Blogit - ilmastopolitiikka

Kiina on harppomassa ohi - myös ympäristö- ja ilmastopolitiikassa

Jussi Nykänen, Toimitusjohtaja, GreenStream Network — Tue, 02 Apr 2013 11:25:37 +0000

Kiinan viranomaiset ovat heränneet huomaamaan ihmisten elintason nousun ja halvan tuotannon aiheuttamat ympäristöongelmat. Puhdas teknologia, energiatehokkuus ja päästöjen vähentäminen ovat keskeisessä osassa Kiinan 5-vuotissuunnitelmaa vuosille 2011-2015. Se asettaa haastavat tavoitteet mm. kasvihuonekaasupäästöjen ja energian kulutuksen vähentämiselle bruttokansantuotteeseen suhteutettuna: edellistä on vähennettävä 17%, jälkimmäistä 16%.

Viranomaisten tekemät päätökset ovat jo nyt vaikuttaneet toimintaan, Kiina esimerkiksi sijoittaa uusiutuvaan energiaan enemmän kuin yksikään muu maa maailmassa. Vaikka matka tulee olemaan pitkä, on hienoa huomata, että Kiina on oikealla polulla.

Tavoitteiden saavuttamiseksi Kiina on rakentamassa seitsemää velvoitepohjaista päästökauppajärjestelmää, joiden on määrä aloittaa toimintansa tänä vuonna. Tulevat yrityskohtaiset velvoitteet yhdistettynä poliittiseen tahtotilaan ja provinssikohtaisiin rahallisiin kannustimiin päästöjen vähentämiseksi ja energiatehokkuuden parantamiseksi ovat saaneet kiinalaiset yritykset etsimään mahdollisia toimenpiteitä tosissaan. Tämä luo valtavia mahdollisuuksia esimerkiksi suomalaisten yritysten energiatehokkuusosaamiselle – ja huolen EU:n teknologisesta kilpailukyvystä keskipitkällä aikavälillä.

Kiinan määrätietoinen eteneminen on mielenkiintoisessa ristiriidassa kansainvälisen ja EU:n ilmastopolitiikkojen kanssa. YK:n johdolla etenevissä kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa ei ole kyetty sopimaan uskottavista velvoitteista kaudelle 2013-2020. Tämä on johtanut esimerkiksi Puhtaan Kehityksen Mekanismin (Clean Development Mechanism, CDM) markkinoiden romahtamiseen.

Päästövähenemien hinta putosi tasolta 10 euroa per tonni hiilidioksidia tasolle 0.3 euroa/tCO2. Alhaisen hinnan takia CDM, joka on tähän mennessä auttanut kanavoimaan yli 200 miljardia dollaria yksityistä rahaa kehitysmaiden päästövähennyshankkeille ja on mahdollistanut hankkeet, jotka vähentävät päästöjä yli 6 miljardia tonnia vuoteen 2020 mennessä, ei enää houkuttele ketään päästöjen vähentämiseen. Hyvä työkalu ei päästövähennystavoitteiden puuttuessa toimi.

Myös EU:n päästökaupan kyky kannustaa yrityksiä päästöjen vähentämiseen on kyseenalainen. EU:n talousvaikeuksien takia päästövähennystavoitteemme vuodelle 2020 on jo lähes saavutettu, mistä johtuen päästökauppayksiköiden hinta on tipahtanut alle 5 euron. Tämän takia esimerkiksi kivihiili on Saksassa energian tuotannossa kannattavampi polttoaine kuin vähäpäästöisempi maakaasu. Päästöoikeuksien hintaa voi verrata arvioihin, joiden mukaan lämpötilan nousun rajoittaminen 2 asteeseen (= kansainvälisesti sovittu ilmastotavoite) vaatimat investoinnit maksavat 25-50 euroa per tonni hiilidioksidia.

EU:n päästökaupan hinta ei siis heijastele tätä tasoa vaan EU:n ilmastopolitiikan uskottavuutta päästöjen vähentämiseen kannustamisessa. Huolestuttavaa on myös se, ettei nykyinen ilmastopolitiikka ole linjassa taloudellisesti rationaalisen toiminnan kanssa: kansainvälisen energiajärjestön IEA:n arvion mukaan jokainen euro, jota ei investoida puhtaaseen teknologiaan ennen vuotta 2020, vaatii 4.3 euron investoinnin vuoden 2020 jälkeen. Eikö meitä kiinnosta?

On mielenkiintoista nähdä, miten maailman valmistuksen moottori Kiina on siirtymässä konepellin alta ajajan paikalle. Teknologian kehityksessä Kiinan tavoite siirtyä halpojen tuotteiden ja ratkaisujen toteuttajasta osaamisen kehittäjäksi ja teknologiajohtajaksi on ollut kaikkien tiedossa jo vuosia mutta uudempi asia on, että maa haluaa tehdä saman loikan myös ympäristöpolitiikan puolella.

EU joutuu tosissaan taistelemaan esimerkiksi ilmastopolitiikan johtopaikasta, mikä saanee joskus vuoden 2015 jälkeen aikaan suuren muutoksen: Ilmastopolitiikasta voi tulla taas mielenkiintoista. Tätä odotellessa ympäristösektorin toimijat keskittävät huomionsa Kiinaan.

Lainaus

Palmuöljypulmia

Kati Juurus — Mon, 18 Oct 2010 08:41:08 +0000

EU-komissiolla on ongelma: Se haluaisi, että uusiutuvan energian direktiivi vähentäisi kasvihuonekaasuja.

Biopolttoaineiden käytön lisääminen näytti alkuun oivalta keinolta. Mutta mitä enemmän biopolttoaineiden käyttöä lisätään, sitä enemmän niiden tuottamiseen tarvitaan raaka-ainetta. Ja mitä enemmän biopolttoaineiden raaka-aineita kasvatetaan, sitä enemmän ne vievät tilaa elintarvikkeiden viljelyltä – tai soilta ja sademetsiltä. Mitä enemmän soita kuivatetaan ja sademetsää kaadetaan, sitä enemmän ilmakehään vuotaa kasvihuonekaasuja.

Maapallon pinta-ala ei riitä kaiken kysynnän tyydyttämiseen.

Jos kasvihuonekaasupäästöt oikeasti haluttaisiin kuriin, ratkaisu ei tietenkään ole biopolttoaineista luopuminen ja fossiilisten polttoaineiden käytön suosiminen. Ratkaisu on energian kulutuksen vähentäminen ylipäätään. Helppoa?

Neste Oilillakin on ongelma: Se varmaankin haluaisi tuottaa kestävän kehityksen mukaista polttoainetta taloudellisesti kannattavasti.

Palmuöljybiodiesel näytti alkuun oivalta keinolta. Sitten ympäristöjärjestöt alkoivat puhua orankien puolesta – palmuöljyviljelmät kun laajenivat ihmisapinoiden asuinalueille. Ja tutkijat huomasivat, että vaikka yksittäinen plantaasi tai palmuöljy-yhtiö olisi kuinka hyvin hoidettu, kasvava palmuöljyn kysyntä lisää väistämättä maankäytön muutosta epäsuorasti. Sitten asiaan havahtui myös EU-komissio. Nyt pohditaan, pitäisikö uusiutuvan energian direktiiviin lisätä pykälä epäsuorasta maankäytön muutoksesta. Se tekisi biopolttoaineiden tuottamisesta entistä hankalampaa.

Neste Oil korostaa tuottavansa maailman moderneinta uusiutuvaa polttoainetta maailman moderneimmissa laitoksissa. Niin se varmasti tuottaakin. Sen raaka-aine tulee silti Malesiasta ja Indonesiasta, missä palmuöljyä tuotetaan ihan niin kuin ennenkin.

Öljypalmun hedelmät pitää toimittaa puristamoon viimeistään muutaman päivän kuluttua poimimisesta, muuten ne pilaantuvat. Siksi palmuöljypuristamoiden on oltava hajallaan, lähellä viljelmiä. Ne ovat enimmäkseen pieniä laitoksia, joihin olisi kannattamatonta rakentaa kalliita metaanin talteenottomekanismeja. Nyt EU-komissio näyttää kuitenkin vaativan, että metaani on otettava talteen, jos aikoo myydä EU:n alueella palmuöljybiodieseliä, kuten energiakomissaarin tiedottaja Marlene Holzner ohjelmassa sanoo.

Neste Oil on ajautumassa pattitilanteeseen. Varatoimitusjohtaja Jarmo Honkamaa muotoili sen haastattelussa näin: ”Kun tätä lainsäädäntöä tehdään, EU:n on huomioitava se että jostainhan tämän raaka-aineen on tultava jos on velvoittava lainsäädäntö. Muuten tilanne ajautuu mahdottomuuteen.”

Myös kuluttajalla on ongelma: mitä tankata?

Kysyin ohjeita Nesteen pulmaöljy – ohjelman haastateltavilta. Yksi neuvo oli, että kuluttajan pitää ottaa selvää, miten hänen tankkaamansa polttoaine on valmistettu. Hyvä, mutta miten tuon selvität, kun Neste Oil ei kerro tuottajiaan, eikä sillä ole myöskään elinkaarilaskelmaa näytettäväksi?

Toistaiseksi on siis luotettava yhtiön sanaan – tai ajettava pyörällä.

Lainaus

Viherpesua

Simo Sipola — Mon, 26 Oct 2009 15:43:29 +0000

EU:n komission viime keväänä säätämä lamppuasetus on valaiseva esimerkki hyvää tarkoittavasta poliittisesta päätöksestä, jonka seurauksia ei ole mietitty loppuun asti. Siksi se on huono päätös.

Realistisesti ajatellen kyse on viherpesusta, jolla EU yrittää näyttää maailmalle, että se tekee, kuten se on luvannut tehdä. Tärkeintä on liike, toiminta, ei se, mitä sillä lopulta saadaan aikaan.

Lamppuasetuksen taustalla on EU:n lupaus vähentää energiankulutusta ja hiilidioksidipäästöjä. Unionin pitäisi leikata kasvihuonekaasujen päästöjä vähintään 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä.

Tavoitteessa ei sinänsä ole mitään vikaa. Energiatehokkuuden lisääminen ja energiankulutuksen vähentäminen ovat hyviä ja tavoiteltavia asioita. Keino niiden saavuttamiseksi on tässä tapauksessa väärä.

Lamppuasetus merkitsee käytännössä sitä, että miellyttävä, myrkytön ja toimiva tekninen ratkaisu eli tavallinen hehkulamppu poistuu markkinoilta. Sen korvaa aluksi pienloistelamppu, joka on ominaisuuksiltaan kaikkea muuta kuin edeltäjänsä. Se on myrkyllinen; se aiheuttaa ongelmia sähköverkoille; ja sen tuoma energiansäästö on hyvin kyseenalainen pohjoisen Euroopan ilmastossa.

Pienloistelamppu ei pala ilman elohopeaa. Siksi EU:n päätös sallia pienloistelamput on outo.

Unioni on sitoutunut vähentämään elohopean käyttöä ja elohopeapäästöjä ilmakehään. Lamppuasetuksen tausta-aineiston mukaan elohopeaa pääsee aiempaa vähemmän ilmakehään, koska EU:ssa tuotetaan jatkossa aiempaa vähemmän energiaa kivihiilellä. Siksi pienloistelamppujen sisältämä elohopea on EU:n mielestä hyväksyttävää.

Tämän viikon MOT-ohjelmaa valmistellessani huomasin, että EU:n päättäjät eivät tee eroa sen suhteen, mihin kohtaan biosfääriä eli elonkehää pienloistelamppujen elohopea päätyy. Suurin osa siitä päätyy todennäköisesti kaatopaikalle, ja sieltä ajan myötä pohja- ja pintavesiin sekä edelleen ravintoketjuun.

Osa elohopeasta päätyy huoneilmaan. Silloin kun päällä oleva pienloistelamppu rikkoutuu, elohopea on kaasumaisessa muodossa, ja se voi kulkeutua hengityksen mukana ihmisen kehoon. Yhdysvalloissa tästä on keskusteltu pitkään. Siellä on myös selkeät ohjeet, miten toimia, jos näin käy. EU:ssa ja Suomessa tällaisia ohjeita ei ole.

Pienloistelamppujen suosiminen lamppuasetuksessa kertoo siitä, miten hyvin lampputeollisuus on onnistunut lobbauksessaan. Se sai pitkän siirtymäajan, ainakin vuoteen 2016 asti aikaa kehittää seuraavan sukupolven lamppuja. Ne ovat hyötysuhteeltaan erittäin tehokkaita ledejä, joiden valo on sävyltään lämmin ja jotka sopivat myös yleisvalaistukseen, toisin kuin nykyään myytävät ledit.

Ennen kuin nämä uudet ledit ovat kaupoissa ja hinnaltaan sellaisia, että kuluttajien enemmistöllä on varaa hankkia niitä, teollisuus työntää markkinoille pienloiste- ja halogeenilamppuja. Se käärii niistä mukavat voitot. Molempien lampputyyppien katteet ovat nimittäin moninkertaiset hehkulamppuun verrattuna.

Lamppuasetus on siis räätälöity sekä EU:n ilmastopolitiikan että lampputeollisuuden tarpeisiin.

Ilmastopolitiikassa EU:lle uhkaa kuitenkin jäädä Musta Pekka käteen. Lamppuasetuksen avulla se onnistuu vähentämään energiankulutustaan alle puoli prosenttia, jos sitäkään. Esimerkiksi Euroopan pohjoisen oloissa energiankulutus voi lisääntyä, vaikka hehkulampuista luopumisen piti nimenomaan lisätä energiatehokkuutta ja vähentää energiankulutusta.

Simo Sipola
toimittaja, MOT

Lainaus