Blogit - kreikka

EU ja Kreikan kriisi

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Wed, 25 Feb 2015 16:36:17 +0000

Viime kesänä suomeksi ilmestyneen Kreikan uuden valtiovarainministerin Yanis Varoufakisin kirjoittaman kirjan Maailmantalouden minotaurus on kääntänyt suomeksi Brysselin koneessa haastateltavana oleva taloustieteen professori Hannu Laurila Tampereen yliopistosta yhdessä johtamansa työryhmän kanssa.

Varoufakis perustaa kirjassaan ajattelunsa alkuperäisiin Keynesin näkemyksiin ja on hyvin kriittinen erityisesti pankkien vallan suhteen.

Mutta mitä EU:n ja Kreikan taloudesta on Yanis Varoufakis ja mitä professori Hannu Laurila?

Onko maailmantalouden, EU:n talouden ja myös Kreikan talouden heikon kunnon suurin selittäjä ollut pankkien ylivalta?

Nyt pankit ovat sen sijaan voineet tehdä helppoa rahaa lainaamalla sitä ulos 5-10%:n korolla samalla kun ne ovat saaneet sitä keskuspankilta lähes ilmaiseksi

Pitäisikö vastaisuudessa esim. EKP:n lainoittaa pankkien sijaan suoraan Euroopan investointipankkia, joka rahoittaisi lupaavia yrityksiä esim. kriisimaissa, kuten Kreikassa. Ja pitäisikö ylipäänsä maailmantalouteen tai EU:hun luoda systeemi, jossa taloudeltaan ylijäämäiset maat investoisivat esim. alijäämämaiden tuotantolaitoksiin ylijäämiään ja näin loisivat niissä tuotteilleen kysyntää.

Toistaiseksi esim. Kreikkaan ei ole tullut mitään suurta investointiaaltoa, vaikka työvoimaa on siellä paljon ja edullisesti saatavilla. Onko niin, että kun pankit rahoittavat kohteita, joista yksityiset toimijat saavat parhaat tuotot, niin raha valuu mm. kiinteistökupliin kuten Espanjassa, pankkien lihottamiseen tai finanssimaailman keskinäiseen kaupankäyntiin, eikä tule kohteisiin, jotka hyödyttäisivät kansantalouksia eniten. Yksityinen rahan on myös nähty saapuneen markkinoille niiden kuumetessa ja häipyneen pois laman tullen. Näin se on vahvistanut talouden heilahteluja.

Mutta onko talousajattelu EU:ssa muuttumassa. Onko EU:n ajama alkuperäinen ajatus elvyttävästä budjettikurista ja 90%:n osuuden BKT:sta ylittävän velan absoluuttisesta turmiollisuudesta murentunut ja onko EU:lla edessään ylipäänsä eyttävämmän politiikan harjoittaminen.

Lainaus

Sohvasurffaajat – Suonissamme virtaa vapaus

Pia Asikainen — Tue, 19 Nov 2013 14:06:53 +0000

Huikea vapauden tunne virtasi suonissamme seisoessamme Palermon kentällä. Olimme jälleen tienpäällä, Sohvasurffaajien toinen reissu oli alkamassa. Matkustaisimme reilun kuukauden ajan Välimeren kummankin puolin, kuudessa eri maassa. Allekirjoittaneelle matkaan lähdön ajankohta oli kaikin puolin täydellinen. Makuuhuone oli kattovuodon takia remontissa ja asuinkelvottomassa kunnossa, joten oli hyvä aika kutsua itsensä vieraaksi tuntemattomien koteihin.

Etsimme Palermon lentokentältä lipunmyyntikioskin, josta ostimme bussiliput ja hyppäsimme keskustaan menevään bussiin. Siellä jossain olisi ensimmäinen yöpaikkamme.

Välimeren kummallakin puolella

Ensimmäinen pari viikkoa matkaisimme Välimeren pohjoispuolella Italiassa, Albaniassa ja Kreikassa. Kesäkuun puolivälissä lentäisimme Ateenasta, Välimeren yli, Libanoniin. Reissun loppuosan matkustaisimme arabimaissa, Libanonista jatkaisimme aavikkoisen Jordanian halki, päätepisteeseemme Egyptiin.

Vuotta aiemmin yhdessä tehneemme Mustanmeren kierroksen jälkeen, fiilikset olivat katossa. Tunsimme toisemme hyvin ja tiesimme, että tulisimme keskenämme toimeen erinomaisesti. Reissusta tulisi varmasti huikea, isompia riitojakaan tuskin olisi luvassa.

Katso Sohvasurffaajien ensimmäinen kausi Elävässä arkistossa

Pidämme molemmat tienpäällä olemisen tunteesta. On mahtavaa fiilistellä tuntemattomia paikkoja, kaupunkien toreja ja kujia, seurata paikallisten arkea ja eloa. Ennen kaikkea on hienoa viettää aikaa majoittajiemme kanssa ja vaihtaa heidän kanssaan ajatuksia elämästä, mistä tahansa. Välillä kemiat toimivat erinomaisesti, välillä vähän huonommin, mutta kohtaamiset ovat aina ikimuistoisia. On myös siistiä hypätä junaan ja jatkaa matkaa. Katsella maisemien vaihtumista, samalla kun pää kopisee kepeästi junan ikkunaan.

Ja tästä kaikesta pitäisi jotakin telkkariohjelmaakin vääntää.

Sohvasurffaajat on matkailu -reality, jossa kaksi suomalaisnaista kutsuu itsensä tuntemattomien ihmisten koteihin. Olennaista on kertoa, miltä asiat tuntuvat ja näyttävät meidän silmin. Yövymme yleensä pari yötä/ majoittaja.

Ideana meillä on matkustaa mahdollisimman autenttisella otteella ja pienellä budjetilla. Liikumme paikasta toiseen pääsääntöisesti busseilla ja junilla, takseja käytämme vain tarvittaessa. Erona tavalliseen reppureissuun on se, että ohjelman tekeminen vaikuttaa matkustamisen enemmän ja vähemmän, kokoajan. Ja tietenkin rinkkamme pursuavat omien vaatteidemme lisäksi myös kaikenlaista tekniikkaa, jota ohjelmaa tehdessä tarvitsemme.

Niin hauskaa ja hienoa kuin ohjelman tekeminen onkaan, niin se on samalla älyttömän raskasta. Vaikka ehdimme kevään mittaan ottamaan selvää paikoista ja maista joihin matkustamme, kuten myös vähän ennakoimaan mahdollisia eteemme tulevia tilanteita, niin varmaa on, että mitään ei voi tietää varmaksi. Kaikki tienpäällä on uutta ja tilanteet elävät, kaikki ympärillä muuttuu kaikenaikaa. Sen vuoksi varsinaista tarkkaa käsikirjoitusta on etukäteen mahdotonta tehdä, vaikka samalla meillä on osittain hyvinkin selkeitä suunnitelmia.

Osa majoittajista on sovittuna etukäteen, mutta välillä syystä tai toisesta, majoittaja joutuukin perumaan ja joudumme säätämään uuden yöpaikan. Voi myös tulla yllätyksiä sen suhteen, millaisia tapaamamme henkilöt ovat. He voivat vaikuttaa cs- profiilissaan hyvinkin erilaisilta mitä todellisuudessa ovatkaan. Meidän pitää olla kokoajan tietoisena siitä mitä tehdään, spotata intuitiolla mitä kuvataan ja miten, löytää kiinnostavat asiat ja tarttua hetkeen. Kelata ja vaihtaa suunnitelmia.

Olennaista on myös se, että tietää, milloin olla kuvaamatta. Silloin kamerakalusto pysyy visusti piilossa ja olemme ihan tavallisia reppureissaajia. Ja tärkeintä on se, että nautimme siitä mitä teemme ja pidämme myös hauskaa ja irtaudumme välillä työnteosta kokonaan.

Epävarmuus

Katsoin materiaaleja lähes päivittäin läpi. Hetkittäin iski epävarmuus, tuntui, että hommassa ei ole mitään järkeä. Muistan ikuisesti kun oltiin ekalla kaudella Romaniassa Mustanmeren suistoalueella, istuimme laiturilla itkua vääntäen. Olimme varmoja, että paluuta Suomeen ei olisi, tekemämme matsku oli totaalista kuraa, sarjasta tulisi paskinta ikinä ja alanvaihto olisi kumpaisellakin edessä: Lotan uskottavuus näyttelijänä olisi totaalisesti mennyttä ja mun duunit Yleisradiossa olisi ohi.

Mutta niin vain siitäkin alhosta noustiin.

Päässä naksahtaa NIKSNAKS

Ensimmäiset pari viikkoa enemmän ja vähemmän stressattuamme, tapahtuu muutos. Jatkuva liikkeessä oleminen ja kokemiemme impulssien määrä, saa meidät olemaan myös enemmän läsnä. Reissuväsymys tuo tullessaan rentouden, asioista on helpompi päästää irti ja tekeminen helpottuu. Emme yksikertaisesti jaksa enää stressata, pystymme suhtautumaan kaikkeen kepeämmin. Käymme myös pari puhdistavaa riitaa. Ilmapiiri kevenee, toki mielen aaltoliike jatkuu edelleen, mutta ehkä vähän loivemmin kaarin.

Syntyy tunne siitä, että matka jatkuu, eikä lopu milloinkaan. Valtava vapaus ja elämän kauneus.

Muistoja matkasta

Italia

Palermon kaduilta jäi mieleen terassihetki mafia -äijien kanssa, kuumottavaa, mutta hauskaa. Sisilialaiset rakastavat puhua sisiliaa, vaikka kuulija ei sitä ymmärtäisikään. Matkamme toisen hostin, Mr. Orgen kanssa hengailu oli rentoa ja välitöntä. Mies myös haastoi riitaa ja käyttäytyi monin tavoin huonosti, mutta oli samalla aito ja lämmin.

Katso Italia-jakso Elävässä arkistossa

Albania

Lämmöllä muistuu myös Albania, pieni ja erikoinen maa, jossa on valtava määrä mitä kummallisimpia rakennuksia. Punamustat ”Kaksipäisen kotkan” -liput liehuvat kaikkialla. Ihmiset olivat ystävällisiä ja ylpeitä maastaan, mutta vierastivat kameraa - Diktaattori Hoxhan perintö painaa vieläkin.

Katso Albania-jakso Elävässä arkistossa

Kreikka

Monissa paikoissa koettiin ristiriitaisia tunnelmia. Esim. Kreikassa, Ateenan kaduilla oli synkkä ja outo tunnelma, narkomaanit piikittivät kaduilla itseään, asunnottomat kerjäsivät ja samaan aikaan turistilaumat poseerasivat nähtävyyksillä.

Katso Kreikka-jakso Elävässä arkistossa

Libanon

Libanonilaiset rakastavat juhlimista ja Beirutin yöelämä on huikea. Samaan aikaan Palestiinalaiset ovat Libanonin syrjityin vähemmistö ja elävät maassa vailla oikeuksia. Oli hämmentävää yöpyä Etelä-Beirutissa Shatilan pakolaisleirillä, jossa talot ovat rakennettu vieri viereen ja jopa ilma Shatilassa oli erilaista.

Katso Libanon: Beirutin yöt -jakso Elävässä arkistossa

Katso Libanon: yö pakolaisleirissä -jakso Elävässä arkistossa

Jordania

Oli myös mahtavaa antaa reissun viedä ja ottaa vastaan se mitä tulee.. Jordanialaisessa taksissa ollessamme, meillä ei ollut hajuakaan minne olimme menossa. Päädyimme pikkukylään Ammanin ulkopuolelle, joimme teetä sydämellisten arabinaisten kanssa ja vuohet käyskentelivät ympärillä. Yhteistä kieltä ei ollut, mutta kommunikaatio toimi erinomaisesti. Hiljaisuus ja aavikon kauneus tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Juhannusuintimme ja hauskanpito Kuolleessa Meressä loppui kuin seinään, kun löysimme tienvarsikahvilan pukuhuoneesta pahoinpidellyn naisen. Voimattomuus iski. Seuraavan yön nukuimme Petran ulkopuolella, tuhansia vuosia vanhassa luolassa.

Katso Jordania: eksyksissä -jakso Elävässä arkistossa

Katso Jordania: luolassa -jakso Elävässä arkistossa

Egypti
Matkan loppusuoralla suuntasimme Egyptiin, vaikka paikalliset kundit varoittelivat sinne menosta. Ylitimme Punaisen meren samasta kohtaa, mutta päinvastaiseen suuntaan, kuin Mooses Raamatun mukaan. Siinailla oli autiota ja läkähdyttävän kuuma. Lämpömittari näytti varjossa 45 astetta. Yhteys omaan vartaloon katosi ja aivotoiminta lamaantui totaalisesti. Olimme totaalisen ulalla saapuessamme likaiseen ja meluisaan Kairoon, jonka kaduilla oli epämiellyttävä tunnelma. Katselimme majoittajamme parvekkeelta, kun sadat tuhannet ihmiset olivat kokoontumassa Tahrirille, vastavalitun presidentti Mursin puhetta kuulemaan. Iski pelko ja megalomaaninen paniikki. Majoittajamme, vallankumousaktivistin kissa kusi kameralaukkuun. Matka oli loppumassa.

Katso Egypti-jakso Elävässä arkistossa

Kirjoittaja Pia Asikainen on toinen Sohvasurffaajat-ohjelman matkaajista ja Ylen toimittaja.

Lainaus

Kreikan säästöjen tie

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Wed, 27 Mar 2013 07:23:44 +0000

Kreikka liittyi euroon vuonna 2001 ja ajautui vuonna 2009 kriisiin, joka hermostutti muita euromaita .

Sen jälkeen muut euromaat ja kansainvälinen valuuttarahasto IMF lainasivat rahaa Kreikalle. Lainaa saadakseen Kreikka sitoutui kovaan säästökuuriin.

EU on mukana vaatimassa Kreikkaa säästämään ja muuttamaan monin tavoin toimintatapojaan, mutta siitä huolimatta edelleen enemmistö kreikkalaisista haluaa pysyä eurossa. Toisaalta kansa kuitenkin kapinoi edelleen kaduilla. Mutta ketä ja mitä vastaan? Mitä kreikkalaiset haluavat?

Haastateltavana on Suomen Kreikan suurlähettiläs Pekka Lintu ja ohjelman toimittaa Maija Elonheimo.

Lainaus

Kafka: surkea pikkuvirkamies vai tehokas tuloksentekijä?

Timo Harakka — Thu, 02 Aug 2012 09:13:51 +0000

Kuten tunnettua, Franz Kafka oli päivätyössä vakuutusyhtiössä. Kirjailijan elämäkertalegendat alentavat hänet pikkuvirkamieheksi, koneiston avuttomaksi rattaaksi, koska sellaisia hän itse kuvaa. Mutta tosiasiassa hän oli antaumuksellinen ja arvostettu vakuutusanalyytikko, joka kehitti korvausjärjestelmiä ja onnettomuusluokituksia.

Kafka, keskijohdon uratykki! Tämä ajatus sai minut lukemaan aivan toisin silmin Oikeusjuttua, joka on 10 kirjaa vallasta –sarjan päivän teos.

Ohjelman vieraalle, EU-komission varapuheenjohtajalle Olli Rehnille kafkamaiset tilanteet ovat tuttuja. Kreikan kriisi tai EVM-sotkut ovat oma juttunsa, mutta aivan konkreettisesti absurdi oikeusjuttu osui hänen ystävänsä Alpo Rusin kohdalle.

Kafkan päähenkilö Josef K saa yllättäen syytteen, mutta rikosta ei koskaan osoiteta, eikä tuomioistuimen sijaintia tai aikataulua. Samoin Rusin yllätti Suojelupoliisin julkinen syytös vakoilusta DDR:n hyväksi. Olli Rehn osallistui ystävänsä ja puoluetoverinsa oikeustaisteluun, joka onnellisesta lopusta huolimatta jätti Rehnin sieluun vamman.

”Kafkan perusviesti on se, että yhteiskunnan mielettömyyttä vastaan pitää pyrkiä kamppailemaan", Rehn tulkitsee. "Hän ei sitä sano, mutta pelkästään kuvaamalla tämän järjestelmän mielettömyyden ja sen, miten se tietyissä tilanteissa polkee ihmistä tavalla, joka saa ihmisen itsekin uskomaan omaan syyllisyyteensä. Tämä on niin mieletön tarina, ettei sellaista saa tapahtua tosielämässä.”

Mutta Josef K:n ongelma ei ole se, ettei hän saa oikeutta, vaan se, että sitä tulee liikaa ja kaikkialta. Hän etsii turhaan sitä valtaa, joka voisi hänet vapauttaa tai edes kertoa totuuden.

Tragikoomisinta on se ponnekkuus, jolla Josef K hakee oikeutta järjettömään syytteeseensä. Jos kirjailijan omakuvan kääntää toisinpäin, eli hän ei olekaan surkimus vaan firman tuloksentekijä, silloin päähenkilökään ei ole avuton yksilö vaan tarmokas sarasvuolainen sankari. Kun tarpeeksi tsemppaa, omasta itsestä löytyy ratkaisu ulkoiseen kaaokseen.

Samalla Josef K uppoaa syvälle narsistiseen pakkomielteeseen. "Koko hänen ympärillään oleva yhteisö on olemassa vain häntä varten ja hänen ongelmansa ratkaisua varten", sanoo ohjelman vakiovieras Anna Kortelainen. "Hän takertuu erilaisiin ihmisiin vain saadakseen heistä hyötyä, heillä on vain välinearvo. Joskus vähän koomisellakin tavalla - hän toimii hyvin irrationaalisesti.”

Olli Rehn hämmästelee, miten osuvasti Kafka kuvaa tulevaisuutta, sosialistista pakkovaltaa, vaikka itse eli kaikin puolin lempeässä Itävalta-Unkarin kaksoismonarkiassa.

Vai kuvaako? Ehkei Kafkan kohteena ollutkaan tietty järjestelmä, vaan moderni hallinto yleensä. Tässä kohtaa kannattaa muistaa Kafkan päivätyö: vakuutusmatematiikka ja riskienhallinta.

Ranskalainen filosofi Michel Foucault väitti, että moderni yhteiskunta alkoi kehittyä 1700-luvulla, kun siirryttiin itsevaltiuden kurinpidosta kohti järkiperäistä väestön hallintaa. (Dramaattista muutosta kuvaa oivallisesti Laila Hirvisaaren Minä, Katariina, uskokaa tai älkää. Puhutaan siitä lisää kahden viikon päästä.)

Nykyaikaisen hallinnan taito on sitä, että tunnistetaan yleiset lainalaisuudet ja todennäköisyydet. Yksilö on valtion kannalta vain persoonaton keskiarvo, jota hallitaan vain osana väestöä, erilaisten luokitusten ja riskianalyysien tyypillisenä edustajana.

Modernissa, liberaalissa yhteiskunnassa yksilö on vapaa – mutta samaan tapaan kuin orpo lapsi on vapaa vanhemmistaan. Välinpitämätön valta jättää yksilön yksin, tekemään mitä tahtoo, eikä enää kerro hänelle, mikä on oikein ja väärin - ainoastaan sen, mikä lisää hyvinvointia ja tuottavuutta.

Valta ei siis vastaa Josef K:lle, mikä on hänen rikoksensa, missä hänet tuomitaan, mikä on hänen rangaistuksensa, sillä Josef K:ta ei ole olemassa. Kafkan sankarin johtopäätös on ainoa mahdollinen: hän lakkaa olemasta.

Tämä on siis minun tulkintani Kafkan Oikeusjutusta, ja illalla kuullaan kaksi muuta, paikka paikoin ihan vastakkaista näkemystä. Siksi se onkin klassikko, se avautuu aivan erilaisena eri ihmisille ja uudella lukemalla uudella tavalla.

Kaiken lisäksi Olli Rehn paljastaa, miten englantilainen punk-yhtye Clash on vaikuttanut Suomen EU-politiikkaan ja Keskustan johtovalintoihin.

10 kirjaa vallasta TV1 torstaina 2.8. klo 21.05

Kuuntele teksti radiokolumnina Yle Radio 1:n Kultakuumeen sivuilla

Lainaus

Pessimistit hakusessa

Heikki Ali-Hokka, A-plus — Wed, 24 Nov 2010 12:22:42 +0000

"Etsi ohjelmaan ekonomisti, joka uskoo euron kaatumiseen."

Esimiehen kehotus osoittautui hankalaksi. Talouden ammattilaisilla on vakaa usko siihen, että euro kestää tämän myrskyn vaikka natiseekin. Puhelinkierroksen jälkeen ainoa epäileväinen ääni löytyi Tukholmasta: Konjunkturinstitutetin tutkimusjohtaja Juhana Vartiainen piti euron kaatumista mahdollisena joskaan ei todennäköisenä.

Poliitikkojen optimismille on selvä syynsä. Pahanilmanlinnuille ei tässä tilanteessa ole kysyntää, sillä kriisillä ja synkillä puheilla voisi olla itseään ruokkiva vaikutus. Talousasiantuntijoiden asenteeseen on paljon raadollisempi selitys: euron kaatuminen tulisi liian kalliiksi. Yhden tai kahden mustan lampaan irrottautuminen rahaliitosta olisi sekin hankalaa. Mihin valuuttaan tehdyt sopimukset esimerkiksi sidottaisiin, kun käytössä olisivatkin drakmat, punnat ja kukaties escudotkin. Rahaliitto on järkiavioliitto, josta ei kannata erota.

Poliitikkojenkin julkisivu alkaa horjua. Valtiovarainministeri Jyrki Kataisen puheet harmaantuvat päivä päivältä. Ehkä Katainen alkaa hiljalleen valmistella kansaa uusiin koviin aikoihin ja ottaa itselleen Iiro Viinasen roolia.

A-plus: Voiko rahaliitto hajota?

A-plussan vieraana olivat pääekonomistit Reijo Heiskanen ja Timo Tyrväinen.

Lainaus

Ainoa vaihtoehto

Janne Ikonen, A-talk — Thu, 18 Nov 2010 11:08:47 +0000

Sekä Kreikan että nyttemmin Irlannin mahdollisia tukitoimia pohdittaessa esiin on noussut toisinaan ajatus ainoasta vaihtoehdosta. Kreikan tukeminen oli ainoa mahdollinen vaihtoehto, jolla katastrofi voitiin estää. Irlannin tapauksessa ainoa vaihtoehto ei ole vielä täysin selkiytynyt, mutta varmasti sitä etsitään parhaillaan. Muutoinkin on muodikasta esitellä tehdyt päätökset ainoina mahdollisina.

Koko ajatuksessa on kuitenkin jotain outoa. Esitetään kokeeksi kysymys: mihin edes tarvitaan päättäjiä, loputtomia keskusteluja ja toistuvia kriisikokouksia, jos vaihtoehto on ainoa mahdollinen? Vastaus on ilmeinen: ainoan mahdollisen vaihtoehdon tunnistamiseen.

Miksi sitten juuri tämä vaihtoehto? Koska se on ainoa mahdollinen. Ja niin edelleen.
Tätä tietenkin kutsutaan kehäpäätelmäksi. Ongelma syntyy siitä, että ainoa vaihtoehto ei ole vaihtoehto lainkaan. Sanapari on oksymoroni, siis sellainen kielellinen kokonaisuus, jonka osat sulkevat toisensa pois. Vähän niin kuin äärikeskusta tai käytännön metafysiikka.

Mikään päätöstä edellyttävä ei voi olla ainoa vaihtoehto muutoin kuin puheissa. Jos jokin on ainoa vaihtoehto, se toteutuu riippumatta ihmisten tekemistä päätöksistä. Jokin voi olla todennäköisimmin toimiva tai parhaiten perusteltu vaihtoehto tietyn tavoitteen saavuttamiseksi. Näin muotoiltuna tehdyt päätökset eivät kuitenkaan vaikuttaisi yhtä vastaansanomattomilta. Muotoilusta puuttuu se kohtalonomaisuus, lopullisuus, joka ainoalla vaihtoehdolla on. Niille, jotka eivät halua liikaa keskustelua tehdyistä päätöksistä termin käyttäminen onkin - rumpujen pärinää tulossa olevan nokkeluuden merkiksi - ainoa vaihtoehto.

A-talk: Suomi ratkoo eurokriisiä
To 18.11. klo 21.05 TV1

Lainaus

Onko Kreikka myytävänä?

Risto Makkonen, A-studio — Mon, 14 Jun 2010 12:05:14 +0000

Suomen osuus Kreikalle myönnetyistä avustuslainoista noussee tänä vuonna 550 miljoonaan euroon. Lopulliseksi määräksi on laskettu 1,5 miljardia euroa. Suomi kuten muutkin euro-maat myöntävät lainansa ilman reaalivakuuksia, sillä perinteisesti valtion ei uskota menevän konkurssiin.

Entä jo Kreikka ei selviä yli 300 miljardin lainoista? Pitäisikö ainakin seuraaville lainoille saada vakuudet?

Erityisesti Saksassa on vaadittu Kreikkaa myymään valtion omaisuutta vakuudeksi lanoille, jotka Saksan osalta ovat moninkeraiset Suomeen verrattuna. Mutta mitä Kreikassa on realisoitavaa? A-studio matkusti katsomaan ja kysymään tavallisilta kreikkalaisilta.

EU:n ja Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n vaatimuksesta hallitus on laatinut yksityistämisohjelman. Lähes puolet rautateistä on määrä tulla myyntiin, osa Ateenan ja Thessalonikin vesilaitoksista ykstyisteään samoin valtion osuus maan suurimmasta teleoperaattorista.

Tämä ei kuitenkaan onnistu helposti. Maan 6000 jäsenen rautatieläisten liitto vastustaa yksityistämistä. Liitossa uskotaan, että rautateiden tappiot saadaan vähenemään ottamalla lisää henkilökuntaa.

Valtio pyrkii ohjelman mukaan luopumaan mm. pelikasinosta, hiihtokeskuksesta huvinesatamasta sekä pääsemään eroon olympilaisten kiinteistöistä. Kreikassakin on myönnetty, etteivät nämä kuulu valtion ydintoimintoihin.

Kysymys mutkistuu, kun kyse on hotelliketjuista, joissa valtio on mukana. Turismiministeriön kautta valtio on vahvasti mukana hotellitoiminnassa.
Jyrkimmin Kreikkalaiset vastustavat maan, erityisesti saarten myyntiä. Tämä ei tule kysymykseen. Se olisi sama, jos Suomi luopuisi järvistään, tuhahtavat kreikkalaiset.

Muutosvastarinta on tiukka. Ihmiset pelkäävät työpaikkojensa vuoksi, jos laajaa julkista sektoria supistetaan. Samalla he kuitenkin myöntävät korruption ja huonon hallinnon aiheuttamat verotulojen menetykset.

Yhtälö on vaikea. Mistään eduista ei oltaisi luopumassa, jos se koskettaa omaa kukkaroa. Vastuu ongelmista siirretään poliitikoille ja velkojen vakuudet torjutaan.

Näyttää siltä, että lainat jäävät lainaajien - myös suomalaisten maksettaviksi.

Katso miten kansalaiset vastasivat A-tuubin kysymykseen aiheesta!

Lainaus

”Kreikkalaiset puhuvat totta vain kerran vuodessa”

laitinen_yle — Tue, 04 May 2010 17:06:47 +0000

Tällaisen vanhan sanonnan löysin Paavo Castrénin mainiosta kirjasta ”Maassa maan tavalla. Eurooppalaisen tapakulttuurin juurilla”.

Löytyi sieltä toinenkin sanonta: ”Kun olet kätellyt kreikkalaista, laske sormesi”.
Kirja on vuodelta 1995, jolloin Suomi liittyi nykyisen Euroopan Unionin jäseneksi.

Miten se nyt tähän päivään ja Kreikan valtion velkoihin liittyy? Saattaapa liittyä tai olla liittymättä, mutta kuvastaa kuitenkin kielenkäytössä vuosituhansisia ennakkoluuloja kreikkalaisista.

Kreikan julkisen alan työntekijät prostoivat lakkomarsseilla.

Toisaalta toukokuun 3.5. 2010 Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen sanoi virkansa puolesta:

Kreikan valtiolle annettavaan lainaan liittyvä riski on vähäinen. Ylen aamu-tv:ssä haastateltu Liikanen sanoo, että Kreikka maksaa lainan "aika varmasti" takaisin.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen puolestaan huomauttaa, että Suomen Kreikalle antamille lainoille ei ole mahdollista saada mitään vakuuksia tai etusijaa takaisinmaksussa.

Castrén kaivelee kirjassaan historiaa ja kirjoittaa:

”Kreikkalainen kalenteri oli melko monimutkainen ja poikkesi täydellisesti roomalaisesta, oli jatkuvan ihmettelyn ja pilanteon aiheena. Kun esimerkiksi kuukauden ensimmäinen päivä, Kalendae, oli roomalaisten velanmaksupäivä eikä kreikkalaisilla ollut kalenterissaan Kalendae – päivää, niin sanottiin että epämääräiseen tulevaisuuteen lykätty maksu suoritetaan ´kreikkalaisena Kalendaena´.

Kun Kreikka ja itse asiassa Euroopan Unioni on taloudellisissa ongelmissa, niin tulevaisuuden ennustamisen kannalta Paavo Castrenin kirja ”Maassa maan tavalla” on hyvinkin ajankohtainen, vaikka kirjoitettiin 1995.

Kirjassa esitellään eri Euroopan maiden tapa- ja käyttäytymiskulttuurin juuria syvällisesti ja nykyaikaankin peilattuna kirjoittajan omilla kokemuksilla täydennettynä.

Ekonomistit ajattelevat numeroilla, mutta kansa, kansakunnat toimivat syvään juurtuneilla tavoillaan kukin oman kulttuurinsa mukaisesti.

Olisiko Euroopan Unionissa entistä tärkeämpää ymmärtää eri jäsenmaiden kulttuureja laajasti ottaen enemmän kuin nyt? Siitä olisi ekonomisteille ja poliittisille päättäjillekin hyötyä. Ei Euroopasta saada millään yhtenäisesti toimivaa perhettä, vaikka kuinka juhlapuheissa yritettäisiin.

Kun Suomessa puhutaan kansallisesta yhtenäisyydestä, niin Kreikassa jo historiallinen perinne on erilainen. Lainaan taas Castrénia:

”Kreikkalaiset eivät ainakaan klassisena kautena voineet esittää itsestään kollektiivista arviota, koska ei kaupunkivaltioiden ja alueiden asukkaa käyttäytyivät varsin toisistaan poikkeavilla tavoilla.”

”Keskinäinen kauna, kateus ja kilpailu vallitsivat useimpien kaupunkivaltioiden välillä. Eniten ylpeilemisen aihetta kaupunki saattoi hankkia sillä, että oli saavuttanut voiton toisesta kreikkalaisyhteisöstä.”

Tästä tuli mieleen nykyiset toinen toistaa järjettömämmiltä kuuluvat etuisuudet, joita varsinkin Kreikan valtion palveluksessa olevat ovat kahmineet itselleen.

Maan tapa, ei vain Kreikassa mutta muissakin eteläisen Euroopan maissa, on verojen kiertäminen. Harmaa talous ja kansa voi hyvin, mutta valtiontalous huonosti. Kuinka usein muuten olette saanut kreikkalaisessa ravintolassa ihan virallisen kassakuitin maksamastanne laskusta?

Jos monia vanhoja maan tapoja yritetään Kreikassa pakon edessä nyt radikaalisti muuttaa, niin aivan äkkiä se ei tapahdu. Pitkämielisyyttä siis hyvät Kreikan lainoittajat.

Varautukaan myös siihen, että osa lainasta on ehkä lopulta annettava anteeksi. Sitä se Euroopan laajuinen yhteisöllisyys on. Auta miestä mäessä, älä mäen alla, sanoo suomalainen sananlasku. Mutta entäs, jos mäki vain jatkuu?

Lainaus

Ateenalaisten laulu

Timo Harakka — Tue, 04 May 2010 08:01:24 +0000

Jokainen suomalainen lainaa nyt Kreikalle kolmesataa euroa. Rahoja emme luultavasti koskaan näe, mutta hyvällä tuurilla velat kuitataan ouzo-pulloina. Matti Vanhaselle fetana.

Ikävä kyllä tämä ei ole vitsi. Suomen hallitus ei voi taata, että saamme koskaan takaisin Kreikalle lainaamamme 1,6 miljardia euroa.

Kriisi on pysäytettävä nyt, heti. Ei haittaa, että Kreikka vuosien päästä unohtaa maksaa tai "järjestelee" velkansa mikä Financial Timesin mukaan on varma asia.

*
Miksi, moni kysyy. Kreikka tuli euroon mukaan petoksella. Se ei koskaan oikeasti täyttänyt yhteisvaluutan ehtoja. Miksi me nyt pelastamme Kreikan?

Totta on, että kreikkalainen kalenteri herättää hämmästystä. Valtion virkamies saa palkkaa neljältätoista kuukaudelta, eikä häntä voi erottaa ennen kypsää, viidenkymmenen vuoden ikää. Jos virkamies saattuu kuolemaan, hänen naimaton tyttärensä voi nostaa isän eläkettä ks. linkki/Iltasanomat

Lissabonin sopimuksen artikla 125 nimenomaan vakuuttaa, että euromaat eivät takaa toistensa velkoja. Nyt on oikea vaara, että piikki pannaan auki. Siksi olisi oikeudenmukaista, että kreikkalaiset kaivaisivat varastorasvasta vanhat drakman painolaatat ja palaavat omaan rahaan.

Mutta maailma ei ole oikeudenmukainen. Jos Saksan tuomarit tai Ranskan mellakoitsijat kaatavat Kreikan avun, euroaluetta ja koko EU:ta uhkaa hajoaminen. Oikea ratkaisu olisikin nyt tiivistää ja tiukentaa Euroopan rahaliittoa, mutta kas vaan, sitä ei nyt uskalla esittää kukaan, edes Paavo Lipponen.

*
Kreikan puliveivauksessa on paljon samaa kuin äskeisessä finansskriisissä. Kun huijaus paljastuu, huijattujen täytyy maksaa huijareille lisää. Rötöstelijät eivät joudu vastuuseen, sillä kun yksi törttöilee, kaikki joutuvat vaaraan.

Parasta olisi, jos eurooppalaiset saisivat vastikkeeksi edes 300 euron matkailusetelin. Etelän loma piristäisi meitä pohjoisen puurtajia ja kohentaisi kaivatusti Kreikan talouttakin.

Mutta ruotsalaisille ei anneta. Ne pirulaiset osasivat odottaa jotakin tällaista jäivät kokonaan pois eurosta. Taas ne selvisivät, tästäkin sodasta, ilman yhtäkään uhrausta.

*
”Suomalaisten ei Kreikan takia tarvitse luopua mistään”, lupasi Jyrki Katainen. Niinkö? Nämä sanat Katainen saa varmasti vastaansa vaalien alla. Puolella toista miljardilla kun olisi saanut yhtä ja toista, lasketaan oppositiossa. Esimerkiksi kahdeksansataa Heinolan reumasairaalaa. *

Lainaus

Dokumentteja Kreikassa

Tue Steen Müller — Mon, 15 Mar 2010 17:34:06 +0000

The 12th edition of the Greek festival is running since the 12th of March and goes on until the 21st. Under the leadership of Dimitri Eipides you will find a high quality programme accompanied by debates like “The Earth after Copenhagen” (climate summit reference o course), “Documenting Reality: Ethical Issues in the Digital Age” and “Immigration and Assimiliation”. A humanistic, subject born selection with retrospectives honouring masters of cinema. A clip from the press release from the opening of the festival. Dimitri Eipides:

The documentary is the highest form of alternative information. All the films inform the audience on subjects which don’t make it in the newspapers and would never appear in a newscast… The Documentary Festival is offering the highest possible honour to good cinema. Whether this is a tribute to Joris Ivens, Krzysztof Kieslowski (PHOTO) or Contemporary Polish Cinema, our priority is good film making… Documentary means knowledge about world issues. Therefore, this year’s Festival turns towards North Korea in order to discover its truth, beyond what is permitted to tourists by the official state.

Eipides noted that the Documentary Festival’s Market is completely digital for the first time, making film screenings easier, and he announced that a meeting of European Documentary Producers will from now on be a permanent part of the Festival in Thessaloniki. 189 films from 41 countries will be screened during the 12th Thessaloniki Documentary Festival, while Greek productions will continue to be at the center of interest, with 40 films screened.

http://tdf.filmfestival.gr/

Lainaus