Pakistanin hätä vei kadulle

Anne Ali-Hokka, A-studio — Wed, 01 Sep 2010 12:31:01 +0000

Tapasin pakistanilaisen lääkärin Sajida Kazin, joka on asunut 10 vuotta Suomessa. Hänellä on sukulaisia Pakistanin massiivisilla tulva-alueella ja hän yrittää auttaa heitä, minkä täältä voi.

Niinpä kun Suomen Punainen Risti järjesti lipaskeräyksen Pakistanin tulvauhreille, Sajida Kazin lähti tietenkin mukaan kerääjäksi. Oma lapsikin oli keräämässä ja oli kuulemma yksi parhaista. Hän oli kilisyttänyt keräysmukia kadulla ja kysynyt ihmisiltä lapsen vilpittömyydellä: "antaisitko rahaa?".

Suurin osa SPR:n katukerääjistä oli pakistanilaisia, ja he olivat itse ilmoittautuneet mukaan. Oma järjestö, Finnish Pakistani Friendship Organisation FPFO, oli myös patistanut jäseniään raivaamaan tilaa kalenteristaan tärkeälle asialle.

SPR:n tiedotuspäällikön Outi Pärnäsen mukaan Suomikin on eurooppalaistumassa, kun maahanmuuttajat aktivoituvat. Ei ole enää niin, että "valkoinen auttaa mustaa", vaan oman maan kansalaiset kantavat itse suuren vastuun. He tuntuvat kokevan sen velvollisuutenaan, kun asiat ovat täällä niin paljon paremmin.

Sajida Kazin äiti oli kuitenkin palaamassa mahdollisimman pian Suomen vierailultaan takaisin runneltuun maahan.

"Ihmisiä kuolee, maa tarvitsee minua", Zainab Kazi sanoi.

Lainaus

On sankareita ja on supersankareita

Ari Räsänen — Thu, 04 Feb 2010 09:00:08 +0000

Kun asioita seuraa etäältä, saa helposti yksipuolisen kuvan. Media suodattaa katastrofista kurjimman puolen, kunnes senkin esittäminen hiipuu. Suurelle osalle suomalaisista Haiti on kurjuutta, kuolemaa ja hallitsemantonta väkivaltaa. Niitä täällä onkin, paljon.

Tehohoidossa on potilas, joka hakattiin machete-veitsellä. Eilen kuoli vauva aliravitsemukseen, viereisessä kodittomaksi jääneiden telttakylässä on puutetta kaikesta.

On myös paljon muuta.

Niistä aineksista, joita toiselle puolen maailmaa suodatetaan, rakennellaan väistämättä tiukkoja stereotypioita. Mitä tekee työtön kaksikymppinen haitilaismies, joka asuu kadulla? Varmaankin tarttuu macheteen.

[Leblanc Mikerlange saa lapset innostumaan.]

Viereisessä teltassa tämä mies tarttui äsken ilmapalloon, puhalsi sen, kietoi serpentiinit ympärille ja koristeli teltan katon. Hän teki lasten kanssa palapelin ja järjesti perään unohtumattoman laulu-tanssiesityksen.

Sairaalassa työskentelee kymmenen Haitin Punaisen Ristin vapaaehtoista, jotka ovat saaneet koulutuksen henkisen tuen antamiseen. Ranskalaisen psykologin johdolla he tukevat sairaalahoitoon joutuneita traumatisoituneita ihmisiä.

Osa näistä nuorista miehistä ja naisista kiertää vuodeosastoilla keskustelemassa potilaiden kanssa. Toiset järjestävät lapsipotilaille ja potilaiden lapsille pelejä ja leikkejä.

Yksi vapaaehtoisista on 24-vuotias Leblanc Mikerlange. Hän pyörittää sylissään yksivuotiasta tyttöä, pusuttelee ja laulaa, kutittelee ja naurattaa. Hän antaa kaikkensa, jotta tuntemattomalla tytöllä olisi hyvä olla.

Leblanc tulee sairaalaan joka aamu kahdeksalta ja vetää Punaisen Ristin liivin ylleen. Hän riisuu liivin viideltä ja lähtee perheensä luokse. Hän lähtee ilman palkkaa, sillä hän harrastaa auttamista.

Kun suomesta lähtee avustustyöntekijöitä katastrofialueelle, he ovat suomalaisille sankareita. He tarttuvat median suodattimeen, syystäkin, he ovat sankareita. Tekevät pitkää päivää vaikeissa oloissa auttaakseen toisia ihmisiä.

On hyvä kurkistella myös suodattimen ohitse. Täällä on paljon sankareita.

Leblanc lähti juuri perheensä luokse. Hän asuu äitinsä ja kahden veljensä kanssa kadulla, muovipressun alla. Koti meni järistyksessä ja opiskelu loppui kun koulu sortui. Silti hän tulee huomenna takaisin ja vetää liivin ylleen, sillä hän on supersankari.

Lainaus

Blogit - SPR

Pakistanin hätä vei kadulle

On sankareita ja on supersankareita