Blogit - yhteiskunta

Suunnannäyttäjä, ratkaisukeskeinen muutosvoima? - Wevolve: Yhteiskunnallinen arvonluonti määrittää uusiksi Ylen päämääriä ja toimintatapoja

Ville Tikka ja Nuppu Gävert — Tue, 09 Dec 2014 21:36:18 +0000

Kun Putin vertaa Krimiä Jerusalemin Temppelivuoreen ja perustelee uskonnolla sen liittämistä osaksi Venäjää, Kongolainen gynekologi saa EU:n huipputunnustuksen työstään raiskauksen uhrien hyväksi, ja kun Peru ohittaa Kolumbian maailman suurimpana kokaiinin tuottajana, Vice News raportoi. Vice News on monikansallisen Vice Median vuonna 2013 perustama “digisukupolven uutisorganisaatio”, joka pyrkii tinkimättömään ja rohkeaan raportointiin aikamme keskeisistä ilmiöistä.

Olemme keskellä laajaa yhteiskunnan ja mediakentän murrosta, jonka seurauksena median yhteiskunnallinen rooli on muuttunut nopeasti. Kun sisällöt tuotetaan yhteistyössä ihmisten kanssa ja vaikuttavuus haastaa tavoittavuuden tärkeimpänä onnistumisen mittarina, mediaorganisaatiot eivät voi pyrkiä neutraaliin tiedonvälitykseen tai ajatella olevansa riippumattomia ympäröivästä yhteiskunnasta. Sen sijaan niiden – kuten itse asiassa kaikkien alojen yritysten ja organisaatioiden – täytyy määritellä oma yhteiskunnallinen roolinsa, koska vain näin ne voivat säilyttää merkityksensä ja arvonsa muuttuvassa maailmassa.

Muutostoimisto Wevolve toteutti loka-joulukuussa yhdessä Yle Strategian kanssa selvityksen, jonka tavoitteena oli ymmärtää tämän murroksen merkitystä suomalaiselle media-alalle ja määrittää uusia mahdollisuuksia laajempaan yhteiskunnalliseen arvonluontiin. Osana selvitystä kutsuimme kokoon joukon avoimen median ja yhteiskunnallisen arvonluonnin aiheiden parissa työskenteleviä luovia tekijöitä, tutkijoita, tuottajia, yrittäjiä ja toimittajia, joiden kanssa pohdimme ja ideoimme uusia ratkaisuja yhä laajempaan arvonluonttin yhä useammalle suomalaiselle.

Tuloksena syntyi raportti Ylen yhteiskunnallisen arvonluonnin uudet mahdollisuudet (PDF), joka kokoaa yhteen selvityksen ydinteemat ja kuvaa kuusi uutta roolia yhteiskunnalliseen arvonluontiin esimerkkeineen ja ideoineen.

Yhteiskunnallinen arvonluonti on runsaan arvon luomista mahdollisimman usealle ihmiselle

Ylen tavoitteena on pystyä synnyttämään toiminnallaan yhä laaja-alaisempaa arvoa niin yhteiskunnalle, kansalaisille sekä muille yhteiskunnan ja media-alan toimijoille. Esimerkiksi kansalaisyhteiskunta ja demokratia, kulttuuri ja sivistys, yhteisöllisyys ja elämykset, sekä digiajan tasa-arvo ja kumppanuus on nostettu aiheiksi, joissa Yle voisi mahdollistaa yhteiskunnallisen arvon syntymistä ja siten toteuttaa yhä paremmin julkisen palvelun rooliaan.

Tavoite laajempaan arvonluontiin on hyvin ajankohtainen. Ympäristön, teknologian, yhteiskunnan ja talouden muutosten keskellä olemme tulleet käännekohtaan, jossa yhteiskunnallisesta arvonluonnista on tulossa yleisesti hyväksytty ja odotettu tapa mieltään yritysten ja organisaatioiden toiminnan lähtökohtia ja tavoitteita. Kun tarkastelemme lähemmin tämän paradigmamuutoksen syitä ja seurauksia, huomaamme kuinka media-alan ympärikääntäneet yhteiskunnan digitalisaatio ja desentralisaatio ovat suoraan vaikuttaneet myös talouden toimintamalleihin ja haastaneet aikaisemmat taloustieteen käsitykset arvosta ja arvonluonnista.

Vielä 1990-luvulla vallitsevan uusklassisen taloustieteen piirissä ajateltiin talouden ja yhteiskunnan olevan jopa vastakkaisia kokonaisuuksia. Tämän maailmankuvan mukaan yritysten yhteiskunnallisen kontribuutio oli parhaimmillaankin vain välillistä ja tapahtui esimerkiksi lisäämällä työllisyyttä, tekemällä sijoituksia tai tuottamalla verotuloja yhteiskuntaan.

Vaikka nämä ajatukset kaikuvat edelleen nyky-yhteiskunnassa, on näiden viime vuosisadan taloustieteen teorioiden rinnalle noussut uusi kaanon, joka korostaa yhteiskunnallisen arvon merkitystä. Viimeisen viiden vuoden aikana useat taloustieteen, sosiologian, antropologian ja psykologian kontribuutiot ja lukemattomat empiiriset tutkimukset ovat tuottaneet uusia näkökulmia paremmalle arvonluonnille kriisiytyneessä ja verkottuneessa maailmassa.

Jaetun arvon ajattelun mukaan organisaatioiden arvonluonnin tulee näkyä laajasti yhteiskunnassa ja yhteisöjen tasolla, ei ainoastaan yksilöiden ja ryhmien tasolla.

Esimerkiksi New Yorkissa toimiva The Institute for New Economic Thinking [http://ineteconomics.org] kuvaa kuinka tarvitsemme rationaalisuutta ja tehokkuutta korostavien arvonluonnin mallien sijaan realistisempia malleja, joissa korostuu taloudellisen ja yksilökeskeisen arvon sijaan yhteiskunnallinen ja yhteisöllinen arvo. Vain näin voimme löytää aidosti uusia ratkaisuja niin ilmastokriisiin, köyhyyteen, epätasa-arvoon kuin kestävän kasvun liiketoimintaan. Samoin ajattelevat liiketaloustieteen raskassarjalaiset, Michael E. Porter ja Mark R. Kramer, joiden jaetun arvon mallin [https://www.sharedvalue.org] mukaan organisaatioiden tulee menestyäkseen käyttää ydinosaamistaan vastatakseen merkittäviin yhteiskunnallisiin ongelmiin.

Uudet arvonluonnin mallit perustuvat nyt ihmistieteiden sosiaalisesti rakentuvaan maailmankuvaan, eivät enää viime vuosisadan käsityksiin yrityksistä ja yksilöistä rationaalisina arvon optimoijina. Siten median tehtävänä ei tulisi olla funktionaalisen tai emotionaalisen arvon tuottaminen kuluttajille ja katsojille, eikä menestystä tulisi mitata vain katsojaluvuilla. Uudessa arvonluonnissa kyse on yhteiskunnallisesti merkittävien sisältöjen, palveluiden, alustojen ja työkalujen luomisesta, jotka reagoivat nopeasti ympäröivän yhteiskunnan muuttuviin haasteisiin sekä auttavat ihmisiä toimimaan heille merkityksellisten aiheiden parissa.

Yhteiskunnallinen arvonluonti tulee nähdä toimintana, joka auttaa synnyttämään mahdollisimman monipuolista arvoa mahdollisimman usealle ihmiselle. Uusina mittareina tulee käyttää esimerkiksi toiminnan lisääntymistä ja tuloksena syntynyttä vaikuttavuutta eri kohderyhmissä.

Suunnannäyttäjä, ratkaisukeskeinen muutosvoima

Ylen uusina rooleina voisi olla toimiminen sekä suomalaisen yhteiskunnan suunnannäyttäjänä että aktiivisena ja ratkaisukeskeisenä muutosvoimana.

Ylen näkökulmasta tämänkaltainen yhteiskunnallinen arvonluonti tarkoittaa uusien roolien omaksumista. Kuvasimme Ylen yhteiskunnallisen arvonluonnin uudet mahdollisuudet -raportissa kuusi roolia, joilla Yle pyrkii synnyttämään uutta arvoa suomalaiseen yhteiskuntaan. Perinteisen, journalistisen riippumattoman tiedonvälittäjän roolin lisäksi Ylen tulisi nähdä itsensä yhä enemmän positiivisena, kriittisenä ja reflektiivisenä muutosvoimana, joka määrittelee aktiivisesti yhteiskunnan epäkohtia sekä auttaa kehittämään yhteiskunnallisesti merkittäviä sisältöjä, palveluja ja ratkaisuja.

Suomalaisen yhteiskunnan suunnannäyttäjänä toimivan Ylen tulisi pyrkiä käsittelemään rohkeasti ja oivaltavasti yhteiskunnallisesti merkittäviä, kompleksisia ja vaikeitakin aiheita. Tällöin esimerkiksi maailman muutosten systeeminen ymmärtäminen, ennakointi sekä kriittinen ote yhteiskunnan murroksiin ja haasteisiin nousee olennaisiksi. Ylen tehtävänä olisi siten ottaa kantaa yhteiskunnallisiin epäkohtiin ja kääntää ihmisten huomio yhteiskunnallisesti merkittäviin kysymyksiin.

Tämä luo väistämättä jännitteitä perinteiseen näkemykseen journalismista objektiivisena tiedonvälityksenä. Kuitenkaan tarkoitus ei ole hylätä neutraaliuden tai objektiivisuuden periaatetta, vaan päinvastoin ymmärtää kuinka journalismin objektiivisuus on ajassa ja kulttuurissa elävä sosiaalinen konstruktio. Neutraaliuden tai passiivisen puolueettomuuden ei nähty esimerkiksi luovan laajaa yhteiskunnallista arvoa, vaan olennaisempaa on pyrkiä kriittisten ja hyvin perusteltujen näkökulmien esittämiseen, moniäänisyyden korostamiseen ja reflektiivisyyteen taustalla vaikuttavasta arvopohjasta ja maailmankuvasta.

Suunnannäyttäjä-Yle voisi tuottaa yhdessä asiantuntijoiden kanssa merkityksellisiä ja kantaaottavia sisältöjä, osallistaa uusien palveluiden ja alustojen avulla asianomaisia valitsemaan kiinnostavia aiheita, sekä tarjota uudenlaisia mediatyökaluja kriittiseen kansalaisjournalismiin.

Yle Fixa [http://svenska.yle.fi/fixa-hogskolan] on verkkoalusta, tietoresurssi sekä juttusarja, joka tutkii ja tarkastelee, kuinka voisimme kehittää ja parantaa esimerkiksi saaristoa ja peruskoulua, tai ratkaista koulukiusaamiseen liittyviä ongelmia.

Aktiivisena ja ratkaisukeskeisenä muutosvoimanana toimiessaan Ylen tulee pyrkiä miettimään uudelleen yhteiskuntavastuutaan ja vaikuttavuuttaan. Kun pyrkimyksenä on yhteiskunnallinen arvonluonti, pelkkä yhteiskunnallisten ongelmien käsittely ei riitä. Uudeksi tavoitteeksi muodostuu vaikuttavuus perinteisen tavoittavuuden ohelle. Siten selkeiden kysymysten esittämisen ja aiheiden käsittelyn ohella painottuu myös toiminta, sen jatkuvuus ja tulosten seuranta.

Sisällöntuotannossa tämä voi näkyä esimerkiksi vahvemmin ratkaisukeskeisen journalismin korostamisessa, yhteiskunnallisten haasteiden ja aiheiden syvällisessä taustoittamisessa, sekä tilanteen ja ratkaisujen pitkäaikaisena seuraamisena. Lisäksi pienimuotoisista yhteiskunnallisen vaikuttavuuden hankkeista, kuten Norppauinnista, Elämä pelissä ja Lupa välittää -hankkeista, voitaisiin siirtyä jatkossa suurempien haasteiden käsittelyyn.

Käytännössä tämä voi tarkoittaa vaikka jatkuvasti karttuvan avoimen tietopankin ja ohjelmaformaattien kehittämistä, joiden avulla ja yhdessä asiantuntijoiden ja yhteistyötahojen kanssa pyritään ymmärtämään ja löytämään ratkaisumalleja aikamme suuriin haasteisiin, kuten vähähiiliseen talouteen tai eriarvoistuvaan yhteiskuntaan. Myös uudet avoimet alustat mahdollistaisivat paremman tiedon tuotannon, jakamisen ja toiminnan yhdessä kansalaisten ja moninaisten partnereiden ja yhteiskunnallisten tahojen kanssa.

—

Kirjoitus on ensimmäinen kolmesta Ylen yhteiskunnallisen arvonluonnin uusia mahdollisuuksia kuvaavista blogikirjoituksista. Jokainen kirjoitus avaa arvonluonnin uusia malleja sekä esittelee tarkemmin kaksi Ylen uutta yhteiskunnallista roolia.

Lainaus

Nenät kaakkoon

Lauri Kivinen — Thu, 01 Nov 2012 06:38:57 +0000

Lauri Kivinen on Yleisradion toimitusjohtaja.

Nenäpäivä kokoaa jälleen Yleisradion ja suomalaiset pitämään hauskaa hyvän asian puolesta. Tavoitteena on maaotteluhengessä kuroa kiinni brittien viisinkertaista lahjoitusintoa, mutta tämän kilpailun tavoitteena ei ole voitto vaan kehitysmaiden lasten saaminen kouluun.

Ensimmäistä kertaa Nenäpäivän tunnelmaan viritellään historiallisella kahdeksan radiokanavan yhteisellä viikon mittaisella lähetyksellä, Nenä-radiolla. YleX kisaa kovatasoisessa seurassa kaupallisten kanavien kanssa lähetyksen aikana kerätystä suurimmasta lahjoituspotista. Nenäpäivänä meillä kaikilla on lupa hullutella ja Ylelläkin on silloin hyvä syy heittäytyä mediatalojen rajat ylittävään, uudenlaiseen ja hauskaan yhteistyöhön.

Perjantaina 9.11. Nenäpäivä huipentuu tuttuun tapan Tohlopista tehtävään viiden tunnin suoraan lähetykseen Yle TV2:ssa. Illasta on tulossa huikea! Yleisradion tehtävä julkisen palvelun yhtiönä on tuottaa suomalaisille rikastuttavia elämyksiä ja yhteisiä kokemuksia. Nenäpäivä - show on naurattava ja itkettävä elämys, parhaimmillaan yhdessä perheen tai ystävien kanssa nautittuna.

Ohjelmien tekeminen on satojen ihmisten yhteinen ponnistus. Yleläiset laittavat itsensä likoon yhdessä tunnettujen suomalaisten tv-tähtien ja artistien kanssa, mutta tv- ja radio-ohjelmien tekemiseen osallistuu myös poikkeuksellisen suuri joukko ihan tavallisia suomalaisia kun alueradioissa ja Tohlopin studiossa otetaan vapaaehtoisten avulla vastaan lahjoituksia.

Yleisradio toteuttaa Nenäpäivässä omaa yhteiskuntavastuutaan. Kannustan kaikkia osallistumaan. Jos jokainen antaa vähän, saamme yhdessä aikaan paljon.

Nenäpäivä muuttaa maailmaa oikeudenmukaisemmaksi viihteen voimalla ja keinoin. Se sopii Ylen arvoihin kuin nenä päähän.

Merkityksellistä, luovaa ja rohkeaa Nenäpäivää 2012!

Lainaus

Kirjat löysivät lukijansa

Timo Harakka — Mon, 05 Mar 2012 08:42:31 +0000

10 kirjaa vallasta -kilpailu ratkesi viikonloppuna, kun Henna sai yhdistettyä kymmenen kirjaa kymmeneen lukijaan. Tietä ratkaisuun raivasivat ansiokkaasti Maarit (6 oikein -palkinto) ja Marsa (8 oikein -palkinto). Kauneimmat kiitokset kaikille osallistuneille!

Aivan loppusuoralla saimme ikävän tiedon, että Pirkko K. Koskinen on estynyt osallistumasta Macbeth-jaksoomme. Onneksi näyttelijä Elina Knihtilä lupautui tilalle. Elina esitti ansiokkaasti Macbethiä, siis herra Macbethiä, Q-teatterin lavalla 2008.

Tässä siis koko ensi kesän torstai-iltojen valtakirjasarja - kirjailijan mukaan aakkosjärjestyksessä:

Margaret Atwood: Orjattaresi, vieraana City-lehden päätoimittaja Maria Pettersson
William Golding: Kärpästen herra, vieraana kehitysministeri Heidi Hautala
René Goscinny-Albert Uderzo: Asterix ja Caesarin lahja, vieraana Elokuvaasäätiön toimitusjohtaja Irina Krohn
Laila Hirvisaari: Minä, Katariina, vieraana MTV3:n vastaava päätoimittaja Merja Ylä-Anttila
Veikko Huovinen: Veitikka, vieraana näyttelijä-muusikko Olavi Uusivirta
Franz Kafka: Oikeusjuttu, vieraana Euroopan komission varapuheenjohtaja Olli Rehn
Väinö Linna: Tuntematon sotilas, vieraana valtiovarainministeriön valtiosihteeri Raimo Sailas
Amelie Nothomb: Nöyrin palvelijanne, vieraana Kansallisoopperan tuleva taiteellinen johtaja Lilli Paasikivi
George Orwell: Eläinten vallankumous, vieraana kasvatustieteen professori emeritus Kari Uusikylä
William Shakespeare: Macbeth, vieraana näyttelijä Elina Knihtilä

Lainaus

Hei arvaa mitä, olen vain ihminen!

Heidi Tetri — Sun, 03 Apr 2011 18:06:57 +0000

”Hei arvaa mitä äiti!? Mä myöhästyin tänään koulusta. Ja arvaa mitä äiti? Mun oli pakko sanoa opelle, että mä myöhästyin bussista, koska en voinu sanoo sille että olin niin hidas. ”

Näin puhui puhelimeen pieni ekaluokkalainen samassa bussissa. Innokas puhelu sai minut ensin hyvälle tuulelle, hymyilin. Miten ihanasti pieni poika soittikaan äidille töihin. Todella reipas, ajattelin.

Puhelun edetessä pysähdyin kuitenkin miettimään, miksi tämän pienen pojan velvollisuus oli soittaa tämä puhelu? Kukaan ei ollut kotona aamulla, kun pieni poika lähti yksin kouluun. Oli tämän pienen pojan omalla vastuulla, että hän ehtii kouluun ajoissa. Mietin, että kukaan ei ole kotona nytkään, kun hän on matkalla takaisin.

KATSO: Minä, siili ja trumpetti

Mutta miksi poika ei voinut kertoa koulussa, että hän ei saanutkaan haalaria yhtä nopeasti päälle kuin äiti tai isä oli ajatellut? Miksei hän voinut kertoa, että tumput olivat kadoksissa? Miksi yhteiskunnassamme ei saa myöntää itsestään johtuvaa epäonnistumista?

Me aikuisetkin suoritamme arkemme ja mikäli jokin menee vikaan, se on tekniikan vika. Kun olemme myöhässä, se on hajonneen bussin vika eikä siksi ettemme löytäneet ripsiväriä aamulla. Deadline ei pidä tietokoneen rikkoutumisen vuoksi, eikä siksi että Täydelliset naiset sattui tulemaan edellisenä iltana. Harvoin kuulee kenenkään myöntävän, että oikeasti en osannutkaan sitä, en jaksanutkaan tehdä tai en suoriutunutkaan siitä siinä ajassa, kuin olin ajatellut.

KATSO: Pahoinvointia työelämässä

Toki tekniikkakin pettää aina aika ajoin, mutta miksi kaikki se muukin inhimillisyys menee koneen piikkiin? Eikö olisi aika muuttaa ilmapiiriä niin työelämässä kuin koulumaailmassakin siten, että jokaisen annetaan olla ihminen. Ehkä siinä olisi lääke työelämän pahoinvointiin ja tämän ajan kansansairauteen masennukseen.

KATSO: Lääkepurkin varjossa

KATSO:Jokelan koulusurmat

KATSO: Pahoinvointia hyvinvointivaltiossa

KATSO: Kesä kartsalla

KATSO: Minä asun kaupungissa, Timo 7-vuotias

TITTA PÅ: Barn, stress och ångest

Lainaus

Olen unessa useasti koulupainajaisten riepoteltavana

Eve Mantu — Mon, 30 Aug 2010 11:13:10 +0000

Näen kouluaiheisia painajaisia jatkuvasti. Niissä olen yleensä entisessä opinahjossani ja yritän etsiä oikeaa luokkahuonetta. Unessa tiedän olevani jo ylioppilas, mutta minun on silti mentävä takaisin kouluun. Jotakin suorittamattomia kursseja ja hylättyjä kokeita. Tunnelma on aina ahdistava.

En muistele entistä kouluani Helsingin Suomalaista Yhteiskoulua lämmöllä. Sain sieltä viisi ällää ja yhden magnan, mutta muuten huonot eväät. Opin epäilemään omia hoksottimiani ja etten ole järin fiksu. Minun kohdallani arvosanatehdas epäonnistui surkeasti. Lukiosta tuli ulos epävarma tyttö, joka ei uskaltanut lähteä akateemiselle uralle epäonnistumisen pelossa.

Meitä on paljon meitä erinomaisin arvosanoin ylioppilaiksi valmennettuja alisuorittajia.

Sykissä ruokittiin myös kilpailuhenkeä, joka sai usein sairaita piirteitä.

Kerran pyysin opettajaa hidastamaan tahtia, koska huomasin ystävieni tuskaiset ilmeet. Opettaja nautti oppilaiden nujertamisesta. Hän käski minua jäämään tunnin jälkeen puhutteluun. Miksi pyysit minua opettamaan hitaammin, eihän sinulla ole vaikeuksia oppimisessa? Etkö ymmärrä, että jos autat heikommin pärjääviä, he tulevat kilpailemaan kanssasi korkeimmista arvosanoista?

Minusta tuollainen ajattelu on sairasta ja lasten kehitykselle vaarallista.

Tuttavapiirissäni on entisiä sykkiläisiä. Koulustamme oli viime keväänä taas ylistävä juttu iltapäivälehdessä. SYK on vuodesta toiseen lukiovertailujen kärjessä. Sähköpostit sinkoilivat meidän ei-niin-haltioituneiden kesken: Luitko sen jutun? Kamalaa mitä se naisopettaja sanoi! "SYK:ssä saa keskittyä itse asiaan, opettamiseen ja opiskeluun. Täällä ei tarvitse olla kenellekään varaäiti tai sosiaalityöntekijä."

Olipa ikävän osuva kuvaus minunkin kouluvuosistani.

Juuri siksi valitsin omalle lapselleni koulun, jonka kantava ajatus on MEILLÄ KASVATETAAN KOKONAISIA IHMISIÄ.

Lainaus

Yhteisyrittäjä saa palkkansa vaikuttavasta toiminnasta

Tuija Aalto — Sun, 13 Sep 2009 18:18:37 +0000

Yrittäjä, tutkija Tero Heiskanen haluaa herättää keskustelua yhteisyrittäjyydestä. "Yhteistietokunta-teemaan latautuneet yhteiskunnalliset muutokset ovat niin voimakkaita, että joudun näkemään paljon vaivaa löytääkseni tarpeeksi miedot sanat ja varovaisen ilmaisun, ettei minua pidettäisi ihan tärähtäneenä", hän kertoo verkostolleen Qaikussa.

Heiskanen puhuu uudenlaisesta tavasta arvottaa työtä ja vaihdantaa ja käyttää sellaisia sanoja kuin yhteistietokunta-utopia.

"Yhteisyrittäjä tekee avoimesti jotain mielestään hyödyllistä. Kansa osoittaa pisteillä, onko tekeminen vaikuttavaa ja yleishyödyn tavoittelijat rahoittavat touhun, jos kokevat sen olevan rahoittamisen arvoista", Heiskanen kuvaa.

Heiskanen lupaa valottaa ajatteluaan aiheesta avoimessa webcastissa tiistai-iltana 15.9.

Heiskanen oli vieraana Sula Pinta - ohjelmassa kesällä puhumassa avoimuudesta. Keskustelun lopussa (mp3, ajassa 52 minuuttia) käsiteltiin apurahoja ja mikrorahoitusta. Keskustelussa ajattelen ääneen, että vaikuttavan, yhteishyödyllisen toiminnan rahoittaminen yhteisön arvostuksella kuulostaa suorastaan tulevaisuuden julkisen palvelun median rahoitusmallilta. Vanhanaikaisella tavallaan sitähän se nykyinenkin YLEn rahoitustapa on - yhdessä sovittu potti kerätään kasaan ja osoitetaan arvostetulle toimijalle.

Heiskasen yhteistietokuntamallissa kai jokainen journalisti hankkisi tienestinsä suoraan verkostossa ilman organisaatiota välikätenä.

Lainaus

Projekti Poninhäntä

Timo Harakka — Wed, 01 Apr 2009 12:50:16 +0000

Kaipaan niitä aikoja, jolloin Helsingin Sanomat ja Aamulehti eivät olisi julkaisseet joka päivä laajoja uutisia ponnaritytön ihailijan metsästyksestä. Ennen vanhaan sanomalehdissä – ja Ylessä – kokoontui ryppyotsainen jury, joka määräsi, että uutinen julkaistaan vain, jos sillä on ”yhteiskunnallista merkitystä”.

Sitten tuli Seiska, jonka lukijamäärä ponnisti parhaimmillaan miljoonaan. Päivälehdet ryhtyivät kuuliaisesti kertomaan julkkisten edesottamuksista ja seuraamaan ”ilmiöitä”. Gonzon ne keksivät noin 20 vuotta muiden jälkeen.

Maanantaina 30.3. Helsingin Sanomien toimituspäällikön kolumni ja isohko uutisjuttu keskittyi arvailemaan, kuka on jättänyt sunnuntain lehteen kokosivun ilmoituksen, jossa haikailtiin ohimennen tavattua poninhäntäpäistä naista.

Ennen vanhaan olisi arkailtu ottaa jutun aiheeksi oman lehden mainos – ennen vanhaan vahdittiin journalistisen sisällön ja mainoksen välistä suhdetta suorastaan vainoharhaisesti. Mutta näinä aikoina on toki hyvä viestiä rivien välissä yrityksille, että lehtimainokset kyllä huomataan!

Yhtenä syypäänä oli Aamulehti, joka uskoi kilpailijansa langenneen ovelaan markkinointikikkaan, ja käytti perverssin paljon palstatilaa toisessa lehdessä julkaistun mainoksen ruotimiseen.

Hesarin alkuperäinen perustelu poikkeukselliselle huomiolle oli kiinnostava – ”mainoksesta käytiin vilkasta nettikeskustelua”. Sillä perusteella tiedotusvälineiden ei muuta pitäisikään julkaista kuin kauhukertomuksia maahanmuuttajista.

Tiistaina salapoliisityö jatkui yhtä näkyvästi ja keskiviikkona se vei lehdestä jo melkein koko sivun A5, jossa haastateltiin asiantuntijoita siitä, sopiiko arkisena pidetty poninhäntä myös juhlakäyttöön. Vähemmällä kuitattiin eduskuntakeskustelu, jossa väiteltiin niinkin mitättömästä aiheesta kuin talouskriisin hoidosta.

Tutkiva taloustoimittaja Tuomo Pietiläinen vastaa toki muutamaa rivijournalistia, mutta ehkä hänkin olisi kaivannut apuja etsiessään Fortum-skandaalin konnia ja sankareita. Useampi toimittaja oli kuitenkin kiinni tärkeämmässä Projekti Poninhännässä.

Lopulta – vaikka tuskin tarina vielä tähän loppuu – iltapäivälehdet saattoivat julkaista lemmenkipeän venäläismiljonäärin kuvan: ”Tässä hän on!”

Kuvassa on varmaan joku. Naama on pelkkää pikseliä.

Mikä olikin täydellisesti tähän ”uutiseen” sopiva ”uutisvoitto”.

Lainaus

Astrid on Aurinko?

Matti Virtanen — Mon, 23 Feb 2009 09:46:59 +0000

Helsinkiläinen opiskelija Zarmina Razai ja kokkolalainen lakimies Jean-Claude Mutiganda ovat aloittelevia kunnallispoliitikkoja. Paikka valtuustoon ei vielä auennut kummallekaan viime syksyn vaaleissa, mutta luottamustehtäviä on löytynyt.

Kristillisdemokraatteihin kuuluva Mutiganda vaikuttaa Kokkolan tarkastuslautakunnassa sekä sosiaali- ja terveyslautakunnan varajäsenenä; kokoomuslainen Razai johtaa puhetta Helsingin maahanmuutto- ja kotouttamisneuvottelukunnassa.

Tuomion tämän kevään ensimmäisessä jaksossa nämä kaksi hyvin sopeutunutta maahanmuuttajaa ovat kuitenkin eri mieltä itse pääasiasta: onko ministeri Astrid Thors syyllinen vai syytön siihen, että maahanmuuttajien kotouttaminen on suurelta osin epäonnistunut?

Mielipiteet eivät noudata puoluekantoja: hallituspuolueeseen lukeutuva Razai on sitä mieltä, että Thors on epäonnistunut, koska liian suuri osa Suomeen jo tulleista turvapaikanhakijoista ja muistakin maahanmuuttajista on työttöminä. Mutigandan mielestä Thors on onnistunut, koska hän on mm. tuonut eduskuntaan lain, joka helpottaa B-oleskeluluvan saaneiden työllistymistä. "Ministeri Astrid" on hänen mielestään kuin talvinen Aurinko, joka ei ihan vielä lämmitä. Mutta odottakaapa kevääseen!

Kuviota mutkistaa se, että Mutigandan puoluetoveri, kristillisten puoluesihteeri Sari Essayah todistaa Tuomiossa syyttäjän puolella Thorsia vastaan. Puolustuksen asiantuntijatodistaja, maahanmuuton tutkija Tuomas Martikainen puolestaan näkee ministerin toiminnassa paljon hyvää.

Samojen faktojen pohjalta voi siis muodostaa kaksi toisilleen täysin vastakkaista mielipidettä. Mutta onko Thors syyllinen vai syytön? Siitä ohjelman "juristit" Johanna Korhonen ja Jan Erola ovat täysin eri mieltä.

Kuten oikeassa tuomioistuimessa, myös Tuomio-ohjelmassa on ratkaisupakko: katsojien on ryhdyttävä valamiehistöksi ja ilmoitettava onko Thors syyllinen vai syytön. Tuomari Tapio Liinoja antaa ohjelmassa äänestysohjeet, mutta tähän vielä lyhyt kertaus:

Jos Thors on mielestänne syyllinen Tuomiossa esitettyihin syytöksiin, lähettäkää ohjelman aikana matkapuhelimella numeroon 17176 tekstiviesti tuomio 1 - jos Thors on mielestänne syytön, lähettäkää samaan numeroon viesti tuomio 2

Tuomio selviää ohjelman lopussa, eikä siitä voi valittaa. Tässä blogissa voi kuitenkin antaa kommenttipalstalla äänestysselityksiä - ja ehkä ministeri Thors myös arvostaisi ehdotuksia siitä, miten sitä kotouttamispolitiikkaa oikein pitäisi hoitaa.

Matti Virtanen

tuottaja, Tuomio

P.S. Tässä blogissa oli maanantai-iltaan kello 21:50 saakka äänestysohje väärinpäin, eli syyllinen ja syytön olivat vaihtaneet paikkaa. Blogia kävi kuitenkin lukemassa tähän mennessä vain 172 henkeä, joten heidän äänestyskäyttäytymisensä ei ratkaissut itse tuomiota - jos nyt kukaan tämän perusteella edes äänesti. Pääasia on, että itse ohjelmassa vaihtoehdot olivat oikein, ja ääniä annettiin yhteensä 653. Ja tuloshan oli, että Thors on katsojien mielestä syyllinen; prosenttijakauma oli 80-20.

Pyydän anteeksi kömmähdystä.

Lainaus