Ylen siisti kesäduuni uusimmat merkinnät RSS

Taituruutta, ei taikuruutta

Telma Peura, Ylen siisti kesäduunari, Klassinen musiikki — Mon, 30 Jun 2014 03:48:07 +0000

Tää ei voi olla viimeinen perjantai, viimeinen viikko. Ei vaan voi. Sehän oli ihan eilen, kun mä ekaa päivää kävelin Ison Pajan ovista sisään, ja kaikki tuntui niin isolta! Oikeastaan kaikki täällä on tosi isoa ja vauhdikasta vieläkin, mutta mä olen vaan jo ehtinyt tottua siihen mukaan, mustakin on kasvanut isompi.

Mulla ja Saaralla on ollut niin monipuolinen kesäkuu kuin vain olla voi. Tämän viimeisen viikon kruunasi se, kun päästiin suoraan lähetykseen Kultakuumeeseen. (Enkä edes sönköttänyt yhtään!) On ollut tosi mahtavaa tehdä omaa juttua radioon ja ihan hullua, kuinka paljon aikaa siihen menee. Meidän seitsemänminuuttinen pätkä dystopiakirjallisuudesta oli melkein viikon työn tulos! Ja ammattilaiset ne tuottaa täällä tunnin ohjelman päivässä.

Kuumottelua ennen suoraa lähetystä Kultakuumeessa.

Mä myös ihailen sitä yleissivistystä, jota kaikilla yleläisillä on. Vaikka me Saaran kanssa ehdotettais täällä Kultakuumeessa vaikka mitä aihetta, heti varmaan tulee toimittajille haju siitä, mitä haetaan ja ainakin pari nimeä mieleen, keitä juttua varten vois haastatella. Plus vielä tietenkin kaikki se radiotyön pohdinta. ”Joo, se on ihan hyvä vaihtoehto, mutta tää toinen kyllä puhuu paremmin, siitä saisi mielenkiintosemman jutun.” Ja musta alkaa editointivaiheessa tuntua, että mä itse kyllä puhun niiiiiiin huonosti ja änkytän ja nielen kaikki sanat, en keksi haastatteluvaiheessa mitään selkeetä kysymystä.

Yksi parhaista asioista on myös ollut Ylen ihanat ihmiset. Kaikki ovat suhtautuneet meihin kesäduunareihin iloisesti ja antaneet meille hienoja juttuja tehtäväksi. Meillä on ollut aika vapaat kädet juttuaiheiden keksimisessä. Se on toisaalta ollut vaativaa mutta toisaalta innostanut eteenpäin. Haastatteleminen on avannut paljon uusia näkökulmia omaan ajatteluuni. Soitan itse pianoa, ja siksi oli kivaa päästä haastattelemaan pianisti Nazig Azeziania, ja kirjojen suurkuluttajana oli mahtavaa päästä haastattelemaan kirjailija Siri Kolua. Minä kun luulin, että olen jo ajatellut dystopiakirjallisuutta kaikilta puolilta..

Musiikkitalosta tuli yksi kuukauden kiintopisteistä – tällä kertaa ohjelmassa Sibeliusta.

Saaran kanssa meistä on muodostunut tosi hyvä tiimi. Ollaan tehokkaita ja rikastetaan toistemme kirjoitustyylejä ja – tärkeintä tietenkin – meillä on ollut hauskaa keskenämme. En olisi arvannut, kuinka paljon vitsejä toimitusten seinille on kiinnitelty ja kuinka paljon inside-juttuja ihan mun ja Saarankin välille on syntynyt kuukaudessa.

Työelämä, se on monelle nuorelle haamu. Ei enää mikään kummitus sängyn alla, jonka saisi vaan helposti karkotettua laittamalla valot päälle. Työelämä on pakko uskaltaa kohdata. Ilman kokemusta ei saa töitä, mutta ilman töitä ei saa kokemusta. Apua! Siksi on ollut ihan supersiistiä päästä tänne Ylelle kesätöihin. Mä olen oppinut paljon ja oon nyt niin monta kokemusta rikkaampi, etten sitä olisi vielä kuukausi sitten aavistanut. Oon nähnyt, kun toimittajat tekee töitä niin radio-, tv- kuin nettipuolellakin ja tajunnut, ettei se vaadi ihmeitä. Että kyllä se juttujen kirjoittaminen on ihan kirjoittamista, ja itsekin oon Saaran kanssa päässyt monta juttua tässä kuussa tekemään ja julkaisemaan. Mulle on realisoitunut se, että musta voisi vaikka tulla toimittaja, ei siinä vaadita taikatemppuja!

Näitä näköaloja tulee ikävä!

Apua kohta tää loppuu!

Veera Pohjola, Ylen siisti kesäduunari, Elävä arkisto — Fri, 27 Jun 2014 06:38:11 +0000

Aamusin sitä on tottunut raahautumaan jopa neljällä eri joukkoliikennevälineellä Pasilaan työpisteen ääreen, päivisin suunnistamaan Isoon Pajaan syömään hyvää ruokaa ja leimaamaan ittensä joka ikisen oven kohalla ja iltapäivisin huikkaamaan heipat toimitukselle kotiin lähdettäessä, mutta muutaman päivän päästä nämäkin tutut rutiinit rikkoutuvat, nyyh!

Kuukausi Ylellä on ollut täynnä yllätyksiä: ruokalaan mennessäsi voit törmätä vaikka Summerin juontajiin, Aku Hirviniemeen tai johonkin muuhun tunnettuun tyyppiin, ja kesken esittelykierroksen joku voi tulla ottamaan selfien koko kesäduuniryhmän kanssa. Pasilan alue on myöskin yllättävän iso ja koostuu monista eri taloista ja sokkeloisista käytävistä joihin on toosi helppo eksyä.

Oon myös pannu merkille että Ylellä on käytössä noin miljoona eri järjestelmää jotka kaikki tukevat eri nettiselainta (joku ei toimi Chromella, joku vaatii Firefoxin ja toinen Explorerin) ja joiden nimien keksimisessä joku on ollut luova: on Metroa, Faaraota, Plasmaa, Venetsiaa, Ylermiä, Medwaytä ja Deltaa. Ja jos jokin artikkelin koostamisessa tarvittavista ohjelmista päättää ryhtyä hankalaksi, voi ongelman selvittämiseen upota tovi jos toinenkin (mut silloin voi käydä hakemassa vaikka kupin kaakaota).

Työskentelen siis Elävän arkiston toimituksessa, jossa olen päässyt tekemään samaa kuin vakituiset tyypit eli penkomaan Metro-tietokantaa ja koostamaan artikkeleita Metrosta löytyneiden klippien pohjalta.

Lisäksi olen saanut tehdä kuvituksia Elävän arkiston audioklippeihin ja päässyt työskentelemään myös viereisissä toimituksissa Areenan ja Yle Etusivun puolella. Areenan toimituksessa koostin ”Viikon valinnat” -nimisen videon TV1:n Aamu-TV:seen ja näin miten klippi laitettiin Areenaan. Etusivun puolella pääsin tekemään ohjelmanostoja, eli päättämään mitä ohjelmia yle.fi:n etusivulla näkyy tiettynä päivänä.

Työkaverit on ollu ystävällisiä ja hauskoja, enkä ole pelännyt kysyä neuvoa jos oon unohtanut miten jokin juttu tehdään. Työtahti on myös ollut sopiva, ei ole ollut kiire mutta hommia on riittänyt. On myös ollut hauskaa huomata että toimistojen sisäinen huumori kukkii eri puolella Yleä toimituksiin teipattujen kuvien muodossa. Ylen siistien yhteisten maanantaiden kautta olen päässyt seikkailemaan viime vuoden blogissakin mainituissa huoltotunneleissa (jotka legendan mukaan jatkuvat Helsingin läpi Suomenlinnaan asti!), lähetystornin huipulle, uutisstudioon ja seuraamaan suoraa radiolähetystä.

Maanantaina koittaa vika työpäivä ja haikeana poistun Ylen porteista varmasti hyödyllisen työkokemuksen ja uusien muistojen kanssa, mutta toivottavasti en lopullisesti!

Oikeita Työtehtäviä™

Venla Hentunen, Ylen siisti kesäduunari, Uusi päivä — Wed, 25 Jun 2014 05:50:55 +0000

Ihan epätodellinen fiilis. Katselen melkein oman pikku toimistoni seiniä nyt viimeistä viikkoa. Nettitiimin pieni nurkkaus, työtietokone, tuhannet muistilaput ja alakerran kaakaopurkki jäävät pian taakse, kun kuukauden duunini loppuu ja jätän Rantatien.

Kolmen viikon aikana saa yllättävän paljon tehtyä, oikeasti. Normaalijoutuisa tekeminen (kiitos Sari tästä upeasta termistä!) on pitänyt sopivan kiireisenä. Työtehtävät ovat olleet mielenkiintoisia, sillä ne ovat olleet Ihan Oikeita Työtehtäviä™, joita tehdessä olen tuntenut olevani hyödyllinen. Työtehtävien lomassa olen päässyt myös tutustumaan siihen suureen koneistoon, jota tarvitaan pyörittämään Uutta päivää. Porukan paljous ja monipuolisuus yllättivät minut täysin, sillä ruudun toiselta puolelta näkee vain hyvin kapean siivun kokonaisuudesta. Monet ammattilaiset työskentelevät ikään kuin piilossa: heidän työtään ei huomaa, elleivät he lopeta sen tekemistä.

Minun duunini kyllä huomataan, sillä olen tarvinnut paljon apua ja sitä myös ahkerasti kysynytkin. Ylen monimutkaiset järjestelmät ovat olleet rehellisesti sanottuna ihan kauheita, asiasanojen keksiminen aivan erityisesti. Nämä monet kauhuni olen kuitenkin selättänyt, ja nykyisin järjestelmien käyttö enää vain hieman karmii selkäpiitäni. Apu on kuitenkin aina lähellä, sillä en ole tässä toimistossa yksin. Kysyvä ei tieltä eksy, niin kuin sananlasku kuuluu. Se on ihan totta.

Ylen siisti kesäduuni on ollut melkoinen kokemus, enkä ole katunut tänne hakemista hetkeäkään. Kesäduuni on varmasti avannut ovia tulevaisuudessa, ja jos ei, niin sitten mennään postiluukusta. Ylellä työskenteleminen ei sekään kuulosta mahdottomuudelta. Totuuden nimissä on silti sanottava, että tällä hetkellä kesäloma kuulostaa paremmalta kuin mitkään tulevaisuuden ovet tai postiluukut.

Maailman paras kesäduuni

Rosa Lehtokari, Ylen siisti kesäduunari, Summeri — Tue, 24 Jun 2014 10:05:05 +0000

Mikä olisikaan parempi paikka olla kesätöissä kuin Yle ja Summerin toimitus? Niimpä, ei sitten mikään. Olen edelleen hämmentynyt sekä suunnattoman innoissani siitä, että kesäduunissa voi oikeasti olla näin kivaa. Työpäivät ovat kuluneet hurjan nopeasti ja olen kauhuissani, kun huomaan että töitä on jäljellä enää reilu viikko. Huh!

Olen päässyt osallistumaan Summeri+UP –miittiin Tampereelle, seuraamaan Summerin Tume liikkeessä sekä #lovemilla –sarjojen kuvauksia sekä noin hetken mielijohteesta lähtenyt ohjelman juontajan Johanneksen kanssa jakelemaan Summeri-paitoja Linnanmäen seudulle. Pääsin muuten itsekin telkkariin Tumen frisbeegolf-jaksoon! Olen saanut tavata mahtavia tyyppejä ja kokea paljon sellaista, mitä en välttämättä tule koskaan enää kokemaan. Jokainen työpäivä on erilainen ja työtehtävät ovat monipuolisia, eikä todella tylsää vielä kertaakaan ole ollut.

Kuitenkin kaikista huikein ja erityisin työtehtävä minkä olen saanut, oli se, että sain tehdä jutun todella kauan odottamastani One Directionin Tukholman keikasta Summerin nettiin. Olen edelleen aivan innoissani, että sain tuottaa itse sisältöä joka vielä julkaistiin ja on vieläpä tällä hetkellä Summerin nettisivujen luetuin artikkeli. Toimittajan leikkiminen oli hauskaa! Itse keikka oli huikea – lisää siitä voitte lukea artikkelistani One Direction Tukholmassa. Pääsin myös haastattelemaan Tukholmassa Pauliina Suomista eli #lovemilla –sarjan Siiriä.

On vaikea uskoa, että työt ovat jo näinkin loppusuoralla. Voisin ehdottomasti jatkaa Ylellä vaikka koko kesän, sen verran hauskaa on ollut. Olen suunnattoman kiitollinen Ylelle tästä työpaikasta, ja varsinkin työkokemuksena tämä on kultaakin arvokkaampaa. Tunnen itseni enemmän kuin onnekkaaksi saadessani sanoa olevani kesätöissä Ylellä ja vieläpä Summerin toimituksessa. Pakko myöntää, että ikävä tähän työhön tulee olemaan kova kesäkuun loppuessa!

Ihan ylen siisti tunne on se, kun oma juttu julkaistaan

Saara Kokko, Ylen siisti kesäduunari, Klassinen musiikki — Sun, 22 Jun 2014 14:15:33 +0000

Apua. Mun piti kirjottaa kaikesta, mitä me ollaan ehditty nähdä ja kokee kahessa, melkeen kolmessa viikossa. Siitä olis tullut niiiiin pitkä juttu. Mutta työparini Telma ehti ensin, ja kertoi aika tosi kattavasti kaiken, mitä me ollaan tehty. Mä siis vietän kesäkuiset päiväni Yle Klassisen toimituksessa mukavan työparini Telman seurassa.

Kuten jo Telman tekstistä luultavasti huomasitte, me ollaan tehty kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä tässä kahden viikon aikana. Koska meillä Klassisessa kesä on aika hiljaista aikaa, on meitä kierrätetty ympäri Yleä. Jokainen päivä on ollut täysin erilainen ja koko ajan tulee vastaan uusia ihmeellisiä juttuja. Eikä mikään ihmekään, Yle on ihan valtavan iso keskus kaikkea!

Aivan mahtavaa on ollut se, kun on päässyt itse kirjoittamaan ja tekemään juttuja. Useimmissa paikoissa kesätyöntekijät ovat lähinnä kahvinkeittäjiä, mutta me ollaan päästy ihan oikeesti tekemään kaikkea! Ihan ylen siisti tunne on se, kun oma juttu julkaistaan. Ja sen jälkeen ihmiset vieläpä jakaa sitä Facebookissa ja Twitterissä!

Porukka Ylellä on ihan mahtavaa. Vaikka tää onkin just se juttu, josta oon haaveillu (musiikkia ja kirjottamista ja mediaa, vieläpä yhdistettynä), niin ei Yle varmastikaan olisi yhtä ihana ilman siellä vallitsevaa mahtavaa ilmapiiriä. Joka aamu, kun tulen töihin, astun suureen ja kiireiseen keskukseen. Kaiken kiireen keskellä ihmiset jaksavat silti olla iloisia ja innostuneita! Tai ehkä ne vaan esittää meidän kesäduunareiden läsnä ollessa… who knows.

Tänään, torstaina, juhannuksen lähestyessä mulla on vapaapäivä, koska teimme viime keskiviikkona kaksi työpäivää. Ja arvatkaapas vaan, kuka heti pienen loman alkaessa makaa kotona kipeänä. Noh, toivotaan paranemista! Haluan nimittäin olla täysin valmiina vielä viimeisen viikon tehtäviin.

Pakko kyllä myöntää, että mulla tulee tota työpaikkaa ikävä. Enää viikko, nyyh.

Två fantastiska veckor!

sveikkolaine — Thu, 19 Jun 2014 10:30:40 +0000

Tätä kirjoittaa Sabina ja Kati Radio Vegalta. Viimeiset kaksi viikkoa ovat menneet erittäin nopeasti, emmekä ole huomanneet miten aika on lentänyt. Enimmäkseen ollaan tehty haastatteluja radioon ja editoitu niitä. Ensiksi se tuntui todella epämukavalta ja vaikealta. Emme tajunneet tarkistaa että ympäristön pitäisi olla sopivan hiljainen tai että meidän ei pidä puhua haastateltavan päälle... Nyt haastatteleminen tuntuu jo sujuvan paremmin vaikka haastateltavia on edelleen todella vaikea löytää, sillä kaikki ei halua tulla kuulluksi radiossa.

Haastatteleminen sujuu joka kerta hieman paremmin, tässä Sabina haastattelee yhtä YLE:n siistiä työntekijää

Ihmiset täällä ovat älyttömän mukavia ja kaikki tervehtivät aina hymyillen kun saavumme tänne. Kaikkien kanssa tulee hyvin toimeen, eikä koskaan tunnu siltä että olisimme vain tiellä. Ollaan myös tajuttu miten iso mediatalo Yle on ja miten paljon erilaisia ihmisiä täällä tarvitaan. Vasta kahden viikon jälkeen alamme löytämään eri paikkoihin ilman karttaa ja tiedetään missä on paras lounas.

YLE:n ruossa ei ole mitään valittamista, ainakaan vielä...

Ollaan myös opittu miten nettijutut tehdään ja miten aikaa vievää materiaalin kerääminen on. Osallistuttiin myös suoraan lähetykseen - Radiodoktorn, sekä Eftersnackin juhannus spesiaalin nauhoitukseen. Yksi tehtävämme on myös ollut luoda Spotify-soittolistoja Radio Vegan Sommarpratare ohjelmille, ette usko miten niin helpolta kuulostava asia voi olla niinkin hankala. Spotifysta ei todellakaan löydy kaikki maailman biisit. Radiojuttujen leikkaaminen opeteltiin jo ensimmäisenä työpäivänä, mutta se ei vieläkään suju toivotulla tavalla. Resptektiä "oikeille" toimittajille! Jo nyt iso kiitos kärsivällisyydestä Sarille, Unnille, Hannalle, Annikoille, Tinolle ja muille siisteille kollegoille. Ilman teitä ei osattaisi vieläkään mitään.
Muuten, käytiin jalkapallon MM-kisastudiossa!

Seuraamassa ensimmäistä live lähetystä, menossa "radiodoktorn" niminen ohjelma.

//Sabina Tiihonen

Nu har vi två fantastiska veckor på radio Vega bakom oss och två förväntansfulla veckor framför oss. Det är alldeles otroligt hur tiden bara flugit iväg och det känns som om det var igår som vår förman Unni kom och sökte oss från den stora skrämmande byggnaden “Stora smedjan”, som bara vimlade av sofistikerade kostymklädda män och kvinnor med höga klackar från alla håll.

Desto mer vi gått omkring i alla byggnader, desto mer har vi gått vilse och desto mindre har vi kännt oss i de enorma byggnaderna. Redan den andra dagen av vårt sommarjobb kom vi 15 minuter sena eftersom vi vimsat omkring i en massa korridorer och det visade sig att vi var på totalt fel ställen och dessutom på helt fel våningar. Det slutade med att Unni gav varsin karta i våra händer så att vi inte skulle tappa bort oss igen. Ironiskt nog, lyckades vi ändå med det nästa dag. Nu, efter att vi gått fel ungefär ett tiotal gånger i två veckors tid, hittar vi äntligen problemfritt till Vegas eget revir och vi har till och med lyckats vidga våra horisonter ända till BUU-klubbens avdelning.

Selfie legendaarisen BUU-klubben leiman kanssa!

Under dessa två veckor har vi lärt oss en massa och ibland känns det som om hälften har gått förbi, men konstigt nog kommer vi ihåg det mesta som våra kolleger lärt oss. Det allra första vi lärde oss på Vega visade sig vara ett av de knepigaste, men samtidigt roligaste att göra, nämligen att editera och klippa projekt. Det är fascinerande att se hur snabbt de andra kan klippa, det är endast ett par klickningar och plötsligt har de skapat ett perfekt projekt som skulle kunna sändas med det samma ut i världen. Som tur har vi de bästa som lär oss.

Redan under den första dagen stötte vi på en massa främmande ord och det dyker dagligen upp allt fler. Vi är fortfarande inte säker på hur ordet för att “intervjua slumpmässigt folk” heter, fastän vi gjort det redan flera gånger. För att vara ärlig måste vi säga att vi inte ens vet om vi syftar på rätt sak.. Vi hade bollat mellan flera olika alternativ, allt från wokspott till wokpopp och wokstop, men vi har kommit till att det högst troligtvis heter wokspopp eller wokpop. Det kanske skulle vara hög tid att lära sig...

Övertid har vi också jobbat, men det har vi knappt märkt. Plötsligt visar klockan fyra och vi inser att vi varit så uppslukade av jobbet att vi inte märkt hur snabbt tiden gått. Om dessa två veckor vi har bakom oss har gått så här snabbt, så vågar jag knappt tänka på hur snabbt följande två veckor kommer att gå. Snart kommer vi att vara som de andra ungdomarna i vår ålder, rastlösa och arbetslösa. Men som tur kommer vi att ha ett färskt minne av ett av de absolut häftigaste sommarjobben.

Kaikki täytyy tehdä siististi!

Santeri Mekhilyaynen, Ylen siisti kesäduunari, Yle Puhe — Wed, 18 Jun 2014 06:18:55 +0000

En edes tiedä mones päivä on menossa tätä siistiä kesäduunia, mutta sen tiedän, että kohta se loppuu. Pitäneen siis ottaa kaikki irti mitä saa tästä loppu ajasta. Mikä sen parempi tapa ottaa kaikki irtin kun mennä vierailemaan Pasilan linkkitorniin!

Oli muuten melkosen muikeet näkymät sieltä. Näki jopa omille hoodeille joka oli melkosen siistiä. Sieltä ylhäältä kun katsoi niin ei se Helsinki ollutkaan niin iso enää, mikä tuntui vähän oudolta.

En muista siisteistä tiedä, mutta työni on tässä monipuolistunut kokoajan ja olen päässyt mm. mukaan katsomaan miten ammattilainen hoitaa haastattelutilanteen. Juttua tehtiin juustosta ja pääsin Hakaniemen kauppahalliin maistelemaan juustoa ja valkohomejuustoa sieltä tarttui myös mukaan. Heh.. omani ei sitten sujunut niinkään hyvin ja tosiaan opin, että tässä alalla täytyy olla "röyhkeämpi" ja jättää pois kaikki turhat anteeksipyynnöt pois. Nooh... virheistä oppii.

Ylpeä itsestäni kyllä olen sillä kuitenkin hoidin omat haastatteluni loppuun asti (eihän siinä mennyt kuin vaan kaksi päivää kun taas ammattilaisella 15min), mutta sain haasteltua Aku Hirviniemeä, joka on mielestäni ihan hyvä suoritus. Tuon kaiken haastattelu rumban jälkeen onkin se veikein osuus eli materiaalin käsittely. Se vasta onkin hauskaa kun pitää leikellä äänitteitä (on muuten aikaa vievää jos pikkutarkkoja ollaan) siis...olenhan minäkin, koska kaikki täytyy tehdä siististi.

Käytiin tuossa myös eilen kesäduunareiden kanssa vierailemassa YleX:llä. Oli muuten hieno paikka ja pääsimme seuraamaan YleX:n suoraa lähetystä ja kyselemään kysymyksiä juontajalta.

Odottelen tässä yhe, että mitä jäljellä olevat päivät tuovat mukanaan, mutta kyllä pikku hiljaa alkaa jo kesälomahammasta kolottamaan (vaikka täällä nyt sataaki melkeen lunta)

Puolivälin etappi – ruusuja ja klassisia helmiä

Telma Peura, Ylen siisti kesäduunari, Klassinen musiikki — Tue, 17 Jun 2014 06:34:13 +0000

Kun kerroin kavereilleni kesätyöstä Ylen Klassisella, ensimmäinen kysymys oli tietenkin, mitä pääsisin siellä tekemään. En mä tiedä, vastasin aina. En tiennyt yhtään, mitä odottaa. Ja oikeastaan olen yhä melko hämmentynyt.

Niinpä otin itseäni niskasta kiinni, ja aloin hahmottamaan työtäni. Kaksi viikkoa. Mitä oikein olen ehtinyt tehdä?

Nämä koskettimet tervehtivät minua joka aamu Klassisella.

Mä olen vieraillut vaikka ja missä. Ylen sisällä nähnyt uutisstudiot, äänitysstudioita ja musiikkistudioita. Palautin Klassisen toisen siistin, Saaran, kanssa Sibelius-rekvisiittoja puvusto- ja rekvisiittaosastolle, ja pääsimme samaisiin paikkoihin vielä myöhemmin kaikkien siistien kanssa seikkailemaan. Että niitä vaatteita oli paljon! Talon (tai oikeammin talojen) ulkopuolelta olen päässyt käymään ruusutarhassa, Didrichsenin museossa, musiikkitalossa ja Ostrobotnialla Naurun tasapainon kuvauksissa. Ja huomenna pääsemme ilmaiseksi Saaran kanssa konserttiin!

Olen oppinut ohjelmien teosta. Katsoimme viikonloppuna äidin kanssa jalkapalloa ja eniten mä innostuin erätauolla. ”Aattele nyt, että ne on varmaan sekunnilleen miettineet, mitä tässä tauolla tapahtuu! Ne on jo paljon etukäteen miettiny noi kaikki, keitä ne nyt haastattelee ja muutenki, mitä ne näyttää”, selitin varmaan silmät loistaen äidille. Vasta kulissien takana tajuaa, mikä vaiva on kaikkein pienimpienkin yksityiskohtien takana. Joku käy oikeastikin ottamassa kuvat, joita näytetään uutisten taustalla. Ajaa kuvauspaikkaan ja takaisin, käsittelee kuvamateriaalin ja suunnittelee vielä tekstitkin. Huhhuh. Ja ruudulla työn tulos näkyy ehkä kaksi minuuttia.

Olen pitänyt hauskaa. Nähtiin Saaran kanssa jo etukäteen Nenäpäivä-sketsejä – nauran parin päivän jälkeenkin niille. Kannattaa siis marraskuussa katsoa! ;) Instagram-päivityksissä vääntelen Yle-sanaa niin paljon kuin mahdollista. Tämä työhän on ylellistä, ylen siistiä ja ylettömän kivaa! Yleensäkin kaikki Klassisella ovat todella mukavia. Yle on myös hieno kurkistus backstagelle, onhan lavan toisella puolella niin paljon yleisöä. Oma Yleinen mielipiteeni paikasta on erittäin positiivinen. Ja Ison pajan ruoka on niin hyvää, että ylensyön ja melkein annan ylen. Okei, joo, se siitä..

Vierailulla Simolan Rosariosssa

Olen tuottanut. Saaran kanssa ollaan kirjoitettu ja valokuvattu paljon. Käytiin kuvaamassa ja kyselemässä mielipiteitä klassisesta musiikista YleX:llä, tehtiin gallup keskustassa, kirjoitettiin Janne Koskisen radioäänitysreissusta blogiteksti Jannen blogiin (tai Saara suurimmaksi osaksi kirjoitti ja minä kuvasin)… Haastattelimme viime perjantaina pianisti Nazig Azeziania ja huomenna konsertin jälkeen kirjoitamme hänestä ja konserttisarjasta jutun. Menemme myös pizzalle tulevan sellistitähden kanssa. Ja totta kai sisältöä on tuotettu myös Instagramiin ja Twitteriin!

Aamu-tv:n studioon mä petyin. Telkkarissa se näyttää niin paljon hienommalta ja kotoisammalta.

Olen voittanut itseni. Monta kertaa. Töissä eteen tulee joka päivä pienempiä tai suurempia haasteita. Täytyy soittaa puhelimella vieraille ihmisille. Täytyy ensin suunnitella gallup ja sitten vielä toteuttaa se, mennä Helsingin kaduille tavoittamaan ihmisiä, jotka mieluummin kääntävät katseensa pois gallup-uhan lähestyessä. Täytyy olla suunnistusmestari selvitäkseen Yle-sokkelossa. Oikeastaan voittokulkuni alkoi ihan siitä, kun lähetin hakemukseni menemään. Olinhan voittaja jo silloin, kun sain kutsun haastatteluun. Kävelin varmaan sentin maanpinnan yläpuolella sen jälkeen, kun sain tietää saaneeni paikan.

Pyysimme ohikulkijoita piirtämään, millaisella ilmeellä he kuuntelevat klassista musiikkia.

Agj gopkgä, gåmvwkpof. Juu. En mä tiedä kahden viikonkaan jälkeen, miten kertoisin yhdellä lauseella, mitä työnkuvaani kuuluu. Mutta ainakaan vastaukseni ei enää ole ”en tiedä”. Se kuuluu paremminkin: ”Olen tehnyt niin paljon kaikenlaista, etten tiedä, mistä aloittaa!”

Työn monipuolisuus sekä näköalapaikat – ne ovat Ylessä ihan parasta!

kesäduunareiden kuvahaaste

Sari Veikkolainen, Yle HR — Mon, 16 Jun 2014 18:59:57 +0000

Ylen siistien kesäduunareiden työrupeama on puolivälissä. Oman työn ohessa on duunareilla ollut muutakin puuhaa. Viime viikolla tehtävänä oli suorittaa kuvahaaste: ota selfie jonkun yleläisen kanssa. Lisää kuvia ja päivityksiä löydät Ylen siistien Twitteristä ja Instagramista sekä #ylensiisti.

Yle Vegalla työskentelevät Sabina ja Kati sekä Radio Suomen Nikke löysivät kanssaan kuvaan aika pehmeitä yleläisiä.

Summerin juontaja, vloggaaja Tume pääsi kuvaan sekä YleX:n Kaisan että Summerin Rosan kanssa.

Uutisten Tomi ja Extremen Tonje löytämiensä yleläisten kanssa. Tonje oli selvästi vaaninut uhriaan Ylen naistenvessassa. Hmm...

Yle Puheen Santeri sai Isossa pajassa kuvaan Aku Hirviniemen, joka pääsi myös vastaamaan Santerin kesämökkigalluppiin. Yle Urheilun Toffe sai fanikuvan jalkapallolegenda Paolo Di Canion kanssa.

Nuori vetreys Ylen kanaville

Pietari Kokko, Ylen siisti kesäduunari, Yle Uutiset — Fri, 13 Jun 2014 13:13:54 +0000

”Tehän käyttäydytte kuin oikeat toimittajat. Pitäkää tuoleistanne kiinni!”

Näin minulle ja kollegalleni Henrylle totesi Yle Uutisten kotimaantoimituksen esimies aamukokouksessa ensimmäisellä viikolla. Me molemmat olemme Ylen siistejä kesäduunareita kyseisellä osastolla sekä uutistoimistossa.

Ja se onkin tähänastista työpaikoistani todennäköisesti antoisin. Kollegat innostavat, kannustavat ja antavat rakentavaa palautetta kaiken aikaa, mutta mikä parasta: meidän annetaan tehdä juttuja siitä mistä itse haluamme ja näin olla omatoimisia kesätyöntekijöitä.

Minä juttukeikalla.

Erinomaista, että Yle otti meitä nuoria töihin. Nythän on valitettava totuus olemassa: suuri osa kanavaa seuraavista on keski-ikäisiä tai harmaahiuksisia aikuisia, ja nuori vetreys jää jonnekin taka-alalle.

Kesätyössäni olen tähän mennessä saanut havaita yleläisten olevan erittäin rentoja työläisiä, mitä en olisi uskonut seurattuani kanavaa. Mutta se minua ihmetyttää, miksei se näy ulospäin television katsojille?

Se olisi nimittäin ykkösprioriteetti saada nuoret kiinnostumaan Ylestä. Pitäisi hankkia ulkomaalaisia sarjoja, vaikkapa Criminal Minds, Simpsonit ja Arrow. Rahaa voisi karsia niistä ohjelmista, jota nuoret eivät nyt katso. Vaikka tarkoitus olisi.

Työpisteeltäni huomaa, että kiire on aikamoinen.

Uutisten osalta valtionyhtiön pitäisi ehkä alkaa kirjoittamaan enemmän nuoria kiinnostavista aiheista: Siis Hesarin ja Iltiksen tapaan - peliarvosteluja. Niitä pelejä pelaava nuoriso todennäköisesti lukisi mieluusti. Ja jos nettiin tehtäisiin nuorille oma uutisosio? Tai vaikkapa kokonaan oma sivusto?

Sitten on sosiaalinen media, jossa kesätyöläisten rekrytoinnissa toimittiin oivallisesti. Kiitos kuulunee Yle_Rekry-tilille Twitterissä sekä #Ylemme-tunnisteelle Insagramissa. Kuinka mielenkiintoista olikaan tutustua Yleen jo ennen kuin pääsin sinne!

Mutta nuorille suunnattua somea Yle voisi mielestäni petrata muutenkin kuin ylensiisti-hashtagilla ja Ylensiistit-Twitter-tilillä. Mietitäänpä kanavan mielestäni parasta sarjaa: Pasilaa. En ole nähnyt yhtäkään sarjan tiliä tweedissäni, vaikka olen jo ajat sitten seurannut sitä. Twiittejä pitäisi tulla päivittäin, jotta nuoret muistaisivat ohjelman. Sama Ylen tapauksessa: nuorisolle suunnattuja postauksia kehiin – mitä useammin, sen parempi.

Mitäs niitä muita keinoja on? En nyt äkkiseltään muuta keksi. Mutta eiköhän tätä päivitetä jos sellaista ilmenee!

Joka tapauksessa, olen erittäin tyytyväinen Yleen, sen henkilökuntaan, työtovereihini ja –tehtäviini. Kiitos!

Seuraa minua Twitterissä: @Pietz98

Muista lukea Ylensiistien tuotoksia Twitterissä, Facebookissa ja Insagramissa tunnisteella #ylensiisti. Älä unohda tätä blogia!

Kynä sauhuamaan ja kamera kuumaksi!

Frans Åkerberg, Ylen siisti kesäduunari, Yle Design — Thu, 12 Jun 2014 07:54:41 +0000

Toinen siisti kesäduuniviikko Ylellä on käynnistynyt iloisissa merkeissä.Viikko alkoi maanantaina Pasilasta kesäduunareiden yhteisellä tapaamisella. Päivän aikana vaihdettiin kuulumisia, tutustuttiin Pasilan studiotaloon (josta muuten löytyi mm. kasaridisco ja jalkapallon MM-kisastudio) ja lopuksi kuultiin vähän hyväntekeväisyysasiaakin. Ehkä hienointa oli kuitenkin tavata kaikki muut taitavat ja mahtavat kesäduunarit! Upeaa yhteishenkeä on jo havaittavissa, vaikka viikkohan tässä ollaan vaan vasta tunnettu.

Tiistaina palasin omalle osastolleni, eli Designiin tänne Tampereen Mediapolikseen. Tampereella meitä kesäduunareita on yhteensä kolme. Design-osastolla työskentelee mm. graafikoita, lavastussuunnittelijoita ja puvustajia. Oma osastoni on kuin unelma, upeita ihmisiä ja hyvä henki. Eivätkä oma työhuone, tai kahvikone suoraan osaston oven vieressä ole yhtään sen huonompia!

Ensimmäisellä työviikollani tein vähän omasta hommastani poikkeavia töitä, pääsin auttamaan Pikku Kakkosen juhlakonsertin järjestelyissä. Hommaa riitti laidasta laitaan ja projekti huipentui viime viikon lauantaina juhlatapahtumaan Tampere-talolle, jossa pääsin toimimaan itse Katti Matikaisen turvamiehenä! Monena saa siis kesäduunari olla!

Tällä viikolla olen sitten palannut varsinaiseen hommaani tekemään juttuja Design-osaston ihmisistä. Ensimmäinen haastattelu on jo tehty, ja monta on vielä edessä. Ei siis muuta kuin kynä sauhuamaan ja kamera kuumaksi, tämä on upein kesäduuni ikinä!

Toinen viikko Ylen siistinä kesäduunarina

Santeri Mekhilyaynen, Ylen siisti kesäduunari, Yle Puhe — Wed, 11 Jun 2014 08:04:50 +0000

Tässähän on jo toinen viikko Ylen siistinä kesäduunarina pärähtänyt käyntiin oikeen vauhdikkaalla maanantailla täynnä toimintaa, jännittäviä käytäviä, isoja studioita, lavasteita ja hassun hauskoja pukuja eikä sovi unohtaa leluja joilla osa meistä innostui leikkimään ehkä vähän liikaakin.. kröhöm.. olemmehan jo sentään nuoria jotka eivät missään nimessä voi käyttäytyä niin.

Palatakseni ensimmäiselle viikolle niin itse päädyin Yle Puheen toimitukseen yhdessä Katarinan kanssa, joka on jo tässä aikaisemmin kirjoittanut pienen blogin. Katarina on siis Yle Puheella nettipuolella ja minulle on annettu hoidettavaksi FM puoli.

Viime viikko menikin sitten siihen, että tutustuin äänenleikkaus ohjelmistoon toooodella paljon ja sitten sainkin etsiä isoista firmoista isoja uutisia juontajaa varten. Työ on ollut suhteellisen haastavaa sekä oikein mukavaa.

Tosiaan nyt toinen viikko lähti käyntiin retkellä Ylen studiotalolla jossa näimme miten pystytetään esimerkiksi MM-jalkapallon kisastudio (studio oli valtava, vaikka ei edes talon suurin). Siitä siiryimme katsomaan muita lavasteita jonka jälkeen sukelletiin huoneeseen missä olin tuhansittain erilaisia vaatekappaleita alusvaatteista hattuihin. Sitten pääsimme katsomaan Ylen rekvisiitta varastoa ja siellä sitten olikin kaikkea kaljapulloista aina karaokeradioon. Tottakai ennen tuota retkeä me myös vaihdoimme kahvilassa kuulumisiä, koska emme olleet nähneet toisiamme (kesäduunareita) viikkoon.

Sitten pääsimme tyydyttämään nälkämme ruokalaan (aah), jonka jälkeen vuorossa oli kokoushuoneessa pidettävä luento meille Ylen tulevasta kampanjasta. Meiltä kysyttiin siellä mielipidettä, että voisimmeko nähdä itsemme kampanjassa mukana ja mitä mieltä olimme siitä.

Uskoisin, että tulevista viikoista tulee vähintään yhtä hauskoja.

Tutkimusmatkalla Uutisten maailmaan

Henry Hedborg, Ylen siisti kesäduunari, Yle Uutiset — Fri, 06 Jun 2014 17:42:52 +0000

”Henry Hedborg soittaa Yle Uutisista, hyvää päivää.”

Tätä on tullut hoettua Ylen puhelimessa jo lukuisia kertoja! Luurista onkin ollut tärkeä työkalu. Ensimmäinen viikko unelmatyössä täällä Ylen siistissä kesäduunissa Yle Uutisissa on ollut todella siisti ja mielenkiintoinen.

Yle Uutisissa meitä siistiläisiä työskentelee neljän hengen kopla: minä ja Pietari olemme kirjoitushommissa vuoroviikoin kotimaantoimituksessa ja Uutismaisemassa, Tomi tekee koodia ja Sapsu visuaalisia hommia sekä kuvauskeikkoja minun ja Pietarin juttuprojekteja varten.

Alkuviikko sujui tutustuessa Radiotalon alakerran uutistoimituksiin. Heti ensimmäisenä iltapäivänä noutajamme Riikka (uutistoimittaja, joka nouti meidät neljä töihin siistiläisten alkutapaamisesta) opetti meille kaksi tärkeintä asiaa: it-tuen lyhytpuhelinnumeron ja reitit Radiotalon kahvikoneitten luo. Näillä eväillä onkin pärjätty jo pitkälle!

Minulle ja Pietarille nakitettiin kotimaantoimituksessa heti tärkeä homma: meidän pitää muiden normaalijoutuisten töittemme ohessa pitää loputonta listaa kaikista asioista, jotka täällä ovat havaintojemme mukaan ihan pielessä. Suuri vastuu lankesi myös muillekin siistiläisille, kun duunarin roolimallimme Sari käski koko porukan käyttäytyä hyvin ja näyttää siten vähän käytöstapojen mallia Ylen vakioväelle.

Olemme Pietarin kanssa melko itsenäisestikin kehittelleet omia juttuprojektejamme, joita kirjoitamme Yle Uutisten nettisivuille. Vikalistaan ei ole kirjattu ainakaan käytännön ongelmia meidän siistiläisten ja vakkariväen välillä, vaan olemme saaneet todella hyvän vastaanoton ja eikä meitä ole aliarvioitu ollenkaan.

Loppuviikosta pääsin omalle juttukeikalleni Sapsun kanssa Vuosaareen. Kävimme haastattelemassa kesätöissä ollutta rantapelastajaa ja jätimme tietysti Aurinkolahden rantaan terveiset Ylen Siisteiltä. Keikan loppuhuipennukseksi Mercedes kaartoi Ison Pajan pääovien eteen ja lasku vingutettiin Ylen taksikortin piikkiin. Siistiä!

Ensimmäisenä iltapäivänä meille myös tarjottiin kaksi vaihtoehtoa: saamme halutessamme joko lapsenvahdin hengittämään niskaamme koko kesäkuuksi, tai voimme olla siistejä ja omatoimisia ja kysyä ihan itse neuvoja kun niitä tarvitsemme. Luulen, että valinta on selvä. Lapsenvahti jääköön takavasemmalle, jos vaikka joku vakkari tarvitsee. HR-osaston Ransua tosin kovasti odottelemme kaverikuvaan olallemme.

Ensimmäiset päivät Yle Puheella

Katarina Lilius, Ylen siisti kesäduunari (Yle Puhe) — Thu, 05 Jun 2014 18:14:40 +0000

Hieman tunnelmia ensimmäisistä päivistä Ylellä.

Itse olen toiminut Yle Puheen verkossa, mutta olen myös päässyt tutustumaan radiopuoleen ja osaston ihmisiin. Viikko on lähtenyt hyvin käyntiin ja olemme molemmat (minä ja Santeri Mekhilyaynen, toinen siistiläinen Puheella) viihtyneet hyvin.

Edessä häämöttää jo viikonloppu, jolloin latailemme akkuja seuraavalle viikolle Ylellä.

Nuorisojoukko kertoo millainen Yle on

Sari Veikkolainen, Yle HR — Wed, 04 Jun 2014 06:17:43 +0000

Ylen siistit eli omien sanojensa mukaan Ylen sikasiistit kesätyöntekijät aloittivat kesäkuun mittaisen työrupeamansa 2.6. Nuoria on yhteensä 21 ja heistä 3 työskentelee Tampereella, loput Pasilassa.

Nuoret työskentelevät toimituksissa eri puolilla Yleä, muun muassa Uutisissa, Puheessa, Uudessa päivässä ja X3M:llä. Lahjakkaat 16-17 –vuotiaat eivät ole Ylellä vain ns. tutustumassa työelämään vaan tavoitteena on, että he myös osallistuvat toimitusten työhön ja omalla nuoren näkökulmallaan myös voivat tuottaa toimitukselle uusia ideoita ja näkökulmia.

Sikasiisteillä on myös kaksoisagentin rooli. Työnsä ohessa he kertovat miltä Yle heidän mielestään näyttää. Mitä tapahtuu kulissien takana? Onko Yle kankea, pölyttynyt ja pönöttävä? Vai sittenkin jotain ihan muuta? Tämän agenttityön tuloksia voimme nyt ryhtyä pelon sekaisella jännityksellä seuraamaan.

Ensitöikseen kesätyöntekijät perustivat Instagram-tilin Ylensiistit kuvien jakamista varten. Heidät löytää myös Twitteristä @ylensiistit. Suosittelenkin, että laitat nämä tilit seurantaan. Ja päivityksiä sekä kuvia löytyy paljon myös tunnisteella #ylensiisti.

Tässä kesäduuniblogissa kesätyöntekijät myös pääsevät ääneen. Kuulumisia on luvassa jo ihan lähiaikoina. Pysy kuulolla.

Ansaittua kesälomaa kohti

Cilla Aulén — Fri, 28 Jun 2013 10:24:50 +0000

Muistan erinomaisesti kuinka itse saapuessani Ylelle viime vuonna olin salaa kauhuissani siitä selviäisinkö minulle annetuista työtehtävistä halutunlaisesti ja tulisinko löytämään toimistoni Ison Pajan uumenista kun tulisin seuraavana aamuna töihin. Kuukauden lopussa kirjoitin jo artikkeleita ilman ohjeistusta ja vaelsin ammattilaisen elkein pitkin käytäviä paikasta toiseen eikä siitä neljän viikon takaisesta kauhusta ollut jälkeäkään. Eilen lounastaessani siistien kanssa tunnistin saman tapahtuneen myös heille. Neljä viikkoa saattaa tuntua paperilla lyhyeltä ajalta, mutta se riittää uusien asioiden kohtalaiseen oppimiseen. Se on myös tarpeeksi pitkä aika loputtoman uteliaisuuden ja tiedonhalun heräämiseen.

Yleisradiolla on paljon annettavaa ihmiselle ilman työkokemusta. Tarjolla olevissa työtehtävissä on niin laajaa hajontaa, että välillä siitä menee pää sekaisin. Saapuessaan taloon on vaikea käsittää sitä, että on oikeasti olemassa näin suuria yrityksiä, joissa työskentelee muutamia tuhansia ihmisiä. Voinkin vannoa, että kokemus tästä kesäkuusta on ollut jokaiselle siistille uniikki riippuen siitä mitä he ovat tehneet ja missä he ovat olleet. Ne 14 eri työpistettä joihin siistit on ripoteltu antavat vain pintapuolisen käsityksen kaikesta toiminnasta jota Ylen sisällä tapahtuu. Luulenkin, että jokaisella tämänkin vuoden siisteistä on herännyt halu oppia lisää ja nähdä enemmän. Minulla ainakin on. Minulla onkin hyvin vahva tunne siitä, että ainakin osa näistä kolmestakymmenestä nuoresta tullaan näkemään täällä uudestaan enemmin tai myöhemmin.

Kokonaisuudessaan tämä kesäkuu on ollut antoisa kokemus kaikille osapuolille. Siistit ovat tarjonneet työpisteissään korvaamatonta apua, josta he ovat vastalahjaksi saaneet täysin uudenlaisia kokemuksia ja mahdollisuuksia. Näin tutorin asemassa en voisikaan olla iloisempi siitä miten hyvin kaikki on sujunut. Voinkin onnellisin mielin päästää tämän vuoden mahtavat siistit kesälomille tänään järjestämiemme päättäjäisten jälkeen.

Aurinkoisin terveisin,
Cilla
Siistien kesäduunareiden tutor

Ylen siistit kesäduunarit vuosimallia 2013.

Toinen megablogi

Ylen siistit kesäduunarit 2013 — Fri, 28 Jun 2013 06:01:54 +0000

Toimittajan työ ja italialaisen pojan haastattelu

"All right, viimeinen blogiteksti :)

När folk tänker på sommarjobb så är det att plocka jordgubbar, klippa gräsmattor och sälja glass med inte så bra lön och störande väder och chefer. Men här på YLE har jag fått göra saker som inte är "the typical sommarjobb". Jag har varit en journalist! Toimittaja! A journalist! Jag har intervjuat folk, talat live i radio, klippt ihop ljudspår och varit en del av processen att sända ett radioprogram.

Haha, en höjdpunkt var när jag intervjuade en jämnårig pojke om Asien and stuff. Han var helt underbar, halvitalienare och kramsjuk! Vi satt i ett litet tecafé och drack te medan vi snattrade bort en timme. Intervjun var exemplarisk och vi hade mycket gemensamt så samtalet flöt bra på. Varje gång jag har lyssnat genom hans svar på datorn har jag skrattat och flinat, för han var bara så ihana! Haha, ni vet säkert hur italienare talar, deras röst går upp och ner och de är ganska fjolliga! Me like :)

På redaktionen har jag suttit och redigerat och klippt ihop, jobbat som en journalist och snackat om Nelson Mandela. Och någon hämtade jordgubbar hit, nami!
Well, well, tiden har gått snabbt och jag har upplevt så mycket mer än vad jag hade trott, Jag har inte plockat jordgubbar, jag har inte klippt gräsmattor och jag har itne sålt glass. Jag har varit en journalist."

Rebecca Nordman työskenteli kesäkuun ajan Ylen siistinä kesäduunarina Yle X3M:llä.

"Huomenna sitten loppuu tämä todella siisti kesäduuni. Viimeiset päivät ovat olleet hiljaisia, koska suurin osa työntekijöistä täällä on jo lähtenyt kesälomille. Toistanpa nyt vähän itseäni, mutta viikot todella ovat menneet todella nopeasti! Vaikka välillä on ollut vähän tylsempiä päiviä, kun ei ole ollut oikeastaan mitään tekemistä (niitä päivä on ollut kuitenkin hyvin harvoin), on joka viikko oppinut kuitenkin jotain uutta ja tehnyt sellaista, mitä ei ole ikinä ennen tehnyt. Esimerkiksi pari päivää sitten tein haastattelun englanniksi kahdeksan ihmisen joukolle. Aluksi jännittää tuollaiset tilanteet, mutta loppujen lopuksi se on todella palkitsevaa. Ylen siisti kesäduuni sai minut haastamaan itseni ja opetti, että myös pystyn tehdä ne asiat, jotka voivat pelottaa."

Lara Yildirim työskenteli kesäkuun ajan Ylen siistinä kesäduunarina Yle Klassisessa musiikissa.

"Kyllä voi neljä viikkoa mennä nopeasti. Koko kesäkuun ajan sai tehdä ihan 'oikeita töitä' ja vieläpä musiikin parissa. Paljon on tullut opittua, erityisesti juuri artikkeleiden toimittamisesta ja haastattelemisesta. Nyt vielä viimeisen viikon aikana teimme jutun Musiikkitalon kesäkonserttisarjasta ja molemmat haastattelut aiheesta englanniksi, ja toinen niistä ilman 'oikean' toimittajan apua Laran kanssa kahdestaan (Lara pääasiassa haastatteli ja minä kirjasin ylös). Siitäkin kuitenkin selvittiin ihan hyvin. Parempaa kesätyötä ei voisi toivoa. Kiitos Yle ja erityisesti klassisen musiikin toimitus!"

Tuomas Kangas työskenteli kesäkuun ajan Ylen siistinä kesäduunarina Yle Klassisessa musiikissa.

Loppusuoralla

"Kaksi päivää on enää töitä jäljellä eli loppusuoralla ollaan. Yle Urheilussa hommat ovat jatkuneet mielenkiintoisissa merkeissä. Viime viikolla saimme työparini Alecin kanssa vastuullemme laajan juttukokonaisuuden Helsingin vuoden 1952 olympialaisiin liittyen. Tekstien tueksi kaivoimme arkistoista vanhoja valokuvia ja niiden pohjalta kävimme sitten ottamassa kuvia kilpailupaikkojen nykykunnosta. Lopputulos taitaa edelleen löytyä urheilun etusivulta.

Kommelluksiltakaan ei olla täysin vältytty. Tein radiohaastattelun Yle Puheen jalkapallokierrosta varten, mutta en sitten tullut ajatelleeksi, että saattaisi olla ihan fiksua laittaa nauhoitus päälle. No, menköön kokemattomuden piikkiin. Virheistä oppii ja niin edelleen. Toisella yrittämällä haastattelu onnistuikin sitten ihan mukavasti.

Kaiken kaikkiaan kesäkuu on ollut erittäin onnistunut, mikäs siinä työskennellessä kun työ on mielenkiintoista ja mielekästä. Blogikirjoitukset omalta osaltani on hyvä lopettaa perinteiseen tapaan näihin kuviin, näihin tunnelmiin."

Jussi Vainikka työskenteli kesäkuun ajan Ylen siistinä kesäduunarina Yle Urheilussa.

"17 työpäivää ja rapiat takana, enää vajaa kaksi jäljellä. Työpäiviin on tullut vahvaa rutiinia: olemme osallistuneet ainakin melkein joka päivä kahteen lyhyeen kokoukseen, joissa suunnitellaan illan urheilutarjontaa. Tuoli, jossa olen istunut online-puolella, alkaa sekin tuntua tutulta, sillä suuri osa työtunneista on käytetty nimenomaan siinä istuen. Esimerkiksi lähetyksien suunnittelemiseen käytetyn iNews-järjestelmän täyttämisessä on vierähtänyt tovi jos toinenkin.

Työtehtävät eivät toki ole rajoittuneet vain koneen ääressä nököttämiseen. Kävimme esimerkiksi ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräisen 'infotilaisuudessa'. Kyseisen tilaisuuden aikana toimenkuvaamme kuului kannella kameran jalustaa ympäri Linnanmäkeä, tarkkailla vakituisten toimittajien haastattelutyötä sekä pelailla Mäkäräisen juuri avattua nimikkopeliä.

Teimme myös juttusarjan vuoden 1952 olympialaisten kisapaikoista. Reissasimme ympäri Helsinkiä kamera kaulassa ja otimme kuvia niin Olympiastadionista, Velodromista kuin Taivallahden soutustadionistakin. Takaisin Pasilaan selvittyämme kirjoitimme kisapaikkojen historiaa juttumuotoon ja valmis juttusarja kuvineen löytyykin Urheilun sivuilta.

Kuukausi alkaa siis olla takanapäin. Omaa tuolia ja huipputason ruokia tulee varmasti ikävä, mutta toisaalta varmasti tekee hyvää itse kullekin päästä lomailemaan. Aikaa on kuitenkin yhä jäljellä: kannattaa siis ottaa siitä vielä kaikki mahdollinen ilo irti."

Alec Neihum työskenteli kesäkuun ajan Ylen siistinä kesäduunarina Yle Urheilussa.

Viimeisiä viedään!

"Ohjelma valmis. Pari päivää vielä jäljellä. Tänään oltiin vierailemassa Alishowssa, jossa vieraana oli imitaattori Jarkko Tamminen (joka toi lähetykseen mukanaan Aira Samulinin, Martti Ahtisaaren, Tarja Halosen, Tamin, sekä monen muun suomalaisen sankarin). Aamulla ei ollut sen suurempaa hommaa, kuin päivittää Facebookia ohjelman kulusta. Sain eilen valmiiksi jakson jonka tein 'Kesävesillä'- sarjaan. Jaksossa otin selvää kahdesta uudesta vesiurheilulajista, SUP-surffauksesta ja SUP-joogasta. Lajeissa seisotaan leveähköjen surffilautojen päällä ja melotaan. Jutun tekeminen alusta loppuun, omin käsin oli suhteellisen hienoa.

Loppu häämöttää ja siinä on hyvät ja huonot puolensa, mutta olen todella kiitollinen Ylelle tästä työpaikasta."

Kaarlo Kulmanen työskenteli kesäkuun ajan Ylen siistinä kesäduunarina Yle Puheella.

"Toiseksi viimeinen työpäivä, jännitys tiivistyy. Loman odotus sekoittuu haikeuteen, kun tulee aika jättää Yle. Viimeisellä viikolla olemme saanet tehdä ikioman radiojutun ja pääsemmekin puhumaan suoraan lähetykseen. Hurjaa! Tätä minä odotin ja haluamani sain. En voi kuin kiittää.

Ylellä työskentely on ollut ainutlaatuinen mahdollisuus. En olisi koskaan uskonut, että tällainen tilaisuus suotaisiin juuri minulle. Olen ällistynyt, että unelmien kuukausi on jo ohi ja on aika palata normaaliin elämään.

Tulen muistelemaan aikaani täällä ja kaikkia tapaamiani ihmisiä lämmöllä. Pidetään lippu korkealla!"

Sivi Makkonen työskenteli kesäkuun ajan Ylen siistinä kesäduunarina Yle Kultakuumeessa.

"Tänään on toiseksi viimeinen päivä töissä täällä Ylellä. Ehdoton huippukohta oli se, kun pääsimme uutis- ja ajankohtaisosion kesäduunareiden kanssa seuraamaan 20:30-uutislähetystä tarkkaamosta. Tunnelma oli virittynyt pimeässä huoneessa, jossa toimittiin ehdottomalla sekuntiaikataululla. Puhuimme myös Kaj Rehnmanin kanssa uutisihmisen elämästä ja hän jakoi meille kokemuksiaan. Suoritimme tänään kellarin kartoitusta ja päädyimme aina pääkalloluolalle asti. Legendat ihmisistä jotka eksyvät Ylen kellareihin eivät ole tuulesta temmattuja. Olen saanut paljon irti siististä kesäduunista, sillä täällä pääsee näkemään asioita, joita tavallinen kansalainen ei tule edes ajatelleeksi."

Eetu Laine työskenteli kesäkuun ajan Ylen siistinä kesäduunarina Ylen Uutis- ja ajankohtaistoimituksessa.

"Heippa! :)

Nyt on neljä viikkoa Ylen siistiä kesäduunia takana! Tunnen itseni true duunariksi.

Kuukauden kohokohtia ovat olleet uutislähetykseen pääsy, ruoka, uutisten tekemisen seuraaminen, valokuvaaminen, haastattelukeikat, ihmiset ja tietysti Ylen kellareissa seikkailu! Kahvikoneesta tuli uusi ystäväni. Kuvasimme muiden U&A:ssa olleiden kesäduunareiden kanssa lyhyen esittelyvideon, mikä oli myös hubaa. :) Tuli bosslife-fiilis, kun olin mukana ajelemassa ympäri kaupunkia Ylen sinisten autojen kyydissä.

Vaikka täällä onkin ollut kivaa, on silti hauskaa päästä myös lomalle. Nyt jopa on rahaa taskussa, joten lomalla voi tehdäkin jotain! Wuhuu!

Hyvää kesää kaikille! :)"

Venla Lindström työskenteli kesäkuun ajan Ylen siistinä kesäduunarina Ylen Uutis ja ajankohtaistoimituksessa.

Heipähei ja blogia vei!

"Uhhuh, mikä kuukausi. Aika on vilistänyt silmien edessä, enkä oikein osaa sisäistää, että huomenna on todellakin viimeinen työpäivä. Ylellä on ollut ikimuistoista, enkä usko, että mikään näin huba voi täyttää työnteon määritelmän.

Viime viikolla saimme tehtäväksemme kuvata esittelyvideon itsestämme Ylen Intraan. Elokuvanteko on yllättävän aikaavievää ja saimme tähänkin kulutettua viitisen päivää suunnitteluun, kuvaukseen ja editointiin. Lopputulos on kuitenkin tyydyttävä ja projektia oli hauska toteuttaa. Eilen saimme tilaisuuden nähdä kuinka 20.30-uutislähetystä tehdään. Tätä eivät kaikki voi sanoa tehneensä. Näkymä tarkkailuhuoneessa oli kuin 70-luvun avaruusalukselta: valtavasti näyttöjä, pieniä nappeja ja vilkkuvia valoja.

Aiemmin sain tilaisuuden kavuta Pasilan linkkitornin huipulle. Näkymät olivat mahtavat ja Hartwall-areena olisi kokonsa puolesta mahtunut kämmenelleni. Se oli eeppistä.

Tänään aamupäivällä annoimme periksi päiviä jatkuneelle kiusaukselle mennä uudestaan Ylen kellareihin. Tällä kertaa vaelsimme pitkälle maan alla ja nousimme pinnalle jossain, kaukana Ylestä. Kellareista löytyi vaikka mitä, viinapulloista polkuautoon ja ikivanhaan kirjastoon, joka oli täynnä paksuja, aikansa eläneitä oppikirjoja ja jonkun epäonnisen lukiolaisen 50-luvulla sinne unohtama saksanvihko. Tunneleita on tosiaan paljon ja ne tuntuivat loputtomilta. Pariin otteseen luulimme eksyneemme. Ei hitsi, mä haluun sellaisen kellarin. :)

Täällä olen saanut leikkiä valokuvaajaa, tehdä journalismia ja tavata lätkätähtiä. Siistiä kuin mikä.

Mutta joo, kaikki kiva loppuu aikanaan ja onhan se nyt jo aikakin päästä lomalle.
Vielä on kesää jäljellä. Ainakin vähän."

Elmo Mustonen työskenteli kesäkuun ajan Ylen Uutis- ja ajankohtaistoimituksessa.

"Viimeisiä päiviä viedään, fiilikset ovat kaikinpuolin haikeat - en taida olla ainoa, joka on samoilla fiiliksillä liikkeellä. Ei millään tekisi mieli lähteä, kun on juuri saanut tutustua paremmin työkavereihin ja talon tapoihin. Nyt vasta kuukauden jälkeen osaa jo liikkua ilman ylimääräisiä eksymisiä, joita itselläni oli ensimmäisellä viikolla paljon. Mennyt viikko on kulunut radiojutun hiomisessa ja valmiiksi tekemisessä - se tulee ulos tänään Kultakuumeen lähetyksessä. Käytävän toisella puolella asusteleva Anu kysäisi meiltä myös sellaista, että haluammeko suoraan lähetykseen tänään. Yht'aikaa hän sai kaksi vastausta, minulta EI ja Siviltä KYLLÄ. Katsoimme toisiamme ja kinastelimme tovin siitä, että mennäänkö vai eikö mennä ja päätettiin sitten, että mennään kun yhdessä päästään. Ja nyt kun tarkemmin ajattelen, sinne radiolähetykseen ei noin vain kävellä. Nyt kun on mahdollisuus tarjolla, siihen tulee tarttua. Tämä koko työ oli minulle mahdollisuus kokea uusia asioita, joten miksi esimerkiksi kuukauden pois kotoa olemisen jälkeen, en uskaltaisi tarttua mihin tahansa vastaan tulevaan?"

Tuukka Pajuniemi työskenteli kesäkuun ajan Ylen siistinä kesäduunarina Ylen Kultakuumeessa.

"Työt alkaa olla ohi ja pitää sanoa, että hauskaa on ollut. Viimeisellä viikolla pääsin tekemään juttua, johon piti käydä haastattelemassa Segwayn maahantuojaa. Lähdin siis hortoilemaan yksikseni Keraan, joka on siis todella pieni paikka Espoossa. Sain etsiä paikkaa jonkin aikaa, sillä en meinannut tajuta missä päin olin. Kaiken lisäksi navigaattorini sekosi ja ohjasi minulle reitin, joka kiersi puoli Espoota, tai siltä se ainakin näytti. Kuitenkin loppujen lopuksi selvisin paikalle ja pääsin tekemään haastattelun sekä testaamaan Segwaytä, jota oli todella mahtava ajaa. Olemme myös täällä ollessamme päässeet tutustumaan Ylen tiloihin. Yksi kuuluisimmista 'nähtävyyksistä' on Ylen kellari. Suuri ja mahtava kellari, jonne joka kesä hukkuu muutama kesätyöläinen. :DD Kellari oli todella massiivinen. Aina kun luuli, että tie päättyisi kulman takana, tai että tulisi lukittu ovi vastaan, tie vain jatkui ja suurin osa ovista oli auki.

Tänä aamuna pääsimme seuraamaan Yle Puheen aamuohjelmaa Alishow:ta. Ohjelmaa lähetetään tällä hetkellä Kallion Karhupuistosta, joten menimme heti aamusta sinne. Oli aivan hirveää lähteä etsimään täysin tuntematonta paikkaa väsyneenä vielä eilisen Rock the Beach -festarin jälkeen, (joka oli muuten todella todella mahtava!!) mutta onneksi puistikko löytyi helposti. Tänään vieraana oli imitaattori Jarkko Tamminen, joka oli aivan uskomaton tyyppi ja saimmekin hyvät naurut heti aamusta. Pääsemme seuraamaan myös huomisaamun lähetystä. Lähetystä seuratessamme tehtävämme on päivittämään Yle Puheen Facebook- ja Twitter-sivustoja. On se kyllä rankkaa olla Ylen kesäduunarina.

Kesäkuu meni todella nopeasti ja liian aikaisista heräämisistäkin huolimatta, töissä on ollut hauskaa. Ylen siistinä kesäduunarina on ollut todella mahtavaa. Olen tutustunut uusiin ihmisiin, saanut uusia kavereita ja se mikä koko tämän kesätyönkin pointtina on, olen päässyt kokemaan, minkälaista on olla töissä Yleisradiossa. Ehdottomasti kannattaa hakea tänne kesätöihin, se on nimensä mukaisesti siistiä.

Hyvää kesää ihmiset, huomenna alkaa LOMA!!"

Iiris Karhama työskenteli kesäkuun ajan Ylen siistinä kesäduunarina Yle Puheella.

"Kyllä aika meneekin nopeasti! Muistin onneksi tänään käydä tutkimassa Ylen rekvisiitan kameravarastoa ennen töiden loppumista. Sieltä löytyi optiikkaa ja kameroita moneen lähtöön. Palkkaakin olen jo ehtinyt kuluttaa uuden kameran verran. On kyllä ollut unohtumaton kesäduuni!

Kiitokset siis Ylelle ja etenkin tänne designin väelle! Eipä tässä kai paljoa sanottavaa enää ole muuta kuin hyvää kesää kaikille."

Erkki Lähde työskenteli kesäkuun ajan Ylen siistinä kesäduunarina Yle Tuotannossa.

"Ulkona tuulee ja sataa, mutta tällä hetkellä kumpikaan niistä ei haittaa kun viimeistä viedään töissä, ja olemme istuneet lähinnä koneella tuijottamassa tähän asti kuvaamiamme videopätkiä. Niistä pitäisi huomenna vielä supereditillä taikoa minuutin mittaisia kokonaisuuksia, kymmenisen kappaletta. Kuukausi Ylen siistinä on hujahtanut hetkessä ohi, mutta nyt sentään olen tajunnut olevani töissä lukuisilla hauskoilla kuvauskeikoilla ravatessa – silti tuntuu siltä kuin olisin tehnyt tätä vasta viikon tai pari.

Noh, lomalle on mukavaa kuitenkin päästä ja tämän kesäkuun jälkeen olen monia kokemuksia rikkaampi, hetkiä joita en varmasti olisi saanut jossain muualla. Pienet seikkailut Fazerin liukuhihnojen alla, Rovion pehmoleluarmeijan keskellä ja Ylen kellareissa varmasti tulevat hyppimään mielessä pidempään, sen verran ainutlaatuinen ja syväluotaava tämä reissu media-alan pyörteisiin on ollut!"

Aada Harju työskenteli kesäkuun ajan Ylen siistinä kesäduunarina Nuorille nyt! -projektissa.

"Huomenna koittaa viimeinen päivä Ylellä kesäduunissa. Kuukausi on vierähtänyt aivan käsittämättömän nopeasti. Kaikkea on tullut tehtyä ja nähtyä. En ole törmännyt yhteenkään epämiellyttävään hommaan. Epämiellyttävältä ei tuntunut edes eksyä putkitunneleihin pelkän kännykän valon kanssa. Se oli jännää! Jäisin tänne koko loppukesäksi töihin jos se olisi mahdollista. On aivan mahtavaa että Yle on ottanut nuoria töihin. Työkokemusta kertyy, oppii enemmän työelämästä ja tutustuu ihmisiin. Kaikki ovat olleet todella mukavia. Kuukausi on ollut todella antoisa. Voisin sanoa että elämäni parhaimpia kuukausia!"

Aleksi Rainos työskenteli kesäkuun ajan Ylen siistinä kesäduunarina Yle Tuotannossa.

Tänään jäljellä yksi

"J.E. (juuh elikkäs) yksi aamu Yleä jäljellä. Kesäkin jo puolessavälissä. Omituista, miten nopeasti aika menee. Vastahan tulin ensimmäistä kertaa töistä kotiin ja mietin, että mitähän kaikkea meillä on edessä näiden viikkojen aikana. Nyt se kaikki alkaa olla jo takanapäin ja on aika siirtyä lomailemaan. Jes.

Kuvankäsittelyä, valokuvausta ja ulinaa biisin tahtiin nauhurille. Siinä viimeisten päivieni työtehtäviä. Viikkojen aikana olen kirjoittanut pari juttua YleX:n nettisivuille ja tehnyt jotain hyödyllistäkin, kai.

Työmatkat ovat olleet suht hajottavia. Joka aamu Riihimäeltä Helsinkiin reissaaminen ei tunnu sopivan minulle ja varsinkin töiden jälkeen iltapäivän ruuhkajuniin väsyneenä ahtautuminen on itsemurhaa. Tahtoisin vain kotiin.

Mielettömän hauska, rikas ja ainutlaatuinen kesäkuu. Ruoka on edelleen hyvää. Toivottavasti näemme vielä, YleX.

Jätän kokemuksista hehkuttamisen muille. Ei niistä voi lukea, ne pitää kokea. Lyhyestä virsi kaunis.

Kiitokseni kaikille.

Ave."

Juho Nuutinen työskenteli kesäkuun ajan Ylen siistinä kesäduunarina YleX:llä.

"Kesätyö Ylellä lähenee nyt loppuaan ja takana on ihan mahtava, vai pitäisikö sanoa siisti, kuukausi! Näiden neljän viikon aikana on päässyt näkemään paljon ja itsekin tekemään monenlaista. Ensimmäisenä viikkona olin PlusDeskilla avustamassa nettijuttujen teossa. Seuraavat kaksi viikkoa olivat hyvin mielenkiintoisia, sillä seurasin toimittajia ja kuvausryhymiä haastattelukeikoilla ja erilaisissa tilaisuuksissa. Tuli käytyä niin eduskunnassa, käräjäoikeudessa kuin levytysstuodiollakin. Tämän viimeisen viikon olen ollut grafiikassa. Työtehtävänäni on ollut kiertää Helsinkiä ja ottaa kuvia Ylen arkistoon (kameralla, joka oli aivan liian hieno kesätyöntekijälle annettavaksi)."

Klaus Ashorn työskenteli kesäkuun ajan Ylen siistinä kesäduunarina Ylen Uutis- ja ajankohtaistoimituksessa.

"Toiseksi viimeinen päivä siisteimmässä kesäduunissa. Kuukausi on mennyt älyttömän nopeasti ja vaikka on ollut kivaa, huokasin helpotuksesta kun saatiin viimeinen haastattelu kuvattua. Unirytmini on jo alkanut itsekseen siirtyä lomalle kun olen nukkunut pommiin joka aamu tällä viikolla. Siitä huolimatta surettaa kun paras kesäduuni on loppumassa. Olen saanut mitä arvokkainta työkokemusta, tavannut uusia (ja mahtavia) ihmisiä ja rohkaistunut kun on pitänyt soitella tuntemattomille haastateltaville. Voin siirtyä iloisena lomille tuhlaamaan palkkaani!"

Ilona Rania työskenteli kesäkuun ajan Ylen siistinä kesäduunaria Nuorille Nyt! -projektissa.

Vähiin käy kunnes loppuu…

"Nyt on paha. Nyt on tosi paha. Nimittäin sanoa, mikä on fiilis. Klassiseen kysymykseen 'miltä nyt tuntuu' en osaisi esittää tällä hetkellä mitään yksiselitteistä tai järkevää tai yksiselitteisesti järkevää vastausta. Kiertelyn ja kaartelun kautta voisin onnistua. Kokeillaas.

Kuten otsikko kertoo, työpäiväni Ylellä alkavat olla luetut. Takana neljä hyvin mielenkiintoista, antoisaa ja leppoisaa viikkoa Elävässä arkistossa. Mahtavia ihmisiä, rauhallinen tunnelma, hyvä ilmapiiri. Kaikki, mitä tarvitaan kesäduunin onnistumiseen. Voin paljastaa salaisuuden: olen oikeasti viihtynyt täällä. Vaikka toki on ollut aamuja, etten olisi kuollaksenikaan jaksanut nousta ylös, olen ollut iloinen, että kuitenkin olen. Nyt tuli sekava lause… Noh, ymmärtäkää se siitä huolimatta.

Koittavasta lopusta (tai koittaneesta, riippuu milloin luet tämän blogin) on kyllä vähän kaksijakoinen fiilis. Kaipaan kyllä jo kesälomaa ja pahasti, mutta kuitenkaan en haluaisi täältäkään lähteä. No, kenties tänne joskus päätyy uudestaan, kuka tietää. On se kesäloma sen verran kiva asia kuitenkin, että ihan iloisin mielin lompsin lomille.

Lyhyestä virsi kaunis, joten jätän joutavimman turisemisen pois tästä blogista. Suurkiitos koko Elävän arkiston poppoolle! Hauskaa on ollut. Ehkä me joku päivä vielä nähdään."

Jesperi Lauhio työskenteli kesäkuun ajan Ylen siistinä kesäduunarina Ylen Elävässä arkistossa.

Neljä viikkoa, wow?

"Huhuh.

Huomaan että luureissani soi juuri Fintelligensin biisi ’’en vaihtais päivääkään’’ joka kuvaa fiilistäni täysin, aivan täysin. Kohta tätä unelmaa on jäljellä enää puolitoista päivää ja loma alkaa enkä pääse enää tänne toimitukseen nauttimaan ihanasta ilmapiiristä, hengailemaan studioon tai ah, niin mukavista työtehtävistä.

Kyseiset työtehtävät ovat kuluneina päivinä olleet remix-lähetysten miksausta, korvamatokoukkujen tekemistä (juontajien kanssa hyräilyä) sekä yleistä juontajien auttamista/tyhmien kysymysten kysymistä. ^^ Virheitäkin olen tehnyt (oli tyyliin eka kerta ikinä koko elämässäni). Oltiin siis Juhon kanssa pässejä ja tehtiin liian monta korvamatokoukkua kahdestaan ja koko toimitus tuli huutamaan mulle (en liioittele). Olen myös hoitanut YleX-Shoutboxia Uuden musiikin iltavuoron Juhanin juontaessa lähetystä. Kaikki rakastavat kesäpoikia. :3 Esittelin mm. kuulijoille YleX-aurinkolaseja studiokamerassa.

Suht haikein fiiliksin lähden mutta ei haittaa koska oli niin mahtavaa! Kiitos."

Konsta Kivistö työskenteli kesäkuun ajan Ylen siistinä kesäduunarina YleX:llä.

"Kuukausi Ylellä alkaa olla päätöksessä ja en voi vieläkään uskoa, että aika meni näin nopeasti. Juuri kun tiettyyn rutiiniin on tottunut pitäisi jo vaihtaa lomafiilis päälle, vaikka onhan sitä vähän odotettukin. Huomenna viimeisenä päivän tunnelmat on varmasti vähän ristiriitaiset, sillä on haikeaa lähteä, mutta toisaalta on kiva päästä lomailemaan. Viimeinen viikko on ollut kiireinen ja aina välillä tuleekin tehtyä vähän ylitöitä. Tekeillä on vielä yksi artikkeli, joka toivon mukaan ehtii tulla vielä valmiiksi. ;) Tätä kuukautta ei takuulla unohda helposti ja toivon ettei tämä ole viimeinen kerta, kun pääsen työskentelemään Ylellä."

Iina Dementjeff työskenteli kesäkuun ajan Ylen siistinä kesäduunarina Ylen Elävässä arkistossa.

"Viimeinen viikko töissä on mennyt nopeasti. Työ ei ole poikennut normaalista. Paras muisto oli kun kävimme katsomassa 'Seinät kaatuu'-tapahtumaa, jossa Ylen erikoistehostemiehet olivat pyroteknisin keinoin kaatamassa 'seinää'."

Eeti Hirsimäki työskenteli kesäkuun ajan Ylen siistinä kesäduunarina Ylen Rekvisiitassa.

"Dagarna har bara flugit förbi! Vi är redan inne på de sista arbetsdagarna vilket känns väldigt tråkigt… Vi har fått lära känna så många awesome människor under våra fyra veckor på Yle så känns aningen vemodigt att snart vara tvungna att säga hejdå. När jag nästa gång får chansen att hålla på med sådant som vi nu gjort i snart fyra veckors tid har jag ingen aning om. Kanske under studierna? Hoppas!

Vi besökte även inspelningarna av Buu-klubbens julkalender så vi fick även se hur det funkar.

Jag är mer än nöjd med mitt sommarjobb och hoppas verkligen alla de som är intresserade av media skulle få en lika fin chans att se och lära sig om Yle som jag har fått!"

Josefin Flemmich työskenteli kesäkuun ajan Ylen siistinä kesäduunarina Ylen Fakta & Fiktionissa.

"Apua! Viimeinen duunipäivä menossa ja kohta astumme Ylen ovista viimeistä kertaa. Huomisen saimme vapaaksi, joten tulemme Josefinin kanssa vain muutamaksi tunniksi moikkaamaan siistejä ja sanomaan hyvästit talolle. Tämän päivän vietämme koneen äärellä livebloggaamassa Naturväktareille. Tulen tosiaan kaipaamaan tätä taloa ja sen mahtavaa porukkaa! Tämän neljän viikon aikana olen oppinut enemmän Ylestä ja mitä kulissien takana oikein tapahtuu. Radiokanavatkin muuttui autossa NRJ:stä Yle X3M:iin ja YleX:ään. Toivon kaikkea hyvää kaikille siisteille ja muille keihin olen täällä ollessani tutustunut! Hyvää kesää, meitsi lähtee lomalle, synttäreitä viettämään!"

Maria Kempe työskenteli kesäkuun ajan Ylen siistinä kesäduunarina Ylen Fakta & Fiktionissa.

"Viimeinen päivä kesähessuna starttaa huomenna! Tokavika päivä kului toimistolla hengaillessa, lähetin myös kangaskasseja Summerin faneille sekä kirjoittelin sähköposteja Johanneksen (Summerin juontajan) nimissä. Vaikka työ Ylellä oli mukavaa, kesäloma on nyt paikallaan. Lokoisaa kesää kaikille!"

Toivo Huhtaniska työskenteli kesäkuun ajan Ylen siistinä kesäduunarina Summerissa.

"Idag är det näst sista jobbdagen här på Yle och jag känner mig både ivrig och ledsen. Kommer kännas konstigt att inte vara tvungen att vakna kvartföre sju för att hinna till tåget. Ännu konstigare är det att tänka att jag inte kommer träffa samma människor varje dag. Jag har varit mer än nöjd med sommarjobbet och vill tacka stort alla som hjälpt mig slippa hit! Jag har lärt mig helt massor under denna månad att jag inte ens kommer ihåg allt, haha. Vill definitivt rekommendera alla 16-17 åriga att söka till ”Ylen siisti kesäduuni” eftersom det är super! Definitivt det bästa jobbet jag haft och antagligen bättre en någon sommarjobb jag kommer nånsin ha. Även om jag nog längtar efter sovmorgnar och ledighet kommer jag sakna det här stort! Jag tycker det är fint att Yle ordnar än sånhän chans till ungdomar i min ålder och dessutom får man faktiskt göra saker här. Hoppas alla har en bra sommar och gillat dethär lika mycket som jag har!"

Kitty Kaski työskenteli kesäkuun ajan Ylen siistinä kesäduunarina Yle X3M:llä.

"Viimeinen viikko on ollut kyllä luultavasti kaikista kivoin, ja ehdottomasti monipuolisin. Alkuviikosta olin tosiaan etätöissä, ja vaikka oli kivaa, niin ehkä mulle sopii paremmin työt kodin ulkopuolella, niin saan helpommin vedettyä rajan työn ja vapaa-ajan välille, eikä jää työjutut pyörimään päähän. Keskiviikkona olin Tampereella kuvausassarina Summerin Kaverille kans -jutun tekemisessä mukana, kuvaustiimi oli erittäin mukava ja yleisfiilis oli rento. Kuvaukset menivät sujuvasti ja pääsin kuuntelemaan Rockwallin biisejä ja juttelemaan bändin kanssa. Jee, rock on! Huomenna lähtee vika päivä käyntiin, tänään vielä kuvauksissa Helsingissä. Vähän harmittaa, että tää on ohi näin pian, mut ei mitään, uusia haasteita kohti vaan."

Mira Ala-Kantti työskenteli kesäkuun ajan Ylen siistinä kesäduunarina Summerissa.

"Ylen siisti kesäduuni 2013 on meidän osaltamme loppusuoralla. Työskentely Ylellä on ollut monipuolinen kokemus ja monenlaista on koettu ja nähty, vaikka vielä paljon asioita jäi varmasti näkemättäkin. Haluaisin kiittää Yleä tästä mahdollisuudesta, jonka me 30 siistiä kesäduunaria saimme tänä kesänä! Vielä lopuksi haluaisin sanoa niille jotka mahdollisesti lukiessaan näitä blogikirjoituksia pohtivat kannattaako tänne hakea, niin vastaus on ehdottomasta kyllä. Ennakkoluulot kannattaa heittää roskakoriin, sillä Yle osaa yllättää!"

Krista Määttä työskenteli kesäkuun ajan Ylen siistinä kesäduunarina Yle Armissa.

"Tänään on viimeinen työpäivä ja fiilis on yhtä aikaa mahtava, mutta samaan aikaan haikea. Olemme saanneet mahdollisuuden työskennellä mahtavassa työympäristössä tämän kuukauden ajan ja työpäivämme eivät olisi olleet niin mahtavia ilman meidän supersiistejä työtovereita. Minusta ja työparistani on tullut hyvät ystävät ja meillä näyttää olevan paljon yhteistä. Työparien valinta on ainakin kohdallamme onnistunut erinomaisesti, sillä olemme tulleet toistemme kanssa hyvin toimeen. Kaikille Ylen siistin kesäduunin hakijoille ensivuodeksi tänne kannattaa hakea."

Fatima Salah työskenteli kesäkuun ajan Ylen siistinä kesäduunarina Yle Armissa.

Kuvausassistenttina olemista ja huonekalujen kokoamista

Toivo Huhtaniska & Erkki Lähde — Thu, 27 Jun 2013 11:44:13 +0000

"Viimeinen viikko on jo puolessavälissä. Eilen pääsin assistentiksi Summerin kuvauksiin, jossa pääsin kanniskelemaan hiekkasäkkejä ja istuskelemaan monia tunteja suorassa auringonpaahteessa. Mahtavaa. Tämän viikon aikana olen päässyt tekemään vaikka mitä: olen kuvannut ja leikannut videoita, koonnut erinäisiä telineitä, lähettänyt faneille postia ja istuskellut koneella. Kesäduuni Ylellä on ollut rentoa, ja koen itseni onnekkaaksi päästessäni naureskelemaan kavereilleni jotka raatavat työmaalla seitsemästä neljään. Osalla Summerin väestä on kesäloma jo alkanut, joten työ täällä toimistolla on rauhallisempaa ja mukavampaa kuin ensimmäisillä viikoilla, jolloin en saanut työrauhaa nimeksikään. Saa nähdä, mitä pari viimeistä päivää pitää sisällään :)"

Toivo Huhtaniska työskentelee kesäkuun ajan Ylen siistinä kesäduunarina Summerissa.

"Ehdinpäs tässä Ikea-kalusteiden kokoamisen lomassa kirjoittaa blogiakin! Kiirettä on pitänyt viimeiselläkin viikolla! Ikeassa tuli taas käytyä ja kaappeja on roudattu. Kävimme myös tutkimassa tunneleita, joista löytyi kaikkea mielenkiintoista. Toiseksi viimeinen työpäivä täällä Ylellä. Alkaa jo tulla haikea olo!"

Erkki Lähde työskentelee kesäkuun ajan Ylen siistinä kesäduunarina Yle Tuotannossa.

Todellakin siisti kesäduuni

Josefin Flemmich & Maria Kempe — Thu, 27 Jun 2013 06:39:13 +0000

"Då jag fick samtalet om att jag fick sommarjobb på Yle trodde jag inte mina öron. Är det verkligen sant att jag är en av de 30 ungdomarna som får chansen att jobba i fyra veckor bland seriösa journalister och producenter? Då jag vandrade in i Stora smedjan måndagen den tredje juni hade jag verkligen inga förväntningar, det kändes som att jag inte alls hade någon aning om vad vi kommer att få göra. Att det skulle vara kul hade jag visserligen räknat ut på basen av sommarjobbets namn, ett sjyst sommarjobb. Under vår första samling framkom det att Maria och jag skulle jobba på Radio Vega. Självklart blev jag lite besviken, hur kul skulle det vara att jobba med en åldersgrupp på plus femtio?

Men där fick jag, då vi träffade vår arbetsledare Unni och blev runtvisade på redaktionen blev jag förvånad över att ytterst få var äldre än 40. Kanske inte Vega var så tokigt trots allt?

Alla här har varit väldigt trevliga mot oss, vi har fått den hjälp vi behövt men samtidigt har vi tilldelats ett ganska stort ansvar tycker jag. Redan andra dagen var vi ensamma ute för att intervjua okända människor till vårt första radioinslag! Två amatörer med varsin bandspelare, det kändes verkligen ovant och till och med lite skrämmande. Allting gick trots allt ganska så bra.

Vi har alltså fått göra egna radioinslag som vi sedan editerat, men vi har även haft väldigt mycket tid att ta det lite lugnare och lära känna de andra som jobbar på vår våning, och alla har varit superschyssta!"

Josefin Flemmich työskentelee kesäkuun ajan Ylen siistinä kesäduunarina Yle Fakta & Fiktionissa.

"Olemme Josefinin kanssa todellakin päässeet siistiin kesäduuniin. Nämä neljä viikkoa on mennyt aivan hurjan nopeasti, jopa meidän kollegojen mielestä!

Kaksi ensimmäistä viikkoa sujui rennosti haastatteluiden ja livebloggauksen äärellä, olemme haastatelleet vanhuksia ja ystäviämme. Mutta kuitenkin puoliväliin saavuttuamme saimme vähän vaativampia tehtäviä ja aika on kulunut niidenkin parissa oikein näppärästi! Teimme juttua nuorten juhannustraditioista ja tällä viikolla kävimme haastattelemassa citymaanviljelijää Herttoniemessä. Olemme osallistuneet kokouksiin ja nauttineet Vegalaisten hyvästä seurasta ja vielä paremmasta huumorista! Eivät he olekaan vanhoja +50-vuotiaita vanhoja mummoja jotka kuuntelevat vain Kaffekvarnen- ohjelmaa, niin kuin me ensimmäiseksi Josefinin kanssa oletimme. Porukka on aivan mahtavaa! Tätä kokemusta ei helpolla unohda, eikä tuskin mikään työpaikka tämän jälkeen edes kelpaa, ruoka maistuu ja talossa viihtyy!

Kiitos Vegalaisten saimme myös nähdä Tarja Halosen, vaikkemme hänen kanssaan kerinneetkään juttelemaan. Emme myöskään ole päässeet toisten siistien kanssa kierroksille eri keikkojen takia, mikä ei loppujen lopuksi ole edes kauheasti haitannut, sillä olemme saaneet kokea niin paljon muuta kivaa ja jännittävää ettei niitä kokemuksia vaihtaisi mihinkään! Täällä todellakin oppii ja saa apua kaikenlaisessa, eikä parempaa työpaikkaa voisi löytyä! Toivon todellakin pääseväni vielä joku päivä takaisin editointikoppiin uutta juttua tekemään!"

Maria Kempe työskentelee kesäkuun ajan Ylen siistinä kesäduunarina Yle Fakta & Fiktionissa.

Ylen siistin kesäduunin antia

Cilla Aulén — Thu, 27 Jun 2013 06:08:58 +0000

Siistit kesäduunarit ovat olleet koko kesäkuun ajan todella aikaansaavia. Kokosin kaikki netistä löytyvät siistien tähän mennessä julkaistut tuotokset yhteen blogimerkintään kaikkien nautittavaksi.

Tuomas Kangas & Lara Yildirim - Yle Klassinen musiikki
- Yhteissoitto kehittyy kesäleirillä (19.6.2013)
- Kuinka hyvin suomalaiset tuntevat Sibeliuksen? (17.6.2013)
- Oboisti Ukko Pietilä unelmoi maailman huippuorkestereista (12.6.2013)
- Musiikkitalon kesäkonserttisarjassa yhdistellään eri taidealoja (26.6.2013)

Sivi Makkonen & Tuukka Pajuniemi - Yle Kultakuume
- Valokuvareportaasi: Kulttuurilla on monet kasvot (7.6.2013)
- Valokuvareportaasi: Patsaiden jylhä katse (14.6.2013)
- Valokuvareportaasi: Rumuus kaupungin sisällä (28.6.2013)

Jesperi Lauhio - Elävä arkisto
- Kalvan kalistelua kotimaassa (13.6.2013)
- Elävää shakkia metallimatolla (7.6.2013)
- Pitkä lento päättyi sulavaan laskuun ilmailumuseon halliin (11.6.2013)
- Ilmailun unohdettu pioneeri (20.6.2013)
- Horner-vastakauppa: viisas veto vai sopivaa sanahelinää? (25.6.2013)

Toivo Huhtaniska - Summeri
- JuhannusJohannes (20.6.2013)

Mira Ala-Kantti - Summeri
- Kuin Joes tulisilla hiilillä (24.6.2013)
- LoveMilka! (20.6.2013)
- Kuoreilua (17.6.2013)
- Festarifiiliksissä? (13.6.2013)
- Sfääriliitäjä (11.6.2013)
- Kesäduunarit! (10.6.2013)
- Saxet ja viirivillitys (3.6.2013)

Rebecca Nordman - Yle X3M
- Jouren (24.6.2013) (pätkä alkaa noin 5 minuutin kohdalla)

Iina Dementjeff - Yle Elävä arkisto
- Ajan rajallisuus antaa Aamu Songille rohkeutta (28.6.2013)
- Hermanni välittää kaikenmoisista elukoista (20.6.2013)
- Ekaluokkalaiset ikuistivat presidentin muotokuviin (7.6.2013)

Maria Kempe & Josefin Flemmich - Yle Fakta & Fiktion
- Lördax (8.6.2013)
- Familjeliv (15.6.2013)
- Radiohuset (20.6.2013)
- Florsländor och lindsvärmare (6.6.2013) (kuvat & kysymykset tyttöjen keräämiä)
- Titta på lyssnarnas naturbilder (13.6.2013)
- Titta på lyssnarnas naturbilder (20.6.2013)