Blogit - internet

Pallovideo on tulevaisuutta, pystyvideo jo tätä päivää

Tuija Aalto — Fri, 29 May 2015 12:25:00 +0000

Virtuaalilasien läpilyönti kuluttajamarkkinoilla ensi vuonna näyttää väistämättömältä. Pallovideo eli ns. "Spherical video" on jo joillekin edelläkävijöille tätä päivää: Oculus Riftin hankkinut Facebook on esitellyt kehittäjätapahtumassaan, miten 360-videoita esitetään yhteisöpalvelun uutisvirrassa, ja si sällöntuottajat - taitelijat, elokuvantekijät ja animaattorit, tekevät tahoillaan kokeiluja nähdäkseen, mistä ihmiset innostuvat.

Tutkan alla on kuitenkin muhinut toinen ilmiö: pystysuuntaisen videon yleistyminen. Internetanalyytikko Mary Meeker kiinnittää tuoreessa katsauksessaan huomiota siihen, miten nopeasti pystysuuntaisesti katsottavien videoiden katselemiseen käytetty aika on kasvanut. Amerikkalaiset katsovat pystyvideota jo 29 % ajastaan, verrattuna viiteen prosenttiin vuonna 2010.

Puhelinta pidetään kädessä yleensä pystysuunnassa, joten sillä kuvataankin usein niin. Esimerkiksi Twitterin ostamassa videopalvelu Periscopessa kuvataan ja katsotaan lähetykset pystysuunnassa.

Mobiililaitteiden yleistyminen kasvattaa ajankäyttöä digitaalisten laitteiden parissa. Viimeisten seitsemän vuoden aikana amerikkalaisten ajankäyttö digitaalisen median parissa on kaksinkertaistunut yli viiteen ja puoleen tuntiin vuorokaudessa. Amerikkalaiset viettävät kolmanneksen valveillaoloajastaan digitaalisten laitteiden parissa, toteaa Meeker (koko 197-sivuinen trendipaketti).

Lainaus

Seuraavat viisi vuotta nettikehitystä - laskuri on käynnistynyt

Tuija Aalto — Thu, 26 Feb 2015 19:28:33 +0000

Ylen verkkopalvelujen tähänastinen historia mukailee verkon kehitysvaiheita yleisemminkin. Olen tässä kuvassa jakanut kehityksen viiteen viiden vuoden vaiheeseen.

Vuonna 1995 elettiin world wide webin ensi askelia. Verkkoa selattiin linkkilistojen ja portaalien avulla. Internet-käyttöä mitattiin operaattorien liikennettä tilastoimalla.

2000-luvulle tultaessa alkoi ilmestyä suomenkielisiä blogeja. Åke Blomqvist tanssi diskoa gif-animaationa, koska modeemit. Toisella viisivuotisjaksolla Yle meni tosissaan verkkoon. Elävä arkisto aukesi, tehtävänään kertoa tulevillekin sukupolville, kuka oli Åke Blomqvist.

Tuli älypuhelimet, sosiaalinen media rymisti läpi Suomen.

Vuonna 2011 vuoden poliisi oli nettipoliisi Fobba. Helsinki Region Infoshare juhli kaksivuotista toimintaansa ja tuhannes tietoaineisto oli avattu. Ylekin avasi dataa, mm. Suomalaiset verkossa -tutkimuksen vastaukset.

2014 Tilastokeskus otti Kuluttajabarometrin laitetiedusteluun mukaan puettavan tietotekniikan. Älykello tai aktiivisuusranneke löytyi neljästä kotitaloudesta sadasta. Käyttöliittymät pienenevät, ehkä katoavat, kuten teknologiafestivaali SXSW:llä puhunut palvelukehittäjä Amber Case ennusti.

Viides viisivuotisjakso on vasta käynnistynyt. Digitaalisten palvelujen kehittymisvauhdin vain kiihtyessä luvassa lienee palvelukokemuksia, jotka lähestyvät puhdasta taikaa. Millaisia palveluja itse odotat innokkaimmin? Oletko ehkä itse kehittämässä jotakin huimaa?

Lainaus

Melkein kiinnostavaa ei enää tehdä

Atte Jääskeläinen — Mon, 26 Jan 2015 14:22:51 +0000

Atte Jääskeläinen on Ylen Uutis- ja ajankohtaistoiminnan johtaja.

Melkein kiinnostavaa. Melkein tärkeää. Melkein näyttävää.

Näitä ei ensi viikosta alkaen Ylen Uutis- ja ajankohtaistoiminnassa ole tarkoitus enää tehdä.

Olen yrittänyt pian 20 vuotta ymmärtää, miten internet vaikuttaa journalismin tekemiseen ja kulutukseen. Yksi tärkeimmistä oivalluksista on se, että internet-aikana ei kannata tehdä samaa kuin muut.

Kaikki maailman sisällöt ovat nyt kaikkien saatavilla. Kukaan ei halua valita toiseksi parasta, jos paraskin on tarjolla. Siksi nyt vain paras on kyllin hyvää.

Journalistien kannalta tämä on loistava mahdollisuus. Voi keskittyä tekemään erinomaista. Erinomaisuus on eri tilanteissa erilaista. Välillä se on nopeaa ja lyhyttä, toisinaan taas pitkää, ajateltua ja syvällistä. Mutta kaikissa näissä tilanteissa mielekästä, tärkeää työtä, jolla on yleisön mielestä arvoa.

Nyt ei siis kannata tehdä samaa tai yhtä hyvää kuin muut. Ei kannata myöskään tehdä televisioon sellaista, jonka kaikki ovat jo päivällä nähneet tai kuulleet.

Otamme ensi viikolla käyttöön uuden toimintamallin, jolla on tarkoitus. Yritämme parantaa.

Jokaisen jutun tavoitteena tulee olla se, että se on ajateltu ja hyvin tehty – oli se sitten lyhyt tai pitkä. Siksi erikoistumme uudella tavalla. Jos aihe ratkaisee, ryhmitymme uudella tavalla toimituksittain aiheen ympärille ja erikoistumme siihen.

Aihetta voidaan näin helpommin kuljettaa välineestä ja lähetyksestä toiseen tiimissä, joka tekee työtä yhdessä. Kerromme aiheesta kaikissa välineissämme. Teemme työtä suomalaisille, emme radioon tai televisioon.

Kun välineen osaaminen ja ymmärtäminen on tärkeä, on siinäkin oltava erinomainen. Osa meistä erikoistuu siksi edelleen televisio-, radio- tai verkkoilmaisuun.

Jatkossa valitsemme tarkemmin. Mitä juttuja kannattaa tarjota radiolähetyksissä aamulla ja televisiossa illalla? Lähetysten on palveltava kuulijoitaan ja katsojiaan. Valintojen tekeminen on oma taitonsa, jonka pitää perustua ihmisten ajankäytön ja tarpeiden aiempaa tarkempaan ymmärtämiseen.

Pohdimme myös miten pystymme palvelemaan jokaista suomalaista omalla, juuri hänelle räätälöidyllä palvelulla. Sitä varten varaamme rahaa ja ihmisiä uuden kehittämiseen, ja etenemme kohti yhä henkilökohtaisempia mobiili- ja verkkopalveluja.

-----

Tiedote 22.10.2014: Nimityksiä Ylen Uutis- ja ajankohtaistoiminnassa

Lainaus

Tekijänoikeudet yhä Elävän arkiston ja muun nettikehityksen haaste

Reijo Perälä — Fri, 28 Nov 2014 09:25:42 +0000

Kun median tarjonta on runsas ja kun ajankäytöstä käydään kovenevaa kisaa, ihmiset liikkuvat parhaiten monipuolisen ja laadukkaan sisällön perässä. Toinen ja vähintään yhtä tärkeä pointti on helppous. Mitä helpompaa median käyttö ja kuluttaminen ovat, sitä suurempi on palvelujen imu.

Netissä kehityksen haasteina ovat myös tekijänoikeudet. Vaikka vuosien varrella on kuljettu tekijänoikeusrintamallakin pitkä matka myönteiseen suuntaan, työmaata on vielä kosolti edessä, jotta esim. Ylen arkistojen runsas sisältö saataisiin netissä suomalaisten saataville

Sopimuksia on tietenkin kunnioitettava. Se on lähtökohta. Ponnistuksia tarvittaisiin kuitenkin siihen, että vanhoja rönsyjä raivattaisiin pois ja sopimisen malleja saataisiin uudistettua entistä kovemmalla vauhdilla nettiaikaan sopiviksi.

Suurin ongelma on tietysti siinä, että tekijänoikeuksia koskevat kirjaukset, mallit ja rakenteet ovat vanhasta maailmasta. Kun sopimusrakenteita sorvattiin, netistä ei ollut hajuakaan.

Vanhan maailman mallit ja tekijänoikeuksien korvausperusteet eivät toimi tässä maailmassa. Mutta kun uusiakaan malleja ei ole kyetty kattavasti luomaan, on toimittu vanhojen rakenteiden mukaan.

Monissa maissa nettijulkaisun esteitä on raivattu kansallisella lainsäädännöllä ja valtion rahoillakin, mutta Suomessa tätä kautta ei ole juurikaan edetty.

Hyllyt täynnä tavaraa

Ylen tv-arkistossa on satoja tuhansia ja radioarkistossa lähes miljoona ohjelmanimikettä. Tässä joukossa on kuitenkin runsaasti myös sellaista ohjelmistoa, jota ei saada nykyisillä sopimusrakenteilla arkistojen hyllyiltä netissä katseltavaksi ja kuunneltavaksi, vaikka nämä ohjelmat ovat puhtaasti Yleisradion omatuotantoisia ohjelmia.

Yle-veron maksajille ja Yleisradion sisälläkin tätä on vaikea selittää. Mutta näin se vain on.

Esimerkiksi Ylen Elävällä arkistolla ei ole oikeuksia esittää kokonaisia draama- ja viihdeohjelmia, vaan ainoastaan rajattu määrä näytteitä. Kun Elävä arkisto vuonna 2006 aloitti ja kun nettitarjontaa oli vähän, pelkät näytteet ja klipit riittivät internetin ensihuumaan.

Musikki rajaa rankasti

Toinen rankasti rajaava tekijä on musiikki. Levymusiikki rajaa myös Yle Areenan ohjelmistoa. Ulkomailla asuvat suomalaiset haluaisivat nauttia Areenan kautta kotimaansa ohjelmista, mutta kun monet ohjelmat sisältävät runsaasti levymusiikkia, ohjelmat on pakko ”georajata” Suomeen.

Ylen Elävässä arkistossa tilanne on vielä vaikeampi. Yhtä äänilevyä saa soittaa korkeintaan 60 sekuntia ja korkeintaan puolet äänilevyn kestosta. Puheen taustalla soivalla musiikilla, jota käytetään tehosteena, on sama hinta ja rajoitteet kuin muullakin musiikilla.

Musiikkia koskevat rajoitukset eivät ole tätä päivää. Ne tulisi voida kiireesti purkaa. Netissä tällaisten rajoitusten kanssa on vaikea elää, koska kiinnostavin ja paras osa ohjelmistoa rajautuu musiikin vuoksi pois.

Sopimukset syyniin

Kysymys on muutenkin sekä rahasta että rakenteista. Jos nettijulkaisun korvaustaso johdetaan television uusintahinnoista, pyöritään sellaisissa euromäärissä, että Ylen tuottamat hyvät tv-elokuvat jäävät ikuisiksi ajoiksi arkistojen hyllyihin.

Myös maksukäytäntöjä tulisi yksinkertaistaa. Jos jokaisen oikeudenomistajan rojaltit joudutaan erikseen clearaamaan ja tilittämään, on homma toivottoman hidasta ja työlästä. Julkaisu pysähtyy jo siihen. Yle onkin esittänyt ns. yleistä sopimuslisenssiä, joka ainakin yksinkertaistaisi ja helpottaisi sopimusprosessia. Maksamista se ei poista, mutta sopiminen yksinkertaistuu.

Ruotsissa päädyttiin sellaiseen malliin, että rajavuodeksi sovittiin tekijänoikeuksien haltijoiden kanssa vuosi 2005. Sitä vanhempaa draamaa Öppet arkiv eli Ruotsin Elävä arkisto saa esittää kokonaisina ohjelmina ja ohjelmasarjoina.

Jotakin samankaltaista rajavuotta Ylekin voisi ensi vaiheessa ajatella draaman ja viihteen osalta. Rajavuosi voisi meilläkin olla nyt vaikka vuosi 2005, jota edeltävät ohjelmat määrittyisivät ”arkisto-ohjelmiksi” ja jota varten määriteltäisiin oma korvaustaso. Kymmenen vuoden siirtyvä marginaali antaisi aikaa sopeutua.

Keskeisimmäksi korvausperusteeksi pitäisi yleensäkin ottaa katselu- ja kuuntelumäärät. Se, millaisella päätelaitteella katselu ja kuuntelu tapahtuvat ja monenko erilaisen päätelaitteen kautta ohjelmia jaetaan, ei ole merkittävää.

Merkittävää ei ole myöskään se, paljonko ohjelmistoa on tarjolla, vaan se, paljonko tätä ohjelmistoa katsellaan ja kuunnellaan.

”Verkko edellä muutokseen”, kuuluu Ylen slogan. Uusia, nettiaikaan soveltuvia sopimusmalleja siis kaivataan.

Elävän arkiston embeddauksesta vuosi sitten tehty sopimus onkin hyvä esimerkki siitä, että myös tekijänoikeusjärjestöillä on valmiutta ja halua muutokseen. Tällä tiellä olisi hyvä jatkaa kohti uusia avauksia.

Reijo Perälä on Yle Areenan, Elävän arkiston ja yle.fi -etusivun ohjelmapäällikkö.

Lainaus

Tulevaisuuden internet on vaikuttavampi, verkostoituneempi ja intuitiivinen

Riikka Kämppi — Mon, 25 Aug 2014 11:21:25 +0000

Riikka Kämppi on viestintäammattilainen, joka toimi 2002-2012 Ylen Hyvä säätiön toiminnajohtajana.

Wikimania 2014 kokosi Lontooseen pari tuhatta internetin kehittäjää noin kuudestakymmenestä eri maasta. Internetin kehitys ei ole ainoastaan koodareiden asia, vaan myös tutkijoita, humanisteja, aktivisteja ja toimittajia tarvitaan.

Internet on kehittynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana maailmanlaajuisesta tietoverkosta tiedon ekosysteemiksi. On syntynyt uudenlainen tapa käsitellä, ajatella, lajitella, julkaista ja jakaa tietoa. Systeemi kehittyy koko ajan lukemattomien ihmisten kollektiivisesta toimesta.

Wikipedia ja koko avoimen tiedon globaali verkosto eroaa kirjoista ja kirjastoista, koska se tarjoaa tiedon lisäksi välineet osallistumiseen, tiedon jalostamiseen ja kehittämiseen.

"LOD Cloud Diagram as of September 2011" by Anja Jentzsch - Own work. Licensed under Creative Commons Attribution-Share Alike 3.0 via Wikimedia Commons

Useita internetin keskeisimpiä kehittäjiä www:n isästä Sir Tim Berners-Leestä alkaen yhdistää käsitys netistä koko maailmaa hyödyttävänä perusoikeutena, jossa kenen tahansa pitäisi voida vapaasti kommunikoida, tehdä yhteistyötä ja luoda.

Ensimmäisenä, jo viime vuosituhannella, vapautettiin lähdekoodi, kuten Linux. 2001 perustetun Creative Commons -lisenssien käyttäjien määrä onkin kasvanut jo satoihin miljooniin, ehkä jo miljardiin. Nykyään käyttäjinä ovat esimerkiksi Flickr, Google, White House ja Al Jazeera.

Lähdekoodin ohella 2000-luvulla on vapautettu tietoa. Avoimen, koneellisesti luettavan tiedon ja sitä tuottavien yhteisöjen määrä on kasvanut nopeasti.

Diginatiivit osaavat jakaa tietoa ja vaikuttaa

On vaikea kuvitella, että kehitys kääntyisi päinvastaiseen suuuntaan. Useat valtiot ja niiden yhteenliittymät, OECD ja G8 mukaan lukien, ovat parin viime vuoden aikana sitoutuneet avoimen datan lisäämiseen.

Tiedon ja lähdekoodin vapautumisen myötä on jo syntynyt ”big data” ja ”liquid information” - valtavat tietopankit ja keinot käsitellä tietoa niin, että se on aktiivista ja reagoivaa.

Big data on tulevaisuuden resurssi ja kasvun mahdollisuus erityisesti yrityksille. Mc Kinsey arvioi tuoreessa raportissaan, että avoimen tiedon potentiaalinen taloudellinen arvo on kolmesta viiteen biljoonaa dollaria.

Big data hyödyttää jo valtioita ja yrityksiä. MIT:n Billion Prices Project kerää hintatietoja lukemattomista lähteistä – ja julkaisee tietoa inflaation kehityksestä päivittäin, reaaliajassa.

Internetin kehityksen myötä myös tiedonvälitys ja opetus muuttuvat vääjämättä.

Generation Z tai Millenium-sukupolvi eli vuosituhannen vaihteen alla ja jälkeen syntyneet ovat kasvaneet diginatiiveiksi – myös sosiaalisesti. He ovat tottuneet etsimään ajatuksilleen vastakaikua toisiltaan, vaikuttamaan ja identifioitumaan verkossa. He saavat tietoa omien rajojensa ulkopuolelta enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja heillä on verkostoja, joissa voi oppia, jakaa ja vaikuttaa.

Jos internetissä oleskelua kuvaa akselilla vierailija-asukas, olemme siirtymässä nuorison mukana vierailijoista asukkaiksi. Asukkaat jättävät pysyvän jälkensä nettiin, sen sijaan, että vain passiivisesti katsoisivat tarjontaa.

Tulevaisuuden oppimisessa pelkkä vastauksien esittäminen ei ole enää relevanttia, koska googlaamalla tai Wikipediasta voi kopioida valmiita vastauksia. Jo peruskouluvaiheessa pitäisikin siirtyä esittämään kysymyksiä, ja vertaisoppimiseen. Opettajat ja koululaitos eivät ole pysyneet internetin kehityksessä mukana, joten sen opetuksen on tultava, ja tuleekin jo, koulujen ulkopuolelta.

Wikimedian uudet suunnitelmat, kuten Wikinews ja Wikipolitics, haastavat perinteisen median ajattelemaan uutistoimintansa uudella, osallistavalla tavalla.

Kehityksen kärjessä kulkevat hallitukset, kuten gov.uk, näkevät avoimen tiedon tuottamisen, vaikkapa tilastot palveluiden käyttämisestä, olevan itsessään julkista palvelua. Ajattelun levitessä tulevaisuuden veronmaksajat vaativat yhä enemmän tietoa verovaroilla tuotetuista palveluista kaikkien ulottuville, eikä täydellinen copyright tai vetoaminen liikesalaisuuteen tunnu julkisten palvelujen osalta perustellulta.

Verrattuna muihin pohjoismaihin tai Englantiin, Suomea ei voi tällä hetkellä kutsua avoimen tiedon edelläkävijäksi (ks. OKFN maakatsaus ja Open Data -barometri). Ylessä on kuitenkin vireillä useita avoimen tiedon hankkeita ja hyvät mahdollisuudet näyttää tulevaisuuden suuntaa Suomessa. Ylen pitäisi luoda julkisia digitaalisia tiloja.

Lainaus

Näin verkkoneutraliteettia perustellaan - Verkkoneutraliteetin sääntelyn kuulumisia Euroopasta

Janne Holopainen — Mon, 18 Aug 2014 18:47:56 +0000

Janne Holopainen on mediasääntelyn päällikkö Ylen lakiosastolla.

Tämä teksti on jatkoa helmikuiseen kirjoitukseeni ”Netinkäyttäjän perusoikeuksia pohditaan Helsingissä, Brysselissä ja Washingtonissa”. Esitän ensin katsauksen verkkoneutraliteetin eli internetin avoimuuden sääntelyssä Euroopassa helmikuun jälkeen tapahtuneeseen. Sen jälkeen jatkan helmikuisen kirjoitukseni pohdintaa verkkoneutraliteetin perusteluista. Kirjoitussarja jatkuu katsauksilla Yhdysvaltain tuoreeseen verkkoneutraliteettikeskusteluun ja internetin videoliikenteen hinnoittelun vaihtoehtoihin.

Verkkoneutraliteetin sääntely Euroopassa, helmikuu–elokuu 2014

Suomalainen verkkoneutraliteettisäännös on edelleen eduskunnan käsiteltävänä osana uutta tietoyhteiskuntakaari-lakiesitystä. Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnan odotetaan antavan sisällöllisesti ratkaisevan mietintönsä syyskuussa. Eduskunta hyväksynee lakiehdotuksen 110 §:ssä olevan verkkoneutraliteettisäännöksen hallituksen esittämässä muodossa. Uusi tietoyhteiskuntakaari tullee voimaan vuoden 2015 alussa.

Huhtikuussa toimikautensa päättynyt edellinen europarlamentti teki täysistunnossaan 3.4.2014 useita muutoksia komission ehdotukseen EU:n teleyhteismarkkina-asetukseksi. Parlamentin muokkaama 23 artiklan verkkoneutraliteettisäännös rajoittaisi teleoperaattorien toimintavapautta ja ansaintamahdollisuuksia enemmän kuin EU-komission alkuperäinen ehdotus. (Parlamentin hyväksymä versio 23 artiklasta on tämän kirjoituksen lopussa).

Parlamentin hyväksymä verkkoneutraliteettisäännös tulee todennäköisesti vielä muuttumaan sisällöltään parlamentin, jäsenvaltioiden ja komission välisen kompromissin muotoilussa. Tällä hetkellä vaikuttaa melko todennäköiseltä, että EU-verkkoneutraliteettisäännös voisi tulla hyväksytyksi Italian EU-puheenjohtajuuskaudella vuoden 2014 loppuun mennessä (ks. Italian pj-kauden ohjelma s. 59). Sen jälkeen säännös voisi tulla voimaan vuoden 2015 aikana. Tässä tapauksessa kansallisen tietoyhteiskuntakaaren pykälä ehtisi olla voimassa alle vuoden tammikuusta 2015 lähtien ennen kumoutumistaan Suomessakin sellaisenaan sitovan EU-säännöksen tieltä.

Verkkoneutraliteetin sääntelyn perusteluja

Eduskuntakäsittelyssä verkkoneutraliteettisäännöksestä on toistaiseksi valmistunut perustuslaki-, sivistys- ja talousvaliokuntien lausunnot, jotka ovat pohjana vielä valmisteltavana olevalle liikenne- ja viestintävaliokunnan mietinnölle.

Perustuslakivaliokunta toteaa väliotsikon ”Verkon neutraliteetti” alla (PeVL 18/2014):

”Perustuslakivaliokunta pitää … verkkoneutraliteettia nykyisessä sähköiseen viestintään pitkälti perustuvassa yhteiskunnassa perustuslain 12 §:ssä turvatun sananvapauden mahdollisimman laajan toteutumisen kannalta tärkeänä periaatteena. Internetin palveluihin ja sovelluksiin pääsyn turvaamisella voi olla välillistä merkitystä myös useiden muiden perusoikeuksien turvaamiselle. Liikenne- ja viestintävaliokunnan on siksi syytä varmistua siitä, että pääsäännölle asetettavat rajoitukset ovat välttämättömiä, täsmällisesti rajattuja ja syrjimättömiä.”

Valiokunnan kannanotto on hyvin samansuuntainen kuin YK:n sananvapausraportoijan toteamus vuodelta 2011:

”… any restriction must be clearly provided by law, and proven to be necessary and the least intrusive means available for the purpose of protecting the rights of others”

Verkkoneutraliteettikeskustelussa verkon avoimuus on joskus haluttu nimetä uudeksi inhimilliseksi perusoikeudeksi, mikä ei ainakaan toistaiseksi ole oikeudellisesti perusteltavissa.

Sivistysvaliokunta kirjoittaa verkkoneutraliteettista (SiVL 5/2014) :

”Sivistysvaliokunta pitää välttämättömänä, että kaikki Suomessa tarjolla olevat internetliittymät ovat todella verkkoneutraaleja, eikä niistä lähtökohtaisesti rajata pois tai hidasteta mitään tiettyä sisältöä tai palvelua. Valiokunta ehdottaa liikenne- ja viestintävaliokunnalle, että se vielä tarkastelisi verkkoneutraliteettia määrittelevän ehdotuksen sanamuotoa sen varmistamiseksi, että erityisesti mahdollisuus rajoittaa internetyhteyden käyttöä teleyrityksen ja tilaajan välisellä sopimuksella tulkitaan kaikilta osin rajoitetuksi poikkeukseksi pääsäännöstä.

Valiokunta korostaa, että verkkoneutraliteettia koskevan 110 §:n 1 momentin 2 kohdan yksityiskohtaisissa perusteluissa mainitaan nimenomaisesti tekijänoikeuslainsäädännön perusteella annetavat viranomaisen tai tuomioistuimen päätökset. Valiokunta pitää tärkeänä, että selkeästi laittomiin, tekijänoikeuksia loukkaaviin palveluihin vastaisuudessakin voidaan puuttua tuomioistuimen tekijänoikeuslain säännösten perusteella internetpalvelun tarjoajiin kohdistettavilla yksilöidyn palvelun keskeyttämismääräyksillä.

Talousvaliokunta toteaa lyhyesti (TaVL 15/2014)

”Palvelujen helppokäyttöisyyden kannalta verkkoneutraliteetti on avainasemassa. Verkkoneutraliteetin voidaan arvioida myös edistävän kilpailua, kun kuluttajat voivat valita laitteet ja palvelut vapaasti ilman rajoituksia.”

Mikään eturyhmä ei ole voimakkaasti pyrkinyt muuttamaan hallituksen esityksessä olevaa liikenne- ja viestintäministeriön muotoilemaa monimutkaista kompromissia. Verkkoneutraliteetin sääntely ei myöskään ole Suomessa kerännyt juurikaan tiedotusvälinejulkisuutta. Halutessaan tätä voi pitää merkkinä LVM:n laatiman kompromissin reilusta tasapuolisuudesta tai monimutkaisesta vaikeaselkoisuudesta.

Edellä siteerattujen lausuntojen pohjalta voi liikenne- ja viestintävaliokunnan mietintöä ennakoiden luonnehtia, että verkkoneutraliteettisääntely ei näytä olevan Suomessa viestintäpoliittisesti erityisen vaikeaa. Suomen internetliittymämarkkinoilla ei ole havaittu samankaltaisia teleoperaattorien toteuttamia tai suunnittelemia verkkoneutraliteetin rikkomuksia, jotka ovat herättäneet viestintäpoliittista keskustelua monissa muissa EU-maissa.

Yleisradio totesi eduskunnalle antamassaan lausunnossa verkkoneutraliteetista (s. 7) pitävänsä lakiesityksen 110 § verkkoneutraliteettisäännöstä "kohtuullisena kompromissina teleoperaattoreiden ansainmahdollisuuksien ja käytännöllis-teknisten tarpeiden sekä toisaalta internetin käyttäjien ja internetpalveluiden toimintavapauden välillä”

EU-verkkoneutraliteettisäännöksen näkymiä

Lopulliselta sisällöltään vielä avoin eurooppalainen verkkoneutraliteettisäännös näyttää olevan muotoutumassa tiukemmaksi kuin suomalainen säännös. Tämä tarkoittaa suurempia teleoperaattorien toimintavapauden ja ansaintamahdollisuuksien rajoituksia, ja toisaalta vahvempia oikeuksia netinkäyttäjille. Eurooppalaiset teleoperaattorit vastustavatkin jyrkästi parlamentin versiota ja pyrkivät muuttamaan sitä vaikuttamalla jäsenvaltioiden hallituksiin, Suomessa liikenneministeriöön. Vastaavasti Euroopan yleisradioyhtiöiden keskusjärjestö EBU ja Yleisradio sen jäsenenä tukevat parlamentin versiota.

Verkkoneutraliteettisäännös on osa komission ehdotusta EU:n teleyhteismarkkina-asetukseksi, joka on kokonaisuudessaan kiivaan lobbauksen kohteena. Verkkoneutraliteetti ei näytä nousseen ainakaan suomenkielisen julkisen keskustelun kohteeksi, vaan väittely on jäänyt edunvalvonta- ja päätöksentekokoneiston sisäiseksi.

EU-säännöksen säännöksen lopullinen muotoilu voi muuttua vielä olennaisesti ensi syksyn aikana käytävissä kompromissineuvotteluissa. EU-säännös saattaa myös siirtää osan toimivaltaa tarkkojen sääntöjen asettamiseen EU-maiden teleregulaattorien yhteistyöelimelle BERECille, jossa Suomea edustaa Viestintävirasto. Tässä tapauksessa tarkat käytännössä sovellettavat säännöt eivät vielä ilmenisi lopullisesta EU-asetuksesta, vaan vasta myöhemmistä BERECin ohjeista.

Netinkäyttäjien lisäksi tiukasta verkkoneutraliteettisääntelystä hyötyvät myös Yleisradion ja Netflixin kaltaiset sisällöntarjoajat, kun niiden neuvotteluvoima suhteessa teleoperaattoreihin lisääntyy teleoperaattorien toimintavapauden rajoitusten myötä. Käytännössä kenties eniten tiukasta verkkoneutraliteettisääntelystä hyötyvät uudet markkinoille pyrkivät nettipalveluyritykset, olipa niiden tuote luonteeltaan viihde-, viestintä- tai muu hyötypalvelu.

Eurooppalainen ja suomalainen tekeillä olevat verkkoneutraliteettisäännökset ovat tämänhetkisessä muodossaan teleoperaattorien kannalta lievempiä kuin Hollannissa vuonna 2012 säädetty tiukka verkkoneutraliteettisäännös.

Euroopan parlamentin hyväksymä versio EU:n teleyhteismarkkina-asetuksen verkkoneutraliteettisäännöksestä:

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 3. huhtikuuta 2014 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eurooppalaisia sähköisen viestinnän sisämarkkinoita ja koko Euroopan yhteen liittämistä koskevista toimenpiteistä …

2 artikla – Määritelmät

Lisäksi tässä asetuksessa tarkoitetaan
…
12 a) ’verkon neutraaliudella’ periaatetta, jonka mukaan kaikkea internet-liikennettä kohdellaan yhdenvertaisesti, syrjimättä, rajoituksitta ja häiriöittä riippumatta lähettäjästä, vastaanottajasta, tyypistä, sisällöstä, laitteesta, palvelusta tai sovelluksesta;
…
14) ’internet-liityntäpalvelulla’ yleisesti saatavilla olevaa sähköistä viestintäpalvelua, joka tarjoaa yhteyden internetiin verkon neutraaliuden periaatteen mukaisesti ja sitä kautta käytännöllisesti katsoen kaikkiin internetin päätepisteisiin riippumatta käytetystä verkkoteknologiasta tai päätelaitteista ;
15) ’erikoistuneella palvelulla’ sähköistä viestintäpalvelua joka on optimoitu tiettyjä sisältöjä, sovelluksia tai palveluja taikka näiden yhdistelmiä varten, joka tarjotaan loogisesti selvästi erotettavalla kapasiteetilla ja riippuvaisena tiukasta käytönvalvonnasta, joka tarjoaa toimintoja, jotka edellyttävät kaikissa vaiheissa parempaa laatua, ja jota ei markkinoida tai jota ei voida käyttää internet-liityntäpalvelua korvaavana palveluna;
…

23 artikla — Vapaus tarjota ja hyödyntää pääsyä avoimeen internetiin sekä kohtuullinen liikenteenhallinta

1. Loppukäyttäjillä on oikeus saada ja välittää tietoa ja sisältöjä sekä käyttää ja tarjota valitsemiaan sovelluksia ja palveluja ja käyttää valitsemiaan päätteitä riippumatta loppukäyttäjän tai palveluntarjoajan sijaintipaikasta tai palvelun, tiedon tai sisällön alkuperästä tai määränpäästä, internet-liityntäpalvelunsa kautta.

2. Internet-liityntäpalveluiden tarjoajat, yleisen sähköisen viestinnän tarjoajat ja sisältöjen, sovellusten ja palvelujen tarjoajat voivat vapaasti tarjota erikoistuneita palveluja loppukäyttäjille. Näitä palveluja voidaan tarjota ainoastaan siinä tapauksessa, että verkkokapasiteetti riittää niiden tarjoamiseen internet-liityntäpalveluiden ohella ja että ne eivät heikennä internet-liityntäpalveluiden saatavuutta tai laatua. Loppukäyttäjille internet-liityntäpalveluja tarjoavat tarjoajat eivät saa tehdä eroa toiminnallisesti toisiaan vastaavien palvelujen ja sovellusten välillä.

3. Tämä artikla ei rajoita unionin tai kansallista lainsäädäntöä, joka koskee välitettävien tietojen, sisältöjen, sovellusten tai palvelujen laillisuutta.

4. Loppukäyttäjille on annettava täydelliset tiedot direktiivin 2002/22/EY 20 artiklan 2 kohdan, 21 artiklan 3 kohdan ja 21 a artiklan mukaisesti, mukaan lukien tiedot kaikista sovellettavista liikenteenhallintatoimenpiteistä, jotka saattavat vaikuttaa tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen tiedon, sisällön, sovellusten ja palvelujen saatavuuteen ja jakeluun .

5. Internet-liityntäpalvelujen tarjoajat ja loppukäyttäjät voivat sopia internet-liityntäpalvelujen datansiirtomäärien tai -nopeuksien rajoittamisesta. Internet-liityntäpalvelujen tarjoajat eivät saa rajoittaa 1 kohdassa säädettyjä vapauksia estämällä pääsyn tiettyihin sisältöihin, sovelluksiin tai palveluihin taikka niiden tiettyihin luokkiin, hidastamalla tai muuttamalla niitä, heikentämällä niiden laatua tai syrjimällä niitä, paitsi tapauksissa, joissa on välttämätöntä soveltaa liikenteenhallintatoimenpiteitä. Liikenteenhallintatoimenpiteiden on oltava läpinäkyviä, syrjimättömiä ja oikeasuhteisia ja niiden on oltava tarpeen, jotta voidaan

a) panna täytäntöön tuomioistuimen määräys;

b) säilyttää verkon, sen kautta tarjottavien palvelujen ja loppukäyttäjien päätelaitteiden eheys ja turvallisuus;

c) estää ei-toivottu viestintä loppukäyttäjille, jotka ovat antaneet ennalta suostumuksensa tällaisille rajoittaville toimenpiteille;

d) ehkäistä tai lieventää tilapäisen ja poikkeuksellisen verkon ruuhkautumisen vaikutukset sillä edellytyksellä, että toisiaan vastaavia liikenteen tyyppejä kohdellaan yhtäläisesti.

Liikenteenhallintatoimenpiteitä on sovellettava vain välttämättömän ajan .

Liikenteenhallintaan saa liittyä ainoastaan sellaista henkilötietojen käsittelyä, joka on välttämätöntä ja oikeasuhteista tämän kohdan tarkoitusten saavuttamiseksi ja siihen on sovellettava myös direktiiviä 2002/58/EY erityisesti viestinnän luottamuksellisuuden osalta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 95/46/EY soveltamista.

Internet-liityntäpalvelujen tarjoajien on otettava käyttöön asianmukaisia, selkeitä, avoimia ja tehokkaita menettelyjä, joilla on tarkoitus käsitellä tämän artiklan väitettyjä rikkomuksia koskevia valituksia. Tällaisilla menettelyillä ei saa rajoittaa loppukäyttäjien oikeutta ilmoittaa asiasta kansalliselle sääntelyviranomaiselle.

Lainaus

Rankkoja ja arvokkaita tarinoita

Marit af Björkesten — Wed, 04 Jun 2014 10:56:10 +0000

Marit af Björkesten on Svenska Ylen johtaja.

Vanhin oli täyttänyt seitsemänkymmentä, nuorimmat olivat koululaisia. Monet olivat jättäneet ikävät muistot taakseen, toiset painiskelevat niiden kanssa päivittäin vielä vuosikymmentenkin jälkeen. Suurin osa oli yrittänyt hakea apua, mutta harva oli sitä saanut.

Kaikilla heillä oli yksi yhteinen tekijä – halu ja uskallus kertoa oma tarinansa kiusaamisesta. Ja ollaksemme rehellisiä, tämä tarve oli paljon suurempi kuin osasimme kuvitellakaan, kun päätimme nostaa kiusaamisen teemaksi kaikilla Svenska Ylen kanavilla.

Kun suunnittelimme viikon kestävää joukkoistamisprojektiamme #TaDetPåAllvar – Fixa mobbningen toimittajat kuvittelivat saavansa muutamia tarinoita, jotka avartaisivat käsitystämme kiusaamisen syistä ja seurauksista.

Näitä henkilökohtaisia kertomuksia tulvi kuitenkin ovista ja ikkunoista, ja vielä sellaisella vauhdilla että jouduimme haalimaan lisäapua, jotta saisimme tarinat julkaistua verkossa. Samaan aikaan Vegan, Extremin ja Yle Femin ohjelmantekijät käsittelivät teemaa eri näkökulmista lukuisissa ohjelmissaan.

Joukkoistaminen tuo asiantuntemusta, syvyyttä, koskettavuutta

Satoja kertomuksia luettiin, kuunneltiin, katseltiin ja jaettiin kymmeniä tuhansia kertoja. Sosiaalisessa mediassa yksi toisensa jälkeen rohkaistui kertomaan omista kokemuksistaan. Tarinapankkimme kertomukset ovat aika rankkaa luettavaa, mutta moni kertoo saaneensa lohtua muiden kokemuksista.

Myös muut kuin kiusaajat ja kiusatut ovat ottaneet yhteyttä ja kiittäneet keskusteluista ja niistä työkaluista, jotka nousivat esiin projektin aikana. ”Tämä jos jotain on julkista palvelua” kirjoitti eräs netin käyttäjä. Samaa mieltä ovat myös kiusaamisen parissa työskentelevät järjestöt, jotka parhaillaan keskustelevat kanssamme siitä miten materiaalia voisi hyödyntää jatkossakin, esimerkiksi opettajien koulutuksessa.

Joukkoistaminen ei ole helppoa, eikä aina ihan halpaakaan. Kun se onnistuu, panokset kuitenkin moninkertaistuvat. Fixa mobbningen-toimitus koostui alun perin kuudesta ihmisestä. Verkon kautta osallistaminen toi hetkessä satoja tekijöitä, jotka kaiken lisäksi toivat projektiin sellaista syvyyttä, asiantuntemusta ja koskettavuutta, jota emme olisi saaneet aikaan omin päin.

Ylen uudistetussa strategiassa mennään verkko edellä, jotta tavoitamme suomalaiset paremmin. Mutta tavoittamisen lisäksi verkko tuo myös mahdollisuuden tehdä aiempaakin merkittävämpiä ja puhuttelevampia sisältöjä.

Vaikka viimeisten projektiemme nimet ovat olleet kunnianhimoisesti Fixa högskolan ja Fixa mobbningen, Ylen tehtävä ei tietenkään voi olla suurten yhteiskunnallisten ongelmien poistaminen. Kiusaaminen taitaa jatkua sekä kouluissa, että työpaikoilla tämänkin jälkeen.

Uskomme kuitenkin, että lukijoiden, kuuntelijoiden ja katsojien kanssa tehty yhteistyö on mielekäs tapa luoda palikoita, jotka voivat olla osa paremman yhteiskunnan rakentamista. Hyvä alku on jo se, että ainakin yksi entinen kiusaaja kertoi pyytäneensä anteeksi löydettyään tarinapankistamme liiankin tutun kuvauksen nuoruudestaan.

Lainaus

Verkko edellä kohti tulevaisuutta

Janne Yli-Äyhö — Tue, 22 Apr 2014 07:27:45 +0000

Janne Yli-Äyhö on Ylen tuotantojohtaja.

Verkkopalveluiden kehittäjät pitivät Ylessä pari viikkoa sitten internetin kehityspäällikkö Sami Kallisen johdolla kolmen tunnin intensiivisen istunnon API-arkkitehtuurin ja verkkopalveluiden kehittymisestä.

API-arkkitehtuuri tarkoittaa sitä, että luodaan standardoidut rajapinnat tietojen välittämiseen eri sovellusten välillä. Palveluita voi kehittää nopeammin ja tehokkaammin, kun tieto kulkee sovellusten välillä sisäisesti.

Tieto välitetään rajapintojen kautta ulos. Näin erilaiset kumppanimme voivat ottaa Ylen sisältöjä osaksi omia palvelujaan.

Kuulostaa ehkä monimutkaiselta teknojargonilta, mutta kyseessä on perustavaa laatua oleva kehitystyö, jonka avulla voimme tarjota entistä parempia palveluita suurelle yleisölle.

Käyttö ja odotukset kasvavat

Yle on edelläkävijä verkkopalveluiden kehittäjänä ja haluaa myös sellaisena pysyä. Rima palveluiden laadun ja monipuolisuuden suhteen nousee koko ajan. Sisällöt pitää saada näkymään kaikille ruuduille. Käyttökokemuksen pitää olla yhtenäinen ja hyvä kaikkialla.

Kun verkkopalveluiden käyttö laajenee, myös palveluiden koko toteutusketjulle syntyy uudenlaisia vaatimuksia. Pienen käyttäjäryhmän palvelun tuottaminen on kevyttä. Mutta miljoonan käyttäjän palvelun luotettavuusvaatimukset ovat aivan eri luokkaa. Tämä edellyttää koko teknologian ylläpitoketjulta uudenlaista toimintaa.

Sotshin kisojen nettipalveluiden menestyksestä on kerrottu jo moneen kertaan. Kisojen aikana tehtiin verkkoliikenteen Suomen ennätys. Liikennehuippu oli noin 250 GBit/s, mikä on paljon. Monet yritykset olivat vaikeuksissa omissa verkoissaan liikenteen hallinnan kanssa.

Teknisiä ratkaisuja ja muuta kehittämistä

Tällaiset liikennemäärät edellyttävät tapoja keventää televerkkojen kuormaa. Siksi keskustelemme viranomaisten kanssa jo ennaltaehkäisevästi teknisistä ratkaisuista hallita kasvavia liikennemääriä. Yksi esimerkki tällaisesta on multicast-lähettäminen IP-verkossa.

Ylen johto on päättänyt panostaa verkkopalveluihin vuonna 2014 noin miljoona euroa enemmän kuin alun perin oli budjetoitu. Rahat otetaan muusta toiminnasta. Tämä lisäpanostus kuvastaa omalta osaltaan verkkoasioiden tärkeyttä.

Tulevan kauden strategiat ovat parhaillaan valmistelussa ja ennakkotietona se, että verkkoa tullaan kehittämään jatkossakin. Verkko koskettaa koko Yleä. Vaikka huomio kiinnittyy helposti teknologiaan, toiminnan kehittämistä ja muutoksia tarvitaan joka puolella.

Lainaus

Viikon vähiten jaetut uutiset

Marit af Björkesten — Fri, 28 Feb 2014 07:16:19 +0000

Marit af Björkestenon Svenska Ylen johtaja.

”Simpanssit suoriutuvat tästä kokeesta paremmin kuin opiskelijani.”

Tällä vertauksella globaalin lääketieteen professori ja suosittu luennoitsija Hans Rosling ravistaa kuulijoitaan puhuessaan maailman taloudellisesta ja terveydellisestä kehityksestä.

Hänen mainitsemansa koe koskee muun muassa lapsikuolleisuutta ja elinajan odotetta. Roslingin mukaan arvaamalla osuu oikeampaan. Ja näin ollen jopa simpanssit saavat korkeammat pisteet kuin lääketieteen opiskelijat.

Rosling ei väitä, että opiskelijat olisivat tyhmiä vaan että he pohjaavat tietonsa vanhoihin ajatusmalleihin ja ennakkoluuloihin. Tämä taas johtaa siihen, että heillä on paitsi vääristynyt myös turhan synkkä kuva maailman tilasta. Esimerkiksi lapsikuolleisuuden dramaattinen lasku on jäänyt heiltä huomaamatta.

Samantapaista kritiikkiä Rosling kohdistaa myös mediaan. Myös toimittajien maailmankuva perustuu hänen mukaansa liian usein vanhentuneisiin tietoihin, mikä taas vaikuttaa tapaan, jolla uutiset valikoituvat ja leviävät.

Nämä uutisten sokeat pisteet ansaitsisivat muutenkin laajempaa huomiota. Mediatutkijat ehdottavatkin tuoreessa Svenska medieinstitutetin raportissa, että emme tekisi listaa vain viikon eniten luetuista uutisista vaan myös niistä tapahtumista ja trendeistä, jotka eivät saa lainkaan huomiota.

Tällaisia aiheita voisivat olla esimerkiksi humanitaarinen kriisi Tšadissa, mutta yhtä lailla sellainen myönteinen kehitys, jota on vaikeampi hahmottaa.

Svenska Ylen uutistoimitus on tänä vuonna asettanut tavoitteekseen pienentää näitä uutisaukkoja ratkaisukeskeisen journalistiikan avulla. Inspiraation lähteenä toimii muun muassa tanskalaisen julkisen palvelun yhtiö DR, joka lisäsi rakentavan journalistiikan agendalleen jo muutama vuosi sitten.

Tätä rakentavan journalistiikan ajattelutapaa on kritisoitu sekä Tanskassa että Suomessa, koska sen on kuviteltu johtavan siloteltuun kuvaan todellisuudesta. Tästä ei kuitenkaan ole kyse. Journalismimme ydintehtävä ei muutu, eivätkä Ylen uutislähetykset tule täyttymään suloisista kissanpennuista.

Kyse on pikemminkin siitä, että emme tyydy esittämään vain kriittisiä kysymyksiä, vaan panostamme entistä enemmän myös ratkaisujen uutisointiin, silloin kun siihen on aihetta. Kuvaamme entiseen tapaan yhteiskunnallisia ongelmia, mutta sen lisäksi kerromme useammin ihmisistä tai yhteisöistä, jotka ovat löytäneet tapoja ratkoa niitä. Panostamme vielä enemmän kokonaiskuvien hahmottamiseen, jotta pystyisimme kertomaan myös myönteisestä kehityksestä. Yritämme aina katsoa maailmaa molemmilla silmillä, toisin sanoen korotamme journalistista rimaa vielä pykälällä tai parilla.

Se vinoutunut maailmankuva, josta Hans Roslingkin puhuu, ei kuitenkaan ole kokonaan median korjattavissa. Yhä useampi meistä toimii uutisseulana, joka päättää mitkä tapahtumat ja faktat lähtevät vielä laajempaan levitykseen sosiaalisten verkostojen kautta.

Analyysimme uutisten verkkokäytöstä kertoo, että Ylen uutiskriteerit vastaavat pitkälti myös katselijoidemme, kuuntelijoidemme ja lukijoidemme valintoja. Näyttää kuitenkin siltä, että yleisön kiinnostus positiivisia uutisia kohtaan on suurempaa kuin toimittajien, ja että hyvät uutiset leviävät verkossa huonoja uutisia laajemmin.

Jospa yhteisvoimin päihittäisimme simpanssitkin?

Lainaus

Netinkäyttäjän perusoikeuksia pohditaan Helsingissä, Brysselissä ja Washingtonissa

Janne Holopainen — Wed, 05 Feb 2014 09:10:31 +0000

Janne Holopainen on mediasääntelyn päällikkö Ylen lakiosastolla.

Suomen hallitus antoi 30.1.2014 eduskunnan käsiteltäväksi lakiesityksen uudeksi tietoyhteiskuntakaareksi.

Lakiin ehdotetaan ensimmäistä kertaa nimenomaista pykälää verkkoneutraliteetista. (110 § ”Verkon neutraliteetti” ks. tämän kirjoituksen lopussa sekä edellisestä linkistä ehdotuksen sivulla 305, perustelut s. 154-157). Sääntelytavaksi on valittu keskeisten periaatteiden linjaaminen melko väljästi lakitekstissä (1. ja 2. momentit) sekä tarkan sääntelytoimivallan antaminen Viestintävirastolle (momentit 3-5).

Jokaisen netinkäyttäjän oikeuksia määrittelevä pykälä on kirjoitettu monimutkaisesti. Useiden pykäläviittausten takia tavallisen netinkäyttäjän on vaikea ymmärtää, mitä oikeuksia laki hänelle suo. Netinkäyttäjän aseman tarkka määrittely ja siitä tiedottaminen jää käytännössä Viestintäviraston tehtäväksi, eikä Viestintäviraston ohjeistus tule olemaan ihan lyhykäinen. Vaikeaa kirjoitustapaa harmitellessani joudun kuitenkin myöntämään, etten osaa tehdä ehdotusta selkeämmäksi kirjoitustavaksi.

Kokonaisuutena arvioiden ehdotettu pykälä on kompromissi teleoperaattoreiden käytännöllis-teknisten tarpeiden sekä ansainmahdollisuuksien ja toisaalta netinkäyttäjien sekä nettipalveluiden toimintavapauden välillä.

Tarkastelunäkökulmasta riippuen kompromissia voi pitää enemmän tai vähemmän tasapainoisena. Tv-yhtiöiden ja muiden sisältöpalveluita tarjoavien kannalta myönteistä ovat säännöksen 2. momentin syrjimättömyys-vaatimus sekä perustelujen täsmälliset kirjaukset kilpailuneutraliteetista ja hintadiskriminoinnin kiellosta (s. 156 vasen palsta). Jyrkimpiä nettineutraliteetin kannattajia pykälä tuskin täysin tyydyttää. Todennäköisintä on, että eduskunta hyväksyy ehdotetun 110 §:n sellaisenaan tai vähäisin tarkennuksin.

Samaan aikaan toisaalla

Suomalaisen netinkäyttäjän perusoikeudet ovat lainvalmistelun kohteena myös Brysselissä. EU-komissio teki syyskuussa 2013 ehdotuksen eurooppalaista telesisämarkkinaa koskevaksi EU-asetukseksi. Jos asetus tulee aikanaan voimaan, niin se on automaattisesti sellaisenaan sovellettavaa pakottava lainsäädäntöä kaikissa EU-jäsenmaissa. Eduskunta ei Suomessakaan enää säädä erikseen EU-asetuksen voimaantulosta.

Asetusluonnoksen artiklat 23-26 (s. 53-58, perustelut kohta 45-57 s. 26-28) koskevat netinkäyttäjän oikeuksia, mm. verkkoneutraliteettia. Jos ehdotetut artiklat tulisivat voimaan EU-asetuksena sen jälkeen, kun eduskunta on hyväksynyt tietoyhteiskuntakaaren 110 §:n, suomalainen pykälä menettäisi merkityksensä. Tämän jälkeen Suomen hallitus todennäköisesti ehdottaisi eduskunnalle kotimaisen pykälän kumoamista.

EU-asetuksen ehdotetut artiklat ovat suomalaisen vastineensa tapaan myös kompromissi eri etutahojen toiveiden välillä. EU-asetuksen luonnosta voi kenties pitää netinkäyttäjän kannalta hiukan edullisempana kuin suomalaista ehdotusta. Suomalaisen pykälän ja EU-asetuksen pykälän vertailu vaatisi kuitenkin niiden sisällön perusteellista arviointia erilaisissa soveltamistilanteissa. Kun säännösehdotukset on kirjoitettu täysin erilaisen lainsäädäntötavan mukaisesti, niiden sanamuotojen vertailusta ei voi tehdä johtopäätöksiä.

Komission asetusehdotus ei kuitenkaan tule sellaisenaan voimaan. EU-parlamentin valiokuntien käsittelyn perusteella näyttää todennäköiseltä, että parlamentti pyrkii vahvistamaan netinkäyttäjän oikeuksia alkuperäiseen ehdotukseen verrattuna. Rinnakkain EU-parlamentin käsittelyn kanssa myös jäsenvaltioiden hallitusten välinen EU-ministerineuvosto käsittelee samaa ehdotusta. Kun molemmat EU-toimielimet ovat saaneet asetusehdotuksesta omat kantansa muodostettua, niiden välillä etsitään kompromissi, josta syntyy lopullinen asetus. Siten EU-asetuksen verkkoneutraliteettisäännösten lopullista sisältöä on tässä vaiheessa vaikea ennustaa.

EU-asetuksen tarkan sisällön ja voimaantulon arviointia vaikeuttavat myös ensi toukokuun EU-parlamenttivaalit, sillä asetusehdotusta ei ehditä käsitellä loppuun asti nykyisen parlamentin toimikaudella. Joka tapauksessa Brysselissä on tekeillä suomalaiseen lakiehdotukseen nähden vaihtoehtoinen netinkäyttäjän oikeuksien määrittely, joka hyvinkin saattaa muutaman vuoden päästä olla Viestintäviraston sovellettavana, Suomen eduskunnan säätämän lain sijasta.

Verkkoneutraliteetti puhuttaa myös USAssa

Verkkoneutraliteetti nousi amerikkalaisten viestintämarkkinauutisten kärkiaiheeksi, kun yhdysvaltalainen valitustuomioistuin 14.1.2014 antamallaan päätöksellä kumosi osittain USAn liittovaltion viestintäregulaattorin FCC:n vuonna 2010 tekemän verkkoneutraliteettipäätöksen ”Open Internet Order”.

US-oikeusjärjestelmää tarkemmin tuntematta tuomioistuimen osittainen kumoamispäätös näyttää perustuneen FCC:n käyttämään toimivaltansa muodollisjuridiseen perustelutapaan. Asiasisällöllisesti tuomioistuin totesi FCC:llä olevan toimivaltaa verkkoneutraliteetin sääntelyssä. Lisäksi tuomioistuin hyväksyi verkkoneutraliteetin sääntelyn viestintäpoliittiset lähtökohdat. FCC voi joko valittaa päätöksestä ylempään tuomioistuimeen tai muokata antamiaan verkkoneutraliteettisääntöjä nyt saadun tuomioistuinpäätöksen mukaiseksi.

Tuomioistuinpäätös innoitti monet eturyhmät näkyviin kannanottoihin. Mm. laajakaistaoperaattorit kiirehtivät vakuuttamaan että oikeudellisista päätöksistä riippumatta ne eivät rajoita asiakkaittensa vapautta käyttää kaikkia laillisia nettipalveluja.

Verkkoneutraliteetin talousvaikutukset piilossa

Yhdysvaltalaisen media- ja blogikeskustelun arviot ovat hyödyllisiä verkkoneutraliteetin liiketoimintavaikutusten pohtimisen kannalta myös Euroopassa:

Kiinteiden ja langattomien laajakaistaverkkojen operaattorit pyrkivät laajentamaan tulopohjaansa liittymäasiakkailta perittävien maksujen lisäksi sisällön julkaisujoilta perittäviin maksuihin, esimerkiksi hinnoittelemalla jakelukapasiteettia sen laadun eli liikenteen priorisoinnin perusteella. Siten palveluntarjoaja voi ostaa palvelulleen lisämaksusta muun liikenteen ohittavan prioriteetin, jonka seurauksena käyttäjä saa juuri tämän palvelun teknisesti parempilaatuisena (katkoitta, viiveettä).
Laajakaistaoperaattori voi myös periä maksun sisältöjen laajakaistajakelusta vain palveluntarjoajalta, jolloin käyttäjä saa sisällön täysin maksutta tai ilman rajoitetun datakiintiönsä kuluttamista. USAssa on sekä kiinteissä että langattomissa laajakaistaliittymissä yleistä, että kuukauden dataliikenteelle on asetettu enimmäismäärä, jonka ylittämisestä operaattori perii lisämaksun. Suomessa tätä esiintyy nykyään vain mobiililaajakaistaliittymissä. USAn suurin teleoperaattori AT&T julkisti tammikuun 2014 alussa Sponsored Data -hinnoittelun, jossa sisällön tarjoaja maksaa sisällön välittämisen langattomassa laajakaistaverkossa, eikä liittymäasiakkaan datapakettia käytetä.
Suurilla ja vakiintuneilla sisältöpalveluntarjoajilla on neuvotteluvoimaa, joiden pohjalta ne kykenevät sopimaan laajakaistaoperaattorien kanssa palveluliiketoimintansa kannalta kohtuullisesta kustannustasosta. Suurilla palvelutarjoajilla on myös teknis-taloudelliset resurssit vähentää laajakaistaoperaattorien verkkojen kuormitusta siten, että laajakaistaoperaattorilla on vähemmän perusteluja lisämaksujen perimiselle. (esim. Netflixin Open Connect )
Uusilla toimintaansa aloittavilla palveluntarjoajilla ei ole neuvotteluvoimaa tinkimiseen eivätkä ne välttämättä kykene maksamaan laajakaistaoperaattorin pyytämiä maksuja.
Kuvatut hinnoittelu- ja neuvottelumekanismit vahvistavat internetissä jo lähtökohtaisesti vahvana vallitsevaa suuruuden ekonomiaa. Uuden liiketoiminnan aloittamisen esteiden lisääntyminen on omiaan ehkäisemään innovaatioita ja pitkällä tähtäimellä vähentämään palvelutarjonnan kilpailullisuutta. Yksittäisen käyttäjän kannalta tämä tarkoittaa vähemmän uusia nokkelia palveluratkaisuja.
Laajakaistaliittymien tarjonnassa kuluttajille esiintyy kilpailua vaihtelevasti. Langattomien laajakaistaliittymien markkina on yleensä kilpailtu, ja monin paikoin ankaran kilpailun piirissä. Kiinteiden liittymien tarjonnassa kilpailun määrä vaihtelee suuresti. Suomen lisäksi monissa muissakin maissa ml. USAssa on maantieteellisiä alueita, joissa kiinteä laajakaistaliittymä on saatavissa vain yhdeltä operaattorilta. Näissä tilanteissa operaattori on myös todellisuudessa aidon portinvartijan asemassa, kun operaattorin hinnoitteluun tai palveluehtoihin tyytymätön asiakas ei voi vaihtaa laajakaistaoperaattoria.

Netinkäyttäjän oikeudet vai liiketoiminnan kustannukset

Suomalaisen ja EU-lakiehdotuksen verkkoneutraliteettiluonnokset on kirjoitettu netinkäyttäjän oikeuksien määrittelyn muotoon. Käyttäjän oikeuksien peilikuva on laajakaistaoperaattorin toimintavapaus ja sen rajoitukset. Käytännön esimerkkitapauksissa on ollut kyse mm. laajakaistaoperaattorin tarkoituksellista toimista laillisen vertaisverkko eli torrent-jakelun rajoittamiseksi. Ruotsissa Telia suunnitteli vuonna 2012 lisämaksun käyttöottoa mobiiililaajakaistaliittymistä soitettaville Skype-puheluille.

Verkkoneutraliteetin noustua viime vuosina julkiseen tietoisuuteen ja lainsäätäjien työn kohteeksi verkon vapauden ”perustyyppiset” rajoitukset tuskien enää muodostuvat erimielisyyden aiheiksi. Laajakaistaoperaattorit ovat maailmanlaajuisesti tunnistaneet rajoitustoimiensa herkkyyden ja osannevat välttää itselleen haitallisten konfliktien aiheuttamista.

Verkkoneutraliteettisääntöjä koskeva edunvalvonta on merkittävältä osalta muuttunut kysymykseksi nettivideojakelukapasiteetin hinnoittelusta ja maksajasta. Ylivoimainen valtaosa nettiliikenteestä on videokuvaa, joten videoliikenteen kasvu määrittää laajakaistaoperaattorien investointikustannukset. Nettivideoiden lisääntyvä katselu lisää asiakkaiden halukkuutta maksaa operaattoreille nopeammista nettiliittymistä korkeampia hintoja. Videopalvelut (YouTube, Netflix, maksu-tv jne) luovat merkittäviä mainostulo- ja tilausmaksutuloja videojulkaisijoille. Laajakaistaoperaattorit pyrkivät laajentamaan ansaintaansa liittymäasiakkaiden lisäksi myös julkaisijoiden maksettavaksi.

Jokainen nettivideoliiketoiminnassa mukana oleva pyrkii muokkaamaan verkkoneutraliteettisääntöjä oman taloudellisen etunsa mukaisiksi, vaikka edunvalvonta muodollisesti koskeekin netinkäyttäjien oikeuksien määrittelyä. Näin tekee myös Yleisradio voidakseen käyttää mahdollisimman paljon saamastaan rahoituksesta sisällön tuottamiseen jakelukustannusten sijasta.

***
HE 221/2013 vp Hallituksen esitys eduskunnalle tietoyhteiskuntakaareksi sekä laeiksi maankäyttö- ja rakennuslain 161 §:n ja rikoslain 38 luvun 8 b §:n muuttamisesta

110 § Verkon neutraliteetti

(1) Internetyhteyspalvelun tarjoaja ei saa rajoittaa tilaajan tai käyttäjän mahdollisuutta käyttää internetyhteyspalvelua paitsi:
1) 108 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetuissa erikseen yksilöidyissä tilanteissa;
2) viranomaisen tai tuomioistuimen päätökseen perustuen;
3) tietoturvasta huolehtimiseksi ja häiriön korjaamiseksi;
4) internetyhteyspalvelun ja muun viestintäpalvelun toimivuuden ja laadun ylläpitämiseksi noudattaen kuitenkin, mitä 243 ja 244 §:ssä säädetään.

(2) Edellä 1 momentin 1 ja 4 kohdassa tarkoitetut rajoitukset tulee toteuttaa syrjimättömästi eivätkä ne saa:
1) rajoittaa internetyhteyspalvelun tarkoituksenmukaista käyttöä;
2) estää tai rajoittaa tilaajan tai käyttäjän mahdollisuutta käyttää haluamiaan sovelluksia ja palveluja;
3) hidastaa kohtuuttomasti internetyhteyspalvelun liikennettä.
(3) Viestintäviraston määräyksellä voidaan antaa tarkempia määräyksiä tässä pykälässä tarkoitettujen rajoitusten ja menettelyjen arvioimisesta ja niiden käyttämisestä internetyhteyspalvelun riittävän käytettävyyden ja laadun turvaamiseen.

(4) Viestintävirasto voi päätöksellään velvoittaa internetyhteyspalvelun tarjoajan:
1) toteuttamaan 2 momentissa tarkoitettujen haittojen estämiseksi välttämättömiä menettelyjä; tai
2) pidättäytymään sellaisten menettelyjen ja rajoitusten käyttämisestä, jotka aiheuttavat 2 momentissa tarkoitettua haittaa.

(5) Viestintäviraston on 3 ja 4 momentin mukaisia määräyksiä ja päätöksiä antaessaan otettava huomioon käyttäjille tarjolla olevieninternetyhteyspalvelujen yleinen laatu, palvelun hinta ja ominaisuudet.

Lainaus