Blogit - vauva

Vastasyntyneen vauvan, kissan ja koiran päässä surisee rytmisesti

Tiedeykkönen — Sat, 06 Oct 2012 13:05:26 +0000

Vastasyntyneen vauvan ja kissan ja koiran päässä surisee rytmisesti, kun ne nukkuvat. Nisäkkäillä, joilla on suuri aktiivisen unen määrä ensimmäisinä elinviikkoinaan, tapahtuu pääosa hermosolujen välisten toiminnallisten kytkentöjen muokkauksesta rennosti unen aikana.

Ensimmäisinä elinviikkoina havaittavat aivojen sahköisen toiminnan rytmiset purkaukset muokkaavat tehokkaasti syntyviä hermoliitoksia, synapseja. Aivojen pitkä kypsymisaika näyttäisi olevat yhteydessä niiden muovautuvuuteen eli plastisuuteen. Jo kauan on tiedetty, että tällaisten lajien oppimis- ja sopeutumiskyky ovat yleensä hyviä aikuisenakin.

Helsingin yliopiston tutkijat ovat nyt selvittäneet solu- ja molekyylitasolla, miten aivojen sähköisen toiminnan rytmittyneisyys ohjaa muodostuvien synapsien määrää ja laatua vastasyntyneillä. Häiriöt tässä kypsymisprosessissa esim. altistuminen lääkeaineille tai ympäristömyrkyille, voivat johtaa pysyviin muutoksiin hermoston toiminnassa ja rakenteessa.

Tutkimus auttaa ymmärtämään, miten ensimmäisten syntymänjälkeisten elinviikkojen olosuhteilla saattaa olla pitkäaikaisia vaikutuksia kuten käyttäytymishäiriöt, erilaiset hermoston sairaudet ja heikentynyt stressinsieto.

Tutkimus on julkaistu arvostetussa Cerebral Cortex –lehdessä.

http://cercor.oxfordjournals.org/

Lainaus

Laiha syntyessä ja lihava aikuisena on viisinkertaisessa riskissä sairastua diabetekseen vanhuudessa

Leena Mattila — Tue, 22 May 2012 10:15:43 +0000

Pienikokoisilla vauvoilla on selvästi korkeampi veren sokeri- ja insuliinitaso sekä suurempi riski sairastua diabetekseen yli 75-vuotiaina. Diabetesriski on huomattavan suuri niillä laihoilla vauvoilla, jotka ovat lihavia keski-iässä. Tutkimuksessa syntymäpainon yhteys vanhuuden sokeriaineenvaihduntaan oli selkeä, kertoo tutkija Mikaela von Bonsdorff Jyväskylän yliopistosta. Pieni syntymäpaino ja keski-iän lihavuus nostivat yli 70-vuotiaiden diabetesriskin lähes viisinkertaiseksi.

Von Bonsdorff tutki islantilaista, vuosina 1914-1935 syntyneiden, lähes 1700:n ihmisen aineistoa. Islannissa keskimääräinen syntymäpaino on eräs maailman korkeimmista ja diabeteksen ilmaantuvuus eräs matalimmista. Islantilaisten suuri syntymäpaino saattaa johtua proteiinipitoisesta ravinnosta ja yleisesti käytetystä kalanmaksaöljystä, jonka tiedetään pidentävän raskausaikaa. Näistä erikoisuuksista huolimatta tutkimuslöydökset ovat yhdenmukaisia länsimaissa tehtyjen tutkimusten kanssa, toteaa von Bonsdorff.

Diabeteksen ennaltaehkäisyssä olisi tarpeen kartoittaa matala syntymäpaino, sillä se näyttää lisäävän diabetesriskiä merkittävästi vanhoissakin ikäluokissa. Syntymä pienuuden ja keski-iän lihavuuden yhdistelmän aiheuttama korkea diabetesriski on huolestuttavaa, sillä ylipaino lisääntyy tasaisesti kaikissa ikäryhmissä eri puolilla maailmaa.

Tutkittavat reykjavikiläiset oli tutkittu keski-iässä ja uudelleen vanhuudessa. Tutkimustietoihin on liitetty syntymätiedot sairaalarekisteristä. Mikaela von Bonsdorff työskenteli kansainvälisessä tutkijaryhmässä Washingtonissa.

Lainaus

Aina joskus sanat vain loppuvat kesken

Ari Welling — Thu, 10 Mar 2011 20:37:54 +0000

En mielelläni palaa ajatuksissani maaliskuuhun, sairaalan sänkyyn ja siihen tyhjyyden tunteeseen, kun en tiennyt, miten jatkaa eteenpäin.

Tällä lauseella aloitti nimimerkki PNG lapsettomuusbloginsa viimeisen varsinaisen merkinnän marraskuussa 2009. PNG on omien sanojensa mukaan nainen, joka on synnyttänyt esikoisensa kuolleena, kokenut kaksi keskenmenoa ja lapsettomuushoidot. Pari vuotta sitten hänen "pingviinibloginsa" sarjakuvineen alkoi kerätä yhä enemmän ja enemmän lukijoita. Lopulta pinviinisarjakuvista julkaistiin myös kirja.

http://maailmamustavalkoinen.blogspot.com/

Meidän isäblogilaisten taivas on viimeisen vuoden aikana täyttynyt aivan muista pilvistä kuin synkistä lapsettomuuspilvistä. Tottakai meilläkin on ollut murheita. Itselleni ovat huolia aiheuttaneet ainakin unettomat yöt, vesirokko, pieneksi jäänyt kurahaalari, temppuilevat lastenvaunut - ja mitä niitä nyt onkaan ollut. PNG:n lapsettomuusblogia lukiessa tämä kaikki on kuitenkin täysin merkitystä vailla.

Kävin tänään neiti B:n kanssa neuvolan yksivuotistarkastuksessa. Neuvolantäti kirjoitti korttiin sellaisia iloisia viestejä kuin "kävelee muutamia askelia" ja "pitkä tyttö".

Huomenna on isäkuukauteni (joka oli muuten peräti kuuden viikon mittainen) viimeinen päivä. Maanantaina palaan töihin.

Kuten PNG:lle, myös minulle maaliskuu on ollut merkityksellinen. Vuosi sitten iloitsin neiti B:n syntymästä, viikko sitten hänen ensimmäisistä synttäreistään.

Nuorimmaiseni syntymäpäivän myötä tämä blogi tulee päätökseen. On nimittäin niin, että kaikki kolme Vaippablogin vauvaa ovat siirtyneet vauvaiästä leikki-ikään.

Kiitokset teille kaikille, jotka olette tehneet tätä matkaa kanssamme. Klikkauslaskurin mukaan teitä on ollut uskomattoman paljon - klikkauksia on kertynyt tuplasti se määrä, jonka joskus asetimme haamurajaksi.

Ps. Kiitokset viimeisen kirjoitukseni otsikosta kuuluvat nekin nimimerkille PNG. Teksti on peräisin hänen bloginsa ensimmäisestä stripistä. Kiitos.

Lainaus

Blogin päätös

Joona Haarala — Sun, 20 Feb 2011 12:38:35 +0000

Istun Kelan penkkirivissä. Minulla on numero 89 ja ruudussa on numero 57. "Tässä menee tunti tai kaksi", ajattelen. Ei mene monta minuuttia, kun lukema on jo 69. Niin moni on luovuttanut jo etukäteen. Päätän jäädä istumaan, sillä väkeä ei tarkemmin katsottuna ole paljonkaan paikalla.

Asiani Kelassa selviää. Luoja minua jatkossa Kelalta varjelkoon. On se sellainen laitos.

Vuosi on kulunut nopeasti. Samalla tavalla kuin Kelassa numerot vilisivät silmissä, on joitakin päiviä mennyt ohi niin, ettei ole vauvaa tai muksuja ehtinyt näkemään. Nämä ruuhkavuodet ovat tällaisia.

Kohta on isäkuukauden aika. Vauvamme täyttää tänään yhden vuoden. Eräs (nais)tuttavani sanoi, että "sinulla Joona ei ole enää vauvaa, vaan taapero". Kai se niin on.

Taapero osaa jo avata isin iPhonen. Hän tietää miten telkkarin saa päälle ja miten stereot menevät kiinni. Kaikki tärkeät taidot siis hankittu.

* * *

Mutta mitä tulee entisen vauvan isään? Työ vai perhe. Perhe vai työ? Siinäpä kysymys.

Toivottavasti olen ollut läsnä perheessämme. Olen joskus sanonut vaimolle, että alan olla parhaimmillani lasten kanssa, kun ne täyttävät pari vuotta. Silloin niiden kanssa on helpompi kommunikoida. Vauvan kanssa en ole ollut niin paljon kuin kuvittelin. Isompien veljien kanssa enemmän. Toisaalta, hekin kaipaavat huomiota, kun äiti puuhailee enemmän vauvan kanssa.

Olenkin reilusti ylpeä kaveristani, jonka näin eilen näin eräissä juhlissa. Hänen vaimonsa synnyttää parin viikon sisällä. Kysyin, että pidätkö sitten joskus isäkuukauden? Kaveri katsoi minuun ja sanoi, että hän jää vanhempainvapaalle.

Wau! Minusta ei olisi siihen. Mutta aidosti onnittelin häntä päätöksestä.

* * *

Vauvablogini päättyy osaltani tähän. Välillä kirjoitin enemmän ja välillä vähemmän. Kiitos teille lukijat. Vauvablogia tuskin kirjoitan enää - tai mistäs sen tietää.

Lainaus

Rocky Balboa boy

Joona Haarala — Fri, 07 Jan 2011 22:41:12 +0000

Olen joskus hyräillyt vauvalle Rocky-teemaa. Telkkarista tuli illalla Rockyn viimeinen (toivottavasti viimeinen) elokuva. Vauvaa ei nukuttanut ja vaimo oli koirien kanssa lenkillä.

Hieman oli kitinää,mutta... Vauva ei kiukutellutkaan, vaan tykkäsi kovasti - varsinkin Rocky-teemasta. Siinä se makasi selkäni takana, kun leffaa katsottiin. Tääättätäätäää hyräili polka.

Taas yksi hetki, jonka isä muistaa.

Lainaus

Itku pitkästä ja kylmästä ilosta

Joona Haarala — Sun, 02 Jan 2011 12:53:59 +0000

Olimme pulkkailemassa koko perhe. Mukana oli myös koko blogipoppoo lapsineen.

Vauvamme pääsi myös pulkkailemaan. Isonveljen vauvapulkka on tallessa ja turvavyö toimi. Vauva oppi kävelemään kunnolla tällä viikolla ja nyt sitä ei pidättele mikään.

Vauva suorastaan rakasti pulkkailua. Nauru oli leveä, kun pieneltä mäennyppylältä tultiin alas. Erityisen hauskaa oli, kun isoveli veti pulkkaa perässään.

Tulimme muita porukoita aikaisemmin ja minä olin tylsä isä, kun aloin ehdottelemaan kotiin lähtöä parin tunnin jälkeen. Isoveljen piti kuitenkin käydä hangessa asioilla ja vielä isompi veli valloitti vuorta ja minä kävin vielä rattikelkkakisan muiden isien kanssa.

Olisi kerrankin pitänyt uskoa omaa vaistoa. Niinhän siinä kävi, että kotimatkalla oli harvinaisen äänekäs huutokonsertti... mutta pulkkailu oli hauskaa.

Lainaus

Miten opettaa vauva välttämään joulun vaaratekijöitä?

Joona Haarala — Thu, 23 Dec 2010 19:04:20 +0000

Isot pojat halusivat kuusen. Pojat ovat 6 ja 7 vuotta. Pitihän se kuusi ostaa, mutta pojat halusivatkin muovikuusen (!). Olivat telkkarissa nähneet jonkun lastenohjelman, jossa muovikuusi todettiin oikeaa kuusta paremmaksi. Muovinen ei kuulemma sotke, tiesivät pojat.

Äidin kanssa pohdittiin, että oikea kuusi tai ei kuusta ollenkaan, kun semmonen hankitaan. Äiti oli kuullut neuvolantädiltä patenttiratkaisun: oikea joulukuusi pistää niin kovasti, että vauva ei kaada sitä. Muovinen ei pistele tarpeeksi hyvin!

Ratkaisu hyväksyttiin.

Varsinais-Suomessa on nyt jouluna todella kylmä. Jopa niin kylmä, että ilmalämpöpumppu oli pakko sulkea. Suoran sähkölämmityksen taloudessa takka käy kuumana koko ajan. Vauvaa kiinnostaa tuli suunnattomasti, kunnes keksin taas patenttiratkaisun: kun takka oli jo aika lämmin, kokeilimme vauvan kanssa sormella äkkiä lämmintä pintaa. Nyt ei vauvaa kiinnosta takkakaan.

Huomenna pukki tulee. Saa nähdä, tuleeko kuinka kova poru.

Lainaus

Unohtumaton pennunhakureissu vauvan kera

Joona Haarala — Sun, 19 Dec 2010 15:06:59 +0000

Olimme tuttavapariskunnan ja -perheen kanssa risteilyllä. Aamulla lähdettiin ja koko päivä meni isoilla pojilla peuhatessa. Vauvakin pääsi pallomereen hetkeksi ja voi sitä riemua! Koko reissun kruunasi se, että vaimo antoi minun nukkua päiväunet ja jouluruoka oli maittavaa.

Risteilyllä muistelimme vaimon kanssa - näin jälkikäteen ajatellen - uskomatonta koiranhakureissua viime pääsiäisenä. Vauva oli parikuinen, kun menimme Ruotsiin hakemaan perheemme kolmatta siperianhuskya (tällä hetkellä). Isot pojat olivat mummolassa pari päivää, kun haimme koiraa vaimon ja vauvan kanssa.

Ajomatkaa kasvattajan luokse oli vajaa puoli vuorokautta ja vauva vain nukkui autossa. Jostain syystä kaikki poikamme ovat kovasti viihtyneet autossa - eli nukkuneet. Tämä uusin tapaus ei tosin siedä pimeää valveilla ollessaan, mutta muuten menee hyvin.

Koiranhakureissulla tapahtui unohtumaton kommellus, kun koiramme karkasi emonsa kanssa jonnekin ruotsalaiseen korpeen. Siinä minä olin vauvan kanssa pari tuntia kahden ja ihmettelin, että mitä nyt tapahtuu. Silloin äitiään kaipaavan lapsen hoitaminen ei hymyilyttänyt. Mielessä kävi silloin ajankohtaiset pääsiäisajan kärsimystarinat.

Koira oli jo kolmatta tuntia karussa, kun ilkeänä kelloontuijottajana tein päätöksen, että nyt on ihan oikeasti lähdettävä. Vaimo oli tietenkin suruissaan, kun koiraa ei vielä saatukaan. Kenties tulisimme takaisin tai koira pitäisi hakea lentokentältä. Auton takaluukku oli juuri menossa kiinni, kun se koiramme iloisena loikkeli luoksemme muina koirina.

11-tuntisella matkalla Ruotsin halki oli taas paljon ihmeteltävää. Etenkin Keski-Ruotsin vuoristo-osuus oli upeaa katseltavaa ja tekstiviesteillä sain tuttaviltani tietoa kotikaupunkini jääkiekkojoukkueen edesottamuksista semifinaaleissa.

Vauva nukkui jälleen lähes koko matkan laivasatamaa ja koirakin oli hiljaa. Koira ihmetteli kai kaikkea uutta ja taisi olla pelokaskin. Mutta tämä iloni hiljaisuudesta oli ennen aikainen.

Laivamatkan aikana yöllä ei nukkunut vauva saati koira - minusta puhumattakaan. Seuraavana päivänä oli vielä työpäivä, joten silmät ristissä oltiin. Tarkemmat muisteluni tunnelmasta jätän tässä kertomatta.

Mutta mitäs näistä näin jälkikäteen. Onpa ainakin tarina, jota kertoa vauvalleni sitten, kun hän on iso poika. Kun hän on taas aikuinen, niin tarina pitää kertoa tietenkin hänen lapsilleen, jos sellaisia on tullakseen.

Koirakin osoittautui jälkikäteen oikein hyväksi ja hänellä on vielä sama syntymäpäivä kuin minulla. Tärkeintä on tietenkin se, että koira asuu kavereidensa kanssa ulkona. Husky on kova koira karvastamaan sisällä. Edellisten vauvojen kanssa se on tullut koettua :)

www.antikainen.net/snorovarens/Inali.html

Lainaus

"Vartalo vetää pois, mutta pää käskee pysymään lähellä"

Joona Haarala — Sun, 12 Dec 2010 21:10:21 +0000

Vauvan yöunet olivat taas mitä sattuu. Isän hermot olivat riekaleina. Äidiltä moista ei uskaltanut edes kysyä.

Netin keskustelupalstat tarjosivat jos jonkinlaista syytä siihen, miksi vauva ei nuku. Tässä parhaita paloja.

- hampaiden puhkeaminen

- märkä vaippa, nälkä

- makuuhuoneessa on liian kylmä tai kuuma...

Paras oli kuitenkin tämä:

"Yöheräilyn taustalla saattaa olla myös eroahdistus. 8-12 kk ikäinen, joka aikaisemmin nukkui hyvin, alkaakin nyt heräillä öisin ja "takertuu" päivisinkin enemmän vanhempiinsa ... vartalo vetää pois vanhempien luota, mutta pää käskee pysyttelemään lähellä."

Tosiaan! Vauva on oppinut seisomaan tukea vasten ja nojailee todella paljon minunkin kintuissani. Sehän se on se syy, kunnes tajusin: vauvahan on tulossa kipeäksi ja jo seuraavana päivänä nenä vuosi.

Tuli hieman uusavuton olo. Pitikö mennä googlaamaan?

Lainaus

Boom shakalakaka boom baby boom

Joona Haarala — Fri, 03 Dec 2010 20:37:00 +0000

Isot veljet olivat illalla jo nukkumassa ja vauva heräsi. Äiti oli juuri avannut jonkun musalinkin ja kaiuttimissa soi "Boom shakalaka boom". Jätkä hytkyy, pomppii ja nauraa.

Teimme tieteellisen testin: Roxetten Listen To Your Heart - ei liikettä. Shakira - ei juurikaan liikettä.

Reel 2 real ja I Like To Move It vuorossa - taas mennään että hytkyy. Oikea gansta-poika siis!

Lainaus