Blogit - hyvinvointivaltio

Rahalla jonon ohi - tulevatko yökerhokäytännöt sairaaloihin

Matti Toivonen — Wed, 30 Oct 2013 12:24:01 +0000

Vakuutusyhtiö Pohjola on rakentanut Helsingin Pikku-Huopalahteen ohituskaistan tapaturmien hoitoa varten.

Helsinkiläiset huippukirurgit kertoivat keskiviikkona, että he hakevat rahoitusta vaativien leikkausten yksityisklinikalle, joka kilpailisi suoraan yliopistosairaaloiden kanssa esimerkiksi aivo- ja syöpäkirurgiassa.

Lastensairaalan uudisrakennukseen kerätään kolehtia kansalta.

Mitä tapahtui meidän vero-euroille, mikseivät ne riitä? Joko pohjoismainen hyvinvointivaltio loppui kesken?

Kaikkihan ovat pienten lasten puolella, mutta moni pitää kansalaiskeräystä uutta lastensairaalaa varten periaatteessa arveluttavana. Hanketta arvostelevien mielestä se on omiaan rapauttamaan julkisen erikoissairaanhoidon tulevaisuutta. Keräys nähdään uhkana verovaroin ylläpidettävälle hyvinvointivaltiolle.

Uudesta lastensairaalasta on tarkoitus pystyttää puolet yksityisellä rahalla: 30 miljoonaa keräyksestä, 50 miljoonaa lainataan. Tuoreet seinät ja katto tulevat tarpeeseen eikä yksi rakennus vielä hyvinvointivaltion loppua tarkoita. Mutta hanke on oire kroonisesta vaivasta.

Terveydenhuollossa on siis tarve uusille lääkkeille. Mutta ne eivät ole ongelmattomia.

Hyvinvointivaltion perustana on universaalisuusperiaate, joka tarkoittaa kuta kuinkin sitä, että peruspalvelujen pitäisi jakaantua ostovoimasta riippumatta kohtuullisen tasaisesti.
Nämä peruspalvelut rahoitetaan veroilla tai kaikkien maksamilla pakollisilla maksuilla. Ja hurskas toive on tietysti, että palveluita olisi riittävästi, ja ne olisivat korkealaatuisia.

Laatuongelmat jäävät yksittäistapauksiin; suomalaisen terveydenhuollon ja sairaanhoidon osaaminen on maailman huippua. Sitä vain ei riitä kaikille, vaan kunnat säätelevät kysyntää jonoilla niin terveydenhuollossa kuin vaikkapa vanhusten hoivassa.

Mistä siis apu jonojen purkuun? Yksityisistä hoivayrityksistä?

Yksityistäminen vaatii osaamista

Julkisten palvelujen yksityistäminen ei aina ole onnistunut hyvin. Esimerkiksi autokatsastuksessa vapaa kilpailu ei laskenutkaan hintoja vaan katsastamisesta tuli monin paikoin aiempaa kalliimpaa.

Terveyttä tai sairautta on vaikea taivuttaa markkinamekanismiin.

Jos yhden myyjän tilanne, monopoli, on ostajan kannalta onneton, ei yhden ostajan tilanne, monopsoni, ole myyjien kannalta juurikaan onnellisempi. Palveluja hoitavat yritykset kilpailevat ostajan suosiosta, alentavat hintaa, ja halvalla harvoin saa hyvää.

Vanhusten vaippakiintiöt ovat yksi ääriesimerkki edullisista yksityisistä palveluista.

Hölmöintä olisikin siirtää nykyiset julkisen terveydenhuollon tehottomiksi osoittautuneet rutiinit ja rituaalit yksityiselle yhtiölle, joka voisi laskuttaa tilaajilta, sairaanhoitopiireiltä, kuntayhtymiltä, kunnilta, eli loppujen lopuksi veronmaksajilta aiempaa korkeampia hintoja.

Yksityiset terveysalan yritykset ovat suurennuslasin alla myös verosuunnittelunsa takia. Monia närästää se, että ulkomaalaisomisteiset yhtiöt minimoivat Suomeen maksamiensa verojen määrää.

Hoivaavia käsiä tarvitaan jatkossa yhä enemmän, kun suomalaiset vanhenevat. Niitä ei kannattaisi käyttää papereiden siirtelyyn. Byrokratiaa täytyisi ohentaa ja tietojärjestelmiä käyttää nykyistä tehokkaammin.

Kuinka mahtaa käydä meneillään olevissa suurissa terveydenhuollon tietojärjestelmäuudistuksissa?

Tästä ovat kirjoittaneet kokonaisen kirjan Tapio Järvenpää ja Ilkka Kankare:

- Esimerkiksi Suomen terveydenhuollon järjestelmien kehittämistyö on näyttämö, jossa vastuulliset, täyspäisinä pitämämme päätöksentekijät edustavat meitä kansalaisia parhaan kykynsä mukaan ja ostavat päällekkäisiä, yhteensopimattomia ja tolkuttoman kalliita järjestelmiä. Sinä ja minä maksamme, heikompina palveluina, korkeampina veroina ja hyvinvointitappioina: uhraamme kaksin käsin tälle projekteja nielevälle Moolokille. (facebook.com/VeikoMoolokVallan)

Jonottamatta hoitoon - sitten joskus

Rahaa ei kannattaisi kylvää holtittomasti, varsinkin kun sitä näyttää jatkossa kertyvän nykyistä hitaammin, ellei suomalaisille ala ilmaantua lisää töitä.

Erikoissairaanhoidon urakkaa helpottuisi, jos paneuduttaisiin perusterveydenhuoltoon nykyistä paremmin.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n uusi aloite, Jonottamatta hoitoon, piirtää karun kuvan nykytilanteesta.

Aikuiset suomalaiset ovat kahden kerroksen väkeä: työssäkäyvät pääsevät nopeasti työterveyshuollon kautta hoitoon, muut jonottavat terveyskeskuksissa liian pitkään. Kärjistäen: parasta palvelua saavat ne, jotka eivät sitä tarvitse.

Eniten ansaitsevien estettävissä oleva kuolleisuus on kymmenessä vuodessa puolittunut. Alimmassa tuloviidenneksessä kuolleisuus on jopa kasvanut.

THL ehdottaa, että julkisesti rahoitetun perusterveydenhuollon palvelujen tuottajiksi hyväksytään yhtenäisin kriteerein julkisia, yksityisiä ja kolmannen sektorin tekijöitä.

Raha seuraisi potilasta, jolla olisi oikeus valita hoitopaikkansa.

Hoitoalan ammattilaiset saisivat keskittyä siihen, minkä parhaiten osaavat.

Jyrkkä jako sosiaalitoimen, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä poistettaisiin.

Vahva järjestämistaho asettaisi palveluja tuottaville tiukat laatuvaatimukset ja myös seuraisi niiden toteutumista.

Rahoitusta selkeytettäisiin niin, että hoito- ja kustannusvastuun pallottelu loppuisi. Julkinen terveydenhuollon rahoitus ohjattaisiin yhdelle alueelliselle toimijalle.

Helppo homma? Tekemistä vaille valmis? Onnea päättäjille ja vielä enemmän onnea äänestäjille.

Baumolin tauti ja Wagnerin laki

Terveydenhuollon ongelmat voidaan kiteyttää kahteen sanapariin: Baumolin tauti ja Wagnerin laki.

Baumol havaitsi, että julkisen sektorin palvelujen tuottavuus ei parane yhtä vauhdikkaasti kuin yksityisen tavaroiden valmistukseen keskittyvän teollisuuden tuottavuus. Ihmisen hoitoa ei ole automatisoitu.

Wagnerin laki tarkoittaa, että elintason noustessa palvelujen kysyntä ja laatuvaatimukset kasvavat.

Kun näihin havaintoihin yhdistetään se, että lääketiede luo jatkuvasti uusia hoitomahdollisuuksia, jotka ovat usein hyvin kalliita, on syliin pudonnut jatkuva kustannusten kasvun kierre. Terveydenhuollon kustannukset ovat kasvaneet paljon kansantalouden kasvua nopeammin.

matti.toivonen@yle.fi
facebook: https://www.facebook.com/matti.toivonen.921
twitter: @toivonen_matti

Lainaus

Helppo työ

Heikki Ali-Hokka, A-plus — Wed, 06 Oct 2010 13:08:00 +0000

Jälkeenpäin katsoen 90-luvun Suuresta Lamasta (näin se nykyään kirjoitetaan) nousu oli melkoinen menestystarina. Suomen talous ehti heilua kuilun reunalla, työttömiä oli puoli miljoonaa ja korot taivaissa, mutta vuosituhannen vaihteeseen mennessä olimme nousseet suosta. Suomen veti nousuun aggressiivinen verouudistus, devalvaatio ja elektroniikkateollisuus, siis Nokia.

Nyt olisi taas pakko päästä kuopasta ylös, eikä yksikään kolmesta aseesta ole enää käytössä. Veroja kyllä uudistetaan mutta 90-lukua maltillisemmin.

Viime viikolla eduskunnan tulevaisuusvaliokunta julkaisi raportin "Hyvinvointivaltion mahdollisuudet Suomessa". Raportti jäi melko vähälle huomiolle, vaikka siinä lyötiin melkoiset rätingit 2010-luvun Suomelle. Jotta Suomi säilyisi maailman parhaana maana, työpaikkoja pitäisi luoda vuosittain 25 000, työllisyysasteen nousta 77-78 prosenttiin ja työuran pidentyä loppupäästä 3-4 vuodella. Ja tämä kaikki vielä sillä edellytyksellä, että vientivetoinen Suomi saa apua ulkomaailmalta. Huh.

Tulevilla hallituksilla on edessään kova savotta, valtiovarainministereillä eritoten. Sauli Niinistö sanoi aikoinaan, että valtiovarainministerin työ "on helppoa, niin kauan kuin on vaikeaa". Jyrki Kataisella ja hänen seuraajillaan on nyt helppoa.

Lue aiheesta lisää: Kataisen mukaan hyvinvointivaltio on uhattuna

Osallistu keskusteluun aiheesta: Onko hyvinvointivaltio uhattuna?

Lainaus

Hyvinvointivaltion ansa

Martti Backman — Mon, 08 Feb 2010 09:10:40 +0000

Helsingin kaupungin johto puhuu innostuneesti maahanmuutosta pääkaupunkiin. Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen näkee maahanmuuton keskeiseksi keinoksi taata kaupungin kasvu ja elinvoima. Maahanmuuttajien osuuden Helsingissä ennustetaan nousevan nykyisestä noin 10 prosentista 25 prosenttiin vuoteen 2025 mennessä.

Se merkitsisi 120 000 uutta maahanmuuttajaa Helsinkiin 15 vuodessa. Ja heille kymmeniä tuhansia uusia asuntoja.

Miten ne rahoitettaisiin? Miten ulkomaalaiset saataisiin töihin suurtyöttömyyden oloissa? Mistä rahat heidän elättämiseensä? Ymmärtävätkö päättäjät edessä olevien ongelmien valtavuutta?

Geneven pakolaissopimus solmittiin 1951 toisen maailmansodan jälkitunnelmissa, jolloin mielessä olivat kuvat natsien vainoa Saksasta paenneista juutalaisista ja eri maiden käytännöt heidän vastaanottamisessaan tai torjumisessaan.

Alun perin pakolaissopimuksen piti taata turvapaikka vain rodun, uskonnon, kansalaisuuden, yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen sekä poliittisen mielipiteen vuoksi tapahtuvalta vainolta. Sota ja luonnonmullistukset eivät antaneet oikeutta pakolaisasemaan.

Ajan kuluessa pakolaisuuden perusteet ovat laajentuneet ja nykyisin vaaditaan yleisesti turvapaikan myöntämistä jo köyhyyden tai huonojen ympäristöolojen perusteella.

Kaikki tietävät, että huomattava osa vainon perusteella turvapaikkaa hakevista ihmisistä on todellisuudessa ns. talouspakolaisia. He hakevat parempaa elämää. Turvatun elämän ja onnen etsiminen on tietysti täysin oikeutettua. Ennen sellaisia ihmisiä kutsuttiin siirtolaisiksi, nykyisin humanitaarisiksi maahanmuuttajiksi.

Siirtolaisuudella on ollut sekä maahanmuuttajille että heitä vastaan ottaville maille siunauksellisia vaikutuksia. Yhdysvaltain menestys ja elinvoima perustuu ratkaisevasti yhä uusien siirtolaispolvien elämännälkäiseen ponnisteluun kohti amerikkalaista unelmaa.

Yhdysvalloissa, Australiassa ja Kanadassa siirtolaisten suhteellisen vaivaton kotoutuminen yhteiskuntaan on perustunut kahteen tekijään: avoimiin työmarkkinoihin ja niukkaan sosiaaliturvaan. Siirtolaiseksi hyväksytylle annetaan työlupa ja onnen toivotus.

Pohjois-Euroopan malli on toinen. Täällä maahanmuuttajia syleillään sosiaaliturvalla passiivisiksi. Jäykät työmarkkinat ja krooninen työttömyys jättävät nykyisellään yli puolet maahanmuuttajista työelämän ulkopuolelle.

Hyvinvointivaltio on kaivanut itselleen ansan. Olemme luoneet pelisäännöt, jotka kääntävät energiaruiskeeksi tarkoitetun siirtolaisuuden vastavoimakseen, joka syö hyvinvointiyhteiskunnan perusteita.

Pääsääntö on, että jokainen maassamme laillisesti asuva ihminen on oikeutettu Suomen lakien tarjoamaan sosiaaliturvaan täysmääräisesti.

Jollekin voisi tulla mieleen, ettei varakkaan Suomi-klubin kaikkia jäsenetuja ole tarkoitettu ihan kaikille uusille tulokkaille - eiväthän he ole maksaneet klubin "jäsenmaksujakaan". Tällaisten ajatusten torjumiseksi on säädetty syrjintäkielto: perustuslain ja ihmisoikeussopimusten mukaan kaikkia maassa asuvia on kohdeltava samalla tavalla.

Ansa sulkeutuu. Meidän on vain maksettava, vaikka tulokkaat eivät koskaan tekisi tuottavaa työtä ja kartuttaisi yhteistä kassaa. Ensin kaikki etuudet ja palvelut työiän ajalta ja sitten vanhuuseläkkeet. Kuinka kauan rahkeemme riittävät siihen maahanmuuton vain kiihtyessä?

Tästä kansa on huolestunut, eikä sillä ei ole mitään tekemistä rasismin kanssa.

Poliitikot ovat laiminlyöneet velvollisuutensa tehdä selkoa Suomen maahanmuuttopolitiikasta, sen perusteista ja tavoitteista. Todellisuudessa Suomella ei ole maahanmuuttopolitiikkaa. Maa ajelehtii kohti kasautuvia vaikeuksia ja päättäjät pitävät käsiä silmillään, korvillaan ja suullaan. Tärkeintä näyttää olevan, ettei meitä vaan nimitettäisi rasistiksi.

Melkein kaikki läntisen Euroopan maat ovat törmänneet maahanmuuttokriisiin. Suomea ovat pitkään suojanneet ankara ilmasto ja ikävät ihmiset. Nyt muun Euroopan tiukentaessa politiikkaansa paine kohdistuu entistä enemmän Suomeen.

Suomen maahanmuuttokriisin kärjistymistä ei ole vielä kirkossa kuulutettu. Suomella olisi vieläkin aikaa ottaa maahanmuutto hallitusti ohjaksiin. Voimavarat pitäisi suunnata jo olemassa olevan maahanmuuttajaväestön kotouttamiseen. Koulutus ja työ on siinä tärkeintä.

MOT avaa tällä kertaa yhden esimerkin, joka on kuohuttanut kansaa viimevuotisen korkeimman oikeuden tuomion vuoksi: vääriä tietoja viranomaisille antanut somaliäiti vapautettiin petossyytteistä.

Tällä tarinalla on onnellinen loppu: somaliäiti on päässyt töihin ja lapset käyvät koulua. Väärin perustein sosiaalitukea myöntäneet viranomaisetkaan eivät joutuneet vastuuseen.

Lainaus