Blogit - doclounge

Doclounge jälleen ensi viikolla

Aija Salovaara Doclounge-organisaation puolesta — Fri, 19 Feb 2010 13:21:47 +0000

Doc Lounge -klubin kevätkausi jatkuu Toronton ja Sundancen festivaaleillakin esitetyllä musiikkidokumentilla It Might Get Loud, joka nähdään Dubrovnikissa (Eerikinkatu 11) järjestettävällä klubilla keskiviikkona 24.2.

Klubi-ilta käynnistyy klo 18 ja leffanäytös aloitetaan klo 19.00 alkukuvalla Hyvä meininki, joka on kokeellinen animaatioelokuva biojätteeksi luokitellusta ruoasta, ohjaus Niina Suominen ja Mikko Haapala. Illan pääelokuva It Might Get Loud esitetään alkukuvan jälkeen. Elokuvan päätyttyä keskustelua elokuvasta ja kitaroista artistivieraiden kanssa.

It Might Get Loud (2008)
http://www.imdb.com/title/tt1229360/
http://www.sonyclassics.com/itmightgetloud/

Vain harva elokuva onnistuu murtautumaan rock-legendan glamourin kiillottaman pinnan läpi. It Might Get Loud perehtyy kitaravirtuooseihin kolmesta eri sukupolvesta – U2:n The Edgeen, Led Zeppelinin Jimmy Pageen ja The White Stripesin Jack Whiteen – ja antaa heidän kertoa omin sanoin, miten oma soundi ja soittotyyli syntyi. Kuinka detroitilainen huonekaluverhooja, lontoolainen studiomuusikko ja maalari sekä dublinilainen koulupoika nousivat supertähdiksi kitarointitaidoillaan? Elokuvassa päästään legendojen luovuuden lähteille kolmikon keskustellessa siitä, miten ja miksi he tekevät musiikkia lempi-instrumentillaan. Dokumentin on ohjannut ja tuottanut Davis Guggenheim, jonka töihin kuuluu myös Epämiellyttävä totuus, kohu-dokumentti ilmastonmuutoksesta.

Lainaus

Tänään Docloungessa vuoden 2009 Prix ARTE-paras dokumenttielokuva "The sound of insects"

Aija Salovaara — Thu, 26 Nov 2009 08:13:03 +0000

Elokuva kertoo itsensä nälkään näännyttäneen miehen tarinan.

“The Sound of Insects – Record Of A Mummy is not a film adaptation of literature, but rather the cinematic rapprochement of a fictional text. ”- elokuvan ohjaaja Peter Liecht.

Leffan jälkeen Helsingin Bellyssä keskustellaan aiheesta:

”Dokumentin ja fiktion rajamaastossa”. Mikä tekee elokuvasta dokumentin, missä kulkee fiktion ja dokumentin välinen raja?

ja Tampereen ravintola Fall´sissa omista kokemuksistaan kertoo suomalainen nälkälakkoilija Aki Greus.

Elokuva tullaan näkemään myös seuraavassa Docpointissa. Ja Dokumenttiprojektissa syksyllä 2010. Itse en ole elokuvaa vielä nähnyt, joten innolla odotan. Mielenkiintoista nähdä taas jotakin erilaista ja kokeilevaa, rajoja rikkovaa.

doclounge.se

www.europeanfilmacademy.org/2009/10/12/documentary-award-goes-to-the-sound-of-insects/

Lainaus

Dokumenttiprojekti Goes Cinema

Aija Salovaara — Mon, 19 Oct 2009 11:46:54 +0000

Elokuun lopusta lähtien olen toiminut Dokumenttiprojekti Goes
Cinema-hankkeen osa-aikaisena koordinaattorina. Toiminta polkaistiin käyntiin virallisesti 24. elokuuta, kun Yleisradion Vanhan Läksyn tiloissa perustettiin Dokumenttielokuvan Tuki ry. Yhdistyksen perustivat ryhmä tuottajia, ohjaajia, levittäjiä, ja elokuvafestivaalijärjestäjiä.

Ensimmäinen Dokumenttiprojekti Goes Cinema-leiman saanut elokuva sai
ensi-iltansa syyskuun 11. päivä.Kansakunnan olohuone (ohj. Jukka
Kärkkäinen) näytettiin elokuvateattereissa ympäri Suomen, muunmuassa
Helsingissä, Tampereella, Turussa, Jyväskylässä, Oulussa ja
Kajaanissa. Katsojaluvut jäivät odotettua pienemmiksi. Mutta eipä
hätää. Tästä noustaan vielä. On ajateltava, että jokainen uusi hanke
ottaa aikansa, ennenkuin se löytää paikkansa.
Viime viikonloppuna teattereihin tuotiin toinen DPGC-leffa:
Arto Halosen ohjaama Magneettimies, elokuva Pekka Strengin lyhyeksi
jääneestä elämästä. Tai, Suen toimittajaa Markku Halmetta
lainatakseni: "Tämä on pikemminkin dokumentti kenen tahansa elämästä
ja sen mahdollisesta tarkoituksesta." (kts www.sue.fi/uutiset/rakkautta--anarkiaa--festivaalin-musiikkitarjonta,30). Magneettimies on kerännyt kiittäviä arvosteluja laajasti, ja ensimmäisen teatteriviikonlopun katsojamäärät näyttävät hyviltä.

Dokumenttiprojekti Goes Cinema jatkuu The Yes Men Fix the
Worldllä marraskuussa. Keväällä on luvassa useita mielenkiintoisia
dokumenttielokuvia, joista pyrimme tiedottamaan laajasti myöhemmin
tänä vuonna.

Dokumenttielokuvien katselukulttuurin saralla on Suomessa tapahtunut
viime aikoina muutakin mielenkiintoista. Pohjoismaisen verkoston
menestyksekkäästi luonut Doclounge-konsepti laajeni syyskuun lopussa
Suomeen. Ensimmäisen meikäläisen Doclounge-klubin avasi ruotsalaisen
Fredrik Gerttenin ohjaamaBananas. Gertten oli paikalla esittelemässä
elokuvansa ensimmäisessä Helsingin Docloungessa ravintola Bellyssä.
Keskustelin tilaisuudessa hänen kanssaan Doclounge-konseptista. Hän
tykkäsi, että ensimmäiseksi illaksi tapahtuma meni meillä oikein
hyvin. Hän kertoi, että Ruotsin Malmössä heillä on joka Doclounge-ilta
sali tupaten täynnä. Maanantai-iltana! Ja lisäsi, että "Ihmiset pitää
vain saada ymmärtämään, että dokkarit ja niiden katselu on coolia".
Suomen mittakaavassa tapahtuma onnistui erinomaisesti. Sali, jossa
elokuva näytettiin, oli tupaten täynnä, ja illan saldoksi laskettiin
80 vierasta.
Doclounge on jatkunut syys- ja lokakuussa Strengin Puutarhassa-
konserttitaltioinnilla (Arto Halonen) ja marokkolaissyntyisen Mohamed El Aboudin elokuvalla Vasen vartaloon. Seuraavan kerran dokkareista voi Bellyssä nauttia marraskuun 5.päivä. Docloungen järjestelyistä Suomessa vastaa Mouka Filmi Oy.

Dokumenttiprojekti Goes Cinema pyrkii luomaan laatubrändiä: takaamaan
yleisölle sen, että mennessään katsomaan DPGC-elokuvaa
kulttuurinkuluttaja tietää saavansa hyvää ja laadukasta. Pohdimme
kovasti myös uusia keinoja markkinoida suomalaista dokumenttielokuvaa.
Miten yleisö saadaan irti kotisohvasta nauttimaan dokumenttielokuvasta
teatterissa? Pääkaupunkiseudulla kulttuuritarjontaa pursuaa ovista ja
ikkunoista. Kilpailu on kova. Digitalisoituvassa ja muuttuvassa
maailmassa on pystyttävä tarjoamaan laadukasta sisältöä ja usealla
kanavalla. Missä järjestyksessä sisältö (tässä tapauksessa
dokumenttielokuva) yleisölle tarjoillaan? Ensin festareilla, sitten
teatterissa, heti sen perään televisiossa ja sitten netissä? Miten
nopealla aikavälillä tämä kaikki tapahtuu? Miten eri julkaisukanavat
vaikuttavat toisiinsa ja elokuvankatselukulttuuriin? Crossmedia-käsite
on vakiintumassa mediakentälle. Paljon on muuttunut ja paljon tulee
vielä muuttumaan. Ja dokumenttielokuvan on pysyttävä tahdissa muiden
mukana.

Lainaus