Koivelliset sikaarit ja joogaavat lehmät

Jaana Semeri — Fri, 11 Dec 2009 08:19:33 +0000

Arjen havaintoja. Ruokakaupan kassalla perässä tulevan ostokset alkoivat lipua omieni viereen. Yksi niistä oli paketti kanasikaareja. Hämmästyin niin, että unohdin kysyä, miltä ne maistuvat. Paikallinen lihanjalostustehdas on keksinyt mainion sloganin: oivalised koivalised. Siinä oli firman koivelliset puristettu sitten sikaarin muotoon...

Televisiosta osuu silmiin mainio viinamainos. Taisinkin jo kertoa Lauaviinin mainoksesta aiemmin syksyllä. Yksi lukuisista paikallisista viinoista on nimeltään Nippernaader. Nimi tarkoittaa vanhasta tarinasta tuttua kulkijaa, joka kesällä kiertää kylästä ja sylistä toiseen ja palaa talveksi kotiin, vaimon luo. Tämän viinan mainos kuuluu: puhas viin, puhtaad mõtled eli puhdas viina, puhtaat ajatukset.

Puhtaat aatteet viinasta! Aivan häpeilemättömän, törkeän, upean vääristelevää mainontaa. Puhdas tulee tuohon tietenkin käsitteestä Eesti puhas loodus eli puhdas luonto. Täällä luontoon viitataan aina kun voidaan. Virolaiset ovat, jos mahdollista, vielä enemmän metsään menijöitä kuin me. Esimerkiksi Viron Idolsien eli Superstaarin tauoilla paikallisilla tuottajilla pyörii telkassa mainos, jossa suloinen virolainen lehtikaalityttö voittaa tylyn katu-uskottavan hampurilaispojan.

Katsomossa tulosta jännittämässä istuu maalaisperhekunnan perekond lisäksi myös talon sika, joka on tietenkin tyytyväinen, kun pihvipoika jäi toiseksi. Hauska viittaus eräänkin hampurilaisketjun "syökää sikaa" -mainontaan.

No, olen minä ohjelmiakin katsonut. Kaksi elokuvaa juolahtaa mielen, molemmat ovat virolaisia. Toinen kertoo vanhempieni sukupolven rakastamasta virolaislaulaja Georg Otsista ja toinen (onneksi) tuntemattomaksi jäävästä suomalaisjuntti Kinnusesta. Molemmissa juodaan viinaa ja siitä seuraa ikävyyksiä. Ei yhtään puhtaita ajatuksia.

Georg Ots on elokuvana vähän jähmeä, mutta taiten tehty, kauniskin ja kiinnostava. Ja käsitellään lsiinä egendaa hieman yllättävästäkin näkökulmasta, ensimmäisen vaimon silmin. Mutta vaikka petollinen, niin miehekäs on Georg. Kinnunen sen sijaan on vain juntti, päähenkilö ja koko elokuva. Tunnustan: leffa oli niin kliseinen ja tyhmä, että kesken jäi.

Siinä mitä näin, viinaa juotiin ja käyttäydyttiin huonosti. Sehän on mitä totisinta totta täällä vieläkin. Suomalaisturisteista osa käyttäytyy korviakuumottavan kammottavalla tavalla. Mutta jos heistä tehdään elokuva, joka vain toistaa kaikkein tylsimmät ja noloimmat tilanteet, joiden vaikutuspiiriin kaikki ovat joskus joutuneet, en näe ponttia leffalle.

Joka tapauksessa tunnettu hokema, eesti mees ja soome poeg eli virolainen mies ja suomi-poika, se tulee todennettua näissä elokuvissa. Suomalaismiehet ovat virolaisten silmissä ikuisia jolppeja. Ainoa hyvä asia Kinnusessa olikin sen pääjolpin eli Kinnusen ulkonäkö. En olisi uskonut, että mistään (enää) löytyy niin kirveellä veistetyn kolhoa naamarustinkia, jonka yllä leijuu vielä jukolan veljessarjalle tyypillinen, vaalea polkkatukka. Aivan uskomattoman myyttinen oli Kinnusen olemus. Oikeastaan kuin Kullervo Gallen-Kallelan maalauksessa. Hmmm... jotain kulttuurista ymmärrystä tekijöillä siis kuitenkin on ollut.

PS. Ne joogaavad lehmat. Kirja, joka niistä kertoo, on alun perin saksalainen, mutta voisi olla virolainenkin. Siinä määrin ironisia ovat nämä hauskasti piirretyt luontokappaleet, joiden aidoille jooga-asennoilla on annettu lehmämäiset nimet kuten pikkutraktori, lepäävä jogurttipurkki ja tervehdys maitojoen suuntaan. Ihana kirja! Niin hauskaa miettiä miltä lehmät näyttävät ja miltä itse, kun seuraavan kerran yrittää vääntäytyä johonkin noista asennoista...

> Takaisin Kulttuurikunnon sivulle

Lainaus

Blogit - Georg Ots

Koivelliset sikaarit ja joogaavat lehmät