Blogit - tampere

Kunpa joulutori olisi ainainen!

Rita Trötschkes — Wed, 22 Dec 2010 22:03:25 +0000

Vuoden viimeisessä postauksessani en ihmettele enkä kyseenalaista mitään. Tampereen joulutori on nimittäin ihan tervettä!

Tampereen joulutori on kuin pieni temppeli keskellä kaupunkia. Siellä voi vetäytyä hetkeksi ympäröivästä arkitodellisuudesta. Se on esteettinen ja nostalginen tuoksuelämys – ainakin minulle. Lapsuuteni joulutuoksuihin kuuluivat paahdetut mantelit, tervan huumaava tuoksu, paistetut bratwurstit, savuiset belgialaiset kinkut ja mausteinen hehkuviini.

Tampereen joulutorin ainoa puuttuva asia on terästetty hehkuviini. Tunnelman vuoksi se kannattaisi juoda ulkona – juuri joulutorilla - eikä läheisessä kahvilassa tai baarissa. Vaikka hehkuviiniä ei tarjoilla, torin lumous tekee kävijät iloisiksi.

Kun kuvasin joulutoria, tuli eräs tuntematon mies Puolangalta kysymään minulta.

-Olekko sää Turusta? Minä: Sieltä ollaan. Näkyykö se jotenkin päältäpäin? Mies: Kaunahenkinen turkulainen ei tykkää, että Tampereen joulukuusi voitti Turun kuusen. Minä: Mitä ihmeen kaunaa. Tampereen tori on paras. Tämä kuusi on upea, kerrassaan hieno.

Mies: Ota täältä toiselta puolelta kuva, ettei kuusen vinous näy. Kyllä sää ihan mukava olet, vaikka turkulainen oletkin. Niin rupattelimme tovin. Mukavaa joulumieltä ja rentoa talvimeininkiä itse kullekin.

Lainaus

VIIKKO 41 Tampere, Nokia, Kangasala

Maikki — Wed, 03 Nov 2010 21:26:06 +0000

Sydän sykähtää onnesta ja kovinkin sanavalmiin naisen suu jähmettyy hymyyn opettajien ojentaessa kaksikko Elville ja Maikille MAHTAVAT MUKIT. Kiitos Liisanpuisto. Nyt ei tarvitse arkailla opettajienhuoneessa ja arvailla, minkä kahvikupin tohtisi ottaa. Tarjous uudelleen visiitistä jää kutkuttamaan mieltä. Silloin tarjolla olisi omat penkit, joihin voisi laskea oman nimikko takalistonsa. Varokaa vaan, ehkä alatte jo veistontunnilla moisia sorvaamaan.

Talvi pukkaa nurkan takaa. Yleisesti ihmisten huulilla oli arvioita siitä, koska lumisade alkaa. Oppilaat jo maanantaina arvioivat sen alkavan samana päivänä klo 13:00. Kunnon pyry, maa kokonaan valkoisena, lävähti tuulilasiimme vasta torstai-iltana meidän luistellessa kesärenkain takaisin Helsinkiin. Parhaimmillaan madeltiin jonossa noin 60 km tuntivauhtia.

Olemme noin puolessa välissä kierrostamme. Päivät ovat venyneet pitkiksi, työtunteja on kertynyt joukolle enemmän kuin pitäisi. Liian useasti kohteestamme lähtiessä elokuvat ovat jääneet editoimatta. Jengillä on plakkarissaan yhteensä lähes 50 keskeneräistä juttua. Anteeksi kaikki kohteet, ne eivät välttämättä mene nettiin ihan kahdessa viikossa. Teemme kuitenkin parhaamme. Käymme käsiksi juttuihin vanhimmasta päästä, jotta odotusaika ei olisi täysin mahdoton.

Viikko päätyy hitusen apeisiin tunnelmiin. Silmien paikalle on muodostunut mustat aukot. Vielä hetki ja pupilit ovat imeytyneet aivomassankaikkeuteen. Ei taida tässä enää photoshopin healing brush auttaa. Onneksi kaikilla on viikko vapaata kerätä voimia ja ratkaista elämänsä pähkinät.

Lainaus

Museokortteleista (12.10.)

Mikko — Wed, 27 Oct 2010 07:20:26 +0000

Vajaa kuukausi sitten tein kävelyretken Oulun Korkiasaaren ympäri. Tunnelma oli juhlava: Pikisaarentien piskuiset puutalot paistattelivat poikkeuksellisen lämpimässä syyspäivässä, käsityöliikkeitä siellä täällä, kuvittelin haistavani tervan tuoksuvan. Ooh. Aah. Vähän niinkuin Suomenlinnassa olisi.

Viikkoa myöhemmin kävelimme Elvin kanssa ympäri Rauman puutalokeskustaa upeassa auringonpaisteessa, provosoiden ihastuksen aaltoja toisistamme. Ooh! Aah! Wau! Vitsi, mieletöntä! Ihan ku ois Suomenlinnassa! Ja miten laaja tää alue on! Miksei tällaista ole säästetty Helsingissäkin?

Tosin lukemattomien vaate- ja designliikkeiden suljettua ovensa kaduilla oli - korttelien museohenkeen sopivasti - täysin hiljaista. Kaikkeen vuosien saatossa tallentamaansa nähden nämä nupuliaiset mukulakivet, kuluneet puuaidat ja punamullan väriset sisäpihat tuntuivat nykyään näkevän surullisen vähän elämää.

Tänään tein pitkän kävelylenkin pimeässä, kylmässä ja tuulisessa loppusyksyn illassa ympäri Tampereen keskustaa. Matkan varrelle sattui uudempia ja vanhempia kerrostaloalueita Tammelan torin ympäristössä, läpeensä tägätty kävelysilta yli rautatien, valtava Jugend-tyylinen kivikirkko, Tammerkosken silta ja pieteetillä entisöity tehdasmiljöö, kahdeksankymmentälukua henkivä kerrostalojätti Koskikeskuksen takana, Ratinan stadion, sekä lopulta Vuolteenkadun ränsistyneet varikkorakennukset, joissa tämänpäiväinen vierailukohteemme toimintakeskus Vuoltsukin sijaitsi. Kiertäessäni funkistyyliseksi olettamaani varikkokorttelia, ja jatkaessani siitä ylös rautatien suuntaan alkoi mielessä jyskyttää.

Nostagiset päivätrippailijat hullaantuvat usein ja helposti hyvin hoidetuista puutaloalueista, mukulakivistä ja kujista, jonne omenapuiden oksat lauta-aitojen yli kurkottelevat. Ihastuneiden huokausten jälkeen alkaa valitusvirsi, joka on aina sama: "Miksei meilläpäin ole tällaista, miksi ei meillä ymmärretty säilyttää, miksi sekin piti mennä polttamaan, siis kuinka sääli….". Esimerkiksi Vanhan Rauman liiketilojen määrästä tai Suomenlinnan asemasta Suomen turistikohteiden joukossa voinee myös päätellä, että hoidettujen puutaloalueiden markkina-arvo on ymmärretty varsin hyvin. Patinassa tuoksuu raha.

Mutta jos todella halutaan kaupungin kertovan historiastaan, runoilevan kiviseinän halkeamissa, pitäisi säilyttäminen mielestäni ehdottomasti aloittaa vanhoista teollisuusalueista. Ja säilyttämisellä en tarkoita museokuntoon balsamoimista, vaan elävänä säilyttämistä, hengissä pitämistä. Töhryt seinissä, paikatut ikkunaruudut ja pysyviksi unohtuneet väliaikaisratkaisut kertovat ihmisen ja rakennuksen olevan suhteessa, vaikuttavan toisiinsa. Ne ovat rakennuksen vuosirenkaita: raihnaisen kuoren sisällä ydin voi hyvin.

Tällä Tampereen vanhalla varikkoalueella ainakin Vuoltsun talo on suojeltu, ja hyvä niin. Mutta suojelu koskee vain rakenteita: ei elämää rakennuksen sisällä. Vuosia sitten pienteollisuus jätti keskikaupungin rakennukset nuorten ja työttömien pajatoiminnalle, ja luultavasti siirtyi jonnekin kaupungin laitamille. Kahden vuoden sisällä kulttuuripajat seuraavat perässä - minne, en tiedä - jättäen rakennuksen odottamaan saneerausta liiketoimintaan. Vanhus todennäköisesti meikataan juhlakuntoon, täyteen tällinkiin. Mutta kuinka huolehditaan elämästä sen sisällä?

Lainaus

Rokkia, rauhaa ja kirppistä Tammelantorilla

Terhi Simola — Mon, 19 Jul 2010 06:00:00 +0000

Tampereen Tammelantorilla kirppisvieraina muusikko Jonne Aaron, hippityyliin tykästynyt Sakari Hovi, kirppisblogaaja Nelli Turunen sekä kellarinsa aarteita myyvä Eeva Salmi.

Toimituksellemme toi oman tervehdyksensä myös runoilija Jukka Lehtonen, jonka runo Tammelan tori kiteyttäköön kesäaamun tunnelmat.

Yö on aamuun vaihtumassa
Omilla tahoillaan kaupungissa
elämä alkamassa
Torin yhteisö muodostumassa
Kätevästi tottuneesti nousee toriteltta

Hymilee kasvot
Saako olla lisää - kiitos
Kaunis aamu - huomenta
Mitä kuuluu

Täyttyy myyntipöydät
Taivaskin hymyilee
Torikahvilassa
asiat puhkotaan

Päivä valkenee
Hymyilee
Kyllä torilla on
Mukavaa

Katso Kesäkirppis Tammelantorilta TV1:ssa torstaina 22.7. klo 20.00.

Lainaus

Doc Lounge käynnistyi Tampereellakin

Titta Lapinkataja — Fri, 02 Oct 2009 11:55:01 +0000

Kun ensimmäisen kerran kuulin Doc Loungesta parisen kuukautta sitten, en voinut olla innostumatta. Dokumentteja baarissa! Mikä yhdistelmä, rentoa tunnelmaa, viiniä, kavereita ja oleskelua dokkarin parissa. Olinkin jännityksellä odotellut, miltä lounge-ilta oikeasti tuntuisi. Ja kiinnostuisivatko muutkin ajatuksesta…

Tampereen Doc Lounge starttasi eilen Kehräsaaren tunnelmallisessa Fall’s-ravintolassa. Porukkaa kerääntyi tupaan ihan mukavasti Aamulehden kommelluksesta huolimatta. Torstaina 1.10 AL:n artikkelissa mainittiin Doc Loungen käynnistyvän Tampereella perjantaina 2.10.. kaikille Treen loungelaisille siis tiedoksi, näytökset järjestetään joka toinen TORSTAI, eikä suinkaan perjantaisin.

Iltaa isännöivät Jukka-Pekka Laakso ja Juha Elomäki Pirkanmaan Elokuvakeskuksesta. Turhia ja takakireitä muodollisuuksia eivät nämä pojat harrasta ja pian sai illan dokkari, maailmalla puhututtanut Fredrik Gerttenin Bananas!*, alkaa. Katsojakansa keskittyi elokuvaan antaumuksella ja tunnelma oli toden totta loungemainen. Teki mieli potkaista saappaat nurkkaan, vetää villasukat jalkaan ja suorastaan uppoutua pehmoiseen nojatuoliin talon punaisen kera.

Doc Loungen ja Dokumenttiprojekti Goes Cineman ohjelmiston voi bongata myös Fall'sin seinältä

Elokuvan jälkeen oli mahdollisuus keskustella leffan sisällöstä ja siitä heränneistä ajatuksista. Ujo tamperelaiskansa ei kuitenkaan intoutunut väittelemään aiheesta, vaikka omissa pöydissä ja tupakkapaikalla sitä jälkikäteen sivuttiinkin.

Illan musiikkivieraana lavalle nousi Buddha’s Surfers ja yhtyeen letkeät rytmit sopivatkin hyvin tunnelmaan. Suuri osa väsyneestä dokkariväestä lipui kuitenkin ennen musiikkiesitystä koteihinsa, enkä voinut olla ajattelematta, että live-esitys olisi ehkä sopinut paremmin alkuiltaan.

Oma innostukseni Doc Loungea kohtaan ei ainakaan hiipunut, joten nyt vain odottelemaan seuraavaa iltamaa, jolle Fall's avaa ovensa jälleen torstaina 15.10. Silloin on luvassa Magneettimiehen konserttielokuva Strengin Puutarhassa.

Itse Magneettimies (Arto Halosen ohjaama dokkari Pekka Strengistä) saa Tampereen ensi-iltansa heti seuraavana päivänä 16.10 Finnkinon teatterissa ja onkin yksi DPGC-leffoista.

Doc Lounge -sivut

Doc Lounge Tampere Facebookissa

Lainaus