Blogit - ideointi

Workshopien viisi sudenkuoppaa – ja miten vältät ne

Tuija Aalto — Wed, 15 Apr 2015 20:09:15 +0000

Erilaiset ryhmäideointeihin perustuvat workshopit ovat suosittuja, kun halutaan kehitellä uusia konsepteja. Monesti nämä voivat tuottaa sellaisia tuloksia, joita ei yksin puurtamalla tai perinteisissä palavereissa synny. Tällaisia workshopeja hyödynnetään erityisesti tilanteissa, joissa eri alojen osaamista halutaan tuoda yhteen.

Ryhmäkeskustelun voidaan nähdä toimivana menetelmänä erityisesti silloin, kun halutaan ideoida jotain täysin uudenlaista. Hienous piilee siinä, että hulluimpiakin ideoita saa ja kuuluu tuoda esille. Mitään ideoita ei tulisi sensuroida.

Ryhmässä keskustelijat voivat tarttua toistensa ideoihin ja kehittää niitä pidemmälle. Toinen osallistuja voi jatkaa jonkun muun heittämän hullun idean jalostusta ja kolmas tuo siihen sellaisen kulman, että idea onkin jo toteutuskelpoisempi. Yleisinä keinoina ajatusten teemoittamiseen käytetään esimerkiksi post-it lappuja sekä valmiita pohjia, joille voi kirjoittaa ideoita ja ajatuksia. Usein näiden avulla pystytään hyvin hyödyntämään ryhmän jokaisen jäsenen osaamista uusien konseptien kehittämisessä.

Tällaiset workshopit eivät ole kuitenkaan täysin ongelmattomia ja niiden hienoudessa piilevät myös niiden sudenkuopat. Erilaisissa ideointia kiihdyttävissä työpajoissa tehdyn etnografisen tutkimuksen perusteella listasimme viisi yleistä sudenkuoppaa workshopeissa.

1. Sudenkuoppa: workshopit blokkaavat tietyt ideat ja suosivat toisia

Monesti workshopeissa on se ongelma, että aktiivisimmat keskustelijat pääsevät ääneen passiivisempien kustannuksella. Tästä seuraa muutamia ongelmia, jotka vähentävät työpajojen onnistumista. Tutkimissamme työpajoissa keskustelijat ovat tulleet eri taustoista ja ovat kokeneet melko erilaiset teemat tärkeiksi.

Joissakin keskusteluissa – sen sijaan että ideat olisivat todella kehittyneet yhteistyössä – keskustelun osallistujat tuntuivat välillä ajavan enemmänkin omaa agendaansa. Tällöin yhteenveto tärkeiksi koetuista teemoista saattaa vääristyä. Etnografian kautta olemme havainneet, että pahimmillaan ryhmäkeskustelua dominoi yksittäinen henkilö, joka tuo voimakkaasti ja yksipuolisesti esille omaa ideaansa, eikä ole kiinnostunut muiden ajatuksista.

Tästä voi seurata se, että mediaseksikkäimmät tai parhaiten verbalisoitavissa olevat ideat päätyvät jatkokäsittelyyn. Lopulliset työpajassa kehitellyt ratkaisut nojaavat tällöin johonkin alun perin vain yksittäistä henkilöä kiinnostaneeseen teemaan.

Puolueeton puheenjohtaja edesauttaa sitä, etteivät joidenkin ideat ja ajatukset häviä muiden äänekkäämpien ideoiden taakse. Näin saadaan aikaan avoimempi ilmapiiri, jossa keskustelijoiden ei tarvitse ajaa omaa asiaansa, vaan asioista voidaan keskustella yleisemmällä tasolla. Myös post-it laput ja yksin tehdyt kirjalliset ideoinnit, jotka käydään ääneen läpi, edesauttavat kaikkien ideoiden esiin tulemista.

Puheenjohtajan ja erilaisten osallistamismenetelmien käytössä täytyy kuitenkin huomioida seuraavaksi esitelty sudenkuoppa.

2. Sudenkuoppa: keskustelun ohjaaminen rajoittaa tuloksia.

Vaikka puheenjohtaja voi auttaa siinä, että kaikki pääsevät ääneen workshopeissa, voi keskustelun liiallinen ohjaaminen rajoittaa tuloksia. Ryhmäkeskusteluiden ja ideointi-workshopien kuuluu olla mahdollisimman avoimia, ja osallistujien heittää hullultakin kuulostavia ideoita, joten tiedostamatonkin keskustelun ohjaaminen rajoittaa tuloksia.

Ryhmäkeskusteluissa piilee näin ollen sama ongelma kuin monissa kyselytutkimuksissa: saadaan vastaus vain siihen asiaan, mitä osataan kysyä. Kysymykset ja yleinen teema voivat johdatella liikaa vastauksia tai keskustelijoiden ajatuksia ja argumentteja tiettyyn suuntaan. Toisin sanoen, järjestävän tahon omat ennakko-oletukset, toiveet ja motiivit ohjaavat workshopin lopputulosta tietynlaiseksi. Näin tapahtuu usein, vaikka workshopien tarkoitus on aivan päinvastainen.

Kysymyksenasettelu ja esitystapa täytyy siis muotoilla mahdollisimman avoimeksi, jotta osallistujien ideointia ei ohjailla liikaa. Puheenjohtajan on tärkeä huomioida, että kaikki pääsevät puhumaan. Paras lopputulos saavutetaan sellaisissa workshopeissa, joissa kuunnellaan aidosti jokaisen osallistujan ideoita ja mielipiteitä.

Usein on parempi, että puheenjohtaja enemmänkin fasilitoi keskustelua, eikä itse osallistu keskusteluun, jotta keskustelu sujuu mahdollisimman puolueettomasti. Samalla fasilitaattori voi havainnoida, mitkä aiheet saavat ihmiset todella innostumaan. Näiden aiheiden kautta voidaan löytää uusia teemoja ja innovaatioita.

3. sudenkuoppa: Itsesensuuri iskee ryhmäkeskustelun osallistujiin

Vaikka muut keskustelijat eivät torjuisi puheenaiheita suoraan, saattaa keskustelija itse pitää ajatuksia sisällään tai tulkita toisen osallistujan eleet virheellisesti tyrmääviksi. Parhaan lopputuloksen takaamiseksi, tulee osallistujien osata ottaa muiden tunteet huomioon. Usein kaikki eivät koe ryhmäkeskusteluihin osallistumista luontevana.

Kaikki eivät ole ulospäin suuntautuneita keskustelijoita, jotka heittäytyvät idean kuin idean pariin tuntemattomien kanssa innolla. Eikä kaikkien pidäkään olla, mutta workshopien onnistumisen takaamiseksi, tulisi kaikkien ajatukset ja ideat tulla kuulluksi.

Tähän sudenkuoppaan liittyy myös ryhmäpaineen luomat vääristymät omille mielipiteille. Jos kaikki muut, tai suurin osa, ovat tiettyä mieltä jostain asiasta, ei siihen ole kovin helppo ilmaista omaa eriävää mielipidettään väliin. Tämä on varsinkin vaikeaa, jos keskustelu lähtee sellaisille raiteille, joka ei ole kaikkien keskustelijoiden ominta alaa.

Ryhmäkeskustelu vaatii siis luottavaisen ilmapiirin, jossa keskustelijoiden ei tarvitse pelätä epävarmuuksiensa paljastuvan. Ryhmäkoon pienentäminen auttaa usein vähentämään itsesensuurin määrää. Lisäksi olo siitä, että workshopissa työskennellään kohti yhteistä päämäärää, edesauttaa sitä, että muiden ideoihin suhtaudutaan myönteisesti ja kannustavasti. Seuraavassa sudenkuopassa keskustellaan tästä aiheesta tarkemmin.

4. Sudenkuoppa: Teeman epäselvyys ennen workshopia

Teeman pitää kuitenkin samalla olla jokseenkin selkeä – ettei synny epävarmuustekijöitä. Etnografisissa tutkimuksissa on huomattu, että jos teemaa ja omaa osallistumista ei ole selkeästi perusteltu, ihmiset tulevat paikalle epävarmoina.

Jos aihe on liian epäselvä tai abstrakti, voi olla hankala kiteyttää ajatuksia ja tuoda omaa asiaansa esille. Hyvätkin ajatukset saattaa tällöin jäädä sanomatta. Tähän liittyy myös se, että etukäteen annetun tiedon tulee olla yhtenäinen workshopin sisällön kanssa. Esimerkiksi etukäteen tehdyt ideointitehtävät teemaan liittyen voivat auttaa osallistujia sisäistämään työpajojen tarkoituksen ja helpottaa omien ajatusten jäsentelyä. On tärkeää, että kaikki osallistujat kokevat oman panoksen olevan merkityksellinen.

On siis tärkeää, että viestintä workshopista tai ryhmäkeskusteluista on heti alusta asti selkeää ja yhtenäistä. Lisäksi workshopin tavoitteet tulee olla avoimesti tiedossa kaikille osallistujille. Toisin sanoen, kaikkien tulisi olla selvillä siitä, mitä workshopilla halutaan saada aikaan ja varsinkin, mihin ja kenen hyödyksi tuloksia käytetään. Näiden asioiden kertominen etukäteen on tärkeää ja kannattaa käydä läpi myös workshopin alkaessa.

5. Sudenkuoppa: Workshopien liiallinen kunnianhimo

Viimeisenä hyvin tyypillinen ongelma workshopeissa. Ratkaisukeskeiset workshopit voivat kaatuvat omaan kunnianhimoonsa. Post-it lapuilla aletaan välillä ratkoa liian laajoja ongelmia. Tällöin on haastavaa saada kunnollista otetta siitä, mitä workshopilla todella halutaan saada aikaiseksi. Abstraktit aiheet eivät välttämättä kannusta konkreettisiin ratkaisuihin ja keskustelu saattaa jäädä turhan teoreettiseksi. Tämä koetaan usein kiinnostavaksi, mutta välillä konkretia tuntuu olevan workshopeista kaukana.

Osallistujat saattavat lähteä intoa puhkuen pois workshopista, mutta workshopien innostava ilmapiiri laantuu, jos käteen ei jää konkreettista toimintasuunnitelmaa.

Tämän takia on tärkeää, että jo etukäteen mietitään jonkinlainen konkreettinen suunnitelma siitä miten edetään, kun workshop on ohi. Kaikkien tulisi olla workshopista lähtiessään tietoisia seuraavista, yhteiseen tavoitteeseen johtavista, askelista. Konkreettisen ja osallistavan otteen säilyttäminen koko projektin elinkaaren aikana on usein haastavaa. Tämän vuoksi on hyvä järjestää pieniä ideointi workshopeja tasaisin väliajoin projektin koko elinkaaren aikana.

Monet ideointi-workshopien sudenkuopat nivoutuvat toisiinsa. Workshopit tarvitsevat asiantuntevat fasilitaattorit sekä konkreettisen otteen. Fasilitointia tarvitaan etenkin kynnyskohdissa, kun workshopissa keskustelua tuodaan yhteen, valitaan yksi teema tai lähdetään viemään asioita konkreettisemmalle tasolle. Monesti sekin auttaa ehkäisemään sudenkuoppia, jos workshopissa on paikalla asiantunteva havainnoija, joka pystyy heti tilanteessa huomauttamaan sudenkuoppien muodostumisesta. Tärkeää on myös, että kysymyksenasettelu on kunnossa, jotta se ei ole liian johdatteleva.

Anna Martela on Etnografinen tutkimustoimisto Kennon toimitusjohtaja ja Viola Strandberg tutkimusjohtaja. Kirjoitus on osa pienten ja suurten toimijoiden välistä yhteistyötä käsittelevää kolmiosaista kirjoitussarjaa.

Sarjan edellinen osa: Jakamistalous - kolikon kääntöpuoli

Lainaus

Suomalaisten kiinnostus vuorovaikutukseen ja osallistumiseen on kasvussa

Tuija Aalto — Sun, 28 Dec 2014 14:31:38 +0000

Suomalaisten muuttunut mediakäyttö ja internetin tarjoamat osallistumisen ja vuorovaikutuksen mahdollisuudet luovat odotuksia myös perinteisille medioille lisätä osallistumisen ja vuorovaikutuksen mahdollisuuksia nykyaikaisin keinoin.

15/30 Research teki Ylen toimeksiannosta lokakuussa tutkimuksen uuden tyyppisistä osallistumisen ja vuorovaikutuksen tavoista. Kysyimme myös suhtautumisesta ns. ratkaisujournalismiin ja kartoitimme kiinnostusta Ylellä kehitettyyn Kipinä -konseptiin.

Kolmannes vastaajista piti tämän trailerin nähtyään todennäköisenä, että osallistuisi Yle Kipinä - ympäristössä ideoiden yhteiskehittelyyn.

Kysyimme suomalaisten kiinnostuksesta osallistua toimittajan työhön ja mielikuvasta kyetä halutessaan vaikuttamaan Yleen. Kysymykset esitettiin noin tuhannelle suomalaiselle lokakuussa 2014 (vertailutieto keväältä 2013).

Entistä suurempi osa yleisöstä on kiinnostunut osallistumaan ja vaikuttamaan toimittajan työhön, ohjelmiin ja palveluihin. Halu osallistua on noussut merkittävästi reilussa vuodessa. Tähän lienee vaikuttanut se, että televisiossa, radiossa ja verkossa tässä ajassa lisääntyneet mahdollisuudet osallistua ovat ruokkineet kiinnostusta.

Sosiaalinen tv on tullut tutuksi

Ylen osallistavia konsepteja ovat olleet esimerkiksi TV2:n uutisohjelmakokeilu Suora Linja sekä uudenlaisia osallistavia toimintamalleja kokeileva A2ilta.

"Sosiaalisen television" käytäntöjä on vahvasti uudistettu myös kaupallisilla TV-kanavilla (ks. 3 syytä hypätä mukaan tv:n some-pöhinään, MTV:n #someTVmittari: Näe tv-ilmiöt uudella tavalla ja ”Sosiaalinen media on parasta mitä TV:lle on tapahtunut”.)

Rakentava journalismi saa kannatusta

Enemmistö suhtautuu myönteisesti siihen, että media ei vain jaa tietoa, vaan myös kannustaa toimimaan yhdessä yhteisten ongelmien ratkaisemiseksi. Samaa mieltä väitteestä "Haluaisin, että mediat eivät pelkästään jaa tietoa, vaan myös kannustavat ja ohjaavat ihmisiä toimimaan yhdessä tavalla, joka johtaa yhteisten ongelmien ratkaisemiseen” oli 64 % suomalaisista (naisista 70%, miehistä 58%).

Eri mieltä oli 14%. Viidennes ei ollut samaa eikä eri mieltä. Voimakkaimmin myönteinen kanta (Täysin samaa mieltä) oli joka kahdeksannella.

Julkisuudessa vähän näkyvät ryhmät

Seitsemän kymmenestä 65-75 -vuotiaasta samastuu väittämään “Mielestäni Suomessa on sellaisia ihmisiä tai ihmisryhmiä, joiden kokemuksiin tai mielipiteisiin ei kiinnitetä riittävästi huomiota mediajulkisuudessa.” Samaa mieltä väitteen kanssa on enemmistö kaiken ikäisistä, naisista 68% ja miehistä 61%.

Avoimeen kysymykseen, millaisia ihmisiä, ihmisryhmiä tai asioita ei käsitellä mediajulkisuudessa riittävästi vastaajat mainitsivat sekä sosioekonomisesti heikommassa asemassa olevat että maaseudulla ja pääkaupunkiseudun ulkopuolella tapahtuvat asiat ja siellä asuvat ihmiset.

”Esim. vanhuksia, joilla olisi varmasti paljon kerrottavaa mutta ei voimia saada ääntään kuuluviin. Heistä puhutaan, mutta heidän omaa ääntään ei juuri kuule.” (Nainen, 26 vuotta).

Kenties juuri tästä syystä 102-vuotiaasta sanavalmiista Hannes Hynösestä tuli Linnan juhlat -lähetyksen aikana heti sosiaalisen median lemmikki.

Nähdyksi ja kuulluksi tuleminen tärkeää

Merkittävää yhteiskunnallista arvoa muodostuu siitä, että yksilöt kokevat väestön eri ryhmien tulevan nähdyksi ja kuulluksi yhteisellä julkisuuden areenalla.

Työelämästä eri alojen ammattilaiset, yrittäjät ja asiantuntijat koettiin myös liian vähän käsitellyksi mediajulkisuudessa.

Lisäksi vastauksista erottui yhtenä teemana toive tavallisten ihmisten ja heidän asioidensa tekemisestä näkyväksi. Tämäkö selittää YouTuben sisältöjen, mukaan lukien ns. “tubettajien” kaikenikäisissä suomalaisissa herättämän kiinnostuksen? Periaatteessa “tavallisten" ihmisten videopäiväkirjat eli vlogit tarjoavat valtavirran mediasta poikkeavan katselukokemuksen. Lisäksi tubettajilla on tapana olla aktiivisesti seuraajiensa saavutettavissa. Yhtä tiivistä yhteisöllisyyttä ei ole aikaisemmin juurikaan tv-esiintyjien ja katsojien kesken nähty, mutta sosiaalisen television myötä tämä näyttää muuttuvan.

Tutustu raporttiin

Lainaus

Lyhytelokuvaillan ideointia

Cilla Aulén — Wed, 26 Jun 2013 10:05:54 +0000

Vielä näin viimeistenkin työpäivien nurkilla siisteille kesäduunareille tarjoutui tilaisuus osallistua heidän pääasiallisesta työnkuvastaan poikkeavaan toimintaan. Uuden Kinon tuottaja Sari Volanen otti minuun viime viikolla yhteyttä ja pyysi kesäduunareiden apua joulukuussa esitettävän lyhytelokuvaillan suunnitteluun. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että kaikki vapaaehtoiset pääsivät tänään Isossa Pajassa sijaitsevaan toimittajien katseluhuoneeseen ensin katsomaan muutaman lyhytelokuvan ja sen jälkeen keskustelemaan Sarin kanssa siitä miten Uudesta Kinosta voitaisiin tehdä vetoavampi ja kiinnostavampi.

Noin puolitoista tuntia kestäneessä ideointitilaisuudessa nousi esille paljon hyviä ideoita ja ajatuksia. Tilaisuus tarjosikin Sarille erinomaisen mahdollisuuden tutustua nuorten näkökulmiin asiaan liittyen ja siisteille kesäduunareille taas tilaisuuden nähdä Ylen ohjelmatarjontaa erilaisesta kuvakulmasta. Koin myös itse tilaisuuden avartavaksi kokemukseksi, joka herätti ajattelemaan sitä millainen suunnittelumäärä kuusituntisen lyhytelokuvaputken sisällön ja aikataulun taustalla on.

Mikäli siis satutte television ääreen joulukuun 21. päivä, kääntäkää kanava Yle Teemalle, jossa toivon mukaan näkyy tämän ideointipalaverin hedelmiä!

Lainaus

Hei nainen, mikä sua kiinnostaa?

Elina Yli-Ojanperä — Mon, 20 Feb 2012 13:11:06 +0000

Kun naisille ideoitiin ohjelmaa, ilmestyi fläppitauluun miehen ehdottamana sana ripsiväri. Kun ystävän mies pölähti keskelle naisten keskusteluita, kysyi hän, puhutteko te nyt niistä ripsiväreistä? Kun Elävässä arkistossa on mietitty sisältöjä naisille, kimposi ilmaan kysymys, onko meillä jotain ripsarijuttuja? Nainen, kiinnostavatko sinua ripsivärit? Vai ihan jokin muu asia? Kirjoitatko kiinnostuksen kohteestasi blogia? Haluaisitko tehdä Elävän arkiston kanssa yhteistyötä? Jos yhteistyö innostaisi, niin ilmoittaudu tapaamiseen kanssamme ja saat samalla esimakua myös uudesta Blogistania-tv-ohjelmasta.

Jos siis sinä blogaava nainen haluaisit hyödyntää Elävän arkiston sisältöjä osana blogiasi, tule tapaamaan meitä Helsinkiin torstaina 1.3. klo 15-17. Samassa tilaisuudessa esitellään myös uutta Blogistania-ohjelmaa, paikalla ovat Blogistanian blogaavat päähenkilöt, Olotilan väki ja meitä eläväarkistolaisia. Ilmoittaudu mukaan naisblogaajien päivään sähköpostitse elavaarkisto(at)yle.fi viimeistään maanantaina 27.2. Kerromme tarkemmat yksityiskohdat sinulle ilmoittautumisen jälkeen sähköpostilla. Viisi innokasta blogaajaa mahtuu mukaan paikan päälle, mutta jatkamme yhteisten kuvioiden virittelyä kaikkien kiinnostuneiden kanssa.

Mitä me voisimme sinulle tarjota?

Ainakin aiheita blogisi inspiraatioksi, kuvia käyttöösi ja linkattavia videoita. Ja vastavuoroisesti meiltä linkitystä sinun blogiisi. Jos sinulla on mielessäsi jokin aiheidea, voimme etsiä siitä materiaalia arkistoistamme ja saisit etuajo-oikeuden hyödyntää tätä juuri sinun ideastasi tehtyä sisältöä omassa blogissasi.

Ja kenties tapaamalla ja juttelemalla keksimme jotain paljon hauskempia ja kiinnostavampia tapoja yhteistyöhön!

Kaikki sisältömme on tietenkin nytkin kenen tahansa käytettävissä ideointiin ja linkityksiin:

Kiinnostaako sinua muoti? Kenties juuri hulvaton ysäri? Inspiroituisitko syksyn 1996 muotinäytöksestä?

Katso Elävässä arkistossa: Vatevan syysmuotinäytös 1996

Vai kaipaatko vintage-henkeä? Olisiko vuoden 1951 mannekiiniesitys sinun makuusi?

Katso Elävässä arkistossa: Tyyliä ja kauneutta arkeen ja juhlaan

Pohditko ikuista rakkauden mysteeriä? Löytyisikö täältä vastaus?

Katso, mitä Elävästä arkistosta löytyy sanalla rakkaus

Haluatko hypätä oravanpyörästä? Mutta mistä oikein hypätään ja minne?

Katso Elävässä arkistossa: Hyppyjä oravanpyörästä

Blogaatko äitiydestä? Miten äitiyttä on käsitelty mediassa?

Katso, mitä Elävästä arkistosta löytyy hakusanalla äitiys

Sisustatko? Onko tyylisi kenties nousukautinen?

Katso Elävässä arkistossa: Vesisänky ja muita nousukauden mukavuuksia 80-luvun sisustusmessuilla

Kokkaatko? Onko Jaakko Kolmonen oppi-isäsi?

Katso Elävässä arkistossa: Asia on pihvi -kokkiohjelman jaksoja

Askarteletko? Mitä sanot styroksitaulusta?

Katso Elävässä arkistossa Nikkari-ohjelman askarteluohjeet

Kirjoitatko kirjallisuudesta? Kiinnostavatko kirjailijoiden haastattelut?

Katso ja kuuntele Elävässä arkistossa: Kirjailijat äänessä

Matkustatko? Virittäisivätkö vanhat matkailufilmit sinut nostalgiseen tunnelmaan?

Katso Elävässä arkistossa: Matkailun varhaiset vuosikymmenet

Vai eikö sinua kiinnosta mikään, mitä Elävästä arkistosta nykyisin löytyy? Mikä kiinnostaisi? Aiheita voit tulla myllyttämään kanssamme siis blogaajatapaamiseen, mutta ideoita ja toiveita voi kirjata nytkin vaikkapa tämän blogimerkinnän kommentteihin. Sana on vapaa myös muille kuin blogaaville naisille!

Lainaus

Isossa pajassa ideoidaan verkkopalveluja - seuraa työpajaa Areenassa

Tuija Aalto — Thu, 17 Feb 2011 21:42:21 +0000

Yle.fi teetti osana tulevaisuustyötään tutkimuksen suomalaisista verkon käyttäjinä. Suomalaiset verkossa -tutkimuksen tuloksia esitellään huomenna Isosta pajasta lähetettävästä tilaisuudesta. Yle Areenassa suorana lähetettävä tilaisuus alkaa klo 13.00 tutkimustulosten esittelyllä (noin 14.15 asti). Klo 15.15 - 16.00 osuudessa työpajan vetäjät kertovat kehittämistään ideoista.

Pöytävastaaviksi lupautuneet saavat tällaisen ohjeistuksen:

Ensin ideakorttien avulla luodaan kolmen sanan yhdistelmistä verkkopalveluideoita, sitten niistä jalostetaan kaksi konseptia valituille kahdelle eri segmenteille. Aikaa on 40 minuuttia.

Kirjekuoressa on pöytäkunnallesi yhdeksän sanakortin ideointipakka. Kolmea eri väriä, verbejä, substantiiveja ja adjektiiveja. Kortit ovat osa Tampereen yliopiston pelitutkimuslabran tuottamaa VNA-korttipakkaa, joka on kehitetty pelikonseptien ideoimiseen. Voitte ryhmäsi kanssa ideoida joko pelejä tai ihan muita palveluita. Käyttäkää sanoja virikkeinä.

Ohjaa ryhmäsi luonnostelemaan nopeaan tahtiin mahdollisimman monta eri ideaa, joissa on käytetty erilaisia kolmen sanan - verbin, substantiivin ja adjektiivin yhdistelmiä.

Esimerkiksi sanoista * TURN * WORM * FAST *ryhmä voisi ideoida ruokaohjekokoelman, jossa on pelkkiä matojen grillaamisohjeita; tai palvelun, jossa neuvotaan onkimatojen esiin kaivamista kiven alta, tai lapsille liikennepelin, jossa mato ajaa autoa lujaa ja opettelee vilkuttamaan risteyksessä.

Samoja sanoja voi käyttää monta kertaa eri yhdistelmien osana. Tavoitteena on tiiviissä ajassa suoltaa mahdollisimman paljon ideoita täysin kritiikittömästi. Joku ryhmästä kirjaa ideoita fläpeille, joista puran ne verkkoon kaikkien vapaaseen käyttöön.

Kaikki ääneen lausutut konseptit kirjataan. Tähän vaiheeseen käytetään 20 minuuttia.

Seuraavassa vaiheessa ryhmä valitsee edellisten joukosta kaksi konseptia ja tarkentaa niitä ajatellen erityisesti jotakin kuvatuista nettisegmenteistä. Tähän vaiheeseen käytetään toiset 20 minuuttia.

Pyydän pöytävastaavat loppuyhteenvetoon klo 15.20 (striimataan verkko-osallistujille) kertomaan, mitkä kaksi konseptia ryhmä kehitti, mille segmenteille ne on suunnattu, ja miksi kohderyhmä tulee rakastamaan niitä.

Kaikki työpajassa yhdessä kehitetyt idea-aihiot ovat vapaasti jatkojalostettavissa ja sovitettavissa omaan työhön. Kokoan ja julkaisen referaatin työpajassa esitellyistä ideoista tässä blogissa hiihtoloman jälkeen.

(VNA-kortit Tampereen yliopiston pelitutkimuslaboratoriosta)

Suomalaiset verkossa - tutkimuksen julkaisu ja työpaja, Yle Iso paja 18.2.2011.

Lainaus

Graafikko Sami Liljeblad Ruudun takaa luentosarjassa

koivuaho — Tue, 03 Nov 2009 12:08:53 +0000

Graafisen suunnittelun saloja valottaa Sami Liljeblad. Hän on työskennellyt alalla yli kaksikymmentä vuotta ja tehnyt suunnittelutyötä laidasta laitaan. Viime vuosina häntä on erityisesti kiinnostanut se, miten ideoista kehittyy valmis tuote. Luennolla kuullaan mielipiteitä graafisen suunnittelun koko kaaresta ajankäytöstä ideointiin.

Luento sisältää graafisen suunnittelun esimerkkitapauksia ja sitä voi seurata suorana lähetyksenä YLE Areenassa klo 16.15 -18.00. Video tilaisuudesta tulee myös jälkikäteen katsottavaksi YLE Areenaan.

Lainaus

Hallintobyrokraatti kohtaa sosiaalisen median käytännössä

Sari Veikkolainen — Tue, 29 Sep 2009 12:04:03 +0000

Olin viime viikolla mukana suunnittelemassa sosiaalisen median koulutuskokonaisuutta YLElle. Aihe on tietysti mitä ajankohtaisin ja tavoitteena olisi saada aikaan pysyvä koulutusmalli Ylen Tuottajakoulun ja Nosturin tapaan.

Hanke on kiinnostava myös siksi, että se olisi tarkoitus toteuttaa yhteistyössä Metropolian kanssa ja mukaan voisi tulla toimittajia myös muista yhtiöistä. Siis yhteistyötä ja verkostojen rakentamista!

Sinänsä kökkö termi sosiaalinen media pitää sisällään niin paljon erilaisia välineitä ja toimintamahdollisuuksia, että niihin perehtyminen ilman ohjausta ja työn ohessa on liki mahdotonta. Koulutus olisikin ikään kuin pitkospuut, joita pitkin sosiaalisen median suossa voi luovia ja löytää ne itselleen arvoikkaimmat hillat. ”Sosiaalisen median hillamailla” – niin kuin uljaasti asiaa kuvailimme.

Olin suunnittelijajoukosta ainoa, joka ei ole sosiaalisen median ammattilainen. Ja suunnittelupalaveri itsessäänkin oli kaltaiselle hallintoihmiselle elämys. Olen tottunut kokoustamaan vihkon ja kynän kanssa, tylsissä kokouksissa ehkä kännykällä samalla tekstaillen.

Mutta nyt tuotimme tietoa yhdessä on-line. Tavoitteemme oli kirkastaa koulutuksen konsepti ja laatia viesti, jolla lähtisimme koulutusta esimiehille markkinoimaan. Tekstiä kirjoitimme Google Docs:illa, yhdessä kirjoittaen ja kommentoiden. Samaan aikaan mietimme koulutukselle nimeä. Sehän on tosi tärkeä osa kokonaisuutta. Osa meistä ideoi nimeä on-line oman Twitter-verkostonsa kanssa ja sai jatkuvasti kommentteja ja jatkoideoita, joita me sitten kommentoimme ja kehittelimme.

Istuin tässä pöhinässä aivan häkeltyneenä. Sanomattakin on selvää, että Google on ollut minulle lähinnä hakukone. On ilmeisesti aika laajentaa omaa perspektiiviä! Suosittelen muillekin (kaltaisilleni) tarkempaa tutustumista Googleen.

Ja vielä ihmeellisempää on luvassa. Google julkaisee lähitulevaisuudessa uuden sovelluksen nimeltä Wave. Se ilmeisesti yhdistää asioita ihan uudella tavalla, kuten esimerkiksi sähköpostin ja pikaviestit.

Että kyllä tässä pitkospuille on käyttöä!

Kirjoittaja on koulutusasiantuntija YLEn HR-yksikössä ja epäilee tarvitsevansa pitkospuiden lisäksi myös kainalosauvat.

Lainaus