Valio dumppaa

Magnus Berglund, toimittaja, MOT — Mon, 12 Apr 2010 11:41:42 +0000

Valion toimitusjohtaja Pekka Laaksonen on onnistunut saamaan viestinsä perille: ruotsalaista maitoa pidetään suurena uhkana suomalaisille maidontuottajille. Saavutus on erinomainen, etenkin koska tullin tilastoista paljastuvat faktat eivät tue Laakosen viestiä.

Tällä kertaa MOT lähti liikkeelle pääministerin maitolausunnoista, mutta tullin tilastot toivat jutulle aivan uuden ulottuvuuden.

Vuonna 2009 Suomeen tuotiin Ruotsista 30 miljoonaa litraa maitoa. Suomen oma tuotanto oli 2 264 miljoonaa litraa. Suomalainen maidontuottaja sai keskimäärin 40 senttiä litralta meijeriltä, ja valtiolta 7 senttiä tukea. Ruotsalaisesta maidosta maksettiin 33 senttiä litralta.

Laaksonen väittää, että ruotsalaista maitoa polkumyydään, ”rahdataan väkisin” Suomeen alle Ruotsin tuotantokustannusten. Ruotsalainen maidontuottaja sai viime vuonna 29 senttiä litralta. Polkumyyntiväite on harhaanjohtava.

Valion toimitusjohtaja väittää myös, että tanskalaiset dumppaavat, polkumyyvät juustoja Suomeen. Tästäkin asiasta tosiasiat löytyvät tullin Uljas-tilastoista: Tanskasta tuotiin viime vuonna 11 miljoonaa kiloa juustoa Suomeen. Hinta oli keskimääärin 4,04 euroa kilolta. Valion kokonaisjuustovienti vuonna 2009 oli 36 miljoonaa kiloa, keskihintaan 3,10 euroa kilo. Suomesta vietiin siis enemmän juustoa kuin tuotiin, mutta halvemmalla.

Miksi Valion toimitusjohtaja syyttää tanskalaisia polkumyynnistä, kun Valio itse vie juustoa halvemmalla ulkomaille? Valiohan on se, joka harrastaa polkumyyntiä, myy alle tuotantokustannusten. Tästäkö johtuu, että Valion omat tuottajat saavat yhä huonompaa hintaa Valiolta?

Mitä Valion tuottaja ajattelee tästä? Meijerituotteiden kuluttajana olen itse yllättynyt siitä, että Valio vei 8,5 miljoonaa kiloa juustoa Yhdysvaltoihin vuonna 2009, hintaan 3,26 euroa kilo. Tämä vienti on Valion ylpeydenaihe. Valion Emmentalia viedään kovien vientiponnistusten tuloksena USA:n itärannikolle suuria määriä.

Mutta tämä hintahan on törkeä: Emmentalia kolme euroa kilolta. Me suomalaiset maksamme Valion Emmentalista 15-20 Euroa kilolta. Miksi Valio myy polkuhintaan Emmentalia bostonilaisille? Miksei Valio myy Emmentalia halvemmalla meille suomalaisille? Eikö hieno ja perinteikäs yritys voisi lopettaa tuotteidensa polkumyyntiä?

Lainaus

Ruokatutkijat kaupan armoilla

Kirsi Skön — Mon, 19 Oct 2009 11:42:46 +0000

Pidän tilastokeskuksen tutkijaa Ilkka Lehtistä rohkeana miehenä. Soitin hänelle viime keväänä kysyäkseni onko ruualle laskettavissa ”luonnollista hintaa” sen tuotannontekijöiden hinnan pohjalta. Vastaus oli ei. Markkinat kuulemma määräävät.

Seuraavaksi sain kuitenkin kuulla, että tutkija oli itsekin ihmetellyt sitä, ettei tuotantokustannusten lasku näkynyt ruuan vähittäishinnoissa. Olihan kustannusten nousu edellisinä vuosina korottanut hintoja. Lehtinen aikoi tehdä omia laskelmiaan.

Alkysyksystä Lehtinen julkaisi laskelmansa: Jonnekin ruokaketjun varrelle jäi selvästi rahaa enemmän kuin ennen. Kauppa ja teollisuus kiistivät hyötyneensä, mutta Lehtinen sai tukea ruuan hintaa ja elintarviketaloutta tutkivilta kollegoiltaan. Kustannusten lasku ei juuri ollut näkynyt ruuan hinnassa. Tässä oli MOT:n paikka.

Osa rahasta ”löytyi” Valiosta. Määräävän markkina-aseman turvin tuoremaitotuotteiden hinta on pidetty korkealla, vaikka tuottajan saamat rahat jo vähenivät. Tiettävästi nämä rahat eivät kuitenkaan ole kenenkään taskussa, vaan niillä on paikattu vientijuustojen tappioita. Tämä ei kai ole määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä, mutta kylläkin erinomaisen läpinäkymätöntä hinnoittelua.

Kaupan kilpailussa on tilanne vielä läpinäkymättömämpi. S- ja K-ryhmien yhteenlaskettu markkinaosuus on niin suuri, että Suomen päivittäistavarakauppa on kaikilla mittaustavoilla erittäin keskittynyttä. Samaan aikaan kuin keskittyminen on keskittynyt, on suomalaisen ruuan hintaero muuhun Länsi-Eurooppaan verrattuna kasvanut ainakin vuodesta 2005 alkaen.

Suomessa tätä keskittymistä ei kuitenkaan nähdä niinkään ongelmana kuin välttämättömyytenä. Ajatus on, että vain isot toimijat pystyvät toiminnan tehostamiseen. Tässä suhteessa Suomi on vahvoilla: keskittynyt kauppa on hyvin tehokas, logistiikkaan ja tietojärjestelmiin ja suuriin marketteihin on investoitu paljon.

Iso kysymys tässä taas on se, saako tavallinen kaupassa kävijä myös hyödyn kaupan tehokkuudesta vai onko hänen roolinsa vain maksaa investoinnit korkeampina ruuan hintoina. Jos kuluttaja ei hyödy, kauppa on vain käyttänyt kilpailun vähäisyyttä hyväkseen. Tehokkuudesta on rakennettu muuri, joka entisestään heikentää uusien kilpailijoiden mahdollisuuksia tulla markkinoille.

Paljon painetta on siis ladattu loppuvuonna julkistettavaan tutkimukseen, jonka ministeri Sirkka-Liisa Anttilakin on luvannut paljastavan kenelle ruokaketjun katteet oikein valuvat. Etlasta kuitenkin viestitetään, että tutkimuksen pääaineistona on kansainvälinen vertailu julkisen tilastotiedon pohjalta.

Siis mitä? Jos näin on, vastaus jää saamatta. Kysymykseen voittojen jakautumisesta ja kilpailun toiminnasta elintarvikeketjussa saa vain, jos kauppa suostuu antamaan tutkijoille tietoja sopimuksistaan. Tähän mennessä tehdyissä tutkimuksissa kauppa ja teollisuus eivät tutkijoiden mukaan ole näitä liikesalaisuuksiaan luovuttaneet.

Lainaus

Blogit - Valio

Valio dumppaa

Ruokatutkijat kaupan armoilla