Blogit - viihde

Viihde on kulttuuria, kulttuuri on viihdettä

Ville Vilén — Tue, 10 Feb 2015 09:30:35 +0000

Ville Vilén johtaa Ylen Luovat sisällöt yksikköä, jossa tehdään, tuotetaan ja hankitaan kaikki Ylen kotimainen, suomenkielinen kulttuuri- ja viihdetarjonta.

Hätkähdin hieman, kun luin uutisen, jonka mukaan 56 prosenttia suomalaisista leikkaisi kulttuurin tukea. Samassa listassa toki leikkailtiin monia muitakin tärkeän oloisia asioita, mutta taloudellisesti vaikeina aikoina tuntuu kulttuuri aina joutavan romukoppaan.

Ylen kulttuuritehtävä on juuri nyt entistäkin keskeisempi. Kulttuuri ja viihde tulkitsevat kansakunnan elinvoimaa, ne välittävät sitä. Ne ovat sitä. Ja uutta elinvoimaa Suomi ja suomalaiset juuri nyt tarvitsevat.

Informoida, viihdyttää, sivistää

Kulttuuri ei ole markkinaosuuksia eikä miljoonayleisöjä, vaan pieniä kohderyhmiä ja erilaisia elämyksiä.

Mikäli Yle hamuaisi kulttuurin ja viihteen keinoin markkinaosuuksia mediassa, me tuskin esittäisimme televisiossa parhaaseen katseluaikaan klassista musiikkia, tiedettä tai intialaisia elokuvia. Näin teemme, jotta tavoitamme niiden ystävät. Sen lisäksi esitämme draamaa ja musiikkia lapsille, rakkaimpia runoja, äänitaidetta ja monenlaista musiikkia näiden eri lajien ystäville. Ja paljon muuta.

Eurooppalaisen julkisen palvelun yleisradiotoiminnan perustehtävä ponnistaa kolmesta peruslähtökohdasta: julkinen palvelu informoi, viihdyttää ja sivistää.

Kulttuurin ja viihteen eroa on vaikea määrittää. Sitä on myös aivan turha määrittää. Korkea ja matala kulttuuri ovat hapettuneita käsityksiä ja eilispäivän yrityksiä arvottaa luovuudesta kumpuavia sisältöjä paremmusjärjestykseen. Yksi viihtyy Bachin seurassa ja toinen tutkii koko elämänsä Tähtien sota -saagaa. Kysymys on kunkin lajityypin omista laatukriteereistä. Kaikkea voi tehdä hyvin ja huonosti.

Suomi ilman Euroviisuvoittoa?

Helpoin tapa kritisoida Yleä, on sanoa, ettei sen pidä tehdä viihdettä. Asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen.

Ensinnäkin kulttuurin ja viihteen ero ei ole määriteltävissä. Ihminen on kokonainen. Hän nauraa, itkee, puhuu asiaa ja pilkkaa. Hän ajattelee loogisesti ja kuvittelee – yhtä aikaa. Siksi kokonaisen ihmisen ja kokonaisen maailman luominen ja esilletuominen julkisen palvelun mediassa on tätä kaikkea. Se on asiaa, se on sirkusta, se on faktoja ja elämyksiä.

Urheilu ja vaalit yhdistävät kansakuntaa. Niin tekee myös suuri viihde. Millainen olisi Eurooppa ilman yleisradioyhtiöiden Euroviisuja? Tai Suomi ilman Lordin voittoa? Yhtä tyhjä, kuin Suomi ilman jääkiekon MM-voittoja tai Paavo Nurmen tai Lasse Virénin juoksuja. Kansakunta vailla kokonaista historiaa.

Yle-lakiin on kirjattu Ylelle velvollisuus tehdä kulttuuria ja virikkeellistä viihdettä. Näin siksi, että ne rakentavat olemassaoloamme, ihmisyyttämme. Ajattelua, kieltä ja keskusteluja. Jo roomalaiset tiesivät, että ihmiset tarvitsevat leipää ja sirkushuveja. Tästä syystä kulttuurin lisäksi myös virikkeellinen viihde on julkista palvelua ja olemme näiden kokonaistarjonnasta tehneet Ylessä mielestäni onnistuneen tulkinnan.

Rakkauslauluja ja Sibeliusta

Yle ei ole lähtenyt mukaan kilpailemaan maailman suurimmista viihdeformaateista kuten Idols tai Voice. Olemme halunneet luoda ja kokeilla uusia, suomalaisia koskettavia viihdekonsepteja, joista syntyy kenties myös kotimaisia kulttuurituotteita kansainväliseen vientiin.

SuomiLove on hyvä esimerkki sellaisesta viihteestä, jota haluamme tehdä. Se on yhdessä tuotantoyhtiön kanssa kehitelty alkuperäinen suomalainen formaatti, jossa on vahva tunnekokemuksellinen ote. Suomalaisten rakkaustarinoiden kertominen on mielestäni julkista palvelua jos mikä.

SuomiLove on kulttuuria ja viihdettä. Toivottavasti suomalainen osaaminen myös matkustaa maailmalle sen mukana. Ja Sibeliuksen sinfoniat ovat jo matkalla. Kattava televisiosarja ja RSO:n konserttimatka Kiinaan ja Japaniin ensi syksynä on suomalaisen kulttuuriviennin ponnistus vailla vertaa.

Lainaus

Rakkautta Atlantin yli

Minna Lindroos — Tue, 03 Dec 2013 09:42:36 +0000

Minna Lindroos on Yle TV2:ssa parhaillaan esitettävän Love Connection -sarjan Yle-tuottaja.

Kolme amerikansuomalaista poikamiestä saapuu Suomeen tutustumaan juuriinsa ja etsimään Sitä Oikeaa. Suomen kesässä he deittailevat naisia, ja jättävät osan naisista matkan varrelle. Lopulta jokainen mies matkustaa kotiinsa jäljellä olevien naisten kanssa, ja viimeisessä jaksossa selviää, kuka on kenenkin sydämen valittu. Tässä yksinkertaistetusti Yle TV2:n Love Connection -sarjan juoni.

Love Connection on viihdeohjelma, jossa käsitellään avoimesti tunteita.

Meille suomalaisille tuo tunteiden näyttäminen on usein vähän hankala paikka. Siksi on helpottavaa, että tunteita voi näyttää ja käsitellä yhdessä, vaikkapa viihdeohjelman kautta. Veikkaan että Love Connection kerää perheet ja ystäväjoukot katsomaan sarjaa yhdessä, kotisohvalle tai sosiaaliseen mediaan. Rakastamaan ja inhoamaan sarjan henkilöitä, jännittämään heidän puolestaan, ihmettelemään, ärtymään ja ihastumaan. Ja samalla miettimään omia kokemuksia ja tunteita.

Tätä hyvä viihde tekee: kokoaa ihmiset yhteen ja antaa elämyksiä.

Päähenkilöiden kautta saamme kurkistaa amerikansuomalaiseen arkipäivään ja peilata suomalaisuutta uusin silmin heidän kauttaan. Kun amerikansuomalainen sisua, saunaa ja sinisenä kimmeltäviä järviä tihkuva koivuntuoksuinen nostalgia ja suomalainen nykytodellisuus törmäävät, katsojalle syntyy hauskoja, koskettavia ja uudenlaisia näkökulmia suomalaisuuteen ja Suomeen.

Välillä on avartavaa nähdä itsensä muiden silmin.

Ohjelman on avaimet käteen -periaatteella Ylelle tuottanut Eyeworks Finland. Hankkimalla osan ohjelmistostaan tuotantoyhtiöiltä Yle edistää luovan alan elinvoimaa.

Lue myös Erja Ruohomaan ja Tuija Aallon teksti Suomalaiset punnitsevat Ylen arvon yhteiskunnalle.

Lainaus

Suorana: Kortesmäki viilaantui

Juha Lahti — Wed, 18 Sep 2013 07:07:01 +0000

Suorana: Kortesmäki on aloittanut syyskautensa pirteästi. Ajattelin nyt hieman kertoa pienistä uudistuksistamme.

Ohjelman alkua on säädetty selkeämmäksi. Alussa on nyt osioita, jotka vaihtuvat päivittäin. Tässä kolme esimerkkiä.
1. Trendcenter. Kiinassa (ja muuallakin) tehdään paljon mielenkiintoisia tuotteita, jotka eivät koskaan päädy Euroopan markkinoille. Onneksi Suorana: Kortesmäki testaa laitteet puolestasi. Ensimmäisessä Trendcenterissä oli testissä Saunashortsit. Syksyn aikana on luvassa paljon ajatustaherättäviä tuotteita. Kiinasta saa yllättävän laadukasta krääsää kahdella dollarilla. Sisältäen postimaksut.
2. Viikon urpo. Maailma on täynnä urpoja. Suorana: Kortesmäki etsii ajankohtaisimmat urpottelijat.
3. Muu maa mansikka. Suomi ei ole ainoa mansikka maailmalla. Mikä maa saa kunnian ottaa Muu maa mansikka -tittelin ensi kerralla? Perustelut ovat perusteltavissa.
Katso ohjelmaa, niin voit törmätä myös muihin uusiin osioihin.

Lavastetta on myös hieman viilattu. Nyt meillä on SALUUNANOVET! ... Niiden takia tosin jokainen vieraamme tulee lännentyyliin sisälle. Ja heiluttelee kuvitteellisia revolvereja. Emme silti poista ovia.

Triviaa: Suorana: Kortesmäen iso puuseinä on pöllitty eräästä Ylen toisesta ohjelmasta. Genre on tavallaan sama, mutta tyyli on huomattavasti rauhallisempi.
Jos tiedät minkä ohjelman lavasteesta puuseinä on keikattu, niin voitat uskomattomat Suorana: Kortesmäki turvaliivit! Ensimmäiselle menee. Kysymys on kyllä hieman vaikea... Ei noita huimia turvaliivejä ihan helpolla annetta.

Joonaakin on myös viilattu. Huononsimme hänen näköään, joten välillä hän joutuu turvautumaan silmälaseihin. Huomaa myös silmälaseista syntyvä huikea varjo. Siitä tulee vähän mieleen Star Trek: The Next Generation.
Paransimme myös Joonan vartaloa ja kestävyyttä. Parannukset ovat vielä silti beta-vaiheessa, mutta jouluun mennessä siirrymme varmasti lopulliseen versioon.

Suorana: Kortesmäessä on vieläkin joka maanantai live-veto. Luvassa huikeita bändejä. Ohjelmassamme vierailee myös stand up -koomikoita.

Näin. Paljon hyvää. Paljon lähetyksiä. Tule paikanpäälle katsomaan. Tyytyväisyystakuu. Jos et pidä, niin pääset seuraavalla kerralla VIP-aitioon*.

Kiitos,
Juha

* VIP-aition sijainnin ja määritelmän sanelevat työryhmän jäsenet. Työryhmällä on myös valta määritellä lyhenne "VIP" joka kerta eri tavalla. Aitio ei välttämättä sijaitse studiossa.

Lainaus

Kuka omistaa maailmanlopun?

Ville Matilainen — Thu, 20 Dec 2012 09:07:33 +0000

Joulukuun 21. päivä on perjantai. Tuolle päivälle tuntuu riittävän ohjelmaa.

Aikaa täytyy varata ainakin neljäsluokkalaisen joulutodistuksen ylistämiselle ja päiväkoti-ikäisen tanssikoulun avoimien ovien päivälle. Päivää pitäisi buukata myös sille iänikuiselle perjantaille (huutomerkeillä tai ei) ja ehtiä juomaan vielä yhdet pikkujoulut kiellon päälle. Pakko on kuulemma myös lähteä viimeiselle, kunnon joulushoppailukierrokselle (tähän kauhunhuutomerkkejä). Kaiken tämän lisäksi aikaa pitäisi vielä riittää tuntemamme maailman loppumiselle. Varmaa on, että päivästäni tulee ainakin kovin, kovin ärsyttävä.

Kalenteri täynnä siis, eikä siinä mitään. Jokavuotinen riesa. Päivyri täyttyy aina kohti loppuaan. Länsimaisena miehenä, kalenterin täyttyessä ei hätä ole juuri minkään näköinen. Ketään ei ihmetytä jos päivyrissäni ei ole tilaa millekään tai kenellekään. Sehän on sitä elämää.

Mutta kappas, mitä tapahtuu, kun yksi muinainen kalenteri ottaa, täyttyy ja päättyy eräällä keskiamerikkalaisella intiaaniheimolla? Tämähän on suorastaan maailmanloppu!

Katso Elävässä arkistossa: Mayat eivät ennustaneetkaan maailmanloppua vuodeksi 2012

Lehtiotsikoita, vitsejä, jopa kirjoja, mutta ainakin turhanpäiväisiä blogeja sekä ironista naureskelua. Jumalauta, aiheesta tehtiin sen keveyttä korostava, huono leffa jo kolme vuotta sitten! Kas kun ei toimintafiguureita.

Kysymys koko maailmanloppupälpätyksen takana on: Miksi juuri tämä perjantai on saanut näin ison huomioarvon? Miksi joidenkin mayojen tulkittu, oletettu ja virheelliseksikin todistettu muka-ennustus on saanut ainakin koko länsimaailman näin intoilemaan? Eiväthän näiden mayjojen puheet ole länsimaalaisia aiemminkaan kiinnostaneet, alkaen aina 1500-luvun ensikohtaamisista. Sitä paitsi maailma on loppunut vastaavalla tavalla jo monen monituista kertaa.

Katso ja kuuntele Elävässä arkistossa: Ihmiskunnan tuhoa on odotettu hartaasti jo tuhansia vuosia

Ymmärtäähän tämän. Kuten jokavuotisista linnan juhlista, haluavat kaikki mahdolliset totta kai osansa tästäkin kaikkia ihan satavarmasti koskettavasta päivästä. Lisäksi maailmanloppu myy varmasti paremmin, kuin maailman tuiki tavallinen, päivästä toiseen jatkuminen. Ja vielä paremmin se menee kaupaksi riittävän eksoottisen intiaanikansan rikkinäisillä kivikirjoituksilla, kuin jonkun amerikkalaisen eksentrikon julistuksilla taikka teatraalisuuteen taipuvien uskonnonlevittäjien varoituksilla.

Repikää siitä Harold Camping, mormonit, jehovat ja kaikki te muutkin jo yrittäneet! Maailmanloppu tulee, mutta tepä ette siitä pääse hyötymään! Ette ainakaan yksin.

Huippua on, että tämä lisämyyntipaketti putoaa keskelle vuoden jo muutenkin orgastisinta ostosrumbaa ja kevyen uutisoinnin sesonkia. Nyt voi lukea samasta lehdestä syväluotaavan artikkelin viime vuoden hittijoululahjasta ja heti seuraavalla sivulla vastakkainasetteluun tähtäävän asiantuntijahaastattelun kohta koittavasta maailmanlopusta. Tätä viestiä komppaavat sosiaalisen median pillipiiparit omilla ironisilla orsillaan.

Henkilökohtaisten, vuoden loppumetreillä jopa päivittäisten maailmanloppujeni takia toivon, että perjantaina kävisi edes jotain merkittävää. En nimittäin ehdi keksimään uusia tekosyitä olla lähtemättä niille joululahjaostoksille.

Katso Elävässä arkistossa: Viihteellistä maailmanloppua

Lainaus

YLE, tuo julkea viihdyke!

Vesa Pihanurmi — Wed, 16 Dec 2009 13:59:12 +0000

Kirjoittaja on suunnittelija Asia- ja Kulttuuri YLEssä.

Liikenne- ja viestintäministeriön vuotuinen selvitys suomalaisesta tv-tarjonnasta julkaistiin äskettäin. Kaupallisessa mediassa sen keskeisimmäksi huomioksi nostettiin YLEn ohjelmiston viihteellistyminen. Selvitys perustui viiteen otosviikkoon.

Koko vuoden osalta voimme omien luokitustemme pohjalta todeta, että YLEn ”viihteellisyys” nousi viime vuonna muutamalla tuhannesosalla. Samalla viihdeohjelmiemme määrä kuitenkin väheni yli 600 tunnilla YLE Extran lakkauttamisen tuloksena. Tä?

Viihdeohjelmien osuus YLEllä väheni myös LVM:n selvityksen mukaan, mutta silti YLE ”viihteellistyi”. Näin siksi, että viihteellisiksi ohjelmiksi katsottiin kaikki mahdollinen fiktio. Faktaa taas olivat esimerkiksi kaikki konsertit, koska ne ovat kulttuuria. Eli konsertit ovat kulttuuria, mutta elokuvat tai kotimaiset sarjat eivät tietenkään ole kulttuuria vaan viihdettä. Iron Maiden on faktaa ja Kieslowskin väritrilogia viihdettä.

Jospa uutisointi YLEn viihteellistymisestä onkin viihdettä? Rentoutuminen ja viihtyminenhän ovat television katselun keskeisimpiä motiiveja. Millaisten ohjelmien parissa ihmiset oikeastaan viihtyvät? Katsommeko paljonkin faktaohjelmia, joiden parissa emme viihdy?

Tv-ohjelmia katsotaan tiettyjen motiivien pohjalta ja jokaista ohjelmaa katsotaan monilla erilaisilla motiiveilla. Genre ei kerro, onko ohjelman sisältö katsojalleen viihdettä. Esimerkiksi RISC-tutkimuksessa Uutisvuoto peittosi ajan tasalla pitämisessä suurimman osan asiaohjelmistamme. Satuhäiden kautta taas saman tutkimuksen mukaan pystytään heijastamaan omaa elämää paremmin kuin faktaohjelmista.

Mutta oman elämän peilaaminen tv-ohjelman kauttahan on tietysti täyttä viihdettä? Toisaalta julkisen palvelun viihteelle määrättyä virikkeellisyyttä ei nähty lainkaan tärkeänä syynä katsoa viihdeohjelmia. Mennäänkö metsään, jos tästä huolimatta viihteellä yritetään jääräpäisesti ”virikkeellistää” katsojia?

Miksi puhdas viihtyminen on ylipäätään niin paheksuttava motiivi, että julkisen palvelun kuuluisi pitää siihen pitkä hajurako? Miksei voisi pitää tavoiteltavana sitä, että julkinen palvelu saa ihmiset myös viihtymään? Pitääkö julkisen palvelun olla aina huolestunut jostain ollakseen legitiimiä?

Elinkelpoisen julkisen palvelun on pakko huomioida asiakkaidensa syvimmät käyttömotiivit. Olisi suorastaan röyhkeää periä maksua palvelusta, joka näkisi asiakkaansa vain kaiken aikaa hyperaktiivisesti hyötyjä tuottavana tai virikkeellisyyttä hakevana suorittajana. YLE-lakiin pitäisikin ehdottomasti lisätä, että julkisen palvelun tehtävänä on myös relata.

Lainaus