Blogit - ennakkoluulot

Juutalaiskysymys ja pumpuliplantaasin pojat

Seija Aunila — Tue, 05 Feb 2013 11:04:31 +0000

”Hyvää päivää, hyvät kuulijat. Tänään Kuusikulmaisen pöydän ympärillä keskustellaan juutalaiskysymyksestä. Asiantuntijat pohtivat, voiko aiheesta keskustella radiossa ja mitä Raamattu sanoikaan juutalaisten kohtalosta.”

Näin kuulutettiin 1930-luvulla radiossa, tai olisi kuulutettu, jos kyseinen jakso sarjasta ”Keskusteluja kuusikulmaisen pöydän äärellä” olisi lähetetty radiosta. Se oli kuitenkin aiheensa takia aivan liian hankala. Yleisradio vältti vielä 1950-luvullakin turhan keskustelun synnyttämistä, ja 1930-luvulla juutalaiskysymys olisi herättänyt keskustelua, varsinkin, jos ohjelma olisi esittänyt arvostelua Saksaa kohtaan.

Kuuntele Elävästä arkistosta: Keskustelu siitä, voidaanko juutalaiskysymyksestä keskustella radiossa (1939)

Tämä arkistoon jäänyt nauhoitus juutalaiskysymyksestä kertoo Yleisradion tavasta sekä myötäillä yleistä rasismin ilmapiiriä että toisaalta yrityksestä suhtautua siihen jotenkin fiksusti. Yleisesti ottaen rasistiset piirteet Yleisradion ohjelmissa ovat kuulostaneet jälkikäteen kuunneltuna naiivin syyntakeettomilta. Niistä kun paistaa läpi suomalaisen rodun vähempiarvoisuus muihin länsimaihin verrattuna.

”Koita nyt Sirkka-parka heikoilla voimillasi mutta pestyllä naamalla näyttää suurmaailman yleisölle, ettemme me suomalaiset sentään kaikkein vinosilmäisimpiä mongoleja ole.” Näin ohjeisti Sirkka Salosen isä tytärtään Miss Eurooppa -kisoihin vuonna 1938. Sirkka-parka voitti Euroopan kauneimman naisen tittelin.

Kuuntele Elävästä arkistosta: Sirkka Salonen palaa Suomeen (1938)

Oikeastaan vasta musta mies tarjosi suomalaisille ”hieman alkeellisemman” vertailukohdan. Pastori Tuure Vapaavuori tutustutti 1950-luvulla suomalaislapset tähän Afrikan villiin ja lapselliseen mieheen, likaiseen pakanaan, jonka ympärillä häärii monta vaimoa. Afrikka nähtiin yhtenä suurena maana, jossa puhuttiin ”afrikan kieltä”, samaan tapaan kuin Euroopassa puhuttaisiin "euroopan kieltä".

Kuuntele Elävästä arkistosta: Lähetyssaarnaaja vierailee mustan pakanan majassa (1957)

Ominaista mustille miehille oli myös se, että heistä harvemmin puhuttiin nimellä. Urheiluselostuksissa juoksi ”pumpuliplantaasin poikia” ja yksinkertaisesti neekereitä. Neekeri-sana oli hyväksytty vielä 1960-luvulla. Urheiluselostuksissa nämä pumpuliplantaasin pojat olivatkin ylivertaisen voimakkaita, karuissa oloissa varttuneita nuorukaisia.

Kuuntele Elävästä arkistosta: "Amerikan neekerit" 400 metrin finaalissa Rooman olympialaisissa (1960)

Kuuntele Elävästä arkistosta: Pumpuliplantaasien geeniperintöä miesten 100 metrillä yleisurheilun MM-kisoissa (1991)

Juutalaiskysymyksen jälkeen Suomessa pinnalle nousikin neekerikysymys. Mustalla miehellä ei esimerkiksi ollut asiaa suomalaiseen ravintolaan 1960-luvulla. Toisaalta tuohon aikaan ravintolaan ei ollut asiaa monella suomalaisellakaan, ei ainakaan romaneilla, yksin liikkuvilla naisilla ja pitkätukkaisilla miehillä.

Kuuntele Elävästä arkistosta: Afrikkalaiselta turistilta evätty pääsy ravintolaan (1964)

Suomalaiset ovat varsin taitavasti pitäneet maan rajat suljettuina toisen maailmansodan jälkeen 1990-luvulle asti. 90-luvun alussa jostain käsittämättömästä (suomalaisille käsittämättömästä) syystä Venäjän puolelta Suomeen saapui vähän päälle sata romanialaista ja 43 somalia. Kyllä, 43 somalia!

Toimittaja Terttu Lensu suuntasi mikrofonin kanssa rajan tuntumaan Rauhan entiseen sairaalaan, jonne oli perustettu pakolaisten vastaanottokeskus. Lensu totesi kuin pastori Vapaavuorta mukaillen, että näistä maahanmuuttajista liikkuu villejä huhuja, he kantavat tikareita mukanaan ja turmelevat nuorison moraalin. Paikalliset asukkaat ehdottivatkin, että nämä uudisasukkaat pitäisi aidata.

Kuuntele Elävästä arkistosta: Ensimmäisiä Somalian ja Romanian pakolaisia vaadittiin jopa aidattaviksi (1990)

Aitaaminen ei täysin onnistunut, ja nämä eksoottiset uudisasukkaat pääsivät liikkumaan mm. paikallisiin ruokakauppoihin. Kun viranomaiset eivät olleet riittävän tarmokkaita, niin Suomen tervehenkinen ja moraalisesti turmeltumaton nuoriso otti ohjat omiin käsiinsä useilla paikkakunnilla, joissa oli pakolaisten vastaanottokeskuksia.

Kuuntele Areenasta Seija Aunilan ohjelma Kurkistuksia suomalaiseen rasismiin 2/3: Rasismi Ylen ohjelmissa

Lainaus

Ennakkoluulot eivät tule annettuina

Sanna-Katja Pohjalahti — Fri, 05 Aug 2011 13:27:50 +0000

Hipsterit menevät Flow-festareille, ajavat fikseillä ja käyttävät liian lyhyitä housuja vain siksi, että sellaiset housut ovat mahdollisimman ironiset ja rumat. Feministi on vihainen nainen, joka pukeutuu mustaan ja tykkää tytöistä. Ennakkoluulot ovat usein tietämättömyyden tulosta, mutta myös inhimillisiä. Pahimmillaan ne kuitenkin synnyttävät vihaa, sekä estävät meitä näkemään sellaisia asioita, joista saattaisimmekin oikeasti pitää.

Lähestyvä Flow-festivaali kirvoittaa taas niin toimittajat kuin muutkin kansalaiset revittelemään nerokkaalla hipsteri-termillä. Tiedättehän hipsterit - nuo varakkaiden, entisten hippien kasvattamat, jo aikuisiksi kasvaneet ja ostovoimaistuneet lapset, joille kaiken menneen ironisointi on itseisarvo. Erityisesti tulevilla Flow-festareillahan niitä piisaa.

Katso: Flow-festivaali on vapaa perinteiden taakasta

Entäpä sitten feministit! Jo pelkkä sana tasa-arvo aiheuttaa usein hermostunutta pälyilyä, jonka olemassaolo kyllä myönnetään ja hyväksytään, mutta josta käytävää neutraalia keskustelua tuskin on olemassa. Sitkeässä tuntuu myös olevan käsitys, jonka mukaan feminismin odotetaan ajavan ainoastaan naisten oikeuksia.
Feministinen aikakauslehti Tulva sen testasi: feministi on hakukoneiden tulosten perusteella useimmiten vihainen, ruma nainen, joka vihaa ja vastustaa kaikkia ja kaikkea.

Katso: Naiset naisten asialla

Aatteille ja nuorisokulttuureille naureskelussa ei liene mitään uutta. Ainahan asioiden laita silloin ennen vanhaan on ollut paremmin ja nykynuoriso se kaikkein pahin, mahdottomin ja kurittomin. Helpottavaa on, etteivät ennakkoluulot tule annettuina äidinmaidossa, vaan muokkautuvat ympäristön, kulttuurin ja omien kokemusten vaikutuksesta suuntaan jos toiseenkin.

Hyväntahtoisimmankin vitsailun taustalla piilevät tietämättömyyteen perustuvat yleistykset. Viimeistään Norjan tapahtumat ja niitä seurannut vihapuhe nostattivat monelle kyyneleet silmiin ja havahduttivat todellisuuteen. Ahdistus syveni entisestään kun ymmärtää, ettei suinkaan voi ulkoistaa ennakkoluuloisuutta muiden harteille. Ennakkoluuloisuus on koko ihmiskunnan vitsaus. Huolettomaksi tai vitsikkääksi tarkoitettu yleistys johtaa helposti uskomukseen, jonka kuin huomaamatta kääntää mielessään totuudeksi.

Tarinankerronta on taitolaji, joka harvoin onnistuu niin, että se miellyttäisi kokonaista suurta yleisöä. Erityisesti ulkomaalaisiin ja maahanmuuttajiin kohdistuvien ennakkoluulojen osalta median valta on mittava. Magdalena Jaakkolan tutkimuksen mukaan jopa kolmasosalla Uudenmaan ulkopuolella asuvista suomalaisista ei ole minkäänlaisia henkilökohtaisia kontakteja Suomessa asuviin ulkomaalaisiin. Näin ulkomaalaisia koskeva tieto saadaan ennen kaikkea median välityksellä. Media ei aina onnistu tiedonvälitystehtävässään asemansa edellyttämällä tavalla. Journalistiliiton Juha Rekolaa lainatakseni, ”mediassa esiintyvät maahanmuuttajat ovat ongelma, heistä on tulossa ongelma tai heillä on ongelma”.

Presidentti Tarja Halonen rohkaisi suomalaisia sanomaan tiukan ein vihapuheelle (HS 05.08.2011). Halosen mukaan se, mitä yksi pieni suomalainen voi tehdä, on ottaa osaa keskustelupalstoilla mylläävään vihakeskusteluun omalla nimellään, ja kertoa, ettei tämä tällainen yksinkertaisesti käy.

Katso: Vihapuhe nousi verkosta otsikoihin

Niin rasismi, maahanmuuttokriittisyys kuin hipsterititteleiden jakaminenkin ovat kaikki ehdottoman ennakkoluuloista toimintaa. Meillä itsellämme on valta määrätä omista sanomisistamme, ajatuksistamme ja ennakkoluuloistamme. Ennakkoluulot ovat inhimillisiä, mutta niistä on mahdollisuus myös oppia irti. Puuroa se on vellikin, ja ainakin itselläni taitaa olla tässä vielä kovasti opittavaa.

Lainaus

Kynnys Korvien Välissä ry.

Eve Mantu, kokouksen puheenjohtaja ja nuija — Tue, 09 Mar 2010 12:26:11 +0000

Hei, olen Eve, vammainen.

Vammani ei näy päälle. En kuolaa enkä kouristele, paitsi salaa korvien välissä. Minä ajattelen mieluusti olevani suvaitsevainen (!) ihminen, jolle esimerkiksi vammaisuus ei ole ongelma. Hah. Se, että kokee olevansa suvaitsevainen on se ongelma. Eihän sellaista tarvitse suvaita, jota ei pidä ongelmallisena.

APUA. Olen asennevammainen, enkä tiedä parannunko. Yritän kyllä kuntoutua. Henkilökohtaisena valmentajanani on jo seitsemän vuoden ajan toiminut Ronja, jolla on kromosomit suloisesti rempallaan. Ronja, jota aristan vähän vieläkin. Ronja, jolle voisin olla paljon rennompi täti.

Lainaus

Upeaa vai noloa?

Eve Mantu, kokouksen puheenjohtaja ja nuija — Thu, 04 Mar 2010 12:14:52 +0000

www.youtube.com/watch

Lainaus

Olen vammainen. Voinko parantua?

Eve Mantu, kokouksen puheenjohtaja ja nuija — Thu, 04 Mar 2010 08:38:31 +0000

Seisoin veljen perheen oven takana kukkapuska kädessä. Olin jo soittanut ovikelloa, kun paniikki iski. Mitä sanon, kun ovi aukeaa?

Sanonko ONNEA? Voinko onnitella, kun vauva on niin siis öö tai siis ei ole tai siis. Öö.

Me vakavimmin vammaiset saatamme sanoa jotakin niin kornia, kuin "No onnea nyt kuitenkin!"

Pääsin pälkähästä, kun käly avasi oven kasvot loistaen. Halaus ja onnittelu olivat paikallaan.

Kuka meitä asennevammaisia auttaisi? Pitäisikö meidän perustaa oma Kynnys ry, joka auttaisi meidät näiden henkisten kynnysten yli?

p.s.

Sinä varmaan tajuat, mitä ajan takaa, kun otsikoin 11.3. ohjelmani Eve Mantu on vammainen. Tajuatko?

Lainaus