Blogit - tv

Televisio ei kuole, se muuttaa muotoaan – Ylen toimintaympäristö muuttuu nopeasti

Tuija Aalto, Jari Lahti, Janne Holopainen — Fri, 07 Jun 2013 05:49:11 +0000

Tuija Aalto on strategiapäällikkö Ylen strategiaosastolla, Jari Lahti on strategiapäällikkö Julkaisut-yksikössä ja Janne Holopainen mediasääntelyn päällikkö Lakiosastolla. Juttusarja käsittelee keskeisimpiä Ylen toimintaympäristöön liittyviä ilmiöitä. Kuvitus: Christer Nuutinen.

Alle 45-vuotiaiden tv:n ja radion käyttö ovat olleet viime vuosina hienoisessa laskussa. Yli 45 -vuotiaiden radion kuuntelu näyttää vakiintuneen neljään tuntiin päivässä kun taas alle 45-vuotiaat kuuntelevat radiota yhä vähemmän.

Yli 45-vuotiaiden tv-katseluaika kasvanee edelleen. Alle 45-vuotiaiden tv-katselu väheni viidessä vuodessa viidellä minuutilla päivässä. Jatkuuko lasku, vai kääntyykö tv:n katselu kasvuun, kun ns. ajansiirtokatselun mahdollisuudet lisääntyvät ja sisältötarjonta kasvaa?

25 44-vuotiaiden tv-katseluajasta 11 % on ajassa siirrettyä. Koko väestön tasolla television katseluajasta on

91 % katselua silloin kun ohjelma tulee televisiosta
7 % silloin kun itselle sopii (ajansiirto)
2 % nettitelevisiopalvelujen käyttöä

Internetin päivittäistä käyttöaikaa koko väestön tasolla on vaikea mitata. Yksittäisten palvelujen tarjoajat toki tietävät kävijöidensä liikkeet tarkkaan. Ajankäytön vertailu internetin ja perinteisen mediakäytön välillä on aivan erityisen vaikeaa. Internet-ajankäyttö kun kattaa kaikki netin käyttötavat tiedonhausta yhteydenpitoon jne.

Internetin aktiivisimpia käyttäjiä ovat lapsiperheet, joista 90 % käyttää nettiä päivittäin. Nuorilla lapsiperheillä on muita enemmän sekä älypuhelimia (84 %) että tablet-tietokoneita (34 %).

Älypuhelinten käyttäjillä uutiset, sosiaalinen media ja sähköpostit ovat mukana yhä useammassa päivän hetkessä. Puhelimen käyttö ajanvietteeseen ja eri medioiden kuluttamiseen on selvästi ensisisjaista alle 25-vuotiaiden ja opiskelijoiden parissa. Television katselu tabletilta kasvoi vuodessa 4 %:sta 8 %:iin. Internet-tv-katselu yleistyi 12 %:iin. Netflixiä käytti viimeisen puolen vuoden aikana 8 % ja kotimaisten tv-yhtiöiden sivustoilta ohjelmia katsoi viikoittain 28 % suomalaisista.

Lähteet: KRT Online, Finnpanel/Yle Julkaisut. Tv-mittaritutkimus, Finnpanel/Yle Julkaisut, Tv-mittari, Finnpanel, comScore - Yle Julkaisut,Taloustutkimus Oy; Web & Mobile Tracking 2012, Tilastokeskuksen Kuluttajabarometrin laitetiedustelu helmikuu 2012, Tv-taloudet Suomessa 1/2013, Finnpanel

Lineaarisen television merkitys ja tv:n käyttökontekstit murroksessa

Televisiostatulee yhä useammin taustamedia, ja se joutuu vangitsemaan katsojan huomion yhä uudelleen. Lähempänä olevat läppärit, kännykät ja tabletit imevät katsojan huomiota isolta ruudulta.

”Televisio on usein päällä, vaikken varsinaisesti mitään ohjelmaa katsoisikaan”, sanoo puolet 15 44-vuotiaista naisista.

Kiinnostavuutta lisätään vahvistamalla katsojakokemusta verkossa. Tv-teollisuus satsaa nyt second screen -konsepteihin. Toisella ruudulla pyritään vahvistamaan katsomiskokemusta yhteisöllisyyden ja vuorovaikutteisuuden avulla.

Yleisöjä rakennetaan sosiaalisessa mediassa. Ohjelmat ja merkkituotteet, joilla on kiinnostavaa ja jaettavaa sisältöä verkossa, pärjäävät paremmin myös televisiossa.

Nousussa: sosiaalinen televisio

29 % kaikista vastaajista kertoo käyttävänsä nettiä yhtä aikaa tv:n kanssa. Nettisosiaalisuus television äärellä on alle 44-vuotiaiden juttu. Puolet alle 44-vuotiaista pitää nettiä auki kotonaan jatkuvasti.

12 % katsojista haluaa kommentoida tai keskustella tv-ohjelmista netissä. Näin tekee
• 17 % miehistä
• 10 % naisista

37 % 15 29-vuotiaista naisista kertoo jakavansa mediasisältöjä sosiaalisessa mediassa.

Lähde: Monimediatutkimus 2012, Yle Julkaisut.

Kysymyksiä blogin lukijoille

Onko tv-ammattilaisten suunnittelema ohjelmakartta sinulle hyödyllinen?
Löydätkö kiinnostavat sisällöt mieluummin nettihaulla tai suosittelun avulla?
Miten sinä etsit ja löydät tv-sisältöä?

Lue sarjan ensimmäinen blogi: Mediatalous murroksessa – Ylen toimintaympäristö muuttuu nopeasti

Löydät esityksen Ylen toimintaympäristö keväällä 2013 myös seuraavista palveluista:

Tuija Aallon blogi
http://blogit.yle.fi/aalto/media-ala-muuttuu-mita-ylen-toimintaymparisto...

Facebook:
https://www.facebook.com/media/set/?set=a.10152856608010603.1073741826.5...

Flickr
http://www.flickr.com/photos/tuija/sets/72157633755330699/with/8863662757/
Google Plus:
https://plus.google.com/111656240650692979516/posts/8NGHsWmiXBK#11165624...

Lainaus

Tapahtuu tässä ja nyt

Jonnu Aho — Tue, 14 May 2013 11:16:25 +0000

Jonnu Aho on internetkehityksestä vastaava genretuottaja, Yle Kulttuuri ja viihde

Perinteinen tv-broadcasting on yksisuuntaista ja sen vastaanotto passiivista. Joku on tehnyt jotain valmista joka lähetetään jollekin. Joku ottaa vastaan. On alku, keskikohta ja loppu - etukäteen suunniteltuina.

Verkon luonne taas on vuorovaikutteinen ja osallistava. Joku tekee jotain jonka joku löytää, muokkaa, lähettää eteenpäin tai vaikka takaisin. Alun voi vielä tunnistaa, keskikohta katoaa ja loppua ei oikeastaan tule koskaan.

Aika epäsopiva pari, voisi ajatella. Just täydellinen, ajattelen minä.

Suorat lähetykset ja tapahtumat. Niissä tv:n ja verkon yhteinen potentiaali on huimaava. Tästä liitosta syntyy esimerkiksi kulttuuri-, musiikki- ja viihdesisältöjen elämyksellisyys ja koskettavuus. Yllätyksellisyyteenkin on hyvät mahdollisuudet.

Ylessä olemme jo monta vuotta harjoitelleet tv:n ja verkon yhteispeliä. Hienoja onnistumisiakin second screen -kokeiluista löytyy. Yle.fi:ssä ja sosiaalisessa mediassa olemme jo säännöllisesti livenä läsnä, raportoimme, osallistamme, kuuntelemme. Tuomme Twitter-viestit tv-ruudulle ja Facebook-kommentit spiikkeihin.

Matkaa täydellisiin moni- ja transmediatoteutuksiin kuitenkin vielä on. Yhä edelleen, useimmiten, käsikirjoitus syntyy välineen perinteistä käsin, ei sisältökokonaisuudesta käsin. Harvoin on olemassa tv- ja verkkototeutuksen yhteinen käsikirjoitus. Liian usein törmäämme siihen, että yritämme kasata kokonaisuutta kahden eri palapelin osista.

Silloin syntyy tämä tyypillinen:
"Katsotaanpas tässä välissä mitä sinne internettiin kuuluu."
- Siirrytään lähetyksessä minuutiksi toiseen todellisuuteen ja palataan sitten tuttuun ja turvalliseen rakenteeseen. Se ei kyllä ole monimediaista.

Aito verkonomaisuus tuo muutoksia juuri rakenteeseen, vuorovaikutukseen ja osallistumisen tapoihin. Se voisi suoraan ja helposti vaikuttaa vaikkapa siihen, mitä tv-lähetyksessä seuraavaksi tapahtuu. Hyvän draaman kaaren voi luoda myös ilman suljettua loppua.

Käsikirjoittaminen! Tarvitsemme alalle yhä enemmän ammattilaisia, joilla on osaamista koko mediapaletista. Ja jos kaikki tv:n ja verkon viisaus ei asu aina yhdessä päässä, tarvitaan useampi pää, mutta mielellään suunnittelemassa samassa huoneessa, samanaikaisesti.

Tarina on yhteinen. Kerrontatapa muuttuu.

Amerikassa transmediaisen kerronnan edelläkävijät ovat ottaneet käyttöönsä uusia termejä. Lineaarinen juonen rakentaminen (storyline) on transmediaisessa kerronnassa muuttunut tarinan maailman luomiseksi (storyworld).

Ylen verkkovisiossa internet ei ole vain yksi jakelukanava broadcast-sisällölle. Se on omilla lainalaisuuksillaan toimiva media, jossa 90 % asiakkaistamme on jo ja pysyy. Hyvä että mekin olemme. Ja otamme askeleita eteenpäin.

Lainaus

Toimintaympäristössä tapahtuu: Monimediaiset konseptit yleistyvät

Tuija Aalto — Fri, 09 Nov 2012 13:46:24 +0000

Merkkituote kohtaa kuluttajan yhä useammin monella kanavalla. Esimerkiksi Sanomien sisällä lifestyle-sisältöyhteistyö näyttäytyy uutena Ilta-Sanomien LIV-sivustona. Se on Nelonen Median ensimmäinen monikanavainen lifestyle-brändi, jonka elementit ovat tv, radio, netti ja iltapäivälehti.

Elämäntyylistä on kyse myös Bonnierin Costume-konseptissa. Se on muotia ja shoppailua harrastaville nuorille naisille suunnattu aikakauslehti, verkkopalvelu, mobiilisovellus ja tapahtuma.

SUBilla käynnistyi talk show Enbuske & Linnanahde Crew, joka aloitti aiemmin syksyllä jo Radion Novan aamuissa.

Uutiset ovat olleet monimediaisia pisimpään.

Jonkinlainen monikanavaisuuden uusi huipputaso lienee saavutettu Ylen hyvä -säätiön Nenäpäivä -kampanjassa, jonka Nenäradio levisi peräti kahdeksalle radiokanavalle.

Mitä kiinnostavia tuoreita monikanavaisia kotimaisia mediakonsepteja nostaisitte esiin? Onko trendille vastatrendi, eli onko merkittäviä uusia lanseerauksia jotka harkitusti kohtaavat yleisön vain yhdessä välineessä?

Lainaus

Suoran linjan uutisia

Timo Keränen — Mon, 13 Feb 2012 11:50:24 +0000

Kirjoittaja on Yle Uutisten Suoran linjan tuottaja Jyväskylästä.

Yle aloitti uuden vuorovaikutteisen uutisohjelman – Yle Uutiset Suora linja – tammikuun alussa. Sen keskeinen tavoite on aistia, mitkä asiat oikeasti puhuttavat ihmisiä, erityisesti netissä.

Toinen yhtä tärkeä tehtävä on tuoda päivän ja viikon uutisvirtaan katsojien näkemyksiä tärkeimmistä uutisaiheista. Tämä mahdollisuus mielipiteiden esittämiseen on avoin kaikille Suomessa ja miksei myös ulkomailla asuville.

Ensimmäisillä lähetyksillä katsojia oli reippaasti yli
400 000, minkä jälkeen seuraaminen on tasaantunut keskimäärin 330 000 katsojan paikkeille. Facebookissa faneja on jo reilusti yli tuhat. Ja jo ensimmäisen kuukauden aikana monet keskustelut yle.fi/suoralinja-sivulla ovat tuottaneet paljon lisäarvoa tv-lähetyksiin.

Kuinka usein uutinen koskettaa?
Ylellä on erinomainen verkosto, joka kattaa koko maan. Ylen uutiskoneisto on lyömätön nopeudessa ja tarkkuudessa. Kun jotain tapahtuu, Yle on läsnä. Siitä huolimatta Yle ei ole riittävän lähellä. Se, mistä uutisoidaan, kyllä noteerataan. Mutta kuinka usein uutinen oikeasti koskettaa katsojaa? Tuleeko katsojalle tunne, että tämä oli juuri minulle, tämä on juuri sitä, mitä minä olen ajatellut ja tuntenut?

Tällä tasolla Suoralla linjalla riittää tekemistä ja työsarkaa uutistarjonnan kokonaisuudessa.

Suora linja on katsojalle se ohjelma, johon voi helposti ottaa yhteyttä. Suora linja voi hyvinkin lukea esimerkiksi katsojan blogikirjoituksen ja siteerata sitä tv-lähetyksessä. Parhaimmillaan toimitus ottaa katsojat mukaan verkon avulla uutisaiheiden kehittelyyn, ennen kuin ne ajetaan lähetyksessä. Suora linja on myös ohjelma, joka elää osana valtakunnallisia, kansainvälisiä sekä alueellista uutisvirtaa. Suoran linjan toimitukselle vuorovaikutus tulee katsojalta ja uutisten gatekeepereiltä.

Kun vuorovaikutus tulee suoraan katsojilta, Suora linja voi myös haastaa perinteisen uutisajattelun. Se haastaa sen myös niin, että toimituksen päivälista on aina netissä, samoin asiat, joista teemme juttua. Lähetykseen pääsee mukaan eri tavoin.

Suora linja on siis avoin prosessi. Katsoja tietää, kuka uutista tekee, mitä tekee ja milloin tekee. Se on kuin kauppa, jossa asiakkaalla on oikeus tietää tuotteen alkuperä ja tuotantotapa.

Suoran linjan uutisen syntymälahjana ovat kansalaisjournalismin parhaat periaatteet. Eli kuunnellaan mistä puhutaan, mitä puhutaan, miten puhutaan ja kuka puhuu. Suoran linjan uutinen antaa arkiselle kokemukselle arvon, kasvot ja mikä parasta, se etsii sitä katsojaa, joka osaa kertoa näkökulmansa rakentavasti. Suoran linjan paras uutinen ei ole valitus vaan sydämestä tuleva valistunut ajatus.

Lainaus

Tilaa uudelle

Olli-Pekka Heinonen — Tue, 22 Nov 2011 13:18:23 +0000

Kirjoittaja on Ylen julkaisujohtaja.

”Ei tällaisia suomalaisia olekaan!” Tuo hämmästynyt huudahdus kuultiin Ylen asiakkuuden työpajassa, jossa laadullisen tutkimuksen keinoin porauduttiin syvälle 20 suomalaisen elämään, arvoihin ja asenteisiin. Vastaus huudahdukseen kuuluu: Kyllä on. Sitä todistaa kuusikymppinen korkeakoulutettu virkamies, jonka mielestä yhteiskunta ja politiikka ovat vieraita asioita, jotka haittaavat hänen pyrkimystään onnelliseen elämään. Tai 56-vuotias leipomoyrittäjä, joka oli kovin huolissaan ekologiasta ja energiantuhlauksesta ja harrastaa moottoripyöräilyä.

Määrälliset asiakkuustutkimukset kertovat päätrendejä, keskiarvoja, yleistyksiä, jotka ovat arvokasta tietoa ohjelmia ja ohjelmistoja suunniteltaessa. Yhtä arvokasta on laadullinen tutkimus, joka erottaa ihmiset massasta. Arvostamme erilaisia asioita, elämme kukin omalla tavallamme ja haaveilemme tyystin erilaisista asioista.

Mitä tämä kertoo Yleisradiolle? Moninaisuuden on näyttävä myös ohjelmistossa. Kanavia profiloimalla haetaan sitä, että mahdollisimman moni suomalainen löytää Ylen kokonaistarjonnasta itselleen kiinnostavaa sisältöä. Kaikkien suomalaisten palveleminen ei ole mahdollista ilman, että eriytämme tarjontaamme. Yleisradio tarjoaa joka päivä pelkästään televisiossa 21 tuntia ensilähetyksiä, joten sen kaiken katsominen ei ole inhimillisesti mahdollista.

Teemmekö sitten vain ohjelmia ja palveluita, joita suomalaiset odottavat? Emme.
Julkiseen palveluun kuuluu yllättäminen, ohjelmat joita ei odota näkevänsä tai kuulevansa, aiheet jotka saattavat ihmetyttää tai ärsyttää. Yllättäviäkään ohjelmia ei voi suunnitella, jos ei tunne sitä, jonka aikoo yllättää. Asiakastutkimuksen lisäksi suora yleisöpalaute, sosiaalisen median keskustelut sekä tietysti ohjelmien ja palveluiden suosio antavat meille yleläisille tietoa valintojen tekemiseen.

Koska Yleisradio ei myy mitään, olemme kiinnostuneita myös vähemmän kulutuskykyisten suomalaisten elämästä ja teemoista, joita mainostajat karttavat. Haluamme tuoda erilaisia suomalaisia yhteen, luoda yhteisiä kokemuksia pirstoutuvassa maailmassa.

Elämä on vanhasta luopumista ja tilan tekemistä uudelle, niin myös mediasisällöissä. Tarjontamme uusiutuu. Tähtäämme siihen, että ilo uudesta hautaa alleen vanhasta luopumisen kitkan. Antakaa meille palautetta ja tulkaa mukaan ohjelmantekoon. Haluamme oppia asiakkaan tavoille.

Kirjoitus on tuoreen YLE Esittää -lehden pääkirjoitus.
Lataa lehti pdf-tiedostomuodossa.

Lainaus

Teräväpiirron alkutaival takana – ja paljon edessä

Olli Sipilä — Fri, 21 Oct 2011 08:52:47 +0000

Kirjoittaja on jakelun teknologiapäällikkö Ylessä.

Yle aloitti viime toukokuussa säännölliset teräväpiirtolähetykset eli kanavan nimeltä YLE HD. Kanava pantiin pystyyn, koska Ylen pitää olla mukana kehityksessä ja uusien teknologioiden esilletuojana – mahdollisuuksiensa mukaan. Se on yksi Ylen rooli.

Alkuun oli selvää, että maanpäällisen jakelun peittoalue ei ole kovin suuri – vain noin 60 % väestöstä. Tämän vuoksi emme ole halunneet käyttää mahdottomia summia kanavan jakeluun. Toisaalta katsojilla pitää olla mahdollisuus saada kanava ilmaiseksi. Päädyimme siis jakelukumppanuusmalliin, jossa YLE HD on kaikkien palveluoperaattoreiden saatavilla siten, että operaattori kantaa jakeluvastuun. Näin jakelukustannukset eivät rasita Ylen kassaa eikä varsinainen katselu maksa. Tosin katsojan täytyy hankkia mahdollisesti uudet laitteet, CI-moduli ja katselukortti. Tämä operaattorilähtöinen malli oli uusi avaus ja haaste, niin Ylelle, operaattoreille kuin kuluttajillekin.

Alkukiihdytyksen jälkeenkin on tapahtunut. Toinen palveluoperaattori aloitti jakelun – juuri yleisurheilun MM-kisojen alla. Nyt YLE HD on saatavilla sekä antenni- että kaapelijakelussa ilmaiseksi ilman korttia. Edelleenkään lähetykset eivät ole saatavissa koko maassa, mutta peittoalue maanpäällisessä jakelussa laajennee tämän vuoden aikana noin 80 %:iin väestöstä.

Samaan aikaan kun palvelut käynnistyivät, myös uuden standardin mukaiset laitteet tulivat kauppoihin. Erityisesti maanpäällisen jakeluverkon katsojat tarvitsevat uuden vastaanottimen – DVB-T2 ja MPEG4. Vastaanottimia on nyt markkinoilla kohtuullisesti – ainoastaan perusboxi vielä puuttuu.

Erona digisiirtymään tässä HD-käynnistyksessä on ollut se, että päätelaitteita testataan nyt systemaattisesti. Toimialan yhteisenä ponnistuksena sekä antennitalouksiin tarkoitetut vastaanottimet (Antenna Ready HD) että kaapelitalouksiin tarkoitetut vastaanottimet (Cable Ready HD) testataan ja testauksen merkiksi laitteet ovat merkitty asianmukaisilla tarroilla. Näin halutaan taata se, että kuluttajat voivat olla varmoja, että hankittu laite toimii. Ylen kannalta on tietysti tärkeää, että erilaiset tekstitys- ja äänipalvelut toimivat oikein. Kaapeliverkoissahan testausta on ollut jo ajat.

Toimivat laitteet ja toimiva teknologia ovat tietysti meille a&o. Meillä onkin herännyt viime aikoina ajatuksia siitä, miten voisimme käytännössä toteuttaa sitä samaa kehitysajattelua televisioverkoissa kuin internetmaailmassa. Luotaisiin siis menettely, jossa voitaisiin kehityshankkeissa ja tavallisten järjestelmätestausten ohella televisiojakelussakin tehdä beta-testausta ihan kuluttajille saakka. Kaikki hyötyisivät: kuluttajat saisivat nähtäväksi uusia avauksia tai vanhojen korjausta, samalla operaattorit pääsisivät kommentoimaan miten muutokset ja uudistukset näkyisivät eri jakeluverkoissa. Olisikohan tähän toimintaan kiinnostusta kenelläkään?

YLE HD -kanava herätti hämmennystä keväällä monestakin syystä – milloin ja miksi tarvitaan katselukortti, mitä tarkoittaa ilmainen, mistä sen saa, millä ja missä kanavaa näkee ja tarvitaanko jotain antennijärjestelyitä? Kiinnostus oli kova heti alussa. Siihen vaikutti ehdottomasti se, että lähetykset saatiin käyntiin jääkiekon MM-kisojen aikaan. Kortilla vai ei -kysymys on jakanut kuluttajakenttää. Lisäksi palautetta on tullut kanavan suppeasta klo 17–23 lähetysajasta, ohjelmatietojen puutteesta ja näkyvyysalueesta.

Mutta paljon on tullut myös kiitosta loistavasta kuvanlaadusta! Ne, jotka näkivät vaikkapa Daegun MM-kisalähetyksiä, kehuivat estoitta kuvaa. Onnistuimme saamaan riittävän määrän jakelukapasiteettia, ja lisäksi kun koko tuotantoketju oli teräväpiirtolaadulla, niin jälki oli kieltämättä upeaa.

Lisäksi ne kauan kaivatut monikanavaäänet (siis 5.1) ovat saaneet kiitosta. Jo lähtökohtaisesti halusimme onnistua monikanavaäänissä. Kokeilut Euroviisuissa 2009 menivät pieleen niin omasta toimesta kuin osan vastaanottimien toimimattomuudestakin johtuen. Harjoittelimme asiaa ja testasimme sekä omaa kokonaisjärjestelmää ja kymmeniä päätelaitteita. Totesimme, että jos haluamme onnistua tilaäänessä, sitä onnistumista ei normaalikanavilla tule todennäköisesti koskaan.

Omat virheet on helppo korjata, mutta kotitalouksissa olevien vastaanottimien päivitystä ei vain kattavasti saada tehtyä – ei kotona eikä kaupassa. Kaapeliverkoissa ja osassa maanpäällisiä vastaanottimia tätä toimimattomuutta ei ole ollut, mutta osassa on. Jouduimme siis valitsemaan. Pidämmekö lupauksemme tilaäänilähetyksistä ja todennäköisesti tuhannet vastaanottimet ajoittain toimivat kummallisesti? Vai petämmekö lupauksen itsellemme ja tilaäänen odottajille, ja panostamme HD-lähetyksiin? Valitsimme jälkimmäisen vaihtoehdon, ja ymmärrettävästi jotkut pettyivät rankasti. On varmaan tässäkin yhteydessä hyvä todeta, että toistaiseksi normaalikanavilla emme tule aktiivisesti edistämään monikanavaäänikehitystä. Niukat teknologiset resurssit pitää kohdentaa aina johonkin – kaikkeen ne eivät riitä.

HD-lähetysten jatkoa suunnitellaan parhaillaan. Kuinka tarjonta kehittyy? Juuri nyt on suunnittelun alla, mitä ohjelmia tuotetaan ja lähetetään jatkossa teräväpiirtoisena. Yleltä siirtyminen tähän uuteen tuotantolaatuun ja samalla teräväpiirtolähetyksiin vaatii mittavan investointiohjelman, josta nyt on toteutettu vasta murto-osa. Koko tuotanto- ja lähetysketjun uudistaminen vaatii aikaa ja valintoja siitä, missä järjestyksessä uudistuksia tehdään. Alkutaival teräväpiirtolähetyksissä on nyt takana – ja paljon on vielä edessä!

Lainaus

Statuspäivitykset, tosi-tv, muistelmat ja tunnustukset ruokkivat todellisuusnälkää

J.P. Pulkkinen — Tue, 14 Dec 2010 10:07:45 +0000

Lyhyys ei ole välttämättä yhtä kuin kiire, pituus ei ole välttämättä yhtä kuin levollisuus. Ajattelen tätä, kun vastaanotan jokapäiväiset kysymykset: miltä sinusta tuntuu juuri nyt? what’s on your mind?

Olen yrittänyt miettiä sosiaalisen median viestien merkitystä itselleni vertaamalla niitä muihin kirjallisen ilmaisun muotoihin. Facebookin statuspäivitykset tulevat vastaan ensimmäisinä. Mitä ne ovat? Paljastuksia? Narsismia? Aforismeja? Juoruilua? Skuuppeja? Länkytystä? Ilmeisesti mitä tahansa, mutta kuvittelisin että ne ovat ehdotuksia keskustelulle ja ajattelulle.

Ne ovat kommunikaation alkuituja, ne ovat väitteitä ja ehdotuksia. Ne eivät putoa ylhäältä, niistä ei tarvitse välittää, niistä voi välittää, niitä voi välittää. Ne paljastavat lähteensä ja kertovat tunnetilan. Niiden kynnys on matala. Voin olla ilman niitä. Voin dissata ne eikä kukaan moiti minua. Pidän tätä hyvänä. Kysymys ”mitä ne ovat?” on hyvä. Se toteutuu lyhyessä ja välittömässä muodossa. Se pitää tekijän ja vastaanottajan valppaana. Vakiintuneiden muotojen sisällä kaikki jähmettyy.

Suuryhtiön toimitusjohtaja tai korkeassa asemassa olevaa poliitikko pitää puheen. Ilmaisullisesti hän on kahleissa, hän voi ainoastaan myötäillä niitä ajatuksia, jotka jo ovat vastaanottajan päässä. Hän ei voi olla intiimi, hän ei voi puhua hajuista. Ymmärrämme sen, hajut ovat liian yksityinen asia ja korkeassa asemassa oleva henkilö puhuu joukoille, joita edustaa. Entä maut? Hän ehkä korostaa hyvää makua, mutta silloin maku on jo muuttunut metaforaksi, se tarkoittaa hyvätapaisuutta, se tarkoittaa konvention mukaista, tavanmukaista. Kysymys ”mitä se on?” on tässä tarpeeton.

Standardiromaanissa on jotain kammottavan keinotekoista. Aina tuntee kuinka sen pyörät kirskuvat, kun se etenee. Ajatus ei ole minun vaan W.G. Sebaldin. Tunnistan tunteen ja niin sen tunnisti myös jenkkikirjailija David Shields, joka siteerasi Sebaldia kirjassaan Reality Hunger. Tämä ”todellisuusnälkä” on runsaasta kuudestasadasta lyhyestä luvusta tai sitaatista koostuva kirja, jossa Shields kaiken muun lisäksi tarjoaa ajatusta siitä, että mielenkiintoinen kirjoittaminen tapahtuu lajien välissä.

Miksi tosi-tv, muistelmat ja tunnustukset ovat nykyään halutuimpia lajeja? Siksi että ne ovat ajan vastaus realismin janoon, todellisuusnälkään. Välittömyys ja suodattamattomuus on niiden muotoon rakennettu myyntivaltti.

Romaaniin päästäkseen lukijan on opiskeltava kokonainen keinotekoinen maailma, mikä on rasittavaa, sillä maailma ja ”todellisuus” ovat lukijalle läsnä joka hetki. Mielenkiintoisempaa fiktiota löytyy nonfiktion puolelta. Muistelmat ovat silkkaa fiktiota. Kirjaa varten kaikki on uudelleenrakennettava ja uudelleenkuviteltava. Mutta lähtökohta on kutsuva: minä tiedän, minä muistan.

Mielenkiintoisemmaksi lajiksi Shields nostaa esseen, joka jo nimensä pohjalta on yritys ymmärtää, mistä on kysymys, mitä tämä on ja millaista on elää tässä ajassa. Sitä yritystä minäkin haen ja on hyvä, jos pääsen asian ytimeen mahdollisimman nopeasti. Pitkät vuodatukset saattavat olla terapeuttisia tekijälleen, harvoin kokijalle.

Minun on vaikea perustella itselleni, miksi tutustuisin suureen määrään roolihenkilöitä ja opiskelisin vaikeasti hahmotettavan juonen, kun haluan päästä kiinni tekijään. En etsi teemaa, aatetta, näkökulmaa tai poliittista kantaa. Haluan kärsimättömästi saada selville, mitä asiaa tekijällä on, millainen hänen äänensä on, mitä hän ehdottaa, epäilee, uumoilee. Mitä hän yrittää sanoa minulle? Mitä hänen mielessään on?

J.P. Pulkkinen, Tuottaja, Yle Kulttuuri

Lainaus

Missä menet mainstream-TV?

nikkolajari — Mon, 15 Nov 2010 03:45:00 +0000

Isänpäivän kunniaksi tuli pidettyä poikkeuksellisesti TV:tä auki koko päivä. Tätä ei viime vuosina ole juurikaan tapahtunut sillä netti ja sosiaalinen media ovat vieneet huomioni lähes täysin. Toki katson jonkin verran TV-ohjelmia mutta niitäkin käytännössä vain netistä, omalla aikataulullani. Mainstream-TV:n konsepti rajattuine lähetysaikoineen on jotenkin niin 1900-lukulaista toimintaa, ettei se jaksa riittävästi kiinnostaa. Niin hassulta kuin se marraskuussa 2010 lausuttuna kuulostaakin.

TV-lakon aikana etenkin suomalaiset urheilulähetykset näkyvät jossain määrin uudistuneen. Ne eivät edes yritä olla objektiivisia tai maltillisia vaan niin MTV3:n kuin YLE:nkin tuotannoissa on vankka yhtiön miesten paatos päällä. Merkityksettömän EHT-harjoitusturnauksen voittoa hehkutetaan kuin MM-kultaa keväällä 1995. Väliaikahaastatteluissa tilanteen kiihottamat käytävähaastattelijat lyövät vastustajaa kovempaa kuin Leijonien pelaajat konsanaan. "Vapise Puola!", kuten Lapinlahden Linnut asian aikanaan ilmaisivat.

Jokin yhtälössä häiritsee. Missä vaiheessa valtamedian tehtäväksi on tullut toimia Suomen jääkiekkoliiton innokkaana mutta kritiikittömänä markkinointikanavana? Englanninkielisissä sporttiselostuksissa on sentään mahdollisuus keskittyä itse peliin. Valitsen ne siis jatkossakin omaan mediapakettiini.

Ja ennen kaikkea: mistä ajasta tämä outo vouhotus tulee? Eikö esimerkiksi isänpäivälle rakennettu Ruotsi-Suomi -vastakkainasettelu ole ilmiönä jo mennyttä aikaa? Ruotsistahan tulevat parhaat bändit ja viikottain Turustakin ravataan Tukholmaan klubikeikoille ja futismatseihin. Entä satsaus F1-maailmaan, ketä tuo ankea peräkkäinajelu oikeasti kiinnostaa? Missä on JJ ja missä on Keke, tuo ironiaviiksien kruunaamaton kuningas? Ilman heitä toiminnan viihdearvo on puhdas nolla. Ainakin jos Erkki Mustakarin kaikki aika tuntuu kuluvan "Berniestä" kertovien juorujen kertaamisessa (sama ilmiö tuntuu toki koskevan muutakin F1-journalismia).

Sedät jaksavat varmasti heilua TV-tuotannoissa jatkossakin mutta jaksaako kukaan heitä enää 2010-luvulla kuunnella, ainakaan mediakehitystä ennakoivien etujoukkojen parissa? Yhden TV-päivän perusteella gäppi kulutustottumuksissa on melko massiivinen katsojaryhmien ääripäiden välillä. Tulevaisuus on täällä jo nyt siinä missä isolla rahalla tuotettu menneisyyskin.

Lainaus

98 % suomalaisista

narhija — Mon, 26 Oct 2009 09:16:29 +0000

...seuraa YLEn tv- tai radio-ohjelmaa tai nettiä joka viikko. Päivittäin YLEn palveluja käyttää 83 % suomalaisista. Yksi pitää uutisista, toinen urheilusta, kolmas kulttuurista.

Katsotuimpia ohjelmia ovat Linnan juhlat, tv-uutiset, Euroviisut ja MM-jääkiekko tai muut isot urheilutapahtumat. Myös Avaralla luonnolla, Uutisvuodolla, Kotikadulla, Metsoloilla ja Pasilalla on faninsa.

**Katsotuimmat YLEn ohjelmat vuonna 2009 TOP10**
1.	Itsenäisyyspäivän vastaanotto	2 200 000	TV1
2.	Tv-uutiset ja sää	2 005 000	TV1
3.	Jääkiekon MM 2009: Kanada-Suomi	1 393 000	TV2
4.	Jääkiekon MM 2009: Suomi-USA	1 354 000	TV2
5.	Eurovision 2009: Finaali	1 324 000	TV2
6.	Yleisurheilun MM	1 242 000	TV2
7.	Jääkiekon MM 2009: Suomi-Slovakia	1 067 000	TV2
8.	Jääkiekon MM 2009: Suomi-Tsekki ja Suomi-Valko-Venäjä	1 011 000	TV2
9.	Pirunpelto	960 000	TV2
10.	Yhdysvaltain presidentin virkaanastujaiset	949 000	TV1

Mikä on sinun suhteesi YLEen? Mikä on suosikkiohjelmasi? Kerro kantasi ja keskustele tällä sivustolla.

Lainaus

4+6 kanavaa

narhija — Mon, 26 Oct 2009 08:04:31 +0000

4 kanavaa tv:ssä ja 6 radiossa voi kuulostaa paljolta, mutta paljon on YLEllä tarjontaakin.
Uutisten, ajankohtaisohjelmien, kulttuurin, urheilun ja lastenohjelmien mahduttaminen yhdelle tai kahdelle kanavalle kahdella kielellä olisi mahdotonta. YLEn tehtävä on tuottaa ohjelmaa kaikille suomalaisille.

YLEn ja yleisöjen välisen suhteen perusta on YLEn ohjelmien seuranta ja sisältöjen käyttö. Siksi YLE selvittää säännöllisesti mitä yleisö siltä haluaa. Katsojien ja kuuntelijoiden tyytyväisyys on ensiarvoisen tärkeää.

Käyttöä mitataan seuraavilla puolueettomilla tutkimuksilla:

• TV-mittari (Finnpanel)
• Kansallisen radiotutkimus KRT (Finnpanel)
• Suomalaisten internet-sivustojen kävijämittaus (TNS Metrix)

Tv-mittaritutkimukseen on satunnaisesti valittu 1100 taloutta siten, että ne edustavat tv-talouksia Suomessa. Tutkimukseen osallistuvat kaikki neljä vuotta täyttäneet perheenjäsenet, yhteensä noin 2300 henkilöä. Tutkimusperheiden televisioiden yhteyteen on asennettu mittarit, jotka rekisteröivät kaiken tv-katselun.

Kansallinen Radiotutkimus on YLEn ja kaupallisten radioiden yhteistutkimus, joka on vakiinnuttanut asemansa alan perustutkimuksena. Kuuntelua mitataan päiväkirjamenetelmällä. Osallistujat kirjaavat radionkuuntelunsa vetämällä viivan oikean kellonajan ja kanavan kohdalle. Vuoden aikana kerätään kuuntelutieto noin 18 000 päiväkirjasta.

TNS Metrix on TNS Gallupin kävijämittaus, joka kattaa Suomen suosituimmat verkkosivustot. Lukujen keruussa noudatetaan voimassa olevia kansainvälisiä kriteerejä ja suosituksia.

Tyytyväisyyttä YLEn tarjontaan selvitetään seuraavasti:

• YLEn tarjontaan kokonaisuutena
• välineittäin ja kanavittain
• ohjelmakohtaisesti ja internetsivustojen osalta.

Tutkimuksen näyte koostuu tuhannesta yli 15-vuotiaasta, jotka edustavat suomalaisia Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Tutkimus toteutetaan henkilökohtaisina haastatteluina vuosittain, ja sen toteutti viimeksi Taloustutkimus Oy.

Tyytyväisyyttä erityisesti radiokanaviin selvitetään erillisellä tutkimuksella, jota varten haastatellaan 2000 yli 15-vuotiasta suomalaista. Tutkimus tehdään kerran vuodessa.

Tulokset antavat tärkeää tietoa, kun kanavien profiileja ja ohjelmatarjontaa suunnitellaan.

Riittävätkö nykyiset ohjelmat? Haluatko ehdottaa ohjelmaideaa? Kommentoi ja keskustele.

Lainaus