Blogit - Mars

Olisiko sinusta marsilaiseksi?

Prisma Studio — Sun, 10 Mar 2013 10:01:26 +0000

Marsmönkijä Curiosity on nyt tutkinut naapuriplaneettaamme jo yli puoli vuotta. Tuloksia on toki tullut, mutta suurin kysymys on yhä vastaamatta: löytyykö Marsista elämää?

Alkaa jo vahvasti näyttämään siltä, että eipä taida löytyä... vaikka tottakai joku pienenpieni mikrobi sieltä saattaa vielä porankärkeen tarttua.

Siispä siellä on vapaita tontteja. Toki olosuhteet ovat haasteelliset -keskilämpötila -55, ei ruokaa, eikä esimerkiksi voi hengittää...

Mutta mikäpä uteliasta ihmistä estäisi, varsinkin kun kaikkiin ongelmiin alkaa jo löytyä ratkaisu teknologiasta. Siksi Marsiin ollaan nyt virittelemässä monenlaista retkikuntaa ja sinne voivat ainakin yrittää muutkin kun miljardöörit.

Tässä muutamia mahdollisuuksia:

MarsOne -yhtiö etsii lähtijöitä punaiselle planeetalle jo vuodeksi 2023. Hollantilainen firma aikoo perustaa sinne ensimmäisen siirtokunnan ja halukkaita etsitään jo nyt. Vaatimuksina on mm. sinnikkyys, rohkeus, tavoitteellisuus ja sopeutuvuus. Valituille on tarjolla kahdeksan vuoden koulutus, jota seurataan myös tosi-tv:ssä. Tätä perustellaan rahoituksella, mutta epäilijät kyselevät myös että onko tässä tosiasiassa tarkoituksenakin tehdä vain kaikkien aikojen tv-show? Tosissaan MarsOne -yhtiö näyttää kuitenkin olevan. Valituille astronauteille on tarjolla vain menolippu.
Ensimmäisenä avaruusturistina tunnetuksi tullut miljardööri Dennis Tito aikoo lähettää keski-ikäisen, pitkäpinnaisen avioparin marslennolle jo viiden vuoden kuluttua. Tosin planeetalle ei ole tarkoitus laskeutua, vain kiertää se ja palata takaisin. Kärsivällisyyttä matkalla tosiaan koetellaan, sillä tarjolla on 500 päivää 4 x 3,5 metrin tiloissa -kahdestaan. Lähtöpäiväkin on ilmoitettu, 5. tammikuuta 2018. Asiantuntijat ovat arvioineet, että suunnitelma saattaa olla ihan realistinen.
Miljardööri Elon Musk suunnittelee jopa 80 000 ihmisen siirtokuntaa Marsiin. Ensin sinne lähetettäisiin muutamia ihmisiä, mutta siirtokuntaa kasvatettaisiin nopeasti pienen kaupungin kokoiseksi. Musk suunnittelee myös turistimatkojen aloittamista Marsiin. Lipun hinnaksi arvoidaan vähimmillään melkein 400 000 euroa. Muskin yhtiö SpaceX lennättää jo nyt rahtilentoja kansainväliselle avaruusasemalle, joten näihinhin suunnitelmiin voidaan suhtautua vakavasti.
Virallisista avaruusorganisaatioista NASA suunnittelee miehitettyä lentoa Marsiin 2030-luvulla. Euroopan avaruusjärjestö ESA on suunnitellut miehitettyä lentoa jo vuodeksi 2029. Sen Aurora -ohjelma tähtää virallisesti tähän.
Kiina ei kerro paljon suunnitelmistaan, mutta sen avaruusohjelma on kunnianhimoinen. On siis hyvin mahdollista, että ensimmäisenä Marsin pinnalle astuu taikonautti.

Jos ajattelit ryhtyä marsilaiseksi, näihin projekteihin kannattaa hakeutua. Tai sitten ryhdy jo säästämään sitä 400 000 euroa.

Mutta mieti silti vielä hetki. Vaikka matka Marsiin kuulostaa kiehtovalta, todennäköisesti tarjolla on yksi tylsimmistä mahdollisista reissuista. Mars-simulaatioihin osallistuneiden kokemusten mukaan edessä on lähinnä liikkumattomuutta, pitkästymistä ja uniongelmia.

Aihetta käsiteltiin Prisma Studiossa tiistaina 12.3. klo 20.00 TV1. Ohjelmassa oli studiovieraana Esko Valtaoja. Lisäksi järjestimme marstutkija Sini Merikallion avustuksella oman "simulaation" siitä, mitä matka Marsiin voisi käytännössä tarkoittaa.

MarsOnen vaatimukset hakijoille:

http://mars-one.com/en/faq-en/21-faq-selection/251-do-i-qualify-to-apply

Simulaatioon osallistuneiden kokemuksia:

http://www.wired.com/wiredscience/2013/01/sleep-problems-mars-500/

Lainaus

Kraatereissa vastaus Marsin elämään?

Yle Tiede — Tue, 17 Apr 2012 12:45:58 +0000

Maan kraatereilla ja mahdollisella elämällä Marsissa ei äkkisiltään ole paljoa tekemistä keskenään. Edinburgin yliopiston tutkijat ovat kuitenkin toista mieltä, sillä asteroidin iskeymä saattaa luoda turvasataman mikrobeille.

Asteroidin osuma tappaa tunnetusti kaiken pinnalla olevan. Samalla asteroidi kuitenkin iskee kallioperän säröille, jolloin syvälle pääsee vettä ja ravinteita, mikä on elämän edellytys. Mikrobit kykenevät tulemaan toimeen esimerkiksi kallioperässä olevan raudan avulla. Samalla ne ovat suojassa niin jääkausilta kuin lämmöltäkin.

Tutkijat porasivat USA:ssa 35 miljoonaa vuotta vanhaa kraateria kahden kilometrin syvyyteen saakka. Näytteistä ilmeni, että syvyydessä oli vilkasta mikrobitoimintaa, joka oli levittäytynyt epätasaisesti kallion halkeilun mukaan.

Lainaus

Aurinkokunta on valloitettu

Jari Mäkinen — Wed, 29 Feb 2012 15:10:14 +0000

…tai sitten ei ihan, mutta tuntuu hyvältä katsoa taivasta näinä päivinä. Kyse ei ole vain siitä, että kirjoitan tätä tekstiä parhaillaan Etelä-Afrikassa Sutherlandissa, SALTin, maailman erään suurimman kaukoputken, ja muutaman pienemmän teleskoopin henkilökunnan asuntolassa, missä saan viettää pari päivää. Kyllä, kyse on samasta paikasta mistä tein jutun Prisma Studioon viime vuoden lopussa; kiitos tuon käynnin, pääsin tänne uudelleen – tällä kertaa enemmän tähtitietellisiin töihin.

Kyse ei kuitenkaan ole nyt teleskoopeista, vaan taivaasta. Kun Aurinko laskee taas noin kolmen tunnin kuluttua, näkyy läntisellä taivaalla silloin kauniisti punakellertävän hehkun päällä kaksi kirkasta tähteä sekä Kuun sirppi. Tähdet ovat planeetat Jupiter ja Venus, ja ne näkyvät aivan yhtä lailla siellä pohjoisessa.

Niitä eilen illalla katsoessani muistin elävästi, mitä sanoin parhaillaan Tiedeykkösessä lähetettävässä avaruusluotaimista kertovassa minisarjassa: vaikka luotaimista on varmaankin joskus aikanaan puhuttu ns. julkisuudessa varsin paljon nykyistä enemmän, niin nyt on kuitenkin meneillään avaruustutkimuksen kulta-aika. Ja sen huomaa taivastakin katsoessa, sillä Kuuta kiertää parhaillaan useampikin avaruusalus, Venusta tutkitaan sitäkin paikan päällä juuri nytkin ja Jupiteria on ollut kiertämässä luotain 1990-luvulla pitkän aikaa, minkä lisäksi sinne on matkalla parhaillaan uusi luotain. Luotaimia ei tietenkään paljain silmin näe, mutta tietoisuus niiden läsnäolosta tekee taivaasta vieläkin sadunomaisemman.

Samalla kun lännessä ollut kolmikko painui alaspäin ja yö pimeni, nousi idästä näkyviin kaksi uutta, selvästi kirkasta kohdetta. Nekään eivät olleet tähtiä: Mars ja Saturnus. Kiertoradalla Marsin ympärillä on kolme toimivaa luotainta, yksi kulkija pinnalla ja yksi lisää on sinne matkalla. Saturnustakin kierretään ja sitä sekä sen kuita tutkitaan juuri tätä lukiessasikin.

Kaikki taivaalla komeasti näkyneet viisi kirkasta kohdetta ovat meille muutakin kuin vain tähtiä taivaalla - ne ovat taivaankappaleita. Jo pienen kaukoputken läpi katsoessa ne näyttävät täysin erilaisilta kuin tähdet: Kuun kraatterit, Venuksen pullea puolikas kiekko, Jupiterin raidat sekä kuut, Marsin punamystinen olemus sekä Saturnuksen renkaat. Ne kaikki ovat oikeita maailmoita, joiden olemus tiedetään ja tunnetaan varsin hyvin paitsi kaukoputkien, niin myös ennen kaikkea avaruusluotainten ansiosta. Kun emme itse ole päässeet lentämään vielä kuin Kuuhun, voimme silti lähettää silmämme ja korvamme kauaskin avaruuteen.

Vaikka viimeaikaiset uutiset planeettalentojen rahoituksesta ennen kaikkea Yhdysvalloista eivät ole olleet miellyttävää luettavaa, ovat luotaimet nykyisin suhteellisen edullisia ja niitä voidaan lähettää sekä lennättää varsin suurella rutiinilla. Mars-lento maksaa saman verran kuin Hollywood-elokuva, joten kyse ei ole suinkaan siitä, etteikö rahaa olisi uusiin lentoihin, vaan siitä mitä rahalla halutaan tehdä.

Lisäksi etenkin Nasan budjettitilanteessa kyse on siitä, että seuraava kiinnostava askel eteenpäin Marsissa vaatii hieman aiempaa enemmän rahallista panostusta: sieltä haluttaisiin tuoda näyte Maahan ja pohjustaa siten ihmisen teitä punaisen planeetan pinnalle. Sehän on lähiaikojen tärkein tavoite, mutta se tuntuu lykkääntyvän koko ajan tulevaisuuteen. Toivon, että ehdin vielä itse näkemään sen päivän, kun ihmisjalka (tai siis saapas) astuu Marsin pinnalle. Valitettavasti vain nyt, kun kukkaron nyörit ovat tiukalla, olisi tehtävänä paljon kiinnostavia asioita. Onneksi paljon voi tehdä nykyisin säästöbudjetillakin.

Tiedeykkösen jutuissa olen koittanut katsoa hieman menneeseen ja kurkottaa tulevaisuuteen. Kaksi osaa on nyt lähetetty (ne voi kuunnessa Areenassa (Osa 1, Mars sekä Osa 2, Kuu) ja kolme osaa on vielä tulossa. Niitä odotellessa kannattaa vääntäytyä ulos ja katsoa taivaalla nyt olevaa planeettapaljoutta - jos suinkin vain pilvien takaa tähtitaivasta näkyy. Samalla saattaa nähdä revontuliakin...

Lainaus

Nestemäistä vettä Marsissa - ja toimittaja studiossa.

Jari Mäkinen — Thu, 19 Feb 2009 21:05:50 +0000

Sinänsä ei ole mikään uutinen, että olin keskiviikkona Prisma Studion studiossa, mutta tällä kerralla aivan uudessa roolissa: haastateltavana. Aikataulukömmähdyksen vuoksi Turun erinomainen astrobiologi Harry Lehto olikin aivan muualla kun haastattelua piti alkaa tekemään, joten toimittajasta tuli yllättäen asiantuntijavieras, kun minut hälytettiin Marjon vieraaksi studiolle; en luonnollisestikaan kyennyt yhtä syventävään haastatteluun kuin Harry olisi kyennyt, mutta toivottavasti onnistuin antamaan eksoplaneetoista ja astrobiologiasta jokseenkin ymmärrettävän kuvan.

Itse asiassa suosittelen kaikille toimittajille piipahtamista haastattelutilanteen toisella puolella, sillä ennätin sanoa vain osan siitä, mitä olisi pitänyt. Aihe nimittäin on kerrassaan herkullisen kiinnostavassa tilassa juuri nyt, koska tähtitieteilijät löytävät koko ajan yhä pienempiä planeettoja yhä useammilta tähdiltä, astrobiologian tietämys tekee suorastaan loikkia eteenpäin ja naapuriplaneetaltamme Marsista - mikä voisi olla läheisin Maan ulkopuolisen elämän sijaintipaikka - on paljastunut viitteitä nyt myös nestemäisestä vedestä.

Kun nyt marraskuun alussa hiipuneen Phoenix-laskeutujan lähettämiä kuvia on käyty läpi, on niistä löytynyt paljon jännittävää. Yksi jännittävyyksistä on hyvin pieni yksityiskohta laskeutujan laskutelineessä: se näyttää vesipisaralta, joka kasvaa samaan tapaan kuin Maan päälläkin vesipisara kasvaa, kun esimerkiksi ilmasta siihen tiivistyy lisää vettä.

Kuvissa siis pisara näyttää pisaralta yhtä lailla kun nestepisara näyttää sellaiselta täällä maapallolla. Mikäli kyseessä on oikeasti pisarallinen nestemäistä vettä, pitää sen olla erittäin suolaista, koska lämpötila Marsin pinnalla oli päiväsaikaankin parikymmentä astetta pakkasen puolella ja ilmanpaine on noin sadasosa Maan ilmanpaineesta. Suolaisen veden jäätymispiste on matalampi, ja siten se periaatteessa voisi pysyä nestemäisenä martiaalisissakin olosuhteissa. Lisäksi laskeumisjalan metallitanko on todennäköisesti hieman ympäristöä lämpimämpi, mikä auttaa hieman tilannetta. Valitettavasti vain tarkkaa lämpötilatietoa jalalta ei ole, eikä veden suolaisuutta tunneta tarkasti, mutta kaikki viittaa siis nestemäiseen veteen.

Marsin pinta on yleisesti kovin suolaista ja Phoenixin laskeutumisalueelta on löytynyt runsaasti perkloraattisuoloja, joten periaatteessa ja mahdollisesti, kenties ja teoriassa vesi voisi olla nestemäisessä muodossa ihan siis oikeasti. Ja jos se on, niin hypoteettisesti esimerkiksi täällä maapallolla olevat suolasisesta ympäristöstä pitävät, runsasta ultraviolettisäteilyä sietävät ja kylmää kestävät bakteerit voisivat elää tyytyväisinä myös Marsin pinnalla.

Jo nyt tiedetään, että Marsin pinnan alla voisi olla paikkoja, missä maanpäällisetkin alkuöliöt voisivat elää. Elleivät nyt potreasti, niin ainakin pysyä hengissä ja lisääntyä. Marsista on myös viime aikoina kerrottu tarkemmista metaanipitoisuuden mittauksista, ja niiden mukaan pinnalla on muutamissa paikoissa selvästi normaalia korkeampia metaanipitoisuuksia. Sille voi olla oikeastaan vain kaksi selitystä: vulkaaninen toiminta tai elämä. Maan päällä myös lehmät päästävät paljon metaania, mutta niitä tuskin Marsissa on.

Toinen astrobiologiaan liittyvä kiinnostava uutinen, jonka unohdin haastattelussa epäolennaisuuksia selittäessäni kokonaan, oli tiistaina esitelty tutkimus planeettainvälisen kaasupilven sisältämistä orgaanisista aineista. Aikaisemmin on tiedetty, että avaruudessa olevista kaasupilvistä on löytynyt monimutkaisiakin orgaanisia yhdisteitä, mutta nyt niitä löytyi roppakaupalla lisää uuden havaintotekniikan ansiosta. Tätä ennen kutakin molekyyliä on etsitty erikseen, on siis tiedetty etukäteen mitä etsitään ja kuinka, mutta nyt Yhdysvaltain kansallisen radio-observatorion tutkijat pystyivät purkamaan kaasupilven sisällyksen - ja yllätys oli suuri. Tavallisessa kaasupilvessä saattaa olla runsaasti monimutkaisiakin orgaanisia yhdisteitä.

Tähdet tiivistyvät näistä kaasukerääntymistä ja samoin planeetat muodostuvat samasta kaasusta tähtien ympärille. Kaasupilven sisällys siis päätyy myös planeettojen pinnoille, missä ne saattavat sitten muhia ja muodostaa yhä monimutkaisempia ja monimutkaisempia yhdisteitä. Tästä vaiheesta eteenpäin vain terveisiä Darwinille ja hups, muutaman miljardin vuoden jälkeen planeetan pinnalla saattaa olla elämää.

Kuten edeltävästä huomaa, on kaikki astrobiologiaan ja eksoplaneettoihin liittyvä erittäin jännässä vaiheessa juuri nyt, ja varmastikin palaamme hyvinkin pian asiaan taas Prisma Studiossa - ja ensi kerralla toivottavasti Harryn kanssa.

Lainaus