Ostin tänään Viron passin

Jaana Semeri — Wed, 11 Nov 2009 10:26:39 +0000

Näin todella tein. Passeja myydään paikallisissa kirjakaupoissa ihan yleisesti ja kenelle vaan. Tietenkin ne ovat leikkipasseja ja niitä on myyty turisteille jo vuodesta 2004. Mutta silti. On hauskaa omistaa esine nimeltä Eesti Vabariiki pass.

Passin sisus on odotetun kaltainen: paljon virallisia lukuja, joissa jokaisessa on hyppysellinen kansallistunnetta, ja kaikenlaista pikkukivaa nippelitietoa. Kuten että, virolaiset ovat asuttaneet aluettaan jo 5000 vuotta. Että Viroa ovat hallinneet vuoroin saksalaiset, puolalaiset, venäläiset, ruotsalaiset ja tanskalaiset. Ja että tanskalaista perua ovat Viron vaakunan kolme leijonaa. Tanskan kuningas Valdemar II:n idea nimittäin. Vitsi! Tanskassa on ollut kuningas nimeltä Valdemar!

Lisää tietoutta: Viron kansalliskukka on ruiskukka ja Virossa syödään jouluna veripalttua. Siis täälläkin ne joutuvat siitä kärsimään! Viron kansalliseines on talkkuna ja kansallisjuoma kalja. Sanoisinpa, että vodka taitaa olla nykyään kansallisempi, tai Lauaviin, joka maksaa kokonaiset 40 kroonia eli vajaat kolme euroa pullo. Täällä kyllä, kuten sanonta kuuluu, maksamme pelkää, yhden jos toisenkin, ma arvan...

Senhän tietenkin jo tiedän, että Tarton yliopiston perusti Ruotsin kuningas Kustaa II Adolf vuonna 1632. Ja että kuuluisin virolainen valokuvamalli on Carmen Kass. Mutta sitä en tiennyt, että Antarktiksen löysi virolaissyntyinen von Bellinghausen vuonna 1820. Tai että Tallinnassa on maailman vanhin yhtäjaksoisesti toiminut apteekki; perustettu vuonna 1422.

Tämä muuten selittää sitä, miksi täällä on joka kadunkulmassa apteekkeja. Ennen Tarttoon tuloa kuvittelin, että vain Tallinnassa on, kärkkäitä suomalaisia reseptinvilkuttajia varten. Mutta ei. Kyllä Tarton keskustassakin on vähintään yksi apteekki korttelia kohden. Miten ne tulevat toimeen...?

Passissa mainitaan myös Tallinnasta katsoen lähimmät pääkaupungit: Helsinkiin on 75 kilometriä, Riikaan 307 km ja Tukholmaan 350 km. Niinpä niin. Latvian (ja Liettuan) kanssa virolaisilla on vahva, vuosisatainen balttiyhteistyö ja ruotsalaiset ovat vuosisatoja osanneet kupata täältä rahaa. Viimeksi ihan tällä vuosituhannella, pankit siis. Suomalaiset ovat tunnetusti harrastaneet täällä lähinnä porotaloutta...

Mutta osataan täälläkin tehdä rahaa ulkomaalaisilla. Kurssikaveri kertoi, että vanhaksi käyneen suomalaisen ajokortin saa halvalla ja ilman testejä uusittua virolaiseksi. Sillä sitten kuulemma kelpaa ajella myös koto-Suomessa. Onko asiakirja todella kelpo myös Läänemeren pohjoispuolella, sitä en tiedä.

Hyvä liikeidea joka tapauksessa. Tässä vauhtikapitalismin kultamaassa, jossa on eletty viidessätoista vuodessa kaikki se, mihin läntisemmiltä naapureilta meni vähintään sata.

> Takaisin Kulttuurikunnon sivulle

Lainaus

Passiin piirretty viiva

Jaana Semeri — Mon, 12 Oct 2009 10:17:17 +0000

Turvallisuus on...niin mitä se on? Suomalainen sanoisi todennäköisesti, että työ, terveys ja onnellinen perhe-elämä. Mutta oikeastaan käsitteelle löytyy tarkempi, henkilökohtaisempi sisältö vasta, kun turvallisuus jostain syystä horjuu.

Yhtenä päivänä amerikanvirolainen Christian käveli kiihtyneenä vastaan. Olin juuri ryntäämässä Toomemäen puiston halki ruokatunnille. Kielikeskuksessa ei ole kahvilaa, ja jos haluaa olla murhaamatta ketään iltapäivätunnilla – ihmisen mielihän menee vallan ilkeäksi, jos sokeritasapaino järkkyy – on syytä ravata keskikaupungille syömään maistuva pirukas tai juomaan hyvä cappuccino.

Christian on ryhmämme ujoista pojista se, joka ei oikeastaan ole ujo, ääneltään hiljainen ja valtavan eteerinen vain. Eikä hän yleensä ole kiihtynyt. Mutta nyt oli. Hämmästyin, sillä olin vasta ollut näkevinäni hänet luokassa. Mistä se tuohon jo ehti?

Christian oli kiihtynyt syystä. Schengen-sopimus oli heittämässä hänet yllättäen ja dramaattisesti maasta. Jostain oli soitettu kesken päivän ja sanottu, että Christian on ylittänyt oleskeluoikeutensa Virossa ja että olisi syytä tulla selvittämään asia tai hänet karkotettaisiin maasta.

Olimme molemmat ihan äimänä. Tai minä olin. Huomasin, että lentokenttien ja satamien Schengen-alueen merkit eivät olleet ikinä koskettaneet minua. Ja nyt tämä Amerikan lahja nuorelle Viron valtiolle, kiltti ja fiksu poika, joka halusi tutustua äitinsä isänmaahan, hänet oltiin heivaamassa rajan taa.

Mieleeni juolahti heti elokuvia: Inarritun Babel ja Moodyssonin Mammutti. Elokuvia! Minulle tämä tematiikka oli vain fiktiosta tuttua. Christianille, laillisesti maahan tulleelle, oli käydä melkein yhtä kaltoin kuin noissa filmeissä vain siksi, että hänen passissaan oli väärä merkintä. Kuitenkaan hän ei ollut hämmästynyt, järkyttynyt vain.

Hento on ihmisen laillisuuden ja laittomuuden raja, passiin piirretty viiva. Ja turvallisuus voi olla siitä viivasta kiinni, täälläkin.

Piret, nuori vironkielen opettaja kertoo toisen esimerkin turvallisuudesta. Hän oli perheineen matkalla Ruotsissa. Menivät Tukholman kautta Skåneen, jossa kiertelivät. Piret kertoi, että rakasti kaikkea sitä: kaunista, siistiä, vehmasta Ruotsin maaseutua. Ja Malmötä.

Ja sitten hän sanoi jotain, joka pani minut ajattelemaan. Hän kertoi, että hän oli suunnitellut etukäteen netin avulla, mitä tehdä Malmössä. Että missä syödä, käydä, missä liikkua ja miten. Että kun kaikki oli juuri niin, kuin netissä kerrottiin. Täsmälleen. Että miten turvallista se oli!

Minä en kyennyt siihen muuta toteamaan, kuin että sellaista on Ruotsissa. Mongertelevalla vironkielelläni en olisi pystynytkään parempaan. Mutta ei myöskään mieleeni juolahtanut tuolloin, että eihän Ruotsissakaan ole koko ajan ja kaikille yhtä turvallista. Olen niin pohjoismaalainen, että se, että raitsikat kulkevat sinne mihin pitää ja näyttely on avoinna silloin kun luvataan, että se on itsestään selvää.

Onhan se, meille, syntyperäisille, joilla on työpaikat. Ja voimassaolevat passit.

Ymmärsin miksi turvallisuus voi todellakin olla viivasta kiinni, kaikkialla, näinä levottomina aikoina.

> Takaisin Kulttuurikunnon sivulle

Lainaus

Blogit - passi

Ostin tänään Viron passin

Passiin piirretty viiva