Blogit - työttömyys

EU ja talouden lait. Ohjelma on uusinta. Se on lähetetty aiemmin 9.10 2013)

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Wed, 19 Feb 2014 06:00:02 +0000

Erilaisia talouden ohjauksen keinoja on käytettävissä EMU-maissakin, vaikkakaan ei niin paljon, kuin niillä mailla, joilla on oma keskuspankki ja valuutta.

Onko EMU-maissa tai EMU-alueella syytä lisätä työn kysyntää esimerkiksi elvyttämällä vai onko silloin riskinä jossain vaiheessa inflaatio tai velkaantuminen kovilla korkomenoilla? Jos on, niin missä pisteessä?

Vai onko järkevämpää lisätä työn tarjontaa esimerkiksi myöhentämällä eläkkeelle pääsyä ja rajoittamalla kodinhoidon tukea? Silloin oletettavasti palkkojen nousu hidastuu ja Suomi lisää kilpailukykyään etenkin jos työttömille syntyy työpaikkoja. Mutta tarvitaanko valtiolta toimia kysynnän lisäämiseksi ja työpaikkojen luomiseksi vai syntyvätkö uudet työpaikat kilpailukyvyn parantuessa itsekseen?

Ongelmana on myös se, että jos töitä löytyy, niin minkä pisteen jälkeen työttömyyden aleneminen aiheuttaa lisää inflaatiota. Pyritäänkö meillä ylipäänsä täystyöllisyyteen?

Ongelmia syntyy myös kun osa EMU-maista lisää työn kysyntää ja pitää palkat alhaalla ja osa harrastaa elvyttävämpää politiikkaa? Pitäisikö siis EMU-maiden talouspolitiikkoja koordinoida tiukemmin? Jos siihen päädytään, niin kenen ideologioiden mukaan se pitäisi tehdä?

Keskustelemassa talouden ohjauksen eri vaihtoehdoista ovat tutkija Lauri Holappa politiikan ja talouden tutkimuksen laitokselta Helsingin yliopistosta ja Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtaja Juhana Vartiainen.

Tässä ovat lokakuisen lähetyksen jälkeiset kuuntelijoiden kommentit:

17 kommenttia

Anonyymi (ei rekisteröitynyt)

Ke 09.10.2013 @ 14:27

Todella kiinnostava keskustelu.
Mutta selvästikään työn hinta ei itsestään sitoudu työn tuottavuuteen. On paljonkin hyvin palkattuja töitä, joilla ei ole käytännöllisesti katsoen lainkaan tuottavuutta; monet hallinnolliset virat ovat sellaisia, varsinkin EU-hallinnon puolella. Toisaalta on huonosti palkattuja töitä, jotka ovat ihmiskunnan kannalta ehdottoman välttämättömiä, ihan ensimmäiseksi mieleen tulevat kätilöt ja muu perusterveydenhoidon väki.
On myös niin, että jos talouden ja työllisyyden tasapainottaminen vie vaikkapa 5 tai 10 vuotta, sillä välin työttöminä ja tuottamattomina on paljon sellaista väkeä, jonka olisi yhteiskunnan kannalta katsottuna paljon tuottavampaa antaa tehdä työtään. Vaikkapa opettajien tai insinöörien pitäminen työttöminä vuosikausia on kallis tapa antaa talouden automaattisiksi oletettujen mekanismien toteutua. Varsinkin, elleivät ne sitten olekaan automaattisia.
Sillä kuten tiedämme, taloustiede, ja varsinkaan kansantaloustiede, ei ole mikään eksaksti tieteenala.

Lena (ei rekisteröitynyt)

Ke 09.10.2013 @ 14:41

Talouden kannalta kai työn tuottavuus on merkittävämpää kuin työvoiman määrä? Edellyttäen, tietenkin, että koko väestö elätetään, eikä ainoastaan niitä, jotka ovat töissä?
Jos taas ylläpidetään paljon sellaisia työpaikkoja, joiden palkalla ei pysty elättämään itseään (kuten vaikkapa Yhdysvalloissa), talouteen tulee pysyviä epävakauden lähteitä; ihmisiä, jotka ovat riippuvaisia harmaasta taloudesta tai rikollisuudesta tai vaihtoehtoisesti yhteiskunnan tuista.
Lisäksi ilmaantuu paljon sellaisia yrityksiä, jotka eivät tosiasiassa olekaan kannattavia, vaan jotka tuottavat tuotteita tai palveluita, vaikka niistä ei saa palvelun tuottamisen kustannuksia vastaavaa hintaa. Tällaiset yritykset saattavat myydä tuotteitaan hyvinkin halvalla, jos ne pystyvät pakottamaan yhteiskunnan osallistumaan palkkakuluihinsa (tukityöllistetyt tai muun sosiaaliturvan avulla töissä sinnittelevät työntekijät). Samalla tällaiset yritykset kilpailevat terveesti toimivia yrityksiä markkinoilta - tällä mekanismillahan vaikkapa bangladeshilaiset tuotteet syrjäyttävät esimerkiksi Suomessa kotimaisia tuotteita.

Barrett (ei rekisteröitynyt)

Ke 09.10.2013 @ 22:32

Todella mielenkiintoinen keskustelu. Ohjelma paljasti selvästi, että Juhana Vartiainen on juuttunut vanhoihin talousteorioihin, jotka eivät vastaa todellisuutta.

Oikeassa elämässä talouden kasvu syntyy ns. talouden sisäisesti. Kysyntä määrää talouden kasvun ja tuottavuus on riippuvainen kysynnästä. Kysynnän kasvu valjastaa yritysten tuotantolinjat ja teknologiat käyttöön, lisää tuottavuutta ja luo kannusteita tehokkaammille tavoille tuottaa hyödykkeitä. Nicholas Kaldor ja Anthony Thirlwall osoittivat tämän jo ajat sitten mutta jostain ihmeellisestä syystä löytyy vielä Vartiaisen kaltaisia ekonomisteja, jotka eivät tätä ymmärrä.

Kapitalismi on aidosti dynaaminen ja jatkuvasti muuttuva järjestelmä. Vartiaisen nollasummapelissä kapitalismi kuitenkin muuttuu staattiseksi järjestelmäksi, jossa kaikkien on tarkoitus hakea etua palkkatasoa heikentämällä. Käytännössä tämä suosii heikoimpia yrittäjiä ja heikentää kannusteita investoida uusiin toimintatapoihin.

Maija Elonheimo... (ei rekisteröitynyt)

To 10.10.2013 @ 09:07

Anonyymi kirjoitti:
Todella kiinnostava keskustelu.
Mutta selvästikään työn hinta ei itsestään sitoudu työn tuottavuuteen. On paljonkin hyvin palkattuja töitä, joilla ei ole käytännöllisesti katsoen lainkaan tuottavuutta; monet hallinnolliset virat ovat sellaisia, varsinkin EU-hallinnon puolella. Toisaalta on huonosti palkattuja töitä, jotka ovat ihmiskunnan kannalta ehdottoman välttämättömiä, ihan ensimmäiseksi mieleen tulevat kätilöt ja muu perusterveydenhoidon väki.
On myös niin, että jos talouden ja työllisyyden tasapainottaminen vie vaikkapa 5 tai 10 vuotta, sillä välin työttöminä ja tuottamattomina on paljon sellaista väkeä, jonka olisi yhteiskunnan kannalta katsottuna paljon tuottavampaa antaa tehdä työtään. Vaikkapa opettajien tai insinöörien pitäminen työttöminä vuosikausia on kallis tapa antaa talouden automaattisiksi oletettujen mekanismien toteutua. Varsinkin, elleivät ne sitten olekaan automaattisia.
Sillä kuten tiedämme, taloustiede, ja varsinkaan kansantaloustiede, ei ole mikään eksaksti tieteenala.

Totta, ja siksi asioiden hoitamisessa käytettävän keinovalikoiman pitäisi ilmeisesti olla isompi. Ja keskusteluakin teemasta tarvittaisiin enemmän.

Maija Elonheimo... (ei rekisteröitynyt)

To 10.10.2013 @ 09:13

Lena kirjoitti:
Talouden kannalta kai työn tuottavuus on merkittävämpää kuin työvoiman määrä? Edellyttäen, tietenkin, että koko väestö elätetään, eikä ainoastaan niitä, jotka ovat töissä?
Jos taas ylläpidetään paljon sellaisia työpaikkoja, joiden palkalla ei pysty elättämään itseään (kuten vaikkapa Yhdysvalloissa), talouteen tulee pysyviä epävakauden lähteitä; ihmisiä, jotka ovat riippuvaisia harmaasta taloudesta tai rikollisuudesta tai vaihtoehtoisesti yhteiskunnan tuista.
Lisäksi ilmaantuu paljon sellaisia yrityksiä, jotka eivät tosiasiassa olekaan kannattavia, vaan jotka tuottavat tuotteita tai palveluita, vaikka niistä ei saa palvelun tuottamisen kustannuksia vastaavaa hintaa. Tällaiset yritykset saattavat myydä tuotteitaan hyvinkin halvalla, jos ne pystyvät pakottamaan yhteiskunnan osallistumaan palkkakuluihinsa (tukityöllistetyt tai muun sosiaaliturvan avulla töissä sinnittelevät työntekijät). Samalla tällaiset yritykset kilpailevat terveesti toimivia yrityksiä markkinoilta - tällä mekanismillahan vaikkapa bangladeshilaiset tuotteet syrjäyttävät esimerkiksi Suomessa kotimaisia tuotteita.

Mutta miten ratkaisisit tuon koko paletin? Miten järjestää järkevää, tuottavaa ja kohtuullisesti palkattua työtä kaikille? Kokonaiskysynnästä huolehtimista, mutta miten?

Maija Elonheimo... (ei rekisteröitynyt)

To 10.10.2013 @ 09:38

Barrett kirjoitti:
Oikeassa elämässä talouden kasvu syntyy ns. talouden sisäisesti. Kysyntä määrää talouden kasvun ja tuottavuus on riippuvainen kysynnästä. Kysynnän kasvu valjastaa yritysten tuotantolinjat ja teknologiat käyttöön, lisää tuottavuutta ja luo kannusteita tehokkaammille tavoille tuottaa hyödykkeitä. Nicholas Kaldor ja Anthony Thirlwall osoittivat tämän jo ajat sitten .

Siis ymmärsinkö oikein, että alhaiset palkat heikentävät kysyntää sisämarkkinoilla ja heikentynyt kysyntä ei korjaannu välttämättä itsekseen.
Jos oletetaan, että euro-maiden väliset epätasapainot talouspolitiikkojen suhteen saadaan komission ohjauksella kutistumaan (ja voidaanko näin olettaa, kun kuitenkin elämme demokratioissa, joissa ihmiset äänestävät haluamastaan talouspolitiikan suunnasta), niin mikä sinusta olisi silloin järkevin tapa lisätä euro-alueella tai euro-maissa kokonaiskysyntää?
Siis mihin se kokonaiskysynnän lisäys pitäisi kohdentaa ja kenen. Ja jos niitä epätasapainoja ei saada kuriin, niin mitä sitten pitäisi tehdä? Homman vaikeuskerroin ilmeisesti lisääntyisi.

Einari (ei rekisteröitynyt)

Pe 11.10.2013 @ 12:33

Entäpä sitten, kun työtehtävien automatisointi ja siirtäminen asiakkaiden itsensä hoidettaviksi (kuten vaikkapa pankkisektorilla on tapahtunut) vähentää työpaikkojen määrää yhä lisää?
Jos pitää paikkansa, että puolet työpaikoista katoaa lähitulevaisuudessa, koska koneet suoriutuvat tehtävistä halvemmalla ja nopeammin, mitä ne loput ihmiset tekevät? Elätetäänkö heidät työttöminäkin? Vai keksitäänkö heille sosiaalisia tehtäviä, joista maksetaan palkkaa, tyyliin "Pesemme kaikki toistemme paitoja ja hoidamme kaikki toistemme lapsia ja terapoimme toinen toisiamme"?
Vai jaetaanko työ tasaisemmin, niin että ihmisille jää aikaa hoitaa omat lapsensa ja pestä omat paitansa, ja terapian tarvekin saattaa vähentyä?
Ja entäpä sitten, kun halpa energia loppuu? Palaammeko sittenkin vähemmän koneistamisen tielle esimerkiksi maataloudessa? Jos maataloustukiviidakko purettaisiin, suurin osa ihmisistä voisi vetäytyä takaisin maaseudulle viljelemään oman ruokansa ja rakentamaan omat talonsa ja kutomaan omat vaatteensa.
Maataloustuethan kehitettiin aikoinaan, jotta saataisiin viljelijät koneistamaan tuotantonsa ja saataisiin siten maaseudun väestö kaupunkeihin tehtaiden työvoimaksi. Nyt kunLena (ei rekisteröitynyt)

Ma 14.10.2013 @ 11:53

Maija Elonheimo/Brysselin kone][quote=Lena kirjoitti:
Mutta miten ratkaisisit tuon koko paletin? Miten järjestää järkevää, tuottavaa ja kohtuullisesti palkattua työtä kaikille? Kokonaiskysynnästä huolehtimista, mutta miten?

Niin, jos joka tapauksessa kaikki yhetiskunnan jäsenet on tarkoitus elättää, niin silloinhan on selvää, että tämä on mahdollista järjestää niinkin, että kaikille työhön kykeneville myös järjestetään järkeviä töitä. Ensinnäkin katsotaan kai, mitä tarpeellista voidaan kotimaassa järkevästi tuottaa, ja tuotetaan se myös; ja jaetaan siihen tarvittava työmäärä niin, että siihen osallistuville ihmisille tulee kohtuullinen työtaakka ja palkka, jolla voi elää. Ja sen jälkeen katsotaan, mitä täällä tuotettavaa voidaan myydä kannattavasti ulkomaille, ja jaetaan siihen tarvittava työmäärä loppujen ihmisten kesken, vai kuinka? Ja sen jälkeen vasta katsotaan, mitä on pakko tai mitä voidaan tuoda ulkomailta...

Sasu (ei rekisteröitynyt)

Ke 16.10.2013 @ 10:23

Ohjelmassa esiin tuli taas kerran sen tyyppinen väite, että EU pyrkisi pakottamaan ihmiset muuttamaan jopa toiseen maahan työn perässä. Ja jälleen kerran on kysyttävä, mikä EU:n elin, milloin ja missä olisi tehnyt tällaiseen viittaavan päätöksen. Entä miksi sama ilmiö esiintyy myös kaikkialla muualla, missä maaseutuväestön suuri osa näkyy pyrkivän kaikin keinoin kasvukeskuksiin (Kiinassa, Intiassa, Etelä-Amerikassa jne.), mutta EU:n on pitänyt erikseen ryhtyä tähän "pakottamaan"? Minusta tällainen EU:n demonisointi on sitä haihattelua, joka haittaa asiallista keskustelua.

Voi myös leikkiä ajatuksella vaihtoehtoisesta oman maamme historiasta: mitähän olisi tapahtunut, jos meidän suuret ikäluokat (joihin en itse kuulu) olisivat pureutuneet pientilojen turpeeseen eivätkä lähteneet opiskelu-ja työpaikkojen toivossa kasvukeskuksiin, Ruotsiin jne. Olisiko meillä ollut varaa 60- ja 70-luvuilla rakennettuun hyvinvointivaltioon? Vastausta tuskin tarvitsee pitkään miettiä.

No, valtio ratkaisi asian kytkemällä tuolloin työttömyysturvan työvelvoitteeseen, joka saattoi merkitä parakkityömaata jossain aivan toisessa päässä Suomea. Isänikin pääsi tätä autuutta maistamaan, enkä muista hänen paljon kehuneen työllisyystyömaitaan. Tämä siis jo noin 30 vuotta ennen kuin EU tuli pilaamaan auvoisen lintukotoelämämme.

Anonyymi (ei rekisteröitynyt)

Ti 22.10.2013 @ 13:21

Nykyaikaisten talousteorioiden ongelma on ilmeisesti se, että ne olettavat kansalaisten, kuluttajien ja yrittäjien käyttäytyvän jollain tapaa valistuneesti ja järkevästi. Tosiasiassa kuluttajat tekevät päätöksiään erittäin hatarien tietojen varassa ja hyvin lyhyen aikavälin etu mielessään.
Muutenhan ei ole selitettävissä vaikkapa se, että ihmiset ostelevat uusia autoja, joiden arvo romahtaa sillä hetkellä kuin vehje ajetaan ulos maahantuojan varastosta. Tai taloja, joiden kauppahinta vie valtaosan tuloista kymmenien vuosien ajan, mutta jotka homehtuvat parissa vuodessa asumiskelvottomiksi. Samoin yrittäjät palkkaavat pätevimpien ihmisten sijaan niitä, jotka todennäköisimmin ovat nöyriä ja avuttomia, koska siten yrittäjän ei tarvitse ponnistella vaikuttaakseen pätevältä työtekijöidensä silmissä ja saadakseen aikaan pitemmän aikavälin taloudellista tuottavuutta. Ja siksi myös luottamusmiehet ja hallintoviranomaiset voivat tukea yrityksiä, jotka ovat jo valmiiksi kannattamattomia ja jotka tuottavat suuria kustannuksia esimerkiksi ympäristön saastumisen tai kansalaisten terveydelle aiheutettujen haittojen muodossa, kuten vaikkapa loistoristeilijöitä alle tuotantokustannusten myyvät telakat tai kaivokset, joilla ei ole varaa asiallisiin prosesseihin ja turvajärjestelmiin.

Viljelijä (ei rekisteröitynyt)

Ti 22.10.2013 @ 15:44

Niin, 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun teollistumisen myötä joka puolella maailmassa ryhdyttiin säätelemään maataloustuotantoa siten, että sen seurauksena maataloudessa ryhdyttiin käyttämään yhä enemmän konevoimaa. Konevoima teki suuren osan maataloustyöntekijöistä tarpeettomiksi. Maaseudun liikaväestö siirtyi kaupunkien teollisuuden halvaksi työvoimaksi. Vuosikymmenten mittaan kun maataloutta on tuettu ja säädelty yhä enemmän, yhä uusien tukien ehtoina ovat olleet koneistaminen ja tilakoon suurentaminen. Maataloustuet (ja myös kehitysmaille suunnattava ruoka-apu) takaavat kaupunkiväestölle halvat elintarvikkeet, mutta myös kaupunkien yrityksille halvan työvoiman. Jos maataloustukia ei olisi, ihmisten kannattaisi viljellä paljon suurempi osa ruuastaan itse, ja silloin joutavaa väestöä ei olisikaan saatavana teollisuuden tarpeisiin.

Nykyisinhän maailmassa ei enää ole lainkaan maita, missä maataloutta ei tuettaisi ja säädeltäisi, yleensä nimenomaan maatalouskoneita valmistavan ja maataloustuotteita jalostavan teollisuuden sekä kaupan ehdoilla.

Toisaalta samaa asiaa ajoivat jo ennen tukien keksimistä maatalousmaan omistussääntely - maaton ihminen ei saanut ennen eikä saa nykyisinkään viljellä maata, vaikka maa olisi käyttämätöntäkin. Maan läänityksinä tai muilla omistussuhteilla saanut ihminen voi päättää, kuka saa viljellä ruokaa. Ne, joilla ei ole omaa maata, joutuvat tietenkin ostamaan ruokansa maanomistajan kautta tai olemaan muuten riippuvaisia hänestä.

EU liittyy tähän siksi, että EU säätelee aivan huimaavan suurella organisaatiolla maataloutta ja ruuan tuotantoa ja kauppaa. Puolet EU:n budjetista taitaa nykyisinkin kulua juuri tähän?

Rea Peltola (ei rekisteröitynyt)

Pe 25.10.2013 @ 07:19

Pitäisikö ryhtyä vihdoin laskemaan nettokansantuotetta? Sen kriteereinä kai pitäisi olla se, kuinka hyvin ihminen pystyy hoitamaan perustarpeensa, kuten puhtaan veden ja terveellisen ruuan, kohtuullisen asunnon ja tarpeellisen vaatetuksen, kuinka hyvänä hänen terveytensä pysyy ja kuinka ystävällisissä väleissä hän voi olla muiden ihmistenRea Peltola (ei rekisteröitynyt)

Pe 25.10.2013 @ 07:22

Taloustieteilijöiden nettokansantuotetta ei tosin lasketa noin, mutta ehkä kannattaisi?

Barrett (ei rekisteröitynyt)

La 26.10.2013 @ 09:26

Maija Elonheimo/Brysselin kone kirjoitti:
Barrett kirjoitti:
Oikeassa elämässä talouden kasvu syntyy ns. talouden sisäisesti. Kysyntä määrää talouden kasvun ja tuottavuus on riippuvainen kysynnästä. Kysynnän kasvu valjastaa yritysten tuotantolinjat ja teknologiat käyttöön, lisää tuottavuutta ja luo kannusteita tehokkaammille tavoille tuottaa hyödykkeitä. Nicholas Kaldor ja Anthony Thirlwall osoittivat tämän jo ajat sitten .
Siis ymmärsinkö oikein, että alhaiset palkat heikentävät kysyntää sisämarkkinoilla ja heikentynyt kysyntä ei korjaannu välttämättä itsekseen.
Jos oletetaan, että euro-maiden väliset epätasapainot talouspolitiikkojen suhteen saadaan komission ohjauksella kutistumaan (ja voidaanko näin olettaa, kun kuitenkin elämme demokratioissa, joissa ihmiset äänestävät haluamastaan talouspolitiikan suunnasta), niin mikä sinusta olisi silloin järkevin tapa lisätä euro-alueella tai euro-maissa kokonaiskysyntää?
Siis mihin se kokonaiskysynnän lisäys pitäisi kohdentaa ja kenen. Ja jos niitä epätasapainoja ei saada kuriin, niin mitä sitten pitäisi tehdä? Homman vaikeuskerroin ilmeisesti lisääntyisi.

Pahoitteluni vastauksen viivästymisestä.

Alhaiset palkat heikentävät kysyntää sisämarkkinoilla ja supistavat voittomahdollisuuksia tarjoavia markkinoita. Samallahan tämä heikentää myös markkinoita muiden valtioiden tuotteille ja palveluille. Oleellisin juttu olisi, että kaikkialla nostetaan palkkoja samaa tahtia tuottavuuden kasvun kanssa. Kaikissa länsimaissa palkat ovat ainakin 20 vuotta jääneet pahasti jälkeen tuottavuuden kasvusta. Tätä ostovoiman puuttumista on paikattu yksityisen sektorin velkaantumisella tuhoisin seurauksin.

Kysyntä kannattaisi kohdentaa sellaisille aloille, joiden odotetaan tulevaisuudessa olevan tärkeimpiä. Cleantech ja bioteknologia ovat ainakin niitä, missä nykyiset markkinat ovat vielä varsin pienet verrattuna siihen, mitä ne ovat tulevaisuudessa. Nyt kannattaisi alkaa aktiivisesti luomaan näitä markkinoita yksityisille yrityksille mutta nämä firmat eivät itse voi luoda omia markkinoitaan. Täytyy olla voitto-odotuksia, joita voidaan rohkaista luomalla julkista kysyntää näiden alojen tuotteille. Julkinen sektori voi aivan hyvin toimia asiakkaana ja investoijana. Esimerkiksi USA:ssa valtio oli alunperin ainoa "luksusasiakas" tai "viimekätinen asiakas" tietokoneille ja vasta tämän jälkeen tuotteiden hinnat alkoivat laskea ja syntyivät laajat markkinat alalle. Euroopassa meillä olisi Euroopan investointipankki, jota vaikkapa EKP voisi luotottaa ellei ideologia estäisi tätä.

Euroalueen epätasapanoihin ratkaisu olisi joko aito liittovaltio tai sitten Lauri Holapankin aikaisemmin ehdottama valuuttaunioni, jossa sanktioitaisiin liian suuret yli- ja alijäämät.

Maija Elonheimo... (ei rekisteröitynyt)

Ma 28.10.2013 @ 13:04

Rea Peltola kirjoitti:
Taloustieteilijöiden nettokansantuotetta ei tosin lasketa noin, mutta ehkä kannattaisi?

Sille asialle pitäisi ilmeisesti keksiä oma nimi.

Maija Elonheimo... (ei rekisteröitynyt)

Ma 28.10.2013 @ 13:22

Barrett][quote=Maija Elonheimo/Brysselin kone][quote=Barrett kirjoitti:
Alhaiset palkat heikentävät kysyntää sisämarkkinoilla ja supistavat voittomahdollisuuksia tarjoavia markkinoita. Samallahan tämä heikentää myös markkinoita muiden valtioiden tuotteille ja palveluille. Oleellisin juttu olisi, että kaikkialla nostetaan palkkoja samaa tahtia tuottavuuden kasvun kanssa. Kaikissa länsimaissa palkat ovat ainakin 20 vuotta jääneet pahasti jälkeen tuottavuuden kasvusta. Tätä ostovoiman puuttumista on paikattu yksityisen sektorin velkaantumisella tuhoisin seurauksin.
Kysyntä kannattaisi kohdentaa sellaisille aloille, joiden odotetaan tulevaisuudessa olevan tärkeimpiä. Cleantech ja bioteknologia ovat ainakin niitä, missä nykyiset markkinat ovat vielä varsin pienet verrattuna siihen, mitä ne ovat tulevaisuudessa. Nyt kannattaisi alkaa aktiivisesti luomaan näitä markkinoita yksityisille yrityksille mutta nämä firmat eivät itse voi luoda omia markkinoitaan. Täytyy olla voitto-odotuksia, joita voidaan rohkaista luomalla julkista kysyntää näiden alojen tuotteille. Julkinen sektori voi aivan hyvin toimia asiakkaana ja investoijana. Esimerkiksi USA:ssa valtio oli alunperin ainoa "luksusasiakas" tai "viimekätinen asiakas" tietokoneille ja vasta tämän jälkeen tuotteiden hinnat alkoivat laskea ja syntyivät laajat markkinat alalle. Euroopassa meillä olisi Euroopan investointipankki, jota vaikkapa EKP voisi luotottaa ellei ideologia estäisi tätä.
Euroalueen epätasapanoihin ratkaisu olisi joko aito liittovaltio tai sitten Lauri Holapankin aikaisemmin ehdottama valuuttaunioni, jossa sanktioitaisiin liian suuret yli- ja alijäämät.

Kiitos. Tämä vaikuttaa loogiselta.

Rea Peltola (ei rekisteröitynyt)

Ti 29.10.2013 @ 15:45

Maija Elonheimo/Brysselin kone kirjoitti:
Rea Peltola kirjoitti:
Taloustieteilijöiden nettokansantuotetta ei tosin lasketa noin, mutta ehkä kannattaisi?
Sille asialle pitäisi ilmeisesti keksiä oma nimi.

On itse asiassa outoa, että siitä ei puhuta enemmän? Miksei sillä ole omaa nimeä, vai onko sittenkin?

Lainaus

EU ja talouden lait

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Wed, 09 Oct 2013 07:46:31 +0000

Erilaisia talouden ohjauksen keinoja on käytettävissä EMU-maissakin, vaikkakaan ei niin paljon, kuin niillä mailla, joilla on oma keskuspankki ja valuutta.

Ongelmana on myös se, että jos töitä löytyy, niin minkä pisteen jälkeen työttömyyden aleneminen aiheuttaa lisää inflaatiota. Pyritäänkö meillä ylipäänsä täystyöllisyyteen?

Lainaus

Kadonnut sukupolvi

Eve Mantu - hämmentynyt tuleva mentori — Fri, 21 Oct 2011 11:54:00 +0000

Olen lupautunut nuorelle mentoriksi. Amigo-hankkeen mentorisuhde kestää vuoden ja se on vastuullista ja ohjattua vapaaehtoistoimintaa.

Mietin lakkaamatta mitä ihmettä minulla muka on annettavana. Olen itse kaikin tavoin keskeneräinen ja ihmettelevä. Aikaakaan ei töiden lisäksi tunnu olevan mihinkään.

"Se, että me seuraamme uutisia syrjäytymisestä ja muista ongelmista luo harhan, että me olemme valveutuneita. Emme kuitenkaan ole mukana kantamassa vastuuta ratkaisuista. Me seuraamme ja keskustelemme ja filosofoimme ja analysoimme, mutta ehkä se seuraava askel olisi itse osallistua ja vaikuttaa, elää ja kokea se todellisuus, mistä uutiset kertovat", sanoo Liisa Björklund Helsingin Diakonissalaitokselta.

"Olemme saavuttaneet lakipisteen hoivan, tuen ja avun ulkoistamisessa. Julkisen palvelujärjestelmän rahkeet eivät riitä siihen mitä ihmiset toisiltaan tarvitsisivat. Lähimmäisyyttä. Voiko olla kanavia kenen tahansa tavallisen ihmisen osallistua lähimmäisyyden tuottamiseen muillekin kuin sille omalle lähipiirilleen?"

Lainaus

Kallasvuon työttömyyskorvaus yli 2000 € päivässä

laitinen_yle — Sat, 11 Sep 2010 16:50:30 +0000

Jos Nokian erotettu toimitusjohtaja Olli-Pekka Kallasvuo on älynnyt liittyä Yleisen tyttömyyskassan YTK http://www.ytk.fi/ jäseneksi, niin työttömyyskorvauksena tulee kassan päivärahalaskurin mukaan runsaat 2300 euroa työpäivässä eli noin 50 000 euroa kuukaudessa ennen veroja.

Olli-Pekka Kallasvuo. Kuva YLE

Suuntaa antava laskelma perustuu julkisuudessa olleisiin palkkatietoihin.
”Toimisopimuksensa ehtojen mukaisesti Kallasvuo on sopimuksen päättymisen yhteydessä oikeutettu saamaan yhteensä noin 4,6 miljoonan euron korvauksen, joka vastaa 18 kuukauden peruspalkkaa ja tavoitebonusta.”

Ei hassumpi sijoitus sillä ” Yleinen työttömyyskassa YTK:n jäsenmaksu kalenterivuodelle 2010 on 99 euroa”. Kassan taloudelle Kallasvuo tosin olisi pieni katastrofi.

Lisäksi kassan sääntöjen mukaan ” pääomatulot eivät pienennä työttömälle maksettavaa päivärahaa”.

Kun aikanaan työttömyyspäivärahalla ei ollut kattoa, niin nykyisin ” Ns. kattosäännöksen mukaan työttömän päiväraha ja lapsikorotukset eivät yhteensä voi ylittää 90 % hänen päivärahansa perusteena olleesta YEL- tai TyEL-työtulosta. Tällaiset tilanteet ovat käytännössä harvinaisia”.

Kallasvuon tapauksessa työssäoloehtokin täyttyisi.
”Pääsääntöisesti oikeus etuuksiin syntyy muiden edellytysten täyttyessä, kun olet ollut työttömyyskassan jäsen 34 kalenteriviikkoa ja lisäksi olet ollut viimeisen 28 kuukauden aikana yhteensä 34 viikkoa työssäoloehdon täyttävässä työssä.”

Sitä en tiedä onko Olli-Pekka Kallasvuo YTK:n jäsen vai ei, mutta varsinaista estettä sille ei olisi. Moni isompi ja pienempi esimiesasemassa oleva on kyllä liittynyt kaiken varalta työttömyyskassan, YTK:n tai muun, jäseneksi. Eihän sitä koskaan tiedä, eivätkä kaikki saa kultaista kädenpuristusta lähtiäisiksi.

Vaikka Kallasvuon työttömyyskorvaus olisikin huikean suuri, niin hänen peruspalkkaansa verrattuna se olisi vain noin viidennes. Tosi leveään elämään tottunelle siinä olisi aluksi hieman opettelemista, vaikka leipä yhäkin olisi varsin leveää. Noin 16:n keskituloisen yhteinen kuukausipalkka.

Työttömyyskorvausjärjestelmä on tehty sosiaalisista syistä sellaiseksi, että se suosii pienituloisia. Sen jälkeen leikkuri alkaa purra jyrkästi.

Esimerkiksi 2000 euroa bruttona ansaitseva (ilman lapsikorotuksia) saisi laskurin mukaan vajaat 1200 euroa. Prosentteina 60 eli saman kuin täydellä eläkkeellä olisi..... tosin vain 500 työpäivän ajan.

Se sattuu olemaan sama 18 kuukautta, jota vastaavan summan Kallasvuo saa Nokialta entisen peruspalkkansa ja bonustensa mukaan. Lisäksi vielä 100 000 Nokian osaketta, jotka eivät vaikuttaisi työttömyyskorvaukseen.

Jos bruttokuukausiansiot olisivat 4000 euroa, niin työttömyyskorvausta tulisi laskelmallisesti noin 1750 euroa. Se on enää noin 44 prosenttia entisestä palkasta.

Nettosummina laskettuna prosentit ovat hieman suurempia, koska ansioitten pienetessä työttömyyskorvauksestakin vähennettävä vero pienenee. Hyvin pienituloisilla apuun tulevat myös erilaiset sosiaalituet. Lopputuloksena onkin sitten ns. kannustinloukku, joita on yritetty purkaa huonolla menestyksellä.

Työttömänä olosta minulla on omakohtaisiakin kokemuksia lama-ajalta, kun vuonna 1992 olin suurimman osan työttömyyskortistossa. Tulipahan ainakin perehdyttyä perusteellisesti silloin kovin passivoivaan järjestelmään.

Mutta olisi siitä hyötyäkin. Tein monta Vallan vaiheilla – radio-ohjelmaa, joissa työ- ja sosiaaliministerit joutuivat tiukille. He kun eivät aina tienneet käytännössä millaista on olla työtön tai sosiaaliturvan varassa.

YLE:n Elävästä arkistosta löysin yhden vanhoista jutuistanikin vuodelta 2007: Työllisyyspolitiikan historiaa ja uusia haasteita

http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=5&t=&a=6692

Lainaus

Vanha lama ei paljon opettanut työttömän kannalta

laitinen_yle — Wed, 27 Jan 2010 18:28:21 +0000

Jos vertaa 1990 – luvun alun lamaa nykyiseen työttömän työnhakijan näkökulmasta, niin eipä paljon ole muuttunut. Nuorten ja ikääntyneitten on edelleen yhtä vaikea päästä työn syrjästä kiinni.

Kovin paljon ei ole tapahtunut periaatteellista muutosta tukijärjestelmissäkään. Ne ovat edelleen osin passivoivia. Itsensä auttajaa lyödään halolla päähän.

Minulla on tästä omakohtaisia käytännön kokemuksia toisin kuin hallintobyrokaateilla ja monilla poliittisilla päättäjillä. Kerrotaan siis miltä asiat näyttivät työttömän työnhakija näkökulmasta ennen ja nyt.

Paperille painettu sanomalehti Uusi Suomi lopetettiin loppuvuodesta 1991. Monenlaiset osaajat joutuivat etsimään uusia töitä aikana, jolloin Suomi aloitti huiman lamasyöksyn.

Olin silloin 47 – vuotiaana ensimmäistä kertaa eläessäni työtön työnhakija. Monipuolisesti kokenut, ammattitaitoinen toimittaja, jonka kunnossa ei ollut mitään vikaa. Ei yrittämisen halussakaan.

Hyvin pian kuitenkin selvisi, että lehtitaloissa oli keksitty ovi, joka aukeni vain ulospäin. Tätä kesti sittemmin vuosikausia, mutta sitähän en voinut tietää.... onneksi.

Nyt Suomessa eletään samankaltaista aikaa, vaikka uhkaavasta työvoimapulasta puhutaan. Toteutuukohan työvoimapula todella laajamittaisesti, vai onko lopulta työpaikkojakin niin vähän, että työvoimaa riittää aivan kohtuullisesti?

Eihän opettajiakaan tulevaisuudessa tarvita ikäluokkien pienentyessä niin paljon kuin nyt. Julkista sektoriakin yritetään supistaa kovalla kädellä. Toisaalta sairaita ja vanhuksia on yhä enemmän suurten ikäluokkien myötä.

Aivan ensiksi aloin tutustua työttömyys- ja sosiaaliturvaa käsittelevään säännösviidakkoon. Oli vähän kuin pakko.

Hyvin pian huomasin, että säännösviidakko tarjosi loistavia jutunaiheita. Se oli ja on edelleenkin kuin Franz Kafkan satiirisista romaaneista. Jutut vain piti saada kaupaksi, työtön freelanceri kun olin.

Vuonna 1992 työttömyysturvajärjestelmä oli nykyistä armeliaampi. Työtön sai olla varsin rauhassa työtön, mutta nykyisin ei yhtä rauhassa. Ongelma vain oli, että järjestelmä passivoi, kuten vieläkin pääosin passivoi, mutta poliitikot ja viranomaiset eivät sitä myöntäneet.

Kun puhuin tästä silloiselle työministeri Ilkka Kanervalle, niin hän torjui kritiikkini:
- Et taida nyt oikein tietää.

- Itse et tiedä, minä elän järjestelmässä ja varmasti tiedän.

Siihen keskustelu loppuikin. Vasta vuosia myöhemmin poliitikot ja hallintobyrokraatit alkoivat vähän kerrassaan tunnustaa sosiaaliturvajärjestelmässämme olevan ns. kannustinloukkuja.

Näitä on vuosien mittaan yritetty purkaa, mutta kohtalaisen huonolla menestyksellä. Työttömyysturva, toimeentulotuki ja monet muut tuet yhdessä muodostavat pirun nyrkin, jota ei ole pystytty aukaisemaan vieläkään.

Työnteko ja itsensä auttaminen ei edelleenkään aina kannata. Hyvä esimerkki näistä kafkamaisista säännöksistä on, että viimesijaisella eli toimeentulotuella olevan ei kannata ottaa lainaa vaikkapa vuokransa maksamiseen. Vippi katsotaan tuloksi ja se vähentää toimeentulotukea.

Itsensä auttaja joutuu vain yhä pahempaan suohon.

Joka tapauksessa kirjoitin näistä säännöskukkasista monta kirpeää juttua. Käänsin siis hassun byrokratian rahaksi. Myöhemmin YLE:stä töitä saatuani hyödynsin tietämystäni monta kertaa sosiaali- ja työvoimaministerien harmiksi Vallan vaiheilla – radio-ohjelmassani.

Miten sitten työttömään työnhakijaan 1990 – luvun alkupuolella suhtauduttiin? Samalla tavalla kuin nykyisinkin. Ei siinä mitään muutosta parempaan ole tapahtunt.
Vanhimmasta päästä ulos, työttömyysputkeen ja eläkkeelle. Putkea tosin yritetään nyt tukkia.

Nuorille työnhakijoille asetettiin ja asetetaan nytkin kohtuuttomia osaamisvaatimuksia. Ikäsyrjintäkin voi yhä hyvin. Nelikymppinen alkaa olla jo vanha, puhumattakaan viisikymppisestä.

Törmäsin myös mielenkiintoiseen työn saannin esteeseen. Olin liian kokenut. En kokeneena toimittajana ja 1988 lopetetun, kotkalaisen Etelä – Suomi – sanomalehden entisenä vastaavana päätoimittajana saanut edes kesätoimittajan paikkaa.

Miksikö en? Kaverini kertoi sisäpiirin tiedon: ei ne nuoremmat pikkupomot halua alaisekseen itseään kokeneempaa.

Eipä tässäkään muutosta ole tapahtunut. Seminaareissa puhutaan yhtä ja käytännössä toimitaan toisin. Samaa koskee tilannetta, kun potkuja aletaan jakaa. Nykyisin niitä tosin pehmennetään ´paketeilla´. Saat lisärahaa, jos lähdet nyt (tai muuten saat joka tapauksessa kohta potkut).

Kymmenkunta kuukautta enemmän tai vähemmän työttömänä freelancerina sinniteltyäni pääsin työllisyyskurssille. Meille työttömille opetettiin kuinka tietokoneella voi tehdä kaikenlaisia julkaisuja. Näin ehkä voisi työllistää itsensä yrittäjänä, meille kerrottiin.

Kurssin toisen päivän jälkeen sain tiedon, että hyvin vaatimaton radio-ohjelmaideani oli YLE:ssä hyväksytty. Jätin kurssin siihen paikkaa, kun sain edes vähän oikean työn syrjästä kiinni.

Desktop publishing – kurssi tuskin olisi kuitenkaan johtanut oikeaan työllistymiseen.

YLE:n syrjästä kiinni pääseminen johti lopulta työsuhteeseen ja päättyi aikanaan eläkkeelle. Silloin, helmikuussa 2009, uusi lama oli jo tulossa.

Hyvät työttömät työnhakijat. Ottakaa nirsoilematta vastaan entiseen verrattuna pienipalkkaisetkin työt, jos vain jotakin saatte. Tekeminen on aina parempi kuin mitään tekemättömyys. Sitä ei koskaan tiedä mihin kaikki elämässä johtaa.

Lainaus

Työttömyys kasvoi, SDP:n kannatus ei

Ari Hakahuhta — Tue, 01 Dec 2009 08:46:31 +0000

Työttömyys lisääntyi syksyn pimetessä, mutta SDP:n kannatus ei. Puolueen huoli työttömyydestä ei siis johtanut kannatuksen kasvuun.

Veikkaan, että työttömyys on poliittisissa puheissa muutenkin yhä enemmän esillä. Helsingin Sanomissa 1.12. 2009 valtiovarainministeri Jyrki Katainen ehdottaa työmarkkinajärjestöille - ei toki tulopoliittista kokonaisratkaisua TUPOa - vaan suullista sopimusta, jossa valtio lupaisi olla tekemättä veronkiristyksiä, jos työntekijäjärjestöt vastineeksi pidättäytyisivät pyytämästä korkeita nimellispalkkoja.

Tällaisella välipuheella ja maltillisilla palkankorotuksilla sitten hillittäisiin työttömyyden kasvua, ehkä parannettaisiin työllisyysnäkymiäkin.

Työllisyys ja työttömyys varmasti vaikuttavat muidenkin puolueiden kuin SDP:n kannatukseen. SDP:n osalta tähän liittyy kuitenkin erityinen mielenkiinto suurimpana oppositiopuolueena hallitukseen pyrkimässä.

SDP:hän palasi suurvoitolla hallitukseen vuonna 1995 edellisen porvarihallituksen (Esko Aho pääministerinä 1991-1995) ja suurtyöttömyyden jälkeen. Suurimmillaan SDP:n kysylykannatus oli toukokuussa 1994 peräti 34,7 % ja vielä syyskuussa 1994 lukema mittarissa oli 34,6 % (Taloustutkimus Oy).

Lisäsin tuohon seurantataulukkoon vielä kausivaihtelusta tasoitetun Tilastokeskuksen työttömyysluvun.

SDP:n kannatus (YLE) Työttömyysaste Kausitasoitettu

lokakuu 2009 20,9 % 7,3 % 8,4 %
marraskuu 2009 20,3 % 8,2 % 8,7 %

Työttömyysaste on Tilastokeskuksen ko. kuukautena julkaisema tieto, joka koskee edeltävän kuukauden tilastotietoja.
Kausitasoitettu luku ko. kuukautena ilmoitettu luku. Kausitasoitetussa vertailuluvussa viimeisin havainto vaikuttaa myös aiempiin prosentteihin, mutta tässä vertailussa trendiä ei korjata takautuvasti. Työttömyyden kausivaihtelu johtuu mm. kesätöistä ja matkailun kausitöistä.

Ari Hakahuhta
YLE Uutisten politiikan toimittaja

Katso myös YLEn puoluekannatusmittari

Muualla netissä:
SDP:n työllisyysfoorumi
Tilastokeskuksen työttömyysluvut
Kausitasoitetun tilaston luonteesta lisää Tilastokeskuksen sivuilla

Lainaus

SDP kytki itsensä työttömyyteen

Ari Hakahuhta — Wed, 25 Nov 2009 16:08:45 +0000

SDP:n johto on kytkenut puolueen lamasta seuranneen työttömyyden hoitoon. Huolta työttömistä ja työttömyysuhan alla elävistä on kannettu ja toimenpiteitä hallitukselta vaadittu. Toinen asia on, toivooko puolue, että työttömien asialla omakin asia hoituisi eli kannatus kääntyisi nousuun. Siis työttömät kärjessä eduskuntavaaleihin 2011!

Sekä Seinäjoella kokoontunut puoluevaltuusto marraskuun puolivälissä että SDP:n joulukuun alkuun kutsuma työllisyysfoorumi - Työllisyysvoimala - kantavat huolta samasta asiasta: kasvavasta työttömyydestä.

Ja toisaalta: SDP:n puoluevaltuustonkin käytävillä tuskailtiin alle odotusten kasvaneesta kyselykannatuksesta. Oppositiolisää ei ole kansalta herunut. Puoluevaltuuston henki oli kuitenkin, ettei puheenjohtaja Jutta Urpilaista vaihdeta ensimmäisen kauden jälkeen, ellei aivan mahdottomasti töppää. Urpilaisella ja työttömillä siis vaaleihin 2011!

SDP:n kannatus YLE Uutisten ja Taloustutkimuksen kannatusmittauksessa oli lokakuussa 2009 kymmenyksen tarkkuudella 20,9 prosenttia.

Vastaavasti Tilastokeskuksen mukaan lokakuussa julkistettu työttömien määrä oli 192 000 ja työttömyysaste 7,3 %. Kausivaihteluista tasoitetut luvut: työttömiä 221 000 ja kausivaihtelusta tasoitettu työttömyysaste 8,4 %.

Tilastokeskus julkaisi lokakuussa (20.10. 2009) kuluvan vuoden syyskuun tilastotiedot työttömyydestä. Syyskuun työttömyys on vaikuttanut ihmisten arkeen ja se näkyy tai on näkymättä lokakuun puoluekannatusvastauksissa (tiedot kerätty 5. - 29.10. 2009).

Nyt vaan vanhaan malliin merkit oven karmiin (muistatteko lapsuuden pituusmittaukset!) ja seuraamaan kuinka käy työttömyyden ja SDP:n. Nouseeko SDP:n kannatus työttömyyden tahtiin ja millä kulmakertoimella? Onko korrelaatiota, lukujen välistä riippuvuutta?

Tällä tavalla mielenkiintoa riittää lukujen seurantaan seuraaviin eduskuntavaaleihin asti. Ja vaalien jälkeen seurantaa pitää tietysti jatkaa. Jos SDP on hallituksessa kasvaako työttömyys vai ei ja mitä tapahtuu SDP:n kannatuksessa?

Tähän loppuun vielä yhteenvetotaulukko, katsotaan kuinka käy tulevina kuukausina:

SDP:n kannatus (YLE) Työttömyysaste (Tilastokeskus)*

lokakuu 2009 20,9 % 7,3 %

*Työttömyysaste on ko. kuukautena julkistettu tieto, joka koskee edeltävän kuukauden tilastotietoja.

Ari Hakahuhta
YLE Uutisten politiikan toimittaja

Muualla netissä:
SDP:n tiedote Urpilaisen puheesta Seinäjoen puoluevaltuustossa
SDP:n työllisyysfoorumi (27.11. 2009 alkaen)
Tilastokeskuksen työttömyysluvut

Lainaus

Hullunkuriset poliittiset perheet

laitinen_yle — Fri, 13 Nov 2009 18:01:45 +0000

Kun seuraa nykyisessä taloustilanteessa kotimaisia uutisia, niin tuntuu kuin seuraisi Hullunkurisia perheitä. Siis sitä peliä, jota moni on lapsena pelannut.

Talouden syöksyessä kuin laskettelijat alas Rukan rinteitä (ennen lakkoa), niin lakkouhkia on vähän joka puolella. Palkkaneuvottelut takkuavat. Samaan aikaa myös maan ylin poliittinen johto kinastelee julkisuudessa kuka tiesi ja milloin Afganistanin rauhanturvaajien kotiinpaluun ajasta.

Kukahan muistaisi kiittää henkensä kaupalla olleita ja olevia rauhanturvaajia?

Eduskunnastakaan ei tiedä itkeäkö vai nauraa. Tosi hullua toimintaa paljastuu jatkuvasti. Eduskunnan urheilukerhon huonon valvonnan takia kavalletuilla varoilla ostaisi Pieksämäeltä jo viisi yksiötä vaikka tukiasunnoiksi. Helsingissä ei saisi kuin puolitoista, kallista on.

Puoluerahoituksen penkominen on kuin avaisi päivä toisensa jälkeen Pandoran lippaan uusine ihmeineen. Veikkaus keksi peliensä mainostajaksi Jokerin, mutta keskusta sai Antti Kaikkosen, jolle Musta Pekka jää käteen jatkuvasti.

Pilven veikot - nuo Finnairin lentäjät - ovat kuin pilvessä. Ei siinä taivaalla olevassa vaan muussa. Yhtiö on syöksykierteessä ja pilotit menevät lakkoon, vaikka yhdellä lentokapteenin palkalla kolme - neljä keskivertopalkansaajaa tekisi iloisesti töitä.

Hullunkuristen perheiden hulluin homma ovat kuntaliitokset. Kuntia yhdistyy, jotta rahat riittäisivät palveluihin ja toiminta tehostuisi. Mutta mitä puolueet ovatkaan sopineet: viiteen vuoteen kuntien palkollisia ei saa irtisanoa yhdistymisen yhteydessä Tehosta siinä sitten toimintaa.

Pieni idea yhdistyneeseen Saloon: pankaa paikkansa menettäneet kunnanjohtajat palvelemaan kuntalaisia vaikka kouluavustajina. Sivussa he voisivat kertoa koululaisille kunnan toiminnasta, jos varsinainen opettaja sairastuu.

Nyt nämä entiset eläkeikää lähestyvät kunnanjohtajat ovat tarpeettomien muistioiden tekijöinä muutosjohtajien nimikkeellä.

Eiköhän tämä riitä nyt ensi alkuun. Lukekaa lehtiä, kuunnelkaa radiota ja katselkaa televisiota. Hullunkurisia perheitä löytyy jatkuvasti, eikä tarvitse edes ottaa EU:n hulluimpia direktiivejä lisäksi.

Lainaus

Vielä huonomminkin voisi olla

laitinen_yle — Thu, 15 Oct 2009 20:12:07 +0000

Kun nuoret toimittajat tekevät kauhistelevia juttuja nykyisistä työttömyysluvuista, niin kannattaisi vilkaista 1990 – luvun synkkiä tilastoja. Työttömyys on vain puolet vuoden 1994 huippuluvuista.

Silloisen laman pohjilla työttömiä oli noin 408 00. Tilastokeskuksen prosentteina se on 16,6.Nyt, elokuussa 2009, työttömiä oli noin 203 000 ja työttömyysprosentti 8,8. Tosin nykylaman pohjaakaan ei ole vielä saavutettu.

Kuva:YLE

Tilastot ovat muuten metkoja. Tilastokeskus tuottaa pienempiä työttömyyslukuja kuin työvoimaviranomaiset. Tutkimusmenetelmät ovat nimittäin erilaiset.

Elokuun työttömien määräkin vaihtelee eri tilastoissa. Työ- ja elinkeinotoimistot ilmoittivat elokuun lopussa 2009 työttömien määräksi 270 000. Tarkasti ottaen ´työttömyyssturvalain ja työnvälityksen säädösten mukaisesti työttömäksi työnhakijaksi tilastoitua´ henkilöä.

Eroa Tilastokeskuksen lukuihin on melkein 70 000! Tilastoilla on hauska leikkiä ja politikoida.

Miksi sitten näin on? Tilastokeskuksen sivuilta sekin selviää.

Maissa, joissa työttömyysturvan saanti on sidottu työnvälityksessä kirjoilla oloon, rekistereiden työttömyysluvut ovat usein suuremmat.

Esimerkiksi Suomessa työ- ja elinkeinoministeriön rekistereissä on runsaasti ns. eläkeputkessa olevia ja työttömyysturvaa saavia henkilöitä, jotka itse ilmoittavat, etteivät he enää aktiivisesti etsi työtä. Rekistereissä heidät luokitellaan työttömiksi.

Sitä vastoin työvoimatutkimuksessa heidät tilastoidaan joko piilotyöttömiksi tai työvoimaan kuulumattomiksi.

Työvoimatutkimuksessa työttömäksi luokittelun edellytyksenä onkin se, että henkilö haluaa ottaa työtä vastaan. Tämä luokittelu perustuu kansainvälisen työjärjestö ILOn suosituksiin.

Toisin sanottuna noin neljäsosa työ- ja elinkeinoministeriön tilastojen 270 000:sta työttömistä ei ole työllistettävissä, koska he eivät hae töitä tai odottelevat eläkettä työttömyysputkessa. Se on iso määrä.

Suorastaan huvittavaa oli katsella perjantaina 16.10. 2009 YLE TV 1:n A-Talkia. Keskustelussa hallituksen syyksi ja saamattomuudeksi yritettiin vierittää suurin piirtein koko työttömyyden kasvu.

Ei edes elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen uskaltanut sanoa, että älkää nyt pötyä puhuko. Ei minkään maan hallituksella ole avaimia globaalin laman ja tyttömyyden ratkaisemiseksi. Päänsärkyä kyllä voidaan lievittää, mutta ei sairautta yksin hallituksen toimin paranneta.

Oli kuin kaikki keskustelijat olisivat pudonneet avantoon ja alkaneet riidellä kenen syy tämä oli. Sillä menolla henki menee, jos ei pian ala pyrkiä yhteisvoimin avannosta pois.

Tällaisia keskusteluja katsellessa tuli mieleen oma työttömyysaikani vuonna 1992. Silloin firmat keksivät ulko-oven, joka aukesi monta vuotta pääsääntöisesti ulospäin.

Tämä sama ovi on nyt keksitty uudelleen. Saa nähdä kuinka monta vuotta sitä nyt käytetään.

Sekään ei ole muuttunut, että vähänkin ikääntyneempien on edelleen hyvin vaikea saada töitä. Firmat elävät kuvitelmissa, että kokemuksella ei ole paljon merkitystä.

Sen kyllä toisaalta ymmärtää, koska töihin ottajat itse ovat varsin nuoria. Ikäistään vanhempaa ja ammattitaitoisempaa alaista ei hevin palkata.

Mutta mitä tässä eläkeläinen turhaa marisee. Potkuja kun ei tarvitse enää pelätä.

Vai keksitäänköhän säästösyistä sellainenkin laki (säädettävä perustuslain säätämisjärjestyksessä), että jos et ole eläkkeellä kunnon kansalainen (normit täyttävä), niin eläke voidaan pienentää tai jopa evätä?

Normit täyttämättömille työttömillehän tällaiset säännökset on jo laadittu.

Lainaus

Why don´t Republicans believe in the Finnish welfare state?

Matti Laitinen — Sun, 07 Jun 2009 09:27:31 +0000

Miksi republikaanit epäilevät
suomalaista hyvinvointivaltiota?

(this is audiofile, find it further down)

(löydät audiotiedoston alempaa)

Suomalaiset pitävät omaa hyvinvointivaltiotaan ehkä maailman parhaana järjestelmänä. Amerikkalaisia se mietityttää, varsinkin republikaaneja. Miksi?

Finns like to think that their system is the best in the world. Americans, especially Republicans, are not so sure about this. Why so?

Tapasin Yhdysvaltain matkallani Oregonissa toukokuussa 2009 tavallisia republikaaneja. Tässä englanniksi tehdyssä keskustelussa suomalainen hyvinvointivaltion kannattaja ihmettelee amerikkalaista järjestelmää ja amerikkalaiset selittävät omaansa.

Epäileviä kommenttaja saa myös presidentti Barak Obama.

During my journey to Oregon in May 2009 I met with some American Republicans. In our discussion, I, the Finn, am questioning the American system and the Americans are explaining it. President Obama also gets his share of the criticism.

Keskustelijoina ovat Portlandin lähistöllä Oregonissa asuvat:(vasemmalta oikealle)

Audrey Monroe, poliittinen aktiivi, kotirouva, Shane Haydon, psykologi, Mike Monroe, yksityisyrittäjä, pienehkö perheyritys, Matti Laitinen ohjelman toimittaja ja Kathy Haydon, taiteilija.

I talked to ( from left to right)

Audrey Monroe, political activist, houswife,Shane Haydon, psychologist,
Mike Monroe, small business owner, Matti Laitinen visiting moderator of discussion from Finland and Kathy Haydon, artist,all residents of the Portland area, Oregon

Kuuntele keskustelu täältä

(jos Internet Explorer ei avaa äänitiedostoa tuplaklikkaamalla, käytä hiiren oikeaa näppäintä ja valitse AVAA tai siirry käyttämään Firefoxia)

American republicans.mp3

Please, listen discussion here

(If Internet Explorer does not open audio file by double clicking, click on right hand side and and choose OPEN or try Firefox)

Lainaus