Blogit - kolmas maailma

Maailma siellä jossain

Iikka Vehkalahti — Thu, 20 Jan 2011 19:06:02 +0000

Muistan, kun Teema palkitsi Kolmas ulottuvuus- ohjelmapaikan.Pahantahtoiset ihmiset ennakoivat heti, että ”kultainen kädenpuristus”. Oikeassa olivat , paperiplakaatin myöt tuli ilmoitus ohjelmapaikan lopettamisesta. No, lopputulos on ehdottomasti hyvä. Ilman tapahtunutta ei kolmasulottuvuus.fi olisi syntynyt.

Tai eihän kolmasulottuvuus.fi ole vielä olemassa.Vasta huhtikuussa. Mutta jo nyt. Prosessi on ollut mitä vaativin ( erityisesti Tarja Forsmanille, joka on joutunut vakuuttamaan levittäjiä ja tuottajia hankkeen ainutlaatuisuudesta pikkuruisen rahasumman turvin) ja mitä antoisin.

Lönnrot2017.fi ja Tarinateltta.fi hankkeiden myötä syntynyt kolmasulottuvuus.fi sivusto on yksinkertaisuudessaan ja puhtaudessaan saanut jo nyt kiitosta sekä Suomesta että kansainvälisesti. Maailman suuret levittäjät FilmsTransit etunenässä ovat suhtautuneet hankkeeseen todella myönteisesti ja elokuva elokuvan jälkeen alustalle kertyy helmiä Euroopan ja USA:n ulkopuolelta.

Ja aivan fantastista on ollut uusien ja innokkaiden, ja myös vapaaehtoisten yleläisten panostus hankkeen etenemiseen. Vanhassa Läksyssä on naurettu paljon. Ja toivon mukaan tullaan nauramaan tulevaisuudessakin. ( Kiitokset jo nyt niin Seppo Rokalla, Lauri Talasmäelle, Mira Aittolammille, Hinni Aarninsalolle, Mirka Lammille,Anna Raatikaiselle, Minna Salmelle, Antti Huttuselle, Jukka Nyrhiselle, Jammu Särkälle, Paavo Rytsälle, Jari Lahdelle, Sari Volaselle, Arto Hyvöselle, Erkki Astalalle, Arttu Silvastille kuin Pia Ljungmanillekin sekä niin monelle ei-yleläiselle, jotka ovat hommaan innostuneet tai sille vihreää valoa näyttäneet.).

Eli
huhtikuussa hanke lähtee liikkeelle.

Erityisteemoina ovat Afganistan ( mukana mm. Armadillo. Sundance-voittaja Enemies of Happiness, Oscar-voittaja Taxi To The Dark Side, Kristi Mattilan kuvaamia tarinoita Kabaulista ja Videokuun toteuttamia tarinoita suomalaisten kokemuksista Afganistanissa).

Erityisteemaa rakennetaan myös Maahanmuuttajista ja pakolaisista. Ensi-illan juuri kolmasulottuvuus.fi saa Fortress ja teeman alle sijoitetaan myös mm. Kati Juuruksen Sormenjäljet, Patric Jeanin erinomainen dokumentti Ranskan siirtolaisghetoista ja Basaarin parhaat vanhat maahanmuuttajatarinat.

Musiikkidokumenteista alustalta voi katsoa mm. palkitun Bishar Bluesin, Kula Fetiä, Dylanin Hengessä, Karoo Kitar Bluesin, Amandlan ja toivon mukaan myös Bob Marley ja Kinshasha Symphony sekä Mika Kaurismäen Brasialia-dokkarit.

Suomalaisklassikkoina nähtävissä tulevat olemaan mm. Prix Italian voittanut John Websterin Valon ja varjon huoneet. Nokiasta kertova Thomas Balamesin Säädyllinen tehdas, Arto Halosen Karmapapa, Mika Koskisen Ravintola Pekingissä ja toivon mukaan Pirjo Honkasalon Atman.

Ja kaiken runkona ovat monet muut maailman parhaat dokumentit, kuten: Ball, Kisangani Diary, War Photographer, Burma Vj, Darwins Nightmare, Please Vote For Me , Face Of The Enemy

Ja ensi-iltansa platformilla tulevat saamaan mm. The Oath, Green Wave, My Kidnapper, Nero´s Guests, Freemen etc…

Lainaus

Kung Fu Hustle ja Parittajakeisari

Iikka Vehkalahti — Sat, 02 Oct 2010 06:30:30 +0000

Viime viikolla kuuntelin, kun aivan vakavissaan sanottiin, että kolmatta maailmaa käsitteleviä ohjelmia on liikaa televisiossa. Well, well – mitä ohjelmistosta löytyikään...

Maailma on suuri, Matti pieni. Maailma kiinalaistuu kovaa vauhtia, kymmenen vuoden kuluttua Kiina on numero 1. Intian talouskasvu on ollut pitkään vajaat 10 %. Yksikään Euroopan maa ei mahdu maailman kymmenen suurimman ( väkiluku tai pinta-ala) valtion joukkoon. Ja me: kaivammeko me vain omaa napanöyhtäämme? Ja pelkäämme.

Maahanmuutajareaktioiden takana on monesti pelko. Pelko vierasta, turvallisuudesta, tuntemattomasta. Ja ärtyminen oudosta, vieraasta ja erilaisuudesta.

Jotain outoa on siinä, että samanaikaisesti kun globalisoidumme – ja matkustamme entistä enemmän ympäri maailmaa – tapahtuu myös käpertyminen sisäänpäin.

BBC:n luvut ns. kansainvälisen ohjelmatarjonnan – pitää sisällään myös brittien itse ns. kolmannesta maailmasta tekemät dokumentit – suunnasta ovat hurjia. TV-tarjonnan maailma pienenee.

Sama on tapahtunut Suomessa. Ohjelmatarjonnan määrä televisiossa on kasvanut rajusti , mutta maailma ei ole suinkaan avartunut.

Hesari TV-Nyt liitteen kolmossivulla viikolle 1.-7.10 on esitelty 34 elokuvaa. Niistä kaksi on Euroopan ja Pohjois-Amerikan ulkopuolelta.

Kung Fu Hustle tulee HongKongista ja Zegen- parittajakeisari Japanista. Onneksi olkoon.
Ja Eurooppa: se tarkoittaa Englantia,Ranskaa, Italiaa ja Espanjaa. Yksi unkarilainen ressu on eksynyt joukkoon.

Entä muu televisio-ohjelma pääkanavilla ? Laatukanava Teema ? Theroux näkyy olevan Lagosissa, jossapelataan kovaa peliä ennen Parittajakeisaria. Siinäpä se.Ensi viikko.

No varmaan jollain kanavalla esitellään eksoottista turistikohdetta tai seikkaillaan tosi vaikeassa ympäristössää tai syödään ihan jotain kummaa ruokaa.

Onneksi on Ulkolinja, joka pyrkii kertomaan mitä maailmassa tapahtuu. Ja Ykkösdokumentissa tulee Maria Lappalaisen Taistelu joesta sunnuntaina. Aiheena Botnian sellutehdas Urugayssa.

Mutta näin on kokenut jo ennenkin. Dokumenttielokuvan ja tv-dokumentin tehtävänä on kertoa maailmasta, jossa elämme. Ja maailma on paljon suurempi kuin Suomi, Länsi-Eurooppa ja USA.

Hyvin huonoa omaatuntoa kokisin Dokumenttiprojektin osalta ( kts. tämän ja menneiden vuosien ohjelmisto yle.fi/dokumenttiprojekti) ellemme olisi rakentamassa kolmasulottuvuus.fi nettialustaa, jossa ensi vuoden alkupuolella tulee yhteistyössä Areenan kanssa olemaan satakunta dokumenttia maailmasta.

Lainaus

Ongelmia.ongelmia ja ongelmia.

Iikka Vehkalahti — Thu, 19 Feb 2009 06:44:33 +0000

Mitä me ns. kolmannesta maailmasta kerromme? Ongelmista me kerromme. Jos joku tulee Suomeen kolmannesta maailmasta, niin mitä ajattelemme hänen tuovaan mukanaan?

Ns. kolmas maailma on ongelmineen ollut medialle sekä dokumenttielokuvantekijöille todellinen kultakaivos.( Eikä tilanne ole loppujen lopuksi niin paljon viimeisen parinkymmenen vuoden aikana muuttunut).

Ensinnäkin siellä on aina kriisejä ja sotia. Eli uutisemme voivat uudestaan näyttää tuhottuja koteja, itkeviä äitiä, nälkäisiä pakolaisia, raskaasti aseistettuja lapsisotilaita, terrori-iskujen jälkiä, diktaattoreita ja kauhistuneita siviilejä.

Toiseksi kolmannessa maailmassa on satoja miljoonia, miljardeja ihmisiä joiden takia tunnemme syyllisyyttä ja joita haluamme auttaa. Koska niin moni elää äärimmäisessä köyhyydessä, kärsii vedenpuutteesta, kuolee AIDS:iin, ei käy koulua, on ilman terveydenhuoltoa, joutuu muuttamaan ympäristöpakolaisena kaupunkislummeihin ja kärsii ensimmäisenä ilmastonmuutoksesta.

Tähän kun lisätään vielä ihmisoikeusloukkaukset, oudot uskonnolliset käyttäytymiset, erilainen pukeutuminen, toisenlainen ihonväri, naisten huono asema, lapsityövoiman käyttö ja kummallinen kieli, niin…

Onko ihme, että tällaisesta maailmasta tuleva ihminen edustaa helposti uhkaa, ongelmia mukanaan tuovaa ja torjuttavaa.

Ja kun me tämän olemme tajunneet, yritämme sitten eri tavalla kertoa suomalaisille, että maahanmuuttajat ovat oikeastaan kunnon kansalaisia, hyviä urheilijoita, erinomaisia yrittäjiä, kunnollisia perheenisiä, vieraita kulttuureja pitää ymmärtää ja oikeastaan Afrikassa kaikki hymyilevät. ( Tällaista mediakäyttäytymistä jotkut kutsuvat hyssyttelyksi).

Nuorena, rajoittuneena ja Pohjolan perillä sijaitsevana yhteiskuntana meille on ongelmallista kertoa Euroopan ja USAn ulkopuolisesta maailmasta.

Ehkä siksi olen aina kokenut dokumenttielokuvan jopa kirjallisuutta vahvempana välineenä toiseen todellisuuteen siirtymisessä ja sen ymmärtämisessä. Koska parhaimmillaan dokumenttielokuva on kokonaisvaltainen kokemus, joka universaalisuudessaan koskettaa jokaista ihmistä riippumatta asuinpaikasta.

Ja samanaikaisesti se välittää meille kokemuksen ja tiedon hyvin toisenlaisesta fyysisestä ja yhteiskunnallisesta ympäristöstä.

Tämä on varmasti myös yksi syy siihen, miksi niin suuri osa maailman dokumenttielokuvista on kuvattu ns. kolmannessa maailmassa. Ironista vain on, että näitä elokuvia tuskin koskaan nähdään niissä maissa, missä ne on kuvattu.

Ja kummallista kyllä: globalisoituvassa maailmassa niitä nähdään entistä vähemmän myös ns. kehittyneessä maailmassa, joka kehittyneisyydessään on kiinnostunut syömisestä, asumisesta, ihmissuhteista, omasta nautinnosta (olkoon kyse seksi tai kulttuuri).

Joten jälleen kerran olen sitä mieltä, että Kolmas ulottuvuus on ollut eräs YLEn tärkeimmistä ohjelmapaikoista. Ei siksi, että se kertoisi ongelmista vaan koska se on pyrkinyt tietoisesti löytämään inhimillisiä erilaisia tarinoita toisista kulttuureista ja siten avaamaan silmiämme näkemään globaalin diversiteetin.

Ja siksi ainakin VOD muodossa Kolmanenn ulottuvuuden pitäisi pystyä jatkamaan elämäänsä.

Lainaus