Blogit - Silminnäkijä

Maakuntalehdet etsivät voimaa yhdessä

Reetta Nousiainen, toimittaja Pressiklubi — Tue, 22 Dec 2009 09:55:57 +0000

Vuoden 2009 mediatapauksista jää varmasti päällimäisenä mieleen Silminnäkijä-dokumentin lautakasajuttu. Julkisen sanan neuvoston rooli ja vapauttava päätös nousivat pääuutiseksi viimeistään puheenjohtaja Pekka Hyvärisen eron vuoksi.

Vuoden aikana mediassa on tapahtunut paljon sellaistakin, joka ei ole uutiskynnystä ylittänyt. Kuluttajan näkökulmasta kaikki muutokset eivät ole pelkästään myönteisiä.

Viime kesänä moni lukija sai käteensä ohuimmat sanomalehdet vuosiin: lamakesän nihkeä ilmoitusmyynti pakotti lehdet supistamaan sivumääränsä ennätyspieniksi.

Sanomalehtien liiketoiminnan edellytykset ovat toki tiukentuneet ihan ilman lamaakin. Internetiin on helppoa ja nopeaa tehdä uutissähkeitä, mutta rahaa niistä on hyvin hankala saada.

Uutisten tekeminen nettiin onkin ihan oma alansa. Tällä hetkellä lehtien tavoitteena on lisätä verkkolehtien kävijämääriä, jotta ilmoittajat kiinnostuisivat julkaisusta. Kävijäpiikkejä lehdille puolestaan saadaan ihan tietyntyyppisillä otsikoilla. Seksi ja skandaalit myyvät kyllä yksittäisiä juttuja, mutta ratkaisu lehtien talousongelmiin ne eivät ole.

Myös toinen iso muutos on käynnissä suomalaisessa mediassa: muutos kohti entistä yksiäänisempää mediaa. Kiristyneen kilpailun edessä maakuntalehdet hakevat etsivät erilaisia yhteistyön muotoja jakaakseen työn kustannuksia.

Maakuntalehtien syventynyt yhteistyö on synnyttänyt Helsinkiin kaksi merkittävää uutistoimitusta.

Viimeksi syntyi yli miljoonalle suomalaisille uutisia tuottava toimitus eli Väli-Suomen median, Turun Sanomien ja Kalevan yhteinen Helsingin-toimitus. Kuusihenkisen toimituksen jutut leviävät Keskisuomalaisen, Karjalaisen, Savon Sanomien, Ilkan, Pohjalaisen, Turun Sanomien ja Kalevan lukijoille.

Lehdillä on yhteensä 1,1 miljoonaa lukijaa – siis enemmän kuin Helsingin Sanomilla. Myös Alma Median Helsingin-toimitus on tavoittaa jutuillaan miltei yhtä paljon lukijoita kuin Helsingin Sanomat. Helsingin-toimitukset keskittyvät erityisesti politiikan uutisointiin ja suurten uutisaiheiden raportointiin.

Lehdistömme rikkaus on perinteisesti ollut nimenomaan moniäänisyys. Onko se nyt uhattuna? On ja ei. Yksittäisen lukijan näkökulmasta hänen oman maakuntalehtensä laatu luultavasti pikemminkin parantuu yhteistyön vuoksi.

Koko lehdistön etu olisi kuitenkin, että etenkin isoista uutistapahtumista tehtäisiin monenlaisia juttuja, etsittäisiin erilaisia näkökulmia ja julkaistaisiin persoonallisia kommentteja.

Maakuntalehdet ovat kukin omilla levikkialueillaan täysin suvereeneja, eikä aitoa kilpailua lehtien kesken ole muualla kuin muutamien levikkialueiden rajaseuduilla. Maakuntalehtien menestyksen salaisuus onkin paikallisuus. Siksi isot valtakunnalliset uutiset voivat olla eri lehdissä samojakin.

Voisi kuvitella, että maakuntalehtien omat Helsingin-toimitukset vaikuttavat jollain aikavälillä myös STT:n rooliin. Yle luopui STT:n palvelusta kolme vuotta sitten, ja nyt maakuntalehdet panostavat yhteisiin toimituksiinsa. Voi olla, että tietotoimiston palvelua tarvitaan tulevaisuudessa entistä vähemmän.

Joka tapauksessa sanomalehtien taso on Suomessa parempi kuin koskaan aiemmin. Toivottavasti myös jatkossa on näin.

Lainaus

Yhden totuuden kriisi

Hannele Valkeeniemi — Tue, 22 Dec 2009 08:20:20 +0000

Silminnäkijän ohjelma rakennusalan korruptiosta on muuttunut mediassa muotoon, jota minun on ohjelman tuottajana enää vaikea tunnistaa. Rakennusalan ja politiikan kytkentää ruotinut ohjelma on trivialisoitunut lautakasaksi, joka kriisiytti Julkisen Sanan Neuvoston ja sai aikaan Pekka Hyvärisen eron.

Valtamedian päätoimittajat ja kolumnistit ovat yhtenä megafonina toistaneet, kuinka väärä JSN:n vapauttava päätös oli. Onko todella niin, että tässä asiassa on vain yksi oikea mielipide? Vastaavin perustein ja tarkasti tehdyllä lähdekritiikillä on Suomessa tehty lukuisia paljastuksia, alkaen Matti Ahteen käpälöinnistä aina doping-paljastuksiin - joskus myös yhden päälähteen varassa.

Erona on nyt se, kohteena on korkein poliittinen johto. Aivan kuin sinne kajoaminen olisi majesteettirikos.

Kysymys yhdestä lähteestä on ilman muuta kiistanalainen, ja siitä on syytäkin keskustella. On perusteita puolesta ja vastaan. Jos päätös olisi ollut helppo, koko keskustelua ei olisi käyty. Tätä puntarointia teki JSN:kin, ja päätyi hyväksyvälle kannalle.

Kun päätoimittajien mielestä ei saatu ”oikeaa” lopputulosta, koko itsesääntely julistettiin kriisiin. En voi välttyä ajatukselta, että toimittajien eliitti, ainakin osa siitä, samastuu poliittiseen eliittiin.

Entä miksi puheenjohtajan oli pakko erota, kun enemmistö oli eri kannalla kuin hän? Periaatteen mies on saanut valtamediassa paljon sympatiaa. Ilmaan jää kuitenkin kysymys, onko JSN:ssä pakotetun konsensuksen vaatimus? Toivottavasti ei. Muutoin voimme perustaa saman tien Julkisen Sanan Neuvostoliiton.

Nyt arvioidaan, että JSN:n päätös ajaa kohti lähdesuojan kaventamista tai kevyin perustein tehtyjä kohujuttuja. En ymmärrä tätä logiikkaa. Ei tämän jälkeen tehdä journalismia yhtään sen löysemmin perustein, tai tarkistamatta perusteellisesti taustoja. Ei tämänkään jälkeen yhden lähteen käyttäminen voi olla muuta kuin tarkoin harkittu poikkeus.

Me emme ole olleet kaatamassa pääministeriä tai levittämässä perättömiä väitteitä – vaikka julkisuuden megafoni näin toistaakin. Lähdesuojan takia me joudumme ottamaan loan niskaamme, emmekä voi puolustautua. Uskon, että lähdesuojaa rikkomatta totuus tulee vielä julki. Kannattaa muistaa, että poliisitutkinta Nuorisosäätiöstä on ollut käynnissä vasta muutaman viikon.

Kaiken uhallakin uskallan edelleen puolustaa ohjelman lähettämistä. Näillä tiedoilla ohjelman esittämättä jättäminen olisi merkinnyt poliittisen eliitin suojelua. Minäkin pidän tätä periaatteellisesti tärkeänä: journalistin on uskallettava kertoa tutkitut ja punnitut tietonsa, vaikka koko muu maailma tulisi niskaan.

Lainaus

Pitääkö Vanhaselle olla muita vahvemmat todisteet?

laitinen_yle — Sat, 12 Dec 2009 09:57:11 +0000

Jos pääministeri Matti Vanhanen olisi tavallinen keskiverto Vanhanen, niin riittäisikö silloin yksi luotettavan tuntuinen lähde kohujutun julkaisuun? Jos vastaus on kyllä, niin silloin pääministeriä kohdellaan journalisesti eri tavalla kuin keskiverto Vanhasta.

Minusta Julkisen sanan neuvoston YLE TV - 2:n Silminnäkijä - ohjelmaa koskevasta ratkaisusta http://www.jsn.fi/Default.aspx?d=1090
keskusteltaessa tulisi keskustella myös siitä miten eri uutiskohteisiin suhtaudutaan.

Pääministeri Vanhasen tapauksessa julkisuuden ja eri tahojen valtava paine teki jo alunalkaen Julkisen sanan neuvoston työn ” lautagatessa” aika mahdottomaksi.

Miten kylmän rauhallisesti voi suhtautua asiaan, joka politisoidaan ja pyöritellään taitavasti julkisuudessa ennen ratkaisua?

Jos kyseessä olisi oikeudenkäynti Yhdysvalloissa, niin tämänkaltaisessa tapauksessa oikeusoppineet sanoisivat, että reilua oikeudenkäyntiä ei ollut enää mahdollista käydä.

Julkisen sanan neuvosto ei tietysti ole mikään tuomioistuinlaitos, mutta tulkitsee kuitenkin hyvää lehtimiestapaa niin kuin tuomioistuimet lakia.

Jos keskiverto talonrakentaja Vanhanen olisi saanut rakennusliikkeeltä ilmaisia lautoja tai muuta materiaalia, niin se ei kiinnostaisi ketään muuta kuin mahdollisesti verottajaa. Uutisjuttua siitä ei tulisi, ellei saaja sattuisi olemaan vaikka pikkuvirkamies tai kunnallispoliitikko.

Valtakunnalliseksi uutiseksi pikkuvirkamiehen tai rivikunnallispoliitikon tekemiset eivät yltäisi.

Kuvitellaan kuitenkin, että jokin paikallislehti olisi tehnyt jutun tavallisesta talonrakentaja Vanhasesta, joka lähteen mukaan sai ilmaisen lautakasan. Verottaja sitten kiinostui asiasta ja juttu vuotaisi lehteen.

Olisiko Julkisen sanan neuvostolle riittänyt silloin todisteeksi yksi lähde?

Tai jos kunta X:n pikkuvirkamiehestä olisi tehty vastaava juttu ja siitä kantelu. Tai jos kohteena olisi tavallinen kunnanvaltuutettu.

Nyt kuulen jo jonkun sanovan, että kyllä pääministeriä koskeva uutinen on aivan eri luokan juttu kuin pikku kunnan kunnallispoliitikkoa tai tavallista talonrakentajaa koskeva asia.

Uutisena tietysti näin onkin, mutta onko periaatteessa, jos ajatellaan yhteen lähteeseen perustuvaa uutista ja tiedon antajan lähdesuojaa?

Mielenkiintoinen kysymys on sekin päätyivätkö pääministeri Matti Vanhaselle mahdollisesti lahjoitetut laudat lopulta hänen rakennustyömaalleen vai eivät, vaikka ne olisikin hänelle lahjoitettu.

Edesmennyt valtioneuvos Johannes Virolainen sai uutisten mukaan aikanaan Saloralta lahjaksi stereot, mutta ei koskaan kehdannut ottaa niitä käyttöön vaan kuskasi ullakolleen. Lahjuksista kohistiin silloinkin.

Mutta nyt mennään jo keskusteluun mikä on lahjus, mikä lahja ja missä vaiheessa lahja muuttuukin lahjukseksi. Se on taas toinen juttu se.

Lainaus

Silminnäkijä: Yle ei yritä kaataa ketään

Jyrki Richt, Hannele Valkeeniemi, Ari Korvola — Tue, 13 Oct 2009 13:38:05 +0000

VASTINE

YLE ei yritä
kaataa ketään

Pääministeri Matti Vanhanen syytti viikonvaihteessa Yleisradiota ”järjestelmällisestä pääministerin kaatoyrityksestä”(mm. HS ja AL 11.10.09). Pääministeri perusteli syytettä sillä, että YLE oli aikaistanut kohutun Silminnäkijä -ohjelman esittämisen juuri vaalirahoitustiedonannon ja luottamuslauseäänestyksen edelle.

On syytä vielä kerran toistaa, että YLE ei yritä kaataa ketään ja että Silminnäkijän sijoittelupäätökset on tehty riippumatta vaalirahatiedonannosta.

Toimittaja oli selvitellyt Nuorisosäätiön rakennuttamistoimintaa vihjeen perusteella jo syksystä 2008 alkaen. Toukokuussa 2009 sovittiin tuottajan kanssa, että aiheesta tehdään Silminnäkijä –ohjelma alkusyksyyn.

Vanhaselle tarkoitetun rakennustarvike-erän laskutuksesta kertonut lähde arvioitiin uskottavaksi, ja asian vakuudeksi pyydettiin kirjallinen vahvistus siitä, että henkilö on valmis kertomaan saman asian valaehtoisesti oikeudessa. Ilman tätä allekirjoitusta ohjelman tietoja ei olisi julkistettu.

Tuotantoaikataulu hyväksyttiin elokuussa. Ohjelma piti esittää 12.10.2009. Kun kuvaukset oli jo tehty, keskustapuolue tiedotti 18.9.2009 Matti Vanhasen presidentinvaalirahoituksesta. 20.9.2009 tiedotusvälineet nostivat laajasti esiin Nuorisosäätiön vaalirahoituksen. Samana päivänä sovittiin, että jo kuvattu ohjelma ajetaan nopeutetussa aikataulussa 28.9. ulos. Oli vaarana, että loputkin ohjelman uudet tiedot tulevat julki muissa tiedotusvälineissä. Virallinen muutos ohjelmasijoitteluun tehtiin maanantaina 21.9. Muutokset on dokumentoitu.

Vasta torstaina 24.9. klo 13.53 valtioneuvoston kanslia ilmoitti, että hallitus antaa vaalirahoituksesta tiedonannon. Tiedonannolla ja ohjelman ulostulolla ei ollut siis minkäänlaista tarkoituksellista yhteyttä, jota voitaisiin käyttää pääministerin kaatoyritysepäilyjen perusteena. Yleisradion riippumattomuus olisi saanut huomattavan kolauksen, jos olisimme siirtäneet ohjelman toistamiseen ja tarkoituksella tiedonannon jälkeen.

Silminnäkijän ainoa pyrkimys on ollut julkistaa hankkimaansa, yhteiskunnallisesti merkittävää tietoa.

Huomiotta on jäänyt myös se, että ohjelman toimittaja esitti 31.8. pääministeri Matti Vanhaselle haastattelupyynnön, jossa selvitettiin ohjelman aihe ja kerrottiin, että tarkoitus on kysyä myös Vanhasen oman rakennustyömaan ja Nuorisosäätiön suhteesta. Pyyntöön ei tullut koskaan vastausta.

Jyrki Richt
osaamiskeskuspäällikkö

Hannele Valkeeniemi
tuottaja

Ari Korvola
toimittaja

Lainaus