisimmat katsojat ovat jo huomanneet, että Tuomio ei ole suora lähetys, vaan kuvaukset on tehty ties milloin ja leikkauskin ehkä aikoja sitten. Tämä ei tietenkään ole hyvä lähtökohta ajankohtaisohjelmalle.

Tämän illan jaksoa tehtäessä tiedossamme oli, että sosiaali- ja terveysministeriön tupakkatyöryhmä on tehnyt monenlaisia ehdotuksia tupakoinnin ja nuuskaamisen suitsimiseksi. Mutta kun syytettynä oli päihdeasioista vastaava ministeri Paula Risikko, meidän olisi ollut hyvä tietää mitä mieltä hän itse on muun muassa nuuskan tuonnin kieltämisestä.

Risikon oli määrä ilmoittaa kantansa vasta Tuomion kuvauspäivää seuraavana päivänä. Yritimme saada häntä paljastamaan korttinsa lupaamalla pitää suumme kiinni ja nauhoituksemme piilossa lähetyspäivään asti. Ei auttanut - ministeri antoi kyllä haastattelun, mutta ei suostunut sanomaan kovin paljon sen kummempaa kuin että työryhmän esityksistä kaikkia ei ole tarkoitus toteuttaa, vaan luvassa on kompromissi.

Niinpä tietysti. Lakupiippujen kieltoehdotus oli selvästi tarkoitettu julkisuudelle pureskeltavaksi kumiluuksi, jotta tärkeämmät kiellot kuten tupakan piilottaminen tiskin alle menisivät helpommin läpi. Mutta mikä oli Risikon kanta nuuskan tuontiin, jota työryhmä ehdotti kokonaan kiellettäväksi?

Tuomion juristien eli Johanna Korhosen ja Juha-Pekka Raesteen oli pelattava varman päälle ja tehtävä todistajille kaksi vaihtoehtoista kysymystä; ensin sillä oletuksella, että Risikko on asettunut nuuskan täyskiellon kannalle, ja toinen olettaen, että hänelle riittää vähäisempi kontrolli, esimerkiksi tuontimäärien rajoittaminen.

Ohjelman kiinnostavuuden kannalta olisi varmaankin ollut parempi, jos Risikko olisi ryhtynyt ajamaan täyskieltoa. Silloin jakson otsikko "Piponkiristysministeri" olisi osunut naulan kantaan. Nythän se jää ehkä hieman liioitelluksi.

Vai jääkö? Ohjelmassa syyttäjän todistajat Tapani Rintala ja Tuomas Viljamaa vakuuttavat, että mitä tiukemmin nuuskaamista suitsitaan rikoslain avulla, sitä enemmän rikollisuutta saadaan aikaan. Toinen vaihtoehtohan olisi Tanskan tie: katsotaan EU-säädöksiä sormien läpi ja sallitaan nuuskan myynti joissakin kaupoissa. Näin voidaan parhaiten ottaa markkinat pois rikollisilta salakuljettajilta ja säästää poliisin työaikaa hyödyllisempiin tehtäviin.

Ilmaan jää kysymys siitä, miten kauan EU:ssa voidaan noudattaa epäloogista politiikka, jossa nuuskan myynti on kielletty kaikkialla paitsi Ruotsissa, josta sitä voi kuitenkin käydä hakemassa tai tilata netistä "omaan käyttöön"? Pitkällä aikavälillä tähän ongelmaan on kaksi vaihtoehtoista ratkaisua: joko ruotsalaiset pakotetaan lopettamaan nuuskaaminen, tai tämäkin haitake laillistetaan ja rajoitetaan sen käyttöä verotuksella.

Liekö EU:ssa tätä vaikeampaa ongelmaa? Ehkä odotamme, että Olli Rehn ratkaisee ensin Turkin jäsenyyskysymyksen ja ryhtyy sitten nuuskakomissaariksi.

Kateus, ahneus, eriarvoisuus

Matti Virtanen — Mon, 06 Apr 2009 07:47:34 +0000

Turha kierrellä; kateus myy. Tuomion viime viikon jakso Fortumin toimitusjohtajan Mikael Liliuksen kannustinpalkkioista keräsi kevään parhaan katsojaluvun ja -osuuden. Joka kymmenes tv:n katsoja seurasi miten syyttäjä Johanna Korhonen ja hänen todistajansa Kalle Isokallio päihittivät vastapuolen eli Liliusta puolustaneen Tuomo Pietiläisen ja hänen tähtitodistajansa Yrjö Kopran.

Aika hyvin ajankohtaisohjelmalta, joka kilpailee TV1:n uutisten, urheiluruudun ja kotimaisen draaman sekä kaupallisten kanavien ulkomaisten menestyssarjojen kanssa. Liliuksen kannustimet yhdistävät kansaa. Tuomion äänestykseen osallistui pari tuhatta ihmistä, joista neljä viidestä oli sillä kannalla, että Lilius on horjuttanut luottamusta valtionyhtiöiden toimintaan. Puolustus yritti turhaan moittia syyttäjäpuolta kateuden lietsomisesta.

Aina ei onnistuta yhtä hyvin. Edellisellä viikolla Tuomion aiheena oli oikeusministeri Tuija Braxin junailema seksinostokiletolaki, ja katsojaluku jäi roimasti odotetusta. Siis edes seksiin vihjaava aihe ei riitä houkuttelemaan katsojia, vaikka jakso ei muuten ollut lainkaan hullumpi.

Tänään Tuomion (poissaolevana) päähenkilönä on Sammon konsernijohtaja Björn Wahlroos, joka harrastaa maanviljelystä ja on saanut siihen viime vuosina elinkeinotukea toista miljoonaa euroa. Hän on kuitenkin ilmoittanut vastustavansa elinkeinotukia, joten syyttäjä Tuomo Pietiläisen mukaan hän on syyllistynyt sanojensa syömiseen.

Onko tämä aihe seksikäs? Ei varmasti. Onko silti syytä olettaa, että se kiinnostaa katsojia? Varmasti – eikä haittaa, vaikka kilpailevalla kanavalla menee ohjelma nimeltä Dirty Sexy Money. Luotamme TV2:ssa siihen, että katsojille riittää pelkkä dirty money, eli yhteiskunnan multainen kädenpuristus Suomen rikkaimpiin kuuluvalle miehelle.

Kateus on itse asiassa rakentava voima, jos sen ymmärtää inhimilliseksi perusominaisuudeksi, kuten Pohjanmaalla on tapana. Tämän illan Tuomiossa syyttäjän todistajana vieraileva kurikkalainen sikafarmari Hannu Koivisto kiteyttää asian seuraavasti:

”Sitä kateuskeskustelua pitäis vähän syventää siinä mieles, et on olemas kahenlaista kateutta. Meillä päin kateus on useimmiten sitä, että kun naapuri tekee ihan helevetin ison navetan siihen vierehen, niin me tehdään vielä suurempi navetta, että naapuri kadehtis taas meitä. Tämä vie elämää eteenpäin.”

Valitettavasti tämäkin viisaus jäi ohjelman lopullisesta versiosta leikkausvaiheessa pois, koska meidän oli annettava aikaa EU:n yhteiselle maatalouspolitiikalle. Jatkossa Tuomio kehittyy toivottavasti filosofisempaan suuntaan, koska ihmisiä näyttää kiinnostavan keskustelu sellaisista perusarvoista kuten kateus, ahneus ja eriarvoisuus.

Optiorosvot kiinni

Matti Virtanen — Mon, 30 Mar 2009 09:03:18 +0000

Vihainen mies soittaa kesken työmatkan. Olenko minä jotenkin vastuussa tänään lähetettävästä Tuomio-ohjelmasta, jossa käsitellään Fortumin toimitusjohtajan Mikael Liliuksen optioita?

Pakko myöntää, vastaan olevani tuottajana vastuussa.

Soittaja on tyytyväinen ja aloittaa perusteellisen selostuksen siitä, miten epämoraalista kohtuuttomien kannustinpalkkioiden myöntäminen valtionyhtiön johdolle oli. Erityisen vihainen hän on siitä, että virkakoneistosta ei ole löytynyt ketään vapaaehtoista ottamaan vastuuta näiden ansiottomien miljoonapalkkioiden jakamisesta.

Kuuntelen ja myötäilen, kuten hyviin tapoihin kuuluu.

Soittaja kiristää otettaan ja kertoo harkitsevansa tutkintapyynnön tekemistä poliisille, jotta näiden rikolliseksi epäilemiensä optioiden keksijät saataisiin selville. Kyseessä on hänen mukaansa aivan ilmeisesti korruptiotapaus, eli fortumilaiset ovat todennäköisesti maksaneet päättäjille jonkinlaisia provisioita saamistaan tuulen tuomista kannustinmiljoonista.

Mielenkiintoista. Pakko kysyä: ”Onko teillä todisteita tällaisesta?”

Soittaja myöntää, että ei tietenkään, mutta juuri siksi poliisi on saatava tutkimaan asiaa. Onhan selvää, etteivät tavallisen ihmisen tai edes journalistin valtuudet riitä näin räikeän korruption paljastamiseen.

Näihin tunnelmiin lopetamme puhelun.

Tuomion aiheita valitessamme joku taisi hetken epäillä, että pari vuotta sitten kansaa kiihdyttäneet Fortumin optiot ovat jo vanha juttu, joka ei kiinnosta ketään. Eikö keksittäisi joku seksikkäämpi aihe? Aamun puhelun jälkeen voi kuitenkin olla varma siitä, että ainakin osa kansalaisista suhtautuu aiheeseen edelleen intohimoisesti.

P.S. Muun muassa Helsingin Sanomien Radio- ja TV-sivulla ei tänäänkään ollut mitään tietoa Tuomion aiheesta eikä esiintyjistä. Tämä ei johdu meistä ohjelman tekijöistä vaan Helsingin Sanomista. Pahoittelemme, erityisesti tällä kertaa, kun ohjelmassa esiintyy Hesarin oma mies, terävä taloustoimittaja Tuomo Pietiläinen. Kannattaa katsoa, miten hän pärjää Johanna Korhoselle.

Seksirikos ja rangaistus

Matti Virtanen — Mon, 23 Mar 2009 14:46:45 +0000

Tuomio on ajankohtaisohjelma, jossa hieman hämätään katsojia. Puhelinäänestys syytetyn syyllisyydestä tai syyttömyydestä tapahtuu lähetyksen aikana, vaikka ”oikeudenkäynnin” kulku onkin nauhoitettu jo pari viikkoa aikaisemmin.

Mutta ei syytä huoleen: äänestystulos pätee. Ohjelmamme kuvaussihteeri Hanna Falck istuu ohjelman aikana lähetyskeskuksessa ja saa tietokoneelle reaaliaikaisen tuloksen äänestyksestä. Kun aika on täynnä, hän painaa nappulaa ja ”äänestystulos ilmestyy ruudulle”, kuten Tuomio-istuimen tiukka notaari Margit Kanerva ilmoittaa.

Huijausta tai hämäystä on sen verran, että myös ratkaisua kommentoivan tuomari Tapio Liinojan jälkiviisas loppurepliikki on kirjoitettu etukäteen, siis tietämättä miten katsojat jutun ratkaisevat. Kuunnelkaa tarkkaan – sanat saavat aina merkityksensä siinä asiayhteydessä, jossa ne esitetään.

Tämän illan Tuomiossa ministeri Tuija Braxia syytetään siitä, että hän oli viime vaalikaudella keskeisessä roolissa, lakivaliokunnan puheenjohtajana, ajamassa läpi uuden seksinostokieltolain. Laista tuli kompromissi, joka kieltää seksin oston alaikäiseltä ja ”seksikaupan kohteelta”. Vapaaehtoista ja itsenäistä, aikuisten harjoittamaa seksipalvelujen osto- ja myyntiliikettä ei kielletty.

Tällä kertaa ohjelmatuotannon aikataulu oli hankala. Jakso kuvattiin 9. maaliskuuta, samaan aikaan kun Helsingin käräjäoikeudessa oli punnittavana Braxille tärkeä juttu. Käräjillä oli syytteessä 21 miestä seksin ostamisesta (tai sen yrityksestä) virolaiselta naiselta, joka oli kiistattomasti parituksen uhri. Tuomio tuli 17.3. eli vajaa viikko ennen lähetystä.

Käräjien tuomio on luettavissa tästä linkistä. Siitä käy ilmi, että laki toimii ainakin joissakin tapauksissa, eli parituksen uhrien hyväksikäyttäjät voivat jäädä kiinni ja saada rangaistuksen. Mutta toisaalta, tähän vyyhteen päästiin kiinni vain aiemman paritusjutun ansiosta. Ja paritusjuttujen selvittäminen on poliisin mukaan vaikeutunut, koska ostoa yrittäneetkin saavat nyt pelätä sakkoja.

Ohjelmassa Braxia syyttävä toimittaja Johanna Korhonen ja puolustava Nina Stenros ottavat mittaa toisistaan ja todistajista, joiden mielipiteet tämän lain tehokkuudesta menevät odotetusti täysin ristiin.

Mitä mieltä itse olette? Äänestäkää ohjelman aikana lähettämällä tekstiviesti ruudussa näkyvään numeroon, ja perustelkaa mielipiteenne tämän päiväkirjan kommenttiosastossa.

Vanhasen vanheneva valtakunta

Matti Virtanen — Mon, 16 Mar 2009 14:09:35 +0000

Voiko hallitusta ja pääministeriä syyttää ihan kaikesta?

Esimerkiksi tähän tapaan: ”Matti Vanhanen on laiminlyönyt hallitusohjelman lupaukset vanhusten hoidon parantamisesta – eli suomeksi sanottuna syönyt sanansa.”

Tuomio-ohjelman tämänkertainen syyte saattaa tuntua kohtuuttomalta, jos ei ihan sanatarkasti muista Vanhasen lupauksia. Avainkohdat löytyvät voimassa olevan hallitusohjelman sivulta 53:

”Vanhusväestön oikeus hyvään hoitoon turvataan. Vanhustenhuollon palveluja uudistetaan tavoitteena erityisesti kotihoidon vahvistaminen ja sitä tukevien palveluiden kehittäminen. Vanhustenhuollossa ja vanhusten palveluiden kehittämisessä keskeistä on ikääntyneiden toimintakyvyn, omatoimisuuden ja itsenäisen suoriutumisen vahvistaminen. Vahvistetaan kuntouttavaa työotetta.

Kattavan vanhustenhoidon turvaamiseksi parannetaan hoitotuen, sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen, omaishoidontuen ja kotitalousvähennyksen yhteensovittamista siten, että nämä täydentävät toisiaan saumattomasti.

Alennetaan vanhusten palvelutarpeen arvioinnin ikärajaa sekä kehitetään arvioinnin menettelytapoja yhtenäisen käytännön varmistamiseksi koko maassa.

Luodaan kattava ikääntyneiden neuvonta- ja palveluverkosto koko maahan ja lisätään ennalta ehkäiseviä kotikäyntejä.”

Käsi sydämelle. Ovatko nämä lupaukset toteutuneet? Tuomion syyttäjäpuolen haastattelemien asiantuntijoiden mukaan aikaan on saatu paljon porua, vähän villoja. Puolustuksen mielestä pitäisi muistaa, että hallituskausi on vasta puolivälissä, ja paljon hyviä uudistuksia on pantu alulle.

Ohjelmassa syyttäjä Nina Stenrosin todistajina ovat gerontologian professori Raimo Sulkava Kuopion yliopistosta sekä toimittaja Minna Lindgren, jonka koskettava kertomus oman isän viimeisistä vaiheista toi hänelle ehdokkuuden Bonnierin journalistipalkinnon saajaksi.

Vanhasen puolustuksen hoitaa tällä kertaa Johanna Korhonen, jolla on tukenaan sosiaali- ja terveysministeriön ylijohtaja Päivi Sillanaukee sekä keskustan eläkeläisjärjestön Eläkeliiton Ylä-Savon piirin puheenjohtaja Risto Lyytikäinen.

Molemmilla osapuolilla on sana hallussa, mutta tuomiovalta on katsojilla. Äänestys tapahtuu matkapuhelimella numeroon 17176. Jos Vanhanen on mielestänne syyllinen, näppäilkää viesti tuomio 1 – jos hän on syytön, lähettäkää samaan numeroon viesti tuomio 2

Sana on vapaa.

Lääkekuurit kuriin

Matti Virtanen — Fri, 27 Feb 2009 12:43:58 +0000

Vasemmistoliiton entinen puheenjohtaja, entinen valtiovarainministeri ja kansanedustaja Suvi-Anne Siimes siirtyi pari vuotta sitten lääketehtaiden edunvalvontajärjestön Lääketeollisuus ry:n toimitusjohtajaksi.

Aika monet pitivät siirtoa yllättävänä: entisten kommunistien ja sosialistien puolueen pomo ryhtyy tai pääsee aika harvoin työnantajien Etelärannan leipiin. Mutta Siimes olikin aina erilainen poliitikko, jonka vasemmistolaisuuskin oli jossain määrin kyseenalaista.

Kansanedustajana hän sentään oli paheksunut lääketehtaiden voitontavoittelua ja lääkemenojen kasvua, joka jatkuessaan voi vaarantaa koko suomalaisen sairausvakuutusjärjestelmän toiminnan.

Uudessa työssään Siimes on luontevasti yrittänyt vaikuttaa lainsäätäjiin, jotta monikansallisten lääkefirmojen bisnekset sujuisivat Suomessa mahdollisimman kitkattomasti. Kaikessa hän ei ole onnistunut, mutta vanhojen yhteiskunnallisten kontaktiensa ansiosta hän on varmasti ollut nainen paikallaan.

Lääketehtaat tekevät ansiokasta työtä kehittäessään uusia hoitoja mm. syöpäpotilaille. Yhä useammat saavat yhä tehokkaamman ja yksillöllisemmän hoidon. Ihmishenkiä pelastuu, ja monet pystyvät vielä palaamaan tuottavaan työhön.

Samaan aikaan toisaalla: vanhainkodeissa ja hoitolaitoksissa on vanhuksia, joiden elämää rytmittää lääkedosetti. Monille on kertynyt dosettiin täytettä vuosien varrella, vaiva vaivalta, ilman että he olisivat ehtineet keskustella hoitonsa kokonaisuudesta lääkärin kanssa.

Mitä pitäisi ajatella Suvi-Anne Siimeksen toiminnasta? Tuomio-ohjelma kysyy suoraan: Onko Siimes syyllinen vai syytön lääkkeiden liikakäyttöön ja lääkemenojen paisumiseen?

TV2:n katsojat saavat ottaa kantaa äänestyksessä ohjelman aikana maanantaina 2. maaliskuuta. Äänestys tapahtuu matkapuhelimella: jos Siimes on mielestänne syyllinen, näppäilkää tekstiviesti tuomio 1 - ja jos hän on mielestänne syytön, pankaa viestiksi tuomio 2

Tohlopin tuomioistumen ratkaisu selviää ohjelman lopussa. Valitusoikeutta ei ole, mutta äänestyspäätöstään saa perustella tämän blogin kommenteissa.

Matti Virtanen

P.S. 3.3.2009. Äänestyksen tulos oli, että katsojien mielestä Siimes on niukasti syyllinen: prosenttijakauma oli 54-46.

Astrid on Aurinko?

Matti Virtanen — Mon, 23 Feb 2009 09:46:59 +0000

Helsinkiläinen opiskelija Zarmina Razai ja kokkolalainen lakimies Jean-Claude Mutiganda ovat aloittelevia kunnallispoliitikkoja. Paikka valtuustoon ei vielä auennut kummallekaan viime syksyn vaaleissa, mutta luottamustehtäviä on löytynyt.

Kristillisdemokraatteihin kuuluva Mutiganda vaikuttaa Kokkolan tarkastuslautakunnassa sekä sosiaali- ja terveyslautakunnan varajäsenenä; kokoomuslainen Razai johtaa puhetta Helsingin maahanmuutto- ja kotouttamisneuvottelukunnassa.

Tuomion tämän kevään ensimmäisessä jaksossa nämä kaksi hyvin sopeutunutta maahanmuuttajaa ovat kuitenkin eri mieltä itse pääasiasta: onko ministeri Astrid Thors syyllinen vai syytön siihen, että maahanmuuttajien kotouttaminen on suurelta osin epäonnistunut?

Mielipiteet eivät noudata puoluekantoja: hallituspuolueeseen lukeutuva Razai on sitä mieltä, että Thors on epäonnistunut, koska liian suuri osa Suomeen jo tulleista turvapaikanhakijoista ja muistakin maahanmuuttajista on työttöminä. Mutigandan mielestä Thors on onnistunut, koska hän on mm. tuonut eduskuntaan lain, joka helpottaa B-oleskeluluvan saaneiden työllistymistä. "Ministeri Astrid" on hänen mielestään kuin talvinen Aurinko, joka ei ihan vielä lämmitä. Mutta odottakaapa kevääseen!

Kuviota mutkistaa se, että Mutigandan puoluetoveri, kristillisten puoluesihteeri Sari Essayah todistaa Tuomiossa syyttäjän puolella Thorsia vastaan. Puolustuksen asiantuntijatodistaja, maahanmuuton tutkija Tuomas Martikainen puolestaan näkee ministerin toiminnassa paljon hyvää.

Samojen faktojen pohjalta voi siis muodostaa kaksi toisilleen täysin vastakkaista mielipidettä. Mutta onko Thors syyllinen vai syytön? Siitä ohjelman "juristit" Johanna Korhonen ja Jan Erola ovat täysin eri mieltä.

Kuten oikeassa tuomioistuimessa, myös Tuomio-ohjelmassa on ratkaisupakko: katsojien on ryhdyttävä valamiehistöksi ja ilmoitettava onko Thors syyllinen vai syytön. Tuomari Tapio Liinoja antaa ohjelmassa äänestysohjeet, mutta tähän vielä lyhyt kertaus:

Jos Thors on mielestänne syyllinen Tuomiossa esitettyihin syytöksiin, lähettäkää ohjelman aikana matkapuhelimella numeroon 17176 tekstiviesti tuomio 1 - jos Thors on mielestänne syytön, lähettäkää samaan numeroon viesti tuomio 2

Tuomio selviää ohjelman lopussa, eikä siitä voi valittaa. Tässä blogissa voi kuitenkin antaa kommenttipalstalla äänestysselityksiä - ja ehkä ministeri Thors myös arvostaisi ehdotuksia siitä, miten sitä kotouttamispolitiikkaa oikein pitäisi hoitaa.

Matti Virtanen

tuottaja, Tuomio

P.S. Tässä blogissa oli maanantai-iltaan kello 21:50 saakka äänestysohje väärinpäin, eli syyllinen ja syytön olivat vaihtaneet paikkaa. Blogia kävi kuitenkin lukemassa tähän mennessä vain 172 henkeä, joten heidän äänestyskäyttäytymisensä ei ratkaissut itse tuomiota - jos nyt kukaan tämän perusteella edes äänesti. Pääasia on, että itse ohjelmassa vaihtoehdot olivat oikein, ja ääniä annettiin yhteensä 653. Ja tuloshan oli, että Thors on katsojien mielestä syyllinen; prosenttijakauma oli 80-20.

Pyydän anteeksi kömmähdystä.

TVOMIO jatkaa - Vaikuta!

admin — Sun, 19 Oct 2008 13:00:08 +0000

Oletko sitä mieltä, että joku poliitikko tai muu vallanpitäjä on syyllistynyt työssään virheisiin? Onko jossain tullut tehtyä vääriä päätöksiä tai lyöty jotain laimin? Onko päättäjä onnistunut livahtamaan kuin koira veräjästä? Tuntuuko siltä, että suomalaiset vallanpitäjät eivät joudu riittävästi vastuuseen teoistaan?

Ei hätää. TV2:n keskusteluohjelma TVOMIO - siis tuomio - palaa helmikuussa 2009 maanantai-iltaan puimaan päättäjien syyllisyyttä. Ohjelma jakaa vastuuta sinne minne se kuuluu, niille ihmisille jotka ovat vapaaehtoisesti hakeutuneet vastuullisille paikoille päätöksiä tekemään.

Ohjelman pääesiintyjät vaihtuvat toiselle kaudelle, paikalle tuodaan entistä enemmän todistajia, ja salissa istuvasta valamiehistöstä luovutaan. Sen tilalle asettuu koko TV-yleisö, joka saa äänestää tuomiosta ohjelman loppupuolella matkapuhelimilla.

Myös syytteiden, syytettyjen ja todistajien valinnassa katsojat saavat sanoa sanansa: Kerro meille, mikä ongelma vaatisi Tuomio-istuimen käsittelyä, ketä pitäisi syyttää ja ketkä voisivat olla syyttäjän tai puolustuksen todistajia. Me tutkimme asiaa ja ryhdymme ehkä syyteharkintaan.

Tuomion ensimmäisen kauden syytteet ja syytetyt löytyvät Tuomion vanhoilta sivuilta eli täältä. Samoja aiheita emme käsittele uudestaan, emmekä mielellämme syytä samoja henkilöitä kahdesti. Mutta painavista syistä sekin on mahdollista.

Kommenttipalsta on auki, sana on vapaa.

Tuomio-istuimen puolesta

Matti Virtanen
tuottaja

P.S. Lisäys 28.10.2008: Ensimmäisen kauden Tuomioista on julkaistu Ylen Elävässä arkistossa jakso Asehullujen paratiisi. Siinä syytettiin sisäministeri Anne Holmlundia siitä, ettei asevalvontaa tiukennettu Jokelan koulusurmien jälkeen. Katso tästä.

Tuomio Tuomiolle: syyllinen vai syytön?

admin — Fri, 06 Jun 2008 08:16:16 +0000

Tuomion ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen tuotantokausi on nyt saatu onnellisesti päätökseen. Onnellisesti?

No, onhan se hienoa, että viimeinen jakso päättyi puolustusvoimien ylipäällikön, kansansuosikki Tarja Halosen osalta vapauttavaan tuomioon, vaikkakin niukasti.

Erittäin tyytyväisiä olemme siihen, että katsojat suostuivat ohjelman "interaktiiviseen osuuteen" eli vetoomustuomioistuimen rooliin ja äänestivät valamiehistön ratkaisuja sumeilematta kumoon. Kahdeksasta jaksosta vain kahdessa valamiehistön ratkaisu jäi voimaan.

Hienoa oli myös katsojilta saamamme palaute, joka rohkaisee meitä kehittelemään ohjelmaa edelleen. Tuomiohan on Ylen Ajankohtaisohjelmien oma keksintö ja tuotanto, joten meitä eivät sido mitkään formaattirajoitukset.

Helsinkiläiselle tuottajalle oli mahtava kokemus myös yhteistyö Ylen Tampereen väen kanssa. Ilman TV2:n ennakkoluulotonta tilausta ja Tohlopin henkilökunnan rautaista ammattitaitoa tästä ei olisi tullut mitään.

Entä katsojaluvut? Lievä pettymys, täytyy myöntää. Sarjan alussa päästiin jopa yhdeksän prosentin katsojaosuuteen, mutta keskiarvo jäi seitsemään.

Jos katsojalukuja haluaa selitellä, sopii mainita, että samaan aikaan TV1:ssä menivät Urheiluruutu ja Kotikatsomo, MTV3:ssa Yhdeksän uutiset, Nelosella Täydelliset naiset (Eva Longoria vs. Nina Stenros) ja SubTV:llä kaiken lisäksi mainio uutuussarja Life on Mars. Maanantai kello 21 lienee TV-viikon kovimmin kilpailtu ohjelmapaikka.

Tuomion uusinnat sentään keräsivät tiistai-iltapäivisin noin viidenneksen katsojaosuuksia, vaikka vastakappaleina pyöri mm. Nelosella Jamie Oliverin kokkausohjelma.

Jos kanava suo, Tuomio ottaa haasteen vastaan myös ensi kaudella ja jatkaa päättäjien syyttelyä. Tässä yhteydessä otamme tietysti vastaan toivomuksia ja vihjeitä siitä, miten tämä erilaisia tyylilajeja sekoittava ohjelmatyyppi saataisiin toimimaan entistä paremmin.

Sana on vapaa. Keskustelua voi jatkaa joko täällä tai Ajankohtaisohjelmien yhteisellä keskustelupalstalla A-tuubissa.

Matti Virtanen
tuottaja

Onko Suomi turvassa?

admin — Mon, 02 Jun 2008 08:26:20 +0000

Timo Harakka - Suomi ei ole turvassa. Kova väite. Ja ikävä kyllä, täysin mahdollisesti totta.

Turvallisuudesta keskusteleminen on antoisaa, mutta myös turhauttavaa. Ne, joilla on faktat puolellaan, eivät ole koskaan oikeassa. Ja ne, joiden väitteitä ei ole todistettu, eivät ole koskaan väärässä.

Vaikka Suomi on elänyt rauhassa yli 60 vuotta, se ei ole pysyvä saavutus.
"Ei pidä tuudittautua, sillä ehkä jo huomenna..."

Pelottelijat eivät koskaan ole väärässä, vaikka tosiseikasto ei ole heidän puolellaan. Samaan tapaan talouskeskustelussa voittaa aina, jos ennustaa lamaa. Joskus se näet aina tulee - se on ajan kysymys. Kysymys on siitä, kauanko sotaa pystytään välttämään.

Yhtä vaikea on laskea erilaisten kauhuskenaarioiden todennäköisyyksiä. Moni on kuitenkin vakuuttunut siitä, että Suomea uhkaa pikemmin vakava ympäristökatastrofi kuin sotilaallinen hyökkäys, ainakin Venäjältä. (Kannattaa kuulla ohjelmasta Pekka Visurin hätkähdyttävät tiedot Venäjän hyökkäysvoimasta verrattuna Neuvostoliittoon.)

Olen Jyrki Kasvin kanssa samaa mieltä. On vaikea käsittää, mikseivät pelastus-, evakuointi- ja katastrofivalmiudet ole aivan armeijaopin ytimessä. Semmoisille on myös maailmalla kysyntää, jopa kaupallista.

Ikävää kyllä looginen johtopäätös tästä on: Suomi Natoon.

* * *

Suomessa puhistaan Natosta kyllästymisiin asti. Kun puhutaan "maailmanpolitiikan konstellaatioista" ja "turvallisuusarkkitehtuureista", sekä liittoutumattomuuden kannattajat että vastustajat liitävät abstrakteissa korkeuksissa.

Kansanomaisesti sanoen Nato-kysymyksessä mennään perse edellä puuhun.

On periaatteen ihmisiä, joiden mielestä yksityisautoilu pitää kieltää. Mutta useimmissa perheissä, joissa auton osto tulee ajankohtaiseksi, asiaa mietitään lopulta varsin käytännöllisesti. Tarvitaanko me sitä todella? Onko meillä varaa? Pitäisikö rahat käyttää toisin? Millainen auto?

Samoja kysymyksiä pitää esittää Natostakin. Ja niin Tuomio-ohjelmassa tehdään, kerrankin.

Pääkysymykseen, kuten jo alussa sanoin, ei näet hevin saa vastausta: No, onko Suomi turvassa vai ei?

JOS armeija olisi hyödyllisempi keskittyessään ei-aseelliseen maanpuolustukseen - Maan puolustukseen - ja JOS on totta, että aseellinen hyökkäys tapahtuu semmoisin konevoimin, että laajakaan reservi ei sille mitään mahda, niin kuka Suomea puolustaisi ihan aseilla?

Ammattiarmeija. Ammattivälinein.

Tarpeeksi uskottava ammattiarmeija moninkertaistaa Suomen puolustusmenot. Suljetaanko päiväkoteja, jotta hankitaan uusinta aseteknologiaa?

Eiköhän silloin enemmistö äänestäisi sen puolesta, että Suomen sotilaallinen turvallisuus ulkoistettaisiin - Natolle. Lisää kuluja siitäkin seuraa, mutta jos se on vakuutuksen hinta, niin siedettävä se on.

Suurin osa suomalaisista vastustaa jänkkäpäisesti Natoa. Niin minäkin. Silti on kysyttävä, missä määrin se perustuu itsepetokseen ja nostalgiaan, väärään uhoon ja ylimielisyyteen.

Niitä kaikkia oli ilmassa myös kesällä 1939.

Miksei ministeri toiminut?

admin — Mon, 26 May 2008 13:28:11 +0000

Poliitikkoja syytetään usein irtopisteiden keruusta, kun he reagoivat tai peräti ylireagoivat kansalaisia kuohuttaneisiin tapahtumiin. Mutta yhtä lailla moitteita voi tulla siitä, että päättäjä ei tee mitään, vaikka kansa vaatii muutosta.

Ikävä tilanne – mutta politiikkahan ei ole alun perinkään tarkoitettu heikkohermoisille. Aina voi palata siviilivirkaan, jos ei kestä kritiikkiä.

Suuronnettomuuksien ja murhenäytelmien jälkeen paine on suuri, ja jokainen omasta säilymisestään kiinnostunut hallitus käyttää tilanteen hyväkseen kiristämällä turvamääräyksiä tai muita säädöksiä.

Jokelan koulusurmien jälkeen viime marraskuussa hallituksella oli hyvä tilaisuus tiukentaa Suomen aselainsäädäntöä eurooppalaiseen suuntaan. Mitään oleellista uutta ei kuitenkaan tehty, vaikka Suomi taipuikin EU:n kannalle ja kielsi alaikäisiltä mahdollisuuden oman tuliaseen hankintaan.

Jostain syystä tämänkin muutoksen yhteydessä sisäministeri Anne Holmlundin avustaja Ilkka Salmi sanoi lehtihaastattelussa, että Suomen kannanmuutos ei mitenkään liittynyt Jokelan tapahtumiin. Asiasta oli kiistelty jo kauan, ja Suomi oli joka tapauksessa kääntymässä muun EU:n kannalle.

Erikoinen painotus. Jokelan jälkitunnelmissa olisi ehkä ollut paikallaan myöntää, että suuren murhenäytelmän vuoksi hallitus on valmis muuttamaan kantaansa. Edes hiukkasen, edes tässä asiassa.

Suomen holtittomasta käsiasepolitiikasta huolestuneiden asiantuntijoiden mukaan tilanteeseen voisi saada parannusta lähinnä kahdella keinolla: tiukentamalla aseluvan hakijan mielenterveyden tarkastusta sekä määräämällä aseet säilytettäväksi ampumaseurojen lukituissa holveissa.

Holmlundin johtama sisäministeriö ei ole tarttunut kumpaankaan ehdotukseen, vaikka Jokelan jälkeen tilanne oli muutokselle suotuisa. Koulusurmaaja oli itse kirjoittanut, että Suomi on hullu maa, kun se myöntää aseen hänenlaiselleen hullulle. Ranskassa tai Britanniassa hän ei olisi saanut asetta kotiinsa, vaan se olisi pitänyt jättää ampumaseuran kaappiin.

Tuomio-ohjelmassa Holmlundia syytetään juuri tästä tilaisuuden hukkaamisesta. Toisaalta on helppo uskoa, että ministerin mielestä ongelmaa ei ole. Suomessa on 300 000 metsästäjää, eikä heille haluta langettaa mitään kollektiivista rangaistusta jonkun kouluammuskelijan vuoksi.

Mutta sittenkin. Olisiko Holmlundin pitänyt tehdä jotakin? Katso Tuomio TV2:sta tai Yle Areenasta, tutustu oikeudenkäyntiaineistoon ja äänestä. Onko ministeri syyllinen vai syytön?

Matti Virtanen
tuottaja

P.S. Tämän jakson tausta-aineistoa hankittaessa Tuomion toimittajat haastattelivat mm. sisäministeriön arpajais- ja asehallintoyksikön päällikköä Jouni Laihoa. Tietokatkoksen vuoksi ministeri Holmlund itse ja hänen avustajansa eivät ehtineet osallistua puolustuksen puheenvuoron valmisteluun ja todistajan valintaan. Pahoittelemme.

Kiduttajien kisavieraana

admin — Mon, 19 May 2008 09:45:48 +0000

Timo Harakka - Kun Stefan Wallin osallistuu Pekingin olympialaisiin, hän osoittaa tukensa sortovallalle. Kiina vainoaa vähemmistöjä ja toisinajattelijoita - jopa ay-aktivisteja. Valtio jakaa mielivaltaisin perustein pitkiä rangaistuksia. Kuolemantuomioissa Kiina on maailman ykkönen.

Näin kuuluu syyte. Vastaan voi väittää kahdellakin argumentilla.

Ensinnä: mitä hyötyä on Wallinin poisjäännistä? Kun presidentti Hu kiikaroi aitiostaan kansainvälisten kunniavieraiden riviä, säpsähtääkö hän, kun Suomen edustaja puuttuu, ja ryhtyy syyllisyydentunnossaan oitis laatimaan armahdusluetteloa?

Toisekseen: Miksi syytetään Wallinia, eikä Tarja Halosta? Tai Matti Vanhasta, joka on ilmoittautunut kisoihin erityisellä pontevuudella? Eikös Alexander Stubbkin mene kisoihin, ja tietysti Ilkka Kanerva?

* * *

Ensimmäinen vastaväite mielestäni puree: poisjäänti ei ole yhteismitallinen tavoitteen kanssa. (Kenties jopa vastakkainen, kuten moni väittää: suurvallaksi mielivä Kiina suhtautuu loukkauksiin herkkänahkaisesti - Yhdysvallat ei ole saanut vieläkään anteeksi sitä, että pommitti Kiinan lähetystöä Kosovon sodassa 1999.)

Boikottivaatimus kumpuaa ennemmin suomalaisen edistyneistön omasta identiteettikipuilusta kuin tavoitteellisesta, pitkäjänteisestä ihmisoikeustyöstä. Tämän takia Dalai Lama ja Amnesty International eivät kannata boikotteja.

Boikottivaatimus ja helppo moralisointi lääkitsevät huonoa omaatuntoa siitä, että oikeasti emme ole jaksaneet juuri välittää Kiinan ihmisoikeuksista. Suomalaiset eivät ole moittineet valtiojohtoa, saatikka Nokian edustajia, veljeilystä Kiinan kommunistipuolueen kanssa. Sekä Tarja Halonen että Jorma Ollila ovat kehuneet Kiinan lainsäädännön "edistysaskelia" - samaan aikaan, kun kymmenet tuhannet on tuomittu työleireille ilman oikeudenkäyntiä.

Kun kauppa käy, emme paljon perään kysele. Joku sanoo sitä käytännöllisyydeksi, toinen opportunismiksi. Toimintatapa on tuttu jo 1970-luvulta ja Neuvostoliiton-kaupasta, joka auttoi Suomen nousua sodan runtelemasta kehitysmaasta rikkaiden valtioiden joukkoon.

* * *

Toinen argumentti kääntyy mielestäni taas Wallinia vastaan. Kuka eniten lupaa, siltä eniten vaaditaan. Jos jokin poliittinen liike puolustaa vähemmistöjä, niin Ruotsalainen kansanpuolue. Eivätkö uiguurien oikeudet ole yhtä tärkeät kuin närpiöläisten? Eikö Tiibetin miehitys ole yhtä tuomittava kuin Sipoon?

Rkp:n ohjelmassa vaaditan "riuskoja otteita maita vastaan, jotka rikkovat ihmisoikeuksia". Mitä nämä "riuskat" otteet ovat? Sitäkö, että puolueen puheenjohtaja seisoo kohteliaasti hymyillen kiduttajavallan kutsuvierasgaalassa?

Tilanne puolesta ja vastaan 1-1. Mitä sanoo valamiehistö? Mitä mieltä sinä olet?

Tuomio jäähyllä, Kummolan piina jatkuu

admin — Mon, 05 May 2008 11:23:11 +0000

Jääkiekon MM-kisat tulivat ja keskeyttivät Tuomio-sarjan kolmeksi viikoksi. Lienee syytä tehdä tunnustus: jääkiekkoväkivalta ei valikoitunut kisoja edeltävän jakson aiheeksi ihan sattumalta.

Tarkoitus ei kuitenkaan ollut pilata kenenkään kisanautintoa. Hyvin todennäköisesti tänään Tuomion paikalla lähetettävässä Sveitsi - Valko-Venäjä -ottelussa ei sitä paitsi harrasteta sellaista sikakiekkoa, josta Tuomion syyttäjä puhui.

Ohjelmamme tauon aikana jatkuu äänestys Kalervo Kummolan tuomiosta. Valamiehistöhän päätti, että Kummola ei ole tehnyt riittävästi väkivallan kitkemiseksi: langettava tuomio tuli niukasti, äänin 3-2.

Jokainen voi yhä ottaa kantaa valamiehistön ratkaisuun: pidensimme äänestysaikaa perjantaihin 16.5. saakka. Ensin kannattaa tietysti katsoa ohjelma Yle Areenasta ja perehtyä Tuomion nettisivuilla oleviin lisätietoihin.

Kiekkofanien jatkoaika.com -sivustolla keskustelu Kummolan Tuomiosta on käynyt kuumana. Suuri osa kirjoittajista ei ilmeisesti ollut huomannut, että ohjelmassa esiintyi myös puolustusasianajaja, jolla oli todistusaineistoa Kummolan tueksi.

Kokonaisuus avautuu ehkä toisella katsomisella...

Matti Virtanen
tuottaja

Rautakanslerin ongelma

admin — Sun, 27 Apr 2008 14:37:21 +0000

Turun palloseuran markkinointipäällikkö, Suomen jääkiekkoliiton vt. toimitusjohtaja, jääkiekon SM-liigan toimitusjohtaja, MM-kisojen järjestelytoimikunnan puheenjohtaja, Suomen jääkiekkoliiton varapuheenjohtaja, kokoomuksen kansanedustaja, Suomen olympiakomitean hallituksen jäsen, jääkiekon Euroopan liigan varapuheenjohtaja, jääkiekkoliiton hallituksen jäsen, jääkiekkoliiton puheenjohtaja, Suomen olympiakomitean valtuuskunnan puheenjohtaja, Tampere Unitedin hallituksen jäsen, kansainvälisen jääkiekkoliiton varapuheenjohtaja...

Kalervo Kummolan ansioluettelo auttaa ymmärtämään hänen nousuaan yhdeksi Suomen vaikutusvaltaisimmista urheilujohtajista. Hän on aika usein ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan silloin kun vastuunkantajia on etsitty. Seuraavaksi hän pyrkii kansainvälisen jääkiekkoliiton puheenjohtajaksi. Täytyy olla kovia äijiä muissa maissa, jos Tampereen Rautakanslerilta aiotaan riistää hänen uransa huipennus.

(Lisäys, 30.4.: Uutiset kertovat, että Kummola on luopunut ehdokkuudestaan kansainvälisen liiton IIHF:n puheenjohtajaksi. Nykyisen puheenjohtajan Rene Faselin ja Kummolan kesken oli sovittu, että haastaja vetäytyy, koska liitto pysyy oikealla linjalla. Mestarillinen neuvottelutulos.)

Kummolan valtakaudella jääkiekosta on tullut Suomen suosituin urheilulaji, ainakin penkkiurheilijoiden keskuudessa. Hyvin markkinoitu SM-liiga ja jokavuotiset MM-kisat takaavat sen, että kiekkoa ei keväisin pääse pakoon edes paatunein kesäurheilun kannattaja. Jääkiekossa liikkuu myös selvästi eniten rahaa - valistunut arvaus kuuluu, että lähes puolet Suomen oikeista ammattiurheilijoista on juuri jääkiekkolijoita.

Kiekkoilun (ja Kummolan) valta-asema herättää närää muiden lajien piirissä, vaikka urheiluväki suhtautuukin ulospäin tasapuolisen solidaarisesti SLU-perheen kaikkiin lajiliittoihin. Totuus on kuitenkin, että Suomen vähäisistä urheilulahjakkuuksista kilpaillaan, ja raha vetää tietysti kiekon pariin sekä lapsia että heidän vanhempiaan.

Kun Suomen jääkiekko on ainakin testitulosten valossa saanut pidettyä myös dopingongelmat kurissa, niin kiekolla on oikeastaan vain kaksi vihollista: Ilmastonmuutoksen vuoksi luistelutaito ei enää kuulu kaikkien lasten yleissivistykseen. Mutta vielä pahempi pulma saattaa olla Kanadasta meille tuotu ja väärin ymmärretty tappelu- ja halonhakkuukulttuuri.

Verenhimo on tarttuvaa. Kun pelaajat aloittavat tappelun, valmentajilla ja tuomareilla olisi mahdollisuus pysäyttää se heti, mutta sitä he eivät tee. Yleisö voisi kääntää selkänsä väkivaltashowlle, mutta se vain kannustaa pahoinpitelykohtauksia. Tiedotusvälineet puolestaan voisivat tuomita väkivallan ja kääntää kamerat pois tappelukohtauksista (kuten vielä 1970-luvulla oli tapana). Mutta mitä vielä; jopa Yleisradio hehkuttelee turpiinvedoilla, mailalla lyömisillä ja takaapäin taklauksilla. Yle Uutisten rikostoimittajat eivät ole kiinnostuneet näistä pahoinpitelyistä, jotka nakkikioskin jonossa olisivat yleisen syytteen alaisia, törkeitä rikoksia.

Mitä väkivaltaisemmaksi aikuisten peli menee, sitä todennäköisempää on, että lahjakkaiden lasten vanhemmat ohjaavat jälkikasvunsa muiden lajien pariin. Ja hyvä niin, jotta suurten lajien välinen tasapaino säilyyy.

Tuomio-ohjelman toimitusta jäi kiusaamaan yksi asia: kun Kalervo Kummola kerran on ollut Suomen jääkiekon johtavissa tehtävissä yli 30 vuotta, mitä hän on tehnyt väkivallan kitkemiseksi tästä hienosta lajista. Taustakeskusteluissa kävi ilmi, että eipä juuri mitään. Kummolan arvostelijoita ei ollut vaikea löytää - mutta ohjelmaan heitä ei kovin helposti saatu. Suomalaisen jääkiekon virallinen toisinajattelija Alpo Suhonen sentään uskalsi lähteä syyttäjän todistajaksi.

Kummola puolestaan lähetti puolustuksen todistajaksi jääkiekkoliiton toimitusjohtajan Heikki Hietasen. Yhdestä asiasta kaikki olivat samaa mieltä: väkivalta "ei kuulu lajiin". Tappelut kuitenkin jatkuvat kaudesta toiseen - Kummolaa voidaan siitä syyttää, mutta riittääkö näyttö tuomioon?

Matti Virtanen
tuottaja, Tuomio