Blogit - Islanti

Polkupyörällä Islannissa: tuoreen kirjan riemua

Matti Rämö — Thu, 28 Feb 2013 20:48:27 +0000

Uuden kirjan kaivaminen esiin kirjapainon pahvilaatikosta on sykähdyttävä hetki. 7-8 kuukauden kirjoitusurakka konkretisoituu puolen kilon teksti- ja paperimassaksi. Kirjan saapumisen euforia myös katkaisee kirjoitustyön jälkeisen kohtuuttoman tunnetilojen vuoristoradan.

Tällä kertaa kirjan kansien värimaailma on vihertävä, ja jään ihastuneena tutkailemaan kansikuvan ja -piirroksen sulautumista Islannin sammaleen vihreään, jota takakansi säestää hienosti. Lopputulos näyttää paljon paremmalta kuin oletin, sillä jossain vaiheessa kannentekoprosessia harmittelin sitä, miksi tulinkaan antaneeksi kahdeksan taustakuvan valintamahdollisuuden kustantajan raadille. Sillä mielestäni valituksi tuli noin seitsemänneksi paras kandidaatti, enkä sitten enää jaksanut ruveta taistelemaan vastaan. Olihan kuva yksi itse tarjoamistani vaihtoehdoista, ja narina olisi ollut melko älytöntä protestointia.

Myös kuvaliite on onnistunut hillityissä mutta vivahteikkaissa sävyissä. Ja piirrokset ovat oikeilla kohdillaan. Teos näyttää hyvältä. Se myös kuulostaa hyvältä, sillä luen kirjan reilussa viikossa ääneen puhelimessa ystävälleni, joka ei enää itse jaksa lukea eikä pitää kirjaa käsissään. Hän usutti minut lähtemään nimenomaan Islantiin, ja siitä olen hänelle kovin kiitollinen. Teemme matkan yhdessä äänen voimalla.

Kirjaprosessin seuraava vaihe on valmistautua kuvaesityksen kanssa Go Expon fillarimessuille, jotka ovat vuoden tärkein tilaisuus esitellä uutta kirjaa ja tavata lukijoita, näin siitä huolimatta, että lukijakunnastani vain murto-osa harrastaa retkipyöräilyä. Tämä arvio perustuu valistuneeseen mutu-arvaukseen lukijapalautteesta, jota saan sekä kasvotusten että sähköpostitse. Mutta ei pyöräilyn itseisarvo olekaan se matkan määrä. Ja se että niin moni lähtee kanssani mukaan matkalle, vaikka ei polje itse ollenkaan, on sitä hienoa palautetta, joka pitää näppäimistön liikkeessä. Kiitos kaikille, jotka olette kannustaneet eteenpäin kirjoitustaipaleilla!

Helsingin Go Expossa päivystän Fillarilavan nurkalla Pyöräilykuntien verkoston ständillä 6h71 lähes koko messujen ajan sekä nousen esiintymislavalle:

8.-10.3. klo 13 aiheena Islanti-kirja sekä

8.-9.3. (pe-la) klo 17 aiheena kesän 2012 helleretki Andalusiassa ja Marokossa.

----------------------------------------------

Islanti-matkakuvia, osa 1/3: Jäätä ja vettä

Islanti-matkakuvia, osa 2/3: Laavaa, valaita ja mielenrauhaa

Islanti-matkakuvia, osa 3/3: Vastatuulessa kiipeilyä kohti Reykjavikia

(Linkit vievät blogipäivityksiin, jotka on tehty Ylen vanhalle blogialustalle. Kuva-asettelun määritykset olivat hieman erilaiset kuin nykyisellä blogialustalla, minkä vuoksi joidenkin kuvien koko ja pikselitarkkuus eivät ole ihan kohdallaan).

--------------------------------------------

Tyttäreni ylläpitää facebook-sivua, jossa on ajankohtaista kirja- ja pyöräilyprojekteistani.

Lainaus

Lukas polki ympäri maailmaa

Matti Rämö — Sat, 08 Oct 2011 02:39:07 +0000

Turkulainen kasvatustieteiden opiskelija Lukas Priklopil polki reilun vuoden ympäri maailmaa. 29-vuotias Lukas hurahti pyöräilyyn matkakävelyn kautta. Parin pitkän Pohjois-Euroopan polkaisun jälkeen alkoi haave isommasta reissusta kasvaa.

Heinäkuussa 2010 Lukas osti uuden pyörän Saksasta ja polki Ukrainaan, josta hän otti lautan Mustanmeren poikki Georgiaan. Georgiasta Lukas polki Iranin läpi Persianlahdelle. Sitten lautalla Arabiemiraatteihin ja Omanista lentäen Intiaan, josta edelleen Nepalin Katmanduun. Viisumien ja viileyden takia reissu jatkui autolla Tiibetin poikki.

Kiinan Yunnanista Lukas polki Laosin ja Thaimaan kautta Malesiaan, josta hän lensi tammikuun lopussa Argentiinan Buenos Airesiin. Polkien matka taittui Peruun. Sitten Lukas lensi Montrealiin, josta polkien New Yorkiin. Lukasin maailmanympärimatka on yhdistelmä erilaisia etappeja, ja Amerikan poikki San Diegoon hän ajoi ystävien kanssa autolla. Kaliforniassa hän polki vielä pätkän, ennen kuin lensi elokuussa Eurooppaan. Viimeiset puolitoista tuhatta kilometriä Lukas polki Frankfurtista Tanskan kautta Göteborgiin ja edelleen Tukholmaan. Turkuun lautta saapui elokuun viimeisenä päivänä.

Kaiken kaikkiaan Lukas polki 33 maassa 21 500 km. Urakkaan vierähti lähes 14 kuukautta. Yllättäen alkuperäiset renkaat kestivät koko matkan. Sisäkumeja piti paikata keskimäärin kahdesti kuukaudessa. Jarrupaloja kului kahdet parit. Terveyssaldo oli olosuhteisiin nähden erinomainen. Listaan kertyi vain kaksi flunssaa, yksi ruokamyrkytys, vuoristotauti ja koiran purema.

Matkabudjetti kesti, sillä ajopäivien menot olivat 10,40 euroa/päivä. Reissun seikkaperäinen selitys löytyy osoitteesta safebiking.wordpress.com. Tässä muutamia Lukaksen havaintoja maailman turuilta.

- Kunnioita ylämäkiä ja ole varovainen alamäissä. (Armenia)

-"Where are you from"-uteluihin kannattaa vastailla, he eivät lähde ennen kuin ovat saaneet vastauksen. (Iran)

- Älä tunge jakoavaimia, pihtejä tai ketjuja lennon käsimatkatavaroihin,
ne eivät läpäise tarkastusta. (Oman )

- Ihan sama poljetko hiljaa tai nopeasti aina joku polkee perässäsi. (Intia )

- Tööttäysmelodia voi kestää puoli minuuttia vielä senkin jälkeen kun auto on jo ajanut ohitsesi. (Intia)

- Yritä laskea montako matkustajaa mahtuu kolmipyoräisen kyytiin. (Intia)

- Koiria on syytä varoa, kiviä on hyvä pitää taskuissa tai tankolaukun päällä. (Romania, Tiibet, Etelä-Amerikka)

- Älä polje väärään suuntaan polkupyöräkaistalla, muuten tulee sakko. (Kiina)

- Kanna aina ylimääräistä ruokaa ja vettä mukanasi. (Laos)

- Jos kymmeneltä paikalliselta kysyy ajo-ohjeita,saa kymmenen eri vastausta. (Argentiina)

- Satoja kilometrejä vastatuuleen polkeminen vaatii pitkää pinnaa. (Argentiina, Brasilia)

- Kun neljän kilometrin korkeudella yrittää pelata jalkapalloa, hengästyy maalivahtinakin. (Bolivia)

- Nukkumapaikka löytyy aina, luota siihen. (Paraguay)

- Rengasrikko iskee juuri silloin kuin sen ei pitäisi, varaudu siihen. (Chile)

- Ole ystävällinen paikallisille, niin hekin ovat ystävällisiä sinulle. (Peru)

- Muista jättää tippiä. (USA)

- Kerrankin kun päättää nostaa katsetta tieltä ja ihailla maisemia, ajaa kuoppaan tai töyssyyn. (USA)

- Muista viettää vapaapäivä!

- Taustapeili on yksi parhaista lisävarusteista ikinä.

- Sadetta ei pääse karkuun. (Pohjois-Eurooppa)

- Lehmäaitauksen sisäpuolella ei ole viisasta telttailla, lehmät ovat hyvin uteliaita olentoja. (Ruotsi)

-------------------------------------------------------------

Taivi Toikka on kuvittanut sävellyksensä Islannin maisemilla:

kesän Islannin-polkaisun kuvasato on tiivistynyt neljän minuutin videoksi.

-------------------------------------------------------------

Ps. YLE Teksti-TV täytti 30 vuotta 7.10. Juhlasivusto löytyy Ttv-sivulta 870.Elävän arkiston blogissa on Teksti-TV pelastaa maailman -selvitykseni Teksti-TV:n menneestä ja nykyhetkestä.

------------------------------------------------------------

< Edellinen blogipäivitys: Pyöräilevä kaupunki on onnellisempi

< Islanti-matkakuvia, osa 3/3: Vastatuulessa kiipeilyä kohti Reykjavikia

< Islanti-matkakuvia, osa 2/3: Laavaa, valaita ja mielenrauhaa

< Islanti-matkakuvia, osa 1/3: Jäätä ja vettä

<< Kesän 2010 Jäämeri-matka

Lainaus

Myrskyn merkkejä ei huomattu

Matti Virtanen — Mon, 08 Dec 2008 14:02:26 +0000

Islannin suurlähettiläs Hannes Heimisson muistuttaa tänään nähtävässä MOT:ssä, että luottoluokituslaitokset antoivat islantilaisille pankeille hyviä arvosanoja "loppuun asti".

"Lopulla" hän tarkoittaa syys-lokakuun vaihdetta, jolloin Yhdysvalloista alkaneen finanssikriisin vaikutukset tulivat kaikille selväksi. Islannin pankit olivat kuitenkin menettäneet mahdollisuutensa saada uutta lainaa edullisesti jo kauan ennen tämän syksyn dramaattisia viikkoja.

Mutta miten pankki voi menettää luottamuksensa, jos sen luottokelpoisuus on hyvä? Fitch, Moody's, Standard & Poor's ja muutamat muut luokituslaitokset olivat seuranneet tarkkaan Islannin valtiontaloutta sekä pankkien taseita ja kassavirtaa. Eivätkä nekään huomanneet mitään!

Laitokset olivat toki pudottaneet luokituksia hieman ja panneet islantilaisia tarkkailulistoille: "Outlook negative". Se tarkoittaa, että seuraavalla tarkastelukierroksella tulee taas luokituksen pudotus, jos mitään positiivista ei tapahdu.

Islantilaiset pankit olivat kuitenkin pohjimmiltaan terveitä: ne olivat sijoittaneet lainarahansa periaatteessa arvokkaisiin kohteisiin kuten rahoitusalan yhtiöihin ja kivitaloihin. Taseet olivat kunnossa, arvoa oli.

Todellisten rahamaailman asiantuntijoiden keskuudessa tämä ei kuitenkaan riitä. Laina-asiakkaan on pystyttävä maksamaan velkojaan takaisin myös silloin kun tapahtuu jotain odottamatonta, jotain sellaista mitä ei voi pukea taseisiin numeroiksi.

Kun jotain odottamatonta on odotettavissa, osapuolten suojaksi tulee kansainvälinen luottovakuutus eli CDS (Credit Default Swap). Ne ovat johdannaisia eli derivatiiveja, joiden hinta määräytyy sen mukaan miten markkinat arvioivat luotonottajan maksukyvyttömyysriskiä. CDS:n avulla lainan ottaja suojaa itsensä siltä varalta, että hän ei saa kriisitilanteessa rahojaan irti. Lainan antaja puolestaan saa lisäkorvauksen siitä, että hän suostuu ottamaan riskiä. Eli mitä suurempi riski, sitä korkeampi vakuutusmaksu.

CDS-markkinoilla voivat pelata myös ulkopuoliset, jotka eivät itse osallistu lainan ottamiseen tai antamiseen. Heille kysymyksessä on ns. synteettinen arvopaperi, eli suomeksi sanottuna vedonlyönti muiden konkurssien todennäköisyydellä. Maailmanlaajuiset CDS-markkinat ovat valtavat, joidenkin arvioiden mukaan kokonaisarvoltaan jopa 43 000 000 000 000 dollaria.

CDS-vakuutuksen hinta on vakaissa oloissa alle prosentti lainasummasta. Sillä tasolla pysyivät myös islantilaispankkien CDS-marginaalit kesään 2007 saakka. Sen jälkeen epäluottamus alkoi kasvaa niin, että vuoden lopulla hinta kävi kolmessa prosentissa.

Tämän vuoden puolella islantilaispankkien luottovakuutusten hinnat heittelivät holtittomasti, kahden ja peräti 11:n prosentin välillä. Niistä olisi pitänyt huomata, että markkinat eivät luottaneet islantilaisiin pankkeihin. Olisi pitänyt, mutta kun tunnetut luottoluokituslaitoksetkaan eivät menettäneet uskoaan vakavaraisiin islantilaisiin, niin miten sitten tavallinen sijoittaja olisi tajunnut asian?

MOT:n toimitukseen tuli lokakuussa islantilaispankkien romahduksen jälkeen vihainen sähköposti nimettömältä rahoitusalan ammattilaiselta. Hän ihmetteli suomalaisten tiedotusvälineiden kyvyttömyyttä huomata islantilaispankkien CDS-kurssien heilumista. Viestin voinee lainata tähän melkein kokonaan:

”Nykyisen finanssikriisin aikana myös useat suomalaiset islantilaispankkien asiakkaat ovat joutuneet kärsimään em. pankkien luhistumisesta. Periaatteessa ko. pankkien luhistumisen pitäisi johtaa tappioihin myös suomalaisille pankeille, koska kaikki pankit ovat hyvin vahvasti tekemisissä toistensa kanssa. Näin ei kuitenkaan ole käynyt koska suomalaiset pankit ovat osanneet varautua islantilaisten pankkien konkurssiin jo vuoden ajan.

Tämä on periaatteessa hyvin yksinkertaista. Ammattilaisten kesken pankkien luottoriskillä käydään kauppaa CDS-markkinoilla, joilla treidataan (käydään kauppaa) riskittömästä korosta irroitettua bondien (velkakirjojen) riskilisää ja jota käytetään yleisesti suojaamaan positioita ja toisaalta myös ’synteettisinä bondeina’.

Vaikka CDS-markkinaa on voimakkaasti kritisoitu, niin tämä luottomarkkinoiden kuumemittari on käytännössä ollut ongelmien ennustajana aivan toista luokkaa kuin perinteisesti käytetyt luottoluokitukset – tietääkseni maailman kaatuneista pankeista kaikki ovat olleet A-luokkaa, jolloin pikaisen konkurssin pitäisi teoreettisesti olla täysin mahdotonta.

Viime vuoden aikana parikin suomalaista pankinjohtajaa varoitteli islantilaispankkien vaaroista suurin piirtein niin voimakkaasti kuin kilpaileva toimija vain hyvän liiketavan rajoissa voi. Mediassa tämä pääsääntöisesti tuomittiin eikä yksikään median edustaja ottanut asiaa vakavasti ja alkanut tutkimaan asiaa. Kuitenkin, jokaisessa suomalaisessa suuremmassa mediatalossa on varmasti Bloombergin tai Reutersin pääte, josta suurempien yhtiöiden luottoriskijohdannaisten tasot (CDS) pystyisi tarkistamaan koska tahansa ilman erityisasiantuntemusta.

Käytännössä islantilaispankit treidasivat koko viime vuoden tasoilla, jotka matemaattisesti tarkoittivat 80-90%:n konkurssitodennäköisyyttä. Suomalaiset pankit toimivat tietenkin fiksusti ja suojasivat itsensä kun riski konkurssiin kerran oli näin ilmeinen. Mikä tällöin on median vastuu suhteessa suomalaisiin tallettajiin, jotka sijoittivat rahojaan 5,5%:n tuotolla kun vastaava vuoden tuotto CDS:ssä pyöri 15:n ja 20%:n välillä. Eikö yksikään media ymmärtänyt asiaa, vai mistä suomalaisen median vaikenemisessa oli kyse?

Käytännössä median vahtikoiraroolin totaalinen epäonnistuminen on johtanut nyt siis nimenomaan tavallisten suomalaisten talletusasiakkaiden ongelmiin.”

Kiitos nimettömälle kirjoittajalle aiheellisista moitteista. Tästä lähtien CDS-kursseja kannattaa seurata paitsi tiedotusvälineissä, myös suomalaisten kaupunkien rahatoimistoissa. Ehkä Kaupthingiin luottanut Espookin hankkii Bloombergin ja Reutersin päätteet.

Matti Virtanen
Tuottaja, MOT

P.S. Nimetön kirjoittaja päätti viestinsä salaperäisesti: ”CDS-tasoista löytyy tälläkin hetkellä muutamia erittäin läheisesti tavallisia suomalaisia koskettavia oleellisia tietoja.” – MOT-blogi tarjoaa vinkin vapaasti taloustoimitusten käyttöön.

Lainaus

Islantilaisliikemiehelle näpäytys

Matias Möttölä — Mon, 07 May 2007 07:21:58 +0000

Olen tässä blogissani seurannut islantilaisten liikemiesten maailmanvalloitukseen liittyviä ilmiöitä. Tarkoitukseni on ollut päivittää tammikuisen ohjelmani Viikinkien riskiretket sisältöä.

Viime viikolla Islannissa tuli merkittävä oikeuden päätös, joka saattaa vaikeuttaa yhden maan kuuluisimman liikemiehen, Jón Ásgeir Jóhannessonin, liiketoimia.

Jóhannesson tuomittiin Reykjavikissa kolmen kuukauden ehdolliseen vankeustuomioon kirjanpitorikoksesta. Oikeuden mukaan hän oli laittanut yhtiönsä piikkiin reilun puolen miljoonan euron arvoisen yksityislaskun.

Toinen tuomio lähiaikoina veisi Jóhannessonin vankilaan.

Pitkähiuksinen, rock-tähden tyylinen Jóhannesson on Ison-Britannian vähittäiskaupan kuumin nimi. Hän omistaa muun muassa lelukauppaketju Hamley’sin ja vaateketju House of Fraserin sekä osia useista muista kauppaketjuista Isossa-Britanniassa ja Tanskassa. Hän on luonut omaisuutensa isänsä kanssa Islantiin perustamalla Bonus-markettiketjulla.

Jóhannessonilla on vahva linkki suomalaisiin Islanti-omistuksiin. Hänen perheensä yhtiö Baugur on vahva tekijä Glitnir-pankissa, joka osti vastikään Suomesta finanssitalo FIM:n. Baugur on pääomistajia myös FL Groupissa, jolla on Finnairista 23 prosentin siivu. Jóhannesson istuu FL Groupin hallituksessa.

Oikeusprosessi alkoi viisi vuotta sitten, kun poliisit tekivät ratsian Baugurin toimistoon. Yhteensä Jóhannessonia vastaan nostettiin 40 syytettä. Kaikki muut paitsi yksi kaatuivat.

Oikeudenkäynnillä on ollut heijastusvaikutuksia Baugurin liiketoimiin Isossa-Britanniassa. Yhtiö perui tarjouksensa kahdesta brittiläisestä kauppaketjusta syytösten vuoksi.

Sekä Jóhannesson että Baugurin entinen apulaisjohtaja kertoivat valittavansa päätöksestä Islannin korkeimpaan oikeuteen. He ovat leimanneet koko oikeudenkäynnin poliittisesti motivoiduksi.

Myös syyttäjäviranomainen saattaa valittaa, koska sen mielestä kaksikko olisi pitänyt tuomita törkeämmistä rikoksista.

Lainaus

Ostan ja myyn maa

Matias Möttölä — Mon, 22 Jan 2007 14:42:15 +0000

Talousuutinen islantilaisesta Fréttabladid –lehdestä tammikuun puolivälistä:

Korkein oikeus käsittelee juttua Valtio vastaan Baugur-yhtymä. Valtionsyyttäjä on valittanut alioikeuden tuomiosta, joka vapautti investointipankki Baugurin toimitusjohtajan Jón Ásgeir Jóhannessonin ja kolme muuta johtohenkilöä petos- ja kavallussyytteistä.

Syyttäjän mukaan Jóhannesson on kuin renki, joka on ottanut navetasta yhden lehmän itselleen ja lypsänyt sen maidot omaan käyttöönsä. Raikas kielikuva kertoo, että islantilaiset ovat siirtyneet maataloudesta jälkiteolliseen palveluyhteiskuntaan melko nopeasti.

Toimittaja Matias Möttölä kiinnostui islantilaisten touhuista jo aiemmin syksyllä, ennen kuin Thor Björgólfssonin Samson-ryhmä osti Helsingin keskustasta 20 kivitaloa 400 miljoonalla eurolla ja Finnairin suuromistaja, niin ikään islantilaisen FL Groupin johtomies Hannes Smarason alkoi vaatia “kansallisena” pitämämme lentoyhtiön yksityistämistä.

Kaikki asiaan perehtyneet suomalaiset olivat tietävinään, että islantilaisten rahojen alkuperä on hämärän peitossa. Miten voi olla mahdollista, että pääomaköyhä tulen ja jään maa tuottaa useita sijoittajaryhmiä, joilla on rahaa monin verroin enemmän kuin kotimaansa kansantuote ja jotka ostelevat muiden pohjoismaiden arvoyhtiöitä kuin turskafileitä?

Tiedossa oli, ettei kukaan ollut pystynyt todistamaan islantilaisten pääomien alkuperää rikolliseksi. Samsonin rahoista suuri osa oli tehty Venäjällä panimobisneksessä, mutta mitä hämärää siinä nyt on? Löytäisiko MOT savuavan aseen? Ehkä ei, mutta kuvio oli joka tapauksessa niin kiinnostava, että päätimme selvittää mitä selvitettävissä oli.

Möttölä kävi Kööpenhaminassa tapaamassa islantilasten sijoituksia tutkineita Ekstra Bladetin toimittajia. Heillä oli mapeittain aineistoa mm. Brittiläisiltä Neitsytsaarilta ja Luxemburgista. Ei tarvita kovin vilkasta mielikuvitusta, jos tässä näkee merkkejä rahanpesusta.

Mutta eivätpä tanskalaisetkaan kollegat olleet löytäneet pitäviä todisteita. Ja Reykjavikissa Möttölä sai kuulla, että veroparatiisien käyttö on täysin laillista eikä sitä edes häpeillä. Tämä on markkinataloutta, ja siinä islantilaiset ovat päättäneet olla hyviä.

Suomalaisen korvissa kuulosti jotenkin tutulta se, että Islannissa oli hiljattain toteutettu rahoitusmarkkinoiden vapauttaminen. Tuttua oli myös se, että Islantilaiset ovat myyneet toisilleen monia yhtiöitä: esimerkiksi Sterling-lentoyhtiö ja iso erä Finnairin osakkeita on siirtynyt yhdestä sijoitusyhtiöstä Reykjavikissa toiseen, parinsadan metrin päähän. Yhtiöitä omistetaan ristiin, ja pankit ovat keskeisiä pelureita.

Ajatukset palasivat Suomen katinkultaiselle 1980-luvulle. Tässä oli MOT:n näkökulma, ja Möttölä keksi ohjelman nimeksi “Viikinkien riskiretket”. Esillä oli toki myös huonompia vaihtoehtoja, joista yksi oli pakko pelastaa tämän blogimerkinnän otsikoksi.

Alussa mainittu Baugur-oikeudenkäynti voi olla enne tulevasta; suurella osalla Islannin uusista suurkapitalisteista on jo niskassaan syytteitä tai tuomioita talousrikoksista. Se lienee yksi syy sille, ettei MOT:n haastattelema Danske Bankin analyytikko suhtaudu Islannin tulevaisuuteen kovin toiveikkaasti.

Jostain pitäisi löytyä se viimeinen ostaja, joka päästää islantilaiset suurkapitalistit 20 kivitalon ja lentoyhtiön loukustaan sitten kun heidän jättilainojensa korot lankeavat maksettaviksi. Ehkä Björgólfsson joutuu vielä palaamaan Venäjälle, etsimään itseään rohkeampia kapitalisteja.

Tulevaisuudella jossittelu ei kuulu MOT:n tehtäviin, mutta tästä aukenee kyllä mielenkiintoisia näkymiä: Miten meillä Suomessa suhtaudutaan sitten, kun islantilaisten sijasta suuryhtiöitä ja kivitaloja ostelevatkin venäläiset suursijoittajat?

Lainaus