Uusimaa - jakomielitautinen vaalipiiri

Ari Hakahuhta — Sun, 27 Mar 2011 17:30:00 +0000

Vaikka Uudeltamaalta on suhteellisesti helpointa päästä eduskuntaan, on vaalipiiri muuten vähintään yhtä vaativa kuin mikä tahansa muukin. Oletan, että vain harva Uudellamaalla asuva äänestäjä tai ehdokas mieltää itsensä ensisijaisesti uusmaalaiseksi.

Suomen väkirikkaimmassa vaalipiirissä on suuria kaupunkeja, pieniä kaupunkeja ja paljon maaseutua. Itä-Uusimaata, Länsi-Uusimaata, Keski-Uuttamaata sekä Espoota ja Vantaata on vaikea yhdistää yhteen vaalikampanjaan.

Uusimaa ei toki ole yksin. Uskon, että esimerkiksi Oulun vaalipiirissä jako vaikkapa Kainuuseen ja muuhun osaan vaalipiiriä tuottaa samanlaista tuskaa ehdokkaille ja äänestäjile.

Takaisin kuitenkin Uudellemaalle...Hankoa ja Loviisaa yhdistävät meri, ruotsin kieli ja Turku - Pietari-valtatie, mutta yhdistääkö mikään muu? Pääradan varressa asuvien liikennenäkemykset ovat erilaisia kuin nurmijärveläisten.

Uudellamaalla ehdokkaan kannatus yhdessä keskikokoisessakaan kaupungissa harvoin riittää läpimenoon. Vaalikampanjaksi ei riitä omilla nurkilla pyöriminen, pitäisi puhutella laajemman alueen äänestäjiä.

Tyypittelen Uudenmaan äänestäjän nurkkapatriootiksi, joka puolituntemattomista riviehdokkaista valitessaan ei äänestäisi eri alueen ehdokasta. Vai mikä muu kuin korkeintaan puolue yhdistäisi keravalaista ja kirkkonummelaista?

Yhtenäinen Uusimaa elää vain paperilla

Keskustan Helsingissä asuvan uusmaalaisen ehdokkaan Paula Lehtomäen vaalipäällikkö Eeva Salmenpohja on kuvannut vaalipiiiriä skitsofreniseksi, jakomielitautiseksi - vaikeaksi kampanjoida. Ja epäilemättä kalliiksi kampanjoida.

Vain paperilla elävän Uudenmaan jakautuminen todellisuudessa pienemmiksi alueiksi jakaa vaalipiirin kisan kahtia: tunnettujen ehdokkaiden valtakunnalliseen sarjaan ja vähemmän tunnettujen ehdokkaiden piirikunnalliseen sarjaan.

Piirikunnalliset ehdokkaat kisaavat puolueissa keskenään listojen viimeisistä paikoista. Äänestäjää valtakunnan julkisuudesta tuttu ehdokas puhuttelee valtakunnan teemoilla, jos sopivaa alueellista ehdokasta ei löydy.

Kokoomuksen espoolainen Alexander Stubb kampanjoi ulkoministerinä, ei esimerkiksi kantatie 51:n (Helsinki-Karjaa) liikenteen sujuvuuden asiantuntijana. Vihreiden helsinkiläisen Tuija Braxin vaaliteesit ovat yleisvihreitä, eivät mitenkään Uuteenmaahan sidoksissa. Toinen helsinkiläinen, SDP:n Lauri Ihalainen kampanjoi valtakunnallisilla työ- ja talousasioilla.

Vaalipiiri tarkoittaa alueellista edustusta

No hyvä, nyt osa jo kysyy: mitä välii? Täydellistä vastausta ei ole, mutta maan jako vaalipiireihin on ainakin ennen tarkoittanut sitä, että eduskuntaan on haluttu alueellistakin asiantuntemusta. Nyt Uudenmaan vaalipiirin kampanja muistuttaa enemmän valtakunnan politiikkaa pienoiskoossa kuin mitään muuta.

Erilaisia Uudenmaan vaalipiirin jakotapoja on hahmoteltu - ja vastustettu vuosia. Jos Uusimaa vaalipiirinä jaettaisiin jollakin tapaa, tasoittuisi hivenen myös vaalipiirien keskinäinen ero piilevän äänikynnyksen osalta. Siis eri vaalipiireissä helppous tai vaikeus tulla valituksia vähän tasoittuisi.

Myönnän, että toinen näkökulma on se, että muuttovoittomaakuntaan Uudellemaalle muuttaneita äänestäjiä on vaikea puhutella alueellisella teemalla. Omat kotinurkat eivät merkitse samaa muuttajille kuin maakunnassa ikänsä asuneille. Ja näitä muuttajia on paljon. Heitä on helpompi tavoitella valtakunnallisilla teemoilla ja valtakunnanjulkisuudesta tutuilla kasvoilla.

Jossain vaalipiirissä tietysti ulkopolitiikasta tai valtakunnan talouspolitiikasta kiinnostuneiden ehdokkaidenkin pitää olla ehdolla. Keskimääräistä useammin se paikka on Uusimaa tai Helsinki.

Ja käännetään vielä yksi kivi. Osalle äänestäjistä on epäilemättä helpompi ratkaisu äänestää valtakunnantunnettua poliitikkoa, jonka yleispoliittinen nokkeluus saa saman puolueen alueellisen ehdokkaan näyttämään siltarumpupoliitikolta vailla kykyä valtakunnan vastuunkantoon.

Kirjoittaja on asunut Uudenmaan vaalipiirissä vuodesta 1997 alkaen.

Lainaus

Surkastuneet rutiinit

Kati Juurus — Mon, 01 Mar 2010 10:41:31 +0000

Ulkoministeriön historiaa tutkinut poliittisen historian professori Timo Soikkanen lainasi kirjassaan tuolloin eläkkeelle lähtevää suurlähettiläs Joel Toivolaa: ”Diplomaattien työ on surkastunut lukemis-,tutkimus-, ja ajattelutyöstä pelkän rutiinin hoitelemiseen.”

Käytyäni tutustumassa parin ei-niin-keskeisen suurlähetystön työhön, tuli tunne, että ei sitä rutiiniakaan nyt niin älyttömästi aina ole hoideltavana.

Se ei ole suurlähettiläiden vika. Ohjelmaa varten jututin useita kokeneita diplomaatteja Suomessa ja ulkomailla. He olivat auttavaisia, miellyttäviä, vieraanvaraisia ja sivistyneitä ihmisiä. Varmasti diplomaatteja par excellence (vertaansa vailla).

Jos Suomi haluaa välttämättä ylläpitää edustustoa vähäpätöisimmissäkin EU-maissa paitsi Maltalla (ja eikös tällä politiikalla loukata Maltaa?), jonkun niissäkin lähetystöissä pitää olla töissä.

Sama pätee kaukomaiden pikkulähetystöihin, joissa mainitsemisen arvoiseksi saavutukseksi yltää jo suomalaisen muusikon saaminen maahan vierailulle. Onko se auttavaisen, miellyttävän ja sivistyneen diplomaattikunnan väärinkäyttöä? Ei, jos diplomaateilta itseltään kysytään.

Suomen virallinen linja ulkomaan edustautumisesta on kirjattu alivaltiosihteeri Antti Sierlan viime syyskuussa laatimaan raporttiin. Selvityksen pääsisältö on, että edustustoverkko on hyvä tällaisenaan. Jos muuttaa pitää, niin mieluummin lisätään edustustoja kuin karsitaan. MOT-ohjelmassa Tungos diplomaattikutsuilla ulkoministeri Alexander Stubb katsoi edustustoja tarvittavan lisää erityisesti idän suunnalla. Tunisin suurlähetystöstä hän on valmis luopumaan, tosin vasta pitkän ajan kuluttua – syksyllä lähetevän suurlähettiläs Laura Reinilän tilalle on näet jo valittu uusi suurlähettiläs.

On ymmärrettävää, että ulkoministeriö haluaa pitää kiinni aikojen kuluessa kasvatetusta verkostosta kuin saavutetusta edusta. Mutta ihan oikeasti – tarvitaanko Limassa ja Lusakassa, Bratislavassa ja Bukarestissa sen enempää suomalaisdiplomaatteja kuin Tunisissakaan?

Ulkoministeri perusteli verkoston laajuutta mm. peruskansalaispalvelun tarpeella. Limassa? Bratislavassa? Toisaalta kansalliset intressit ovat ulkoministerin mielestä jälleen nostamassa päätään ulkopolitiikassa – siitä huolimatta, että EU rakentaa parhaillaan uutta yhteistä ulkopoliittista hallintokoneistoa.

Voi olla, että ulkoministeriössä joudutaan vielä miettimään asiaa uusiksi. Valtion tuottavuusohjelmassa määrätään ulkoministeriön karsimaan vuoteen 2015 mennessä vielä 93 henkilötyövuotta.

Lainaus

Blogit - Stubb

Uusimaa - jakomielitautinen vaalipiiri

Surkastuneet rutiinit