Blogit - arki

Arjen aikajana

Seppo Heikkinen — Thu, 31 Jan 2013 08:48:49 +0000

Aikamatka arkeen radiosarjan kahdeksassa osassa tarkasteltiin teema kerrallaan arkeen kiinteästi liittyvien ilmiöiden avulla sitä miten Suomesta oikein tuli Suomi? Eli se moderni Suomi, jollaisena sen nyt tunnemme. Tätä arjen suurta kaarta tarkastellaan ruoan, asumisen, pukeutumisen, alkoholin, vapaa-ajan, mökkeilyn, autoilun ja työn näkökulmista.

Radio-ohjelmat on tulleet jo ulos ja kuunneltavissa Yle Areenassa.
Yle Oppiminen on myös purkanut auki sarjan sisältöjä ja ne löytyvät oppimisen uusilta sivuilta.

Hahmottaakseni arjen tarinaa uudella tavalla, laitoin ohjelmien keskeiset faktat aikajanalle. Näin niistä muodostuu uusi arjen tarina, jossa ilmiöt lomittuvat toisiinsa. Itsekin aikajanaa tehdessäni huomasin miten eri ilmiöt liittyvät toisiinsa. Esimerkiksi 60-luvulla elintaso nousi ja vapaa-aika lisääntyi. Tämä merkitsi muun muassa sitä, että myös mökkien rakentaminen lisääntyi. Tämä taas tarkoitti, että yhä useammalla oli käyttöä omalle henkilöautolle. Ja kun mökile mentiin autolla, niin enää ei käytettykään välttämättä sitä kyläkauppaa.

Aikajanalla näkyy myös selvästi 50-luvulla käynnistynyt raju elinkeinoelämän rakennemuutos, joka varsinkin 60- ja 70-luvuilla sysäsi liikkeelle monenlaisia uudistuksia ja ilmiöitä.
Nyt tulevaisuuden tutkijat puhuvat, että elämme jälleen uuden rakennemuutoksen (ns. kuudennen aallon) kynnyksellä. Vaikea vielä sanoa mitä kaikkea se tuo mukanaan, mutta varmaa ainakin on, että arjen suuri muutostarina saa jatkoa.

Antoisaa aikamatkaa arkeen!

T: Seppo H.

PS: Aikajana ei näy tuossa ylhäällä parhaalla mahdollisella tavalla oikeanpuoleisen sivupalstan takia. Paremmalta se näyttää täällä. Jos haluat katsoa sitä tuosta ylhäältä, niin kuljeta hiiri oikeaan tai vasempaan reunaan, jolloin saat esille napin josta pääset seuravaan tai edelliseen tapahtumaan.

PSS: Tässä ohjelmasarjassa ei ajanpuutteen vuoksi voitu käydä läpi kaikkia suomalaiseen arkeen liittyviä aspekteja. Ehkä joskus myöhemmin. Mitä aspekteja sinä ehdottaisit? Sisustaminen, matkailu, kaupankäynti jne?

Lainaus

Äiti on tyhmä. Tietokone on kiva.

Eve Mantu - aamurumbaan väsynyt suostuttelija-mäkättäjä — Tue, 29 Nov 2011 08:56:28 +0000

EI eri muodoissaan on tullut tutuksi meillä. Poika on aamuisin kaikkea vastaan. En jaksa herätä. Ei vielä. Ei, sä et tajuu. Ei valoja! Eihän tänään oo eukkaa? En ota puuroa! Mä en tahdo harjata hampaita! Ei ulkohousuja! Ei mennä kävellen!

Olisi ihanaa päästä arkiaamujen rasittavasta vääntämisestä. En viihdy poliisin roolissa. Olen väsynyt muistuttamaan, patistamaan, vaatimaan ja uudelleen-uudelleen-vaatimaan.

Voiteluaineeksi kitkakohtiin on kehitetty SoliTimer - lapsen ajanhallintaohjelma.

Kun kuulin ohjelmasta ensimmäistä kertaa, raivostuin. Reilun vuoden takaisessa lehdistötiedotteessa mainostetaan: SOLITIMER HUOLEHTII EKALUOKKALAISESTA VANHEMPIEN OLLESSA TÖISSÄ. Tiedote lupaa edelleen: HUOLTAJAN ETÄSEURANTAMAHDOLLISUUS LIEVENTÄÄ LAPSEN YKSINOLOON LIITTYVÄÄ STRESSIÄ JA PELKOJA.

Tapasin SoliTimerin kehittäneen yrityksen toimitusjohtajan, joka kertoi muokanneensa viestintää ja toimintaideaa saadun kritiikin mukaan. Nyt Jussi Mäkelä suosittelee, että ajanhallintaohjelmaa käytetään yhdessä aikuisen kanssa, esimerkiksi juuri nihkeästi etenevien aamurutiinien helpottamiseksi.

Minulla on ongelmia idean kanssa. Tietokone on muutenkin iso osa elämää. Haluanko hoitaa perhe-elämääkin ruudun äärellä? Onko tietokoneen kannustus kuitenkin kylmää ja elotonta?

(...ja samalla, kuitenkin, ai että olisi ihanaa, jos lapsi hoitaisi omat aamurutiininsa oma-aloitteisesti ja hyväntuulisesti ja minä voisin edes joskus juoda leppoisasti teetä ja lukea lehteä ihan rauhassa)

Lainaus

Raha polttaa taskussa ja karkaa näpeistä

Eve Mantu - kukkaronnyörit hukassa — Mon, 11 Oct 2010 08:47:33 +0000

Mistä näitä nolouden aiheita oikein pintaan nousee? Olen seurannut viime viikkojen korkoennusteita huolestuneena. Miten minun käy, jos korot lähtevät nousuun?

Noin neljännes suomalaisista elää ilman minkäänlaista puskurirahastoa. Yllättävä menoerä saattaa keikauttaa kodin taloutta pahasti.

Nyt aloitan askeltamisen kohti fiksumpaa taloudenpitoa.

Onko sinulla hyviä neuvoja? Ole kiltti ja jaa viisauttasi!

Lainaus

Jospas minä vaimon saisin

Eve Mantu - yhden vanhemman perheen jonkinlainen isäiti — Fri, 17 Sep 2010 09:42:09 +0000

Kun ystävätär tulee lapsensa kanssa viikonlopuksi kylään, kaikki arjen askareet sujuvat kuin itsestään. Hän tyhjentää tiskikoneen, minä katan. Hän kuorii perunat, minä pilkon. Ja kaiken aikaa molempien silmät seuraavat lapsia. Eleettömästi, ohjailematta, aivan kuin huippukoreografi olisi suunnitellut kuviot.

Minä tarvitsisin vaimon. Miesten kanssa en ole löytänyt askelkuvioita. Olen kuitenkin valitettavasti mitä heteroin hetero. Mikä ratkaisuksi? Voisinko elää kuten tv-sarjan Kate & Allie?

Kylläkylläkyllä. Tajuan, että tämä on mitä vastenmielisintä seksismiä ja taantumuksellista ajattelua. Miesten työt ja naisten työt. Mies sanomalehtineen ja naisella pölyhuiska. Lakkaan olemasta näin taantumuksellinen heti kun tutkimusnäyttö osoittaa kotivastuiden jakautuvan neutraalisti isien ja äitien välillä.

Eräs naimisissa oleva kahden kouluikäisen pojan äiti huokaa: "Oi mä ottaisin heti vaimon! Olen väsynyt selittämään miehelleni miten lasten kanssa eletään ja mistä mikäkin asia löytyy ja mitä perusruoka-aineita lapsiperhe tarvitsee. Olen päätynyt tekemään kaiken itse, koska kymmenen vuoden kärsivällinen selittäminen ei ole kantanut hedelmää. Vaimon kanssa saisi hommia oikeasti jaettua."

Vaimopohdinta jatkuu Yle radio 1:ssä torstaina 23.9. klo 12.15.

p.s. Minulla on nyt kahdeksan vuoden kokemus lapsiperheen vanhemmuudesta. Minulle on turha tulla selittämään, että "minä alan tiskata heti kun vaimo opettelee vaihtamaan talvirenkaat". Renkaat vaihdetaan kahdesti vuodessa, tiskattava on satoja kertoja.

Sosiaali- ja terveysministeriö tutkitutti perheiden ajankäyttöä vuonna 2007 ja päätyi siihen, että suomalaisnaiset tekevät viikossa kotitöiden takia 9 tuntia enemmän hommia kuin miehet.

Pikkulapsiperheissä ero on vielä suurempi, myös työssäkäyvien äitien kohdalla.

Lainaus

Mitä mä prinsessapäivällä tekisin?

Eve Mantu, kokouksen puheenjohtaja ja nuija — Thu, 06 May 2010 07:39:56 +0000

Toivelistani:

1: siivooja

2: siivooja

3: siivooja

Mitä sinä toivot?

Lainaus

Hämmennyksen vuosi 2010

Eve Mantu, kokouksen puheenjohtaja ja nuija — Fri, 29 Jan 2010 12:20:21 +0000

Sain vuoden alussa oman ohjelman. Ihanaa ja kamalaa. Ihanaa siksi, että olen pitkään toivonut vapaampia käsiä. Kamalaa, koska nyt pitäisi tehdä se, minkä olen luvannut itselleni tehdä sitten joskus kun saan tilaisuuden.

Nyt pitäisi käyttää annettu aika hyvin, kunniaksi itselle ja elämälle. 45 minuuttia on iso viipale radiopäivää.

Mikä on tärkeää? Mistä haluan pitää ääntä? Millaiset asiat vaivaavat minua?

Yritän löytää sen suuren ja tärkeän pienestä ja arkisesta. Miksi en osaa jutella somaliäidin kanssa, joka seisoo edessäni kaupan jonossa? Osaisinko pitää seuraa kroonikkopotilaalle sairaalassa, kun vanhan ihmisen seurassa alan pelätä kuolemaa?

Etsin tänä vuonna siis sitä jotakin noloa ja kyvytöntä itsessäni. Ujostelua, kateutta, lammasmaisuutta, ennakkoluuloisuutta... Ja yritän olla säikähtämättä, kun hukkaan langanpään. On uskottava, että juuri niinä hauraimpina hetkinä (eli kun olen ihan pihalla, sanaton ja hämilläni) olen kaikkein eniten ihminen.

Lainaus

Koivelliset sikaarit ja joogaavat lehmät

Jaana Semeri — Fri, 11 Dec 2009 08:19:33 +0000

Arjen havaintoja. Ruokakaupan kassalla perässä tulevan ostokset alkoivat lipua omieni viereen. Yksi niistä oli paketti kanasikaareja. Hämmästyin niin, että unohdin kysyä, miltä ne maistuvat. Paikallinen lihanjalostustehdas on keksinyt mainion sloganin: oivalised koivalised. Siinä oli firman koivelliset puristettu sitten sikaarin muotoon...

Televisiosta osuu silmiin mainio viinamainos. Taisinkin jo kertoa Lauaviinin mainoksesta aiemmin syksyllä. Yksi lukuisista paikallisista viinoista on nimeltään Nippernaader. Nimi tarkoittaa vanhasta tarinasta tuttua kulkijaa, joka kesällä kiertää kylästä ja sylistä toiseen ja palaa talveksi kotiin, vaimon luo. Tämän viinan mainos kuuluu: puhas viin, puhtaad mõtled eli puhdas viina, puhtaat ajatukset.

Puhtaat aatteet viinasta! Aivan häpeilemättömän, törkeän, upean vääristelevää mainontaa. Puhdas tulee tuohon tietenkin käsitteestä Eesti puhas loodus eli puhdas luonto. Täällä luontoon viitataan aina kun voidaan. Virolaiset ovat, jos mahdollista, vielä enemmän metsään menijöitä kuin me. Esimerkiksi Viron Idolsien eli Superstaarin tauoilla paikallisilla tuottajilla pyörii telkassa mainos, jossa suloinen virolainen lehtikaalityttö voittaa tylyn katu-uskottavan hampurilaispojan.

Katsomossa tulosta jännittämässä istuu maalaisperhekunnan perekond lisäksi myös talon sika, joka on tietenkin tyytyväinen, kun pihvipoika jäi toiseksi. Hauska viittaus eräänkin hampurilaisketjun "syökää sikaa" -mainontaan.

No, olen minä ohjelmiakin katsonut. Kaksi elokuvaa juolahtaa mielen, molemmat ovat virolaisia. Toinen kertoo vanhempieni sukupolven rakastamasta virolaislaulaja Georg Otsista ja toinen (onneksi) tuntemattomaksi jäävästä suomalaisjuntti Kinnusesta. Molemmissa juodaan viinaa ja siitä seuraa ikävyyksiä. Ei yhtään puhtaita ajatuksia.

Georg Ots on elokuvana vähän jähmeä, mutta taiten tehty, kauniskin ja kiinnostava. Ja käsitellään lsiinä egendaa hieman yllättävästäkin näkökulmasta, ensimmäisen vaimon silmin. Mutta vaikka petollinen, niin miehekäs on Georg. Kinnunen sen sijaan on vain juntti, päähenkilö ja koko elokuva. Tunnustan: leffa oli niin kliseinen ja tyhmä, että kesken jäi.

Siinä mitä näin, viinaa juotiin ja käyttäydyttiin huonosti. Sehän on mitä totisinta totta täällä vieläkin. Suomalaisturisteista osa käyttäytyy korviakuumottavan kammottavalla tavalla. Mutta jos heistä tehdään elokuva, joka vain toistaa kaikkein tylsimmät ja noloimmat tilanteet, joiden vaikutuspiiriin kaikki ovat joskus joutuneet, en näe ponttia leffalle.

Joka tapauksessa tunnettu hokema, eesti mees ja soome poeg eli virolainen mies ja suomi-poika, se tulee todennettua näissä elokuvissa. Suomalaismiehet ovat virolaisten silmissä ikuisia jolppeja. Ainoa hyvä asia Kinnusessa olikin sen pääjolpin eli Kinnusen ulkonäkö. En olisi uskonut, että mistään (enää) löytyy niin kirveellä veistetyn kolhoa naamarustinkia, jonka yllä leijuu vielä jukolan veljessarjalle tyypillinen, vaalea polkkatukka. Aivan uskomattoman myyttinen oli Kinnusen olemus. Oikeastaan kuin Kullervo Gallen-Kallelan maalauksessa. Hmmm... jotain kulttuurista ymmärrystä tekijöillä siis kuitenkin on ollut.

PS. Ne joogaavad lehmat. Kirja, joka niistä kertoo, on alun perin saksalainen, mutta voisi olla virolainenkin. Siinä määrin ironisia ovat nämä hauskasti piirretyt luontokappaleet, joiden aidoille jooga-asennoilla on annettu lehmämäiset nimet kuten pikkutraktori, lepäävä jogurttipurkki ja tervehdys maitojoen suuntaan. Ihana kirja! Niin hauskaa miettiä miltä lehmät näyttävät ja miltä itse, kun seuraavan kerran yrittää vääntäytyä johonkin noista asennoista...

> Takaisin Kulttuurikunnon sivulle

Lainaus