Blogit - vanhuus

Toivo elää

Ronja — Thu, 12 Jun 2014 18:28:33 +0000

Mira on sairastellut viimeisen vuoden.

Se on välistä jäykkä, epäpuhdas tai ontuva. Toisaalta on pätkiä, kun se tuntuu olevan täysin voimissaan.

Lääkäreiden mukaan kaiken pitäisi olla kunnossa, mutta silti poni oireilee säännöllisen epäsäännöllisesti.

Raastavinta on epätietoisuus. Mikä sillä on? Miten voin auttaa? Mitä voin tehdä?

Ollaanko nyt siinä pisteessä, että kilometrit on kuljettu? Vaivaako minun rakastani vanhuus?

Vanhuuteen kun ei kävelytys auta. Vanhuuteen ei auta edes se kuuluisa aika. Vanhuudesta ei ole paluuta.

Ei vaivaa.

Vika on selässä. Ja siihen voi saada hoitoa. Parantuminen on mahdollista.

Toivo elää, ja Mira vielä pitkään sen mukana.

Kuvat: Emmi Kähkönen

Lainaus

Vanhassako vara parempi?

laitinen_yle — Thu, 26 Jan 2012 11:40:58 +0000

Jäin miettimään mitä tuo sananlasku ”vanhassa vara parempi” oikein tarkoittaa. Minkä ikäinen se ”vanha” on, josta paremmuus löytyy? Olisiko 50 vai 60 vai 70 vuotta?

Ei kuitenkaan 75, koska sosiaalibyrokraattien tilastollisen määritelmän mukaan silloin alkaa ihmisen vanhuus. Tässä iässä voi pyytää kuntokartoitusta palvelutarpeensa arvioimiseksi.

Kuva: AP Graphics Bank

Hyvä tietää, jos kunto alkaa pahasti heiketä. On siitä ikääntymisestä näköjään etuakin, mutta toinen kysymys on onko hyvinvointiyhteiskunnalla varaa tarjota etuja.

Vanhuus ja viisaus kulkevat sananlaskun mukaan käsi kädessä, mutta kuinka kauan? Tasavallan presidentti Urho Kekkonenkin oli viisas mies aika vanhaksi kunnes tuli höperöksi ja joutui eroamaan. Ei arvannut omaa tilaansa, eikä antanut arvoa toisillekaan.

Jos luulette, että vihjailen jotenkin meneillään olevan presidenttikisan loppusuoraan, niin en vihjaile. Minusta Sauli Niinistö ja Pekka Haavisto eivät kumpikaan ole liian vanhoja tasavaltamme presidentiksi. Täydessä terässä molemmat.

Omaan tilastolliseen vanhuuteeni, 75 vuoteen, on vielä aikaa, ei tosin mahdottomasti, sillä helmikuun alkupuolella täytän 68 vuotta. Se on nykyisen työelämän rajapyykki, pakollinen eläkeikä tavanomaisissa työsuhteissa. Silloin on hommat viimeistään lopetettava, eikä siinä tarvita mitään yt – neuvotteluja.

En tullut kokeilleeksi olisinko jaksanut ja saanut olla YLE:n palkkalistoilla näin kauan. Jäin eläkkeelle 65 – vuotiaana. Kun nyt tuo ”pakollinen eläkeikä” täyttyy, niin tämä on viimeinen bloginikin.

Tulihan noita kirjoitetuksikin aika monta syyskuusta 2005 alkaen. Kiitos kuuluu innovatiiviselle YLE:n strategiapäällikölle Tuija Aallolle, joka houkutteli vanhan sanomalehtimiehen kirjoittelemaan blogeja….. ihan vaan kokeeksi ja kaiken muun työn ohella ilman korvausta. Koukkuun jäin.

Se oli silloin pieni osa YLE:n kasvavan nettipalvelun kehittämistä, joka jatkuu nyt monipuolisena ja laadukkaana. Sanomalehtien kustantajat sitä kritisoivat, mutta minusta tällaisesta pitäisi olla pienessä maassa ylpeä. Kyllä jonkun on aina oltava edelläkävijä, kehittäjä ja YLE on sellainen.

Eläkkeelläkin vielä radiojuttuja tehden ja blogeja kirjoitellen olen miettinyt miksi niin monissa yrityksissä ikääntyviä vierastetaan. Eikö sanonnalla ”vanhassa vara parempi” ole enää mitään arvoa? Erilaisissa seminaareissa kokemusta ja laajaa perspektiiviä kyllä pidetään voimavarana, mutta käytännössä ei. Ikääntyneet siivotaan pois niin pian kuin mahdollista.

Tätä kirjoitellessa on meneillään ikuisuuskiista työeläkeiän alarajan nostosta 65 vuoteen, mitä työnantajat vaativat ja ay – liike vastustaa. Nykyinen joustava eläkeikähän on 63 – 68 vuotta. Moni olisi mielellään töissä jo nyt 65 – vuotiaaksi, jos siihen vain annettaisiin mahdollisuus.

Ehkä taustalla onkin ajatus, että eläkeikää nostamalla samalla poistettaisiin ns. kannustinkarttuma, jonka saa, jos jatkaa töitä yli 63:n vuoden. Karttuma onkin hyvä, 4,5 prosenttia ansioista, tiedän sen. Sitä ennen, vuosien 53 – 63 välillä, karttuma on vain 1,9 prosenttia.

Tällä tavalla haluttiin kannustaa ihmisiä jatkamaan työelämässä entistä pidempään ja siinä on osin onnistuttu. Tehtiinkö eläkkeiden tulevaa rahoitusta ajatellen kuitenkin liian kallis päätös kannustinkarttumasta, josta nyt halutaan pois?

Kiista eläkeiästä ja eläkkeistä on kovin monitahoinen juttu. Nyt ollaan vähän kerrassaan palaamassa siihen mistä lähdettiin. Ikivanha kansaneläkeikä oli 65 vuotta. Silloin alkoi saada kansaneläkettä, jos muuta tuloa ei ollut.

YLE oli eläkkeiden maksajana edelläkävijä ja antelias. Miehet pääsivät 63 – vuotiaana täydelle työeläkkeelle ( 66%) jos oli ollut riittävän kauan, ja naiset jo 60 – vuotiaana. Etuus koski ennen vuotta 1971 taloon tulleita. Ikävuosien täytyttyä eläkkeelle oli myös lähdettävä.

Tämä ikivanha, sittemmin lopetettu eläkesääntö harmitti eräitä aktiivisimpia naisia. He vaativat, että naistenkin on saatava olla tasa-arvon nimissä töissä 63 – vuotiaaksi kuten miehetkin.

Aikansa mietittyään YLE:n johto taipui, vaikkakin vähän ihmetteli. Joka tapauksessa etuuteen oikeutetut naiset saivat halutessaan olla pidempään työssä – tai eivät. Mieluummin miten vain. Miehillä tällaista joustoa ei ollut.

Ajan mittaan YLE:n eläke-edut ovat yhä heikenneet. Vuoden 1991 lopussa suljettiin YLE:n eläkesäätiön A – osasto. Siihen päässeille miehille ja naisille eläkettä karttuu jo 63 – vuotiaana niin paljon kuin muuten karttuisi vasta 65 – vuotiaana.

Nykyisin kaikilla vuoden 1991 jälkeen YLE:een tulleilla (johdosta en tiedä) on sama, yleinen työeläkejärjestelmä kuin muissakin yrityksissä. Normaalille eläkkeelle voi siirtyä 63 – vuotiaana tai tehdä töitä 68 – vuotiaaksi, jos töitä riittää. Kaikki työsuhteen pätkät lasketaan yhteen ja siitä se eläke muodostuu.

Näin tänään, ellei järjestelmiä taas muuteta. Ihmiset ovat ottaneet tavakseen elää kituutella entistä pidempään, mikä on alkanut hirvittää eläkesäätiöiden kassanvartioita. Muutoksen tuulet jo voimistuvat.

Joka tapauksessa työn iloa kaikille työssä oleville!

Lainaus

Rollaattori on raskas puskettava

Eve Mantu - vain yksi päivä rollaattorin kyydissä — Fri, 18 Mar 2011 07:16:37 +0000

Tässä olen lähtökuopissa. Huomattavaa on, että painoin väärää nappia. Piti mennä alas.

Tiistaina 22.3. kello 12.15 voi Yle Radio 1:n taajuudella kuulla, miten rollaattori rahisee talvisilla kaduilla. Ohjelmassa asiantuntemustaan läikyttelee esteettömyysasiamies Heikki Haulisto Turusta.

Rollaattorin puskeminen oli avartava kokemus. Kynnyksiä on kaikkialla. Ovet aukeavat vaikeasti, Pendolinoon ei pääse omin neuvoin, liukkaassa alamäessä rollaattori alkaa vetää mäkeen...

Me saamme luvan tottua rollaattoreihin, sillä niitä tulee katukuvaan lisää väestön ikääntymisen myötä. Meidän täytyy suunnitella kerrostalojen rappukäytävät uudelleen ja väljentää eteisiä rollaattorien säilytykseen paremmin soveltuviksi. Vai muutammeko pyöräkellarit rollaattorikellareiksi?

Heikki Haulisto voi olla ylpeä kotikaupungistaan Turusta - ja omista saavutuksistaan esteettömyysasiamiehenä eli rakkikoirana, niin kuin hän itse sanoo. Turku pääsi EU:n järjestämän Esteetön kaupunki -kilpailun loppukilpailuun. Turkua kehuttiin kattavasta ja esteettömästä strategiasta, johon vammaiset osallistuvat aktiivisesti. Erityisenä haasteena pidettiin rakennetun ympäristön esteettömyyttä.

Tällä hetkellä Turun kuuma piste sijaitsee kauppatorilla. Torikivetystä rakastetaan ja vihataan. Kinttuvaivaisille muhkurainen maa on epätoivon paikka. Yhdessä pitäisi löytää ratkaisu, johon kaikki voivat suostua.

Rollattorin voi vuokrata koekäyttöön ainakin suurissa kaupungeissa. Suosittelen kokemusta kaikille. Rollattoripäivän pitäisi olla pakollinen kaikille kunnanvaltuutetuille ja kaupunkisuunnittelijoille.

Lainaus

Jotakin muuta kuin hämä-hämä-häkkiä

Eve Mantu, jota on sitten turha tulla herättelemään, kun keinutuolijumppa alkaa — Thu, 18 Nov 2010 07:29:37 +0000

"Meidät vanhukset on pantu kategoriaan, jossa riittää Juhlamokka kakkupaloineen ja hämä-hämä-häkkileikkeineen."

Masentava tulevaisuuskuva. En varmasti halua laulella maakuntalauluja ikäihmisenäkään. Miksi tarjolla on vain sitä yhtä ja samaa?

Nykyiset seniorit ovat tottuneet tekemään hyödyllisiä asioita. He ovat huhkineet kirves kädessä ja leivinuunin ääressä. Ja sitten pitäisi ilahtua siitä, että saa askarrella tonttuja palvelutalossa tai pyörähdellä ääliömäisessä jumpassa.

Miksi vanhoille tarjotaan yhtä jännittävää toimintaa kuin päiväkotien pienimmille? Onko käynnissä valtakunnallinen taannuttamisprojekti? Vai suorastaan tainnuttamisprojekti?

Lainaus

Pelargoni kukoistamaan! Tässä Even 10 vinkkiä!

Eve Mantu - lukulasien tarpeessa vuodesta 2008 — Tue, 26 Oct 2010 12:24:47 +0000

Pahoittelen. Otsikko oli petos. Ei täältä löydy pelargonivinkkejä.

Okei. Yksi. Anna mullan kuivahtaa kastelujen välissä.

Mutta nyt asiaan.

Haluan tietää millaista on olla vanha. En kehtaa kysyä sitä keneltäkään suoraan. Blogissa uskallan.

Torstaina 28.10. pohdin ohjelmassani tulevaa vanhuutta.

Tapasin Alf Rehnin, turkulaisen 38-vuotiaan liiketalousproffan. Kyselin onko hän jo tehnyt jotakin vanhuutensa eteen.

Mitäs Alf?

Yllättynyt Alf Rehn

Lainaus

Hämmennyksen vuosi 2010

Eve Mantu, kokouksen puheenjohtaja ja nuija — Fri, 29 Jan 2010 12:20:21 +0000

Sain vuoden alussa oman ohjelman. Ihanaa ja kamalaa. Ihanaa siksi, että olen pitkään toivonut vapaampia käsiä. Kamalaa, koska nyt pitäisi tehdä se, minkä olen luvannut itselleni tehdä sitten joskus kun saan tilaisuuden.

Nyt pitäisi käyttää annettu aika hyvin, kunniaksi itselle ja elämälle. 45 minuuttia on iso viipale radiopäivää.

Mikä on tärkeää? Mistä haluan pitää ääntä? Millaiset asiat vaivaavat minua?

Yritän löytää sen suuren ja tärkeän pienestä ja arkisesta. Miksi en osaa jutella somaliäidin kanssa, joka seisoo edessäni kaupan jonossa? Osaisinko pitää seuraa kroonikkopotilaalle sairaalassa, kun vanhan ihmisen seurassa alan pelätä kuolemaa?

Etsin tänä vuonna siis sitä jotakin noloa ja kyvytöntä itsessäni. Ujostelua, kateutta, lammasmaisuutta, ennakkoluuloisuutta... Ja yritän olla säikähtämättä, kun hukkaan langanpään. On uskottava, että juuri niinä hauraimpina hetkinä (eli kun olen ihan pihalla, sanaton ja hämilläni) olen kaikkein eniten ihminen.

Lainaus