Blogit - A-Talk

Lopettakaa työttömäksi kouluttaminen!

Virpi Hukkanen, toimitaja, A-talk — Mon, 24 Oct 2011 10:37:14 +0000

Taiteen ja viestinnän opetusta karsitaan ammattikorkeakouluista. Hyvä, opetusministeriö!

Mutta miksi vasta nyt? Opinahjo toisensa jälkeen on perustanut taiteen ja viestinnän opetuksen linjoja viimeiset 20 vuotta. Graafikoiksi, taiteilijoiksi, muusikoiksi, kuvaajiksi ja toimittajiksi on koulutettu paljon enemmän ihmisiä kuin alat ovat vetäneet töihin.

Ylikouluttaminen on tuottanut ennen kaikkea pettyneitä nuoria aikuisia. On surullista nähtävää, kun artenomit, medianomit ja maisterit huomaavat kolmi- ja nelikymppisinä yhä vain yrittävänsä päästä alalle. Tekstiilitaiteilijalle tai teatteripuvustajalle ei aukene työpaikkaa ja freekeikoilla ei elä. Media-alalle valmistuneelle irtoaa tuotantotalosta pesti vain palkattomana harjoittelijana.

Vilkaisu työvoimaviranomaisten tilastoihin kertoo yhtä rujoa viestiä. Esimerkiksi ammattikorkeista ja taidekorkeakouluista valmistuvia graafisia suunnittelijoita on työttömänä lähes 800, mutta avoimia työpaikkoja heille on tarjolla vain 14. Sairaanhoitajien työmarkkinat taas näyttävät aivan toisilta. Heitä on tilastojen mukaan työttöminä vajaat 50, kun heille avoimia työpaikkoja on lähes 1800 kappaletta.

Ei ole kenenkään etu kouluttaa nuoria väärälle alalle.

Lainaus

Reality show odottaa!

Virpi Hukkanen, toimittaja, A-talk — Mon, 23 May 2011 08:01:50 +0000

Kuka ja kenen kanssa? Hallituksen muodostamisesta on tullut
päivittäinen jännityssarja.

Jo kuukauden on voinut seurata, kuka kansan valitsemista henkilöistä liittoutuu kenenkin kanssa ja kuka suuttuu seuraavaksi. Yhdet pääsevät valtakunnan komeinpien kristallikruunujen ja tyylihuonekalujen loisteeseen. Toiset jäävät ulos, eduskunnan työhuoneisiin.

Jännitys laukeaa aikanaan ja Jyrki Katainen saa hallituksensa kokoon. Sitten me kaikki pääsemme mukaan reality showhun, tosielämäohjelmaan!

Alkaa tuskallinen vääntö siitä, keneltä otetaan pois ja kuka saa ? vai saako kukaan. Joku joutuu maksamaan veroja entistä enemmän. Joku taas saattaa saada kipeästi tarvitsemansa korotuksen sosiaalitukiinsa. Jonkun palveluista leikataan, vanhuksen tai lapsen.

Suomessa ei eletä veitsi kurkulla niin kuin esimerkiksi Kreikassa
täällä hetkellä. Täällä talous kasvaa, mutta valtion kirstunvartijat
muistuttavat koko ajan velaksi elämisestä. Kammottavinta on se, että menoreikiä on liikaa suhteessa siihen, kuinka paljon suomalaiset pystyvät ansaitsemaan tulevina vuosikymmeninä.

Tässä showssa ei voi laittaa silmiä kiinni ja pyytää vierustoveria
tönäisemään, kun liian jännittävä kohta on ohi.

Lainaus

Äänestäjä peruu äänensä

Virpi Hukkanen, toimittaja, A-talk — Mon, 09 May 2011 06:24:44 +0000

Äänestäjä katsoo silmät hämmästyksestä pullistuneena Arkadianmäelle. Kansanedustajat ovat juuri ja juuri ehtineet saada nimensä eduskunnan puhelinluetteloon, kun ennen vaalia annetut lupaukset ovat jo unohtuneet.

Jokaisessa vaalilähetyksessä keskusta lupasi kannattaa Portugalin tukipakettia horjumatta. Puolueen puheenjohtaja Mari Kiviniemi vakuutti, että sillä tavalla puolue
kantaa vastuuta Suomen talouskasvusta, työpaikkojen synnystä ja ties mistä. Nyt puolueen Portugali-kannasta ei saa enää selvää.

Vihreät olivat samoilla linjoilla keskustan kanssa. Perussuomalaiset
sanoivat ei Portugalille, ei väliaikaiselle vakausmekanismille ja ei pysyvälle riisijärjestelylle. Vihreät lupasivat olla vastavoima. Nyt puolue purkaa pettymystään vaalitulokseen ja pelaa valtapeliä aikomalla äänestää Portugalin tukea vastaan!

Europuolue kokoomus unohtaa koko euromaiden kriisijärjestelmän
hallitusneuvottelujen ulkopuolelle. Äänestäjä pelkää, että puolue koettaa mahtua väkisellä samaan hallitukseen kuin omaa markkaa takaisin haluavat perussuomalaiset.

Sosialidemokraateista ei ole ottanut täyttä selkoa ennen vaaleja eikä sen jälkeenkään. Kuinka sijoittajat saatettaan vastuuseen?

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini hoiperteli Portugali tuen kanssa viikko sitten. Kuulosti siltä, että "ei" onkin muuttunut "neuvotellaan" kannaksi. Myöhemmin Soini kertoi, että "ei" on taas "ei".

Perussuomalaiset muistivat, että heitä on äänestetty ennen vaaleja
julistettujen kannanottojen mukaan. Sama kentän ääni pitäisi kantautua muidenkin puolueiden kansanedustajien korviin. Äänestäjät saattoivat ottaa tosissaan heidän kantansa Portugalin tukemiseen ja euromaiden kriisijärjestelmän luomiseen. Vai mistä syystä luulette suomalaisten käyneen vaalikopeissa harvinaisen innostuneina?

Kansanedustajat muuttavat kantansa heti, kun vaalien tulos on
vahvistettu. Äänestäjän pitää odottaa neljä vuotta. Se on väärin! Äänestäjä haluaa äänensä takaisin nyt!

Lainaus

Kohuskandaali vaaleissa!

Joonas Fritze, toimittaja, A-talk — Thu, 03 Mar 2011 14:33:58 +0000

Missi, jääkiekkomaalivahti, Big Brother -veteraani ja liuta muita tv:stä tuttuja – eduskuntaan pyrkii taas tänä keväänä suuri joukko julkkisehdokkaita. Puolueet hyötyvät saadessaan listoilleen tunnettuja henkilöitä, sillä ehdokkaaksi nostettu kohukaunotar voi hyvinkin vedota liikkuviin äänestäjiin.

Eduskuntavaalit ovat muuttuneet henkilöiden väliseksi kamppailuksi, jossa julkisuus ja tunnettuus painavat aiempaa enemmän – joskus jopa asiakysymysten kustannuksella. Silti julkkisehdokkaiden tuomitseminen on demokratian halventamista. Edustuksellinen demokratia kun nyt vaan sattuu toimimaan niin, että vaaleissa ehdolle asettuu erilaisia henkilöitä, joiden väliltä äänestäjät voivat tehdä valintansa.

On totta, että moni politiikkaan pitkään panostanut ja asiansa osaava henkilö voi jäädä nuolemaan näppejään, kun lätkämolarit ja salarakkaat viipottavat vaaleissa vasemmalta ohi. On myös totta, että moni julkkisehdokas ei ole sittemmin kansanedustajana pärjännyt. Kansan kannalta parasta olisi tietenkin saada mahdollisimman osaavat ihmiset vallan kahvaan. Silti pelkkä aiempi tunnettuus politiikan ulkopuolelta ei tee kenestäkään ehdokkaana toista huonompaa.

Moni ammattipoliitikko on ilmaissut huolensa siitä, että julkisuudesta tuttujen henkilöiden asettuminen ehdolle vaarantaa politiikan uskottavuuden. Viimeksi äänessä oli vasemmistoliiton Jaakko Laakso, joka arvosteli MTV:n Huomenta Suomi -ohjelmassa julkkisehdokkaita ja pelkäsi heidän romuttavan eduskunnan arvovallan. Äänestäjän näkökulmasta tilanne näyttää kuitenkin toiselta: Eduskunnan arvovaltaa eivät viime vuosina ole rapauttaneet Mietaa tai Veltto Virtanen. Politiikan uskottavuutta ovat nakertaneet lähinnä ammattipoliitikot vaalirahasotkuineen.

Lainaus

Verottaja käy ahneeksi

Virpi Hukkanen, toimittaja, A-talk — Tue, 01 Mar 2011 08:26:40 +0000

Sain juuri palkan, josta verottaja otti itselleen kohtuullisen summan.
Ajoin bussilla. Taas verottajan kämmen kävi rahapussissani. Samoin aamukahvilla lähiökuppilassa. Yksityisellä lääkärikäynnillä rahaa liikkui moneen suuntaan. Verottaja otti maksamastani palkkiosta ison siivun, mutta palauttaa minulle parikymmentä euroa Kelan kautta.
Verottaja on aina kanssani.

Tiiviistä liitosta johtuen, luen intohimoisesti puolueiden verolinjauksia näin eduskuntavaalien alla. Mitä on luvassa?
Vihastun lukemastani. Kaikki A-talkissa (24.2.) vierailleet isot puolueet, kokoomus, keskusta, sosiaalidemokraatit ja vihreät, tahtovat ottaa elämästäni entistä tiiviimmän otteen. Verot kiristyvät.
Valtion taloustilanteen on oltava todella huono, kun puolueet antavat moisia "vaalilupauksia". Lisää veroja ei kerätä palvelujen parantamiseen, vaan velkojen maksuun. Ei tilannetta sellaiseksi olisi saanut päästää!

Palkkani kaikki lupaavat jättää rauhaan, eli sitä ei veroteta nykyistä
ankarammin. Kokoomus, keskusta ja vihreät uhkaavat upottaa verottajan
kämmenen etistä syvemälle kukkarooni aina, kun maksan jotain,
esimerkiksi sähkölaskuni tai lapseni harrastukset. Verottaja katselee kiiluvun silmin myös säästöjäni. Jos Nokia-osakkeeni jonain päivänä tuottaisivat voittoa, verottaja
haluaisi niistä nykyistä suuremman osuuden, oikeudenmukaisuuden nimissä.
Minun tapauksessani kaikki tuo tarkoittaa sitä, että jotain jää ostamatta. Keskituloisen ihmisen kukkarossani ei ole sentin senttiä enempää verottajalle. Ei vain ole. Valtio on ottanut nimissäni liikaa lainaa.

Lainaus

Tahdon D-vitamiinini auringosta!

Virpi Hukkanen — Fri, 21 Jan 2011 08:43:50 +0000

Kun aurinko paistaa keväällä pimeän talven jälkeen, tekee mieli mennä ulos ja kääntää kasvot kohti aurinkoa. Harvoinpa olen tullut ajatelleeksi, että tässä sitä tankataan tyhjäksi huvenneita D-vitamiinivarastoja.

Kuutisen lasillista maitoa ja kolme kala-ateriaa jää itseni lisäksi monelta muultakin suomalaiselta juomatta ja syömättä. Sillä dieetillä D-vitamiinin tarve tulisi tyydytettyä talvellakin, sanovat viralliset suositukset.

Vai onko lähes litra maitoa ja kala sittenkään tarpeeksi? Naapurin rouva esitteli luontaistuotekaupasta ostamiaan purkkeja ja luennoi, kuinka viralliset suositukset ovat ajastaan jäljessä. Hän syö 50 mikrogrammaa päivässä pillereinä. Moni asiantuntija suosittelee niin.

D-vitamiinista pursuaa uutta tietoa jatkuvasti. Terveysalan uutiset kertovat vitamiinin lähestulkoon takaavan terveen, pitkän ja onnellisen elämän. Puhelimessa virallinen suositustentekijä ampuu alas uutiset. Vain vaikutuksista luuston terveyteen on kiistaton tieteellinen näyttö.

Mitä ja ketä uskoa? Keittiöni kaapista löytyy monta D-vitamiinipurkkia. Epätietoisuuden vallassa otan pillerin tai kaksi jostakin niistä – 7,5, 10 tai 25 mikrogrammaa. Vain siitä olen varma, että ihminen on luotu tropiikkiin. Siellä aurinko paistaa aina ja D-vitamiinia ei tarvitse syödä purkista.

Lainaus

Vartti junalaiturilla repii hermoja

Virpi Hukkanen — Thu, 13 Jan 2011 17:00:16 +0000

Juna kulkee Helsingistä kohti Tamperetta. Vauhti hidastuu, ja konduktöörin ääni kaikuu kovaäänisestä. Hän pahoittelee, että juna on aikataulustaan myöhässä viisi minuuttia.

Viisi minuuttia! Pitääkö sitä pahoitella! Vieressäni istuvan rouvan mielestä pitää. Siksihän aikataulut ovat, että niitä noudatetaan.

Työpäivän jälkeen paikallisjuna on myöhässä. Joudun värjöttelemään laiturilla melkein vartin ylimääräistä.

Hermo kiristyy. Alan olla samaa mieltä Tampereen junan rouvan kanssa. Seuraavaksi myöhästyn jatkoyhteydestä ja lapsen iltapäiväkerho ennättää mennä kiinni. VR! Noudata aikatauluja, jotta minä pystyn noudattamaan omiani!

Yhtä epämiellyttävä tilanne on myös junan kuljettajalle. Kun hän saapuu viisi minuuttia tai vartin myöhässä määränpäähänsä, myöhästymiset eivät ole siinä.

Kuljettajan täytyy käydä pahimmillaan saman tien uuden junan ohjaimiin. Lepotauko jää pitämättä. Jäisen junan valmistelut ottavat kuitenkin oman aikansa. Juna lähtee myöhässä. Ja taas kiristyy satojen ihmisten hermo.

Lainaus

Kilpailua, kiitos

Matti Tyynysniemi — Wed, 15 Dec 2010 14:57:31 +0000

Suomessa auto on katsastettava jos sillä meinaa ajaa, Siksipä katsastus ei ole hassumpi toimiala, kysyntä on taattua niin kauan kun ihmiset autolla ajavat. Ja Suomen etäisyyksillä kyllä ajavat.

Suomen ylivoimaisesti kilpailluin katsastuskaupunki on Joensuu. Siellä markkinajohtaja A-Katsastukselta saa katsastuksen sekä pakokaasumittaukset yhteensä 36 eurolla (www.katsastushinnat.fi).

Joensuu on kuitenkin poikkeus. Esimerkiksi kotikonnuillani Mäntässä (tai nykyään Mänttä-Vilppulassa) sama paketti maksaa A-Katsastuksella 88 euroa, mikä on paljon tyypillisempi hintataso. Ääripäässä ovat Kittilä, Muonio ja Ranua, 109 euroa.

A-Katsastus syntyi, kun valtio yksityisti katsastustoimintansa vuonna 2003. Aivan viime vuosiin asti A-Katsastuksen markkinaosuus on ollut yli tasaisesti 60 prosenttia. A-Katsastus takoi omistajilleen (jotka ovat etupäässä ulkomaisia pääomasijoittajia) noin 30 miljoonan euron voitot sekä vuonna 2009 että vuonna 2008. Vuoden 2009 voitto oli käsittämättömät 34% liikevaihdosta. A-Katsastus on Suomen kannattavimpia suuryrityksiä.

Viimeisen 18 kuukauden aikana A-Katsastuksen markkinaosuus on pudonnut noin 50 prosenttiin. Juuri ennen kuin ryhdyin kirjoittamaan tätä tekstiä, yhtiö kertoi aloittavansa YT-neuvottelut, joissa liipasimella on 200 työpaikkaa. Syyksi ilmoitetaan viime aikoina kiristynyt kilpailu.

Mutta olisiko kuitenkin niin, että A-Katsastus reagoi myös tulevaan kilpailuun? Hallitus kun aikoo sallia katsastukset myös autokorjaamoille, mikä toteutuessaan varmasti lisää katsastusyrittäjien määrää.

Mielenkiintoisia aikoja, noin kuluttajan kannalta. Kun palvelua on enemmän tai vähemmän pakko ostaa, olisi mukavaa jos markkinat toimisivat. 34 prosentin voitot ja 70 euron hintahaitari viittaisivat siihen, että löysiä on.

Lainaus

Verot ovat surkea sijoitus

Janne Ikonen — Thu, 02 Dec 2010 14:23:30 +0000

Verojen maksaminen on sijoitus, joiden tuottona on tietty määrä palveluita ja turvaa. Verojen maksaminen on kuitenkin sijoitusmielessä lähinnä arpapeliä. Veroilla saattaa kyllä saada tietyn tuoton, mutta niiden maksamisessa rikotaan kaikkia niitä harkitun sijoittamisen periaatteita, jotka käydään läpi kaikissa alan oppaissa. Sikäli ainakin kuin allekirjoittanut niitä oppaita on selaillut.

Ensinnäkin sijoittaa pitäisi ainoastaan sellaisiin kohteisiin, joiden toiminnan itse ymmärtää. Kuitenkin tällä hetkellä valtion taloudenpito on uskomattoman monimutkaista ja ennakoimatonta. Kukaan ei tiedä, miten esimerkiksi Irlannin kävisi ilman Suomen tukea, eikä kukaan tiedä miten sen käy tuen kanssa. Mikä tahansa päätös missä tahansa päin maailmaa voi heijastua nopeasti ja rajusti myös Suomi Oy:n eurosidonnaiseen talouteen. Sijoituskohteen toiminnasta on tehty sijoittajalle mahdotonta ymmärtää.

Toisekseen sijoittajan pitäisi aina tietää, sijoittaako rahansa brändiin vai todelliseen tuloksentekoon. Siis, saako sijoitukselle vastineeksi kovan nimen ja suuret odotukset vai konkreettista toimintaa ja tuotantoa. Suomi Oy ajaa jo monettako vuotta läpi valtion tuottavuusohjelman nimellä kulkevaa massairtisanomisprojektia. Palveluita karsitaan niin terveydenhuollossa kuin koulutuksessakin. Samaan aikaan ylistetään maan brändiä pohtineen työryhmän aikaansaannoksia. Myös yhtiön johto, siis suuret puolueet panostavat huomattavasti enemmän vaalimainontaansa kuin oman päätöksentekonsa ja politiikkansa läpinäkyvyyteen. Sijoittaja ei voi tietää, mikä osuus johdon puheista on todellisia suunnitelmia, mikä vain brändin kiillottamista.

Kolmantena ja ehkä tärkeimpänä, sijoittajan pitäisi aina kyetä hajauttamaan sijoituksiaan. Valtioiden välillä kuitenkin vallitsee tiukka rajaveto, jossa toisen kurjuus on usein toisen voitto. Kun pääomat siirtyvät maasta toiseen, ei työntekijä voi käytännössä siirtyä niiden perässä. Tätä ongelmaa voitaisiin tasata esimerkiksi verottamalla maasta toiseen siirtyviä pääomia kaikkia maita hyödyttävällä tavalla. Talouden heilahteluja tasaava transaktiovero ei kuitenkaan ole toden teolla edes noussut keskustelussa vaihtoehdoksi. Pääomien verottaminen valtioiden yhteisellä päätöksellä olisi riviveronmaksajien kannalta juuri turvaa tuovaa sijoitusten hajauttamista.

Lopuksi mainittakoon, että jonkun pitäisi tehdä jotain myös kaikelle muulle.

Lainaus

Posti ja maailmankatsomus

Janne Ikonen, A-talk — Thu, 04 Nov 2010 12:20:10 +0000

Tuottaako mahdollisimman vapaa kilpailu parhaat palvelut, vai johtaako se siihen, että palveluita tuotetaan mahdollisimman halvalla ja lähinnä siellä, missä se on kaikkein kannattavinta? Tämä kysymys on hallinnut keskustelua uudesta postilaista. Nyt keskiössä on Itella, entinen Suomen Posti, mutta sama keskustelu on käyty aiemminkin uudestaan ja uudestaan.

Jälleen pintaan noussut keskustelu osoittaa, että talouspoliittisen vastakkainasettelun aika on kaikkea muuta kuin ohi. Meillä on varsin selkeästi markkinaoikeisto, joka vannoo kilpailun siunauksellisuuden nimeen. Toisaalla on markkinavasemmisto, joka uskoo horjumatta oikeudenmukaisen valtio-omistajan ideaaliin.

Itse asiassa nyt, yhteiskunnan markkinaehtoistuessa hyvää vauhtia, olisi tilausta nimenomaan perinteiselle oikeisto-vasemmisto –arvokeskustelulle. Tämän keskustelun rajat eivät nykyaikana varmaankaan kulkisi perinteisiä puoluerajoja pitkin, mutta se ei saisi olla keskustelun esteenä. Vaalien alla olisi hyvä laittaa liput liehumaan puolin ja toisin. Sinällään tärkeiden asiakysymysten ohella nyt pitäisi tarttua taas myös ihan siihen, että millaisen maailmankatsomuksen pohjalta kukin taho näitä asiakysymyksiä lähestyy.

A-talk: Postista bisnestä to 4.11. klo 21.05 TV1

Lainaus