Blogit - globalisaatio

EU ja maailman muutos

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Wed, 03 Sep 2014 07:35:40 +0000

Parikymmentä vuotta sitten kun Suomi liittyi EU:hun, Ulkoasiainneuvos Antti Kuosmanen oli Suomen EU-jäsenyysneuvotteluvaltuuskunnan jäsen. Hän oli siis neuvottelemassa Suomen jäsenyydestä. Sen jälkeen hän on urallaan tehnyt töitä myös muiden EU-asioiden parissa.

Mutta miltä EU:n kehitys jäsenyysneuvotteluiden aikaan verrattuna näyttää nyt? Vanha innostus EU:hun rauhantuojana perustana on vaimennut, ja EU:n asema kansainvälisenä toimijana on heikentynyt kun nousevien maiden rinnalla ja EU:n lainsäädännöllinen pohja on muuttunut.

Mutta onko rauha nyt ja ikuisesti tulevaisuudessa niin itsestään selvä asia, ettei siihen tarvitse kiinnittää huomiota. Ja mitä maailmantaloudessa tapahtuu seuraavaksi? Jos maailmassa elintaso tasoittuu eri maanosien ja valtioiden välillä, niin miten käy EU:n? Jos EU-kansalaiset köyhtyvät huomattavasti, niin minkälainen kriisi siitä seuraa? Mitä siitä seuraa EU:n asemalle globaalisti ja mitä tapahtuu EU:lle, sen rakenteelle ja pysyvyydelle?

Lainaus

Elintasoa karjalaisten kustannuksella

Riikka Kaihovaara — Mon, 04 May 2009 12:41:14 +0000

Sain MOT-ohjelmani Ruotsin Karjala kuvausmatkalla tartunnan. Minua puri Karjala-kärpänen, ja aion ehdottomasti palata alueelle kesällä.

Karjala herättää edelleen suomalaisissa suuria tunteita. Suomella ja Karjalalla on yhteinen kulttuuriperinne ja historia. Juuri Vienan Karjalasta on kerätty runot kansalliseepokseemme Kalevalaan. Juminkeko-säätiön puheenjohtajan Markku Niemisen mukaan ”ilman Kalevalaa ei olisi itsenäistä Suomea olemassakaan”.

Karjalan kielen yhteys suomen kieleen on kiistelty aihe. Omakohtaisen kokemuksen perusteella voin sanoa, että ainakin Vienassa puhuttavaa karjalan kieltä suomalainen ymmärtää, ja haastattelut luonnistuivat ilman tulkkia.

Käynti Vienan Karjalassa on kuin aikamatka 1930-luvun Suomeen. Talot lämpiävät puulla, ja pienimmissä kylissä ihmiset hankkivat yhä elantonsa metsästä. Elämä on aineellisesti köyhää. Usein kuulee väitettävän, että maailman suurin elintasokuilu ammottaa Suomen ja Venäjän välillä.

On surkuhupaisaa, että Karjalan palauttamista haikailevat tahot, kuten Pro Karelia, eivät tunnu olevan kiinnostuneita Vienasta. Karjala-aktivistit vaativat yleensä vain Suomen jatkosodan jälkeen Neuvostoliitolle luovuttamien alueiden palauttamista. Viena ei näihin alueisiin kuulu.

Myös retoriikka on vanhentunutta. Jos katsotaan kuka tai mikä Karjalaa tänä päivänä uhkaa, niin se ei suinkaan ole Neuvostoliiton hirmuhallinto, vaan talouden globalisaatio. Vienassa metsät on vuokrattu suuryrityksille, kuten Ikean tytäryhtiölle Swedwoodille. Perinteiset elinkeinot katoavat, ja väki muuttaa töiden perässä isoihin kaupunkeihin. Samanlainen muutos on käynnissä ympäri maapalloa.

Onko tällaista kehitystä vastaan taisteleminen on hyödytöntä? Millaisina Vienan runokylät ja niiden kulttuuriperinne voisivat säilyä? Yksi mahdollisuus kylien säilyttämiseksi olisi kulttuuri- ja luontomatkailu. Karjalan kyliin ja metsiin saataisiin varmasti houkuteltua paljon nykyistä enemmän turisteja.

Tosin turisminkin mahdollisuudet heikkenevät, jos metsät hakataan ruotsalaisen huonekaluteollisuuden raaka-aineeksi.

Viattomia eivät ole suomalaisetkaan yritykset. Ennen puun vientitullien nostoa Karjalan mäntyä rahdattiin Suomeen. Puoli-ilmainen Karjalan puu on siis ollut myös suomalaisen elintason pohjana.

Vielä nykyäänkin Karjalasta tuodaan Suomeen raaka-ainetta – nimittäin haketta. Hakeautot ajavat sellu- ja energiahaketta Suomen lämpölaitoksille ja sellutehtaille. Haketta kuljetetaan myös suoraan Suomen läpi Ruotsin sellukattiloihin. Iso osa hakkeesta on lähtöisin Swedwoodin sahalta Kostamuksesta. Hakkeelta ei tullia mene.

Riikka Kaihovaara
toimittaja / MOT
riikka(dot)kaihovaara(at)yle(dot)fi

Lainaus

Sellu tulee Brasiliasta

Kati Juurus — Mon, 17 Mar 2008 12:35:01 +0000

Samaan aikaan kun tehtaita suljetaan Suomessa, Stora Enso rahtaa Brasiliassa valmistamaansa sellua Oulun tehtaalleen. Metsäteollisuuden rakennemuutos on siirtämässä sellun tuotantoa pysyvästi eteläiselle pallonpuoliskolle.

Syyskuun lopulla 2007 päätin tehdä ohjelman metsäteollisuuden megatrendistä eli siitä, kuinka on yhä todennäköisempää että ainakin sellun ja varmaan myös paperin tuotannosta kasvava osa siirtyy etelään. Tuntui, ettei asiasta ollut juuri puhuttu julkisuudessa, vaikka ilmeiset syyt olivat kaikkien tiedossa:

Euroopassa, Suomen paperiteollisuuden markkina-alueella monien paperituotteiden kysyntä on hyytynyt tai kääntynyt laskuun. Sen sijaan kysyntä kasvaa kehittyvissä maissa: Kiinassa, muualla Aasiassa, Latinalaisessa Amerikassa, Venäjälläkin. Niissä varsinkin sellun tuottaminen on hullunhalpaa verrattuna Suomeen.

Kyselin alan asiantuntijoilta, mitkä tehtaat voisivat olla tappolistalla, jos Suomessa alettaisiin sulkea tuotantoa. Mainituksi tuli mm. Kemijärven sellu. Kävin siellä kysymässä tunnelmia kuivauskoneen hoitajalta Erkki Sivosuolta. Hänellä riitti tuolloin vielä uskoa tulevaisuuteen.

Kuvausmatkalla Brasiliassa puuntuotannon tehokkuus tuntui hämmentävältä. Stora Enson puoliksi omistamat plantaasit puskevat raaka-ainetta 10-20 kertaa nopeammin kuin suomalainen metsä. Siisteiltä puupelloilta seitsenvuotiaat, täysikasvuiset ja tasalaatuiset rungot on niin helppo kerätä, ettei kalleimpia metsäkoneita tarvita lainkaan. Sekin säästää. Eukalyptussellu ei pysty korvaamaan havupuusellua, mutta ei hätää: mäntyplantaasit on jo istutettu.

Ei ihme, että Stora Enson puoliksi omistama sellutehdas Eunápolisin pikkukaupungissa on rakennettu viimeisen päälle miellyttävän näköiseksi. Valvomossa on puuta ja lasia, nahkasohvia ja kukka-asetelmia. Palkka on hyvä eikä tehdas edes haise. Työntekijöiden ainoa huoli se, ettei heillä ole firman puolesta klubitiloja.

Vaikka Stora-Enso sulkee tehtaitaan Suomessa, se harkitsee uuden sellutehtaan rakentamista joko Uruguayihin tai Brasiliaan – plantaasit ovat jo kasvamassa eteläisessä Brasiliassa.

Lisäksi Veracelin tehtaan kapasiteetti aiotaan kaksinkertaistaa ja sen plantaaseja vastaavasti laajentaa.

Yllättävän harva kommentaattori sanoi asian niin kuin Stora Enson Latinalaisen Amerikan toimintojen johtaja Nils Grafström MOT:n haastattelussa: sellun tulevaisuus on siellä, missä puu on halpaa. Kun on nähnyt Brasilian plantaasit, Grafströmiä on helppo uskoa, ikävä kyllä.
Veracelilta tulee joka viikko jo useita laivalastillisia sellua myös Suomeen, Stora Enson Oulun tehtaalle. Tähän mennessä sellua on tullut yli 800.000 tonnia.

Kävi vähän surku Erkki Sivosuota ja vanhaa, kuhmuista Kemijärven tehdasta..

Tuotanto Kemijärven tehtaalla päättyy huhtikuun lopussa 2008. Erkki Sivosuon työsuhde loppuu heinäkuun viimeinen päivä. Tulevaisuudesta hänellä ei ole tietoa.

Maattomien liikkeen jäsenet järjestivät maaliskuun 2008 alussa mielenosoituksen Stora-Enson eukalyptusviljelmillä Etelä-Brasiliassa. Monet liikkeen jäsenet ovat työttömäksi joutuneita maatyöläisiä, jotka nykyisin asuvat hökkelikylissä puuplantaasien vieressä.

Puita kaataneet mielenosoittajat karkotettiin paikalta ampumalla heitä kumiluodeilla.

Lainaus

Omituista työsuojelua

Kati Juurus — Mon, 25 Feb 2008 08:11:06 +0000

Markkinavalvonta on hiukan etäiseltä tuntuva asia, jonka ainakin minä olen kuvitellut toteutuvan Suomessa ihan hyvin.

Suomessa tuotteiden turvallisuutta valvova lainsäädäntö on yhdenmukaistettu EU-lainsäädännön kanssa, eli esimerkiksi koneita ja sähkölaitteita koskevat vaatimukset ovat samanlaiset kaikissa EU-maissa.

Ensisijainen vastuu tuotteiden turvallisuudesta on valmistajilla ja maahantuojilla. Eräät erityisen vaaralliset laitteet – kuten esimerkiksi autonostimet – pitää erikseen tyyppitarkastaa niin sanotussa ilmoitetussa laitoksessa (notified body). Ohjelmassa Yli-insinöörin painajainen käytän laitoksista selvyyden vuoksi termiä tarkastuslaitos. Tarkastuslaitoksen tyyppihyväksynnän pitäisi periaatteessa taata, että laite on turvallinen ja säädösten mukainen. Tällaista laitetta on EU-lainsäädännön mukaan oikeus vapaasti markkinoida kaikkialla EU:n alueella.

Suomessa autonostimien kaltaisten koneiden markkinavalvonnasta vastaa sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluosasto. Vaikka jollakin laitteella olisi turvallisuuden takeena tyyppihyväksyntä ja kyljessä CE-merkintä, sosiaali- ja terveysministeriöllä on oikeus puuttua sen markkinointiin Suomessa, jos laite leimoista huolimatta havaitaan vaaralliseksi tai muuten konedirektiivin vastaiseksi. Oikeus on nimenomaan kirjattu konedirektiiviin.

Tätä oikeuttaan Suomen sosiaali- ja terveysministeriö ei halunnut käyttää AGM-merkkisten autonostimien kohdalla, vaikka ministeriön asiantuntijat pitivät konetta selvästi vaarallisena. Nyt ministeriön linjaa näyttävät ihmettelevän kaikki keskeiset nosturialan asiantuntijat Euroopassa, komissiokin.

EU-järjestelmän omituisuuksiin liittyy se, että vaikka EU-komissio on selkeästi sitä mieltä, että AGM-nostimen kaltaiset nostinlaitteet ovat direktiivin vastaisia, se ei voi suoraan puuttua asiaan. Sen sijaan se voi patistaa jäsenmaata – tässä tapauksessa Suomea – tarttumaan asiaan (koska Metalliliitto on tehnyt komissiolle asiasta Suomea koskevan valituksen). Jos Suomi ei vapaaehtoisesti ryhdy toimenpiteisiin nostimien suhteen, komissio voi nostaa Suomea vastaan ns. rikkomuskanteen EY-tuomioistuimessa. Jos näin kävisi, EY-tuomioistuin joutuisi käsittelemään nostinasiaa uudemman kerran ja siinä tuhraantuisi taas lisää vuosia.

On kiinnostavaa nähdä, pitääkö sosiaali- ja terveysministeriö edelleen sitkeästi kiinni kannastaan, että kyseiset nostimet ovat suomalaisille työpaikoille ihan riittävän turvallisia laitteita. Vai myöntääkö se vihdoin olleensa väärässä (ja yli-insinööri Lehtisen olleen oikeassa).

Tehdessäni Yli-insinöörin painajainen – ohjelmaa, törmäsin muihinkin omituisuuksiin STM:n työsuojeluosaston toiminnassa.

Käsiini päätyi niin sanotun SLIC-komitean Suomen työsuojelua koskevan arviointiraportin luonnos keväältä 2005. SLIC-komitea on EU-maiden yhteinen ylimpien työsuojeluviranomaisten työryhmä, joka vuorotellen arvioi eri maiden työsuojelun tasoa ja toimintatapoja.

Raportin luonnos ei ollut mitenkään murhaava, mutta se sisälsi monia kiinnostavia kriittisiä huomioita suomalaisesta työsuojelutarkastustoiminnasta. Eurooppalaiset työsuojelun asiantuntijat kiinnittivät huomiota mm. seuraaviin asioihin:
-          työsuojelutarkastajien koulutustaso on Suomessa alhainen ja tarkastajat ovat melko ikääntyneitä
-          työsuojelutarkastukset keskittyvät suuriin yrityksiin, jolloin pienten yritysten ongelmat jäävät pimentoon
-          suomalaistarkastajat tekevät vähemmän tarkastuksia kuin EU:ssa keskimäärin tehdään
-          aikaa käytetään turhan paljon asiakirjojen tutkimiseen sen sijaan että sitä käytettäisiin työpaikkoihin tutustumiseen
-          tarkastuskäynnit sovitaan turhan usein ennakolta, jolloin käynnillä ei välttämättä saada todellista kuvaa tilanteesta
-          työterveysasiantuntijoiden määrä kentällä on yllättävän pieni
-          jne.

Yritin saada raportista tietoa STM:stä, turhaan. Koska kyseessä on ei-julkinen luonnos, asiasta vaiettiin tyystin. Lopullista raporttia ei kuulemma ole tullut.

Otin yhteyttä SLIC-komitean jäseniin ja sain enemmän tietoa, vaikka minulle kerrottiinkin, että asian voi julkistaa vain arvioinnin kohteena ollut taho – siis Suomen sosiaali- ja terveysministeriö. SLIC-arviointiryhmän jäseniltä sain selvyyden siihen, miksi lopullista arviointiraporttia ei ole tehty.

Nimettömänä esiintyvä SLIC-komitean jäsen kertoi, että ensimmäinen luonnos lähetettiin kommentoitavaksi Suomeen. Suomen kanta poikkesi luonnoksessa esitetyistä arvioista. Tehtiin toinen luonnos, jonka Suomi myös tyrmäsi. Nyt SLIC-komiteassa pohditaan, mitä pitäisi tehdä. Koko arviointiraportillahan ei tietenkään ole mitään merkitystä, jos siihen kirjataan vain arvioitavan tahon (Suomen) näkemykset itsestään.

”Arvioinnin on tarkoitus olla prosessi, jossa maat oppivat toinen toisiltaan. Joissakin maissa itseä koskeva arviointiraportti otetaan mahdollisuutena oppia. Jotkut maat ovat herkkähipiäisempiä kuin toiset. Suomi kuuluu näihin herkkähipiäisiin”, sanoo nimettömänä pysyttelevä kokenut eurooppalainen työsuojeluasiantuntija.

Olisiko sosiaali- ja terveysministeriön johdonkin aika tehdä kriittinen arvio työsuojeluosastonsa toiminnasta?

Lainaus