Blogit - terveydenhuolto

Rahalla jonon ohi - tulevatko yökerhokäytännöt sairaaloihin

Matti Toivonen — Wed, 30 Oct 2013 12:24:01 +0000

Vakuutusyhtiö Pohjola on rakentanut Helsingin Pikku-Huopalahteen ohituskaistan tapaturmien hoitoa varten.

Helsinkiläiset huippukirurgit kertoivat keskiviikkona, että he hakevat rahoitusta vaativien leikkausten yksityisklinikalle, joka kilpailisi suoraan yliopistosairaaloiden kanssa esimerkiksi aivo- ja syöpäkirurgiassa.

Lastensairaalan uudisrakennukseen kerätään kolehtia kansalta.

Mitä tapahtui meidän vero-euroille, mikseivät ne riitä? Joko pohjoismainen hyvinvointivaltio loppui kesken?

Kaikkihan ovat pienten lasten puolella, mutta moni pitää kansalaiskeräystä uutta lastensairaalaa varten periaatteessa arveluttavana. Hanketta arvostelevien mielestä se on omiaan rapauttamaan julkisen erikoissairaanhoidon tulevaisuutta. Keräys nähdään uhkana verovaroin ylläpidettävälle hyvinvointivaltiolle.

Uudesta lastensairaalasta on tarkoitus pystyttää puolet yksityisellä rahalla: 30 miljoonaa keräyksestä, 50 miljoonaa lainataan. Tuoreet seinät ja katto tulevat tarpeeseen eikä yksi rakennus vielä hyvinvointivaltion loppua tarkoita. Mutta hanke on oire kroonisesta vaivasta.

Terveydenhuollossa on siis tarve uusille lääkkeille. Mutta ne eivät ole ongelmattomia.

Hyvinvointivaltion perustana on universaalisuusperiaate, joka tarkoittaa kuta kuinkin sitä, että peruspalvelujen pitäisi jakaantua ostovoimasta riippumatta kohtuullisen tasaisesti.
Nämä peruspalvelut rahoitetaan veroilla tai kaikkien maksamilla pakollisilla maksuilla. Ja hurskas toive on tietysti, että palveluita olisi riittävästi, ja ne olisivat korkealaatuisia.

Laatuongelmat jäävät yksittäistapauksiin; suomalaisen terveydenhuollon ja sairaanhoidon osaaminen on maailman huippua. Sitä vain ei riitä kaikille, vaan kunnat säätelevät kysyntää jonoilla niin terveydenhuollossa kuin vaikkapa vanhusten hoivassa.

Mistä siis apu jonojen purkuun? Yksityisistä hoivayrityksistä?

Yksityistäminen vaatii osaamista

Julkisten palvelujen yksityistäminen ei aina ole onnistunut hyvin. Esimerkiksi autokatsastuksessa vapaa kilpailu ei laskenutkaan hintoja vaan katsastamisesta tuli monin paikoin aiempaa kalliimpaa.

Terveyttä tai sairautta on vaikea taivuttaa markkinamekanismiin.

Jos yhden myyjän tilanne, monopoli, on ostajan kannalta onneton, ei yhden ostajan tilanne, monopsoni, ole myyjien kannalta juurikaan onnellisempi. Palveluja hoitavat yritykset kilpailevat ostajan suosiosta, alentavat hintaa, ja halvalla harvoin saa hyvää.

Vanhusten vaippakiintiöt ovat yksi ääriesimerkki edullisista yksityisistä palveluista.

Hölmöintä olisikin siirtää nykyiset julkisen terveydenhuollon tehottomiksi osoittautuneet rutiinit ja rituaalit yksityiselle yhtiölle, joka voisi laskuttaa tilaajilta, sairaanhoitopiireiltä, kuntayhtymiltä, kunnilta, eli loppujen lopuksi veronmaksajilta aiempaa korkeampia hintoja.

Yksityiset terveysalan yritykset ovat suurennuslasin alla myös verosuunnittelunsa takia. Monia närästää se, että ulkomaalaisomisteiset yhtiöt minimoivat Suomeen maksamiensa verojen määrää.

Hoivaavia käsiä tarvitaan jatkossa yhä enemmän, kun suomalaiset vanhenevat. Niitä ei kannattaisi käyttää papereiden siirtelyyn. Byrokratiaa täytyisi ohentaa ja tietojärjestelmiä käyttää nykyistä tehokkaammin.

Kuinka mahtaa käydä meneillään olevissa suurissa terveydenhuollon tietojärjestelmäuudistuksissa?

Tästä ovat kirjoittaneet kokonaisen kirjan Tapio Järvenpää ja Ilkka Kankare:

- Esimerkiksi Suomen terveydenhuollon järjestelmien kehittämistyö on näyttämö, jossa vastuulliset, täyspäisinä pitämämme päätöksentekijät edustavat meitä kansalaisia parhaan kykynsä mukaan ja ostavat päällekkäisiä, yhteensopimattomia ja tolkuttoman kalliita järjestelmiä. Sinä ja minä maksamme, heikompina palveluina, korkeampina veroina ja hyvinvointitappioina: uhraamme kaksin käsin tälle projekteja nielevälle Moolokille. (facebook.com/VeikoMoolokVallan)

Jonottamatta hoitoon - sitten joskus

Rahaa ei kannattaisi kylvää holtittomasti, varsinkin kun sitä näyttää jatkossa kertyvän nykyistä hitaammin, ellei suomalaisille ala ilmaantua lisää töitä.

Erikoissairaanhoidon urakkaa helpottuisi, jos paneuduttaisiin perusterveydenhuoltoon nykyistä paremmin.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n uusi aloite, Jonottamatta hoitoon, piirtää karun kuvan nykytilanteesta.

Aikuiset suomalaiset ovat kahden kerroksen väkeä: työssäkäyvät pääsevät nopeasti työterveyshuollon kautta hoitoon, muut jonottavat terveyskeskuksissa liian pitkään. Kärjistäen: parasta palvelua saavat ne, jotka eivät sitä tarvitse.

Eniten ansaitsevien estettävissä oleva kuolleisuus on kymmenessä vuodessa puolittunut. Alimmassa tuloviidenneksessä kuolleisuus on jopa kasvanut.

THL ehdottaa, että julkisesti rahoitetun perusterveydenhuollon palvelujen tuottajiksi hyväksytään yhtenäisin kriteerein julkisia, yksityisiä ja kolmannen sektorin tekijöitä.

Raha seuraisi potilasta, jolla olisi oikeus valita hoitopaikkansa.

Hoitoalan ammattilaiset saisivat keskittyä siihen, minkä parhaiten osaavat.

Jyrkkä jako sosiaalitoimen, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä poistettaisiin.

Vahva järjestämistaho asettaisi palveluja tuottaville tiukat laatuvaatimukset ja myös seuraisi niiden toteutumista.

Rahoitusta selkeytettäisiin niin, että hoito- ja kustannusvastuun pallottelu loppuisi. Julkinen terveydenhuollon rahoitus ohjattaisiin yhdelle alueelliselle toimijalle.

Helppo homma? Tekemistä vaille valmis? Onnea päättäjille ja vielä enemmän onnea äänestäjille.

Baumolin tauti ja Wagnerin laki

Terveydenhuollon ongelmat voidaan kiteyttää kahteen sanapariin: Baumolin tauti ja Wagnerin laki.

Baumol havaitsi, että julkisen sektorin palvelujen tuottavuus ei parane yhtä vauhdikkaasti kuin yksityisen tavaroiden valmistukseen keskittyvän teollisuuden tuottavuus. Ihmisen hoitoa ei ole automatisoitu.

Wagnerin laki tarkoittaa, että elintason noustessa palvelujen kysyntä ja laatuvaatimukset kasvavat.

Kun näihin havaintoihin yhdistetään se, että lääketiede luo jatkuvasti uusia hoitomahdollisuuksia, jotka ovat usein hyvin kalliita, on syliin pudonnut jatkuva kustannusten kasvun kierre. Terveydenhuollon kustannukset ovat kasvaneet paljon kansantalouden kasvua nopeammin.

matti.toivonen@yle.fi
facebook: https://www.facebook.com/matti.toivonen.921
twitter: @toivonen_matti

Lainaus

Maailman parhaan maan häpeäpilkku

Heikki Ali-Hokka, A-plus — Wed, 03 Nov 2010 12:36:50 +0000

Newsweek rankkasi Suomen hiljattain maailman parhaimmaksi maaksi. Koulutus, elämänlaatu, poliittinen ilmapiiri ja talouselämän dynaamisuus ovat täällä huippuluokkaa.

Terveydenhuollossa olemme sijalla 17. Se on ihan kelpo sijoitus, mutta merkittävästi alempi kuin neljässä edellämainitussa luokassa. Jotain on pielessä.

Hoitotakuu lupaa hoidon kuuden kuukauden sisällä, mutta esimerkiksi HUSin alueella toistatuhatta potilasta on joutunut odottelemaan hoitoonpääsyä tätä pidempään. Ylitöillä jonoja on sentään saatu lyhenemään. Henkilökunta väsyy, lääkärit uhkaavat karata yksityiselle puolelle, leveämmälle ja keveämmälle leivälle.

HUS haluaa nyt antaa lääkäreilleen mahdollisuuden nauttia yksityisvastaanoton ihanuudesta ja samalla sitouttaa nykyiseen työhönsä. Lääkärit voisivat siis virka-ajan ulkopuolella ottaa vastaan yksityispotilaita.

Matkassa on kuitenkin mutkia. Minkälaista korvausta lääkäreiden pitäisi maksaa siitä,l että saavat käyttää verovaroilla hankittuja laitteita? Pitäisikö heille antaa pääsy sairaalan tietojärjestelmiin? Miten varmistetaan, että tällainen systeemi ei vääristäisi kilpailua?

Paljon kysymyksiä vailla vielä vastauksia. Kaiken yläpuolella leijuu vielä peripohjoismainen ajatus terveyspalvelujen yhdenvertaisuudesta. Moni pelkää, että ajaudumme kolmen kerroksen väkeen: rikkaille yksityiset lääkäriasemat, keskiluokalle työterveydenhuolto ja lopuille rämettyvät terveyskeskukset.

A-plus: Julkinen vai yksityinen terveydenhuolto
katsottavissa Yle Areenasta

Vieraina kansanedustaja Sirpa Asko-Seljavaara ja ylilääkäri Juha Tuominen

Lainaus

(Laittomat) siirtolaiset pyörittävät Kalifornian taloutta

Maarit Roiha — Tue, 17 Nov 2009 03:43:21 +0000

Tilaan sanfranciscolaisessa ravintolassa lounassalaatin. Meksikolainen tarjoilija kiikuttaa sen pöytääni, ja poistun ravintolasta puolta tuntia myöhemmin kylläisenä ja tyytyväisenä. Alan miettiä lounaani alkuperää ja oivallan, että ateriani oli luultavasti tuotettu siirtolaistyövoimalla alusta loppuun. Siirtolaiset todennäköisesti kylvivät, hoitivat ja poimivat salaattini raaka-aineet jollain kalifornialaisella tilalla. Ravintolan espanjaa puhuva kokki valmisti salaattini ja meksikolaiset tiskarit siivosivat sotkuni.

En tiedä, ovatko lounaani tuottamiseen osallistuneet ihmiset Yhdysvalloissa laillisesti vai laittomasti. Sen kuitenkin tiedän, että Yhdysvalloissa on toistakymmentä miljoonaa laitonta siirtolaista ja että Kalifornian ja monen muunkin osavaltion talous pyörii pitkälti siirtolaistyövoimalla. Kalifornia yksinkertaisesti pysähtyisi, jos kaikki osavaltion laittomat työntekijät menisivät kerralla lakkoon.

Laittomat siirtolaiset tekevät lähinnä matalapalkkaisia ja raskaita töitä, jotka eivät kelpaa amerikkalaisille. Siitä huolimatta heitä syytetään amerikkalaisten työpaikkojen viemisestä. Suurin osa laittomista maahanmuuttajista työskentelee palveluelinkeinoissa, maataloudessa ja esimerkiksi rakennuksilla.

Presidentti Obama lupasi jo vaalikampanjansa aikana parantaa laittomien siirtolaisten asemaa ja latino- ja aasialaisväestöltä saadut äänet olivat tärkeitä vaalien lopputuloksen kannalta. Terveydenhuolto on mennyt tärkeysjärjestyksessä siirtolaiskysymyksen edelle, ja ihan ymmärrettävästä syystä. Terveydenhuolto ja siirtolaiset liittyvät kuitenkin kiinteästi toisiinsa. Laittomasti maassa olevilla ei ole nimittäin oikeutta terveydenhuoltoon, ja moni laiton maahanmuuttaja välttelee jopa ensiapuun hakeutumista siirtolaisviranomaisten pelossa.

Kuvassa esiintyvät henkilöt eivät liity tekstin sisältöön.

Asiantuntijoiden mukaan tärkein siirtolaisten asemaa parantava asia olisi laillisen aseman antaminen maan yli kymmenelle miljoonalle laittomalle siirtolaiselle. Vaihtoehtoja olisivat esimerkiksi kansalaisuuteen johtava kotouttamisohjelma ja vierastyöläisen aseman myöntäminen. Arvostelijoiden mielestä lainrikkojat eivät ansaitse kansalaisuutta. Historiallista taustaa vasten jyrkät äänenpainot tuntuvat kummallisilta, sillä Yhdysvaltoja ei olisi edes olemassa ilman siirtolaisuutta.

Nykytilanteesta kärsivät myös ne, jotka eivät ole muuttaneet Yhdysvaltoihin omasta aloitteestaan. Yhdysvalloissa syntyneet lapset saavat automaattisesti maan kansalaisuuden, kun taas maahan vanhempiensa mukana laittomasti tulleille lapsille kansalaisuutta ei myönnetä. Yhdysvalloissa elääkin suuri joukko täällä lähes koko ikänsä asuneita siirtolaisten lapsia, jotka pääsevät kouluun, mutteivat saa esimerkiksi stipendejä, opintolainoja eivätkä ajokorttia. Eivätkä aikanaan työlupaa.

Siirtolaisuudistus on nykyisessä taloustilanteessa poliittisesti vaikea läpiajettavaksi. Taktisesti ajatellen ajankohta olisi nyt kuitenkin mitä mainioin, sillä talouden alamäki on hidastanut Yhdysvaltoihin suuntautuvia siirtolaisvirtoja. Nyt olisi myös hyvä aika miettiä, mitä tapahtuu talouden taas kohentuessa, miten maahan pyrkiviin silloin suhtaudutaan. Veikkaan, että siirtolaiset ovat siinä tilanteessa taas erittäin tervetulleita, sillä Yhdysvallat on täysin riippuvainen edullisesta ja joustavasta halpatyövoimastaan.

Kuuntele sanfranciscolaisten käsityksiä laittomista siirtolaisista:

Listen!

Lainaus