Blogit - koulutus

Hippologi on hevosalan superammattilainen

Ronja — Tue, 01 Jul 2014 16:00:09 +0000

Kati Ojala lähti lukion jälkeen Ruotsiin ratsastamaan. Skånelaisella estetallilla Katin korviin kantautui sattumalta tieto hippologi –koulutuksesta.

- En edes tiennyt, että hevosia voisi opiskella niin laaja-alaisesti.

Kati Ojala jäi opiskelujensa jälkeen Strömsholman kupeeseen ratsastuksenopettajaksi. Jutun kuvat on otettu Strömsholman hevoskeskuksen alueella.

Hippologi –koulutus on yliopistotason hevoskoulutus, joka suoritetaan Flyigessä ja Strömsholmassa sijaitsevissa hevoskeskuksissa. Hippologi –ohjelmassa opiskelijat saavat ratsastuksenopettajan pätevyyden lisäksi kandin paperit. Teoriaa on etenkin ensimmäisenä vuotena paljon, ja se käsittää kaiken ruokinnasta, hevosen fysiikasta ja terveydenhoidosta jalostukseen, tallin rakennukseen ja yrittäjyyteen.

Strömsholman tavoitteena on, että valmistuvat hippologit ovat hevosenpidon moniosaajia, joista voi tulla niin opettajia, yrittäjiä kuin ratsastajia. Suomessa ei ole mahdollista opiskella hevosalaa Strömsholman tarjoamalla yliopistotasolla.

Strömsholman alueella on kuusi maneesia, joista puolet on lämmitettyjä. Vanhin maneesi on peräisin 1800-luvulta.

Katille koulutus kuulosti hyvältä, koska hän ei halunnut valmistua ainoastaan ratsastuksenopettajaksi.

- Alkuun en kyllä aivan tiennyt mihin olin ryhtymässä. Onneksi olin työskennellyt alalla, joten tiesin minkälaista hevosarki voi olla.

Kirkkomainen maneesi on äänestetty maailman kauneimmaksi. Nykyään maneesi on pääasiassa ratsastuslukion käytössä.

Alueella on kuusi tallia ja yli 300 hevosta.

Ensimmäisenä oppivuotena kaikki opiskelijat sisäänratsastavat yhden nuoren hevosen, kun toisena vuotena ratsastettavana on jo este-, koulu- ja nuori hevonen. Loppukokeessa jokaisen tulee suoriutua Vaativa B –tason koulukokeesta ja 130 cm esteistä.

Kolmen vuoden opiskelun jälkeen valmistutaan kandiksi, jonka jälkeen opiskelua on mahdollista jatkaa täysin teoreettisella puolella maisteriksi. Maisteritason koulutuksessa puhutaan jo eläintieteestä, mutta myös esimerkiksi opetukseen erikoistuminen on mahdollista.

Kati kertoo, että hänen luokaltaan kaikki valmistuneet löysivät heti töitä. Hippologian papereita arvostetaan erityisesti ratsastuksenopettajan töissä, joita Kati itse tekee Strömsholman lähistöllä. Ratsastajina hippologit ovat keränneet mainetta vasta viime vuosina, kun useat koulusta valmistuneet ovat kilpailleet korkealla tasolla.

Strömsholman vanhin talli on myös 1800-luvulta.

Koska Strömsholma on yliopisto, tarvitaan sinne lukion ylioppilastodistus. Ruotsin lukiosysteemin erotessa suomalaisesta, pelkkä suomalaisen ylioppilastodistuksen olemassaolo riittää. Pitkä, eli A –ruotsi kouluun kuitenkin vaaditaan, koska opetuskieli on koulussa ruotsi. Kati täydensi kielitaitoaan aikuislukiossa ennen hakemista Strömsholmaan.

Todistuksen perusteella n. 60 hakijaa kutsutaan ratsastuskokeeseen, jossa vaatimustaso on Helppo B-Helppo A ja 100 cm esteillä. Molemmat ratsastuskokeet ratsastetaan kahdella eri koulun hevosella. Ratsastuksen lisäksi hakijan tulee esittää hevonen raadille maasta käsin.

Kouluun otetaan vuosittain yksi luokka, maksimissaan 30 henkeä. Viime vuosina oppilasmäärä on ollut vähäisempi, koska tarpeeksi moni kokelas ei ole selviytynyt ratsastuskokeesta kunnialla. Strömsholma ei siis täytä kiintiöitä, vaan pyrkii hakuprosessilla seulomaan motivoituneet ja lahjakkaat opiskelijat. Silti moni lopettaa koulun kesken.

- Päivät ovat pitkiä tällä alalla. Toisena kouluvuotena laskin olleeni parhaimmillaan 85 tuntia viikosta koulussa,
Kati summaa.

Vanhan tallin käytävä on päälystetty purupatjalla hevosia ajatellen: pehmeällä on mukava ja turvallinen kävellä. Purupohja myös estää lattian kulumista.

Vanhassa tallissa on tehty tallitöitä helpottava, moderni remontti. Jokaisen karsinan ruokastian alla on kaappi, johon lannat voi nakata. Tallin alla oleva liukuhihna kärrää ne suoraan lantalaan.

Strömsholman nurmet ovat kuin suoraan satukirjasta.

Strömsholman hulppeat tilat kuuluvat osakeyhtiölle, jolla on useita omistajia. Ruotsin valtio vuokraa tiloja yliopistokäyttöön. Opetus on Strömsholmassa ilmaista, mutta oppilaan tulee kattaa asumis- ja ruokailukulunsa itse. Monella oppilaalla on myös mukanaan oma hevonen, jonka ylläpitoa koulu ei maksa. Yliopiston lisäksi Strömsholmassa voi käydä ratsastuslukion tai valmistua ammattiin kengittäjänä, ratsastuksenohjaajana ja mm. islanninhevosten erityisosaajana.

Hevoskeskuksen alueella on yli 300 hevosta ja jokainen opetushevonen Strömsholmassa on loppukokeen vaatimusten tasoinen. Koulu ei jalosta omia hevosia, vaan hankkii lupaavia kolmivuotiaita. Parhaassa tapauksessa hevonen sisäänratsastetaan Strömsholmassa, josta se pääsee myös eläkkeelle. Jokaiselle hevoselle pyritään löytämään miellyttävä työpaikka joko kilpa- tai opetushevosena, tasosta riippuen yliopisto- tai lukiopuolelta.

Katin mukaan Strömsholma antaa mahdollisuuden tehdä hevosalasta ammatin inspiroivassa ympäristössä. Kaikkialla näkee hyvää ratsastusta ja maailmanluokan osaamista. Alueelta löytyy hevosenpidon kärkeä edustava hevosten aktiivipihatto ja talleista useita 160 cm tason hevosia.

Strömsholman linna kruunaa hulppean alueen kokonaiskuvan.

Nykyään linna on lähinnä turistien suosiossa. Linnan takana olevalla derby-kentällä järjestetään joka vuosi kansanväliset estekilpailut.

Linnaa ympäröi vallihauta, joka täytyy ylittää hevosten kanssa siltoja pitkin.

Näkymä derby-kentän laidalta. Derby-kentän viheriöta ympäröi laukkarata, joka on oppilaiden vapaassa käytössä.

Hippologi –koulutus pyrkii laaja-alaiseen hevosalan osaamiseen ja parhaaseen mahdolliseen hevosenpitoon. Koulussa kysytään jatkuvasti, miten asiat voidaan tehdä paremmin ja helpommin. Jokainen vuosikurssi saa hoidettavakseen tallin, josta kurssi huolehtii parhaaksi kokemallaan tavalla. Vanhoja tapoja kyseenalaistetaan, eikä ongelmiin jumituta.

- Koulu on antanut minulle kyvyn etsiä ratkaisuja,
Kati summaa.

Kuvat: Emmi Kähkönen

Lainaus

Kuka pääsee hevoskouluun?

Ronja — Fri, 11 Apr 2014 11:24:10 +0000

Moni Ypäjän hevosopistoon päätyvä opiskelija kulkee Anu Korppoon tarkkaavaisten silmien edestä. Anu on Ypäjän johtava ratsastuksenopettaja ja osa valintaraatia, joka haarukoi hakijoista tulevat opiskelijat.

Ypäjälle hakevat kokelaat joutuvat valintakokeeseen, joka on stressaavasta luonteestaan huolimatta käytännönläheinen. Kokelaat joutuvat ratsastuskokeen lisäksi maasta käsin käsittelemään hevosia ja osoittamaan motivaationsa opiskeluun haastattelussa. Anun mielestä juuri motivaatio onkin yksi suurimmista asioista, joilla kokeissa ja koulussa pärjää.

- Ypäjällä vaaditaan aito kiinnostus hevosiin ja siihen alaan mitä haluaa opiskella. Kun on hyvä asenne ja motivaatio, niin varmasti pääsee kehittymään eteenpäin. Varsinaisella alalla kyllä löytää sitten sen oman ammatin, vaihtoehtoja kun on hevosalalla niin monta.

Ypäjälle suurin osa hakijoista on nuoria ihmisiä, joilla on Anun mukaan valtava mahdollisuus oppia koulutuksen aikana. Hakijoissa hän tarkastelee tuota oppimisen potentiaalia, ja kokelaiden omaa asennetta oppimiseen. Valintakokeessa tarkastelun alla on eniten oppilaan mahdollisuus kehittyä ammattiin.

Jos pääsykokeessa ei vielä tiedä mitä tulevaisuudeltaan haluaa, pohtimista tuskin pääsee jatkamaan kouluun asti. Motivaation on oltava jo hakiessa selkeä. Myös puutteelliset ratsastustaidot voivat olla sisäänpääsyn esteenä. Ratsastuksenohjaajien lähtötason on oltava vahva helppoB ja 80 cm esteillä.

Valintakoe suoritetaan Ypäjän hevosilla, joten jokainen kokelas joutuu arvalla uuden hevosen selkään. Hevonen voi olla minkälainen tahansa, mutta Anun mukaan kokenut silmä näkee ratsastustaidon nopeasti siitä, miten ratsastajan kroppa toimii. Jos taitoa ei ole riittävästi ohjaajalinjalle, valintakokeissa voidaan ohjata toiselle koulutuspolulle. Hevosenhoitajaksi pääsee myös vähemmällä ratsastustaidolla, mutta toisaalta linja on yksi vaikeimmista päästä sisään. Linjalle hakevista 400 kokelaasta vain 40-50 päätyy oppilaiksi asti.

Oppilaiden koulun jälkeiseen tulevaisuuteen Anu suhtautuu luottavaisesti. Työtä löytyy tekevälle, mutta palkkauksesta ja sijainnista on alkuun jouduttava tinkimään. Toisaalta hevoskoulussa selkärankaan istutettavat itsenäisen työn tekemisen taito ja vastuunkanto ovat oppeja, joita voi soveltaa kaikilla elämän osa-alueilla.

Hevosala vaatii sitoutuneisuutta, määrätietoisuutta ja päättäväisyyttä. Ihmisessä on oltava särmää, ja hänen on kestettävä alaan kuuluvia pettymyksiä. Toisaalta Anu toivoo oppilailta herkkyyttä, jonka avulla on mahdollista nähdä ja tuntea hevosissa asioita. Sama pätee ihmisiin opetustilanteissa.

Opettajana Anu kokee onnistuneensa, kun opetettava oppilas tai hevonen onnistuu. Haastavimmat hetket ovat kun oppilas hakee omaa oppimistapaansa tai motivaatiotaan. Vaikeudessaan hetket jolloin on pohdittava miten oppilas saadaan oppimaan, ovat myös työn suola.

- Ihminen voi tsempata ihan täysillä, ja pettyy kun onnistuminen ei tule heti. Silloin hän ei hahmota niitä asioita mitä on jo oppinut ja missä on kehittynyt. On tärkeää iloita siitä mitä jo on. Se mitä osaa ja tietää on aina jossain vaiheessa,

yli 20 vuotta Ypäjällä opettanut Anu muistuttaa.

Anu uskoo, että alaan kuin alaan pätevät samat suuntaviivat, kuin hevoselämään. Perustyö on tehtävä hyvin, ja ajan kanssa se kantaa hedelmää. Jos haluaa olla paras, on oltava valmis kokonaisvaltaiseen tekemiseen ja kehittymiseen. Anu toivookin siirtävänsä oppilaille ammattitaidon ja osaamisen lisäksi nöyrän asenteen elinikäiseen oppimiseen.

- Ja intoa ja paloa tähän alaan ja hevosiin!

Kuvat Jami Hellman. Kuvissa esiintyvät hevoset osallistuivat Ypäjällä järjestettäviin maajoukkueharjoituksiin.

Lainaus

Hevoskoulusta ammattilaiseksi

Ronja — Fri, 11 Apr 2014 09:58:16 +0000

Lukion jälkeen Meeri Simolinin tulevaisuudensuunnitelmat olivat selkeät: ammattikoulutus hevosalalta. Ypäjän hevosopisto oli Meerin ykkösvalinta. Hevosalan Mekaksi tituleerattu Ypäjä oli tullut Meerille tutuksi jo harrastusvuosilta, eikä koulutuslinjavalintaa tarvinnut juuri pohtia. Meeri on nyt opiskellut ratsastuksenohjaajaksi puoli vuotta.

- Tuntuu, että aika on mennyt todella nopeasti. Ja samaan aikaan on sellainen fiilis, että mä olen ollut täällä aina. En kärsi koti-ikävästä,

Meeri summaa tuntemuksiaan.

Moni Ypäjällä opiskelevista asuu opiston asuntoloissa, niin myös Meeri. Soluasunnossa asuminen ei ole tuottanut hänelle vaikeuksia, vaikka siisteydestä tuleekin usein puhuttua asuntolakavereiden kanssa. Osalle sisäoppilaitoselämä sopii, osalle ei. Meerin yksi opettajista, Anu Korppoo, sanookin:

- Ihan normaalia elämää täällä Ypäjällä eletään. Välillä asiat menee putkeen, välillä ei.

Koulussa pyritään opettamaan kokonaisvaltaista elämänhallintaa ja jaksamista. Jokainen ratsastuskouluyrittäjän arkea seurannut tietää, että hevoselämä voi olla uuvuttavan raskasta. Ypäjällä opetussuunnitelman ajatellaankin kattavan kaikki vuorokauden tunnit, ja mahdolliseen väsymykseen pyritään puuttumaan jo alkuvaiheessa. Koulussa on opiskelijoiden käytössä on niin kuraattori kuin asuntolaelämässä ohjaava asuntolaohjaaja. Koulun puolesta oppilaat myös ruokailevat kolmesti päivässä.
Meeriä hevosalan raskas arki ei pelota:

- Mun jaksamisessa olisi ongelmia, jos mä en saisi päivittäin olla hevosten kanssa tekemisissä.

Ypäjällä opiskelee vuoden aikana 280 opiskelijaa, joista iso osa on alueella asuvia nuoria. Ypäjälle voi hakea suoraan peruskoulusta, ja kouluttautua linjasta riippuen joko hevosenhoitajaksi tai ratsastuksenohjaajaksi. Koulutus kestää kolme vuotta ja sen aikana on mahdollisuus erikoistua esimerkiksi nuoriin hevosiin tai ravihevosten valmennukseen. Ypäjän hevosalan koulutustarjonta on Suomen laajin ja koulusta valmistuukin niin satulaseppiä, kengittäjiä kuin valmentajiakin.

Meerin lukiopohjainen koulutus kestää kaksi vuotta, josta osa suoritetaan työssäoppimisessa muilla talleilla. Opistolla koulupäivä alkaa kahdeksalta aamulla ja päättyy iltaneljältä. Opiskelijoilla on myös tallivuoroja, jolloin aamut ovat aikaisia ja illat pitkiä. Tallivuorot ovat juuri sitä itseään, eli karsinoiden siivousta ja hevosten arjen pyörittämistä. Ypäjällä ei ole linjaa, jossa näiltä nakkivuoroilta vältyttäisiin.

Meerillä opiskelusta yksi kolmasosa on teoriaa ja loput käytäntöä. Esimerkiksi pedagogiikan tunneilla vain perusteet käydään luokassa, ja hyvin pian koko luokka siirtyy opettajan johdolla maneesiin tarkkailemaan ratsukoita. Kun teoria yhdistetään käytäntöön, on se Meerin mukaan mielenkiintoisempaa ja helpommin muistettavaa. Moni ei ehkä tulekaan ajatelleeksi, että ratsastustunneilla käydään joka kerta iso määrä ratsastuksen teoriaa, joka vain on sulavasti yhdistetty käytännön opiskeluun.

Verrattuna lukio-opintoihoin, Meeri sanoo jokaisen tunnin tuntuvan tärkeältä. Hän ei voi kuivitella olevansa miltään tunnilta pois. Opiskelu on niin intensiivistä, että jo puolen vuoden jälkeen jokainen ”ohjuriopiskelija” saa oman ratsastuskouluryhmän opetettavakseen.

Ypäjällä tärkein oppikirja onkin hevonen. Ratsastusohjaajalinjalla jokaisella oppilaalla on koulun puolesta nimikkoratsu, josta tulee huolehtia kuin omasta hevosesta. Hevosen liikutuksen lisäksi oppilaiden vastuulla on kengityksen, raspauksen ja rokotusten järjestäminen. Nimikkohevosen hoito arvostellaan, aivan kuin kaikki muukin opiskelu Ypäjällä.

Meerille koulussa haastavinta ovat juuri näyttökokeet. Hän on kunnianhimoinen ja haluaa valmistua koulusta mahdollisimman hyvillä papereilla. Näytöissä onnistuminen aiheuttaa hänelle eniten stressiä.

- Mutta tottakai kaikista tärkeintä on se jokapäiväinen työ koulussa, ja sen pitää riittää.

Meerin unelmana on pitää tulevaisuudessa tunteja, mutta myös ratsastaa työkseen. Koulusta hän kokee saavansa tulevaisuuden työhönsä sellaiset eväät, joilla pärjää alalla.

- Jollain alkeellisella tavalla olisin asiat osannut ennenkin tehdä, mutta koulussa oppii miten ne tehdään ammattimaisesti.

Kuvat: Jami Hellman
Kuvissa andalusialaisori Kilete

Lainaus

Transmedia tuli Yleen

Ritva Leino — Mon, 11 Nov 2013 09:18:56 +0000

Ritva Leino on Ylen julkaisusuunnittelupäällikkö.

Monimediasta ja transmediasta on ollut paljon puhetta, mutta samalla ilmassa on syvää hämmennystä ja epäilyä. Tapahtuuko oikeasti mitään, ja jos, niin milloin?

Tänä syksynä Ylessä on tapahtunut aika paljon.

Transmedia on oikeasti totta, katsokaapa Docventuresia.

Suomalaiset (lue: nuoret aikuiset) katsovat dokumentteja ja nauttivat samaan aikaan erinomaisesti rakennetusta second screen -kokemuksesta. On puhuttu uskonnosta, rahasta, ruuasta ja seksistä. Some on koko ajan hereillä.

Kaikki tai ainakin hyvin monet ovat olleet innoissaan. Mahtavaa, että laatudokumenttien ympärille on saatu tällainen pöhinä! Suuri merkitys on tietenkin Rikun ja Tunnan persoonilla ja heidän luomallaan brändillä, mutta kyse on myös muusta.

Kun saadaan aikaan jotain uutta – joka oikeasti toimii – sen tunnistaa aika nopeasti. Se herättää halun olla mukana, seurata Docventuresien postauksia, jopa osallistua tempauksiin ja ainakin puhua dokumenteista kahviloissa ja työpaikoilla. On kiva olla mukana jotain isompaa.

Juuri tästä ISOMMASTA, paremmasta käyttäjäkokemuksesta, halusta olla mukana (to engage), transmediassa on kysymys.

Mutta sen synnyttäminen, rakentaminen, luova ja reagoiva toteuttaminen onkin sitten jo toinen juttu. Se vaatii aivan erityistä osaamista, joka ei synny vanhoilla konsteilla.

Tämä uusi, transmediassa tarvittava ammattitaito syntyy käyttäjän tarpeiden aivan erityisestä tuntemisesta sekä median käyttötapojen ja toimintalogiikan hyvästä ymmärtämisestä. Siihen tarvitaan myös kykyä kertoa vahvaa tarinaa. Tätäkin taitoa syntyy tekemällä, mutta hyvää tulee vain, jos ymmärtää sekä television tuotantotapaa että internetin toimintalogiikkaa ja vielä sitäkin paremmin käyttäjää.

Syksyn aikana Ylessä on käynyt kiinnostavia, kansainvälisiä vieraita. He ovat hyviä esiintyjiä ja innostajia, mutta myös huipputekijöitä. Amerikkalaisen transmedian nimi Lance Weiler kertoi, miten hyvä tarina rakennetaan luovasti yli medioiden. Hän puhui käyttäjästä kaiken keskipisteenä.

Julkaisut on järjestänyt pitkin syksyä jatkuneen erillisen transmediakoulutuksen, jota ovat vetäneet Asta Wellejus (Tanska) ja Jason DaPonte (UK, USA). Tässä koulutuksessa on luentojen ja työpajojen kautta käyty läpi vaihe vaiheelta, miten transmediaprojekti rakentuu ja miten prosessi etenee. Tämänkin koulutuksen keskiössä on käyttäjä.

Jo nyt voisi sanoa että Ylen syksyä on leimannut transmedia.

Asiathan ovat siis hyvin ja pian aletaan korjata satoa. Vai kuinka?

Kun kuuntelee transmediaosaajia, alkaa pikku hiljaa ymmärtää että ylivälineellisen konseptin suunnittelu- ja toteutus onkin ihan oma ammattitaitonsa. Se ei synny kopioimalla vaan opiskelemalla ja harjoittelemalla. Tämän osoittaa myös Docventures. Jos olisimme osanneet, olisimme sen jo tehneet.

Missä me sitten olemme? Väitän, että nyt alamme vasta ymmärtää, mistä tässä kaikessa on kyse: käyttäjä on avain kaikkeen.

Lue myös Asta Wellejusin ja Jason DaPonten haastattelu: Transmedia ottaa yleisöt osaksi tarinaa

Lainaus

Suomalaisista upseereista ei ole strategeiksi

Yle Tiede — Mon, 23 Apr 2012 13:04:46 +0000

Suomalainen upseerikunta epäpätevöityy vauhdilla, todistetaan torstaina Aalto-yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjassa. Kauppatieteen maisteri Mika Aalto on tutkinut suomalaisupseereiden strategisia valmiuksia ja hän on havainnut valmiudet köykäisiksi. Tutkimuksen mukaan syy tason laskuun on yksinkertainen: upseerikoulutukseen valikoituu henkilöitä, joilla on vain kohtuulliset valmiudet akateemiseen opiskeluun ja strategiseen johtamiseen. Vertailtaessa upseereita ja tavallisia akateemisen taustan omaavia henkilöitä, ei upseerien kyky ajatella strategisesti erotu edukseen.

Upseerikoulutusjärjestelmä uusittiin vuonna 2001. Tällöin maanpuolustuskorkeakoulun valintajärjestelmä alkoi suosia ei-akateemisia hakijoita. Mika Aallon mukaan Maanpuolustuskorkeakoulu on nyt akateeminen yliopisto, jolla ei ole akateemisia opiskelijoita.

Upseerien strategisen osaamisen puutteet aiheuttavat puolustusvoimille pahoja ongelmia. Nykyaikainen sotilasjohtaminen edellyttäisi nimenomaan vahvaa akateemis-strategista osaamista myös muilta kuin strategisen tason upseereilta. Suomessa kehitys kulkee toiseen suuntaan juuri kun valmiuksien pitäisi nousta.

Mika Aallon väitöksen mukaan puolustusvoimat on pahemmassa kriisissä kuin se vielä tajuaakaan. Esimerkiksi viimeiaikoina asetetut säästötavoitteet ovat merkityksetön ongelma upseerikunnan epäpätevöitymisen rinnalla.

Tutkimuksen taustalla on puolustusvoimien edellisen komentajan, amiraali Juhani Kaskealan toive, jonka mukaan ongelmat pitää nostaa avoimesti esiin, jotta ne voidaan korjata.

Lainaus

Kyläkoulun lakkauttamisen strategia

laitinen_yle — Wed, 19 Oct 2011 19:34:53 +0000

Laittaessani Pieksämäen kesämökkiäni talviunille sotkeuduin seuraamaan kuinka Pieksämäen kaupunki suunnittelee sulkevansa mökkikylälläni olevaa kyläkoulua. Tämä vireä vanhus on alueen vanhin koulu,112 vuotta vanha nykyinen monitoimikeskus. Se on vuoden kyläksi 2008 valitussa, hyvin kehittyneessä Siikamäki – Peiposjärven kylässä.

Kun näitä kyläkoulujen sulkemissuunnitelmia on paljon muitakin, niin käyköön tämä esimerkkinä siitä kuinka kyläkoulun sulkemista ja vastustamista käytännössä junaillaan ja kuntaliitoksiakin toteutetaan.

Ensiksi faktat. Tästä kyläkoulusta on kyse
http://www.siikamaki.net/peiposjarvenkoulu.html

Tässä kylässä se sijaitsee
http://www.siikamaki.net/

Tämä on kaupunki
http://www.pieksamaki.fi/

Hieman Pieksämäen taustaa.

Nyt vajaan 20 000:n asukkaanPieksämäki on siinä tilanteessa, että säästää pitää kun edes Ideaparkia ei Pieksämäelle tullut. Muutenkaan taloudellisessa kehityksessä ei ole hurraamista.

Nykyinen Pieksämäki muodostui neljästä yhdistyneestä kunnasta 1.1. 2007. Sitä edelsi kolmen ympäröivän maalaiskunnan, Jäppilän, Virtasalmen ja Pieksämäen maalaiskunna, liittyminen Pieksänmaaksi vuoden 2004 alusta. Poliittista yksimielisyyttä kaikkien kuntaliitokseen yhdeksi Pieksämäeksi ei ollut, vaikka olisi pitänyt.

Kuntien kannalta, ei Suomen muiden veronmaksajien kannalta, tämä oli järkevää politiikaa. Näin hyödynnettiin maksimaalisesti valtion kuntaliitostukia. Samalla kolmen kunnan virkamiehet saivat viideksi vuodeksi takuut siitä, että heitä ei irtisanota.

Näin valtakunnallisesti on sovittu muissakin kuntaliitoksissa. Ei siis ihme, jos kuntaliitoksista ei synny nopeasti säästöjä. Mitkään kaupalliset, yhdistyvät yritykset eivät voisi toimia näin tai konkurssi uhkaisi. Yrityksillähän kun ei ole veronmaksajia, joita voi pelkillä päätöksillä verottaa.

Ympäristökuntien yhdistyessä Pieksämäen kaupungiksi 2007 virkamiehet saivat taas viideksi vuodeksi takuutöitä. Olisiko sellaisia tarvittu vai ei, on eri asia. Ainoa joka saa jatkuvasti pelätä työpaikkaansa on kunnanjohtaja. Heidän irtisanomissuojaansa on yleisesti heikennetty. Johtajalta on siis viety valtaa, mutta ei vastuuta.

Sitten tähän kyläkoulujen lakkauttamiseen. Kyläkouluthan on aikanaan perustettu sinne, missä lapsia on ollut riittävästi. Siis kylille. Maaseudun rakennemuutos on muuttanut rajusti kyliä. Monet kylät ovat kuihtuneet, ukkoutuneet ja akkatautuneet, lapsia on ollut vähän.

Johtopäätös: kyläkoulu kiinni, nopeasti kaupaksi ja useinkin varsin halvalla. Lapset taksiin edestakaisin kuljetettavaksi ja keskuspaikassa koulutettavaksi.

Näin on tapahtunt monissa paikoissa. Samaa suunnnitellaan Pieksämäelläkin erityisesti yhdistyneen kaupungin reuna-alueilla. Peiposjärven yli 100 – vuotias kyläkoulu on yksi näistä.

Kaikki kylät eivät ole kuitenkaan samanlaisia. Toiset kehittyvät, toiset eivät. Siikamäki – Peiposjärvi on yksi kehittyvistä kylistä yhteishengen ja aktiivisuutensa ansiosta. Ei ihme, kun se valittiin 2008 vuoden kyläksi.

Puolustanko siis nyt vain mökkikyläni koulun säilyttämistä? Kyllä ja kaikkien sellaisten elinvoimaisten kyläkoulujen, jotka sijaitsevat elinvoimaisissa, kehittyvissä kylissä. Kaikki alueet eivät ole samanlaisia.

Miksi aina kunnan tai kaupungin reuna– alueilta halutaan kuljettaa koululaiset – kuten työpaikatkin – keskustaan? Aivan sama matka keskustasta on kehittyville reuna-alueillekin.

Nykyisenä tietotekniikan aikana matka ja tiedonsiirto ei ole mikään este. Keskustan koulussa ja kyläkoulussa on myös aivan samat opetusvälineet ja samat tutkinnot suorittaneet opettajat. Erityistarpeisiin psykologit voivat tulla kyläkouluille eikä lapsia tarvitse kuljetella.

Pieni on kaunista, tehokasta ja joustavaa. Suuri ja iso on byrokraattista ja tehotontakin.

Näin ei ole kuitenkaan koulujen lakkauttamista suoraviivaisesti ajavien mielestä. Kirjoituspöydällä laaditaan suunnitelmia ja tehdään tarkoitushakuisia laskelmia, jotka tukevat kirjoituspöytäsunnitelmia. Se on virkamiespolitiikkaa poliittisessa ohjauksessa.

Virkamiehet toimivat kuitenkin virkavastuulla. Eikös se ole virkavirhe, jos tarkoitushakuisesti liioitellaan kustannuksia ja vähätellään aiheutuvia säästöjä? Juristit osaisivat tähän vastata.

Näin kuitenkin tapahtu niin Pieksämäellä kuin varmasti monissa muissakin kunnissa. Selvitysten mukaan koulujen lakkauttamisesta ei ole yleensä saatu toivottuja säästöjä, mutta lapsille on aiheutettu paljon sellaista kuljetusstressiä, jota aikuiset eivät omissa työmatkoissaan hyväksyisi.

Olisiko mahdollista, että selvityksiä laadittaessa ei lähdettäisikään ajattelemaan vain ylhäältä kirjoituspöydältä vaan lähestyttäisiin ratkaisuja alkaahalta ylöspäin. Siis mitä päätös käytännössä tarkoittaa. Nykykielellä sanottuna asiakaslähtöisesti. Tästä olisi hyötyä muissakin asioissa kuin vain kyläkouluratkaisuissa.

Kun seurasin kuinka kylän aktiiviset asukkaat yrittivät puolustaa kyläkouluaan hämmästyin kuinka hyvin ja kokonaisvaltaisesti he olivat perehtyneet asiaan. Luulisin, että paljon paremmin kuin asiasta päättävät valtuutetut.Kysymys ei siis ollut vain vastustamisesta vaan kokonaisvaltaisesta kunnan kehittämisestä ja korkeatasoisten koulutusasiantuntijoitten käyttämisestä.

Sellaista argumentointia arvostan. Eri asia on arvostavatko päättäjät niin tässä kuin muissakaan tapauksissa.

Kunnallisen päätöksenteon strategiaan kuuluu yleisestikin ajetun asian kustannusten aliarviointi. Kun päätös on kuitenkin tehty, niin se on vietävä loppuun saakka ja maksettava lisäkustannukset. Näin se toimii.

Olisikohan mahdollista, että päätöksenteossa näkökulmaa laajennettaisiin? Miten kukin päätös liittyy alueen kokonaisvaltaiseen kehittämisstrategiaan seurausvaikutuksineen? Lyökö yksi päätös toista korvalle? Valitettavasti näin usein tapahtuu.

Vanha sanonta on, että soudetaan ja huovataan. Näin käy kun ei ole yhteistä tahtotilaa ja päättäjillä kokonaisvaltaista ajattelua.Sellaista kaivattaisi.

Lainaus

Sosiaalisen median koulutus SOMA4 22.2., 15.3. ja 19.4.2011

Tuija Aalto — Fri, 07 Jan 2011 22:04:18 +0000

Yhteisöllinen toiminta verkossa muuttaa media-alan toimintaympäristöä rajusti. Sosiaalisen median suositteluihin mukaan pääseminen on tulevaisuudessa mediasisältöjen julkaisijalle eloonjäämisen edellytys.

Sosiaalinen media tuo mahdollisuuksia avata journalistista prosessia ja ottaa yleisöt mukaan sisältöjen tekemiseen. Toimittajista on tultava toimijoita verkossa. Miten? Tule kehittämään osaamistasi Ylen ja Metropolia Ammattikorkeakoulun SOMAkoulutukseen. Kevään SOMAkoulutus käynnistyy 22.2.2011.

Kurssille otetaan 20 osallistujaa, joista 10 Ylestä. Koulutus on suunnattu sosiaalisessa medissa jo ensiaskelensa ottaneille – liikkeelle ei siis lähdetä netin käytön alkeista. Kurssille osallistuva tarvitsee kannettavan tietokoneen ja mediakännykän.

Kurssi koostuu kolmesta lähipäivästä ja niiden välillä tapahtuvasta ohjatusta ja itsenäisestä oppimisesta. Koulutuksessa tehdään suoraan omaan työhön liittyvä projekti osittain esimiehen ohjauksessa. SOMA-koulutuksen käynyt on omassa työyhteisössään sosiaalisen median käytön opas.

Kurssimaksu 1200 euroa (Yleläisille 300 €).

Lähipäivät: 22.2. ja 15.3. Metropolian tiloissa Tikkurilassa (Lummetie 2) ja päätöspäivä 19.4. Ylen tiloissa Pasilassa. Kurssin vetävät Tuija Aalto ja Kari Haakana Ylestä.

Ilmoittautuminen:

Jussi Linkola (etunimi.sukunimi (@) metropolia.fi)

Yleläiset: Katri Viippola (etunimi.sukunimi (@) yle.fi)

Koulutus on tarkoitettu journalisteille, alan opiskelijoille ja muille kiinnostuneille. Kurssin suorittaminen tuottaa 5 opintopistettä, jotka ovat hyväksiluettavissa Metropolian viestinnän koulutusohjelman opinnoissa.

SOMA 1-4-koulutusten suorittaneille yhteinen jatkokurssi, SomaCamp, 19. ja 20.5.2011.

Seuraa SOMAkoulutus-blogia

Lainaus

Sosiaalisen median koulutusta konkreettisella otteella

Tuija Aalto — Thu, 11 Mar 2010 15:57:52 +0000

Monia sosiaalisen median koulutuksia leimaa ulkokohtainen teoreettisuus tai kampanjaluonteinen markkinointiajattelu. Koulutusta, joka antaisi käytännön rutiineja sosiaalisen median työkalujen käytöstä, ja sen myötä kokemuksellista tietoa siitä, miten työlästä minkäkinlainen verkkotoiminta on, johtamisen ja resursoinnin tueksi, ei juuri ole ollut.

Niinpä suunnittelimme sellaisen.

YLEn ja Metropolia ammattikorkeakoulun yhdessä toteuttama SOMAkoulutus antaa osallistujille käytännön tietoja, taitoja ja verkostoja, joiden avulla he voivat ryhtyä kehittämään omaa työtään heti jo kurssin aikana. Kurssin jälkeen koulutuksen käyneet voivat toimia työyhteisössään sosiaalisen median asiantuntijana ja tuoda kehitysprojekteihin sosiaalisen median tuottamisen; tavoitteenasettelun, resursoinnin ja tuloksellisuuden mittaamisen osaamista.

Parinkymmenen kurssilaisen ryhmä tarjoaa verkoston, jonka kanssa harjoitella sosiaalisen median toimintamalleja ja yhteistyön mekanismeja.

Koulutus koostuu kolmesta lähipäivästä ja niiden välillä tapahtuvasta itsenäisestä ja ohjatusta opiskelusta verkossa.

Lähipäivien sisältö & lähestymistavat

Lähipäivä 1: Käytännön kokeilua eri palveluissa
Lähipäivä 2: Yhteiskeskustelua kokemuksista. Sosiaalisen median tematiikan ja problematiikan syventämistä tapausesimerkeillä, käytännön kokemuksilla ja teorialla.
Lähipäivä 3: Kurssilaisten kokeilujen esittelyt, yhteiskeskustelua kokeiluista ja kokemuksista.

Syksyn SOMAkoulutusten alustavat aikataulut

SOMA 3 10.9. , 8.10. ja 5.11.
lähipäivä 1 viikolla 36
lähipäivä 2 viikolla 40
lähipäivä 3 viikolla 44

SOMA 4 1.10. 29.10. ja 26.11.
lähipäivä 1 viikolla 39
lähipäivä 2 viikolla 43
lähipäivä 3 viikolla 47

Ilmoittautumiset ja tiedustelut:

Kaikki kiinnostuneet ei-yleläiset: jussi.linkola (at) metropolia.fi

Yleläiset: YLE Vision HR-päällikkö Sari Veikkolainen sari.veikkolainen (at) yle.fi

Aiheesta aiemmin:

Lainaus

Sosiaalisen median koulutusohjelma SOMA täsmentyy

Tuija Aalto — Thu, 12 Nov 2009 17:20:14 +0000

YLEn, Metropolia ammattikorkeakoulun ja yhteistyökumppaneiden Sosiaalisen median opintokokonaisuus SOMA alkaa täsmentyä. Kurssien hinnat ja kevään kurssien lähipäivien ajankohdat on nyt selvillä.

Ilmoitus kurssista julkaistaan Journalisti-lehden koulutusnumerossa ensi viikolla.

Sosiaalisen median koulutusohjelma SOMA

 Miten Facebook, Twitter ja YouTube taipuvat journalistin työvälineiksi? Mitä toimittaja voi tehdä verkossa? Miten saada yleisöt - lukijat, kuuntelijat ja katsojat - osallistumaan journalistiseen prosessiin? Millaisia työvälineitä, ympäristöjä ja yhteisöjä on? Miten tehdään verkostohaastattelu? Ovatko tilapäivitykset journalismia? Mitä on vaikuttava verkkoläsnäolo ja miten sitä mitataan? Tarjoamme journalisteille mahdollisuuden perehtyä näihin kysymyksiin uudessa SOMA-koulutuksessa. Kurssin järjestävät yhteistyössä YLE ja Metropolia Ammattikorkeakoulun mediakeskus Valo.

Koulutus on suunnattu netissä jo ensiaskelensa ottaneille - liikkeelle ei siis lähdetä ihan alkeista.  

  Koulutus muodostuu kolmesta lähipäivästä ja niiden välillä tapahtuvasta ohjatusta ja itsenäisestä oppimisesta.   Koulutuksessa tehdään suoraan omaan työhön liittyvä projekti osittain esimiehen ohjauksessa.

Koulutuksen jälkeen työntekijä löytää omassa työssään keskeiset välineet ja käyttää niitä luovasti. SOMA-koulutuksen käynyt on omassa työyhteisössään sosiaalisen median käytön opas.   

 Koulutukseen osallistuva tarvitsee kannettavan tietokoneen ja mediakännykän, jossa datapaketti.  

Aikataulu ja paikka: 

Metropolia Ammattikorkeakoulu, Tikkurila ja YLE, Pasila.  

SOMA 1 -pilotti: Lähipäivät: 14.1., 18.2., 25.3. Osallistumismaksu 680 euroa. Kouluttajat SOMA 1 - pilottikurssillla: Lehtori Juhana Kokkonen ja projektisuunnittelija Jussi Linkola Metropoliasta, kehityspäällikkö Tuija Aalto, strateginen suunnittelija Pirkka Aunola sekä tuottaja Arttu Silvast YLEstä sekä online manager Kari Haakana Sanoma Magazines Finlandista.

 SOMA 2 kevät 2010 Lähipäivät: 11.3., 15.4. 20.5. Kurssimaksu 880 euroa

SOMA 2. ja 3 - koulutusten tarkat sisällöt määräytyvät ykköspilotin kokemusten perusteella.

SOMA 3 syksy 2010: Ajankohta varmistuu myöhemmin. Kurssimaksu 1300 euroa. Kurssi järjestetään, mikäli ilmoittautuneita on vähintään 15.

Koulutus on tarkoitettu journalisteille, viestinnän/journalismin opiskelijoille ja muille aiheesta kiinnostuneille.

Opintokokonaisuuden suorittaminen tuottaa 5 opintopistettä (3,5 opintoviikkoa), jotka ovat täysimääräisesti hyväksiluettavissa Metropolia Ammattikorkeakoulun viestinnän koulutusohjelman opinnoissa.

Ilmoittautumiset: Jussi Linkola, Metropolia

Tiedustelut kurssin sisällöistä ja tavoitteista: Juhana Kokkonen, Metropolia ja Tuija Aalto, YLE

Lainaus

Journalistiliiton koulutusasiamies SOMA-koulutusohjelmasta: "Tällaisiin ei usein törmää"

Tuija Aalto — Tue, 10 Nov 2009 17:40:12 +0000

Kävin tänään tapaamassa Journalistiliiton koulutusasiamiestä Jarmo Häkkistä SOMA-koulutusohjelman tiimoilta. Hän näkee suomalaisten journalistien ammatillisen tilanteen jokseenkin uhkaavana, mutta näkee ympärillään myös journalisteja, jotka ovat pystyneet pitämään ammattitaitonsa toimintaympäristön muutoksessa ajan tasalla.

Häkkinen pitää YLEn ja Metropolian SOMA-koulutusohjelmaa kunnianhimoisena. Hän uskoo parityöskentelyyn yhtenä hyvänä oppimismuotona: aktori-mentori -pareja on synnytetty myös liiton avustuksella. Kokeneempi, joka neuvoo kollegaansa, voi olla myös nuorempi, toisin kuin perinteisessä mentoroinnissa on totuttu.

Tein haastattelun ruotsalaisella Bambuser-mobiili-tv-palvelulla, jonka olen kytkenyt Facebook-verkostooni. Tämä mahdollisti haastattelun suoran lähetyksen seuraamisen. Facebook-kommenteissa YLE Vision ohjelmistoalueen HR-päällikkö Sari Veikkolainen kiteytti kokemuksensa tilanteesta näin: "En ole niin online, mutta sattumalta huomasin tän livenä FB:ssä. Tuntui oudolta. Siis ihan jees, mutta outoa".

Veikkolainen kirjoitti HR-ihmisen some-ensiaskelistaan YLEn Aikaleima -blogissa syyskuussa. Hän on perustanut Facebookiin The Social Media Workshops YLE -ryhmän.

_{Tämä kirjoitus on julkaistu myös Somekoulutus.posterous.com -blogissa.}

Lainaus