Blogit - kehitysapu

Miten Tansaniassa rikastuu?

laitinen_yle — Wed, 01 Sep 2010 17:08:20 +0000

Kun kehitysavusta on jälleen kiistelty, niin mieleeni tuli taksinkuljettajan kanssa käymäni keskustelu kevättalvisella Tansanian matkallani 2010. Kysyin yksinkertaisesti, että mitenkä täällä köyhässä maassa rikastuu?

Tansanian valtion budjetista noin 40 prosenttia tulee eri kanavia pitkin kehitysavuista. Niiden poistaminen tai nopea, suuri leikkaus johtaisi taloudelliseen katastrofiin arvaamattomin seurauksin. Siinä ollaan kuin varis tervatulla sillalla puolin ja toisin.

Taksinkuljettajani oli Dar Es Salaamissa olevan kristillispohjaisen Luther Housen (siellä kamerani ja nauhurini tosin varastettiin hotellihuoneesta) suosittelema ja kohtuullista englantia puhuva kaveri.

Kyyti maksoi selvästi enemmän kuin muissa takseissa, mutta auto oli ilmastoitu. Se oli suuri etu yli 30 asteen kosteassa helteessä.

- Miten Tansaniassa rikastuu, kysyin.

Kaveri meni mietteliääksi. Hän itse näytti hyvin toimeentulevalta, koska hänellä tuntui olevan jatkuvasti ulkomaisia, paremmin maksavia asiakkaita. Taisi olla kaksi autoakin ajossa.

- Rikastut, jos olet poliitikko tai vaikutusvaltainen virkamies, kuljettaja sanoi ja osoitti kaupungin pohjoispuolella olevia hienoja taloja.
- Miksi he rikastuvat?
- Korruptio on niin yleistä, ja voit tehdä edullisia lehmänkauppoja.
- Pystyisitkö itse ostamaan tuollaisen talon, osoitin arviolta parisataneliöistä taloa tien varrella?
- Ei mitään mahdollisuutta, ehkä joskus myöhemmin, jonkin pienen talon paljon kauempana keskustasta, jos hyvin menee.
- Entäs tavallinen työntekijä?
- Ei niillä ansioilla täällä taloja ostella.

Keskustelu jäi siihen. Vasta tulomatkalla taksimies kysäisi, että mitenkä Suomessa voi rikastua?

- Jos tekee kovasti töitä, säästää ja on rehellinen taikka onnistuu liike-elämässä vastasin pyöreästi.

Miestä vähän mietitytti kun painotin niin monta kertaa kovan työn ja rehellisyyden merkitystä Suomessa. Selitin, että jos saa Suomessa huonon maineen työntekijänä tai liikemiehenä, niin minun mielestäni rikastumisen tain ainakin vaurastumisen mahdollisuudet vähenevät.

- Eikö teillä Suomessa ole korruptiota?
- No jaa, onhan sitäkin, mutta aika vähän. Kyllä me suomalaiset olemme varsin rehellistä kansaa, vastasin ylpeyttä tuntien.

En tiedä uskoiko taksinkuljettajana puheitani, mutta kyllä hänellä silloin tällöin oli ollut suomalaisia asiakkaita. Suomen antama, pitkäaikainen kehitysapukin oli tuttua.

- Pystyykö tavallinenkin työntekijä Suomessa ostamaan talon?
- Kyllä pystyy, ellei ole aivan pienituloinen. Meillä on pitkäaikaisia, halpakorkoisia lainoja.
- Mutta mitenkä Suomessa sitten rikastuu?
- Vaikkapa niin, että perustaa yrityksen, onnistuu laajentamaan sitä ja myy pois vanhemmilla päivillään hyvällä voitolla.
- No, nyt minä ymmärrän miten Suomessa voi rikastua, taksimies vastasi ja tämä keskustelu päättyi siihen.

Tämä nyt oli tyypillinen journalistinen lähde, jollaisia isojenkin tiedotusvälineitten edustajat käyttävät. Usein aika hyvä itse asiassa.Taksimiehet ennakoivat ekonomisteja aikaisemmin lamankin tulon. Kyydit vähenevät. Ekonomistit havaitsevat tilastoistaan tämän vasta paljon myöhemmin.

Keskustelu taksimiehen kanssa tuli mieleen kun YLE Radio Suomen Metsäradiossa lähetettiin tällä viikolla (30.8.2010) Tansanian metsäpolitiikka käsittelevä toinen juttuni.

Ketä juttu kiinnostaa, niin se löytyy Metsäradion kohdalta osoitteesta areena.yle.fi
Suora osoite ohjelmaan parin kuukauden ajan on
http://areena.yle.fi/audio/1240075

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Metsäradio.:

Tansanian metsien laittomat hakkuut 30.8.2010

Suomi on vahvasti mukana kehittämässä Tansanian metsätaloutta kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti.

Kehitysusko joutuu kuitenkin koetukselle, kun suomalainen metsäasiantuntija havaitsee, että laittomat hakkuut ovat maan tapa, korruptio yleistä ja metsätkin ovat vähenemässä.

Tansanian laittomista hakkuista ja hiilenpoltosta kertoo Veli Juola, joka työskenteli kolme ja puoli vuotta maassa metsäasiantuntijana. Häntä haastatteli Tansaniassa itsekin käynyt Matti Laitinen.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Lainaus

Tansanian metsät hiiltyvät

laitinen_yle — Sun, 25 Jul 2010 15:49:18 +0000

Sieraimissa tuntuu aina lievä savun haju, kun ohitan tansanialaisia kyliä matkalla Dar Es Salaamista etelään. Savu lähtee Tansanian metsien pääasiallisesta tuotteesta hiilestä. Yli 90 prosenttia energiantarpeesta tyydytetään puuhiilellä ja polttopuulla.
Hiiliä käytetään ruoan valmistamiseen niin paljon, että maan metsävarat vähenevät.

Siinä on suomalaiselle metsäosaamiselle Tansaniassa haastetta kylliksi, kun vielä laittomat hakkuut ovat yhtä yleisiä kuin korruptiokin.

Tutustuin tansanialaiseen metsäpolitiikkaan viime kevättalvella ja tein siitä kaksiosaisen minisarjan YLE Radio Suomen Metsäradioon. Ensimmäinen osa lähetetään maanantaina 26.7. 2010 klo 19 uutisten jälkeen. YLE Areenasta sen voi kuunnella myöhemminkin.

Tansanian metsäpinta-ala ( noin 40 % koko maan pinta-alasta) on noin puolitoistakertainen Suomen metsiin verrattuna, mutta puumäärästä ei ole tarkkaa tietoa, koska virallista tai muutakaan inventaariota ei ole tehty. Eikä tämä ole ainoa ongelma.

Itse asiassa 89 prosenttia Tansanian maa-alasta on mittaamatta ja rekisteröimättä mikä virallisesti kenellekin kuuluu. Näin ollen esimerkiksi sukupolvesta toiseen maapalaansa viljelleet eivät voi saada maapalstansa viljelyn kehittämiseen pankkilainaa, koska maata ei ole koskaan virallisesti mitattu ja rekisteröity viljelijän nimiin.

Suomen Dar Es Salaamin suurlähetystössä metsäalan erityisasiantuntijana työskentelevä Merja Mäkelä selvitti minulle haastattelussaan omistusoloja. Valitettavasti haastattelua ei voi lähettää radiossa, koska nauhurini, jossa hänen haastattelunsa oli ja kamerani varastettiin uskonnollispohjaisesta Luther House – hotellista.

Sattui siis piru mertaan vieläpä kirkon vieressä.

Merja Mäkelän kertoman mukaan kylät ja klaanit käytännössä omistavat metsät. Ne tietävät tarkkaan mitkä metsät ovat perinteisesti kenellekin kuuluneet. Brittien siirtomaahallinnon aikana metsät siirrettiin lailla valtion omistukseen. Tätä perinnettä sosialistisena valtiona 1964 itsenäistynyt Tansania sitten jatkoi.

Ongelma on, että valtio ei pysty valvomaan lakia ja harjoittamaan samaan aikaan kestävää metsätaloutta valtavilla metsäalueilla.

Nykyisenä ajatuksena on palata pikkuhiljaa alkuperäiseen tilanteeseen. Kylät saisivat metsät virallisestikin hallintaansa. Oletuksena on, että näin metsätalouden harjoitus kehittyisi ja tehostuisi, kun kylille annetaan teknistä tukea kestävän metsätalouden periaatteiden mukaisesti. Käytännössä kylät saisivat myös lisää tuloja metsien istutuksen myötä.

Tansania on Suomen pitkäaikaisin kehitysyhteistyökumppani ja yhä yksi suurimmista avun saajista. Yhteistyö alkoi virallisesti jo vuona 1962 ja jatkuu edelleen.

Painopiste on nykyisin metsä- ja ympäristöasioissa. Maatalouden kehittäminen ja bioenergia ovat myös tärkeitä hallitusten välisen yhteistyön kohteita.

Suomen kehitysapu, runsaat 30 miljoonaa euroa vuodessa, kanavoidaan Tansanialle pääasiassa maan budjetin eri ohjelmien kautta. Tämän tavan tehokkuudesta ollaan kahta eri mieltä. Joka tapauksessa korruptoitunut hallinto pistää osan omaan taskuunsa.

Kun maat ovat kovin erilaisia monessakin mielessä, niin minua kiinnosti onko suomalaisella ja tansanialaisella metsäpolitiikalla nykyisin jotakin yhteistä.
Aivan heti ei tullut esimerkkejä mieleen, kun maat, metsät ja kulttuuri ovat kovin erilaisia.

Siksi haastattelin Rovaniemen ammattikorkeakoulun toimialajohtajaa Veli Juolaa, joka työskenteli 3,5 vuotta metsäasiantuntijana Tansaniassa. Tätä haastattelua ei varastettu, kuten Mälkelän haastattelu, sillä se tehtiin Suomessa ja sen voi kuunnella Metsäradiosta.

Suomalaisin silmin yksi eksoottisimmista kehitysyhteistyöhankkeistamme on Tansanian luonnonvarafoorumin Mama Misitu – tiedotuskampanja.

Tavoitteena on kertoa ihmisille tanssin avulla kuinka vähentää laittomia hakkuita ja kertoa ihmisille kestävän metsätalouden mahdollisuuksista.

No, maassa maan tavalla, sanoisi suomalainen metsäasiantuntija. Pääasia, että viesti menee perille.

Mitenkähän tanssi toimisi viestintävälineenä, kun eduskuntavaalit lähenevät Suomessa keväällä 2011? Vai menisikö koko homma piirileikiksi?

P.S.

Lähetän tätä blogia luodolta, keskeltä järveä, kun mokkula menee mökillä etanan vauhdille (GPRS). Mutta saahan sen megan - tai lähes - nopeuden näinkin.

PPS.

Jo pari päivää mökillä ilman sähköä kaatuneitten puitten seassa opetti afrikkalaisille tavoille. Hiili on hyvä ruoanvalmistuksen apuväline. Grilli on kuin hella varsinaisen grilaamisen lisäksi. Onneksi mikron akussa on vielä virtaa.Televisiokaan ei houkuttele katsomaan.

Lainaus

Turisti pulassa Afrikassa UM:n määräysten takia

laitinen_yle — Sat, 13 Mar 2010 07:56:37 +0000

Haluaisinpa nähdä sen konsuliasioista päättaneen ulkoministeriön virkamiehen ilmeen, kun hänelle itselleen ulkomailla pulaan joutuneena ei anneta kohdemaassa päivystävän konsulivirkamiehen kännykkänumeroa.

Suosittelen kokeilemaan palvelua täällä Tansaniassa tai missä muualla maailmassa tahansa. Hätätapauksissa virka-ajan ulkopuolella voi soittaa numeroon +358-9-1605 5551 (Suomen ulkoasiainministeriö).

Mikä ongelma tässä sitten on? Yksinkertaisesti se, että kaikkialla maailmassa kännykkäyhteydet eivät toimi yhtä hyvin kuin Suomessa.. Puhelut pätkivät, ääni ei kuulu, yhteytttä ei saada, mutta tekstiviestit voivat kulkea. Silloin tarvittaisiin päivystävän virkamiehen kännykän numero, johon tekstiviestin voisi lahettää sopivasta paikasta.

Esimerkiksi Dar Es Salaamissa on usein päiviä, jolloin lähetystön numeroon ei pääse soittamaan ollenkaan, koska paikallinen puhelinverkko on ylikuormitettu ja tukossa. Kännykkäyhteydet toimivat yleensä paremmin.

Miksi päivystävän virkamiehen numeroa ei sitten anneta hätään joutuneelle? Varmaankin siksi, että virkamiestä ei häirittäisi humalaisten suomalaisten soitoilla keskellä yötä. Kaikki vain eivät ole omaa syytään pulaan joutuneita viinaturisteja.

Ulkoministeriön korkean konsulivirkamiehen päätös on tyypillinen osoitus kirjoituspöytä-ajattelusta. Asioita ei ajatella loppuun asti. Suosittelen näin veronmaksajana pientä lisäohjetta puhelimeen vastaavalle työntekijälle: terveen järjen käyttö myös sallittu.

On tietysti hyvä sinänsä kun on saatu aikaan tällainen kellon ympäri päivystävä hätänumero. Kiitos varmaankin tsunamin tai muiden hätätapausten.

Melkein viisikymmentä vuotta maailmalla matkusttellessani minulta ei koskaan ole viety passia tai kameroitanikaan hotellihuoneesta. Jo todennänkoisyydenkin mukaan joskus näin piti tapahtua kaikesta varovaisuudestani huolimatta.

Dar Es Salaamin suurlahetystö kyllä ansiokkaasti varoittelee tänne tulevia maan ja kaupungin vaaroista. Kannattaa lukea osoitteesta

http://www.formin.fi/public/default.aspx?contentid=65881&nodeid=15735&contentlan=1&culture=fi-FI

Oli aika hassu tilanne, kun päivystävä virkamies Dar Es Salaamissa sai Suomen kautta hänelle soitettuani ( 2,95 euroa/ min) sanotuksi, että lähetä tekstiviesti, ne kulkevat, kun puhe ei oikein kuulu. Sitten ääni taas häipyi ja Suomessa oleva virkailija ei saanut – ohjeitten mukaan – antaa paikallisen päivystäjän kännykkänumeroa.

Erilaisten kummallisten kiemuroitten jälkeen - lähetystön portilla olevat turvamiehet antoivat ystävällisesti konsulivirkamiehen kännykkänumeron - sain yhteyden ja uusi passi järjestyi minulle lauantaipäivänäkin, sillä muuten en olisi voinut jatkaa matkaaa Sansibariin. Kiitos konsulivirkamiehelle.

Tiedoksi tarvitseville: passin hinta on 260 000 Tansanian shillinkiä eli 140 - 150 euroa!

Varkaita ja korruptiota

Dar Es Salaam on taskuvarkaiden ja muidenkin rikollisten paratiisi. Turisti, valkoinen, on hyvä kohde. Korruptio muuten on Tansaniassa hyvin laajalle ja syvälle levinnyttä. Maan tapa niin kuin “kotiryssät” suomettumisen aikaan Suomessa.

Sananvapaudessa Tansaniassa ei ole kehumista. On parasta olla arvostelematta ainakaan kovin kärkevästi hallitusta tai presidenttiä. Sellainen lehti voidaan jopa lakkauttaa.

Tervetuloa vaan pääministeri Matti Vanhanen Tansaniaan ja Etelä- Afrikkaan vierailulle maaliskuussa 2010. Tuossa muutaman korttelin päässä majapaikastani hän on Suomen suurlahetystössä vieraanvaraisuutta nauttimassa. Terveisiä ja minua parempaa onnea matkaan.

Ote vierailun virallisesta tiedotteesta:
‘Tansanian vierailun tapaamisissa käsitellään maiden kahdenvälisiä suhteita ja yhteistyötä, Tansanian kehitystä, alueellisia kysymyksiä, Itä-Afrikan integraatiota sekä ilmasto- ja ympäristökysymyksiä.
Tiistaina 16. maaliskuuta pääministeri avaa Dar es Salaamin kestävän kehityksen instituutin, joka on yksi uusista kehitysyhteistyön avauksista Suomen hallituksen kehityspoliittisen ohjelman toimeenpanossa. Instituutin päätehtävä on auttaa Afrikan maita saavuttamaan kestävän kehityksen tavoitteita sekä tukea maiden osallistumista kauppa-, ympäristö- ja ilmastoneuvotteluihin.”

Tansania on Suomen pitkä-aikaisin ja historiallisesti tärkein kehitysyhteistyökumppani. Suhteellinen osuus on kuitenkin laskenut.

Afrikkalainen sosialismi vei talousahdinkoon

Kehitysyhteistyö alkoi jo 1960 – luvun alkupuolella yhteistyössä muiden pohjoismaiden kanssa. Silloin oltiin innostuneita presidentti Julius Nyereren afrikkalaisesta sosialismista.

Nyerere uskoi – varoitteluista huolimatta – marxilaiseen talousmalliin, joka sittemmin johti taloudelliseen katastrofiin väestön pakkosiirtoineen ja maatalouden kollektivisointeineen. Avautuivat siinä sinisilmäisesti kehitysapua antaneittenkin silmät vuosien mittaan.

Nyerere luopui vapaaehtoisesti vallasta 1985, ja sen jalkeen sosialismia on purettu, aluksi Maailmanpankin kovaotteisin ja kyseenalaisinkin keinoin.

Joka tapauksessa vallassa istuvat yhä sosialistisen kauden korkeat virkamiehet. Heidän on ymmärrettävästi vaikea sopeutua siihen, että valtion ei pidä enää hoitaa ihan kaikkea.

Sosialistisen kauden kankea byrokratia vaivaa edelleen Tansaniaa, josta jo sain pientä esimakua. Kaikki vie aikaa, on pilkuntarkkaa ja tehotonta. On turha kuvitella, että mikään tapahtuisi nopeasti ja juuri niin kuin on suunniteltu. Pitkää pinnaa tarvitaan.

Sai Nyere silti paljon hyvääkin aikaan. Tansanialaisten lukutaito nousi noin 80 prosenttiin, naisilla sen alle, terveydenhoitoa parannettiin ja tansanialaisille kasvoi kansallinen identiteetti. Eri uskontojakin suvaitaan varsin hyvin.

Kun siirtomaaherrat aikanaan, ensin Saksa ja sitten Englanti, riistivät entisen Tanganjikan ja Sansibarin luonnonvaroja, niin nyt Tansaniassa kehitysavun antajia osin kupataan.

Poliitikot ja virkamiehet rikastuvat

Kehitysapurahaa siirtyy korruption takia poliitikkojen ja korkeitten virkamiesten taskuun, mutta menee sita tarkoitettuun kohteeseenkin kohtuullinen määrä.

Ei korruptiota mihinkään saada kitketyksi, se on maan tapa niin kuin turistien huiputtaminenkin. Korruptio varmaankin hieman vähenee ajan mitaan, kun sitä niin paljon julkisestikin arvostellaan.

Kehitysavun antajien vain on hyväksyttävä, etta osa avusta päätyy Sveitsin pankkiin. Sveitsiä sanotaankin eniten kehitysapua saavaksi maaksi maailmassa. Siellä on monen vallanpitäjän ja korkean virkamiehen salainen pankkitili.

Nykyisin Suomi antaa kehitysapua pääosin budjettitukena, jolloin rahavirtojen kulkua on helpompi seurata. Aika ajoin tehdään tarkastuksia. Seuraavana ovat Suomen tukemat metsäprojektit.

Näistä aikanaan lisää YLE Radio Suomen Metsäradioon tekemissäni jutuissa. Yksi suomalaisen metsä-asiantuntijan haastattelu tosin varastettiin hotellista viedyn nauhurini mukana, mutta muuta on jäljellä.

Olehan varovainen vierailusi aikana täällä Dar Es Salaamissa pääministeri Matti Vanhanen, vaikka et asukaan halvassa Luther Housessa kaupungin keskustassa.

Kamerani ja nauhurini muuten vietiin kun olimme käymässä viereisessä, 100 vuotta vanhassa luterilaisessa kirkossa. Se on nähtävyys sinänsä, kannattaa vilkaista, mutta hotellia en suosittele.

Lainaus

Ministerin mielenkiintoinen tiedotuspolitiikka

Kati Juurus — Thu, 23 Oct 2008 07:44:41 +0000

Osallistuin keskiviikkona varsin poikkeukselliseen ministeri Paavo Väyrysen tiedotustilaisuuteen. Tilaisuudella oli kaksi aihetta. Toinen oli kutsun mukaan tämä: ”ministeri Väyrynen kommentoi viime viikkoisen Namibian matkan valossa YLE:n MOT-ohjelman 6. lokakuuta esittämiä väitteitä liittyen EPA-kauppasopimuksiin sekä Namibian ja Suomen välisiin suhteisiin.”

Väyrynen toi tiedotustilaisuudessa esiin sen verran outoja väitteitä omasta ohjelmastani erityisesti ja MOT:sta yleensä, että pitänee selvittää asiaa vielä tässä.

Väyrysen mukaan Namibian pääministeri oli pahoitellut ohjelmaa Väyrysen käydessä Namibiassa. Pääministeri Nahas Angula esitti ohjelmassa hyvin kriittisiä kommentteja liittyen EU:n ja kehitysmaiden välisiin kauppasopimusneuvotteluihin. Samanlaista kritiikkiä hän on esittänyt myös afrikkalaisissa medioissa. Mielenkiintoista, että juuri Suomen tv:ssä esitetty ohjelma (jonka käsikirjoitukseen pääministeri Angula oli Väyrysen mukaan perehtynyt) sai Angulan katumapäälle.

Pyysin myös ministeri Väyryseltä haastattelua ohjelmaa varten. Hän kieltäytyi aikataulusyihin vedoten. Tiedotustilaisuudessaan hän kuitenkin kertoi, että kieltäytymisen syy on se, että hän ”kyllä tietää miten näitä MOT-ohjelmia tehdään”. Korostettakoon nyt vielä tässä, että tämänkin ohjelman tekoon liittyi toimittajan kuukausia kestänyt perehtyminen monimutkaiseen EPA-kauppaneuvottelukäytäntöön, lukuisia kotimaisten ja ulkomaisten asiantuntijoiden taustahaastatteluja, eri maiden kokemuksien selvittämistä jne. Sen jälkeen tehtiin haastettelut.

Väyrysen haastattelu tapahtui lopulta hänen erään tiedotustilaisuutensa lopuksi. Eilisessä tiedotustilaisuudessa ministeri Väyrynen tuntui olevan erityisen tuohtunut siitä, että hänelle ei ollut ennalta kerrottu, että haastattelussa käsiteltäisiin Namibiaa. (Vain yksi kysymys koski Namibiaa, jonka pääministerin Väyrynen oli muutamaa kuukautta aiemmin Suomessa tavannut).

Väyrynen kritisoi keskiviikkoisessa tiedotustilaisuudessaan mm. sitä, että ohjelmaan oli otettu mukaan hänen lausuntonsa, josta kävi ilmi, ettei hän muistanut mitä oli puhunut kauppasopimusneuvotteluista Namibian pääministerin kanssa. Tuolloin, haastattelun jälkeen, Väyrynen vielä pahoitteli minulle, ettei ollut voinut valmistautua kysymyksiin. Eilisessä tiedotustilaisuudessa ääni oli toinen: ”Ohjelmassa annettiin ymmärtää, että minä en tiedä. Kyllä minä tiedän”, Väyrynen ilmoitti..

Asiavirheitä Väyrynen ei pyrkinytkään osoittamaan ohjelmassa. Hän ei ole ollut toimitukseen yhteydessä ohjelman jälkeen eikä vaatinut minkäänlaista oikaisua. Tiedotustilaisuudessa hän toi esiin, että ohjelma oli hänen mielestään huono, hänellä ”olisi siitä paljonkin negatiivista sanottavaa”, se oli hänen mielestään vääristellen leikattu, ja että hänen mielestään oli väärin, että Namibia oli otettu ohjelmassa (ainoaksi) esimerkkimaaksi.

Ministeri Väyrysellä on täysi oikeus olla pitämättä ohjelmasta – tai olla eri mieltä namibialaisten esittämästä kritiikistä. Julkisen tiedotustilaisuuden järjestäminen ulkoministeriön tiloissa yhden ohjelman haukkumiseksi on mielestäni kuitenkin kyseenalaista käytöstä ministeriltä. Sen voi tulkita myös yritykseksi rajoittaa tiedotusvälineiden sananvapautta. Onneksi tapaus on toistaiseksi poikkeus.

Paavo Väyrysen haastattelu 6.10 lähetettyä ohjelmaa varten löytyy purettuna MOT:n nettisivulta.

Lainaus