Blogit - kulttuuripolitiikka

Keppiä ja porkkanaa Turku 2011

nikkolajari — Sat, 15 Jan 2011 03:41:42 +0000

Onnea, Turku! Kun 2011 kulttuuripääkaupunkivuoden juhlahumu starttaa lauantaina jokirannassa, on bloggaaja proosallisesti raportoimassa.Suomi-sarjan jääkiekko-ottelua Naantalista Lapin Kansalle. Kyllä, juuri sille liberaalijulkaisulle pohjoisesta. Ja juuri siihen kellonaikaan. Aina ei voi voittaa.

Sillä tuleeko avajaiskuoron kohuttu esitys playbackina ei lopulta ole merkitystä. Tärkeintä on, että jo alkumetreillään Turun kulttuuripääkaupunkivuosi näyttäisi generoivan kaikenlaista kulttuurikeskustelua kaupungissa. Niin positiivista kuin negatiivistakin. Sekä jotain siltä väliltä. Ja mikä tärkeintä, kaupunki näyttäisi pystyvän toleroimaan molempia näkemyksiä ilman ongelmaa. Hienoa, tämä on todellisen kulttuurikaupungin merkki jos joku. Ja yksi sulka lisää meidän kaikkien hattuihin. Kulttuuri ja yhteisö, joka pystyy käsittelemään sekä kehut että kritiikit, on yleensä selvitymiskamppailussaan vahvoilla.

Itse olen vakuuttunut lyhyen kokemuksen perusteella juhlavuoden toisesta sydämestä, Logomosta, poikkeuksellisena fasiliteettina. Urheilun ja korkeakulttuurin saralla areenahankkeet yleensä aiheuttavat massiivisia kävijäpiikkejä ko. laitoksiin, joten nähtäväksi jää miten korkeaan lentoon Logomo vielä omassa roolissaan ehtii. Vaikka lauantaina sokat ovat Köydenpunojankadullakin jo irti, on hyvä muistaa että sadan prosentin käyttöasteella ja loppuun saakka rakennettuna keskus on suunnitelman mukaisesti vasta vuonna 2013. Näkymä tulevaisuudelle on joka tapauksessa huima ja vakuutan, että DBTL:n ja Ruisrockin perspektiivillä en hehkuta aivan turhaa asiaa tällä kertaa.

Kulttuuripoliittisesti seuraava läpimurto Turussa (ja muualla Suomessa) voisi olla siirtyminen yksityisten pääomistajien ja post-julkishallinnollisen luovan toiminnan pariin laajemminkin. Minun visiossani julkishallinnon tehtävänä on luoda mahdollisuuksia, ei ankeita juhlapuheita tai vasemman käden spektaakkeleja. On oltava poissa tieltä ja annettava muiden tehdä. Sikäli 2011 säätiöineen ja politrukkeineen on tietenkin vielä vanhan koulukunnan toimintaa mutta jostainhan on aloitettava. Mitä Logomo ja Linnateatteri edellä, sitä muut perässä?

Lainaus

Tue paikallista tapahtumatuottajaasi!

nikkolajari — Fri, 23 Jul 2010 03:00:00 +0000

Seuraava viikko on vilkasta aikaa Turun alueen tapahtumatuotannoissa. Viikon aikana käyntiin pärähtävät paikallisvoimin toteutetut Ilmiö, Navettarok ja DBTL. Käykää ehtiessänne tutustumassa vaikka kaikkiin näistä tapahtumista.

Navettarokin taustalla on vanhaa DBTL-osaamista tapahtuman toisen pääorganisaattorin Anne Moisanderin muodossa. Moisander palkittiin loppuvuodesta 2009 työstään Mannin navetan (eli keskeisen festivaalialueen) kunnostajana maaseudun kehittäjäpalkinnolla. Ei huono, on kasvettu positiivisella tavalla lastentapahtuman tuottajasta kylätoiminnan elvyttäjäksi!

Ilmiötä kannattaa myöskin tukea sen paikallisuuden vuoksi. Se toimittaa sisällöllisesti käytännössä samaa virkaa kuin Turku Modern mutta jostain syystä se ei ole valikoitunut kulttuuripääkaupunkiohjelmaan toisin kuin vahvasti helsinkiläisvetoinen kilpailijansa lehtitietojen mukaan.

Jonain sopivana hetkenä Cay Sevónilla ja kumppaneilla olisikin hyvä paikka selittää paikallisille aktiiveille miksi tuottajaraha juoksee ulos Turusta melko mielellään? Eikö luovan talouden paikallisten rakenteiden tukeminen ollutkaan kulttuuripääkaupunkivuoden agendalla? Tuki RantaIlmiölle on hyvä asia, mutta iso kuva huolestuttaa. Vai onko kyse vain näköharhasta?

DBTL päättää juhlaputken heinäkuun viimeiseen viikonloppuun. Iskelmävetoisen telttaohjelman rinnalla sisäklubeissa rokataan hyvinkin hartaasti. Pelkästään prässihousujen ja kurkkuvibraaton varassa ei siis olla.

Virallisen ohjelman ulkopuolelta nostalgista menovinkkiä sen verran, että keskiviikkona 28.7. Tinatuopissa legendaarinen katurockpartio Utsuri Horror Show avaa kaupunkihuuman kuten kultaisella 90-luvulla konsanaan. Sinne siis!

Lainaus

Ollaan positiivisia 2011-projektille!

nikkolajari — Fri, 11 Jun 2010 03:00:00 +0000

Valehtelisin jos väittäisin monenkaan tuntemani taiteen tai kulttuurin turkulaistuottajan pitävän vastajulkistettua kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmaa erityisen kiinnostavana. Jänne ei näemmä yksinkertaisesti veny kehumaan sekavaa tingeltangelia kohtaamisista, levenemisistä ja laajenemisista. Tarvittaisiin enemmän konkretiaa ja 2010-luvun ajattelua. Pois 70-lukulainen paatos maiden ja kansojen yhdistymisistä.

Ohjelmallisten puutteiden tai makueriäväisyyksien ohella tuottajilla ja artisteilla tuntuu kuulopuheiden perusteella olevan mahdolliseen antipatiaansa toinenkin syy. Heitä ei välttämättä huomioitu juhlavuoden valmisteluissa riittävästi. He eivät kelvanneet säätiölle töihin, heidän yhteistyöpyyntöihinsä ei vastattu ja kun vastattiin, säätiön nuori henkilökunta käyttäytyi heitä kohtaan jopa ylimielisesti. Tämä on yllättävää eritoten kun ottaa huomioon samaisen säätiön henkilökunnan melko matalan kokemustason alan töistä.

Onneksi perinteisellä 99% roskasuodattimella 2011 näyttää myös hyviä puoliaan. Burning Bridges -agentuuri kirjallisuudessa on kelpo idea. Juuri tätä on Turkuun kaivattu. Turku Design Ilmiö tuo esille osaamista, joka on valmis rajuunkin läpimurtoon sekä Suomessa että lähialueilla. Tutustukaa vaikka Klo Designin tai alan huippumodernilla äärilaidalla Provoken tekemisiin. Totuus löytyy paitsi kaurapuurosta myös design thinkingistä.

Ohjelmaan mukaan otetut Alf Rehnin luovan talouden ja julkisen infrastruktuurin kimpparakentamisen ajatukset taasen ovat Pekka Himasen lukiolaispohdintoja mennen tullen painokkaampia näköaloja alalla, joka tulee kasvamaan rajusti lähivuosikymmeninä. Live2011.com -sivusto vaikuttaa ainakin ideana lupaavalta (varsinkin jos palvelu vielä joku päivä avautuisi). Samoin Logomo tekee vaikutuksen huippuluokan tilaratkaisuna - jahka vuoden 2030 paikkeilla tunnetusti salamannopea kunnallispolitiikkaamme asian päätökseen nuijii.

Eli kyllä tämä tästä. Kun sulkee pois ankeimman virallis-poliittisen koohotuksen kulttuuripääkaupunkivuoden tarjonnasta, jää käteen myös herkkuja jotka säilyvät kaapissa pitempään. Tämä on yksiselitteisesti hieno asia kaupungissa, jossa kaikki rakenteelliset uudistukset taiteen, kulttuurin ja viihteen elinolojen parantamiseksi ovat paikallaan. Olemmehan esimerkiksi Tamperetta merkittävästi jäljessä lähes asiassa kuin asiassa mitä tukirakenteisiin tulee.

Samalla EU:n puhtaasti kirjoituspöydällä synnytetty kulttuuripääkaupunkivuosi-instituutio näyttää niitä puolia, jotka kestävät päivänvaloa sinänsä ilahduttavaa matkailumarkkinointihypeä kauemmin.

Lainaus

TVO:n alasajo alkaa

nikkolajari — Tue, 06 Apr 2010 03:30:00 +0000

Legendaarisen opiskelijapaikan, eli Turun varsinaissuomalaisen osakunnan loppusuora häämöttää kevään tultua nykymuodossaan. Toukokuun lopussa merkittävä maamerkki turkulaisessa kulttuurielämässä saa väistyä pyöräsuojan ja pyykkituvan tieltä. Kyllä, luitte aivan oikein. Kulttuuripääkaupunki 2011 poliittisine toimijoineen (lista TYS:n hallituksen jäsenistä löytyy sivun alaosasta) suhtautuu hyvin haastavalla tavalla omaehtoiseen kulttuuritoimintaan Aurajoen rannoilla. Onneksi kohta sentään haitarit soivat ja painitaan, periturkulaiseen tapaan.

Loppusuoraansa nykymuotoinen TVO juhlistaa kahdella tavalla. Huhtikuussa 6.-18.4. 2010 Rehtorinpellonkadun tiloissa järjestetään kolmetoistapäiväinen lopettajaisfestivaali. Tämä ulottuvuus pitkissä jäähyväisissä muistuttaa siitä, miten arkisen osakuntatoiminnan ulkopuolella "Teviksestä" muotoutui merkittävä vapaan kulttuurin tyyssija Turkuun. Kautta Suomen tunnettu TVO merkitsee käytännössä samaa kuin Marquee tai CBGB's englanninkielisissä metropoleissa. Tärkeää esiintymis- ja kohtaamispaikkaa niille, jotka varaavat ensimmäisiä keikkojaan tai toimivat virallisen kulttuuritoiminnan ulkopuolella. Uusin korvaaviin tiloihin ei näillä näkymin ole mahdollista sijoittaa laajamittaista esiintymistoimintaa, jos kohta esiintymistoimintaa ollenkaan.

Toinen lopunajan toiminnoista on dokumenttielokuvan laatiminen TVO:n alasajosta. Dokumenttiin kaivataan materiaalia kaikilta vuosikymmeniltä, linkki ja ohjeet löytyvät tästä. Toivottavasti kaikki turkulaiset ja Turussa opiskelleet kaivavat arkistojaan, materiaalia varmasti on. Siinä määrin jättimäinen instituutio Rehtorinpellontien TVO on tai pikemminkin oli, fyysisestä pienuudestaan huolimatta.

Aiheesta kannattaa messuta julkisesti siksi, että tässä ajetaan alas Turulle hyvin tyypillistä kulttuuritoiminnan muotoa. Turkulainen kulttuuriskene on luonteeltaan monesti sisäänpäinkääntynyttä, mutta omissa sisäisissä puuhissaan se saavuttaa yleensä korkean tason. TVO:lla allekirjoittanutkin veti ensimmäisiä levy-iltojaan reilut parisenkymmentä vuotta sitten, samaten DBTL:n alkuvaiheet nitoutuvat tähän paikkaan ja sen legendaariseen takahuoneeseen melko olennaisesti. On paitsi seisty päällään, myös mietitty seuraavia siirtoja hyvinkin tarkkaan. Pienistä puroista kasvaa suuria virtoja.

Turussa kulttuuriläpimurrot ovat kaikkina vuosikymmeninä tulleet pääosin julkisen tai virallisen kulttuurihallinnon ulkopuolelta. Tärkeä paikallinen voimavara, Turun underground, elää muualla kuin edustuksellisissa juhlapuheissa tai balansoiduissa tuloskorteissa. Siksi jokainen siirto tälläisen toiminnan alasajamiseksi tulisi laittaa uuteen harkintaan raukoilla rajoillamme. Löytyykö hallintotasolta kuitenkaan merkityksiä tunnistavaa sensitiivisyyttä Turulle omimmalle paikalliskulttuurille, sen näyttää aika.

Lainaus

Onko Turulla malttia valita VR:n makasiinit?

nikkolajari — Tue, 16 Feb 2010 05:00:00 +0000

Nyt jos koskaan kannattaa olla kirjautuneena Facebookiin. Turussa myllertävä kulttuuritilakeskustelu VR:n makasiinien ja Wärtsilän konepajan ympärillä ottaa jo lupaavasti kierroksia. Kumpikin tilaehdotus kerää FB:ssa sekä kannatusta että kritiikkiä. Kumpikin ryhmistä on, luonnollisesti, kovin varma asiastaan.

Wärtsilän puolesta kampanjoidaan omassa Wärtsilä-ryhmässä. VR:n tilojen puolesta Turun seudun kehittämiskeskuksen sivuilla. Käykää lukemassa, kommentointi on suorasukaista ja suoraan asiaan menevää ilman turhaa hienostelua. Eli juuri niin kuin pitääkin. Tätä et lukenut valtamediasta!

Itse näen VR:n makasiinit tässä ja nyt melko selkeänä kärkiehdokkaana. Pelkästään tilojen monikäyttöisyys on nykytietojen valossa Wärtsilän konepajarakennusta merkittävästi parempi. Suomeksi sanottuna tämä merkitsee paitsi esiintymistilojen, myös työ-, harjoittelu- ja liiketilojen kunnostamista luovien alojen kulttuurikeskuksen hengessä.

Perustettaisiin Turulle kertaheitolla oma Kaapelitehdas. Toiminta olisi pääosin yrittäjävetoista, eikä kaupunki lähtisi omistamaan lisää seiniä. Myös logistisesti VR:n malli on huippuluokkaa. Valtakunnalliset juna- ja bussiyhteydet ovat suoraan vieressä, yksityisliikennekin ymmärtääkseni järjestettävissä. Tämä helpottanee tapahtumien ja tilojen eteenpäin myyntiä merkittävällä tavalla. Etenkin, kun otetaan huomioon suunnitelma uuden matkakeskuksen rakentamisesta nykyisen linja-autoaseman alueelle lähivuosina.

Wärtsilän vaihtoehdossa erinomaista on sijainti. Aurajokiranta on Turun henkinen keskusta nykyoloissa. Alueella jo valmiiksi oleva kulttuuriteollinen toiminta kirvoittaa herkullisia ajatuksia uuden luovan teollisuuden kaupunginosan suuntaan. Wärtsilä näyttäisi hyvältä ja sitä olisi helppoa markkinoida uutena kaupunkinähtävyytenä. Kukaan ei myöskään kieltäisi perustamasta jokirantaan vaikkapa uutta kulttuurihenkistä terassiravintolaa. Nostokurkien varjossa se tulisi näyttämään loistavalta.

Mutta onko Wärtsilän konepajasta muuhun kuin konserttikäyttöön? Riittävätkö tilat VR:n suunnitelman tavoin työhuoneille, harjoituskämpille ja liiketiloille? Ulkopuolisen silmiin näyttää siltä, että tilat eivät riitä. Lisätiloissa taasen saattaa pesiä muita ongelmia aina kaavoituspolitiikkaan saakka. Tässä kohdin on myös hyvä kysyä, maksaako pelkkä konserttitoiminta itseään millään ulos suhteessa kuluihin. Ja miten kaupunginjohtaja Pukkinen perustelee lisätilojen oston tilanteessa, jossa on jo useaan kertaan pyrkinyt alasajamaan kaupungin vuokra-asuntotoimintaa. Lähikirjastojen ja terveyskeskusten alasajosta puhumattakaan.

Puolustan omaa näkemystäni myös EU:n kulttuuripääkaupunkistatuksen tuomalla velvoitteella satsata kulttuuritoimintaa avustaviin pitkäkestoisiin rakenteisiin. Jos VR tarjoaa luovien alojen kulttuurikeskuksen ja Wärtsilä karsitumman konserttisalin (kenties vain korkeakulttuurin tarpeisiin), on helppoa nähdä kumpi vaihtoehdoista tukisi monimuotoisemmin alueen kulttuurielämää 2011 juhlavuoden jälkeen. Tilanteessa, jossa haitaripainit on painittu ja papatit räjäytetty, tarvitaan vahvistusta infrastruktuuriin, ei pelkkää sinänsä houkuttelevaa somistusta jokirantaan.

Toisaalta jos Wärtsilä pystyy tarjoamaan samat toiminnallisuudet kuin VR ja liikennekin saadaan kikkakolmosella järjestettyä, niin kysymys muuttuu tietenkin kertaheitolla entistä monimutkaisemmaksi...

Mikä on oma mielipiteesi asiassa? Onko VR:n makasiinit parempi kohde vai pitäisikö sittenkin satsata Wärtsilän konepajaan? Vai pitäisikö kummastakin hankkeesta muitta murinoitta luopua Turun kaupungin nykyisessä taloustilanteessa? Sana on vapaa kommenttiosiossa!

Lainaus