Blogit - kierrätys

Ei voi elää vain haluamisen maailmassa

Eve Mantu - pehmoeläintarhan yli-intendentti — Thu, 13 Jan 2011 11:20:27 +0000

Roskisnalle pelastautui sekajäteastiasta ja rupesi jäteneuvojaksi. Eve Mantu saa tiistaina 18.1. ympäristökasvatusta todelliselta lelumaailman asiantuntijalta.

Suomalaislapsilla on hirveästi leluja! Ostammeko me aikuiset niitä, koska

a) meillä on huono omatunto,

b) lapset ovat niin taitavia mankumaan ja manipuloimaan,

c) nykyisin nyt vaan pitää olla paljon leluja vai

d) lapset leikkivät niin kivasti leluillaan ja me saamme tehdä omia juttuja?

(Eve Mantu vastaa a, b, c ja d - - - mitenkäs on sinun laitasi, äiti, isi, mummi, kummi?)

Lainaus

Pelastakaa minut päivittämiseltä!

Rita Trötschkes — Wed, 08 Dec 2010 20:45:36 +0000

Nykymaailma huutaa jatkuvaa päivittämistä. Päivitä keittiösi, kylpyhuoneesi, parisuhteesi, viihde-elektroniikkasi, vaatekaappisi ja ennen kaikkea itsesi. Mainostaja on ovela, sillä päivittämisen synonyymi on ostaminen. Osta siis uusi televisio, MP3,-soitin, puhelin, läppäri, vaikka vanha toimii vielä ihan hyvin.

Vuoden karmein kulutuspainajaisemme on jo ovella, sillä joululahjaksi hankitaan taas kaikenlaisia vempaimia ja eletronisia laitteita, joita harva oikeasti tarvitsee. Uusilla hankinnoilla voi kehuskella ja niillä voi viihdyttää itseään hetken. Laitteen hankinnan jälkeen pitää vempaimen softa päivittää. Vain kaksi kuukautta vanhan tuotteen softa pitää päivittää, sitten taas päivittää, päivittää, päivittää, kunnes pitää jo hankkia tuoteperheen uutuus.

Miksi me kuluttajat lankeamme tällaiseen kulutushysteriaan? Innokkaimmat tekniikkahullut vaihtavat vempaimiaan monta kertaa vuodessa – eivät vain jouluna. Minusta on lapsellista ja äärimmäisen hävettävää ostaa jouluksi uusi televisio, kännykkä, tietokone tai muu vempain, jos vanha toimii vielä hyvin.

Miten näitä jatkuvasti-uuden-tavaran-ostajia voisi syyllistää jätekuorman lisäämisestä? Viemällä heidät konkreettisesti kaatopaikalle tai kierrätyskeskukseen, jotka pursuavat vanhoja vempaimia?

Toissa viikolla vietettiin Europan jätteen vähentämisviikkoa (20.11-28.11.2010), mutta idea ei tietenkään kosketa tekniikan himoshoppaajia. He eivät välitä siitä, että ostamatta jättäminen ehkäisee jätteen syntymistä.

En ole mikään tekniikastakieltäytyjä, mutta tekniikkakierre ei ole minun mielestäni mielenrauhalle hyväksi. Kaikenlaiset hyvitykset vanhasta elektroniikasta ovat mainostajien viherpesua, jolla he tyynnyttelevät jätemäärän kerääntymisestä syntyvää huonoa omatuntoaan.

Ai niin. Päivitin vuosi sitten keittiöni. En ostanut uutta, vaan täyspuiset 50-luvun kaapistot kunnostettiin eli keittiö päivitettiin ajassa taaksepäin.

Lainaus

Aija ekotentissä

Viivi Lehtonen — Mon, 14 Jun 2010 18:45:04 +0000

Uuden Mustan hippitentti on kysellyt kiinnostavilta ihmisiltä ekoasenteita, mutta nyt heitimme tentin Aijalle täällä:

Miten ekoilet?
- Ainakin siten, että hankin yhdeksän kymmenestä vaatteestani kierrätettyinä, osan niistä jopa roskiksista. Olen siirtänyt saman aatteen vaatehankintoihin liittyen myös miehelleni ja meidän 7- ja 11-vuotiaille tyttärille. Asumisemme on varsin tiivistä ja yhteisöllistä - meitä asuu 67,5 neliön kerrostalohuoneistossa neljä henkilöä.

Mitä turhaa ostit viimeksi?
- Ostin viimeksi turhaa tänään. Huomiseksi sunnuntaiksi on ennustettu epävakaata ja osin sateista Kesäkirppiksen kuvaussäätä tänne Jyväskylään, joten ostin pienen pullon punaista kynsilakkaa. Ehkä se piristää minun huomisaamun klo 5:n herätystäni, mutta ilman moista turhaa turhamaisuuttakin lähetys olisi saatu kokoon.

Ostatko mielummin ulkomaista luomua vai kotimaista lähiruokaa? Ja miksi?
- Ostan mieluummin kotimaista lähiruokaa kuin ulkomaista luomua. Luotan suomalaisten kasvatusolosuhteiden puhtauteen myös tavallisessa viljelyssä.

Mitä sinulle tarkoittaa "superfood"?
- "Superfood" on loistavaa ravintoa ilman turhaa lisäilyä tai keinovirittelyä. Ruisleipä, nokkonen, kotimaiset marjat - erityisesti mustikka - ovat mahtavia.

Kasvisruokabravuurisi? Ja jos sen reseptiä voi vähän paljastaa.
- Kasvisruokabravuurini on naurettavan yksinkertainen. Minun tyttäreni pitävät näistä punajuurilastuista viikonlopun iltanaposteltavana. Laita uuni kuumenemaan noin 225 asteeseen. Kuori ja viipaloi raakoja punajuuria kulhoon. Viipaleista kannattaa tehdä tasaisen ohuita, jolloin ne kypsyvät tasaisesti. Kaada viipaleiden päälle oliivioljyä tai kylmäpuristettua rypsiöljyä ja viskaa mukaan vielä hiven ruususuolaa ja haluamasi yrttejä. Punajuuren kanssa sopii hyvin esim. oregano ja timjami. Lisää punajuuriviipaleisiin vielä hiven vastajauhettua mustapippuria ja sekoita mausteet ja öljy viipaileisiin käsin. Levitä viipaleet yhteen tasoon leivinpaperoidulle uunipellille ja paista kypsiksi.

Suosikkikirppiksesi, mikä, miksi ja missä?
- Suosikkikirpputorini on Lissabonissa sijaitseva suuri ulkokirpputori. Ostin sieltä mm. hienoja uskonnollisia pikkupatsaita. Kävin Lissabonissa vuonna 2006, joten tarkka osoite ei ole muistissa.

Paras kierrätyshankintasi?
- Paras kierrätyshankintani lienee parin kuukauden takaa: tyttäriemme täystammiset 60-luvun sängyt, hinta 20 €/kpl. Hankinnan myötä kodistamme poistuivat ne ainoat Ikeasta peräisin olleet kalusteet. Tyttöjen parvisängyt olivat näet kierrätettyä Ikeaa.

Kotimaan suosikkimatkakohteesi? Mikä tekee siitä elämyksen?
- Minulle paras kotimaan matkailukohde on pohjoisessa Keski-Suomessa sijaitseva 60 km pitkä järvi, Kivijärvi: suuri, raikas, kalaisa ja minulle niin nostalginen. Kivijärven yhdessä hienoista saarista on sukumme mökki, joten olen reissannut järvellä moottoriveneen kyydissä 70-luvulta lähtien. Kivijärven pikkuruinen kunta sijaitsee järven äärellä. Reissaamme sinne edelleen perheeni kanssa, koska kunta on paitsi kahden enoni, nykyisin myös minun vanhempieni kotipaikka."

Ekojeesusarvosana (mistä arviosi koostuu)?
- Ekoarvosanani on aika vaikea määriteltävä juttu...Olisiko joku 7-8, minä kun lennän lomalle keskimäärin kerran vuodessa ja en ole lakannut syömästä lihaa.

Lainaus

Kelle kelpaa käytetty kodinkone?

Riikka Kaihovaara — Fri, 23 Apr 2010 16:02:21 +0000

Ohjelmani MOT: Elektroniikan romuralli kertoo sähkö- ja elektroniikkaromusta käytävästä taistelusta.

Jätelaki ja asetus sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta määräävät, että laitteet pitäisi ensisijaisesti käyttää uudelleen ja vasta toissijaisesti kierrättää, eli murskata materiaaleiksi. Lainsäädäntöä ei noudateta. Vain 0,7 prosenttia keräyspisteisiin tuoduista laitteista käytetään uudelleen kokonaisina laitteina.

Laitteiden jätehuollon pitäisi olla valmistajien ja maahantuojien vastuulla. Laitevalmistajien ja myyjien eli Sertyn ja Elkerin edustajat hokivat läpi koko haastattelun, että laitteita ei voida ohjata uudelleenkäyttöön, koska niille ei ole kysyntää. Kuluttajat eivät kuulemma halua ostaa käytettyjä laitteita. Samaan kuoroon yhtyi myös kierrätysoperaattori Kuusakosken edustaja Risto Pohjanpalo sekä valvova viranomainen, ylitarkastaja Teemu Virtanen.

Selitys ontuu. Ei kai lain noudattamatta jättämistä voi perustella sillä, että sen noudattaminen on vaikeaa? Jos uudelleenkäyttö on kerta kaikkiaan mahdotonta, niin lainsäädäntöä pitää muuttaa tai ainakin vaatia muutettavaksi.

Minulta jäi toimittajana kysymättä se olennaisin jatkokysymys: miten perustelette sen, että käytetyillä laitteilla ei ole kysyntää?

Keskeinen peruste lienee se, että käytettyjä laitteita ei nytkään osteta kuin hyvin vähän. Tämä on totta. Mutta ei kai laitteita osteta, jos niitä ei ole edes tarjolla? Jos ei ole tarjontaa, ei ole kysyntääkään. Laitteiden uudelleenkäyttö on vähäistä, koska laitteiden korjaamiseen ja kunnostamiseen ei haluta laittaa rahaa. Jokainen kuluttaja tietää, että uuden laitteen ostaminen on halvempaa kuin vanhan korjauttaminen. Elektroniikka on tänä päivänä käsittämättömän halpaa.

Silti kysyntää vielä halvemmille käytetyille laitteille varmasti olisi. Opiskelijat, työttömät, maahanmuuttajat, yksinhuoltajat ja muut köyhät varmasti kelpuuttaisivat myös pari vuotta vanhan pesukoneen tai mikroaaltouunin. Jutunteon aikana sain yhteydenoton esimerkiksi ruoka-apua jakavalta kansalaisjärjestöltä. He saavat ruokaa lahjoituksina ja tarvitsevat kylmälaitteita niiden säilyttämiseen. Uusia järjestöllä ei ole varaa ostaa. Käytetyt kelpaisivat heille hyvin.

Millasta sitten voisi olla toimiva uudelleenkäyttö? Kuvittellaan, että esimerkiksi pääkaupunkiseudulla, siinä Suomenojan Bauhausin ja K-raudan vieressä, olisi suuri halli, jossa myytäisiin käytettyjä sähkö- ja elektroniikkalaitteita. Tilat olisivat siistit ja valoisat, valikoima kattava. Hinnat kolmasosan siitä, mitä uusi maksaisi. Laitteet olisivat tarkastettuja ja korjattuja, ja niillä olisi takuu. Joko alkaisi olla kysyntää? Varmasti.

Mutta haluavatko uusien laitteiden tuottajat tällaista liiketoimintaa? Tuskin.

Lainaus

Yhdysvaltain kertakäyttökulttuuri ärsyttää

Maarit Roiha — Thu, 21 Jan 2010 14:38:15 +0000

Olen erikoiskahvien ystävä ja ostan kahvini useimmiten kahvilasta. Harmikseni Yhdysvalloissa on runsaasti kahviloita, jotka eivät tarjoa kahvia muussa kuin pahvimukissa. Pahvimukin ympärille kiepautetaan usein lisäksi vielä kuumuutta eristävä pahvirengas. Jos ostat useamman kahvin, mukaasi laitetaan kananmunakennoa muistuttava kahvitarjotin, joka vastaa keskikokoista kananmunakennoa myös jätemäärässä. Ihan kätevää kahvien kantamisen kannalta, mutta kai kahvin voisi kahvilassakin juoda? Yhdysvalloissa take away -kahvin mukaan nappaaminen on kuitenkin huomattavasti kahvilassa istumista suositumpaa. Kahvi kädessä kadulla ryntäilevät ihmiset on hyvin amerikkalainen näky, joka jaksaa huvittaa minua edelleen.

Toinen ympäristötietoiselle vatsanpuruja aiheuttava asia on ulkona syöminen. Ruokaa tavallisista astioista paikan päällä tarjoavia ravintoloita löytyy, mutta pikaravintolakonseptilla toimivia paikkoja on ainakin yhtä paljon. Suurin osa ruokapaikoista on käytännössä eriasteisia pikaruokaloita, joissa ateriat tarjotaan lähes poikkeuksetta kertakäyttöastioista. Franchise-ketjuja on tuhottomasti ja ne ovat rantautuneet kaikkialle. Meikäläisittäin tavallisen ravintolan standardit täyttävää ruokapaikkaa on välillä vaikea löytää.

Ravintola-annokset ovat Jenkkilässä usein kohtuuttoman isoja, ja ruokaa joutuu roskiin huomattavat määrät. Kodittomat ja muut vähäosaiset pitävät monessa paikassa huolen siitä, että ruoka- ja muu hyötyjäte käytetään mahdollisuuksien mukaan. Välillä tuntuukin, että vähäosaiset ovat amerikkalaisista ympäristöystävällisimpiä huolehtiessaan julkisten alueiden kierrätyksestä monessa paikkaa. Esimerkiksi San Franciscossa palautuspulloista maksetaan vaivainen 10 sentin pantti, mikä on liian vähän motivoimaan tavallisia ihmisiä kierrättämään ainakaan rahan vuoksi.

Myös pakkausjätettä kertyy eri tavalla kuin vaikkapa Suomessa, sillä jenkeillä on käsittämätön tarve pakata asiat moninkertaisesti. Monessa ruokakaupassa ostokset mätetään kaksinkertaisiin paperikasseihin. Paperi on kierrätettävää, mutta tuplakassi ei useinkaan olisi tarpeellinen. Pakkausmateriaaleissa ei säästellä muunkaan pakkaamisen suhteen. Tämä johtunee pitkälti siitä, että kalliinnäköisesti pakattu myy parhaiten. Pakkausmateriaalit eivät paljoa maksa, joten niihin kannattaa panostaa myynnin kasvattamiseksi.

Ympäristötietoisuuden puute ahdistaisi luultavasti vielä enemmän, jos asuisin jossain muussa osavaltiossa. Kalifornia kuuluu nimittäin Yhdysvaltojen vihreimpiin osavaltioihin. Jopa täällä ihmisten ymmärrys kestävästä kulutuksesta tuntuu kuitenkin suomalaisittain katsottuna heikolta. Luomu on suosittua, koska sen uskotaan olevan terveellistä ja itselle hyvää tekevää. Kierrätyksestä ei saa välitöntä henkilökohtaista hyötyä, joten monikaan ei pidä sitä tärkeänä individualistien luvatussa maassa.

Lainaus